Fallout 4 ja vesipumppaamo

Toisinaan äänillä häirintää ei ole mitenkään erityisesti valmisteltu muuten kuin tulemalla hiukan ennalta tietoiseksi siitä, mitä jossain pelissä tulee hetken kuluttua tapahtumaan tai mitä siinä esiintyy. Kerrostalossa asuessa ylemmässä asunnossa on tavattu tuottaa runsasta vedenlaskua, pikku ruikkauksia vesihanalla ja muita häirintäkeinoja, joista veden kanssa kikkailu on mitä ilmeisimmin ollut kovin houkuttelevaa tilanteessa, jossa Fallout 4:n pelaamisessa on saavutettu vesipumppaamo, joka täyttynyt vedellä.

Fallout 4, yhdyspisteisyys ja Tumblers Today -lehti

Sinänsä vänkä yhteensattuma, että käydessä Fallout 4 -pelissä paikassa, jonka seinällä on symboleita, joissa samasta yhdyspisteestä erkanee 8 pallopäistä viivaa, tulee erään itselle tutun talon vintiltä löydettyä “ihan sattumalta” juomalasi, jossa on juuri samanlaisia kuvioita, samanmääräisin viivoin.

Saman löytöpaikan lähellä (metrin päässä vintistä) on vuosia aiemmin ollut hiuspinni lattialla lajumassa, missä sen ei olisi pitänyt olla ellei joku ole sitä erikseen siihen jättänyt. Sattumoisin Fallout 4:n lataustaukojen aikana saattaa toisinaan esiintyä Tumblers Today magazine, jonka kansikuvituksessa on Bobby Pinsejä eli niitä, joilla murtaudutaan ovista läpi lukkopesää näpräämällä. Tumblr on myös eräs lasimalli ja.. tämän blogialustan nimi. Todennäköisesti eräs osoitus siitä, että pelien kehittäjien ideat ja aikomukset päätyvät ulkopuolisten tieteen vuosia ennen kuin peli julkaistaan ellei jopa ennen kuin peliä on edes kehitetty kovinkaan pitkälle.

Kape, Tuke ja Atro

Yksittäisen tv-sarjan jakson kuten erään The Last Shipin sellaisen sisältäessä suggestoitavuuden mahdollisuuden kohti useita eri kaveriryhmiä jaksossa esiintyviä yksityiskohtia hyödyntämällä, niin eiväthän häiritsemistä harrastaneet tahot voineet olla jättämättä tilaisuudelta tuntuvaa väliin. Käytännössä häirintä perustui mm. siihen ideaan, että aiemmat tietyillä ajoituksilla tuotetut häirintäteot ryppäyttivät mielessä yhteen samankaltaisuuksia, jolla uuden samankaltaisuuden ja uuden häirinnän esiintyessä samanaikaisesti mieli hakee esiin aiemmat vastaavat samankaltaisuudet ja ymppää uuden samankaltaisuuden mukaan entiseen ryppääseen – karkeasti ottaen, tämähän perustuu paljolti myös häiritsijöiden uskoon siitä, että heidän yksinkertaistuksensa ihmisen mielen toiminnasta pitäisi paikkansa.

Kuitenkin, eräässä jakson kohtauksessa kamera pannaa siten, että se hidastuu site, kapteeni Chandlerin ruudussa pitäen, että sanasta ”theatro” näkyy isohkolla kirjasimella kirjaimet ”atro”, joka taasen on sama kuin erään Arto Tommiskan käyttämä nimimerkki. Kapteenisuus taasen on jotain joka on pyritty assosioimaan Sami ”kape” Kaaproon – kuten myös karpoa, mainittakoon ohimennen – hänen kuitenkaan tuntematta mainittua Arto Tommiskaa, sillä he ovat olleet eri kaveripiireissä ja pitkälti eri ajanjaksoinakin. Toisessa kohtauksessa toinen kapteeni ottaa sisuksiinsa veistä, mikä sopii siihen ryppääseen, missä kaikki juontuu ilmaisusta, tai ”lasautuksesta” kuten eräs Tuomo ”tuke” Puustinen on tavannut sanoa, ”läpi vaan”, mikä sopii niin pelikortin paperin läpi heittämiseen kuin luodin ampumiseen ihmisen päähän. Kukaan näistä kolmesta nimeltä mainitusta ei oman tiedon mukaan tunne toisiaan, mutta häiritsijät vaikuttavat tietävät, että olen heidät joskus tuntenut ja senkin myös, mitkä heille ovat tavanomaisia ilmaisuja, mitkä ovat heidän nimimerkkinsä eri paikoissa, missä heitä on tavattu, minkälaiset tuttavuudet yhdistävät, missä on tultu yhdessä käytyä jne.

Sitten on vielä tuo siemenisyys ja pakottaminen, joita esiintyy osassa kuvia, mikä ei liity mitenkään keneenkään kolmesta mainitusta henkilöstä, mutta jonka osalta häiritsijät eivät malttaneet olla toimimatta heille tyypilliselle tavallaan, sillä se taasen sopii erääseen muuhun ryppääseen vertauskuvallisuutensa kautta. Tällä ryppäällä ei ole erityisempää tekemistä oman elämän tapahtumien kanssa, mutta se ei olekaan niin oleellista, sillä assosiaatiota voi vedellä minkälaisten asioiden välillä ja kun häiritsijät ovat kertaalleen aloittaneet jonkin ryppään kehittelyn ja hyödyntämisen, eivät he malta olla lopettamatta keskenkään.

Uusi häirinnällä pelaaja hyödyntää aiemmän häirinnän valmistelevuutta

Suojautumisen, coverin, kansisuuden, peittoamisen, suodattamisen ym. merkitykseltään toisiaan lähellä olevien sanojen esiintyessä tekstinä, kuvina tai muutoin, on monissa tilanteissa riskinä, että tilanteesta ei pääse ohitse ilman, että vakiokeinoilla häiritsevä osallistuu toiminnallaan häirintään. Kuvaan liittyen kyse oli Gods of Egypt -elokuvan katsomisesta, jonka pystyi muuten katsomaan kokonaan ilman minkäänlaisia ääniä koko talossa (kerrostalo), mutta heti niillä sekunneilla, kun elokuvassa tuli se kohtaus, jossa “suojaudutaan alle jäämiseltä”, alkoi yläkerran huoneistossa runsas vedenlaskeminen, WC-pöntön vetely ja vielä täydennyksenä jonkin ropisevan tiputtelu lattiaan, joista jälkimmäisestä tuli uusi häirintäkeino, jota ajoitettiin tietynlaisiin muihin hetkiin. Täten uutena esiintynyt häirintäkeino hakee häirintätehoa siitä, että se oli alunperin esiintynyt sellaisen häirintäkeinon yhteydessä, joka hyötyi sellaisesta aiemmasta häirinnästä, jota oli valmisteltu, hienosteltu ja toisteltu jo useiden vuosien ajan toisaalla.

Aina ei voi olla varma, mikä tarkoittaa mitäkin

Ajoitus valtaiselle häiriöäänelle voi toisinaan tuntua merkitykselliseltä, mutta jos mikään ei vaikuta avustavan mieleenjäävyyttä, eikä mikä puolla sitä, että tapahtuman mieleenjäävyyttä olisi valmisteltu mielessä jo edellisenä päivänä, ei voi määrittää itselleen, miten tapahtuneeseen pitäisi suhtautua. Tavallaan tämä on hyväkin asia, sillä se on myös todiste siitä, että häirinnän mieleenjäävyyteen vaikuttaa merkittävästi se, että mieleenjäävyyttä valmistellaan, koordinoidaan, ylläpidetään ja siitä muistutetaan myöhemmin. Tämä tieto ja siitä juontuva intuitiivinen tuntuma auttaa myöhemmin tunnistamaan todellisen häirinnän. Valokuvan esittämässä tilanteessa tutkitaan hillittömän kovan äänen aiheuttaneen työkoneen viallista toimintaa siltä osin kuin työkoneiden käyttäjät osaavat asialle mitään tehdä tai ymmärtää ongelmaa. Huomioitavia seikkoja violetti paita ja hiustyyli, missä sivuilla ei hiuksia, mutta muuten hiukan punkahtavat hiukset. Tähän tilanteeseen mieltä pyrittiin johdattelemaan tietokonepelin Ryse: Son on Romen aikana siinä ollessa paljon kypäriä, jossa punkkarimaiseen tyyliin jonkinlaisia harjaksia.

LOAS ja James Bond

Paikallisen opiskelijoiden asuntopalvelun autossa on tokaisu "Jos James Bond opiskelisi Lappeenrannassa, hän asuisi meillä", mikä on nähtävissä myös heidän esitteissäänkin. Tätä autoa on tuotu itselle esille tiettyinä aikoina ihmeellisen paljon ja sitten myöhemmin ei ollenkaan.

Rispaannutettu Marmot-juoksutakki

Jatkettu Mad Max -tietokonepelin pelaamista pitkän tauon jälkeen. Marmot-merkkisen juoksutakin heijastekuvioista se, jossa lukee Marmot, päätyy rispaantuneeksi oltuaan muutaman tunnin ajan maantasaisella parvekkeella. Kaikki muut heijastekuviot ehjinä ja kulumattomina, mutta tuosta sanasta rispaannutettu sen verran, että siinä luki lähestulkoon "mamut" (maahanmuuttajat).

Tekemiseensä syventyneisyyden kokemukseen pääsemiseksi kestää erilaisessa tekemisessä oman aikansa, eikä pelkkä hetkellinen ulkoisen maailman itseltään poissulkeminen näköaistin osalta riitä immersiiviseksi kutsuttuun kokemustilaan pääsemiseksi. Kahden aistin, näkö- ja kuuloaistin, yhtäaikainen varaaminen esim. monitorin ruudulta pelaamiseen tai virtuaalitodellisuus-tyyppisten välineiden käyttöön nopeuttaa sellaiseen kokemustilaan pääsemistä, mistä ei ehkä ihan heti edes haluakaan tulla pois, mikä taasen suht piankin johtaa siihen, että tulee lämppäilleeksi aivojensa hermoverkkoja siinä määrin, että ne tulevat alttiiksi uusien (hermoverkkotason) liityntöjen muodostumiselle.

On teorioita, joiden mukaan ajatukset, joiden perusta on muodostunut ja vankentunut aiemmin, ei helpolla muokata, jos niitä käytetään keskustelussa tai ajattelussa vain vähän, eikä olla ajattelukyvyn kannalta vajaassa tilassa, mutta jos niitä lämppäillään laajalti ja pitkäkestoisesti, kehkeytyy riski sille, ettei niihin enää ole palaamista "sellaisenaan", jos tekemiseensä syventymisen aikana tai heti sen jälkeen esiintyy/tapahtuu jotain tuota kokemusta jo sellaisenaankin pilaavaa "assosiaatiotauhkalla" täydennettynä. Mahdolliset neurologiset oireyhtymät, psykiatrisesti merkittävät oireilut ja hetkelliset poikkeavuudet normaaliksi luokitellusta vireystilasta ym. voivat tehdä vaikutettavuutta entistäkin helpommaksi.

Assosiaatiotauhka yhdessä häiritsevän tapahtuman kanssa tarkoittaisi esim. sitä, että pelissä ensiesiintymisensä saanut nimi kuten "Kaniehti" (Assassin's Creed) lämppäilisi mielestä esiin, yhdessä muiden huomioitavien ja ajateltavissa olevan kanssa, jotain sellaista mikä aiheuttaa ylimääräisen ajattelun ymppääntymistä mukaan tietoisuuteen sellaisella tavalla, että aiempaan normaaliin pelikokemukseen ei ole hetkeen palaamista. Ajattelun ollessa aina eräänlaista jostain uudelleenmuodostamista (rekonstruktio), voi tuolloin päästä tapahtumaan sen muokkaantumisesta, mistä joitakin ajatuksia myöhemmin uudelleenmuodostettaisiin.

Riittävän traumaattissävyiseksi päätynyt immersiivisen toiminnan aikainen häiritsevyys assosiaatiotauhkoineen tarjoaa häiritsemään pyrkijöillä mahdollisuuden muokata täten häirityn ihmisen ajatusten käytettävyyttä, jos lähiaikojen tosimaailman tilanteissa pystytään lämppäilemään häirintähetken aikaisia ajatuksia uudelleen hänen tietoisuuteensa ja saamaan lämppäiltyä lisää assosiaatiotauhkaa aktiiviseksi. Helpointa tämä saattaa olla silloin, kun pelimaailma muistuttaa suuresti tosimaailmaa ei pelkästään visuaalisesti, mutta myös siltä osin, minkälaista siinä on toimia ja missä sen annetaan ymmärtää sijaitsevan.

Jos pelaamisen aikana pystyykin normaalisti pitämään ajatuksensa sillä tapaa eristettyinä, ettei samankaltainen tosimaailma saa tuosta vaan mielestä esiin pelin aikaisia tuntemuksia tai edes mietteitä, niin sovelletun häirinnän avulla tosimaailmassa mieleen juontuisi helposti esim. minkälaista virtuaalisia esineitä on ollut pitää kädessään, miten suojautuu taistelussa, minkälaista taktiikkaa noudattaa hyökätessään ja missä viholliset usein lymyilevät.

Se minkälaisin välinein aiemmassa immersiivisessä kokemuksessa on ollut jotain kokemassa vaikuttaa varmasti paljonkin siihen, miltä niiden käyttö tuntuu mielessä, kun niiden käyttöä tulee kuvitelleeksi, sillä näppäimistöllä ja hiirellä pelikokemuksesta muodostuu aivan erilainen kuin VR-/AR-/mixed reality -laitteilla. Erityisen voimakkaasti ja laajavaikutteisesti häirityn ajatteluun vaikuttavuuteen päästään, kun häiritseminen on joukkoistettua eli monen ihmisen suunnittelemaa ja toteuttamaa. Vähemmällä häiritsemään pyrkijöiden määrällä saavutettaisiin ehkä vain jotain sellaista, missä toimintaa keskeyttävää häirintää ajoitellaan sellaisiin kohtiin, joissa näkymässä esiintyi jotain sopivan symbolista tai missä tunnetila oli niin intensiivinen, että siinä kohdin häiritsemällä saisi aikaan joko raivoisan reaktion tai itsehillintään pakottamisen, mikä voisi usein toistuessaan tehdä yksilöä fyysisesti sairaaksi, mutta kaipa sellainenkin joillekin häiritsemään pyrkiville riittää.

Ei ole ollenkaan tavatonta, että ihmiset haluavat olla tietokoneensa ääressä olevalle/-ville ihmisille mukavia jotenkin ihanteellisella tai muutoin omasta mielestään hyvin sujuvalla tavalla, jos ei aiemmin ole antanut vaikutelmaa siitä, kuinka hyvää seuraa tai kuinka hyvä opas jossain asiassa onkaan. Valitettavasti tietoverkkoavusteisesti häiritsemään kykeneväisillä tahoilla voi olla monenlaisia motivaation raakileita tällaisten yritelmien pilaamiseen, eikä siinä paljoa auta käyttää ennalta tai korjausta yrittävästi tietoturvakauppiaiden tuotteita, jos keinot tilanteen epäonnistuttamiseksi ovat liian hienostuneita niiden huomattavaksi tai ne eivät ole lokaalisti ratkaistavissa. Häiritsemään pyrkijöiden kyvykkyydestä käytetyt häirintämetodit eivät välttämättä kerro erityisempää, jos ne ovat ostettu tai muuten hankittu jostain toisaalta, käyttöohjeiden kanssa.

Jos epäilyksistään tietokoneen poikkeavaan käytökseen liittyen käy selittämään muille paikalla olijoille, se voi olla riski ja haitta, jos mietteistään kertoo jotenkin väärin suhteessa kuulijoiden vastaanottavaisuuteen. Saattaapa jopa joutua miettimään, pitäisikö häirintäepäilystään kertomisien muualle levittymisestä huolestuneena harkita sen vannotuttamista, ettei epäilyistä puhuttaisi toisaalla? Pahentaisiko tällainen pyyntö tai vaatimus kertomatta jättämisestä vaikutelmia enemmän nuoremmassa sukulaislapsessa kuin samanikäisessä luokkatoverissa tai jotenkuten tutussa työkaverissa? Olisiko paikalla olijoiden määrälle jokin raja, minkä ylityttyä on ehkä parempi olla sanomatta mitään epäilyksistään ja antaa asioiden selittyä itsestään tietokoneiden ja tietoverkkojen oikuttelulla?

Toisaalta, voisivathan häirintäpyrkimykset olla nykyään jo siinä määrin normalisoitunutta tietämystä, että sellaista epäilemisen kertomisesta ei heti seuraisi vaivaantuneita katseita, vaan ihan fiksun leppoisaa puhetta, jossa ei tyrmättäisi ollenkaan moista vaihtoehtoa? Se tosin vaatisi, että tietämys ja tottumus moiseen olisi saavutettu esim. tietoteknisiä uutisia seuraamalla, ATK-opettajan opetukseensa sisällyttämien mietteiden ilmaisujen vuoksi tai työnantajien tietoturvakurssille passittamisten kautta. Joidenkin kuulijoiden kuten lasten osalta saattaisi joutua miettimään, onko heidän edes hyvä tietää joistain asioista liian aikaisin.

--

Esimerkki. Tietokoneella pelattavassa ns. avoimen maailman autopelissä (Forza Horizon) on muun tekemisen ohella mahdollisuus ryhtyä vanhojen hylättyjen autojen etsijäksi. Peli menee jumiin "cutscenen" aikana sellaisen löydyttyä eräästä vajasta, mitä ehti edeltää mekaanikon nostalgiaa huokunut maininta "you might have to give me a minute" ja auton luonnehdinta suicide machineksi. Mitään etenemistä peliin takaisin pääsemiseksi ei tapahdu, vaikka odottelisi pitkäänkin, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää "kaataa peli" takaisin työpöydällä. Se hajottaa varmuudella pelitunnelman ja peliä jatkaakseen, se täytyy käynnistää uudestaan, missä menee jokunen minuutti.

Vain kyläilemässä olleelle tämä ongelmatilanne ei merkitse tai tuntunu kovinkaan ihmeelliseltä, mutta pelin omistaja on saattanut kokea viime aikoina paljon oudolta tuntuvaa tietokoneen käytöstä sellaisina hetkinä, kun ruudulla on nähtävillä jotain "ikäviin mielialoihin liittyväistä", mikä on herkistänyt häntä huomioimaan tiettyjä sanoja, ilmaisuja, visuaalista ainesta, tunnepitoisia kuvaelmia ym. Sana "suicide" olisi tässä erityisen erottuvana sanana vaikkapa sellaiselle, joka on ollut pandemian vuoksi toivottoman pitkiä yhtäjaksoisia aikoja kotonaan, omassa huoneessaan ja jolla on ajoittain jonkinlaisia epätoivoisuuden tuntemuksia. Oudot tietokoneongelmatkin olisivat tyypillisesti olleet sellaisia, joihin sisältyy jonkinlaista epämiellyttävyydeltä tuntuvaa odottelua, jotta jokin vikatilanne ratkeaa. Käytännössä siis vaikkapa niin, että ensin toivoo jonkin jumiutuneen sovelluksen korjaantuvan itsekseen, minkä jälkeen kokeilee saada käyttöjärjestelmästä uloskirjautumista toimimaan ja lopulta, ainoana vaihtoehtona, käynnistää tietokoneen uudelleen ja odottelee vielä jonkin aikaa, että voisi lopulta kokea, että on päästy takaisin aiempaan normaalitilaan tietokoneen osalta. Tosin, fight-or-flight -stressireaktio on siinä vaiheessa jo laajalti toiminnassa, joten äänen huoahtaminen ei indikoisi mitenkään siitä, että mieli ja elimistö on tyyntynyt.

Olisisiko sanomatta mitään häirintäepäilyksistään vai kävisikö kokeilemaan, onko tietynlainen pelin aikainen vikatilanne aina tietyllä tavoin ilmenevä? Mitä se varmistaisi? Saisiko siitä jonkinlaisen mielenrauhan, jos vikatilanne esiintyisi joka kerta samanlaisena? Milloin sitä kokeilisi? Heti siinä yhden tai useamman ollessa kyläilemässä? Kysehän voi myös olla sellaisesta häiritsijöiden aiheuttamasta vikatilanteesta, joka perustuu pelkästään vaikkapa yksittäisen pelipalvelimellepäin suuntautuvan yhteydenoton estämisestä silloin, kun tietynlaiset esiehdot ovat täyttyneet. Varmuuteen syistä ei varmaankaan ihan hetkeen päästäisi, mutta että ottaisiko häirintäaspektia ollenkaan mukaan puheisiin..? Ehkä joku toinen päivä? Koettaa nyt vaan sillä erää sietää? Onhan tässä kuitenkin muitakin pelejä, joita voidaan yhdessä pelailla ja jotka ovat ainakin enimmäkseen toimineet ihan hyvin?

Nykyaikaisessa häirinnän asuun naamioituneessa vaikuttamisessa pyritään oppimaan arvioimaan miten häirittävä reagoi häirintään, miten häirintä vaikuttaa häirityn tulevaan käytökseen ja erityisesti saamaan varma tuntuma siitä, minkälaisilla keinoilla ja -metodeilla saadaan takuuvarmasti aikaan tietty vaikutus tai seuraus. Psykologisen häirinnän käyttö vaikuttamiseen perustuu pitkälti siihen, että se vilkastuttaa aivojen välittäjäaineiden toimintaa sillä tapaa, että pysyväluonteisia emootiotäytteisiä muistijälkiä on helpompi aiheuttaa ja niitä on helpompi "aktivoida" uudelleen. Häirintä sanana herättää sinänsä enimmäkseen vääränlaisia mielikuvia, sillä kyse on usein monimutkaisemmasta kuin esim. välittömästi reaktioita aikaansaavasta äänestä, mutta tässä tapauksessa suomenkieli ei ole riittävän rikas tarjoamaan paljoakaan soveltuvampaa sanaa. Kyse on kuitenkin vaikuttamisesta, jota vaikuttamisen kohteena olevan on erittäin vaikea ymmärtää, jos hän ei tiedä, minkälaisiin metodeihin se perustuu ja vaikka tietäisikin, häirintään perustuvan vaikuttamisen kestäessä pidempään, aukimietittävää kertyisi niin paljon, että se tyrehdyttäisi kenen tahansa ajattelun. Vaikuttamisen takaisinmallintaminen vaatisikin erilaisten visuaalisten mallien esittämistä, mahdollisesti interaktiivisesti animoituvina.

Nykyaikaisessa häirinnän asuun naamioituneessa vaikuttamisessa pyritään oppimaan arvioimaan miten häirittävä reagoi häirintään, miten häirintä vaikuttaa häirityn tulevaan käytökseen ja erityisesti saamaan varma tuntuma siitä, minkälaisilla keinoilla ja -metodeilla saadaan takuuvarmasti aikaan tietty vaikutus tai seuraus. Psykologisen häirinnän käyttö vaikuttamiseen perustuu pitkälti siihen, että se vilkastuttaa aivojen välittäjäaineiden toimintaa sillä tapaa, että pysyväluonteisia emootiotäytteisiä muistijälkiä on helpompi aiheuttaa ja niitä on helpompi "aktivoida" uudelleen. Häirintä sanana herättää sinänsä enimmäkseen vääränlaisia mielikuvia, sillä kyse on usein monimutkaisemmasta kuin esim. välittömästi reaktioita aikaansaavasta äänestä, mutta tässä tapauksessa suomenkieli ei ole riittävän rikas tarjoamaan paljoakaan soveltuvampaa sanaa. Kyse on kuitenkin vaikuttamisesta, jota vaikuttamisen kohteena olevan on erittäin vaikea ymmärtää, jos hän ei tiedä, minkälaisiin metodeihin se perustuu ja vaikka tietäisikin, häirintään perustuvan vaikuttamisen kestäessä pidempään, aukimietittävää kertyisi niin paljon, että se tyrehdyttäisi kenen tahansa ajattelun. Vaikuttamisen takaisinmallintaminen vaatisikin erilaisten visuaalisten mallien esittämistä, mahdollisesti interaktiivisesti animoituvina.

Nykyaikaiseen vaikuttamiseen kuuluukin tyypillisesti kohdeyksilön tulevan käytöksen tietojärjestelmäavusteinen ennustettavuus (analytiikkaa), mutta häirinnän onnistuvuus ei perustuisi tässä siihen, että hyödynnettäisiin ihmisistä yleensä saatavissa olevaa tutkimustietoa, vaan kyse on sosiaalisesta pelistä, jossa häirinnän tavoitteiden saavuttamista valmistellaan monia eri vaiheita läpikäyden ja sovittujen käytäntöjen mukaan erilaisia merkintöjä yhteiseen tietojärjestelmään ylöskirjaten (mm. toteutetut vaikuttamiset yksityiskohtineen ja niiden seurauksena tapahtuneet muutokset kohdeyksilön kognitiivisessa käytöksessä eli pääteltävissä olevassa aivotoiminnassa). Erityisen huomionarvoista on se, että häirintään osallistuja voi olla periaatteessa kuka tahansa, jolla on jonkinlainen näennäisen luonteva peruste tehdä jotain sellaista, joka jollain tapaa tulee kohdeyksilön kokemaksi. Tällainen henkilö voi olla esim. jonkin organisaation tilasuunnittelusta vastaava, jonkin opintojakson aikana tavattu kanssaopiskelija, jonkin kaupan myyjä tai sitten joku sellainen, jolla on enemmän näkymättömästi käytettävissä olevaa valtaa.

Nykyaikainen häirintä ei siis ole ole vain joukko yksittäisiä häirintäkertoja vailla mitään erityistä tarkoitusta, vaan tarkoituksena on aiheuttaa kohdehenkilön mielessä suhteellisen tarkasti kohdennettuja muutoksia, jotka muokkaavat joko hitaasti tai jyrkän muutoksen aiheuttaen kohdeyksilön persoonallisuutta, ajatusmaailmaa, assosiaatioverkostoja, taipumuksia, skeemoja, skriptejä, käytöksenpiirteitä, tunnemaailmaa, maailmankuvaa ym. Oman vivahteensa tällaiseen toimintaan tuovat myös mm. tietoverkon kautta suoritetut murtautumiset kohdeyksilön käyttämälle tietokoneelle, tiedonhankinta erilaisista rekistereistä sosiaalista hakkerointia hyödyntäen, epärehdit verkkopalvelujen työntekijät asiakaspalvelussa tai kehitystyön puolella, vääristäviä laboratoriotuloksia antaneiden tietojärjestelmien ohjelmoijat ja kokeellisia ihmisseurantajärjestelmiä kehittelevät yritykset.

Tietynlaisten psykologisen häirinnän keinojen helppo omaksuttavuus, monistettavuus, jaettavuus, monikäyttöisyys, laajennettavuus, yhdisteltävyys ja tulevien vaikutuksien ennaltasimuloitavuus tekee jo sinänsä aiheesta yhteiskunnallisesti merkittävän asian, minkä vuoksi tästä olisi syytä aloittaa laajempi keskustelu, jotta alkupuheiden ja suurpiirteisyyksien jälkeen voitaisiin päästä nyanssipitoisempiin ja tosielämään vahvemmin kytkeytyviin keskusteluihin. Kyse on asiasta, joka on jo joidenkin häirinnällä vaikuttamisen kohteiksi joutuneiden kohdalla mennyt ns. överiksi, mikä taasen voi johtua siitä, että osallistujien määrien lisääntyessä pelin sosiaalisen aspektin hallittavuus on vaarantunut ja osallistujien mukana pitämiseksi on tehty jonkinlaisia kompromisseja laadun osalta. Toisinaan se, että kohdeyksilöstä alkaa tuntumaan erittäin pahalta esim. silloin, kun hän pyrkii hankkimaan ymmärrystä ja tietotaitoa jostain aiheesta, johtuu siitä, että jotkut tahot kokevat olevan jollain tapaa asianmukaista rajoittaa – keinoja kaihtamatta – kenellä on oikeus edes aloittaa kehittyminen hyväksi jossain tietyssä asiassa. Hypoteesejä vaihtoehtoiseksi selitykseksi osallistujien motiiveista voidaan olettaa olevan monia erilaisia.

Siinä taas esimerkkiä "reilusta" taistelusta. Heti kun tulee ikään kuin tilaisuus antaa huonoa vaikutelmaa jostain ihmisestä, niin pitäähän sellaiseen ryhtyä. En ole käynyt ryhmässä muutamaan päivään, joten en ole huomioinut moista keskustelua. Ihme häiskä. Mitä järkeä käydä kommentoimaan tuohon tyyliin heti alkuunsa?

Syytteleminen sellaisena esim. fraasien lausahteluun verrattuna toimintana, missä jotain tulee tokaistua ilman, että ajattelua ehtii paljonkaan mukaan, ei kai usein olekaan kovinkaan kummoista hyötyä aikaan saavaa, varsinkaan jos sitä sävyttää jonkinlainen väärin kohdistettu tuohtuneisuus kaikenlaisine ilmeikkyyksineen.

Harkitumpi, mietitympi, eksaktimmin osuva syyttely, mikä perustuu arviointiin vaikkapa siitä, miten jotkut olosuhteet, tilanteet tai ihan pelkät ohimenevät ajatukset ovat aiheutuneet, voivat hyvinkin olla muiden ihmisten aikaansannosta. Joskus tahallaan, joskus sen vuoksi, että ihmiset voin tekevät kuten ihmiset tekevät, mutta molemmissa tapauksissa saattaisi olla mahdollisuus vaikuttaa asioihin siten, että ne eivät ilmentyisi tai vaikuttaisi siten kuten ennen.

Kun joku muu lukija pläräilee läpi tuota, mitä tuossa sanot, olisi kannaltani ikävää, jos hänelle jäisi vaikutelma, että se mitä olen sanonut, olisi perustellusti aiheuttanut sen, että päädyt sanomaan tuollaisia. Tuossa menee sekaisin jonkinlaiset yleiset toteamukset, ajautumiset suuntaamaan sanomista minullepäin ja jollain tapaa tavoitteelliset asioiden painottamiset. En täten halua käydä kommentoimaan tuota tämän enempää.

Aivan kuin ylläpito olisi laittanut kommentoitavuuden pois käytöstä viestiketjulta, jossa minuun kohdistuu omituista arvostelua. Kkatsellaan mitä viikot tuovat tullessaan. [lisäys: Ei vaan mitäs kummaa. Käyttäjä, joka lasautteli kommentteja, on poistunut Facebookista ja senkö vuoksi tietty viestiketju on ainakin minulle jotenkin oudosti toimiva eli en voi siinä edes omia viestejä kommentoida, vaikka reply-linkki onkin näkyvillä?]

Loukkaamisen yrittämisen voi jättää vähemmällekin, mainittakoon vaihtoehtona. Vai tuntuuko sinusta siltä, että maailma tarvitsee enemmän ihmisistä pahaa puhumista? Niinkin toki voi olla, että noudatat jonkinlaista velvollisuusetiikkaa, mikä velvoittaa sinua moiseen.

Tämä taitaa olla se kohta, missä minun ei pitäisi todeta mitään, jotta muu pöytäseurue voi tehdä oman arvionsa tapahtuneesta ja missä voin kokea olleeni hillitty, koosteinen ja vielä kohtalaisen turmeltumaton.

Sanoisit näin siis minkä vuoksi? Tulihan tuossa sanottua jotain? Eihän tässä vain ollut kyse palveluksen tekemisestä jollekin pyytäjälle tai jollekin, jonka oletit pitävän tekosestasi?

Minulla on lähtökohtaisesti sääntönä, etten lähde osallistumaan keskusteluun, joka tuntuu keskustelunavauksen kaappaukselta johonkin eri tarkoitukseen. Olen toki käyttänyt viestissäni sanaa "mielenterveys" esimerkin osalta, mutta se ei ollut suositus rajautua siihen tai sen lähiaiheisiin, enkä myöskään pidä todennäköisenä sellaista skenaariota, että kommentoija lähtisi huomaamattaan niin hakoteille kuin tuossa videoleikkeiden nakkelussa. Muodostuukin tuntuma, että on pyritty viestimään erityisesti sellaisille kolmansille osapuolille, jotka mahdollisesti jättävät suurimman osan alkuperäisestä viestistä lukematta.

Erillisenä huomiona se, että viimeisimmät viitisen viestiä tähän ryhmään ovat saaneet tahallaan provosoivia, innostuneesti tölviviä tai muiden lukijoiden tulkintojen mahdollisuuksia sotkevia kommentteja henkilöiltä, joiden Facebook-käyttäjätiedoissa mainitaan joko "ala-asteen opettaja" tai "luokanopettaja", mikä antaisi jo sinällään aiheen kysyä, ovatko kaikki opettajat edes motivoituneita antamaan lapsille/nuorille hyvät mahdollisuudet elämässä toimimiselle? Siis, minkähänlainen mahtaa opettajaksi kouluttautunut olla peruskoulun opettajana, jos täällä täytyy jo muutama minuutti jonkun toisen viestin kirjoittamisen jälkeen päästä häsläämään jotain tyhmää?

Luulin kirjoittaneeni siihen tapaan, että jäisi tuntuma siitä, että kyse on asiasta, joka ei tule ratkaistuksi helposti ja että asianomainen on harkitusti miettinyt asiaa ja täten varmaankin kokeillut helpot konstit, joten siinä mielessä vastauksesi tuntuu siltä kuin puhuisit jollekin tuolla toisaalla.

Ettehän te oikeasti voi olla noin tärähtäneitä? Ei ole tarkoitus, että kommentoidaan sitä sun tätä, mitä viimeksi sanotusta mieleen juolahtaa.

Tulitte vain väkisin vieneeksi tätä keskustelua sellaiseksi, että kyse ei olisikaan laajemmasta ilmiöstä/ongelmasta, vaan yksittäisen henkilön ongelmasta. Ihmeellistä sinänsä kuinka auliisti esiinnytte sellaisessa roolissa, missä ette varmastikaan saa kaikkia muita ryhmäläisiä tuntemaan olevansa fiksun keskustelun äärellä.

Voidaan ajatella, että kukaan luotettavissa oleva ihminen ei sanoisi noin ja se, miten korostat typistettyä viestiäsi, osoittaa, että olet tyyppi, joka ei haluakaan, että maailma tyyntyy/rauhoittuu/selkiintyy/paranee, vaan pitää siitä, että siinä on kaikenlaista vääränlaista säpinää, jota pääsee esim. tuolla tavoin hämmentämään lisää.

I wouldn't mind if someone actually answered the question.

Tultu pitkä matka siitä kun naiset olivat tilannetajuisia, kykeneviä mukautumaan emotionaalisella ja rationaalisella tasolla muuttuviin hetkiin?

Edellisessä kommentissani tarkentavaa selitystä, mutta Teemulle vielä, että tunnen edelleen itseni loukatuksi. Pystyn osoittamaan häirinnän todeksi, paikoin yksilöimäänkin mm. videon, valokuvien, tilastojen ja erilaisten matemaattisten+visuaalisten mallinnuksien kautta. Kyse ei ole simppelistä jonkin tunnistamisesta esim. äänen perusteella ja siitä suoraan vedettävistä johtopäätelmistä (olikos se nyt sellaista deduktiivista päättelyä vai mitä se olikaan?), vaan mm. sellaisten loogisten lauseiden käytöstä kuin "jos A, niin tällöin ei ole mahdollista, että ei ole kyse tarkoituksellisesta häirinnästä, joten kyse on tarkoituksellisesta häirinnästä". Avaisin asiaa enemmänkin, mutta sitten minun pitäisi nimetä ihmisiä.

Tähän voit saada vastauksen, jos muokkaat vähän viestiäsi ja poistat siitä sanan tai sanat, jotka vioittavat keskusteluilmapiiriä.

Jos tämä olisi jonkinlainen etenevä luento, missä ymmärrys alkaa muodostua sitä mukaa, mitä enemmän kuuntelee, olisit nyt tullut maininneeksi, ettet aivan vielä hokaa, miten asiasta pitäisi ajatella ja olisit tehnyt sen siten, että mielipiteesi jää muiden silmäiltäväksi älyttömän pitkäksi aikaa. Tartteeko sen olla noin vahvasti näkösällä?

Osallistut mielipiteesi esillä pitämisellä siihen, minkälainen tilanne ja fiilis on läsnä silloin, kun tietoa on vastaanotettavissa ja omavalintaisesti päätettävissä, mitä sillä tiedolla tekee.

Josko ottaisit viestisi kokonaan pois ja olisit hetken aikaa ihan mitään sanomatta, jottei muu sanomasi muistuttaisi siitä, mitä olet jo tehnyt ja jotta muille jäisi aikaa unohtaa, että olet sanonut jotain?

Ja niin kun tuolla maailmalla ovat koittaneet antaa ymmärtää, ettei se ja se diagnoosi ole ollut heidän menestyneisyytensä erityisempänä haittana, vaikka jokin tietynlainen oireilu joissain erityisissä olosuhteissa saattaakin olla läsnä ja vaikuttamassa. Tulit tuossa tavallaan sanoneeksi, että jos on liittyneenä tähän ryhmään, on lähtökohtaisesti sellainen, että suoriutumiset ajattelussa ovat sellaista tasoa, että niitä pitää erikseen surkutella.

Sanat lopuillaan, jatketaan muissa merkeissä.

Ei tuollaista kommentointia oikein jaksaisi lueskella. Mieluummin sellaista, missä kommentoinnin ohessa tehdään arviointia siitä, miten on niinkuin siihen asti mennyt ja miltähän mahtaisi muista vaikuttaa ja voisikohan tehdä jotain paranteluja. Muutenkin jokseenkin hedelmätöntä, vai miten sitä tavataan sanoa, hyökkäillä jonkun brändin kimppuun ikäänkuin aina olisi tärkeintä olla joko puolesta tai vastaan.

Kokeilehan siten, että printtaat tuon tekstin, repäiset siitä suurimman osan pois ja jätät luettavaksi kaksi ensimmäistä tekstikappaletta. Sitten kun se alkaa menemään ymmärrykseen, otat loput paremmin luettavaksi.

Ei ole tarkoituksenmukaista tässä yhteydessä käydä määrittelemään tarkemmin, ketä henkilöinä tarkoitetaan. Kysehän tuossa on mm. runsaisiin ihmisjoukkoihin vaikuttavuudesta suht vähämääräisin ihmisin ja keinoin eli miten moinen tekee havainnoijista ja "asioista tietävistä" toisenlaisia ihmisiä kuin minkälaisiksi he muuten tulisivat ja mitä he ajattelevat muiden ajattelevan mistäkin ja milloinkin ym.

Kyllähän ne minullekin yrittivät koulussa opettaa, että tekstiä pitää kirjoittaa siten, että lukijat voivat pelkästään tekstikappaleiden alkuja silmäillen tajuta "ihan riittämiin", mutta eihän kaikesta voi kirjoittaa silleen. Tässä vaiheessa pitäydyn vielä siinä, että "lukijan vika".

En harrasta trollaamista, kuten tulet vielä huomaamaan. Luulisin, toivoisin.

Höpö höpö.. heitän ihan neutraalina arvauksena, ettet ole lukenut miun juttuja kovinkaan paljoa. Toisinaan ymppään paljon selitystä mukaan, joskus on mukavalukuisampaa. Tai mitä kukin sitten mukavalukuisempana pitääkin. Toisinaan jotkut stimuloituvat siitä, että tekstissä on paljon monenlaista, josta sitten kenties muodostuu jotain koherenttia eli keskenään hyvin yhteensopivaa, kunhan tekstille antaa tilaisuuden toimia. Tämä juuri kirjoitettu ei toki ole parhainta ikinä.

Tuo mitä tuossa mainitset, oli oltava sisällytettynä, jotta se mitä muuta sanottiin, voisi "toimia".

Tarkoittanet sanoa, että unohdit lukemasi sitä mukaa, kun sitä luit? Kokeile lämppäillä ajatteluasi lukemalla systeemiajattelusta, josko tekstini sen jälkeen toimisi sinulle paremmin.

Voidaaks ottaa tämä siten uudelleen, että en vielä ollut sanonut mitään systeemiajattelusta?

Kaikki eivät vielä ole lukeneet "selitystäni", joten joku saattaa ounastella, että tuo mitä tuossa sanot, on jotenkin niinku keskustelua siitä, mitä on kirjoitettu, vaikkei näin olekaan.

Katsellaan vielä seuraavana päivänä minkälaisiin suuntiin eri puolin lähdetään. Eli kuten tv:stä tuttu Jan Andersson saattaisi sanoa: "kannattaa säästää paukkuja seuraavallekin kierrokselle". Toisaalta kommentoija tuossa pyrkii ensisijaisesti ikään kuin voittamaan jotain, missä voittaminen tarkoittaisi sitä, että minusta jää huono vaikutelma ja se taasen tympäännyttää siinä määrin, että taitaa jäädä tarkemmin vastaamatta.

Mikä helvetin tulkinta tämäkin muka on: "Ymmärsinkö oikein, että olet vuosikausia seurannut ihmisiä järjestelmällisesti tehden muistiinpanoja, jotta voit profiloida heitä?"

Ja siihen heti perään, että: "Tämä on vähintäänkin erikoista käytöstä, varsinkin sitä vasten että yrität tässä jollain tapaa tuoda itsesi esiin näitä muita parempana ihmisenä." Tuoda itseään esiin parempana ihmisenä?

Pyörällä olen poljeskellut Mattilasta kampusalueelle opiskelemaan tai asioimaan Tiedekirjastossa, taikka lenkkeillyt kyseisen henkilön usein kulkeman kadun lähettyvillä olevalla kuntoradalla, jolloin mm. näissä yhteyksissä on voinut havaita taas kerran saman häiskän suorittaman samankaltaista ihmeellistä toimintaansa. Siinä osittaista selitystä yhdestä tapauksesta. Vuosikausia seurannut.. ei jukolaut. Ja mitä tulee kirjoittamiseen, niin jos on ennenkin kirjoittanut näppikselle, niin ei kai siinä kauan mene kun kirjoittaa vähän lisää jotain? Ja ohhoh, mainitsinko sanat "amk" ja "tiedekirjasto". Taas tulin yrittäneeksi olla parempiko kuin kukaan?

Tuossa kommentissasi jäi mietityttämään pysähdyitkö ennen viimeistä lausettasi miettimään, miten päättäisit kommenttisi vai tuliko koko setti kerralla.

Valitessasi sanaa "perusteellisia" olet oletettavasti tiedostanut, ettei se oikeastaan ole hyvä luonnehdinta, sillä eivät nuo tuollaisenaan suurta huolellisuutta "tarkkailutoiminnassa" ilmennä. Oletan, että olet ensin halunnut valita käyttäväsi sanaa "kytätä" ja sen kanssa on sitten ollut jotenkin kiva käyttää sanaa "perusteellisesti", koska se saattaisi jättää lukijalle vaikutelman, että juuri minä kyylään, vaklaan, kirjoittelen jatkuvasti huomioita ihmisistä yms. Täten sinulla on minun tulkintani mukaan ollut pyrkimys antaa väärä vaikutelma toisesta ihmisestä, mikä taasen on "not cool at all".

Käsitteiden käytöstä ja assosiaatiovaikutuksista ei kait voi edes mainita, koska täällä on liikaa "emmämukatajuu"-örkkejä.

Sinulla on kait ollut jokin syykin lähteä viestittelemään, mutta vaikka voitkin ilman suurempaa miettimisen vaivaa kokea, että ainakin jotkut antavat sinulle hyväksyntänsä tuosta vaan, niin ei se toivottavasti kaikkiin päde.

Sorry nyt vaan, jos tällainen ei sovi teidän nättiin linjaan, mutta tässä on juonteina myös esim. kyseisen tahon välinpitämättömyys, kaupunkilaisten whatever-asenteet ja jonkinlainen karismaattisten ihmisten puute, jotka voisivat asenteisiin vetoavuudellaan tehdä kaupungista paremman paikan elää.

Jotenkin epistä, kuinka ministeritasolla voidaan sanoa, että "pankkipalveluiden jonkin aikaa jatkuneet ongelmat ovat erittäin todennäköisesti Venäjän kyberhyökkäystä" ilman mitään todisteita tai varmoja viitteitä, mutta täällä ruohonjuuritasolla mikään mahdollisuus ei kelpaa.

Koittaisit nyt edes joskus olla sanomatta tai tekemättä mitä meinaat. Mietit hetken ja sanot sitten jotain keskustelua kehittävämpää.

Tapahtuuko tämä todella tässä ja nyt? Olette siis aivan oikeasti tuollaisia? Miten te oikein kestätte toisianne? Tuollaista epämääräistä sanojen roiskimista.

Olisihan tässä enemmänkin selitettävää, mutta on jo monesti muiden toimesta todettu, että "liikaa tekstiä, ei jaksa lukea" eli tällä kertaa tälleen.

Sen verran oli henkilöön käyviä väittämiä ja huonoja tekstitiivistelmäehdotuksia, eikä muutenkaan lähtenyt aivan kelpoisille raiteille tää keskustelu, etten taida tällä kertaa käydä kommentoimaan jokaiselle erikseen. Jutun pituuden ja luettavuuden osalta kritiikki oli tällä kertaa paremmin pätevää kuin joskus aiemmin. Poistan tekstin viimeistään parin päivän kuluttua ja palaan ehkä myöhemmin asiaan vähemmin tekstiselittein, joten vielä ehtii kommentoimaan. Jotainhan minä taisin alunperin epäsuorasti kysellä, joten ehkä se vielä tullaan tavoittaneeksi.

Olisihan sinulla toki ollut vaihtoehtona sekin, että ymppäät hiukan omaa ymmärrystä mukaan ja käyt sitten kommentoimaan, jos edelleen siltä tuntuu, mutta ilmeisesti tälläkin kertaa taas tuolla lailla.

Onhan tässä toki tunnistettavissa se, että monen ehkä joskus ennen kehityskelpoisen ihmisen on jostain syystä välttämätöntä jankuttaa jotain "ei tät tajuu"-tyyppistä, mutta ehkä mielenkiintoisempaa pohdittavaa muille on se, että teitkö aloitteen käydä kommentoimaan sen vuoksi, että koit saavasi muilta ennen kehityskelpoisilta ihmisiltä kaipaamaasi huomiota vai saitko kommenttisi muiden valmistelemana ja sitten vain laitoit sen esille? Kyllähän tyhmempikin tajuaa kirjoittamastani, ettei siinä ole ollut tavoitteena saada ketään tajuamaan mitään sellaista erityistä, jonka tajuttavaksi tekemiseen tarvitaan neljä esimerkkiä. Ja tulla nyt helvetti kyselemään jotain sellaistakin kuin "onko tämä seuranhakuilmoitus".

suhtautumisesta ja sen muiden pyrkimisestä muuttamisen sellaista - vohkare 4

Suhtautuminen johonkin ajattelun kohteeseen perustuu pitkälti sekä siihen, minkälaisia aiemmat elämänkokemukset ovat, että siihen minkälaiseksi mieltä on muokattu keinotekoisesti sen jälkeen, kun ajattelunkohdetta vastaavaa tai sivuavaa elämänkokemusta on kerrytetty. Monikin varmasti mielellään ajattelisi, että on vapaa ajattelemaan ja suhtautumaan asioihin miten milloinkin haluaa, mutta todellisuudessa ihmisten ajattelu tapaa fakkiutua sillä tapaa, että yhdenlaiset suhtautumistavat etääntyvät mielestä tavoittamattomiin toisten ollessa lähes välittömästi käytettävissä.

Ajattelultaan valppaammatkaan eivät ole täysin suojassa sellaiselta suhtautumistaipumusten muuttamisen pyrkimyksiltä, joka on luonteeltaan systemaattista ja kenties jopa vuosien ajan jatkunutta. Muutoksille alttiimmillaan yksilö lienee silloin, kun tietynlaista suhtautumista on nostatettu mielestä esille, sillä tuolloin on keinotekoisesti muokattavimmillaan.

Suhtautuminen toimintana ei aina ole helposti rationalisoitavissa eli tässä, itselleen selitettävissä, vaan se koetaan joukkona emootioita ja erilaisia tuntemuksia (erotuksena suhtautumisen kohteen kohtelusta ja käsittelystä). Juuri se voi olla mielen toimintaan keinotekoisesti vaikuttamisen tavoitteenakin eli tietynlaisen suhtautumistavan tullessa nopeasti käyttöön, siihen liittyvistä emootioista ja tuntemuksista ei pääse nopeasti eroon.

Kun mieli "rakentaa" suhtautumisen johonkin kohteeseen, jossain tilanteessa, ei suhtautuminen ole välttämättä laadultaan ja "koostumukseltaan" samankaltainen kuin viimeksikin, sillä ajattelu voi hairahtua ottamaan suhtautumiseen mukaan jotain samantapaista, mutta erilaista ja asiaan liittyvien mielteiden esiin saatavuuden laatukin on tilannekohtaista.

Osan ajattelun hairahduksista voi tunnistaa tietoisesti ajatteluaan tarkastelemalla, mutta siltä osin kuin se perustuu esim. primingsignaaleihin, jää aivojen työmuisti liian pieneksi päätelmien tekemiseksi ilman apuvälineitä.

Muutosprosessi perustuu ajatusaikaa valtaavuuden kautta saavutettavaan yhdenlaisten mielteiden unohduttamiseen vähempikäyttöisyyttään ja toisenlaisten dominoivuuteen niiden runsaan keskinäisen verkottuneisuuden vuoksi.

Suhtautumistaipumusten muuttamisen kannalta olennaista on, että lukuisiin eri assosiaatioklustereihin päätyy sellaisia ”noodeja”, jotka edustavat jotain sellaista, jonka voi ajatella esiintyvän suhtautumisen kohteessa tai suhtautumisen kohde tuo sellaista mieleen.

Karkeimmillaan suhtautumisen muuttaminen on ohjailemista kohti ei-mielekästä tai päinvastoin, kohti mieltymistä.

Fakkiutumista tapahtuu Hebbian-oppimisen periaatteiden mukaisesti eli ne mielteet, mitkä laukovat yhdessä, verkottuvat vahvemmin toisiinsa ja täten todennäköistävät myöhempää tendenssiä tietynlaiseen suhtautumiseen.

suuritodennäköisyyksiä assosiaatioita - vohkare 3

Suuritodennäköisyyksisten assosiaatioiden ja asioiden merkittävimpien piirteiden yksinkertaisin esitysmuoto on yksittäisistä noodeista erkanevien viivojen joukko, jotka päätyvät muihin noodeihin, missä noodit vastaavat jotain miellettä kuten muiston alkua tai tuntumaa jonkin esineen osasta.

Suuritodennäköisyyksisyys tarkoittaa tässä sitä, että vaikka ajattelu itsessään muokkaa ajattelua sillä tapaa, että ajatellessaan lähiaikoina samaa asiaa uudelleen ja tullessaan päätyneeksi eri ajatuksiin, tulee ajan kanssa tavallaan palanneeksi aiempaan lähtötilanteeseen eli tietystä samasta ajatuksesta päätyy jälleen uudestaan tiettyihin samoihin ajatuksiin – todennäköisesti.

Omat assosiaationsa on usein helppo ja nopea tunnistaa, mutta mielteiden merkittävimpien osakomponenttien (tässä: piirteet) tunnistaminen vie enemmän aikaa.

Jos näitä suuritodennäköisyyksisiä assosiaatiota ja mielteiden merkittävimpiä piirteitä kirjattaisiin ylös, voitaisiin muodostaa "pelimerkkejä", joita voi yrittää eri perustein järjestellä jonkinlaiseen järjestykseen, jolloin huomattaisiin sekin, että moni mielle suuntautuu samoja mielteitä kohti kuin jotkin toisetkin mielteet.

Näillä samanlaisuuksilla on olennainen vaikutus ajatusten eteenpäin kulkemisen kannalta, sillä useamman "osuman" kohdistuttua johonkin tiettyyn samaan mielteeseen ajattelun kautta, osallistuu täten enemmän aktivoitunut mielle vahvoilla yhteyksillään myöhempien ajatusten ilmentymiseen.

mieleentulevuuksien manipulointia - vohkare 7

Jotkut uusista ajatusyhteyksistä voi havaita tietoisenkin mielen tasolla siten, että yhtä asiaa ajatellessa on hyvin vaikea olla ajattelematta myös jotain tiettyä muuta asiaa, osan yhteyksistä toimiessa hieman hitaammin, jonkin mieleentulemista valmistelevasti. Tätä valmistelevuutta edustavat primingsignaalit, jotka kulkevat yhdensuuntaisesti assosiaatioreittejä pitkin, vaihtelevanlaisin todennäköisyyksin kohteena olevaa miellettä herätellen.

Manipulointi perustuisi tässä siihen, että yksilön mieltä väsytetään sillä tapaa, ettei hän jaksa ajatella muistoja, muistikuvia ja mielteitä esille kovin laajalti, jolloin helpoiten mieleenjuolahtavat assosiaatiot jostain tapahtumasta ovat niitä, joita ensiajattelemalla mieleen juolahtaa ja joihin ajattelu jonkin tapahtuman puitteissa sitten pitkälti tyssääkin.

Kun samoihin aikoihin tai jo jonkin verran ajallisesti aiemmin (tunteja, ehkä kokonainen päiväkin) houkutellaan samaista yksilöä ajattelemaan jotain sellaista tapahtumaa, jossa esiintyy samankaltaisuuksia siihen toiseen tapahtumaan liittyvien ajatusten kanssa, joiden ajattelu tyssäsi nopeasti, hänen mielensä päätyy eräänlaiseen ryhmittely-moodiin, sillä aivot kokevat olevansa niin heikossa jaksavuuden tilassa, että jostain energiaa kuluttavasta on säästettävä.

Tai ehkä tämä energian säästäminen on vain eräs väliaikainen seuraamus, eikä varsinainen aivojen pyrkimys, mutta joka tapauksessa tapahtuu niin, että mielen ollessa ajattelemiseen väsynyt (monitulkintainen sana), se päätyy paljon herkemmin yhdenlaisesta ajatuksesta toiseen samankaltaiseen, vastikään "aktivoituun", mistä on myös se seuraus, että mieli alkaa etsiskelemään muitakin samankaltaisuuksia kahteen eri tapahtumaan kuuluvien asioiden väliltä. Juuri tässä kohdin on mahdollisuus varmistella uusien yhteyksien muodostumista oppimisteorioihin liittyvää vahvistamista hyödyntämällä.

Ulkopuoliselta vaikuttajalta tämä vaatii se sen, että tiedetään, mitkä ovat niitä todennäköisimpiä assosiaatioita, mutta sen voi varmistaa siten, että ollaan niitä, jotka ovat alunperin tuottaneet näitä mielteitä.

ajattelua tyrehdyttävyydestä ja poisorientoivuudesta - vohkare 10

Selkeys, yhteentoimivuus, clutter-free ja vääränlaisten yhdistelmien poissaolevuus ovat sitä, mitä ihmiset pohjimmiltaan visuaalisesti havaittavaksi tulevilta ja ajatuksia herätteleviltä asioilta toivoisivat, mutta esim. lehdistö ja lehdistöä hyödyntävät tahot eivät päästä ihmisiä helpolla. Elinympäristöstä voisi monissa paikoin sanoa paljolti samaa.

Ajoitetut muistiinjäävyydet ja moniassosiaatioita aiheuttavuudet voivat turmella ajattelua joiltain osin jo kertalaakista, mutta lisärasitteena voivat olla eri tahojen semanttiseen yhteentoimivuuteen pyrkivyys, aiemmin tehtyyn viitattavuus, vakioasioiden käyttö ja myös monesta asiasta mainitsematta oleminen.

Tottuneesti meta-ajattelemista harrastavat ja vaikkapa opiskelijat, joilla on meneillään paljon erilaista ajateltavaa, saattanevat olla eräitä, jotka tunnistavat herkähkösti, kuinka ajattelua turhanpäiväisesti stimuloivuus poisorientoi jostain eli vaikka he eivät varsinaisesti sekaantuisi ajatuksissaan sellaisen vuoksi, eikä heidän mielensä "ylikuormitu" samankaltaisuuksien havainnoinnista, he tunnistavat olosuhteissa tai tilanteessa jotain vääränlaisesti vaikuttavuutta.

Jotkin tahot saattaisivat yrittää selittää tietynlaisen turhanpäiväisesti mieltä stimuloivuuden esim. neurologisesti ongelmallisten ihmisten vaikeudeksi toimia maailmassa ja antaa ymmärtää, että heidän ongelmansa tulisi esille jo siinä vaiheessa, missä jotain joiltain osin samankaltaista, mutta kuitenkin erilaista esiintyy samoihin aikoihin ja että tällaisen "kestäminen" on muille ihmisille aivan normaalia. Todellisuudessa mahdollisessa häiritsevyydessä olisi kyse paljon hienoisemman seuraamuksen tajuamisesta.

Erikseen sitten sen tajuamiset, että jotain samankaltaisuuksia pyritään erilaisin tehostinkeinoin runnomaan yksilöiden mielessä yhteen siinä tavoitteessa, että niiden välille muodostuisi pysyväluontoisia yhteyksiä hermoverkkojen tasolla. Meta-ajattelijat saattavat ymmärtää hyvinkin tarkkaan milloin tällainen riski on olemassa, eikä kaikenlaisten tällaisten yhdistelmien tekemistä koeta suotavaksi.

Tavoittelematon poisorientoituminen meneillään olevasta ei mitenkään välttämättä ole vain yksittäisten asioiden hetken aikaa ilmenemisiin perustuvaa vaikutusta, vaan monenlaista keskenään erillistä poisorientoitumista aiheuttavuutta on pitkin viikkoa useissa eri päivittäisjulkaisuissa, joten siinäkin mielessä ongelman luonnehtiminen sellaiseksi, että sen kokevat ongelmaksi vain ne, jotka häiriintyvät yksittäisten asioiden ilmenemisestä, on varsin pöyhkeää.

oletushermoverkot, mielen sisällön ylläpito ja keinotekoiset läpi aikojen yhdistyvyydet - Vohkare 9

On mahdollista, että kohdeyksilöön mieleen kaikenlaista ujuttaneet (tai sellaista yrittäneet) ja niiden välisiä yhteyksiä väsäilleet, ovat toimineet sen teorian pohjalta, että joskus tulevaisuudessa kohdeyksilölle ei enää olisi kaikesta esiintyneestä häirinnästä johtuen ajantajua, vaan kaikki olisi tapahtunut ikään kuin ”eilen” tai ”äsken”. Perusteet, aikomukset ja osanottajat eivät välttämättä ole olleet kaikkina vuosina samoja, mutta on tulkittavissa, että tavoitteena on ollut muokata jonkinlaista kuvitteellista tai tieteellisesti todistettavissa olevaa oletushermoverkkoa (eng. default mode network), mistä englanninkielinen Wikipedia kertoi eräänä ajankohtana seuraavanlaista:

It is potentially the neurological basis for the self:

• Autobiographical information: Memories of collection of events and facts about one’s self
• Self-reference: Referring to traits and descriptions of one’s self
• Emotion of one’s self: Reflecting about one’s own emotional state

Thinking about others:

• Theory of mind: Thinking about the thoughts of others and what they might or might not know
• Emotions of other: Understanding the emotions of other people and empathizing with their feelings
• Moral reasoning: Determining just and unjust result of an action
• Social evaluations: Good-bad attitude judgments about social concepts
• Social categories: Reflecting on important social characteristics and status of a group

Remembering the past and thinking about the future:

• Remembering the past: Recalling events that happened in the past
• Imagining the future: Envisioning events that might happen in the future
• Episodic memory: Detailed memory related to specific events in time
• Story comprehension: Understanding and remembering a narrative

Eli jos ihminen lopettaa johonkin tekemiseen keskittymisen, saattaisi piankin ajautua jonkinlaiseen hänelle tavanomaiseen ajatteluun, jota voisi olla keinotekoisesti muokattu eri elämänvaiheissa kokemuksiin ja ajatteluun vaikuttamalla. Ihmisajattelun säännönmukaisuus ei ole lyhykäisesti määriteltävissä, mutta eräänä enemmän stabiilimpana väittämänä voi todeta, että ihmismieli ei hetimiten voi päätyä mistä tahansa mietteestä mihin tahansa toiseen ajatukseen, mistä johtuen kaikilla ihmisillä on tiedettynä esim. sanoja, joita he eivät ole ajatelleet kertaakaan viimeisimpään kymmeneen vuoteen.

ohjailuproduktioihin osallistumisesta - vohkare 4

Ohjailtuja ja vaikutettuja ihmisiä voi olla useita, joista jotkut voivat tulla vaikuttaneeksi kohdeyksilön elämään tahattomasti tai sitten he eivät koskaan kohtaa häntä, eikä heistä ehkä ikinä tule mitään sellaista, mistä voitaisiin lukea uutisista, vaan he ovat vain eri ohjailuproduktioon kuuluvia.

Eri ohjailuproduktioon kuuluva voi olla myös sellainen, joka saadaan motivoitumaan vaikuttamaan tietyn kohdeyksilön elämään, mutta joka jää silti eräänlaisen välineen asemaan, joka ei tiedä kuuluvansa johonkin ohjailuproduktioon. Tai ehkä hänestä tulee julkisesti laajoihin ihmisjoukkoihin vaikuttava ihminen, joka siinä samalla vaikuttaa myös jonkun kohdeyksilöön elämään. Ihan miten päätetään. Tai ainakin yritetään.

Vaikuttamaan pyrkivien ote kohdeyksilön elämästä ei välttämättä ole niin hyvälaatuista, ettei hän voisi tehdä merkittävästi elämäänsä vaikuttavia valintoja, joiden valitsemisessa ei olisi erityisempiä paineita, vaan kaikki tiettyyn asiaan liittyneet vaihtoehdot olisivat helppoja ja käypiä valintoja.

Siltikin, halukkuutta "ohjailuproduktion" jatkamiseen riittäessä, voi tehdä olettamuksen, että jonkinlaista pilotointia, joukkoa sekalaisia kokeilua ja varmatoimiseksi osoittautunutta vaikuttamista pidetään tärkeänä jonkin tulevan ajan suhteen.

Siltikin, monet niistä ihmisistä, jotka ovat halunneet antaa ymmärtää, että juuri he ovat aikoinaan olleet erityisen paljon vaikuttamassa siihen, minkälaisia elämänkokemuksia kohdeyksilö saa osakseen, ovat jälkeenpäin ajatellen olleet niin nolon varovaisia, että heiltä on mennyt tuhatmäärin hyviä tilaisuuksia täysin hukkaan. Aivan kuin he eivät olisi uskoneet riittävästi toimintansa perusteisiin eli yksilöihin vaikuttamisen teorioihin tai ehkä he ovat olleet muiden heille antamien ohjeiden varassa?

Hehän eivät aina ole olleet esim. tietoteknisesti suuntautuneita, eivätkä edes erityisen lahjakkaita siinä, vaan vasta myöhemmällä iällä (alle kaksikymppisenä) innostuneet enemmän oma-aloitteisiin vaikuttamiskokeiluihin.

Kohdeyksilön mielen toimintaa ohjaillessa, sen toimintaa arvaillessa ja arvailemisen mahdollisuuksia pohjustaessa kertyy herkästi niin paljon dataa tietojärjestelmien käsiteltäväksi ja varsinkin ihmismielien käsiteltäväksi, että monenlaiset kompromissit lienevät kelvanneen.

Kaikkihan eivät voi olla professoreita, eikä virtuaalitodellisuudessa katseltavissa oleva grafiikka tilannetietoineen ole ollut tavanomaista lähentelevää kuin vasta vähän aikaa.

On myös helpompi selittää mukaan tuleville agenteille, mistä on kyse, kun ei-professori pystyy selittämään toimintaa ilman erityisempää selittämiseen valmistautumista ja mukaan tuleva pystyy ottamaan selityksen vastaan selittämisen kuuntelemiseen erityisemmin valmistautumatta.

Eräs tärkeä keino vaikuttamiseen on jo pitkään ollut primingsignaalien hyödyntämiseen perustuva, sillä sen käytöstä ihmiset voivat keskustella puheen avulla, jolloin osallistujien mieltymyksiä ajatellen sosiaalinen aspektikin tulee huomioiduksi.

Paljastavaa sen hyödyntämisessä, toimintaa takaisinmallintaen (eng. reverse engineering), on se, että siinä on tyydytty sillä tapaa laadullisesti välttävään toimintaan, että kohdehenkilön suorittaman oletetun ajattelemisen kohteen ja oletetun havaitun kohteen välillä on niin vähän eroa, että kohdeyksilön ajattelua mallintava algoritmi voi viitata molempiin samalla muuttujalla (esim. ”kohde1”).

Toki myöhempinä vuosina, tutkimustiedon aivoista ja mielen toiminnasta lisääntyessä, sekä paremmin koulutettujen ihmisten tullessa mukaan uusiksi agenteiksi, saavutetaan paremman laatuista mallinnusta, ennakoitavuutta ym. mitä ei varhaisempina aikoina ehkä vielä ollut. Toisaalta, ohjailuproduktiosta ei välttämättä tule laadullisesti täydellista kaikesta yrittämisestä huolimatta, vaan siihen tulee paljon muunnoksia, korjailuja ja toiseksi selittelyjä.

Psykologiaa tieteenä on toki ollut jo vuosisata sitten, mitä on varmasti edeltänyt suuri määrä kokeiluja ihmisillä aina sieltä asti kuin ihmiselle on ollut puhumisen ja ajattelemisen kyky.

tavoitteista simuloida ihmisten toimintaa kuin olisivat biologisia koneita - vohkare 7

Ihmiset eivät aina ensisijaisesti ajattele muita ihmisiä persoonallisina yksilöinä, vaan sääntöjoukkojen, vakiintuneiden ajatusprosessien ja skeemojen ohjaamina deterministisinä olioina. Tämä ajattelun moodi tai tapa tulee sitä enemmän esille, mitä enemmän ja missä lieneekin altistuu demonstraatioille yksilöiden tai ihmisjoukkojen tai muurahaisten käytöksen ohjailuista.

Pöytäkeskusteluissakin voidaan ajoittain, asenteen vaikutuksesta, antaa suorastaan tahallaan antaa itsensä päätyä ajattelemaan toista ihmistä yksinkertaisena koneena. Tätä ei estä edes se, että eri yhteyksissä on suoranaisena pyrkimyksenä muistuttaa ja tehdä esityksien kautta selväksi, että ihminen voi olla muuntautumiskyvykkyydessään hyvinkin yllättävä ja osaava tavalla, jota hänen ei olettaisi olevan, sillä jokin vain käy vetoamaan ajatteluun sillä tapaa, ettei kiinnosta miettiä minkälainen joku voisi olla, vaan haluaa nähdä jonkun toisen tietynlaisena juuri siinä hetkessä.

Eräs syy sille, miksi ihmiseen sisältyviä mahdollisuuksia ei haluttaisi nähdä, on siinä, että yhteiskunnat ja niissä tapahtuva toiminta perustuu niin pitkälti siihen, että ihmisillä ollessa erilaisia kognitiivisia vinoumia ajattelussaan, eikä heidän mielensä työmuistin kapasiteettikaan ole kovin kummoinen, niitä on haluttu hyödyntää huijaamiseen, keinotteluun ja virheille altistamiseen niin paljon, että niiden hyödyntämisestä on tullut jonkinlainen normi, jonka perusteella niiden hyödyntäjä arvottaa itseään suhteessa muihin.

Tätä voi havaita vaikkapa pitkäaikaisissa kaveripiireissä, joissa alkaa valkenemaan, että joku päivä erkaannutaan toisistaan ja ollaan osa jotain muuta yhteisöä.

Arvattavin ihmismielen vajeiden hyödyntäjä on mainosteollisuus, jonka perinteisempiä huomioita edustaa se, että ihminen yleensä ei pysty ajattelemaan vain täsmälleen yhtä asiaa, vaan aina tulee jonkin asian ajattelun yhteydessä mukaan tuntemuksia, mietteitä, muistikuvia ym.

Tätä yksilöiden ajatteluun vaikuttavuutta on sittemmin tullut avustamaan tekoäly, joka pystyy muistamaan ihmisiin kohdistettuja vaikuttamisia kymmenien vuosien ajalta kaikkine todennäköisyyksineen päivineen.

Tekoälyhuuma tarttuu herkästi monenlaisiin yksilöihin heidän päästyään osaksi sellaista hyödyntävää kulttia, tuttavapiiriä, työpaikkaa tai ihmisverkostoa, mikä voi jouduttaa merkittävästi kehitystä, joka saa kokemaan muut ihmiset jotenkin vähemmän ihmisinä ja enemmän jonkinlaisina biologisina koneina, joiden toimintaa voidaan mallintamisen ja simulaatioiden kautta ymmärtää ja ennakoida. Paremmissa piireissä kyetään ottamaan huomioon yksilön metaboliikka (aineenvaihdunta) ja ympäristön vaikutus, joissakin toisissa toiminnan jäädessä enemmän lepsusti sovelletuksi tilastotieteeksi.

Pikanttina kysymyksenä voisi esittää, tekeekö se ihmisistä enemmän ateisteja tai muuten vaan jumalaan uskomattomia ihmisyyden alkaessa tuntumaan pitkälti matematiikalla selitettävänä kuin luomiskertomuksen mukaisena ihmeenä?

häirinnällä vaikuttamaan pyrkijöiden yhteiskuntaan integroituneesta ekosysteemistä palveluntarjoajineen - vohkare 11

Asunnot, hotellit ja toimistot oletetaan paikoiksi, joissa voi keskittyä esim. mielensä lepuuttamiseen, mutta häirinnällä vaikuttajat ovat jo kehittäneet yhteiskuntaan integroituneen ekosysteemin palveluntarjoajineen ja tutkimusmetodeineen ihmisten toiminnan luvattomaan tarkkailuun ja heihin vaikuttamiseensa.

Tämä ekosysteemi voi eri osiltaan olla esim. kulttimaisesti, prakmaattisesti, systemaattisesti tai velvoitteisiin perustuvasti toimiva.

Kun kohteena oleva, riittävän noheva yksilö takaisinmallintaa, mistä on kyse, hän tunnistaa joutuvansa a) jatkamaan itse psykologian keskeneräisyyttä, b) luovimaan tietoturva-asiantuntijoiden välttelemässä tutkimustiedossa, c) taistelemaan psykiatrian näennäistieteisyyttä ja jonkinmoista taantuneisuutta vastaan, d) turhautumaan avustavien tahojen vajeeseen ja e) ihmettelemään, miksi asiasta käydyssä nettikeskustelussa pitäisi olla meritoituneen tahon "alustus" eli uutinen, artikkeli tjm.

Yksinkertaisimmillaan kyse on vedonlyöntimäisestä puuhastelusta, missä arvuutellaan henkilön reagoivuutta ärsyttämiseen, mutta kyse voi olla myös henkilön elämän ohjailusta vaivihkaa, kunnes hän on sopivasti ongelmissa ja hänet voidaan triggeroida käymään uhkailemaan vihanpurkauksilla.

Vaikuttamisen pelillistämisessä merkittävänä tekijänä on priming-ilmiö, missä ärsyke kuten havainto tai ajateltu asia vaikuttaa myöhemmän, toisenlaisen sellaisen aiheuttamaan vasteeseen. Psykologian kirjallisuus kuitenkin määrittää tämän keskeneräisesti, vaikka käsitettä voitaisiin käyttää avustimena mielen orientoituneisuuden ja tuntemuksien valmistelun ymmärtämiselle. Täten olisi erikseen demonstroitava esim. animaation avulla, miten priming-ilmiö selitetään käyttökelpoisemmin.

yhteistyöverkostosta yhteiskunnassa - vohkare 7

Koska eri virastoissa ja kuntien/valtion instituutioissa on runsaasti sellaista väkeä, jotka ajoittavat tiedonantoa, toteilevat muiden osapuolien kanssa sovittua, vääristelevät raportteja synkronissa muiden tahojen kanssa, aiheuttavat suoranaista haittaa ja ovat puolueellisia, on heidän täytynyt muuttua sellaisen hetkellisesti hyväksyväksi tai työnsä, työnantajansa tai työn ulkopuolisten sidosryhmien kanssa normaalina järjestyksenpitona pitäväksi työsuhteessaan, koulutuksensa aikana tai jo paljon aiemmin, nuoruudessaan, ennen koulutukseen hakeutumista.

Eräänlaista piilovaltaa voivat käyttää yhteisin perustein kuten "yhteiskunnan paremmiston parasta ajatellen" esim. poliisiylijohtaja, amk:n lehtori, työkkärin virkailijakööri, poliitikkoja yli puoluerajojen, datakeskuksen admin ja kymmenet tuhannet muut.

Niitä, jotka haluavat "parantaa maailmaa", on vähän, joten kokonaiset työtiimit voivat koostua näistä tietynlaisista piilovaltaisuudesta mieltyvistä.

Mitä paremmin yhteistyöverkoston laajuus ja koostumus tunnetaan, mitä enemmän sen lupauksiin voi luottaa, sitä lujittuneempi tulee siitä päätöksestä, että haluaa pysyä tietynlaisella puolella koko elämänsä, vaikka antaisikin itsensä toisinaan solahtaa mukaan johonkin muuhunkin. Tällainen ihminen siis haluaa ajatella, että aina tulee olemaan paljon niitä huonompia ja epäonnisimpia, joten parempi vaan jatkaa samalla jaottelulla.

Kaikki pitävät muutoksista, kunhan niitä ei ole liian usein ja koulutettuina ihmisinä muutoksiin osaa ottaminen ei ole heidän mielelleen kognitiivisesti työlästä, koska fiksut muutoksien suunnittelijat pyrkivät lähtökohtaisesti siihen, että muutokset eivät aiheuta napinaa niiden välttämättömien keskuudessa, jotka ovat yhteiskunnan paremmiston parasta jo niin paljon työllään auttaneet.

Olennaista piilovallan käyttämisessä paremmiston yhteiskunnan hyväksi on mm. se, että vähempimerkityksisten yksilöiden ei pidä saaman aikaan sellaisia vaikutuksia, joilla olisi sellaisia kumuloituvia vaikutuksia, että siitä seuraisi esim. laajaa paremmiston suosimien tekojen tai käytäntöjen kyseenalaistamista.

yksilön elämään vaikuttavasta, dynaamisesti muuntuvasta entiteetistä, ihmisjoukosta - vohkare 2

Voidaan kuvitella lukematon määrä kokeiluja, joissa tutkitaan sitä minkälaisille ihmisille minkäkinlainen yhteiskunta tai toimintaympäristö toimii, minkä vuoksi testiyksilöstä voi tuntua, että hänen elämänsä on tulevankin osalta muille ihmisille kuin jonkinlaista nauhoitetta.

Pahimmillaan epätoimivuus tarkoittaa sitä, että yksilö ei pysty pitkänkään ajan kuluessa luovimaan elämässään parempaan asemaan, vaan hänen elämänsä junnaa enimmäkseen samoissa rajoittuneissa mahdollisuuksissa, mahdollisesti joiltain osin kohti huonompaa edeten.

Kuka testaavana tahona onkin, ei aina malteta odottaa sitä, että jostain ilmestyy sopivanlainen kandidaatti tietynlaista testitapausta varten, vaan päädytään muokkaamaan jo tiedossa olevan yksilön elämää.

Tämä elämän muokkaaminen voi vähimmillään tarkoittaa sitä, että testiyksilö pystyisi kyllä palauttamaan elämänsä takaisin entisenlaiseksi, jos hän vain jaksaisi ajatella mielestään esiin sen asian, joka hänen pitäisi huomioida aiheuttaakseen itsessään positiivisen muutoksen kohti entistä, mutta se tuntuu hänestä aivan liian työläältä tai sitten ajatukset eivät suuntaudu sinne päinkään.

Vaikuttamaan pyrkivien kokeilut eivät minkään erityisen välttämättömyyden vuoksi kohdistu "yhteiskunnan alimpiin kerroksiin", joilla olisi vähäisempi koulutus tms., vaan vahvaa ohjautuneisuuden tunnetta voi kokea myös sellainen, joka löytää itsensä jonkin koulun rehtorin asemasta tai jonkin kunnan virkamiehen roolista, eikä osaa arvioida ollenkaan, kuinka moni ihminen on osallistunut suoraan hänen valitsemiseensa ja missä yhteyksissä häneen on vaikutettu esim. priming-tekniikan avulla, jotta hän tulisi kuin hypnoosissa tehneeksi häneltä odotettuja valintoja – ennen ja myös jälkeen tehtävään valitsemisen.

Systemaattinen vaikuttaminen ei todennäköisemmin ailahtele laadultaan niin paljon kuin sellainen, johon jokin taho tulee innostuneeksi ilman erityisempää vaikuttamisen koordinoitavuuden miettimistä.

Systemaattinen vaikuttaminen voi noudattaa samankaltaista säntillisyyttä toteutuksessaan kuin organisaatioiden toimintaa ohjaavat käytännöt ja ohjeistukset, mutta tämä ei sulje pois sitä mahdollisuutta, että vaikuttaminen voi olla luonteeltaan läpeensä leikkisää. Täytyyhän osallistuvien tahojen tuntea voivansa viihtyä.

Siitä miten leikkisyys ja samalla myös eettisyys määrittyy, asettuu kyseenalaiseksi silloin, kun kohdeyksilö voi huonosti vaikuttamisen vuoksi.

Erinäisten tutkimuksien mukaan ihmiseen vaikuttaminen on helpompaa silloin, kun hänen mielensä on elimistön lievän vajeetoiminnan vuoksi alttiimpi priming-vaikutuksille eli aistimuksien ja ajatusten myöhempää ajatustoimintaa valmistelevuudelle eli tiettyjen ajatusten esiintyvyyden todennäköistämiselle.

Puhuttaessa vaikuttamaan pyrkivästä tahosta, on huomioitava, että kyse voi olla dynaamisesti muuntuvasta entiteetistä, johon eri ihmiset ottavat eriasteisesti osaa tilannekohtaisesti, eikä näiden ihmisten välillä välttämättä ole erityisempää tasa-arvoisuutta ts. osa on jonkinlaisia suorittajia/toteuttajia, joilla ei ole mahdollisuutta tietää, kuinka laajasta vaikuttamistoiminnasta on kyse ja/tai mihin kaikkeen sillä pyritään.

Asenteiden osalta yhtenäisyyttä saattaa olla paljonkin enemmän, mikä hyödyttää osallistumiseen houkuttelemisen tarkoituksissa. Tällaista voi esiintyä mm. niissä tapauksissa, joissa ei haluta, että joku tietty henkilö saavuttaa jotain erityistä tietynlaisen mentaalisen varustuksen kera.

Kun testihenkilö tunnetaan läpikotaisin historialtaan, nykyiseltä tilanteeltaan ja tulevaisuuteen kohdistuvilta aikomuksiltaan, häntä saatetaan käyttää eräänlaisena "yhteiskunnan penetraatiotestaajana" sen selvittämiseksi, kuinka muut jollain tapaa hänenlaisensa selviytyisivät/suoriutuisivat jostain ratkaistavissa olevasta asiasta. Tällainen voi liittyä esim. siihen, saisiko hän johdateltua muita ihmisiä mukaansa jonkin muutoksen aikaansaamiseksi ja kuinka hän tekee sen (esim. käyttääkö sosiaalista mediaa vai toimiiko enemmän underground-tyyliin).

Minkälaisia tuloksia näistä tutkimuksista olisikaan saatavissa, kaikki osalliset eivät hyödyntäisi niitä samalla tavoin, koska suurimman osan ajastaan he kuitenkin viettävät erilaisissa "piireissä", ovat kouluttautuneet eri tavoilla, työskentelevät pääsääntöisesti erilaisissa yhteisöissä, pitävät erilaisista harrastuksista ja monet heistä asuvatkin aivan eri paikkakunnilla ellei peräti eri maassa.

Erilaisilla vaikuttamaan pyrkivillä ei varmastikaan ole pelkästään yhteisiä pyrkimyksiä, eivätkä he edes halua olla jatkuvasti toistensa kanssa tekemisissä.

Yhteistä heidän toiminnassaan olisi todennäköisesti ainakin se, että tietojärjestelmäavusteinen toiminta perustuu testiyksilön käytöksen sovittamiseen sellaisiin "muotteihin ja malleihin", jotka täsmäävät tietojärjestelmässä oleviin. Helpointa tämä on silloin, kun testiyksilö pidetään sosiaalisesti erakoituneena, vaikeasti työllistyvänä ja vähällä rahalla, sillä tällöin hänen mahdollisuutensa muuttua ihmisenä on rajoittuneempaa.

Koska Suomi on suhteellisen pieni maa asukkaiden määrässä mitattuna ja Maslowin tarvehierarkien mukaisesti ensin halutaan turvata omat fysiologiset ja turvallisuuden tarpeet, eri tavoin leviävät asenteellisuudet muovaavat nopeasti ihmisten asenteita sillä tapaa yhtenäisemmiksi, että joidenkin ihmisten joutuminen jonkinlaisiksi testiyksilöiksi voi tulla niin laajalti hyväksytyksi, että niihin käydään tekemään enemmän tai vähemmän suorasukaisia viittauksia niin populaarikulttuurissa kuin myös politiikassa ja muussa yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Kun samankaltaisesti vihjailevia tahoja kertyy riittävästi, eivät näiden toimintaa havainnoivat ihmiset voi välttyä tajuamasta, että muutkin ihmiset havainnoivat samaa kuin hekin, mikä taas johdattaa ajattelemaan, että näinkö sitä pitää Suomessa elää?

eräitä yhteistoiminnan ilmentymiä yhteiskunnassa - vohkare 7

Saatuaan kaikkeen oikeutuksen sellaiselta taholta, joka haluttaa toimivan konseptin sille, miten ihmisiä rauhoitetaan ja kesytetään sellaiseksi, etteivät he nousisi kapinaan tai saisi aikaiseksi edes kummoisempaa vastareaktiota kaikenlaista ärsyttävyyttä kohtaan, aloittaa se selvitystyön kohdistamalla tutkimuksen valikoituihin yksilöihin, joihin kokeillaan esim. sellaista, missä heidän annetaan ensin nauttia mm. villiintymisen ja vauhdikkuuden tunteista ja keskeytetään sellainen sitten epämiellyttävästi ja erinäisiin ei-mukaviin muistoihin kytkeytyvästi.

Kun jonkinlaiset äärirajat sille, mikä varmasti tyynnyttää ihmistä pidemmän päälle, on tunnistettu, kehitetään tutkimusta pyrkimällä vastaavaan tyynnytykseen vaivihkaisemmin ja hillitympien mielentilojen aikoihin, jotta siitä taasen voitaisiin johtaa uusi tutkimussuunnitelma, joka tuottaisi skaalautuvan toimintamallin siitä, kuinka tietynlaista tyynnytysmetodia tai valikoimaa sellaisia voitaisiin käyttää satoihin tuhansiin ihmisiin kerrallaan lukuisten altistumien kautta. Tässä ihmisten seuraamilla julkaisuilla, viihteellisellä aineksella ja ympäristöissä huomioitavilla seikoilla olisi merkittävä rooli. Konseptimuotoon paketoituna tällaisesta saa arvokkaan tuotteen, jota voi myydä kalliiseen hintaan.

Kuten yhteiskunnassa voidaan koeta tarvittavan ihmisten rauhoittamista sellaiseen tilaan, missä he eivät saa aikaiseksi nostattaa mieleensä ärhenteleviä tuntemuksia, voidaan tehdä toisinkin ja tavoitella sellaista, missä ihmistä kasvatetaan eri demografisiin ja sosioekonomisiin ryhmiin kuuluvien avustajien "agenttien" avulla sellaiseksi, että hänen perusluonteekseen voidaan ajatella kehittyvän "piilevä ärhäkkyys" eli jotain sellaista, joka voidaan triggeroida halutuissa tilanteissa esille ja vieläpä siten, että siinä samalla huomiointikyky asettuu sellaiseksi, missä silmin nähden aistittuna erinäiset seikat jäävät huomioimatta, toisten seikkojen tullessa korostuneeksi. Ajattelussa ollen myös samankaltaista tyrehtyneisyyttä/hyperfokusoituneisuutta.

Tällainen vaatii niin paljon pitkään kestävää pohjustelua, että sellaisen toimivuuteen ryhdytään vain pitkäaikaistutkimuksen tarkoituksessa tai sellaisen suuren varmuuden saattelemana, joka on saavutettu aiempien kokeilujen ja kokemuksien kautta. Kohdeyksilöstä täytyy myös kerätä ajantasaista tietoa jatkuvasti, jota kertyy niin paljon ja keskenään monenlaisesti suhtautuvasti, että sen jatkuvaan analysoimiseen vaaditaan älykäs tietojärjestelmä, jonka analyysit perustuvat sekä psykologisiin perustutkimuksien, että eksperimentaalisimpiin koejärjestelyihin.

Kun kuulee jonkun lapsen tehneen jotain erityisen pahaa toiselle lapselle, mutta joka ei osaa selittää, miksi teki mitä teki, siinä voi olla kyse varhaisesta vaikuttamisesta eikä niinkään kyseiselle lapselle luontaisesta temperamentista, jonka jo muutenkin väitetään valheellisesti olevan läpi elämän samantyyppisenä jatkuvaa.

Kasvua, toimintavarmuutta ja tunnettuutta hakevat yritykset saattavat pyrkiä ilmaisemaan jonkinlaista samanmielisyyttä alueen ihmisten kanssa höykyttämällä tekoälyavusteisesti (vinkit, toimintaohjeet ym.) jotakuta julkisuudesta tuntematonta, mutta kaupunkiyhteisön tietämää yksilöä mainonnassaan, yrityksen toimipisteen olemuksessa, julkisissa lausunnoissa tjm. sillä olettamalla, että kukaan ei paheksuisi tuota yritystä, koska sen toiminta ei ole ilmiselvästi jotain tiettyä höykyyttävää, eikä edes sellaisenaan mitenkään tavallisuudesta poikkeavaakaan.

Tietynlainen samanmielisyys niiden kesken, jotka tietävät paremmin mistä halutaan vihjailla, liittää yrityksen läheisemmäksi osaksi niiden ihmisten ajattelua, jotka ovat jo ehtineet mm. muiden vastaavanlaisesti toimijoiden tekojen kautta tottuneet siihen, että höykyyttämiseen osallistuvat tahot ikään kuin edustavat hyväksyttävyyttä ja höykyyttämisen kohde aivan jotain muuta.

Sinällään tämä voisi olla täysin vastoin arvoja, joita jotkut "asioista tietävät" saattaisivat vaalia, ainakin toisinaan, että ihmisille yleensä pitäisi antaa mahdollisuus kehittyä pois jostain entisestä, jos siis olisi kyse siitä, että höykyttämiseen olisi alun perin ollut joku hyvä oikeutus tai muu peruste, mutta eri puolin tullessa sellaista signalointia, joka ohjaa ajattelemaan, että on paremmistoa, toisia paremmin pärjääviä ja sitten niitä huonompia ihmisiä, niin mahdolliset arvot voivat kumoutua toistuvan paremmuuden tunteen halun täyttämisen vuoksi.

Yksittäisen Facebookin käyttäjän saa tuntemaan, että muiden viestimiset johonkin ryhmään ovat jatkuvasti jotenkin erityisesti hänelle suunnattuja antamalla tekoälylle lupa käyttää lukuisten ryhmään liittyneiden profiileja sekä—että -tyyppisten viestien lähettämiseen, missä uutislinkit liittyvät sinänsä ryhmän aiheeseen, mutta uutislinkin esittelyteksti on generoitu tekstianalyysiavusteisesti käymällä koneellisesti läpi viestijän aiempia viestittelyjä viestintätyylin oppimiseksi, mitä sitten maustetaan muuntamalla ilmaisuja siihen suuntaan, että niillä saa aiheutettua tavoiteltuja assosiaatiota tai muita reaktiota tietyssä käyttäjässä.

Jos kohdeyksilö tunnetaan riittävän hyvin, ei tarvitse tyytyä siihen, että generoidaan manuaalisesti uusi tekoälyn tuottama viesti kohdeyksilön osallistuessa ryhmään omalla viestillään, vaan voidaan jättää tekoäly generoimaan viestejään sillä olettamukselle, että kohdeyksilö saapuu kuitenkin ryhmään käymään juuri hetki sen jälkeen, kun tekoäly on jo viestinsä nähtäväksi jättänyt, jolloin kohdeyksilön silmään sattuu tuo viesti hieman aiempia viestittelyjä taaksepäin selatessaan.

Tällaiseen tarkoitukseen valjastetulle tekoälylle voi antaa ennalta jonkinlaista suuntaa siitä, minkälaisia viestejä sen toivotaan tuottavan, mutta saattanee se "tajuta" itsekin, mitä sen kouluttajat siltä haluavat, eikä sitä tarvitse alkukonfiguraatioiden jälkeen valvoa sen kummemmin.

Ihmisille voidaan kertoa yhteiskunnassa toimivista tahoista melkeinpä mitä vaan, mutta silti ihmiset tapaavat lähteä näihin tahoihin liittyvissä ajatuksissaan siitä, minkälainen heidän suurpiirteinen ideaalinsa on eli esim. TE-toimiston virkailijasta ei oletettaisi, että hän on ihminen, joka avustaisi sabotoimaan jonkin yrityksen toimintaa ohjaamalla sen käyttöön työttömän työnhakijan, jolla on sopivat valmiudet yrityksessä työskentelyyn, mutta jonka työttömyys on varsinaisesti vain tekoselitys, joka mahdollistaa tietyn henkilön valikoimisen ja ohjaamisen sellaisen työnantajan käyttöön, joka ei käytä julkista työnhakua, vaan pyytää TE-toimistoa esittämään sopivia ehdokkaita.

Muitakin tahoja sopivien rekrytoitavien hankkimiseen toki on, mutta TE-toimistoilla on parhaimmat tiedot sen hetkisistä työttömistä ja heidän taustoistaan. Ihmisten mielikuvituksen rajat ilmentyvät siinäkin, että he eivät hoksaisi ajatella, että yksittäisen TE-toimiston koko virkailijakööri voi olla sellaista, joka ajattelee tietyllä tavalla vaalitun yhteiskunnan, sen parhaimmiston tjm. parasta ja täten he osaltaan edistäisivät jollain tapaa samanmielisten yritysten toimintamahdollisuuksia ja osaltaan pyrkisivät rikkomaan väärämielisten mahdollisuuksia vaikkapa sitten sabotoimaan tarkoitetun työntekijän päädyttämiseen johonkin tiettyyn yritykseen.

Toki työnantaja on se, joka lopullisen päätöksen palkkaamisesta tekee, mutta taloudellinen avustus palkkatuen muodossa voi tehdä tietyn työntekijän palkkaamisen muita houkuttelevammaksi, joskaan ei sekään aivan täyttä varmuutta takaa. Analysoitavuuden ja ennakoitavuuden kannalta asiat kääntyvät jännittäväksi sitten, kun yrityksessä huomataan, että sabotoinnin seuraamuksista aiheutuu monenmoista setvittävää.

käytöksenennakointijärjestelmien toiminnan selittämisestä muille - vohkare 5

Häirityn kognitiivisesta käytöksestä (miten hänen mielensä toimii) on ehditty vuosien aikana saamaan hyvää tuntumaa, mikä on mahdollistanut mm. sellaisten tilanteiden järjestämisen, joissa on aiheutunut juuri tietynlainen ärsyyntyneisyyden tila ja minkä jälkeen kohdeyksilö on reagoinut juuri tietyllä tavalla, suunnannut kulkunsa juuri tiettyyn suuntaan ja tehnyt hetkeä myöhemmin juuri tietynlaisen valinnan.

Analyyseja ja raportteja tuottavat käytöksenennakointijärjestelmät olisivat täten tehneet kohdeyksilön tekemien valintojen ennalta simuloinnista helppoa, mutta miten sellaista voi selittää ihmisille, jotka esittävät, etteivät ymmärrä edes tietokoneiden toiminnasta juuri mitään, mutta joiden koulutukseen on kuitenkin kuulunut mm. Bayesin teoreema eli ehdolliseen todennäköisyyteen liittyvä matemaattinen teoreema?

Tällaiset ihmiset pyrkivät käydyssä dialogissa pitämään yllä sellaista maailmankuvaa, jossa ns. tavalliset ihmiset eivät kerta kaikkiaan osaa muunlaista häirintää kuin esim. auton tööttäyksellä häiritseminen.

Häirinnästä ja mm. erilaisista altistumista kertojan kannalta hankalaa on se, että häirintään osallistuvat ihmiset voivat saada toimintaohjeensa tietojärjestelmältä, joka pitää samalla huolta siitäkin, että häirinnän kokija kykenee selittämään sitä miten tarkalleen häneen vaikutetaan vasta pitkän ajan kuluttua eli vasta silloin, kun häirinnässä on saavutettu jokin sellainen vaihe, jossa voidaan katsoa taaksepäin ja havaita jo esiintyneessä häirintätoiminnassa säännönmukaisuuksia.

Tämä kasvattaa riskiä siitä, että jos kertoja epäonnistuu selittämään "häirinnän kaavaa", se tulkitaan suorastaan tahallaan luulosairasteluksi. Ts. terveysalan ammattilainen tulee käytännössä suojelleeksi häiritsijöitä.

psykiatrin joutumisesta valintatilanteeseen yhteiskuntajärjestyksen puoltamisen ja potilaalle haitaksi olemisen välillä - vohkare 3

Voisi osoittautua yllättävän vaikeaksi saada vastausta kysymykseen siitä, millä perusteella sellainen, joka ei ole koskaan opintojensa aikana eikä työssään miettinyt jotain tietynlaista, olisi pätevä esittämään siitä mielipiteitä. Psykiatreilla kuitenkin jostain syystä on maaginen kyky pystyä tuottamaan sellaisia lausuntoja, jotka voivat vaikuttaa asiantuntijamaisilta, mutta jotka eivät mitenkään selvennä sitä, miten johonkin näkemykseen on päädytty.

Kukaan toinen viranomainen ei tyypillisesti käy kiistämään täten tuotettua lausuntoa, mikä on sinänsä perverssiä, sillä ainoastaan sellaista organisaatioita ja yksiköitä sisältävää kulkukaaviota, jossa esitetään kuinka jotain ihmistä kuljetetaan tutkittavana, älyvapaasti silmäilemällä voi päätyä ajattelemaan, että psykiatri on itsestään selvästi se taho, joka varmuudella tuottaa sellaisenaan hyväksyttävän lausunnon.

Asiantuntija-tittelin saa kun käy tietyn verran kouluja, mutta ei se takaa joka asian asiantuntijuutta, sillä muutoinhan maailmassa ei muita olisikaan kuin kaiken tajuavia.

Tavanomaisemmissa asioissakin potilas tai asiakas on usein se, joka kertoo miten asiat on ratkaistava tai tutkittava, joten psykiatrian työssään kehittymisen ja hyvien lopputulemien kannalta olisi lähestulkoon perusteltua, että valtio, kunta tai maakunta maksaisi potilaalle siitä, jos tämä tekee asiantuntijan työn asiantuntijan puolesta.

Asiantuntijoilla on taipumusta karsia ylimääräistä mietittävää pois toteamuksilla, että jotain on tutkittu jossain toisessa yksikössä jossain aiemmassa vaiheessa, joten sitä ei ole tarpeen miettiä sillä erää, vaikka todellisuudessa kyse voisi olla asiasta, jonka tila voi muuttua yhden päivän aikana paljonkin. Ruokavalio olisi eräs tällainen asia, paljonkin aivotoimintaan ja muuhun elimistön toimintaan vaikuttava, mutta ei psykiatrian ydintä lähelläkään.

Huolestuttavaksi lähes kaikkien mahdollisten osapuolien kannalta käyvät sellaiset potilasta­paukset, jotka liittyvät jollain tavoin hyvinvointiyhteiskunta-uskon rapautumiseen kuten tilanteissa, joissa joku on kokenut rutkasti häirintää, poliisi on täysin viitsimätön tekemään asialle mitään ja potilas ilmaisee haluavansa vahingoittaa sellaista tahoa, jonka kertoo häirintään osallistuvan.

Psykiatri saattaa tulla taktikoineeksi asian käsittelyä siten, että puoltaa näennäistä yhteiskuntarauhaa asettumalla potilasvastaiseksi, koska ymmärtää, että poliisi ei voi tehdä mitään ja potilas saattaa tosiaan toteuttaa uhkauksensa eli tällöin psykiatri määrää ns. rauhoittavaa lääkitystä ja pitkäaikaista seurantaa.

Tämä tietenkin vahingoittaa hoitosuhdetta ja lyö merkkinsä potilaan mieleen, mutta tällaista voi pitää normaalina käytäntönä suomalaisessa yhteiskunnassa, jossa poliisin ei ole tarkoitettukaan puuttuvan niin yksityiskohtaisuuksiin meneviin ihmisten välisiin vaikuttamisiin kuin häirintään. Täten psykiatri osaltaan avustaa sosiaalista darwinismiakin, minkä hän varmasti hyvin tiedostaa, mutta kukaan muu ei tule häntä siitä syyllistäneeksi.

diskursiiviset käytännöt terveysalalla työskentelevien ihmisten kanssa keskustelun vaikeuttajana - vohkare 9

Terveysalalla työskenteleville ihmisille joutuu esittämään runsaasti kelpaavia esimerkkejä ennen kuin heidät saa tapauskohtaisesti irroitettua siitä diskurssista, jonka nojalla tietynlaisten luulojen ilmaiseminen viestii psykoosin mahdollisuudesta. Eri tavoin kouluttautuneilla tämä diskurssi on eri määrin ja muodossa sisäistettynä, mutta yhteisenä piirteenä ja sisäistyneisyyteensä tottuneisuuden seurauksena on helppo päätyä olemaan sellaista väitettä vastaan, missä yksilö kertoo havaintojensa kohteiden merkittävyyden olevan personoitu juuri hänelle.

”In the general humanities and social sciences, discourse describes a formal way of thinking that can be expressed through language. Discourse is a social boundary that defines what statements can be said about a topic.” (en.wikipedia.org)

”Diskurssin sisäiset säännöt määrittävät, mitä jostakin aiheesta on mahdollista sanoa, miten siitä voidaan puhua. Diskurssit nähdään usein vangitsevina siten, että diskurssin omaksuneen on vaikea ajatella toisin.” (fi.wikipedia.org)

Toisinaan runsaskaan esimerkkien määrä ei riitä saamaan keskustelukumppania myöntämään, että kertoja on selvästikin kelpaavan selityksen jäljillä tai sitten ehkä se ainoa hyvä esimerkki on juuri sen verran monimutkainen, että kuulija ei halua käydä prosessoimaan sitä mielessään, jolloin käytettäväksi jää vain esimerkkejä, joista kertoja ei itsekään erityisemmin pidä, mutta joilla saattaa olla käyttöä jonkinlaisen aiherajauksen tuottamisessa.

Toki sekin on mahdollista, että kertoja ei itsekään ole saanut muodostettua koherenttia, helposti ajateltavaa selitystä sille, mistä haluaisi kertoa ja juuri sen vuoksi hän toivoisi, että kuulija saisi hänen kerronnastaan ns. kiinni ja auttaisi häntä ajatustensa selkiyttämisessä ja hienostamisessa.

joidenkin ajatusten ajateltavissa olevuuden etäännyttämistä, vinksallaan olevuuksien lisäämistä - vohkare 6

Otettaessa mahdollisuuksien mukaan huomioon kaikki kohdeyksilöä vastaavassa tietomallissa aktivoiva, siihen uutena asettuva, varsinaisten osallistujien tekemiset, heidän etäämmällä vaikuttavat avustajansa kuten erilaiset statistit ym., huomattaisiin, että eräänä pyrkimyksenä on aiheuttaa kohdeyksilön mielessä sellaista assosiaatioiden ja mielteiden verkostojen kilpailua, mikä etäännyttäisi ajatuksia hänelle mieluisasta ja suuntaisi niitä kohti paljon vähemmän kiinnostavia asioita.

Tällaisen pysyväluonteisuutta pyrittäisiin nuijimaan joihinkin konkreettisiin asioihin, jotka tapahtumia seuraavien päivien aikana pitäisivät ei-tarvittavien ajatusten mielessä esiintyvyyttä ja vaikuttavuutta yllä.

Tapahtumia välittömästi seuraavat päivät ovat myös niitä, joiden aikana voidaan ohjailla jo valmiiksi hieman vinksalleen saatettuja ajatuksia vielä enemmän vinksalleen esim. kehittämällä kohdeyksilöä vastaavaa tietomallia lisää sellaiseksi, että se etäännyttää yksilön mieltä tietynlaisesta ajattelusta ja yrittää pakottaa ajattelemaan vähemmän mieluisilla ajatuksilla.

Näennäisesti vähäiseltäkin tuntuvat teot, lausutut sanat, toiminnan ajoitukset, tekojen järjestykset ym. saavat aikaan kohdeyksilön ajatustoimintaa muokkaavuutta, ylläpitävyyttä, ohjaavuutta ym. Vähäiseltä tuntuvien tekojen "toimivuutta" ovat vahvistamassa kaikki muut keinotekoiset tapahtumat ym. mitä kohdeyksilö tulee käsitelleeksi mielessään kyseisen päivän aikana, seuraavan yön aikana, seuraavan päivän aikana, edellisinä päivinä, edellisenä vuonna, seuraavalla viikolla jne.

toisaalla voisi olla mielekkäämpää, jos annettaisiin siellä olla mielekkäämpää - vohkare 4

Tietynlaiseen depressiivisyyteen tai elämänhaluttomuuteen on hyvänä reseptinä sijoittuminen joksikin aikaa fyysisesti jonnekin aivan toisaanne, mutta tämän valinnan ei pitäisi pohjautua pelkästään siihen, minkälaiselta tuon jonkin paikan on tarkoitettu vaikuttavan esitteitä yms. silmäilemällä.

Olennaista on, että havainnoitavissa olevat asiat voivat tulla esittäytyneeksi siten, että niistä ei juonnu mieleen ollenkaan tai niin selkeästi sitä, mitä niitä muistuttava asia jossain toisaalla tuo mieleen ja mitä tämä jokin toinen (tai kolmas tai neljäs jne.) mieleen tullut tuo mieleen jossain toisaalla.

Parantuminen alkaa siitä, kun kokee voivansa luottaa tuossa ympäristössä siihen, että ei tarvitse olla varuillaan niiden tuntemusten esiintymisen riskin vuoksi, joita halusi välttää toisessa ympäristössä.

Toisaalta, elämänhaluttomuuteen pakottavien ihmisten teorioissa on ollut vallalla idea siitä, että ei-mukavat tuntemukset yhtäällä voidaan siirrättää koettavaksi myös jossain toisaalla, jos saadaan keploteltua edes suurin piirtein samankaltainen ”tunteilla ladattu assosiaatioiden verkosto” rakentuneeksi samaisen yksilön mieleen tuolla jossain toisaallakin.

häirityksi tulleen mielensä setviminen hyödyllistä, vaikkakin esilämppäilyssä ajatuspurkauksia aiheuttavaa - vohkare 4

Kohdeyksilön tajutessa häneen pyrittävän vaikuttamaan tahallisesti, hän järjestelee mieltään uusiksi: poistelee, lisäilee, selailee, muistelee, arvioi, luokittelee, jäsentelee ym., mistä seuraa, että hänen mieleensä tulee selkeyden lisäksi ikään kuin uutta tilaa, mutta tämä on samalla myös riski, koska häirinnällä vaikuttavat pyrkivät mitä todennäköisimmin yrittämään liittyä vapautuneeseen tilaan monin kytköksin ja ärsyttein.

Tilaahan ei varsinaisesti vapaudu heti, vaan mielen setviminen antaa aivoille eräänlaisen signaalin ryhtyä toimeen.

Mielen setviminen koostuisi runsaasta mielteiden esiinlämppäilystä ja juuri näihin esiinlämppäilyihin häirinnällä pyritään kytkeytymään, jolloin lopputulemana on, että tiettyjä asioita ei sitten saakaan niin helposti pois mielestään, vaikka aivot jonkinlaista automatisoitua karsintaa käyvätkin suorittamaan.

Vaikka ajatteluun tulee kyllä lisää selkeyttä ym., häirintä aiheutti sellaista lisäverkostoitumista mielessä, mikä vahvistaa myöhempien vaikutteiden tehoa ja niillä aikaan saatavien vasteiden esiin tulevuutta.

Toisinaan kohdeyksilö ei ole yksin suunnilleen tietynlaisen vaikuttamisen kohteena, vaan uutisoinnin avulla on ollut tarkoitus vaikuttaa useisiin ihmisiin joko kaikkiin samalla tavalla tai joihinkin ihmisistä jollain erityisellä tavalla kenties heidän aiemman valmiutensa perusteella tai sitten lisävaikuttamisen kera.

joillekin ajateltavissa olevan kadottaminen ei merkitse erityisempää, toiset eivät muuten vain ole kovin ajattelevaisia - vohkare 10

Ihmisille, joilla ei erityisemmin ole ajattelussaan sellaista, jota eivät haluaisi kadottaa hetkeksi tai kokonaan ja jotka eivät ole erityisemmin moksiskaan siitä, jos jokin saa aikaan sen, että päätyy ajattelemaan asian A sijaan asiaa B, ei kait ole suuremmin väliksi, vaikka jotain ennen niin vääränlaisesti esillä olevaa tulisikin jatkuvasti ja joka päivä nähdyksi?

Tämä voi selittyä sitenkin, että nämä ihmiset eläisivät siinä mielessä suljetussa järjestelmässä, että siinä olevat asiat ovat heille jo tutuiksi tulleita, eivätkä he ole mitenkään kiinnostuneita toimimaan päättäjinä siitä, minkälaista asuinkaupungissaan pitäisi olla, joten hätkähdyttäväkään poikkeama siinä minkälaista on, ei saa heidän tuntemustaan tavallisen tylsästä itsestään muuttumaan suuresti ja se taasen saa heidät kokemaan, että asiathan ovat ihan ok. Eräänlaista itsekkyyttä sekin.

Pikanttina kokeiluna tällaisten ihmisten "vakaumuksen" horjuttamiselle on ollut soitella "iltasoittoa" keskikaupungilla (Lappeenranta), minkä siedettävyyden vaikeus on ilmennyt esim. siinä, että baarin terassilla istuneet saattoivat huomioida lähellä olevien vetävän hiukan syvempään henkeä ärsyttävyyden sietämisen alkamisen merkiksi ja puheensorinat eri puolin tyrehtyivät siksi aikaa, että tulisi taas vähän hiljaisempaa, että voisi puhua selkeämmin kuultavasti.

Seuraavana päivänä paikallislehden tekstaripalstalla kiitellään (ilman sarkasmia) sitä, miten ihanaa oli, kun taas saattoi kuulla iltasoittoa laajalle kuuluvista ämyreistä ja kysellään siinä samalla retorisesti, josko sellaista saisi laajennettua muuallakin puolen kaupunkia.

Kirkonkelloillahan on ihmisten sietokykyä koeteltu esim. Lappeenrannassa jo kymmeniä vuosia. Juhannusviikonlopun sunnuntaina jollain kirkonkelloista vastaavilta taisivat olla irronneet viimeisetkin mutterit päästä, sillä kirkonkelloja soiteltiin ennätysmäärä eli lähes 20 krt saman päivän aikana, vaikka kyse oli tyypillisesti sellaisesta ajankohdasta, jolloin ihmiset ovat tottuneet, että kaupungissa on monin paikoin erittäin hiljaista.

Monilla eri aloilla arvostetaan esteettisyyttä, oli se sitten visuaalista tai muunlaista, joten ovatko ihmiset menettäneet tai surkastuttaneet jotain kyvykkyyttänsä vai ovatko he vain jollain tapaa luovuttaneet? Ketkä voittivat? Ainakin kait ne, jotka pyrkivät vahvistamaan jonkin asenteen tai ilmiön leviämistä erilaisella viestinnällä, joka ei välttämättä ole ns. suoraviivaista, vaan esim. taideteoksiin "kätkettyä".

Nykyäänhän on kovin tavanomaista tehdä taideteoksista moniassosiaatioisia eli ensin tulee mieleen jotain, joka kehittyy lisähuomioiden kautta muiksi ajatuksiksi, kunnes myöhemmin ajattelun ituja ilmaantuu lisää, mahdollisesti jonkin muun ajattelua väkisin stimuloivan avittamana ja sitten vielä vähän myöhemmin, ajattelun "jäähdyttyä", mieleen pyrkii vielä jotain ajateltavaa, johon tämä taideteos päätyy helposti mukaan, vaikkei ole fyysisesti sitä lähimainkaan.

Monitulkintaisuudesta ja -assosiaatioisuudesta seuraa myös sekin, että taideteoksesta ei koeta voitavan keskustella, koska ei voida olla varmoja miten muut sen kokevat.

"Ihan kiva", "sopii mukavan piristävästi ympäristöönsä" ja "pitäisi olla enemmänkin mielipiteellisiä taideteoksia" eivät ole erityisen huolella mietittyjä näkemyksien ilmaisuja, mutta tällaiselle tasolle erikseen kysytyt mielipiteet lehtien sivuilla usein jäävät.

Se voi olla virallissa selityksissä hyvinkin epäselvää, mikä taho on mitenkin paljon vaikuttanut jonkin taideteoksen sijaintiin ja siihen, miltä se näyttää. Täten, kun jostain kaupungista pois muuttanut perulainen nainen sanoo muraalin olevan "kiitos" siitä, miten mukavaa oli opiskella paikallisessa yliopistossa, on hyvinkin todennäköistä, että muraalin olemus oli päätetty jo vuosia aiemmin ja tarvittiin vain joku esittämään tarina, jonka mukaan muraali on hänen ideaansa perustuvaa.

media haitantekotarkoituksineen vaikeuttamassa viestinnällä tavoitettavuutta - vohkare 7

Media on sellainen taho, joka julkaisee uutisia, joiden on tarkoitus romuttaa vaikuttamaan pyrkivän täsmäkohteen mielialaa tai estellä häntä julkaisemasta tietynlaista mielipiteilyä tiettynä päivänä assosiaatio-/attribuuttivaarojen vuoksi.

Olisihan riski kirjoittaa tai puhua tietynlaista, jos olisi ennakoitavissa, ettei pystyisi olemaan ilmaisematta tietynlaista muuta siinä samalla, vastaanottajien ollessa vaikea ottaa sitä jotain muuta vastaan ”puhtaasti” muiden päivän aikaisten tapahtumien ja juttujen vuoksi.

Ennakoitavuutta olisi, että saman päivän aikana julkaistaisiin mitä todennäköisemmin jotain sellaista, joka on pyritty julkaisemaan hiukan ennen (tunteja) kuin mielipiteilijä ehtii julkaisemaan oman juttunsa, joka siis täten pääsee assosioitumaan ikävän vääränlaisesti, eivätkä kaikki molemmille (tai sille kaikelle) altistuneet pysty erottelemaan niitä mielessään erityisen laadukkaasti.

Erityisesti sellainen selittäminen, missä tuotaisiin jollakin yleisölle eksoottisella tavalla esille millä tavoin muille ihmisille voidaan aiheuttaa haittaa, herkistää mediaväkeä apureineen ehkäisemään vääränlaisen informaation yleisöön vaikuttavuutta

Hieman raisumpi väite voisi olla sellainen, missä selittäjä pyrkii argumentoimaan, että hän kokee itseään käytetyn "yhteiskunnan penetraatiotestaajana" eli hänet on ensin ajettu sellaiseen asemaan, johon ei jostain syystä ole tyytyväinen ja on täten motivoitunut aikaan saamaan jonkinlaisen muutoksen (mitä keinoja käyttää, keihin ottaa yhteyksiä ja minkä vuoksi, kuinka sinnikäs on, mitkä syyt aiheuttavat motivaation hyytymistä, kuinka pitkään kestää motivaation uudelleen kerääminen ym.)

Tietoisuuskilpailu, löydettävyys ja saavutettavuus yleensäkin, jotta viestintä edes tavoittaisi, on kaikkien viestijöiden ainaisena haasteena, mihin omat kimuranttiutensa tuovat myös netin suodatus ja häirintä lokaalista tai laajemmin, jolloin lukijat/kuulijat eivät pääse tiedon äärelle, vaikka haluaisivatkin, mutta se että mediaväki apureineen tulee häsläämään haitantekotarkoituksissa aiheuttaa runsaasti ylimääräistä valmistautumista, varmistelua, ajoittamista ym.

sanomalehtien käyttämien lukijametriikoiden hyödyn rajoista ja juttuasettelulla kikkailusta - vohkare 11

Sanomalehdet verkossa julkaisemisineen ovat saaneet ainakin tuottajatahot vakuuttumaan siitä, että heidän uutisointinsa ja muu sisältötuotantonsa ei vain tavoita, vaan vaikuttaa satoihin tuhansiin ihmisiin tavoitellunlaisesti, vaikka samaisten lehtien käyttämät metriikat lukijoiden luokittelussa eivät tarjoaisikaan niin tarkkoja analysoinnin mahdollisuuksia, että voitaisiin määritellä kovin hienoisesti, mitä se vaikuttavuus tarkoittaakaan.

Käytännössä tämä vaikuttavuus onkin paljolti vain mm. mielleyhtymiä vahvistavaa, muita toimijoita varten ajatuksia esilämppäilevää, mielenkiintojen heikentämistä, entisten olettamusten ylläpitämistä yms., mistä on helpohko johtaa kaavioita, joihin ei tarvitse ottaa mukaan sitä, miten ihmisten mieli ja aivot todella lukemaansa/näkemäänsä käsittelevät.

Sanomalehtien lukijoiden luulot ja varmuudentuntemukset siitä, miten muut lukijat ottavat vastaan lukemansa ja muun lehtien sisällön, ovat vielä sumeampia, mutta tietynlaisilta osin he tulevat helposti tunnistaneeksi tai ainakin kokeneeksi tunnistavansa, minkälainen esim. paperilehden aukeaman asettelu tai verkkolehdessä toisiaan lähekkäin olevien juttujen sijoittelu toimii monissa ihmisissä tietyllä tavoin eli mikä saa muitakin päätymään ajattelemaan paljolti samankaltaisesti heidän itsensä kanssa, mikä saa heidät kääntämään hiukan katsetta pois näkemästään, mitä on nähty jo niin moneen kertaan, että se jo vähän korpeaa heitä, ettei se edes harmita ym.

Koska ihmiset ovat niitä, jotka päättävät miten lehden sisältö ihmisten nähtäväksi asettuu tai he osaavat pelata automaattisella ladontasysteemillä siten, että tietty sisältö saadaan asettumaan tietyille kohdin, vaikkei manuaalista asettelua tehtykään, ei olisi erityisen hyödyllistä vaatia lehtiä julkaisemaan "asettelualgoritmejaan" kuten voitaisiin vaatia sosiaalisen median alustoihin liittyen.

Näin mm. sen vuoksi, että fyysisesti samassa toimistotilassa työskentelevien toimittajien kirjoitukset voivat käydä review-prosessin läpi, joka voi tarkoittaa sitäkin, että mahdollisesti julkaistavaa sisältöä käydään käyttämässä ulkomaisilla kollegoilla, valtakunnan päättäjätahoilla ja ties missä asti.

Huomionarvoista mietittävää olisivat ovatko lehtien sisällöt epäilyttävän yhteneväisesti linjassa sen kanssa, minkälaisena ihmiset haluavat yhteiskunnan nähdä ja jääkö joihinkin aiheisiin innostavuus suunnilleen samoissa rajoissa pois kaikista lehdistä?

Näin ollessa voitaisiin tehdä päätelmä, että lehdet toimivat palvelijoina muille tahoille sen sijaan, että ne olisivat itsenäisesti toimivia entiteettejä. Lehtien omistuksien keskittyneisyys ja niiden päätoimittajien vaihtumisen vähämerkityksisyys puoltaisivat myös sitä mahdollisuutta, että sanomalehtien toimituksissa koetaan jopa mieltyneisyyttä siihen, ettei heidän suuremmin tarvitse kilpailla keskenään, vaan he voivat keskittyä toistamaan eri sanoin samoja ulkomaan uutisia ja täyttämään muut osiot sellaisilla aiheilla, joissa on jotain mukavan tavanomaista.

sanomalehtien aihehäivyttämisestä - vohkare 11

Sanomalehtien teossa on jo pitkät perinteet sen hallitsemiselle, kuinka välttää vääränlaisten mietteiden "tarttumista" joihinkin aiheisiin, jolloin lukijoiden sitten myöhemmin tullessa hyödyntäneeksi jostain aiheesta lukemaansa ajattelussaan, he eivät sitten niin helposti ajaudu "vääriin suuntiin" mietinnöissään ja muille viestimisessään.

Uutisoidessa oikeudenkäynnistä, jossa joku sai syytteen väitteestä, että jokin ampumistapahtuma olisi ollut lavastettu, olisi rohkea kolumnisti voinut ottaa mietintäänsä, voisiko tällainen lavastus olla käytännössä mahdollinen, mitä se vaatisi ym.

Samaiseen aiheeseen helposti liitettävää sanaa "salaliittoteoria" ei myöskään tavata koetella sillä tapaa, että se voisi alkaa ihmisten mielissä jotain ihmeellisempää kuin tavanomaisia "5G-verkko aiheuttaa ajatustoimintaan vaikuttavaa säteilyä".

Pikemminkin sanan "salaliittoteoria" käytettävyyttä saatetaan turmella selittämällä tai uutisoimalla, kuinka jotkut aiheuttivat vääriin luuloihin perustuen jonkinlaisen uhkaavan tilanteen kuten ihmisjoukkojen mobiloisoinnin jonkin tietyn henkilön haitaksi, minkä jatkeeksi sitten sopiikin nimetyn, salaliittoteorioita kehittelevän verkkoyhteisön lyhykäinen esittely.

Jos joku ministeri tiedottaa työttömiin kohdistuvista päätöksistä, joita on valmisteltu useita kuukausia, pidetään niin Ylen kuin Ilta-Sanomienkin uutisista ja muista jutuista vähintään kolmen päivän etäisyydellä kaikki sellainen, joka saisi lukijaa hoksaamaan siinä yhteydessä, että työtönkin on ihminen, jonka "epäonnistumisien" syynä voi olla laiskasti toimintaansa kehittyvä terveydenhuolto ja että ihmisten luulot työttömien kyvykkyyksistä ja muuntautumismahdollisuuksista ovat herkemmin hajoavia kuin he luulevatkaan.

Joistakin aiheista on voitu tehdä paljon elokuvia, joita on saatavilla tavanomaisista videopalveluista, niitä on näytetty tavanomaisilla televisiokanavilla ja niissä käsiteltyjä aiheita on voitu käsitellä hutiloidusti lehtijutuissakin, mutta olennaisia sanoja ja niiden käyttöä edistäviä henkilöitä voi olla hyödytöntä yrittää etsiä lehtiarkistojen hakukoneilla, sillä viimeisin juttu voi olla lähemmäs toistakymmentä vuotta sitten julkaistu tai sitten hakusanalla ei löydy mitään.

Transhumanismi on eräs tällainen ja varsinkaan monenlaista siihen liittyvää edistämään pyrkivää henkilöä ei kertakaikkian ole suostuttu mainitsemaan. Toki samojen aiheiden tienoilta olisi osoitettavissa esim. Nick Bostrom, jolla saa Helsingin Sanomienkin hakukoneella muutaman osuman, mutta hän ei ole sillä tapaa seurattava esim. Twitterissä kuin eräs toinen.

On aivan erilaista tulla huomioineeksi lehdestä jonkun nimi, hakea hänestä vähän tietoa alkuun ja huomata, että kysehän on henkilöstä, joka suorastaan pyrkii hakemaan tavoitteidensa taakse ihmisiä kuin tulla kokeneeksi, että kyse on taas jostain yhdestä älyköstä tuolla jossain ulkomailla ja sitten unohtaa koko asia.

Tällainen aihevälttely viestii jonkinlaisesta pelitilan jättämisestä muille toimijoille eli esim. hyvinvointialueet voivat kehittyä jatkossakin samalla hitaalla temmolla ilman ihmisten futurististen kiinnostuksien ohjatessa liiaksi niiden kehittymistä.

Silmäillen lukemaansa valikoivien lukijoiden totuttaminen ottamaan luettavaksi sellaista terveys- ja tutkimusaiheisiin liittyvää, joka ei rajaudu suht tarkasti yhteen aiheeseen, ei liene kovin helppoa, joten tutkimuksien "mietintää"- ja loppupäätelmät-osioihin vertautuvaa huomiointia ei voine olettaa näkevänsä usein iltapäivälehdissä, valtakunnan laajalevikkisimmässä lehdessä tai verkkojulkaisuun keskittyneissä valtamedioissa.

Ihmisiä halutaan vain rajoitetusti jonkinlaisen yhteisen todellisuuden piiriin (eng. realm, sphere of influence), mikä ilmenee vaikkapa siinä, kuinka terveysaiheita näyttää olevan nivelrikoista parisuhteessa puhumattomuuteen ja elinikää lisäävistä ruokavalioista humpuukihoitoihin, mutta jonkinlainen innostavuus esim. uudenlaisen terveysteknologian haluamiseen on paljolti kadoksissa.

sanomalehtien aihehäivyttämisestä - vohkare 3

Kun media mainitsee jotain työttömästä, ei maininnan lähellä ole sellaista uutisointia tai artikkelia, joka virittää esiin mukavia ajatuksia siitä, kuinka työttömyydestä "toivutaan" esim. uusien teknisten tai digitaalisten innovaatioiden avulla, vaan media pikemminkin vahvistaa assosiaatioyhteyksiä esim. sanojen työttömyys—toimeentulotuki ja työttömyys—perustulo ja työttömyys—valtion velka välillä.

Ja jos media mainitsee sen harvan kerran jotain vangeista, on siellä todennäköisesti luotu kontrastia vankeusolojen ja vankilan ulkopuolisen maailman välillä tai korostettu sitä, kuinka hienosti poliisi on hoitanut vankilapaon tai kaunisteltu jotain vankeusajan aikaista terapiamuotoa.

Iäkkäitä ja rumia ihmisiä mm. YLE on saalistanut pitkin lentokenttien odotustiloja ja kauppakeskuksia antaakseen heti seuraavassa jutussa esitellyille nuorille mahdollisuuden esiintyä tulevaisuuden toivona.

TV-sarjojen samaistuttavien mielisairaiden vaikutus ei ole toistuvuudestaan huolimatta sellaista laatua, etteivätkö median toisaalla esiintuomat hullut teot ja niiden mieleen jäävyyttä varmistelevat muut uutisoinnit, samanaikaiset tv-sarjojen tapahtumat ym. kasvattaisi hyväksyvämpiä ja ymmärtäväisempiäkin sellaiseksi, et­teikö vastahakoisuus mielisairaan seuraan päätymiseen lisääntyisi.

Olennaista mainittujen sanojen herättelemissä ajatuksissa on niihin liittyvä diversiteetti eli vaikka nuorisoa on monenlaista, niin nuorisosta on helpompi pitää yllä mukavan sanan vaikutelmaa kuin esim. mielisairaasta, johon kertyy kaikenlaista murhista depikseen.

Olennaista on myös positiivisten ja havainnoijan mietteitä selventävän aineksen toistuvuus, sillä jos esim. vangeista ei mainita missään mitään, alkavat jotkin niihin aiemmin liittyneet mietteet käydä hitaammin ja vaivalloisemmin mieleen tuleviksi, jolloin esim. retorisesti räyhäkkäiden kansanedustajien on helpohko varastaa havainnoijan käsityskyky omiin ohjaileviin tarkoituksiinsa.

Sanan "nuori" kestävyydestä kertoo sekin, että nuorien pahoista teoista voitaisiin kertoa kuukausi läpeensä ja silti havainnoijia ei saisi unohtamaan sitä, mitä hyvää ja kaikkea mukavaa nuoriin liittyy kuten mm. heidän iästä johtuva käytettävyytensä monessa tehtävässä. Iäkkäistä ei tarvitse näyttää kuin yksi epäedullinen kuva ja se on sitten siinä.

Aubrey de Greystä, Singularity Hubista, NBIC:stä (Nanotechnology, Biotechnology, Information technology ja Cognitive science) ym. futuristisemmasta uutisoimisen sijaan Suomessa suositaan mieluummin yhteishengestä, ajanpeluuttamisesta, virikkeistä ja eläkkeelläkin töihin menemisestä kertomista ja ajoittaista vaporwaresta puhumista, missä tekoäly ymmärtää potilaista jotain sellaista, mitä lääkärit eivät ole ehtineet tjs.

Valtiovarainministerikin tapaa puhua kannustimista työttömistä puhuttaessa, mutta ei mainitse mitään HR-osastojen ja joissain tapauksissa koko yrityksen käyttämistä analytiikkatyökaluista, jotka arvioivat automaattisesti erilaisten työnhakijoiden tuottaman riskin yrityksen toiminnalle ilman, että ne ottavat huomioon uuden työntekijän kehitettävyyttä/toivutettavuutta työtehtäviinsä eli tätäkin kautta vankistuu asenne, jonka nojalla on helpompi ottaa käyttöön työntekijä, jota elämä ei ole "pilannut" kuin ottaa riski epäkäyvästä työntekijästä.

Seuraavaksi varmaankin päätetään, että jos työtön ei ota hänelle suositeltua lääkitystä, josta TE-toimisto tai myöhempi työllisiä paimentava taho sai tietää yhdistelemällä työllisyystietoja yksityisen palveluntarjoajan kansalliseen potilastietoarkistoon siirtämiin tietoihin, työtön joutuu karenssiin, eikä media päästä ketään liian kriittisesti kommentoivaa puhumaan tällaista vastaan.

elokuvat ja tv-sarjatkin vaikuttavuudeltaan enemmän muiden tavoitteita myötäilevää kuin näyttelijöiden - vohkare 10

Menestyneenkin näyttelijän voi olla vaikea rakennella osallistumistaan tuotannoista sellaista, että niiden kautta saisi kerrottua tai muuten ilmaistua kaiken sen, minkä kokee tärkeäksi ilmaista, sillä on kaikenlaista näyttelijöiden valintaa, ohjaajien mieltymyksiä, tuottajien vaatimuksia ym., mitkä etäännyttävät mahdollisuuksista vaikuttaa lopullisiin teoksiin ja käsikirjoituksiin, joten vaihtoehtoina saattanevat olla lähinnä riittävän menestyneeksi tuleminen, jotta voi ilmaista mietteitään muiden julkaisukanavien kautta ja pitäytyminen pienemmän budjetin tuotannoissa.

Näyttelijän omaa päätöksentekoa rajoittaa myös se kummallisuus, että elokuvien aiheet ovat kovin usein kuin sopimuksenvaraisesti esim. murhiin, kokaiiniin, psykopaattisuuteen ja vankilasta vapautumiseen liittyväisiä. Ikään kuin jokin elokuvamaailman ulkopuolinen taho rajoittaisi päätösvallallaan sitä, mistä aiheista voidaan tehdä elokuvia ja mitä näiden aiheiden ja tapahtumien käsittelyn yhteydessä voidaan katsojille tulla opettaneeksi.

Jos Suomessakin tehdään elokuva, jossa miljöö on useissa kohtauksissa mielisairaala, ei siinä varmastikaan koetella diagnoosikriteerien kelpoisuutta, vaan siinä on henkilöhahmoja, joilla on jokin nimetty sairaus ja sitten muiden pitää vain jotenkin elää näiden henkilöhahmojen kanssa. Henkilöhahmojen taustoja ja syy-seurauksia voidaan tutkia vaikka rikoskomisarion otteella, mutta lääketieteellisiä paradigmoja ei käydä kyseenalaistamaan.

Yhdysvaltalaiset tv-sarjat (komedia, toiminta ja draama) ovat päätyneet tummaihoisten hyväksynnän ilmaisemisessa loputtomalta tuntuvaan ylikorostamiseen, mikä aiheuttaa tuotannollisten päätösten tuntumisen tv-sarjojen fiktiivisen kerroksen läpi ja mikä ei voi toimia pelkästään totuttavana.

Täten on runsaasti esim. sellaisen korostamista, kuinka voitiin jo vuosikymmeniä sitten olla ystäviä tummaihoisen kanssa; kuinka tummaihoinen ottaa heti esittelyssään tilanteet hallintaan; kuinka hyvin vaatetus sopii hänen ylleen; kuinka tummaihoinenkin voi olla samanlainen hössä kuin vaaleaihoisempi; kuinka tummaihoisia on paljon päättävässä ja komentavassa asemassa; kuinka helppoa on valita flirttikumppaniksi tummaihoinen, vaikka muitakin on ns. tarjolla; kuinka tummaihoinen voi olla suht kamalan näköinen ja silti hyväksyttävä; kuinka tummaihoisellakin voi olla monenlaisia tuntemuksia ja mietteitä; kuinka tummaihoinen voi olla kaikkien tuntema hyvä tyyppi; kuinka yhdellä tummaihoisella saadaan useita ihonväriltään eri tavoin vaaleampia sopimaan hetkeen ja tilaan paremmin ym.

selitettävyydessä olevuuden haasteista - vohkare 1

On hyvin tavallista, että kerrottaessa muille ihmisille ounasteluistaan sen suhteen, että jonkinlaista personoitua, enimmäkseen tunnetasolla aistittua häirintää esiintyy, kuulija/lukija ei tavoita sitä, miten kertoja asian kokee, eikä koe vakuuttuneisuuden tunnetta kerrotusta edes määrällisesti suurista ilmenemiskerroista mainitessa.

Tämä ilmenemiskertojen määrien tajuisuus on vaikeasti jaettavaa hiljaista tietoa sen vuoksi, että ihmisillä yleensä ei ole valmiutta ymmärtää tunnetasolla aistitun häirinnän moninkertaisuuden siedettävyyden vaikeuden kasvamista siitä sanallisesti kerrottaessa. Tästä seuraa se, että häirinnän laadusta ja tyypistä riippuen häirinnän kohde voi joutua ottamaan vastaan valtavan joukon häirinnän ilmentymiä, jotta saa ensin itsensä vakuutettua siitä, että häirintää esiintyy ja saa sitä kautta pontta väittää muille minkälaista häirinnäksi tunnistettua esiintyy.

Paremmassa asemassa on sellainen, joka jo varhaisessa vaiheessa tunnistaa tai pystyy käsitteistämään/takaisinmallintamaan sen, minkälaisesta häirinnästä on kyse ja voi täten ottaa asian esille muiden ihmisten kanssa paljon aiemmin.

Ongelmaksi voi muodostua se, että ihmisten koulutustasosta johtuen, sekä siitä, että tietynlaisista häirintätavoista ei ole ensimmäistäkään esimerkkiä mediassa, häirintää ei voi kuvailla muutamalla sanalla, jotka riittävät selvittämään mistä on kyse, vaan asiaa joutuu avaamaan ehkä paljonkin. Tätä voi luonnehtia potentiaalisesti turhauttavaksi vaiheeksi.

Tähän liittyy sekin ongelma, että jos asiaa ei avata riittävästi, se otetaan vastaan jonkinlaisena tietokönttänä, jota ei pureta auki sen enempää auki kuin mitä siitä pystyy helposti ymmärtämään. Tällöin huomioimatta jää tyypillisesti mm. sen huomioiminen, kuinka paljon aikaa, mentaalista vaivannäköä ym. häirinnän toteuttaminen on vaatinut, minkä mietintänä korvaa erikoisesti se, pystyykö kuulija itse kuvittelemaan, miten jonkinlainen häirintä voitaisiin toteuttaa.

Jos tätä tavallaan kerrottavissa olevaa ei pystytä helposti kuvittelemaan, se kallistaa mielipiteen sen puolella, että jokin ei ole mahdollista ja kenties kertoja itse on jotenkin vain sekaisin, hämmentynyt tms. Todellisuudessa häirintää olisi voitu suunnitella vaikka viisikin vuotta ja sitä olisi käytetty varioiden jo pitkään useita ihmisiä kohtaan.

NLP-aiheinen (Neuro-linguistics programming) kirjallisuus sekä hienovaraiset suggestiot tarjoavat runsaasti erilaisia mahdollisuuksia muiden ihmisten häirintään ja halutuilla tavoilla toimimiseen ohjailuun. NLP-termiä ankkuri- (tai ankkurointi) käytetään NLP:ssä ilmaisemaan, että kaksi asiaa, ulkoinen ärsyke ja henkilön sisäinen tila, liittyy henkilön mielessä sillä lailla toisiinsa, että kun toinen esiintyy niin toinenkin aktivoituu samanaikaisesti - muissa viitekehyksissä ilmiöstä on käytetty myös nimityksiä assosiaatio tai ehdollistuminen (NLP-kirjasta).

Hienovaraisilla suggestioilla ankkuroidun asian voi saada aktivoitua ilman, että ankkuroinnin vastaparia tarvitsee tuoda niin selkeästi esille. Suggestio voi olla sana, ele, ilme, signaali, mielikuva tai sisäinen emotionaalinen tai aineenvaihdunnallinen liikahdus, jonka sai aikaan jokin muu. NLP-termistössä käytetään termiä implikaatio tarkoittamaan ilmauksen mieleen tuomaa asiaa, josta ei kuitenkaan ole itse ilmauksessa sanottu yhtään mitään.

NLP tutkiikin kielen hienovaraisimpiakin muutoksia kuten vaikkapa objektin sijamuodon muutoksen tai -han-päätteen lisäämisen vaikutusta siihen, miten asia koetaan (NLP-kirjasta).

Varsinaista ankkurointia luotaessa "puhtaus varmistetaan huolehtimalla siitä, että ankkuroinnin tapahtuessa tavoitteena oleva tunne- tai muu tila on mahdollisimman voimakas ja että ankkurointi tapahtuu eläytymisen tai kokemisen huippuvaiheessa" (NLP-kirjasta).

Jos on NLP:n tarkoitettu käytettävän esim. omien voimavarojen aktivointiin, niin sitä voidaan käyttää myös toisen ihmisen "negatiivisten voimavarojen" aktivointiin. Muistolla, josta "voimavara aktivoidaan, ei tarvitse olla sisällöltään mitään tekemistä sen tilanteen tai aiheen kanssa, jossa voimavaraa on tarkoitus käyttää."

Sosiaalisen behaviorismin mielikuvateorian mukaan mielikuvat ehdollistuvat ja muodostavat ketjuja, aikaansaavat ns. mielikuvarepertuaareja eli ohjelmavarastoja, jotka syntyvät eri aistien kautta. Nämä ohjelmavarastot on jaoteltu kolmeen yleiseen personaallisuutta kuvaavaan alueeseen (siitä toisesta kirjasta):

• emootio-motivaatiokäyttäytymisen perusohjelmavarasto
• kielelliskognitiivisen käyttäytymisen perusohjelmavarasto
• sensoris-motorisen (instrumentaalisen) käyttäytymisen perusohjelmavarasto

Olisi liioittelua väittää, että pelkästään mielikuvarepertuaarin mieleenpalauttamalla voitaisiin "ohjata"” muita ihmisiä kuin robottia kaukosäätimellä, mutta implikaatioilla ja suggestioilla niitä voidaan kuitenkin aktivoida, mistä taasen voi olla seurauksena se, että kohteena olevassa henkilössä voi esiintyä tietynlaista malttamattomuutta olla soveltamatta niitä – tai sitten ne aktivoivat ankkuroinnin kautta jotain muuta.

Kuten NLP:stä kertovassa tekstissä mainittiin, voi suggestio olla hyvinkin hienovarainen. Suggestion tehoa voi lisätä huomattavasti, jos se suggestion seurauksena aktivoituvista ajatusten ja tunteiden ketjuista ja verkostoista löytyy yhtymäkohtia kohdehenkilön sen hetkiseen elämäntilanteeseen. Lisäksi, jos yksittäiset huomion kohteeksi tulevat asiat sekä liittyvät toisiinsa assosiaatioiden kautta ja niistä moni on erikseen ehdollistettu (tai ankkuroitu, NLP-termiä käyttääkseni) jo aiemmin, voisi häirintää erittäin suunnitelmallisesti toteutettuna saada aikaan ajatusten ja tuntemusten "hyökyaallon", josta ei pääsisi kovin helposti. Voisi sanoa, että kohdehenkilö joutuisi tuolloin eräänlaiseen "zoneen".

Erittäin paljon on merkitystä sillä, kuinka hyvä on kohdehenkilön asioiden erottelukyky. Esim. ei olisi kovin laadukasta ehdollistamista pyrkiä ankkuroimaan "vihreään väriin yleensä", jos kohdehenkilö tekee sellaista työtä, jossa hän joutuu edes melko paljon kiinnittämään huomiotaan sopivien värisävyjen löytämiseen sellaisten värien joukosta, jossa värisävyjen erot voivat olla hyvinkin vähäisiä.

Ankkurointi toimii keskimääräisesti ottaen paljon huonommin sellaiseen kohdehenkilöön, jonka vireystaso on korkea esim. lenkkeilyn seurauksena. Tämä liittynee parantuneeseen verenkiertoon, hormonitoimintaan ja metaboliikkaan yleensä, mistä on seurauksena se, että kohteen oma aivotoiminta virkistyy ja ankkurointiyritykset on helpompi kumota ilman erityistä vaivaa.

Anonyymien häiritsijöiden eräänlaisena ongelmana on se, että voidakseen toimia koherentisti, heidän täytyy voida välittää toisilleen viesti siitä, mitä he ovat tehneet ja tähän he joutuvat käyttämään sanoja, varsinkin jos haluavat myös tallentaa avainsanoja johonkin itse rakentamaansa tietojärjestelmään. Riippuu toki tietojärjestelmän hienostuneisuudesta, että mitä siihen voi tallettaa ja miten siitä tietoa kysellään.

On tavanomaista, että ankkurointiin perustuvassa hyödynnetään boolean-operaattoria AND (ja) eli pyritään usean eri assosiaation kautta ohjaamaan kohdeyksilö "hoksaamaan", jokin tietty haluttu suggestio. Esim. sanaa Helsinki on hankala käyttää suggestiona yksinään, koska siitä tulee mieleen vähän kaikenlaista, mutta yhdistämällä mukaan muita suggestioita, kohdeyksilön mieli huomaa kuin itsestään, mitä tarkoitetaan. Eräänlaista kriteerien käyttöä siis. Kohdeyksilön ei tarvitse olla mieleltään ns. sairas, sillä idea perustuu siihen, miten normaali-ihminen "toimii". Useimmat ihmiset ovat varsin hyviä huomaamaan tällaisia vihjeiden yhdistelmiä, mistä osittain johtuukin, että ihmisen sanotaan olevan "pattern matching machine". Ketjutetuissa suggestioissa on se hankaluus - voidaan nähdä myös filosofisena ongelmana - että esim. sanat eivät useinkaan tarkoita vain yhtä tiettyä asiaa ja kuten jo mainittiin, yhdellä sanalla ei saa tulemaan mieleen kaikkea mitä sanaa voitaisiin tai ollaan jo liitetty.

Eräänä, tavallaan melko nokkelana suggestiona, voidaan ajatella esim. ilmaisua "oisko heittää euroa". Se voi aluksi tuntea "pelkältä piruilulta" tilanteessa, jossa kohdehenkilö itse on taloudellisessa ahdingossa (kuviteltu tilanne) ja kysymys esitettiin sillan alla, johon on jo aiemmin saattanut tulla ankkuroiduksi jotain ikävää. Todellisuudessa ilmaisu oli tarkoituksellisesti muotoiltu kääntyvän helposti englanniksi muotoon "..spare a coin", josta tietyllä kohdeyksilölle heräisi ehkä samantien assosiaatio yritykseen nimeltä Sparecom. Se taas viittaa moniin sellaisiin elementteihin, jotka voivat kaikki olla jo entuudestaan jollain tapaa ankkuroituja: varaosat, aiempi hakeutuminen kyseiseen yritykseen, konkurssikypsä, lappu luukulle, tekojen selittelyä verkossa (Googlen hakukoneella tiedon hakua), tietynlaisia henkilöiden nimiä, yms. Lisäksi huomioitavaksi tulevat myös muut suggestiot, joista voi "ryöpsähtää" kaikenlaista muuta, jotka nekin voivat olla jo entuudestaan jollain tapaa ankkuroituja (ajattele esim. sitä miten käsi liikkuu, kun annetaan kolikkoa jollain tietyllä asenteella tai minkälaisia uusia suggestioita herää, jos pyrkii kieltämään itseään ajattelemasta minkäänlaisia "rahanpummaajia"). Tällaisen viritelmän luominen vaatii käytännössä aina jonkin tietojärjestelmän tuekseen, mikä taasen kielii aina jonkinlaisesta systemaattisuudesta. Sattumallakin on rajansa.

Olennaisin varsinainen ongelma, häiritsijöiden itsensä kannalta, on se, että he eivät useinkaan ole kovin hyviä reaaliajassa suunnittelijoita, minkä vuoksi asioita kehitellään ikäänkuin toteutusvaihetta odottavaksi. Tilanteet voivat kuitenkin muuttua.

Karkeasti ottaen primingsignaaleja ovat kaikki ne signaalit, jotka edeltävät jonkin ajateltavissa olevan “mielteen laukeamista” tietoisesti tai ei-tietoisesti, viimeisimmän vaadittavan (assosiaatio)signaalin ollessa vaikuttavin. Tietoisesti tämän voi havaita esim. jonkin visuaalin mieleen juolahtamisesta, mutta karkean säännön mukaisesti vähintään se tapahtuu, että mielteen laukeaminen aiheuttaa uusia primingsignaaleja kaikkia niitä assosiaatiolinjoja pitkin, joita voi luonnehtia implisiittisiksi assosiaatioiksi tai muuten vain korkean todennäköisyyden assosiaatioiksi. Sääntönä voi ajatella olevan vaikkapa “vähintään kolme primingsignaalia samaa miellettä kohti, jotta se voisi tuottaa uusia primingsignaaleja”.

Yksinkertaisien sääntöjoukkojen avulla saa signaalit kulkemaan rajatussa verkostossa vaikkapa 20 sekuntia. Kokeile, klikkaa jokaista isoa noodia yhden kerran: http://sovelluksien.hoito.org/symbetjatekoneuronit/symbet.html

Olisi varmastikin mahdollista toteuttaa sellainen koejärjestely, missä koehenkilö saadaan vietyä pelkästään häneen ulkoisesti vaikuttamalla tilaan, missä hän ei kokisi voivansa tavoittaa omaa ajatteluaan kuten vielä hetki sitten kykeni, vaan karkeasti ottaen hän tavoittaisi käsitekohtaisesti helpoiten mieleen juolahtavat asiat helposti, mutta hienoisempi, etäisempi ja enemmän konstruoimista vaativa saattaisi äärimmillään tuntua siltä kuin ne eivät enää olisi ollenkaan kytköksissä tietynlaiseen ajatteluun.

Kokonaisvaltaisempi ajattelu on tuolloin erittäin vaikeaa ja tietoiseen mieleen tuleekin herkemmin asioita, jotka ovat äskettäin olleet paljon mielessä tai jotka liittyvät emotionaalisesti latautuneisiin muistoihin tai jotka ovat jo lapsuudesta/nuoruudesta lähtien lukuisia kertoja opeteltuja/havaittuja asioita tai liittyvät johonkin sellaiseen, joka on esim. työn ja koulutuksen vuoksi alati mielessä (inhiboivia ja kilpailevia vaikuttimia ei tässä kohdin huomioida). Tämä ei kuitenkaan ole hyvä kaavan määritelmä, sillä perusteet sille miksi jokin ajatus pääsee toista ajatusta paremmin esille on monimutkaisempi.

Primingsignaalit ovat hyvä lähtökohta sen selittämiselle, miksi jokin ajatus yleensäkään päätyy tajuntaan. Kuva pyrkii selittämään sitä, kuinka aiemmat käsitteiden ajattelut valmistelevat myöhempää ajattelua esiin tulevaksi valmistelemalla ajatuksien "esiinaktivoitumista" periaatteella "tarpeeksi sisääntulevia signaaleja, kaikkiin ulosmeneviin signaalireitteihin yksi sykäys". Signaalireitit vastaavat tässä todennäköisimpiä assosiaatioita eli niitä voisi olla lukuisia enemmänkin.

Ns. hyvässä jamassa ollessa aivoverenkierto toimii hyvin, happi kulkeutuu kuten pitääkin, aivojen välittäjäaineista ei ole puutetta ja ravitsemuspuolellakin on kaikki ok (kuvan vasemmanlaitimmaisin kuvio), mutta raakalaismaisen häirinnän kestäessä pitkään, ajattelukyky surkastuu hetkellisesti, mikä ilmenisi sitten myös todennäköisyyksien uudelleenjakaantumisena siten, että monien ajatuksien on suorastaan mahdotonta päästä tajuntaan, koska eniten "varmistelua" kerryttäneet signaalireitit voittavat ne niin helposti.

Jos ongelman toistuvuudesta, kaikkine variaatioineen ei pääse eroon, alkaa ajattelu jossain määrin urautua sillä tapaa, että sen huomaa omassa ajattelussaan silloinkin, kun suoranaista häirintää ei esiinny.

Ihmismieltä on erittäin vaikea ns. sotkea. Opittuja käsitteitä ei ole helppo murskata tai korvata, mutta sopivan strategisesti yksilöön vaikuttamalla niitä voidaan muuntaa ja sävyttää, sekä niiden suhteita muihin käsitteisiin ja laajemminkin, elämänfilosofiaan, manipuloida, mutta vaikka psykologisesti ja fysiologisesti vaikuttamaan pyrkivää häirintää jatkuisi pitkäänkin, kohteena yksilö pystyy silti suoriutumaan ainakin erityisosa-alueilla sillä kelpoisalla tasolla, mihin on jo entuudestaan tottunut.

• Hän saattaa esim. jatkaa monikymmentuhatkoodirivisen verkkopalvelun kehittämistä siinä samalla kun välillä tuottaa kymmeniä sivuja keskenään koherenttia tekstiä johonkin muuhun aiheeseen liittyen, eikä tunne menettänäänsä häirinnän vuoksi mitään osaamisestaan tai mielikuvituksestaan näin tehdessään.
• Hän saattaa vetää strukturoidun tai jokseenkin ennaltatiedostettavan työelämän palaverin tai neuvottelun läpi sillä samalla tottuneisuudella kuin aina ennenkin, jättäen muut osanottajat täysin tyytyväiseksi siitä, kuinka asiat sujuivat, vaikka häneen olisi yritetty iskostaa uskoa, että hän on huono ja osaamaton kaikilla mahdollisilla osa-alueilla.
• Hän saattaa keskustella tuntikausia jostain aiheesta ja sen ympäriltä, jos keskusteluaiheessa itsessään on riittävästi vetovoimaa, ollen samalla itse ns. hyvä kuuntelija kuin hänen tunne-elämäänsä ei ole erityisemmin riepoteltukaan esim. joka päivä viimeisen puolen vuoden ajan.
• Hän saattaa hakea yliopistoon maisteriksi opiskelemaan, päästen sinne aiemman kelpoisan AMK-tutkintotodistuksen perusteella ja pystyy syventymään opintoihinsa kuin aiempaa ajatteluun kohdistuvaa häirintää ei olisi ollutkaan.

Episodisilla tapahtumilla, henkilöillä, symboleilla ym. on tyypillisesti joukko vahvoja edustuksia (mielteet) ja assosiaatioyhteyksiä ihmisten mielissä. Jos nämä vahvat assosiaatioyhteydet ovat tiedossa, voidaan sopivan havaintovalikoiman avulla saada herätettyä täsmälleen tietty ajatus. Tämä pohjautuu pitkälti priming-efektiin eli ”aiempi ärsyke (aistimus tai ajatus) vaikuttaa siihen, mitä jokin tietty myöhempi vastaava tulee aiheuttaneeksi”, vaikutuksen voidessa pysyä jopa viikkojen ajan, olettaen, että siinä välillä priming-efektiin osallistuvia mielteitä ei suuremmin käytetä mihinkään muuhun ajatteluun vaikuttaen, eikä tämän mielteen ”olemus” muutu esim. uuden oppimisen seurauksena.

Jos assosiaatioyhteydet ovat tiedossa, ehdotukset havaintovalikoimaksi voidaan jättää tietokoneohjelmienkin tehtäväksi, jolloin tietynlaisiin sosiaalisiin peleihin osallistuvien ihmisten tehtäväksi jää sen järjestäminen, että jotkin tietyt asiat tulevat havaituksi (tai ajatelluksi).

Konnotaatiot ja denotaatiot voivat monesti olla vahvoja assosiaatioita hienoisempia, mutta sopivin koejärjestelyin pystytään niidenkin osalta varmistamaan, että havaintojen aiheuttamat mielen esiaktivoitumiset ovat edelleen voimassa pidemmänkin ajan kuluttua. Tapauksesta riippuen sillä voisi olla paljonkin merkitystä, missä järjestyksessä vaikuttamaan tarkoitetut tapahtumat, esineet ym. (asiat) esiintyvät, sillä ne voivat toimia myös eräänlaisina karsivina kriteereinä, missä kriteereiden lisääntyminen johtaa lopulta jonkin tietyn ajatuksen vain siinä tapauksessa, että mielteiden esiaktivoitumisen rytmi on sopiva.

Ohessa on kuva, missä ylinnä on kolme eri miellettä, joista on esitelty ja asetettu keskimmäiselle riville joukko mielteiden piirteitä, joista osa on muiden mielteiden kanssa yhteisiä. Kuviossa on pelkistettyinä sääntöinä, että piirteen tullessa mielteen esiaktivoitumisen kautta aktivoituneeksi useamman kuin yhden mielteen toimesta, siitä lähtee eteenpäin uusi signaali, mielteiden aktivoitumisen vaatiessa pari sisääntulevaa signaalia enemmän.

Kuvassa jää huomiotta myös mm. neuronien toimintaan pohjautuvuuden selittäminen, todennäköisyysarvot, mahdollisten yhteyksien painoarvot, feedback-mekanismit, estävät signaalit ja ”ajatusresursseihin” vaikuttavat tekijät (esim. onko aivoilla riittävästi happea, onko aivojen välittäjäaine dopamiinia saatavilla ja toimiiko verenkierto ok). Aiheesta on myös kaksi visuaalista simulaatiota, joissa otetaan huomioon mm. jäähtymisaika (”tarpeeksi sisääntulevia signaaleita vähäksi aikaa”): http://jsfiddle.net/smarko/5d5BR/ (”Symbet”, enemmän viitattua kuvaa vastaava) ja http://jsfiddle.net/smarko/4gn7kebp/ (”Tekoneuronit”, ilmentää tietynlaisten neuronien toimintaa).

Yleensä ottaen tämä mielteillä ja piirteillä pelaaminen perustuu pitkälti siihen, että koska ihminen on aivojensa osalta ”energiansäästäjä” mieli ei talleta kaikkea oppimaansa erilliseen isoloituun osaan hermoverkkoja, jottei mikään menisi minkään muun kanssa päällekkäin, vaan se käyttää jo olemassa olevaa ”ainesta”.

Jos haluat tietää, miten tätä hyödynnetään sosiaalisissa peleissä, hae esiin kirjoitus "Otaksumat -- läpi yhteiskunnan käytetyt ikivanhat lievikkeet vallantarpeisiin”.

Vasemmanpuoleisessa kuviossa voi eniten alaa haalineen ajatella tarkoittavan sellaista tekemistä, johon eniten ja mieluiten käyttää aikaansa, muiden ollessa tätä tekemistä mahdollisesti tukevaa toimintaa tai pitkälti erillistä tekemistä. Kuvastakoon tämä jotain yksittäistä päivää. Vasemmanpuoleisessa kuviossa ylhäällä oikealla on jotain sellaista ajatteluaikaa käyttävyyttä, joka ei olisi millään tapaa kaivattua, sillä se kuvastaa häirintää.

Oikeanpuoleisessa kuviossa tämä häirintä on vallannut jo enemmän ajatusaikaa, minkä seurauksena häirinnän kohde on lisännyt keskittyneisyyttään johonkin, mitä muutenkin mieluiten tekee, mutta muut ajateltavissa olevat ovat ainakin kyseisen päivän osalta ikäänkuin väliaikaisesti näivettyneet. Jos häirintä jatkuu useita päiviä eri muodoissaan, ajoituksineen ja tekijöineen, mitä mahtaakaan käydä ajatteluajan jakautuvuudelle?

Sellaista paradigmaa tai oppirakennelmaa kuten lääketiedettä ei ilmeisestikään haluta koetella millään uudella kuten sillä, miten häirintä siihen vaikuttaa, joten häirinnän seuraamuksista, syistä ym. voi olla vaikea keskustella lääkärin kanssa. Häirintä on kuitenkin eri muodoissaan ja lyhyt-/pitkäaikaisvaikutuksineen jotain sellaista, joka vaikuttaa merkittävästi elimistön, aivojen ja mielen toimintaan, eivätkä nämä vaikutukset jäisi aivan täysin huomaamatta, jos todella haluttaisiin monitoroida fysiologisia ym. vasteita. Nykyisellään psykologia- ja tietoteknologia-avusteinen häirintä osallistuu monelle elämän osa-alueelle kuten kuvasta voi lukea.

On huolestuttavan helppoa, miten yksittäisen kohdehenkilön nettikaistaa voidaan ns. kuristaa millä tahansa valitulla ajankohdalla. Auttaako Elisa tai DNA tässä jollain tavoin? Eräässäkin tapauksessa ehti jonkin aikaa hurvitella Streetview-palvelussa Iso-Britannian teitä kulkien, kunnes alkoi samanaikainen julmettu vedenlaskettelu ylemmästä asunnosta ja nettikaistan kuristuminen sille tasolla, missä Streetview-näkymät alkoivat latautua erittäin hitaasti (yli kymmenen sekuntia per kuvapalanen).

Poiminto Heikki Ikäheimon artikkelista "Persoonuudesta, sen tilasta ja tulevaisuudesta", joka on ilmestynyt filosofisessa aikakauslehdessä Niin ja Näin (4/2006):

"Jonathan Gloverin kirjan Ihmisyys kuvauksissa 1900-luvun hirmuhallitsijasta, kuten Hitlerin ajan Saksasta, Stalinin Neuvostoliitosta tai Pol Potin Kamputseasta on aiheeni kannalta eräs silmiinpistävä yhdistävä tekijä. Kaikissa tapauksissa tiettyihin ihmisryhmiin kohdistuneita massamurhia edelsi systemaattinen ideologinen manipulaatio, jonka enemmän tai vähemmän harkittuna ja suunniteltuna tarkoituksena oli hämärtää joidenkin toisten yksilöiden kykyä tai taipumusta kokea massamurhien kohteeksi joutuviin ihmisryhmiin kuuluvia yksilöitä täysimääräisinä persoonina. Näin valmisteltiin toimeenpanijoiden ja sivustakatsojien psykologista valmiutta kohdella uhreja käytännössä ei-persoonina, vahingollisena aineksena tai syöpäläisinä, joiden tuhoaminen voitiin kokea pikemminkin hygieenisenä toimenpiteenä kuin murhana."