Ruokaa muistuttavammat

Kaksi ruokailuhetkeä per päivä riittää oikein hyvin. Aamulenkkeilyihin on yön jäljiltä runsaasti jaksavuutta, joten ensimmäinen ruokailuhetki on hiukka sen jälkeen. Toinen on ajoitettuna siten, ettei se olisi kovin lähellä nukkumaan käymistä, sillä unesta saattaa tuolloin heräillä kesken kaiken ja hyvä päivärytmi voi sen seurauksena mennä korjailua vaativaksi.

Riittävän monen ruokakokeilun jälkeen on voinut havahtua siihen, että enemmän viihdyttävyyttä ja makuelämyksiä tarjoavaa ruokaa voi tilata kotiinsa milloin haluaa, mutta tavoitellessa päivittäin kelpoisasti toimivaa ruokavaliota, löytyy minimalismin puolelta monenlaisia vaihtoehtoja, joilla saavuttaa ravitsemussuositukset ja jaksavuus esim. lenkkeilyn ja ns. produktiivisuuden suhteen on hyvällä tolalla.

Kuva 1. Kananjauheliha Raketti-spaghettin kanssa on vallan hyvän makuista. Toisinaan mukaan pääsee jotain muutakin. Jauheliha paistettu 2 x 2 rkl rypsiöljyssä.
Kuva 2. Ruisleseissä on paljon kuitua ja puuroksi keittämisessä ei mene kuin viitisen minuuttia. Kokeilussa näyttää olleen taloussokerilla makeuttaminen yhdistettynä rypsiöljyn mukaan lorauttamiseen. Ei suositeltavaa ennen nukkumaankäymistä varsinkin rypsiöljyn vuoksi, sillä tuolloin kesken unia heräilyt mahdollisempia.
Kuva 3. Päältä hiukan rapeaa, sisältä pehmeää. Onko se sämpylä? Onko se muffinssi? Ainakin jauhojen (graham) mukana meni myös sokeria, joten se veisi pois leipäisyydestä, mutta toisaalta rakenne, halkileikattavuus ja voideltavuus esim. juustolevitteelle puhuu leipäisyyden puolesta. Nämä onnistuvat jostain syystä joka kerta. Grahamjauhojen lisäksi mukana myös ruisleseitä. Muina aineksina paistamisessa mukana vettä, leivinjauhetta ja rypsiöljyä.
Kuva 4. Ainesosien määrää hienoisesti säätelemällä. Silleen siitä hyvä tulee. Paistettu piirakkavuoalla pullavuokia käyttäen, mikä selittänee erilaiset muodot.
Kuva 5. Olihan se tarkoitus jättää pari myöhemmäksikin, mutta mitä vielä.. hetikohta kun on saanut uunista pöydälle, syö ensimmäiset kolme ja kohta jo ihmetellään, että joko ne loppuivat. Irtosivat paperistakin ilman odottelemista eli siinäkin mennyt jotain oikein.
Kuva 6. Tuotemerkiltä Kotimaista on ollut tyrkyllä puolikarkeita luomuvehnäjauhoja täysjyväisten grahamjauhojen tilalle ja kieltämättä maistuvuus on parempi.
Kuva 7. Puolikarkeita luomuvehnäjauhoja käyttäen voi käydä niinkin, että tulee tehtyä toiset samanlaiset saman päivän aikana. Ja siellä taas Violaa vedelty pintaan. Paljonkohan näistä saikaan fosforia ja mitenkäs se kalsiumin saanti? Väittävät jotkut niillä olevan jokin erityinen suhde.

Ravintolisien käytön ansiosta ei ole suuren suurta syytä syödä vaikkapa kasviksia enemmän kuin mikä sopivalta määrältä tuntuu, saadakseen jotkin suositellut ravintoainemäärät tavoitettua. Flavonoidit, antosyaanit ym. sitten erillisenä mietintänä, jos siltä tuntuu. Nehän ovat siis niitä, joista ravitsemusterapeutti ei osaa sanoa mitään varmaa, mutta "on hyvä, että syödään hedelmiä ja kasviksia tuoreeltaan, koska niissä sellaisia on ja tutkimustiedon mukaan sellaisista on hyötyä ihmiselle". Parsakaali on käytössä ainoana hyvänä K-vitamiinin lähteenä, joten sitä tulee keiteltyä oikeastaan joka päivä kolmasosan verran pakastepussistaan. Enkö oikeasti ole ottanut valokuvaa keitetystä parsakaalista?

Muina syömisinä tuli aiemmin käytettyä rkl chia-siemeniä vedessä geeliytettynä, mutta rypsiöljyä hiukan enemmän käyttäessä ja ravintolisiä säännöllisesti käyttäen sen merkitys on jotenkin häipynyt, eikä sitä sittemmin ole tullut laiteltua. Toisaalta, muistikuvista löytyy tilanteita ja tapauksia, joissa on ensin tullut käyttäneeksi chia-siemenien sijaan maapähkinöitä, joiden syömisen sitten jossain vaiheessa lopetti, mutta joiden käyttämiseen palasi pian takaisin, koska olotilassa ilmeni kaikenlaista oireilua tuntemuksista silmissä hengittämiseen ja fyysisesta jaksamattomuudesta ajattelun laiskuuteen. Eli eiköhän ne chia-siemenet palaile jossain vaiheessa takaisin ruokavalioon. Tai sitten ne maapähkinät. Toisaalta maapähkinöiden sanotaan fytaattia sisältävinä vähentävän joidenkin ravintoaineiden (rauta, sinkki, kalsiumi, mangaani) imeytymistä verenkiertoon ja tekeepä vielä ruoan proteiiniakin hyödyttömämmäksi (Livestrong.com:n mukaan).

Edellisessä ruokavaliossa oli sääntönä, että että suht vakioituja ruoka-annoksia voi syödä niin paljon kuin haluaa ja milloin haluaa, kunhan se johtaa itsestään siihen, ettei tule syöneeksi liiaksi ja että suunnilleen samoja aineksia voi käyttää suunnilleen samat määrät joka päivä ilman jaksavuuden hyytymistä tms. Ikäänkuin idealla, että siinä missä elimistö voi tottua tiettyihin kellonaikoihin, se voi tottua myös tiettyjen aineksien saantiin. Nyttemmin kaksi ruokailuhetkeä toimii hyvin, jaksavuus on fyysisen ja mentaalisen suorituskyvyn osalta ihan kelpoa, eikä illan lopuilla tule tunnetta, että josko sitä vielä jotain söisi.

Veden juomisesta on ollut hyödyllistä tehdä jonkinlainen rutiini, missä aamuisin juo pari vajaata lasillista ennen lenkkeilyjä, lenkkeilyn jälkeen toiset samanlaiset lisää, lämpimän ruoan kanssa toiset kaksi, jossain vaiheessa parit sellaiset muuten vaan, ravintolisien ottamisien kanssa erikseen minkä tarvitsee ja jos vielä johonkin hetkeen saa vielä hiukan lisää sopimaan, niin siinähän sitä riittävästi onkin.

Ravintolisät

Annosmäärät päivittäisille ravintolisille ovat suunnilleen seuraavan listan tapaiset edellä mainittujen ruokien kanssa:

  • 4 x 400 mg kalium
  • < 10 mg sinkki
  • < 30 µg seleeni
  • 2 x 600 mg EPA
  • 2 x 300 mg DHA
  • < 20 µg D-vitamiini
  • B-vitamiinit ja biotiini (100%)
  • 900 µg A-vitamiini
  • 500 - 700 mg kalsium
  • 150 µg jodi
  • < 150 mg C-vitamiini
  • < 10 mg rauta
  • < 150 mg magnesium
  • 1500 mg tyrosiini
  • 20 - 30 g proteiinijauhe

Toisinaan käyttöön mukaan nousevia

Itsetehdyt, jälleen rypsiöljyssä paistetut letut (puolikarkeasta vehnäjauhosta ja taloussokerista) saavat paistuttuaan päällisiksi joko vadelmahilloa tai silkkaa margariinia.

Muffinssien kanssa joutuu joskus jännäämään sitä, kohoavatko ne toivotun verran ja ovathan ne varmasti myös sisäpuolelta vetensä haihduttaneet, mutta kyllä niistä yleensä tulee sellaisia, että kehtaisi muillekin tarjota.

Monen muunkin pöytään on saattanut päätyä makaronit jauhelihakastikkeella, eikä se siitä paljon erikoisemmaksi muutu, vaikka mozzarella-juustoakin on ripoteltu siihen päälle ja salaattisekoituskin on sekin aika tavanomaista.

Joskus on ollut sellaistakin, että ruokailuhetken kahteen eri ruoka-annokseen sisältyy osittain samoja ruoka-aineita sisältävyyttä. Ensin yksi tortilla, joka sisältää paistettua, teollisesti tuotettua lihapullaa, joka on juuri rypsiöljyssä paistumisensa lopulla saanut kastikkeekseen tomaattimurskaa basilikalla ja sipulijauheella. Kastikkeisia, ennen paistamista puolitettuja lihapullia mahtuu tortilla-ohutleivän väliin neljä kpl kasviksien kanssa, jotka lasipurkkien keräilyyn kyllästymisen jälkeen ovat koostuneet usein niinkin vähästä kuin pelkistä tavallisista kurkkuviipaleista pikku roiskaisulla Kartanon salaattikastiketta. Tämän jälkeen loput lihapullat lautaselle, johon jo hiukan tortillan välistä kastiketta ehti valuakin, sekä paistumisen ohessa pikavalmistettu perunamuussi siihen vierelle.

Toisinaan Dolmio Classico -kastike on korvattu itsetehdyllä kastikkeentapaisella tai tomaattimurskeella / paseeratulla tomaatilla, eikä näissä aina ole ollut käytössä kuvan Kotimaista kaali- ja salaattisekoitustakaan (sis. jääsalaatti, valkokaali ja punakaali).

Vähemmän mielekkäinä huomioina, että ruokakaupoista löytyy lihapullia, jotka ovat ihmeellisen kamalan makuisia tai sitten niihin on ihan tarpeettomasti lisäilty erilaisia pippureita, jotka stimuloivat ja innostavat mieltä mahdolliseen ryydyttävyyden tunteeseen päädyttävällä tavalla. Basilikaa, sipulijauhetta ja tomaattimursketta ei niitäkään voine ottaa huomioon pelkästään makua antavina aineksina, joilla on joitain terveydelliseksi väitettyjä vaikutuksia, sillä toistuva käyttäminen aiheuttaa tietynlaista hengitettävyyteen liittyvää oireilua, joka poistuu päivässä, jos ne vain jättää pois ruokavaliosta.

Monesti käytetty Atrian Artesaani Rustiikkinen Lihapulla vähäisine mausteineen ei vaikuttaisi aiheuttavan vastaavaa hengitettävyyteen liittyvää oireilua. Se koostuu pakkauksen mukaan näistä aineksista: nauta, viljaporsas, vesi, sipuli, hernekuitu, perunahiutale, herneproteiini, korppujauho (vehnä), jodioitu suola, sokeri, mausteet (mm. valkosipuli, korianteri, inkivääri), aromit. Saatavilla myös kanapullina. Hieman tosin mietityttää, voivatko korianteri ja inkivääri aiheuttaa väitetyssä ruoansulatuksen edistämisessään jonkinlaisia ruoansulatuksellisia ongelmia samaa ruokaa päivittäin käytettäessä.

Aiemmista ruokavalioista uusiokäyttöön voisi ottaa maapähkinät ja seesamsiemeniset näkkärit. Kuvan perusteella keksitkin ovat maistuneet, mutta niitä tapaa mennä aivan liiaksi. Maapähkinät taasen ovat siitäkin käteviä, että niihin kyllästyy jollakin luontevalla tavalla aina joka päivä uudelleen ja niitä tulee sen vuoksi syöneeksi juuri sopivanlaisen määrän verran. Seesamsiemeniset näkkärit voisivat ottaa päällisikseen jollakin tavoin maustettujen leikkeleiden ja levitteiden sijaan rouskuvaa vihreää ja hienoisen lorauksen rypsiöljyä. Näkkärit ovat sillä tapaa sopivan hankalaa syötävääkin, että niiden kanssa joutuu pelehtimään enemmän kuin paahtoleipien.

Kananjauhelihaa tuli aiemmin käyttäneeksi Felixin perunamuusin kanssa, missä koki tulevan samalla suolat ja kolestrolitkin hyväksyttävässä määrin, sillä ei niitä liiaksi muusta ruoasta kertynytkään. Kolestrolin osalta taitaa olla kahdenlaisia näkemyksiä, joista toisen mukaan elimistö käyttää vain tarvitsemansa ja toisen mukaan kaikki määriteltyjen rajojen yli menevä on pahasta.

Rypsiöljyn käyttöä paistaessa ja leivän päälle laittaessa voi kokea säätävänsä hyvien rasvahappojen saantimääriä. Ei erityisemin erotu maultaan leivän päällä, johon on laitettu vähän rouskuvaa vihreää mukaan. Pehmeät kauraleipäviipaleet (Kotimaista Kaura Paahtoleipä) ovat sittemmin vaihtuneet Fazerin ruispuikuloihin.

Voikohan hasselpähkinärouheisen suklaan sanoa olevan osa ruokavaliota? Sitä on joskus tullut syötyä pari riviä per päivä siinä samalla, kun paistelee ruokaa.

Leivän käyttämisen optimoimiseen kuuluu ilmeisesti se, että siitä ei saa tehdä aivan niin hyvää, ettei sitä syö liiaksi sen vuoksi, että siitä tuli tehtyä niin hyvää, mutta toisaalta sen pitää olla "ihan hyvää" joka kerta, jottei siihen kyllästy. Maustamaton Viola-juustolevite tekee Fazerin Puikula Täysjyväruis -leivästä juurikin sellaisen "ihan hyvää"-leivän.