Harmaa, painavahko, vetoketjullinen paita oli ollut matala-aitaisen omakotitalon pihalla, syrjemmässä olleella pyykkinarulla kuivamassa pesun jäljiltä. Paitaa hakiessa huomattu siihen ilmestyneen isohko repeämä, mikä oli käytettävyyden vuoksi ommeltava langalla. Ompelu sinänsä ei ollut ongelma, olihan sitä ennenkin tehty, mutta jostain syystä harmaa lanka oli kadonnut siitä omasta lootasta, jossa tavallisesti oli mm. ompeluvälineitä, eikä jäljellä ollut kuin ohut sininen tai paksumpi lanka, jonka sävy oli riittävän samankaltainen herättämään tajuamuksen siitä, miten tietyt muut saman päivän aikaiset tapahtumat veivät yhdessä tämän viimeisimmän "lankoja puuttuu"-tapahtuman kanssa ajatukset pari viikkoa aiemmin katsottuun Sin City -elokuvaan, jossa Roark-nimisen hahmon kuollessa, hänen saamistaan viillloista turskahti esille keltaisen näköistä nestettä. Sin Cityhän on elokuva, joka on enimmäkseen harmaasävyistä, mustaa ja valoista, mikä toi erityisissä tapahtumakohdissa käytetyt värit erottumaan erityisen mieleenjäävästi.

Omien vaatteiden silpomista ja rispaannuttamista on ilmennyt paljon myöhemminkin, kuten M&S:n Lappeenrannan myymälästä ostetut käsineet, jotka silpoontuivat ja rispaantuivat yhden sormen kärjen osalta jo heti seuraavana päivänä ostotapahtumasta sillä aikaa, kun käsineet lojuivat kertaakaan käyttämättömänä pöydällä itsensä ollessa toisaalla käymässä. Eräät Thinsulate-merkkisistä hansikkaista näyttivät pian ostamisensa jälkeen siltä kuin niiden ranteen kohdalle kohdistuvaa osuutta olisi revitty voimalla käsineen suuaukon kohdalta nelisin sentin verran. Näissäkin tapauksissa kyse oli primingsignaalien käytettävyyden valmistelusta, assosiaatioiden luomisesta samanaikaisiin tapahtumiin ja tuntemuksien sävyttämisestä vahvemmin ärsyttävyyttä tuottavin keinoin, sekä vihjauksilla siitä, että omissa asuintiloissakaan ei ole turvassa - ei itse, eikä omat tavarat.

Asiaan liittyy se tosiasia, että koska asianomaisen elämä on mitä ilmeisimmin mallinnettu/simuloitavissa siten, että tiedetään miten mikäkin esinerikko siihen vaikuttaa tai mitä tuntemuksia/ajatuksia esinerikon huomaaminen aiheuttaa, ei tällainen häirintä ole pelkästään ärsytyksen tuntemuksia pinnalla mielessä pitävää, vaan se on koordinoitua täsmähaittaa. Ts. jos ainoat lenkkeilyhousut rikotaan, niin sehän luonnollisesti johtaa uusien vaatteiden hankintaan, mitä edeltää kyseisenpäiväinen lenkkeilemättömyys ja tiettyyn paikkaan käymään lähteminen, josko siellä olisi myynnissä lisää aiemmankaltaisia lenkkeilyhousuja.

Toisinaan esinerikkomiset ovat olleet sen verran aikaa vieviä, ettei niitä voida käydä toteuttamassa pelkästään nopeasti sisään luikahtaen ja nopeasti ulos tulosta poistuen, vaan ne ovat vaatineet laitteiden suojakuorien avaamista, pienten esineiden penkomista esille säilytyslaatikoistaan tai erilaisten sommitteluratkaisujen kokeilua, jotta asianomainen varmemmin altistuisi tietynlaisille havainnoille, tietyssä järjestyksessä. Esim. pölynimurista oli repäisty sen sisältä irti kymmenisen senttiä vaahtomuovia, jolloin se ei pystynyt imemään pölyä minkään vertaa. Tämä vaati sen omatoimista korjaamista ja tutustumista johonkin, joka ei kiinnostanut ollenkaan ja korvaavaa vaahtomuovia tallista haeskellessa oli senkin sijaintipaikkaan ripoteltu samankaltaisesta aineesta tehty esine (pesusieni) ja samassa omakotitalossa, mutta eri kerroksessa asunut isooäiti alkoi jälleen ottamaan esille yläkertaan johtavan oven edessä olevan pienen ovimaton alla olevaa erillistä, ohutta, vaaleanväristä, liukumista estävää vaahtomuovia. Siis, hän todellakin otti sitä ohutta vaahtomuovia esille toistakymmentä kertaa, vaikka itse sen joka kerta laittoi takaisin sinne maton alle.

Pölynimurin rikkomisen ja vaahtomuovin haeskelun aikoihin tehtiin toisaalla suggestoivia viittauksia erääseen Mariin, joka kertoi aikoinaan IRCissä olevansa kioskissa töissä, missä yhteydessä naureskeltiin tekstitse sitä, kuinka Mari vuotaa kaikki asiakkaiden kertomat tiedot eteenpäin muille ihmisille "kuin pesusieni". Mari taasen on ollut osa samaa seuraa, joista erääseen häirintääni osallistuvilla sukulaisilla on suorahkot kommunikaatio- ja tuttavuusyhteydet ja joiden suuntaan moni esinerikko tai erikoinen säätö pyritään assosiatiivisesti viemään.

Asuintiloissa oli käyty vetäisemässä lenkkeilyhousujen lahkeen vetoketju auki niin isosti, ettei jäisi erehtymisen vaaraa siitä, että luulisi itse sen jotenkin aiheuttaneensa ja jotta housujen muodosta tulisi tällöin mahdollisimman varmasti jo sellaisenaan mieleen leveät lahkeet ja sitä kautta tietynlaiset 70-lukulaisen tapaiset farkut, jotka olivat jostain syystä kadonneet vaatekaapista, eikä niitä enää ollut huoneistosta löydettävissä. Toisella kerralla samat housut saivat osakseen tulla repäistyksi persuuksien kohdalta, suunnilleen L-kirjaimen muotoisen palasen repsottaessa ompelua vailla. Ompeluhan jäisi toiseksi vaihtoehdoksi, jos ei halunnut ostaa uusia housuja, mutta siitä seurasi sen huomioiminen, että joku oli käynyt siirtelemässä kahdesta eri tavaralaatikoista irtotavaroita toisiinsa, jolloin ne eivät enää olleet kategorisesti hyvin järjestettyjä.

Ruskeahkot kengät kokivat kaltoin kohtelua kahteen kertaan. Ensin niihin tuli pian ostamisen jälkeen outo naarmu toiseen kenkään, joka ei voisi tulla esim. oman kolhaisen vuoksi, vaan pikemminkin joku on vetäissyt niihin terävähköllä esineellä painaen jäljen, joka näyttäytyy huomattavan vaaleana viivana. Toisella kerralla kengät olivat muuttuneet vaatehuoneessa ollessaan sen näköiseksi kuin niitä olisi käsitelty maalinpoistoaineella, mikä toi kengän valkoisen pohjavärin esille molemman jalan kengissä. Aiemmin olin ostanut vastaavat vihreän väriset kengät, mutta ei niissä ollut ilmennyt mitään epäluonnollista tai luonnollista kulahtamista tai vikaa vuodenkaan jälkeen.

ASOS-verkkokaupasta oli saapunut paita, joka kesti ehjänä kaikki kaksi päivää kunnes joku kävi venyttämässä niitä lantion kohdalta niin suurella voimalla, ettei paita enää koskaan palautunut normaalitilaansa. Samoihin aikoihin esiintyi runsaasti avuntarpeeseen (mm. S.O.S. ja veteen hukkuminen) ja omaan HelpDesk-sovellukseen liittyvää suggestointia, sekä itsellä oli meneillään oman verkkopalvelun käyttöliittymän responsiivinen kehitys, mihin liittyi automaattinen adaptoituvuus selainikkunan sivuittain leventämiseen/kutistamiseen.

Takkiin oli repäisty törkeän isohko reikä rispaannuttamalla saumakohtien ompeleita, eikä tämä voisi johtua normaalista käytöstä, vaan esinerikko oli tehty tahallisen selkeäksi, jotta sen huomaisi varmuudella heti, kun lähtee lenkkeilyn jälkeisinä hetkinä käymään ruokakaupassa tuon takin kanssa, missä käymisen tarpeesta sisälle tunkeutujan voi olettaa saaneen vihiä sitä kautta, että tämä on jälleen suorittanut jonkinlaisen pikainventaarion muonakaapeissa. Ruokakaupalla oltiinkin sitten valmiina aiheuttamaan lisää ärsytystä, jottei takin korjaaminen ja esinerikon huomaaminen vain unohtuisi.

Pyörä on vanhassa autotallissa ollessaan saanut toistuvasti kokea, kuinka siitä mm. löysytetään tiettyä lokasuojan ruuvia ja kuinka sen ympärillä olevia tavaroita siirrellään ilman mitään ilmeistä syytä, mutta kuitenkin aina aika lailla samalla tavalla. Esim. vanhalle saunalle johtavien sisärappusten päällä oleva matto asetetaan siten, että se näyttää kuin se olisi juuri valahtamaisillaan ylimmältä rappuselta alemmas. Ihan sama kuinka monta kertaa sen laittaa paremmin, se löytää aina takaisin samaan asentoon, vaikka siihen ei edes kätevästi ylety, koska pyöräni on sen verran edessä, että pyörää pitäisi ensin siirtää pois edestä, mutta sitäpä ei yleensä näytä siirretyn mihinkään. Eikä siihen suuntaan pitäisi kenellekään olla mitään menemistäkään muutenkaan. Pyörästä itsestään tulee ajoittain käsitellyksi jotain muutakin kuin lokasuojan ruuvia kuten jarrujen pitävyyttä, pinnojen katkomista, renkaiden ilmanpaineiden runsasta vähentämistä (ajoittain, väliaikoina ilmanpaineet pysyvät ilman täydennystä).