Ei ole ollenkaan tavatonta, että ihmiset haluavat olla tietokoneensa ääressä olevalle/-ville ihmisille mukavia jotenkin ihanteellisella tai muutoin omasta mielestään hyvin sujuvalla tavalla, jos ei aiemmin ole antanut vaikutelmaa siitä, kuinka hyvää seuraa tai kuinka hyvä opas jossain asiassa onkaan. Valitettavasti tietoverkkoavusteisesti häiritsemään kykeneväisillä tahoilla voi olla monenlaisia motivaation raakileita tällaisten yritelmien pilaamiseen, eikä siinä paljoa auta käyttää ennalta tai korjausta yrittävästi tietoturvakauppiaiden tuotteita, jos keinot tilanteen epäonnistuttamiseksi ovat liian hienostuneita niiden huomattavaksi tai ne eivät ole lokaalisti ratkaistavissa. Häiritsemään pyrkijöiden kyvykkyydestä käytetyt häirintämetodit eivät välttämättä kerro erityisempää, jos ne ovat ostettu tai muuten hankittu jostain toisaalta, käyttöohjeiden kanssa.

Jos epäilyksistään tietokoneen poikkeavaan käytökseen liittyen käy selittämään muille paikalla olijoille, se voi olla riski ja haitta, jos mietteistään kertoo jotenkin väärin suhteessa kuulijoiden vastaanottavaisuuteen. Saattaapa jopa joutua miettimään, pitäisikö häirintäepäilystään kertomisien muualle levittymisestä huolestuneena harkita sen vannotuttamista, ettei epäilyistä puhuttaisi toisaalla? Pahentaisiko tällainen pyyntö tai vaatimus kertomatta jättämisestä vaikutelmia enemmän nuoremmassa sukulaislapsessa kuin samanikäisessä luokkatoverissa tai jotenkuten tutussa työkaverissa? Olisiko paikalla olijoiden määrälle jokin raja, minkä ylityttyä on ehkä parempi olla sanomatta mitään epäilyksistään ja antaa asioiden selittyä itsestään tietokoneiden ja tietoverkkojen oikuttelulla?

Toisaalta, voisivathan häirintäpyrkimykset olla nykyään jo siinä määrin normalisoitunutta tietämystä, että sellaista epäilemisen kertomisesta ei heti seuraisi vaivaantuneita katseita, vaan ihan fiksun leppoisaa puhetta, jossa ei tyrmättäisi ollenkaan moista vaihtoehtoa? Se tosin vaatisi, että tietämys ja tottumus moiseen olisi saavutettu esim. tietoteknisiä uutisia seuraamalla, ATK-opettajan opetukseensa sisällyttämien mietteiden ilmaisujen vuoksi tai työnantajien tietoturvakurssille passittamisten kautta. Joidenkin kuulijoiden kuten lasten osalta saattaisi joutua miettimään, onko heidän edes hyvä tietää joistain asioista liian aikaisin.

--

Esimerkki. Tietokoneella pelattavassa ns. avoimen maailman autopelissä (Forza Horizon) on muun tekemisen ohella mahdollisuus ryhtyä vanhojen hylättyjen autojen etsijäksi. Peli menee jumiin "cutscenen" aikana sellaisen löydyttyä eräästä vajasta, mitä ehti edeltää mekaanikon nostalgiaa huokunut maininta "you might have to give me a minute" ja auton luonnehdinta suicide machineksi. Mitään etenemistä peliin takaisin pääsemiseksi ei tapahdu, vaikka odottelisi pitkäänkin, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää "kaataa peli" takaisin työpöydällä. Se hajottaa varmuudella pelitunnelman ja peliä jatkaakseen, se täytyy käynnistää uudestaan, missä menee jokunen minuutti.

Vain kyläilemässä olleelle tämä ongelmatilanne ei merkitse tai tuntunu kovinkaan ihmeelliseltä, mutta pelin omistaja on saattanut kokea viime aikoina paljon oudolta tuntuvaa tietokoneen käytöstä sellaisina hetkinä, kun ruudulla on nähtävillä jotain "ikäviin mielialoihin liittyväistä", mikä on herkistänyt häntä huomioimaan tiettyjä sanoja, ilmaisuja, visuaalista ainesta, tunnepitoisia kuvaelmia ym. Sana "suicide" olisi tässä erityisen erottuvana sanana vaikkapa sellaiselle, joka on ollut pandemian vuoksi toivottoman pitkiä yhtäjaksoisia aikoja kotonaan, omassa huoneessaan ja jolla on ajoittain jonkinlaisia epätoivoisuuden tuntemuksia. Oudot tietokoneongelmatkin olisivat tyypillisesti olleet sellaisia, joihin sisältyy jonkinlaista epämiellyttävyydeltä tuntuvaa odottelua, jotta jokin vikatilanne ratkeaa. Käytännössä siis vaikkapa niin, että ensin toivoo jonkin jumiutuneen sovelluksen korjaantuvan itsekseen, minkä jälkeen kokeilee saada käyttöjärjestelmästä uloskirjautumista toimimaan ja lopulta, ainoana vaihtoehtona, käynnistää tietokoneen uudelleen ja odottelee vielä jonkin aikaa, että voisi lopulta kokea, että on päästy takaisin aiempaan normaalitilaan tietokoneen osalta. Tosin, fight-or-flight -stressireaktio on siinä vaiheessa jo laajalti toiminnassa, joten äänen huoahtaminen ei indikoisi mitenkään siitä, että mieli ja elimistö on tyyntynyt.

Olisisiko sanomatta mitään häirintäepäilyksistään vai kävisikö kokeilemaan, onko tietynlainen pelin aikainen vikatilanne aina tietyllä tavoin ilmenevä? Mitä se varmistaisi? Saisiko siitä jonkinlaisen mielenrauhan, jos vikatilanne esiintyisi joka kerta samanlaisena? Milloin sitä kokeilisi? Heti siinä yhden tai useamman ollessa kyläilemässä? Kysehän voi myös olla sellaisesta häiritsijöiden aiheuttamasta vikatilanteesta, joka perustuu pelkästään vaikkapa yksittäisen pelipalvelimellepäin suuntautuvan yhteydenoton estämisestä silloin, kun tietynlaiset esiehdot ovat täyttyneet. Varmuuteen syistä ei varmaankaan ihan hetkeen päästäisi, mutta että ottaisiko häirintäaspektia ollenkaan mukaan puheisiin..? Ehkä joku toinen päivä? Koettaa nyt vaan sillä erää sietää? Onhan tässä kuitenkin muitakin pelejä, joita voidaan yhdessä pelailla ja jotka ovat ainakin enimmäkseen toimineet ihan hyvin?