Oliko tarkoitettu niin, että tulisin tutustumaan henkilöön, jonka kutsumanimi on ”tuke”, tulisimme olemaan vuosien ajan ystäviä aina siihen asti kunnes oli aika erottaa meidät toisistamme ja mistä edespäin aina kun jossain on jotain tukemiseen, supporttiin tai asiakaspalveluun liittyvää, olisi korkealla todennäköisyys, että en pystyisi viemään tilannetta läpi tyynenä, vaan muutama suggestointi tukeen liittyen nostattaisi muistijälkien jäämisen kannalta otollisia tuntemuksia esiin? Lisäksi, koska tukeminen, puoltaminen ja vahvistaminen ovat ideana monessa asiassa mukana kaupunginvaltuuston kokouksista neuronien signalointiin, olisi omiaan, että näihin liittyvää ajatusten selkeyttä voitaisiin häiritä ennakoivasti tekemällä tuke henkilönä ja ajatuksena tietynlaisesti mieleeni, väärissä kohdin, juolahtavana. Mahdollisesti merkityksetöntä on ollut, että vuosituhannen vaihteen lyhytmuoto eli 2k kuulostaa äännettynä melkein samalta kuin ”tuken” ääntäminen (”tyygeih”), joka taasen kuulostaa samankaltaiselta kuin ”too gay” (liian homppeli)”.

Ystävyytemme alkoi Vekaranjärvellä, jossa kävimme samaan aikaan inttiä viestimiehinä, huumorintajumme oli yhteensovitettavaa laatua, jaoimme samoja samoja muita ystäviä, kävimme yhdessä ohrapirtelöillä ja samoilla mökeillä saaressa ja maalla, pelailimme tietokoneilla samankaltaisia pelejä ym. Hän teki musiikkia, minä en. Erityinen käännekohta vuosia myöhemmin, minkä jälkeenpäin tajusi olleen vain yksi monista valmistelevista teoista, joita oli ollut vuosien aikana paljon enemmänkin, missä hänet liitettiin vahvojen assosiaatioiden luomisen kautta sekä Matrix-elokuviin, että Maailman ennaltasuunnittelun ideaan sitä kautta, että Matrix-juliste sattui olemaan niin erottuvasti esillä siinä omakotitalon porraskäytävässä, josta näki ison ikkunan läpi huoneeseen, missä sängyn päällä kohosi peitto ylös ja alas siihen tahtiin, että vaikutti kuin tuke olisi harrastanut seksiä jonkun naisen kanssa. Tätä ehti katselemaan yhdessä muutaman muun kanssa muutaman sekunnin ajan. Omituiseksi asian tekee se, että koko tilanne, joka sijoittui osaksi kyseisessä omakotitalossa vietettyjä bileitä, oli monessa mielessä ennalta järjestetyn oloinen. Vain pieni tovi ennen tuota tapahtumaa, jonne oli tullut erillinen huvittuneelta kuulostanut kutsu siltä, joka jo oli tuon ikkunan luona, eräs toinen henkilö oli nostattanut ulkona oltaessa aivan tahallaan hillittömän metakan, joka oli suunnattuna minulle ja joka sai aikaan sen, että adrenaliinitasot alkoivat itsellä nousta, vaikka vain kuunteli. Erikoista tuossa metakan pitämisessä oli se, ettei se liittynyt mitenkään mihinkään, mistä olisi ollut tietoinen, joten vaihtoehdoksi jäi lähinnä se, että tarkoituksena oli nostattaa sen vuoksi adrenaliinitasoa, että muistiinjäävyys olisi hetken kuluttua mahdollisimman hyvä eli jotta kyseinen Matrix-juliste, peiton heiluttelu ja tuke jäisivät yhtenä nippuna mieleen. Kyseisissä bileissä oli monta muutakin erillista, muina hetkinä tapahtunutta pikku häpeninkiä, kuten erikoinen kokeilu kasata mahdollisimman monta kirjaa päällekkäin käsiensä varaan ja katsoa saako pidettyä niitä pystyssä pelkästään käsin kannatellen. Sekin oli yksi niistä asioista, joihin viitattiin lukuisia vuosia myöhemmin ja siinä välissä monia kertoja, ilmeisenä tarkoituksena vahvistaa muiden talon tapahtumien mielessä pysyvyyttä. Mitä kaikkea olikaan suunniteltu tapahtuvan keinotekoisesti, siihen oli varmastikin ottanut osaa moni niistä, jotka olivat paikalla, mutta joihin en enää ollut enää pitkään aikaan kokenut voivani luottaa, mikä tiedostettuna tuntemuksena vahvistui ajan kanssa vielä moneen kertaa tulevina vuosina.

Mainitun peitonheiluttelukohtauksen jälkeen, kun oltiin jo valuttu takaisin alakertaan, nuori nainen asteli kylpytakissa portaita alas vienosti hymyillen ja ujosti, mutta mieltyneesti huomiosta nauttien. Kun katseli tiettyjen muutamien paikallaolleiden henkilöiden kasvojenilmeitä, saattoi huomioida, kuinka heidän ilmeensä viestivät siitä kuin he olisivat ajatelleet, että ”hyvä, tämä menee juuri niin kuin oli ollut tarkoituskin”. Tuosta päivästä eteenpäin ei vain Matrix-elokuvasta yleensä, mutta myös taulukoista yleensä ja erityisesti, sekä matematiikan termeihin kuuluvasta matriisista, jota voi käyttää esim. reittivaihtoehtojen ilmaisemiseen, tuli jotain sellaista, jonka merkityksellisyyttä jaettiin lukuisten ihmisten käyttöön ja tietyiltä piirtein vahvistettavaksi. Tämä on jotain, joka otti erittäin hyvin ns. tulta ja asiaan liittyvät tuntemukset nostetaan keinotekoisesti esiin mm. tilanteissa, joissa tekisi ottaa mieli yhteyttä jonkun yrityksen ”pomoon”, mutta käytettävissä on vain joku ”mokoma” asiakaspalvelu.

Pikanttina seikkana voi mainita senkin, että vain pari päivää tuota peitonheiluttelutapahtumaa oli tuken ystävä, Janski, soittanut – mitä hän ei koskaan aiemmin ole tehnyt – ja kysynyt jotain sitä sun tätä liittyen Excel-taulukkolaskentaohjelmaan. Jälkeenpäin ajatellen tämäkin oli vain yksi monista tavoista vahvistaa tietynlaisten assosiaatioiden pitäytymistä mahdollisimman todennäköisesti tukeen liittyvänä.

- - - - - - - - -

Siksiköhän ammattikorkeakoulun tietotekniikan koulutuspäällikkö ja samalla muutaman opintojaksojen opettaja oli mukana siinä leikissä, jossa luodaan uusiin ensimmäisen vuosikurssilaisen opiskelijoihin tutustuttaessa vaikutelma, että tietyt enemmän ikää keränneet ovat ”jollain tapaa rikki” ja vedettiin kaikkien opiskelijoiden edessä onnistumisien aikana huomio jonnekin aivan muuanne, jottei onnistumisen vaikutelma jäisi niin erityisesti kenenkään mieleen (ei edes itselle)? Ensimmäisinä päivinä ammattikorkeakouluun uudelleenkirjautumisen jälkeen, uusina aloittavia opiskelijoita pidemmälle edenneenä, tavattiin vielä puoliksi pilkkomattoman luokan kesken, kertoen pulpetin luota jotain pientä itsestään. Ennen omaa vuoroa kaksi sellaista vanhempaa opiskelijaa, joita ei myöhemmin nähty millään kurssilla tai opinjaksolla, kertoivat hiukan taustoistaan ja toivat molemmat esille mitä vaikeuksia, ongelmia tai sairauksia heillä on. Lihavampi heistä kertoi vatsasyövästään ja se, jolla oli korvassa erikoisen näköinen kuulolaite kertoi joutuneeksi työttömäksi Cobol-osaamisen vähennettyä siinä määrin, ettei sellaista osaamista enää haettu mihinkään. Oma kerronta alkoi mobiili- ja verkkosovellusten tekemisistä, muutamista alan työkokemuksista ja siirtymisestä mediatekniikan opiskelusta tietotekniikan opiskeluun paremman fokusoinnin vuoksi, mutta koska en tuolloin ollut saanut selvyyttä siihen, millainen ruokavalion ja luontaistuotteiden yhdistelmä olisi sopivin, jotta olisi sopivan skarppi, jaksava ja hyväntuulinen, tunsin itseni kovin hermostuneeksi, melkeinpä paniikkihäiriöiseksi, joten en saanut annettua hyvää ja tasapainoista vaikutelmaa. Ei paljonkaan myöhemmin, kun tehtiin pienissä ryhmissä harjoitustöitä, olin jo saanut itseni hyvälle tolalle, puhuen mielelläni ja vapautuneesti luokan edessä ryhmän tuotoksista, mutta se onnistuneisuus torpattiin sillä, että kyseinen koulutuspäällikkö sai ”sattumalta” puhelinsoiton juuri sillä hetkellä, kun puheosuuteni päättyi, mikä jatkui sitten sillä, että kuunneltiin kuinka tämä koulutuspäällikkö puhui itse muutaman minuutin ajan puhelimeen samaan aikaan, kun kaikkien katseet olivat minussa, joka istuskeli luokan edessä olevalla pulpetilla kasvot avaran ja pitkän luokkatilan toisen päädyn suuntaan muiden katsellessa kuka minnekin. Kyseinen koulutuspäällikkö seisoi puhelimeen puhuen viitisen metrin päässä sivummalla, mutta paljolti opiskelijoiden läheisyydessä. Tällaisia onnistumisien torppaamisia oli tuleva paljon lisää.

- - - - - - - - -

Informaatioteknologian tehdessä yhteiskuntien ja koko valtion sisäisten rakenteiden, tapahtumien, toimintojen ja siinä mukana olevien ihmisten ohjailun tiedon jäsentelyn kautta kovin helpoksi, nousee toisinaan mieleen se mahdollisuus, että eri puolin tehdään tuhansittain pieniä muutoksia mm. ihmisten roolijakoihin, nimivalintoihin ja elämänkulkuun, jotta saataisiin vallankäytön ja ohjailun mahdollisuuksien osoittamiseksi eri ihmisten elämässä navigoimiset yhtymään siihen tapaan, että se ihminen, jonka elämään nämä muut ohjatut tulevat hetkeksi vaikuttamaan, tulee ilman pakottamista eläneeksi siihen tapaan, että nämä muut ihmiset liittyvät hänen elämäänsä mukaan luontevasti, ilman toisistaan tietämistä, mutta kuitenkin siten, että teemaisuuden mielessä he liittyvät toisiinsa hyvinkin vahvasti. Jos se jonka elämään nämä muut ovat liittyneet, olisi ohjautunut tulemaan antiesimerkiksi muille ihmisille, mutta kuitenkin myös haluun johtaa kaltoin kohdeltuja ihmisiä kohti ”parempaa huomista”, voisiko olla, että ei olisi ollenkaan sattumaa, että hänen isänsä työttömyyden seurauksena tehdyn omakotitalon myynnin ja sitä seuranneen kerrostaloon muuttamisen jälkeen, hänen yläpuoliseksi naapurikseen olisi jo asettunut samanikäinen poika, joka tunnettiin lempinimellä kape (vrt. eng. cape), hänen sukunimensä (Kaapro) ollessa lähes sama kuin myöhemmällä iällä armeijassa kohdattu kapteeni Aapro ja suomen tunnetuimpiin julkkiksiin kuuluessa henkilö, joka tunnetaan nimellä Karpo? Myöhemmällä iällä tähän naapurinpoikaan liittyen alkaa jäämään lukuisia ns. ikimuistoja mieleen, joiden mieleenjäämisestä voiden jakaa tiedon kenen tahansa muun kanssa ja jota paljon tapahtuikin. Hänen vaimokseen ilmaantui henkilö, jonka sukunimestä (Piik) tuli tietynlaiseen muotoon liittyvän assosiaation kautta sana, johon lukuisat muut ihmiset saattoivat joko suoraan viitata tai siihenpäin suggestoida, kun tarkoituksena oli palauttaa mieleen jotain tähän naapurinpoikaan liittyvää, mitä tapahtuikin satamäärin. Voidaan siis huoletta todeta, että lukuisissa ihmisissä on ”sisäänrakennettuna” halukkuutta sanaleikkeihin, mutta jotkin näkevät sanaleikeissä mahdollisuuden paljoon muuhunkin. Julkisuudessa on paljon esimerkkejä siitä, kuinka mm. poliitikot käyttävät omaa tai jonkun muun sukunimeä sävyttääkseen jotain tapahtumaa tai tuodakseen jonkin idean esille (esim. Sinnemäki -> sinne mäki).