Sen verran vähiin jäänyt talven lumet, että kuntosalipalveluita tarjoavan Forever Huhtiniemen ympärillä kiertävää kuntorataa on päässyt käyttämään talvisaikaankin, samoille paikkeille luodun hiihtoladun lumienkin ollessa muualta tuotua. Läheisen rannan kautta on päässyt kätevästi suorittamaan pari kierrosta lenkkeilyä kuntaradan ympäri. Sisältää reilunlaisesti mäkisyyttä ja sopivanlaisesti lyhyitä, suoria osuuksia.

Jossain vaiheessa lunta kuitenkin tuli sataneeksi sen verran paljon, että oli parempi siirtyä käyttämään lenkkeilytarpeissa katuja, missä kevyt lumi- ja jääpeite tarjosi sopivasti asfalttia hiukan pehmeämmän alustan. Tietty viiden kilometrin kiepautus sujuu helposti ilman sen kummempia pysäyttelyittä ja riittää hyvin herättelemään mieltä jonkin produktiivisen tekemiseen. Alkuvaiheella on vähän mäkisyyttä, mitkä on sallinut itselleen käveltäväksi, mutta muutoin on varsin vähän korkeusvaihteluita. Syke haluaa pysytellä hiukan alle 170:ssä näillä suorillakin osuuksilla.

Edelliskesän aikaiset kestävyyskokeilut tulivat innoittaneeksi kokeilemaan, josko kymmenisen kilometrin lenkkeily sujuisi oletetun helponlaisesti, jos vain pitää suunnilleen tietyn lenkkeilynopeuden. Vaikka lenkkeily tuli suoritettua aamuviiden aikoihin, joutui paikoin hidastamaan kävelyksi tai pysähdyksiin autojen vuoksi tai sitten ihan vaan maisemien ihmettelyn vuoksi, mikä johti tavallaan tarpeettomiinkin jaksavuuden keräämisen hetkiin kävelemällä joitakin lyhyitä osuuksia. Matkan toisella puoliskolla oli selkeästi tunnistettavissa, kuinka jaksavuutta oli niin runsaasti, että vauhti meinasi hiipiä huomaamatta paljonkin nopeammaksi. Aiemmin kesällä tämä ilmiö tuli vielä selkeämmin tutuksi lenkkeillessä tasaista vauhtia Lappeenrannasta Mikkeliinpäin 7 km ja sieltä sitten takaisin, sillä asfaltti on lenkkeilyalustana erittäin stimuloivaa.

Vaihtelevuus on kivaa, joten päätin kokeilla hiukan toisenlaista pidemmän kaavan mukaista lenkkeilyä, missä olen ennalta päättänyt olla pysähtymättä missään kohdin ja käyttäen toimivaksi todettua tasaisen vauhdin taktiikkaa. Suunnilleen toisen kilometrin päättymisen paikkeilla sen yleensä viimeistään tarkemmin tiedostaa, mikä on sen kertainen jaksavuus, eikä silläkään kertaa jäänyt niillä kohdin epäilystäkään siitä, etteikö jaksaisi pysähtymättä suurin piirtein alkupisteen lähettyville. Koska älykellosta alkoi akku olla lopuillaan 8 km:n jälkeen, päätin pysäyttää matkan sujuvuuden mittaamisen sen jälkeen. Totta puhuen kävelin loppumatkan, sillä ei tuntunut välttämättömältä lenkkeillä viimeistä hiukan päälle kilometriä. Tuo 8 km sujui älykellon mittauksien mukaan varsin tasaista vauhtia. Ihan hitusen pääsi vauhti nopeutumaan viimeisillä kilometreillä. Sykkeiden nousuja loppupuolella selittävät muutama suht pitkähkö ylä- ja alamäki.