Kuten toimittajilta jää paljon haastattelu- ja muuta kertynyttä materiaalia käyttämättä, tulevat myös mm. lääketieteeseen, psykologiaan tai erilaisiin antropologioihin erikoistuneet tutkijat tekemään paljon enemmän havaintoja ja oivalluksia kuin mitä lopulta päätyy tutkimusraporttiin, saati käytännöiksi terveydenhuoltoon. Näistä ylimääräisistä kuten kaikista muistakin eri tutkijoiden tekemistä havainnoista, koejärjestelyistä ja oivalluksista voidaan johtaa metodeita ja prosesseja, joiden tarkoituksena ei ole tehdä kenenkään oloa paremmaksi, vaan johdatella yksilöä toimimaan sellaisilla elintavoilla, jotka ovat hänelle haitaksi esim. tuntemuksien, ajattelujaksavuuden, suorituskyvyn tai muun hänen kyvykkyyksien heikentävän seikan suhteen. Tietämys näistä haitallisista metodeista ja prosesseista voi päätyä erilaisten nykyaikaisten yhteisöjen käyttöön, joilla on intressinä vaikuttaa haitallisesti nimettävissä oleviin ihmisiin. Yksilön tunnistaessa, että hänet on tajuamattaan saatettu aiheuttamaan itse itselleen haittaa, jää hän helposti yksin asian selvittelyn ja selittämisen kanssa.

Yksinkertaisimmillaan itselleen huomaamatta aiheutettu haitta voi olla sitä, että pitää ruokavaliossaan mukana jotain sellaista, joka lisää riskiä jonkinlaiseen sairastumiseen tai että suhtautuu johonkin mentaalisesti vaikuttavaan vähämerkityksisenä aina siihen asti kunnes alkaa tiedostamaan sen vaikuttavan ajatteluunsa laajemminkin. Ihmiseen ei kuitenkaan ole sisäänrakennettuna sellaisia monitorointijärjestelmiä, jotka voisivat viestiä vaikkapa siitä, mikä on makrofagien aktiivisuuden aste jossain päin elimistöä tai kuinka monta kertaa voi vielä ajatella Marilyn Monroeta ennen kuin senpäiväinen kyvykkyys ajatella matemaattisien lausekkeiden avulla hapertuu, joten itselle aiheutuvien haittojen ja ongelmien tiedostaminen ei tapahtune aivan varhaisimmissa vaiheissa.

Tutkijat, jotka ovat selvitelleet epävirallisesti ihmisen toimintaa oliona tai jotka ovat varsinaisen tutkimustyönsä ohessa tehneet lisähavaintoja, saattavat olla hyvinkin eksaktisti tietoisia siitä, minkälaisiin erilaisiin tiloihin ihmisen voi saattaa ja milloin on optimaalisin hetki aiheuttaa jonkinlaista lisähaittaa. Kun vaikuttamisen kohteena oleva yksilö käy selvittelemään näitä asioita, ei hänellä saattane olla erityisempiä mahdollisuuksia ymmärtää sellaisenaan (teoreettisella tasolla), mitä hänen ei pitäisi ja varsinkin, miksi hänen ei pitäisi sitä tehdä. Tutkijoilla taasen voi olla käytettävissään, kaiken aiemmin tutkitun lisäksi, kansainvälinen tutkijoiden verkosto, jossa on mukana datatieteilyyn ja tiedon visualisointiin erikoistuneita ihmisiä, jotka tekevät ymmärryksen ja oivalluksien muodostamisen helpommaksi. Osa heistä saattaa olla tietoinen haitanaiheuttamistarkoituksista, mutta eivät välttämättä kaikki heistä.

Vaikuttamisen kohdistuessa yksilöön, joka on työtön, tulevat hänen omatoimista itsensä tutkimistaan aikatauluttaneeksi työvoimaviranomaiset, joille haluaisi muodostaa jonkinlaisen selvityksen siitä, mitkä seikat vaikuttavat siihen, miten hän suoriutuu työttömälle asetuista velvollisuuksistaan ja minkälainen työntekijä hän voisi olla, jos jotain olisi toisin ja miten hän itse kokisi tietynlaisen työn, jos jotain tietynlaista hänen suoriutumiseensa vaikuttavaa seikkaa ei huomioida.

Olettaen, että kyse on sellaisen selityksen muodostamisesta, jota voidaan luonnehtia ”arjen ihmisten” ymmärrettävissä olevaksi, voi sen ymmärtäminen silti vaatia enemmän kuin yhden paikoitellen oppituntimaiseksi muuttuvan keskustelusession, mihin sillä taholla, jolle asiaa yrittää selittää, ei välttämättä ole halukkuutta. Kuvioiden ja kaavioiden ilmaisuvoima voi sekin olla vain niin tehokasta kuin mihin havainnoija pystyy venymään aiemman tietopohjansa avulla, mikä voi vaatia tuottamaan lisää selittämisessä avustavia välineitä, mikä taasen saattaa lisätä ymmärtämiseen vaadittavaa ajankäyttöä ja kerrotun ”muhiuttamisaikaa”.

On myös täysin mahdollista, että se jolle yrittää asiaa selittää, ymmärtää kyllä mistä on kyse, mutta tämä ei näe syytä osoittaa ymmärtävänsä asiaa niin hyvin, että se voitaisiin ottaa huomioon. Erilaisia vaihtoehtoisia syitä ymmärtämättömänä pysyttäytymiselle tai sellaisen esittämiselle on lukuisia.

Luontevaksi yksilön omaa ymmärtämistä kehittävänä keinona voisi pitää sitä, että keskustelee askarruttaneesta asiasta vaikkapa lääkärin kanssa, mutta ongelmana voi jo lähtökohtaisesti olla se, että aihetta ei ole helppo rajata, joten lääkärillekin jää tällöin eräänlainen mahdollisuus olla ymmärtämättä mitä hänelle pyritään sanomaan.

Siinä vaiheessa, kun oireiden selvittely tai askarruttaneesta asiasta keskustelu esim. lääkärin tai psykologin kanssa on päätynyt ei-mihinkään-erityiseen ja on ollut aika tehdä asian heikkolaatuisesta käsittelystä muistutus terveydenhuollon yksikön toiminnasta vastaavalle taholle, ollaan lähellä sitä hetkeä, kun yksikön ylilääkäri tai muu johtajatason henkilö käy miettimään sitä, kuinka sillä kertaa pystyisi olemaan esittämättä yksikköään ns. huonossa valossa. ”Tutkittu hyvien käytänteiden ja potilaslain mukaisesti” kuulostaa ulkopuolisista suunnilleen siltä kuin kaikki oleellinen olisi otettu huomioon ja muutenkin kaikki olisi tehty ”ihan hyvin”. Vain ohimennen terveysaiheista uutisointia seuraavalle ihmiselle kotimainen terveydenhuolto voi näyttäytyä toimintana, missä kaikki tutkittavissa oleva on jo nyt johdettu ideaaleiksi käytännöiksi ja että kyse on vain yksittäisten henkilöiden osaamattomuudesta ja terveyspoliittisesta halusta ohjata ihmisiä hakeutumaan yksityisille vastaanotoille, ”missä osataan kaikki”.

Tottuneisuus siihen, kuinka vähäisen riskin hyviin käytänteisiin ja potilaslakiin viittaava tokaisu aiheuttaa kyseiselle yksikölle, vastineen kirjoittajalle itselleen ja muistutuksen kohteena olevalle lääkärille, vaikkei se totta olisikaan, juontuu siitä, kuinka työlästä vastineesta kritisoitavaa löytävän on saada kritiikilleen merkittävää julkisuutta. Ja julkisuuttahan sille tarvittaisiin, jotta voisi aiheutua sellainen efekti, joka johtaisi todellisiin käytäntöjen muuttamisiin tai edes kyseisen yksilön tutkimuksen parempaan toteutukseen, sillä helpot viralliset reitit ovat sillä erää pitkälti läpikäytyjä – terveysalaa valvova Aluehallintavirastohan ei kävisi tekemään ”poliisimaisia haastatteluja”, vaan siellä käytäisiin läpi potilastietoihin suoritettuja merkintöjä ja ylöskirjaamisia, mitkä taasen ovat lähes rutiininomaisesti epäkohdista siistityt.

Terveysala on eräs niistä tahoista, jolla on kautta historian ollut taipumusta ohjailla jäseniensä toimesta heidän luokseen saapuvien ihmisten elämää sellaisilla tavoilla, jotka ovat kuin kolmannen osapuolen ehdotuksesta toteutettuja. Esim. sellaisellakin vähäiseltä tuntuvalla seikalla, että psykiatrin vastaanottohuoneeseen saavuttuaan ja tuoliin istuutuessaan huomaa katseellaan kirjahyllystä esiin paistavan sanan ”murhaaja” kirjan selkämyksessä, voi olla jokin erityisellä tavalla vaikuttamaan tarkoitettu teho, mutta se ei kävisi ilmi pelkästään sitä kautta, että kysyy itseltään, mikähän kyseisenlaisessa asettelussa voisi olla tarkoituksena. Täten, jos ajatellaan luonteeltaan erilaisten tahojen kuten terveysalan potilaita tapaavien jäsenien, työvoimaviranomaisten, opettajien, tutkijoiden, poliitikkojen ja monien muiden sosioekonomisten lokeroiden edustajien jakavan yhteisiä näkemyksiä siitä, miten ihmisten on sallittua, sopivaa ym. elää yhteiskunnassa, voidaan päätyä siihenkin, että ihmisten jalostamisen halu ei ole kadonnut mihinkään. Ja juuri sen vuoksi lääkäriltä ei hyödytä kysyä esim. sitä, miksi tietyn vitamiinin saannin vähentäminen johtaa psyykeen oirehtimiseen: jos täytyy kysyä, ei ole sitä ihmisjoukkoa, jonka katsotaan olevan elämässä selviytymisen arvoinen.

Yhteisiä näkemyksiä ja tavoitteita jakavien ihmisten ei myöskään tarvitse toistaa tietynlaisia ihmisillä tehtyjä kokeiluja ja tutkimuksia monen ihmisen kohdalla erikseen ja toisillaan tekemisistään kertomatta, sillä päämäärätavoitteisina heitä ohjaa myös tehokkuusajattelu, mihin yhdistyy kätevästi myös tietämys liittyen valtioiden toimintaan, infrastruktuuriin, koulutuksen ja viihteen vaikutukseen ym. Täten, yksittäisessä mainos- tai viestintätoimistossakaan ei välttämättä ajatella pelkästään sitä, mikä on parasta heidän asiakkailleen, vaan siinä ohessa he tulevat edistäneeksi tietynlaisia agendoja, jotka voivat johtaa samansuuntaisuuksiin kuin mihin esim. poliittinen puolue Kokoomus pyrkii, joka taasen voi osaltaan edistää agendoja, jotka ylittävät niin valtakunnan kuin EU:n rajat.


”Kun tehdään ajatustyötä, pitäisi muistaa palauttaa mieleensä kyseiseen asiaan liittyvät käsitteet mahdollisimman selkeässä muodossa, koska muutoin ne ajan mittaan sotkeentuvat.” (mukaelma Blaise Pascalin maininnasta kirjassaan Geometrisestä mielestä ja muita pohdiskeluja)

On toki myönnettävä, että jos Google Newsillä hakee esille esim. viimeaikaisia tulipaloja, niin löytyyhän sillä runsaasti sellaisiakin tapahtumia, jotka eivät ole päässeet monenkaan julkaisun huomioitavaksi, mistä voi varovaisesti päätellä, että uutispalveluiden toimituksissa saatetaan olla sillä tapaa biasoituneita, ettei mielellään julkaistaisi sellaista, joka menisi tavallaan hukkaan lukukokemuksen jättäessä lukijaan vähänlaisesti syitä kyseisen uutispalvelun äärelle uudelleen palaamiseen. Kertaalleen väheksytty tapahtuma voi tulla paremmin huomioiduksi myöhemmin, jos Internetiä läpikäyvät tiedonhakubotit arvioivat aiheen olevan nousussa lukijoita kiinnostavaksi. Entisaikoina vain vähintään satojen ihmisten uutistoimituksissa olisi ollut resursseja jatkuvaan muiden uutispalveluiden julkaisemisten seuraamiseen, mutta nykyään sekin on paljolti semiautomatisoitavissa. Tosin, jostain aiheesta tehty julkaisuhan ei tarkoita sitä, että minkä tahansa samasta aiheesta tehdyn uutisen kautta saisi saman vaikutelman tapahtumista, sillä aina ei haluttaisi olla maksamassa lisenssimaksuja valokuvista. Tästä johtuen esim. Ilta-Sanomat saattaa käyttää vain kolmea valokuvaa, kun jokin isobritannialainen uutispalvelu saattaa käyttää kahtakymmentä valokuvaa. Toisaalta, se voi johtua myös siitä, että eri uutistoimituksissa tunnistetaan, kuinka tietynlainen uutisointi saattaisi vaikuttaa lukijoihin sillä tavoin, että se olisi vastoin sen sidosryhmien etuja (valtaapitävät ym.), jolloin se suorittaa rutiininomaisesti tietystä aiheesta uutisoinnin, jotta lukija kokisi uutispalvelun osallistuneen siltä oletettuun uutisointitehtävään, mutta tulee välttäneeksi edistämästä tietynlaisten pahantekijöiden pyrkimyksiä – toisenlaisten pahantekijöiden pyrkimyksiä ehkä kylläkin.

Todennäköisyyslaskennan oppitunneilla opetetaan, että jos halutaan laskea kahden yhteenliittyvän seikan kokonaistodennäköisyys, pitää molempien seikkojen esiintyvyyden todennäköisyydet kertoa keskenään, mikä taasen tarkoittaa, että kokonaistodennäköisyys on pienempi kuin kumpikaan erillisistä todennäköisyyksistä. Täten, jos se tuntuu hiukan erikoiselta, että uutisjutussa on tekijän nimenä Max Maxwell, niin kuinka erikoiselta tuntuukaan, että hän on ollut se henkilö, joka ajoi henkilöautolla (Essex, 2018) suoraan päin kohti viittä miestä, jotka lennähtivät osuman voimasta sinne tänne, minkä jälkeen hän jatkoi matkaansa sen kummemmin tapahtunutta ihmettelemään jäämättä? Uutisoinnit väkijoukkoihin ajamisista eivät kuitenkaan ainakaan vielä ole olleet kovinkaan tavanomaisia, minkä voisi ajatella pienentävän todennäköisyyttä sille, että tällaisen teon suorittajalla olisi ihan sattumalta ja ”luonnollisista syistä” moinen nimi.

Toisessa väkijoukkoon autolla ajamisessa (Charlottesville, 2017) on ollut vahvasti piirteitä siitä, että ns. valkoisen ylivallan edustajia vastaan protestoineita haluttiin ”kouluttaa” ajamalla autolla suoraan heitä päin sellaisen henkilön toimesta, jonka menneisyydestä löytyy neonatsismin ja valkoisen ylivallan hyväksyntää. Avoimena kysymyksenä on, oliko teon suunnittelijoiden tarkoituksena toteuttaa tapahtuma siten, että uutiskuviin päätyisi se yksittäinen limetinvihreää lippalakkia päässään pitänyt, joka toimisi erottuvana värisyytenä eräänlaisena kognitiivisena viitepisteenä (eng. cognitive reference point), jonka kautta tapahtuma ihmisten mieleen juolahtaisi useammassakin eri yhteydessä? Alueella oli muitakin samaa väriä erottuvasti käyttäneitä ihmisiä, mutta vasta myöhemmin julkaistu multikopterin yläilmoista videokuvaama video, missä koko tapahtuma väkijoukon liikehdinnästä autolla siihen ajamiseen, toi täydennystä niihin muutamaan samaan valokuvaan ja katutason videointiin, joita useat eri uutispalvelut aiheesta uutisoidessaan käyttivät.

Kolmannessa väkijoukkoon ajamisessa (Toronto, 2018) tekijä ylisti omin sanoin ampumisraivoksi luonnehditun tapahtuman tekijää (Elliot Rodget, 2014). Hillityin teippauksin varustellussa pakettiautossa, jota väkijoukkoon ajamisessa käytettiin, oli useamman tyylisesti autovuokrayrityksen nimessä esiintyvää sanaa ”ryder”, mikä rimmaa sanan ”rider” kanssa, minkä voi tulkita olleen tarkoituksenakin, sillä uutisten kuluttajan mieli ei malta olla tunnistamatta sanojen samankaltaista äänne- ja kirjoitusasua, mikä tekee niitä joksikin aikaa mielestä tavanomaista helpommin esiin tulevaksi ja lämppäilee muuta niihin liittyväistä mielestä esiin.

Erilaisissa pahanteoissa on melkeinpä tavanomaista, että niissä on vähintään yksi sellainen kytkös, jonka on ounasteltu, ellei jopa analyyttisesti ennakoitu, toimivan jonkinlaisena tapahtumaan liittyviä seikkoja yhteen kytkevänä mentaalisena ankkurina. Toisinaan jää hyvinkin tulkinnanvaraiseksi, onko jokin pahanteko ollut itseasiassa murhenäytelmä, jossa ei ole totta minkää vertaa, jättääkö yksittäinen uutiskuva liian suuret tulkinnan mahdollisuudet vai oliko vain jonkun sattuman kautta päädytty siihen, että se yksittäinen uutiskuva sopii niin hyvin yhteen sen kanssa, minkä väitetään olevan liittyväistä tekijän motivaatioon, persoonaan, käyttämiin ilmaisuihin tjm.

Koska ihminen muistaa kaikenlaiset visuaaliset erottuvuudet helposti ja pitkähkön aikaa, olisi laajempia tapahtumakokonaisuuksia yhteen punovien mahdollista saada jokin kohderyhmä kytkemään mielessään yhteen kaksi toisistaan varsin erilaista tapahtumaa, jos molemmissa on samankaltaista muusta hahmotettavissa olevasta eroavuutta. Tällöin 14.1.2018 lentoyhtiö Pegasus Airlinesin lentokoneen luisumisesta kiitoradalta kiitoradan viereiselle mutavallille lukeneille voi helpommin jäädä mieleen pornotähti Olivia Novan kuolemasta uutisointi 19.1.2018 (ja sama toisinpäin), sillä julkaistussa uutiskuvassa hänen kädessään on kymmenisen senttiä pitkä risti-symboli, joka on yhtä paljolti esillä kuin hänen kasvonsa. Koska pornoon on helposti attribuoitavissa kielikuva ”dirty” tai ”likaisuus”, löytää uutisia kuluttavan mieli yhteyttä kahden uutisoinnin välillä myös siitä, että esim. Reutersin uutiskuvissa oli alun perin keskitytty esittelemään ohi kiitoradasta luisuneesta lentokoneesta pelastettujen mudasta hiukan likaantuneita kenkiä ja housuja, mutta uutisjulkaisua on myöhemmin muokattu jättämällä siihen vain lentokoneen sisältävät valokuvat. Toisinaan olisikin perusteltua kysyä, ovatko jotkut journalistit missä määrin mukana pahanteon suunnittelussa tai avustavissa vaiheissa, tietoisena tehdystä pahanteon suunnittelusta?

Lentokoneen luisuminen pois kiitoradaltaan on simuloitavissa hyvinkin eksaktisti siinä missä juna suistuminen pois kiskoilta, sillä ei sellaisessa aivan valtavasti erilaisia muuttujia ole, joita pitäisi ottaa huomioon, jos tarkoituksena on saada turvarajat hivenen ylittymään esim. nopeuden osalta ja laskelmoitua mihin liikennöintiväline tulee tietyllä vauhdilla ja tietynlaisella alustalla päätymään. Junaonnettomuus Espanjassa vuonna 2013 sisälsi juuri sellaiset piirteet, missä nopeutta oli kurviin tullessa hivenen liikaa ja juna jatkoi kyljelleen kaatuneena matkaa jonkin matkaa. Joidenkin lehtitietojen junan kuljettaja oli aiemmin maininnut rehentelevän oloisesti (Facebookissa) siitä, että hän on ajellut junaa niin lähelle nopeusrajoitusta, että nopeammin ajamisesta voisi tulla jo sanomista ylemmiltä, mutta tälle ei lehtitietojen perusteella ole selitelty sitä, että silminnäkijöiden kertoman mukaan junan nopeus oli jopa tuplasti sallitun nopeuden. Tapahtuneesta käydyssä oikeudenkäynnissä junankuljettaja kertoi keskittyneisyytensä olleen jostain syystä häiriintynyt, mutta hän ei pystynyt selittämään, miksi hän luuli ajaneensa nopeusrajoituksen (80 mph) mukaan, vaikka ajoikin paljon vauhdikkaammin (190 mph). ”It’s because I got distracted and I had to be going at 80 but I was going at 190, something like that.” Junan kaatumishetkellä nopeutta oli 119 mph. Avoimeksi kysymykseksi jää, miten 30-vuotisen uran rautatieyhtiö Renfen palveluksessa tehnyt saattoi kaikottaa kaiken tärkeän työhönsä liittyvän osaamisen jonkin erikoisen häiriintymisen vuoksi, eikä pystynyt selittämään häirintymisensä syytä? Tällainen vaikeus selittää häiriintymisen syytä kielii vahvasti pitkäaikaisesta mielen valmistelusta sellaiseen tilaan, missä tietoiseen mieleen ”ei jää tilaa tilanteeseen liittyville ajatuksille”, joidenkin muiden ajatusten ja ärsykkeiden dominoidessa ajattelun sisältöä.

Liikennöintivälineiden törmäilyt esteisiin siellä, minne niiden ei pitäisi koskaan päätyä, eivät ole aivan tavattomia ja linja-autojen osalta näitä tapahtuu kai melko useinkin, ihmeellistä sinänsä. Esim. Saksassa linja-auto ajoi päin seinää tammikuussa 2018, mutta tapahtuipa Saksassa linja-auto -onnettomuuksia, joissa linja-auto matkustajineen vaurioitui pahoin, myös kesäkuussa ja lokakuussa 2018. Tammikuisessa tapahtumassa muistiinjäävyys sen seinämän osalta, mihin linja-auto törmäsi, on niin vahva ja helppo, että se yksistään tarjoaa mahdollisuuden elätellä mahdollisuutta, että juuri siihen olikin tarkoitus törmätä, sillä n. 6x6 senttimetrin kokoisista seinämän palasista muodostuva ruudukko (pari metriä korkea, useita metrejä leveä) toimii symbolina ruudukkoisuudella, jota esiintyy monilla elämän osa-alueilla, mikä antaa mahdollisuuden tulkita kyseessä olleen tulevien aiheesta lukevien käsitetajun sotkemisyrityksestä. Mystisesti tapahtumasta ei vaikuta löytyvän ensimmäistäkään sellaista uutista, jossa tulisi selvitetyksi, miksi törmääminen tapahtui ja mitä kuljettajalla oli tapahtuneesta sanottavaa.

Laivojen laitureihin törmäilyt kuten Venetsiassa vuonna 2019 tai niin pahasti karille ajamiset, että kymmenittäin ihmisiä kuolee ja sadoittain loukkaantuu, ovat jo paljon harvinaisempia, mutta niissäkin voi niin valitessaan nähdä ilmenevän piirteitä ohjastajan mielen valmistelusta johonkin sellaiseen, mihin kokenut ohjastaja ei normaalisti olisi sortunut. Esim. risteilyalus Costa Concordian onnettomuus vuonna 2012 oli oikeuden lausunnon mukaan johtunut siitä, että laivan kapteeni oli päättänyt ”navigoida merimiehen vastoillaan ja kykyihinsä luottaen” ja, joidenkin tietojen mukaan, halunnut tehdä vaikutuksen ohjaamossa olleeseen naisystäväänsä.

Nuorten ihmisten halutessa kokea, että he pystyvät elämään maailmassa siten, ettei heidän tarvitse kätkeä tuntemuksiaan ja mietteitään ilmentävää viestittelyään pelkästään salattuihin tai vain kutsusta päästäviin keskusteluryhmiin, tulevat he samalla jättäneeksi Internetiä automaattisin seulontavälinein läpikäyvillä mahdollisuuden tunnistaa potentiaalisesti ihmisvihaan yllytettävät ihmiset. Lähtökohdat voivat olla hyvinkin erilaisia, mutta sopivien kandidaattien seulontavaiheessa huomio saattaa ensi alkuun kiinnittyä sellaisiin seikkoihin kuten nimen olemiseen Theriot (Dakota Theriot, Lousiana shooting, 2019); hänellä on ollut pitkiä masennusjaksoja (Nikolas Cruz, Stoneman Douglas High School shooting, 2018); hänen viestittelyssään on esiintynyt toistuvaa jotain ihmisryhmää paheksuvaa, sättivää tai arvostelevaa kirjoittelua (Elliot Rodger, Isla Vista killings, 2014); hänen arkistokuvistaan löytyy vaihtoehtoista persoonaa ilmentävän naamarin (Kylian Barbey, Grasse school shooting, 2017, örkkinaamari) tai vaatetuksen käyttöä (Scott Kologi, family shooting, 2017, piirroseläimen esiinpilkistämistä esittävä paita); hänellä on laajalti käytetty yleisnimi nimenä; yhdessä valokuvassa on erikoiseksi muodostettavissa oleva yksityiskohta (Kylian Barbey, Grasse school shooting, 2017, taustalla istuva punapää); hänelle on diagnosoitu autismi (Scott Kologi, family shooting, 2017); hänen nimensä vierekkäisistä tavuista muodostuu jonkin tietyn maan kansalaisten tunnistama sana; hänen Twitter-profiilinsa header-kuvitus groteskius täsmää tuloillaan olevan tv-sarjan visuaaliseen tyyliin tjm. Seulontavaihetta haastavampaa on saada kohdeyksilö lähtemään suorittamaan pahantekoa, tietämättä olemistaan väline joidenkin toisten tavoitteille, ja vieläpä johonkin tiettyyn ajankohtaan ja vieläpä jokin tietynlainen viimeinen postitus jonkin sosiaalisen median alustalle jättäen. Uutisissahan mielellään sivutaan sitä, mitä joku pahanteon suorittaja on jättänyt viimeisiksi sanoikseen esim. Facebookiin tai Twitteriin. Tietenkin pahantekijöiden käyttöön voi antaa myös suoria vinkkejä soveltuvista henkilöistä, jos heihin päin sattuu olemaan tuttavuusyhteys.

Rakennuksien, rakennelmien ja luonnonilmiöiden osalta on myös tehtävissä selvitystyötä, joka tuottaa tuloksena mm. tietoa siitä, millä tavoin jokin vyörymä lähtee liikkeelle, mitä se aiheuttaa ja miten tapahtuvaa voitaisiin avittaa tapahtumaan jo hiukan ennakoitua aiemmin. Esim. Braziliassa tapahtuneen, Vale-yhtiön omistaman Brumadinho-padon katastrofin luonnehdittiin myöhemmin olleen katastrofi, jonka monet olettivat jo ennalta tulevan ennen pitkää tapahtumaan ja Grenfell Towerin tulipalon jälkeisissä puheissa ihmeteltiin runsaassa määrin, miten niin huonoa rakentamista voi ollakaan ja miten vastaavia viallisuuksia löytyy monista muistakin rakennuksista. Katastrofaalista tuhoa aiheuttavuutta löytyy ympäri maailman niin paljon, että jos vain löytyy sopivia keinoja avittaa niiden tapahtumista muiden huomaamatta, niin voidaan olettaa, että pahantekijöiden käytettävissä olisi tällöin kenties sadoittain kohteita, joissa on jo nimensä puolesta jotain sopivalla tavalla mieleenjäävää ja siten muihin tapahtumiin yhdistettävissä olevaa. Vaihtoehtoisesti voi toki ihan vaan järjestää tapahtuvaksi niin, että muutoin täysin kelpoinen rakennus syttyy tuleen. Esim. Bolton Cube -tulipalossa (opiskelija-asuntola) syynä oli sammuttamattomaksi jäänyt savuke. Toisaalta, sinänsä jo se, että ihmiset voivat seurata jonkin katastrofin kulkua tuntien ajan sosiaalisessa mediassa ja täten tulla läpeensä tapahtuman vakavuuden tiedostavaksi, voi muuttaa ihmisten suhtautumista juuri sellaiseksi kuin pahantekijät haluavat.


Poikkeuksellisesti kuvituksena käytettyihin valokuviin ei vielä ole pyydetty käyttölupaa viitetiedot sisältäneen tietoston korruptoituneisuuden vuoksi. Korjattaneen seuraavassa koontiversiossa.
Maailmassa on lukuisia opeteltavissa olevia asioita, joita ei ymmärrä, eikä niitä varsinkaan tule soveltaneeksi, jollei niiden opettelemiseen ja harjoitteluun ensin syvenny edes tovin ajan.

Joitakin säännönmukaisuuksia, kaavamaisuuksia ja templaatteja ei opi koskaan sillä tavoin, että “on vain elämässä mukana”, vaan on annettava itselleen muutaman pohdiskelevan kierroksen verran aikaa todella ymmärtää sellaisia. Esim. Sudoku-pelin läpipeluu nopeutuu ajallisesti useiden satojen prosenttien edestä, kun hoksaa, miten siinä pelissä olevia numeroita pitää tarkastella, jotta osaa nähdä miten pelissä pääsee eteenpäin, mutta tätä hoksausta ei edesauta juuri minkään vertaa se, että esim. silmäilee maisemia, kuljeskelee kaduilla tai keskustelee jonkin ihmisen kanssa. Asia voidaan ilmaista niinkin, että vaikkei pelin perusideoiden opetteluun käytettävä aika vähäisinä harjoitteluineen vie kuin muutaman kymmentä minuuttia, ei niitä säännönmukaisuuksia, joiden mukaan peliä osaa jatkossa paremmin ja nopeammin hahmottaa tulisi koskaan käyttäneeksi muissa tilanteissa kuin tuon pelin äärellä, ellei olisi ensin opetellut niitä Sudokussa toimivia säännönmukaisuuksia. Niitä ei siis ole opeteltu koulussa, eivätkä ne tule ymmärretyksi sitä kautta, että näkee päivittäin sanomalehdessä taas uuden Sudoku-ruudukon (jonkun) täytettäväksi.

Joidenkin pelien ratkaisemiseen liittyvät säännönmukaisuudet eivät ole samalla tavalla tyystin loogiset kuin Sudokussa, mistä seuraa se, että niiden sääntöjen itselleen selkiytymisen nopeus on suhteessa siihen kuinka hyvä on oivaltamaan asioita intuitiivisesti. Tällaisia pelejä ovat monet suoranaiseen häirintään tarkoitetut pelit, joiden toimivuus häirinnän onnistumisen kannalta perustuu sellaisille havainnoille ja ajatuksille altistamiseen, joiden yhteisvaikutuksena häirinnän kohteelle aiheutuu mm. lisääntyvää glukoosinkulutusta, stressiä, immuunipuolustuksen kuormittumista, älyllisen kapasiteetin hetkellistä laskua, dopamiinivarantojen tarpeetonta kuluttamista (oletus) ja erityisesti tietynlaisia pitkäaikaisia vaikutuksia mieleen.

Pelimäisen häirinnän kohteeksi valittu yksilö ei ehkä pitkän ajan kuluessakaan aivan täysin ymmärrä pelin säännönmukaisuuksia niin hyvin, että voisi selittää ne ymmärrettävästi jollekin toiselle, koska toimivuus perustuu pitkälti siihen, että ne ovat kustomoitu häirinnän kohteena olevan yksilön mieltä varten, eikä niitä voi selittää minkään lyhyen loogisuustäyteisen kerronnan avulla. Koska monenlaisia pelimäisessä häirinnässä käytettäviä säännönmukaisuuksia ym. ei opeteta missään koulussa millään asteella sellaisenaan, niiden aukiselittäminen itsepuolustustarkoituksissa jää häirittävän tehtäväksi, mikä ei välttämättä ole helppo tehtävä.

Joidenkin häirintään tarkoitettujen säännönmukaisuuksien, kaavamaisuuksien ja templaattien päätyminen opettelu- ja harjoitteluvaiheen kautta häirintäkäytössä hyödynnettäväksi luonnistuu sitä helpommin, mitä valmiimpi (mahdollisesti vasta aiotun) häirinnän kohde on pitämään niitä mielessään aktiivisena. Esim. jos on perehtynyt paljon esim. semanttisen tiedon verkkoihin, relaatiotietokantoihin, sanavalintoihin, esinekuvailuihin sanojen avulla tai käsitekarttoihin, ovat ne muokanneet sitä, miten säilöö tietoa mielessään, miten löytää sieltä tietoa, millä tavoin erilaiset asiat ovat toistensa kaltaisia ja miten näitä suhteita, samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia kuvaillaan visuaalisesti.

Häirintään pyrkivien hyvin opettelemat säännönmukaisuudet ja kaavamaisuudet saavat vaikuttavat tekijät luikahtamaan kohdeyksilön mieleen ennen kuin niitä ehtii käsittelemään rationaalisesti. Tämä on ongelmallista, jos havainnot aiheuttavat yhdessä ajatusten kanssa haitallisia fysiologisia reaktioita, eikä vaikutuksen voi olettaa päättyvän samalla kun aistihavainto päättyy. Kyse on suurimmissa määrin siitä, minkälaisia neuronien aktivaatioiden aaltoja ja ristiinaktivointia havainnot ja ajatukset yhdessä saavat aikaan. Antihäirintää edustaisivat tässä esim. kirjat, joissa esiintyvät sanat ja mielikuvia herättävät symbolit on suunniteltu sellaisiksi, että niiden yhteisvaikutuksena päätyy hyvälle mielelle. Tietynlaisessa häirinnässä pyritään siihen, että muodostuvat tuntemukset olisivat pikemminkin musertavia.

Häirinnän kohteen kannalta häiritsevyyden tunne pysyy yllä sitä varmemmin, mitä onnistuneemmin toimintaan osallistujat varioivat esiin nostettujen havaintojen ja ajatuksien ryppäitä, sillä muutoin häirinnän kohteena olevan aivojen regulointi ja stabilointijärjestelmät tyynnyttävät hänen mielensä niin, ettei häirintä enää toimi.


Julkaistu teoksessa Valmisteltua epämukavuutta.

Häiritsijöiden tavoitteita

Skaalautuvuus (tilastojen pelittäminen). Ihmisten ohjailu toimimaan halutunlaisesti on unelma, jota varmasti monikin tavoittelee jossain määrin, mutta koordinoituna ja huolella dokumentoituna toimintana sitä pystyy hyödyntämään muutamia tarkkaan valikoituja ihmisiä laajemminkin, jos vain metodit, tekniikat ym. ovat sellaisia, että niiden käyttöön voidaan valjastaa useita hyvin yhteenpelaavia ihmisiä. Eräänlaisena työvoittona he voisivat pitää sitä, että heidän toimintansa saa aikaan tilastollisesti merkittäviä, suomenlaajuisia muutoksia useissa ihmisryhmissä.

Häiritsijöiden kokeiluja

Eksekutiivisten toimintojen häiritseminen. Monesti tärkeässä asemassa ohjailtaessa jonkun yksilön ajatuksellista tai toiminnallista käytöstä, koska kohdeyksilö ajautuu lähemmäksi moodia, missä hän tekee valintoja ja suoritteita jo opittujen skriptien ja muodostuneiden assosiaatioverkostojen signalointien pohjalta.

Muistuttavat, laukaisevat ärsykkeet. Junnaamalla ehdollistettuja tai joskus jopa taktisen nokkelasti aiheutetut ankkurit (NLP-terminologiaa), joilla saa kohdehenkilön tietynlaiseen mieleentilaan, kokemuksen muistamisen valtaan tai tuottamaan tietynlaisen reaktion, ovat mitä tavanomaisempia keinoja ohjailla jonkun henkilön käytöstä ja ajatuksia.

Muistojen tuhoaminen, unohduttaminen. On liiankin tavanomaista, että ensin nostetaan mielestä esiin jotain menneitä tapahtumia, annetaan kohdehenkilön jonkin aikaa lämmitellä niitä enemmänkin esiin ja sitten kytkeä tilanteeseen mukaan jotain erittäin ärsyttävää, joka jättää haitallisia muistijälkiä aiempiin muistoihin kytkeytyvästi. Eksekutiivisten toimintojen (muistitoiminnot, päättelykyky ym.) samanaikainen tai edeltävä häiritseminen on tavanomaista.

Aivojen välittäjäaineiden kuluttaminen. Koska muistot ja hienoiset emootiot aiheuttavat kaikki aivojen välittäjäaineiden kulumista, voi häiritsijöitä houkuttaa ajatus sellaisten ”assosiaatioklustereiden” luomisesta, jotka pysyvät mahdollisimman pitkään aktiivisina, ajatukset toinen toisiaan uudestaan ja uudestaan herätellen, ”kunnes dopamiinit on lopussa ja glukoosistakin alkaa olla puutetta”.

Tilastollistaminen ja analysoitavuus. Jotta yksilöä voi ohjailla missään määrin, häntä on vähintäänkin monitoroitava eri yhteyksissä siten, että kerätään johonkin tietokantaan määritettyjen mallien pohjalta dataa kohteesta. Tätä dataa voidaan sitten hyödyntää mm. tilastollistamisessa ja analyysissä.

Neuraaliverkot. Koneoppimisessa ja kognitiotieteissä neuraaliverkot ovat malleja, jotka voivat olla valmiiksi opetettuja tai itseoppivia, niitä voiden hyödyntää esim. sen arvioimiseen, mitä tuhansista, sadoista tai kymmenistä vaihtoehtoista joku henkilö tulee valitsemaan (esim. reittivalinnat tai tuotteet verkkokaupassa). Häirintäkäytössä niiden avulla voidaan järjestää häirintätapahtuma ennalta sinne mihin (tai mitä kautta) kohdehenkilö todennäköisimmin tulee kulkemaan. Itseoppivia neuraaliverkkoja voi ajatella voitavan huijata niin paljon, että niistä ei ole enää hyötyä kenellekään, valmiiksiopetettujen voidessa olla niin vajaasti toimivia, että kohdehenkilö pääsee ajoittain pälkähästä.

Spatiaalisen sijainnin vaikutus vuosien kuluttua. Vaikka uusi kauppakeskus on jo korvannut entisen Iso-Kristiinan ja siinä samalla Pub Olterin ja parkkihallin, on joistakin ihmisistä uteloittavaa kokeilla josko Pub Olterissa käydyn keskustelun Lind-nimisen henkilön kanssa saisi juolahtamaan kohdehenkilön mieleen tämän ollessa sijainnillisesti lähellä sitä kohtaa, missä keskustelu käytiin, vaikka nykyisin siinä kohdin on pelkkää kauppakeskuksen lattiaa. Aivoissahan on siis neuroneja, jotka reagoivat sijaintiin, joten on houkuttelevaa kokeilla, josko niiden aktivaatio sijainnin avulla uuttaisi mieleen aiempia ajatuksia uudessakin ympäristössä.

Kahden välillä miettiminen. Ihmismielestä on erityisen ärsyttävää joutua miettimään sellaista, missä joutuu valitsemaan kahden sellaisen vaihtoehdon välillä, joista molemmat tuottavat niin paljon ajateltavaa, että niiden työstäminen tuona hetkenä jää kesken tai tuotetut päätelmät ovat vajeellisia. Tällaisiin tilanteisiin voidaan ajattaa, koska ihminen ei ole kovin hyvä ennakoimaan kaikkia mahdollisia teoreettisesti vastaantulevia tilanteita.

Häiritsijöiden hyödyntämiä apuvälineitä

Tulostinajurit. Erikoisimpia tulostinajureiden muuntamisia vakoilu- tai häirintäkäyttöön, on saada tulostinlaite tuottamaan sellaisia mekaanisia liikkeitä, jotka tuottavat ääniä, jotka voidaan napata mikrofonilla talteen ja muuntaa esim. kuvatiedostoksi tai minkätyyppisestä datasta alun perin olisikaan kyse. Tavanomaisempia tulostinajureiden muokkaamisia olisivat tulostusjälkeen vaikuttaminen ja tulosteiden sisällön kopioiminen huomaamatta jonnekin verkkopalvelimelle.

Windowsin muokkaus. Jos pääsee muokkaamaan mitä tahansa osia tietokoneen käyttöjärjestelmästä, ilman että tietokoneen varsinainen käyttäjä tätä huomaa, pystytään periaatteessa saamaan käyttöjärjestelmä toimimaan suhteessa sen käyttäjän tavoitteisiin mitä mielivaltaisimmilla tavoilla. Yksinkertaisimpina esimerkkinä hiiren pointterin liikkuminen viistoon, kun käyttäjän tarkoitus on siirtää pointteria vaakasuunnassa.

Huonetilan 3D-laserskannaus. Luvattoman pääsyoikeuden järjestyttyä kuvataan huonetilat 3D-laserskannerilla ja muodostetaan kerätyn datan pohjalta pistepilvi, jonka pohjalta huonetila voidaan rekonstruoida tietokoneella.

Ikkunan läpi etäkuuntelu laserilla. Äänenpaineen vaihtelut sisätiloissa korreloituvat ikkunassa ikkunan värähdysliikkeenä, joka voidaan sopivalla laitteistolla konvertoida takaisin ääniaalloiksi. Vaihtoehtoisesti videokuvataan lasin läpi esim. kasvien lehtien väreilyä.

Elektromagneettinen säteily. Vaikkei laitteiden ja johtojen vuotama elektromagneettinen säteily ehkä mahdollista täydellistä jostain läpikulkeneen datan takaisinmallintamista, erilaisia profiileja niiden perusteella voi muodostaa. Vuotava säteily voidaan konvertoida jonkin algoritmin avulla signaaliksi, joka voidaan vahvistimien avulla kuljettaa lukuisia erilaisia siirtoteitä pitkin hyvinkin kauas.

Heijasteet. Ei tarvitse olla tasapintainen peili, jotta voitaisiin kuvata etäämpääkin, mitä jossain huoneistossa tapahtuu, sillä tietokonealgoritmit pystyvät palauttamaan erikoisemmistakin muodoista heijastumiset selkeään muotoon. Heijastavien pintojen epätasaisuus vaikuttaa merkittävästi siihen kuinka selkeä kuvajaisesta muodostuu. Jos pinta on epäsäännöllisen karhea, selkeää kuvajaista ei muodostu, koska valonsäteet heijastuvat sinne tänne. Tätä kutsutaan diffuusiheijastukseksi.

Malicious devices. On ollut harvinaisia tapauksia, jotka eivät ole jääneet anekdoottien tasolle, missä tietokonevirus on onnistunut pesiytymään tietokoneeseen asennettuun näytönohjainlaitteeseen, eikä poistu sieltä edes tietokoneen sammuttamisen jälkeen. Todennäköisempää on kuitenkin, että haittaan tarkoitettu muutos laitteiston toiminnassa on aiheutettu jo tuotantovaiheessa. Tai sitten jokin yksittäinen pintaliitoskomponentti on vaihdettu esim. myyntiliikkeessä, jossa tietokoneiden emolevyt saatetaan monesti myydä avoimessa pussissa olevassa laatikossa, jossa ei ole minkäänlaista sinettiä tms. ollutkaan.

Pilvipalvelun koodin kustomoitu muokkaus. Verkossa on paljon palveluita käytettäväksi, eikä käyttäjä aina voi olla varma, etteikö joku palvelun koodin tuottamiseen osallistunut ole lisännyt mukaan esim. triggeriä, joka muokkaa tietyn käyttäjän eteensä saamaa sisältöä esim. sen mukaan, mitä esim. jokin sensori jossain tai tilanne jossain toisessa tietojärjestelmässä kertoo.

Tiedostokorruptio. Kiusallisimpia muutoksia joita tiedostoihin voi salaa tehdä, on tehdä niin vähäisiä muutoksia kerrallaan, ettei niiden käyttäjä huomaa muutoksia ennen kuin paljon myöhemmin siinä vaiheessa, jossa varhaisimmat backupit on jo poistettu ja jäljellä on ehkä vain viimeisin versio, joka on esim. 20 %:sti korruptoitunut.

Man-in-the-middle. Tietokoneen tai mobiililaitteen (tai IoT-laitteen) ja palvelimen väliin voi joidenkin erityisten tapahtumien seurauksena päästä kenties pysyväluonteisestikin mukaan ihminen, joka pystyy käsittelemään tieto- ja datavirtoja reaaliajassa, sisältäen niin suodatuksen, estämisen kuin poistamisenkin. Jos sähköposti ei siis jostain syystä pääse koskaan perille yhtään kenellekään, tässä voi olla eräs syy sille.

Häiritsijöiden vakiokeinoja

Priming. Vastoin mahdollisesti yleistäkin käsitystä yhden ajatuksen ”esiinlämmittely” ei todennäköistä vain yhden jonkin muun ajatuksen myöhempää esiintuloa, vaan useiden ajatusten esiintuloa. Tämä todennäköistäminen perustuu siihen, että ajatuksien esiintulon voi ajatella vaativan eräänlaisten kriteerien täyttymistä ja yhden ajatuksen esiinlämmittely voi täyttää esim. 1/3 tarpeellisista ajatuksista, jotka yhdessä johtavat johonkin tiettyyn ajatukseen. Monista ihmisistä on vaarallisen houkuttelevaa kehitellä sellaisia altistumien joukkoja, jotka vievät jonkun ajatuksia toistuvasti kohti jotain esim. ällöttävää. Tyypillistä on esiinlämmitellä sellaisia ajatuksia, jotka tuottavat myös emootioita ja vahvempiakin tuntemuksia, sillä sellainen aiheuttaa liikettä aivojen välittäjäaineisiin, mikä vahvistaa muistijälkiä ja tekee myöhemmät ajatusten esiinlämmittelyt helpommaksi ja vähemmän ärsykettä vaativaksi.

Poukkouttaminen (Goldbergin kone). Voidaan ajatella olevan luotavissa sellaisia suggestioihin pohjautuvia ohjauskeinoja, joiden avulla saadaan joku henkilö esim. kulkemaan pitkänkin matkaa täsmälleen tietyistä reitin pisteistä toiseen tiettyyn pisteeseen ja toimimaan tuon kulkemisen aikana vähintään suurinpiirtein tietyllä tavalla esim. sanankäytön ja elekielen osalta.

Samanryhmäisyydellä aktivointi. Ihmismieli poimii varsin hyvin havoinnoille altistumien joukosta ne, jotka sopivat jonkin piirteen osalta jollakin tapaa yhteen. Kun näitä samankaltaisuuksia ilmenee sopivan lyhyen aikajakson aikana useita, mieli alkaa herkemmin bongata ympäristöstä sellaisia ilman tyrkyttämistäkin. Tai jos jokin piirre on jo muutenkin ollut viime aikoina mielessä aktiivisena, ei sen herkistämiseksi tarvita niin montaa altistumaa.

Tarkennustekniikka. Ajatuksia on suht helppo johdatella mihin aiempaan muistoon vain, kunhan ohjausvaikutuksia (vihjeitä) on sopivanlaisesti. Vrt. Monacon kasinon pelipöydän hoitajan takana seisseen nuoren naisen käsilaukku.

Häiritsemällä vaikuttava..

1a. Osallistuu ”häirintäpelissä” tarvittavan merkittävyyden keräämiseen itseensä ja/tai edustamaansa yritykseen. Tässä pyritään mm. siihen, että pelkkä esiintulo jossain myöhemmässä yhteydessä on joko suoranaista ärsyyntyneisyyttä tuottavaa tai vähintäänkin se toimii dopamiiniaineenvaihduntaa piristävänä, mikä tekee uusien ärsyttävien muistijälkien rekisteröitymisen suoraan pitkäaikaismuistiin helpommin tapahtuvaksi.

1b. Osallistuu yhden tai useamman ”häirintäpelissä” käytetyn assosiaatioklusterin muodostamiseen.

1c. Osallistuu ”häirintäpelissä” tarpeen mukaan uudelleenaktivoitavien, pitkäkestoisesti mieleenjäävien mielteiden eli ikimuistojen luomiseen.

2a. Tiedostaa aiheuttamansa stressin tuottaman elimistöä suorastaan tuhoavan vaikutuksen, sekä otsalohkon eksekutiivisten toimintojen salpaantumisen. Sisältää mm. hormonitasopainojen vaihtelut liittyen todennäköisesti ainakin vasopressiiniin, dopamiiniin, serotoniiniin ja GABAan; verisuonten ahtautumisen; hiusten lähdön; lisääntyneen glukoosin, kivennäisaineiden ja vitamiinien kulutuksen; lyhytmuistin toiminnan häiriintyminen (muistista palauttamisen vaikeus, päättelykykyyn liittyvät toiminnot ym.).

2b. Tiedostaa kohdeyksilön elämässä etenemiselle aiheuttaman haitan suorittaessaan lukuisia esiintulemisen täsmäajoituksia (pienellä ajallisella toleranssilla) merkittäväksi tekeytymisensä jälkeen. Sisältää mm. kohdeyksilölle tärkeiden asioiden (tapahtumat, henkilöiden tapaamiset, matkalle lähtemiset ym.) yhteydessä esiintulemiset; mediassa ei-pelkästään esiintyneiden, vaan kohdeyksilön sieltä tiedetysti lukeman/katsoman aineksen vastaanottamisen yhteydessä esiintulemiset; heräämisen aikaiset ja heräämiseen johtaneiden tapahtumien aikaiset esiintulemiset; lenkkeilynaikaiset; verkosta lukemiseen syvästi keskittyessä esiintulemiset; verkkopalveluiden ja muiden IT-aiheisten tekemisten aikaiset esiintulemiset; kaupassakäynninaikaiset.

2c. Tiedostaa milloin kohdeyksilö on heikoimmillaan ärsyttävien muistijälkien helpomman muodostumisen ja pitkäaikaismuistiin jäämisen kannalta. Iskee todennäköisimmin juuri silloin, kun kohdeyksilö ilmentää uupuneisuutta, väsyneisyyttä, nuutuneisuutta tai on aivan eri tilaan ja paikkaan orientoitunut kuin mihin ärsyttäväksi tarkoitettujen asioiden voisi luonnollisesti ajatella liittyvän.

3a. On tiedotuslistalla, kun kohdeyksilölle tapahtuu jotain erityistä jossain päin asuinkaupunkia. Ilmenee melko tavanomaisesti silloin, kun kohdeyksilö on ollut jollain tapaa uudistamassa itseään tai ”tuulettamassa mieltään” jossain kauempana.

3b. On tiedotuslistalla, kun kohdeyksilön käyttäessä tietokoneitaan tai mobiililaitteitaan ilmenee kohdeyksilön havaiten/aistien jotain erityistä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että on hyvin läheisessä yhteydessä niihin tahoihin, jotka pystyvät etämonitoroimaan ja -kontrolloimaan on-demand -tyyppisesti kohdeyksilön henkilökohtaisia, verkkoon liitettyjä laitteita (verkko voi tarkoittaa tässä myös sähköverkkoa).

3c. On tiedotuslistalla, kun kohdeyksilön sähköpostiin saapuu jotain erityistä sisältävä sähköpostiviesti, mutta jota kohdeyksilö ei välttämättä ole vielä edes lukenut, sekä silloin kun kohdeyksilö lukee tuon jonkin erityisen sähköpostin. Tarkoittaa käytännössä sitä, että on hyvin läheisessä yhteydessä niihin tahoihin, jotka pystyvät lukemaan luvatta kohdeyksilön sähköpostin tai vaihtoehtoisesti tuntevat sen tahon, joka lähetti sähköpostin.


Ryhmän keskinäisen luottamuksen testaaminen: brainstorming-sessio sanan keksimiseksi. Luottamusta on, jos tyhmyyksiäkin kehdataan lausua.

Eläimiä (lintuja, koiria ym.) voi käyttää automatisoidun, sensoritriggeroituvan häirinnän osana siinä missä koneitakin. IoT, M2M, you know?

Aivojen aktiviteetti aiheuttaa dynaamisia, epigeneettisiä DNA-muutoksia?

Mitokondrioiden määrä, synaptisten liitosten irtoilu/lisääntyminen, reseptoritiheys.. tälläista ei olemassa ihmisten arvostellessa toisiaan.

Vohkare nro 9 (2020)
Picture 1. Tilanne TV-sarjassa Shooter.

Vihapuheella viitataan usein siihen, että jotkut ihmiset jättävät jotain sanomatta sen vuoksi, että siitä saattaisi aiheutua useampikin ryöppy kommentteja ja muuta puhetta, joka saa olon tuntumaan pahalta tjs. Poliittisten toimijoiden lähtiessä hakemaan ratkaisuja sille, ettei tällaista uhan tunnetta tarvitsisi kokea, lähdetään asiaa ratkomaan sitä kautta, mitä kuuluu, pitäisi kuulua tai ei pitäisi kuulua sananvapauteen. Huomioimatta jää tuolloin se, että on myös sellaista vihan ja ärtymyksen sävyttämää puhetta, joka juontuu siitä, että ei jätetä muita keinoja saada asioitaan kuuluviin ja erottuvaksi kuin ilmaista asiansa uhkaavasti ja mahdollisesti joihinkin ihmisiin kohdistuen. Jos vihapuheen ongelmaa ratkoessa päädytään siihen, että sosiaalisen median alustat pitää velvoittaa poistamaan tietynlainen sisältö nopeasti ja automaattisesti, päädytään samalla myös siihen, että tavoitteellisesti muita ihmisiä häiritsevät voivat tehdä ihmisten olosta niin tukalan, että kohteena olevan tekee mieli ilmaista itseään huomattavasti tavanomaista voimakkaammin sanankääntein sosiaalisessa mediassa. Jos tämä mahdollisuus karsiutuu pois, hän tulee kokemaan, ettei hänellä ole ilmaisukanavaa käytössään tuntemuksiensa ulospäästämiselle, mikä voi sitten seuraavana vaiheena johtaa aseiden käyttöön. Toki sitäkin mahdollisuutta on voitu kontrolloida lainsäädännön kautta, jolloin kohteena olevalle jää lähinnä hyödyttömille psykiatreille ja terapeuteistaan asioista kertominen, muualle muuttamisen kokeilu ja tunteidensa itseensä takaisin sullominen, mikä ei tietenkään ole erityisen terveellinen vaihtoehto. Täten, sananvapauden huolimaton rajaaminen johtaa siihen, että jos halutaan karsia ihmisiä pois maailmasta, riittää kun tekee heidän olonsa riittävän tukalaksi, niin he päästänevät itse itsensä päiviltä seuraavien lämpimien ilmojen tullen.

”Olemme uudessa maailmassa somen kautta. Ei ole vielä ihan herätty siihen, miten tähän asiaan pitäisi puuttua. Erittäin negatiivinen puhetapa on tullut sallituksi, ja levinnyt laajalle.” (Heikki Hiilamo Yle.fi:ssä 4.7.2018)
”Meidän pitää tehdä huolellinen analyysi, mitä kaikkea sananvapauden piiriin sinänsä kuuluu. Nyt jo rikoslaissa on määritelty laittoman uhkauksen ja kunnianloukkauksen nimikkeet, mutta mikä on tämä epämääräisen, harmaan alueen vihapuheen toimintakenttä?” (Antti Häkkänen Iltalehti.fi:ssä 14.8.2018)
”Meidän on edistettävä kaikkien ihmisarvoa ja yhdenvertaisuutta kunnioittavaa keskustelukulttuuria, mikä osaltaan edistää sananvapauden toteutumista.” (Kai Mykkänen Intermin.fi:ssä 27.11.2018)
”Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että avoimella yhteiskunnalla on hintansa. Aina tulee olemaan ihmisiä, jotka käyttävät oikeuksiaan väärin ja hölmöllä tavalla. Itse olen valmis maksamaan tämän hinnan, koska pitkällä aikavälillä olemme huolestuttavalla tiellä, jos ryhdymme rajoittamaan sananvapautta.” (Jarkko Tontti Verkkouutiset.fi:ssä 28.10.2018)
”Kymmenien nuorten ihmisten tappaminen on rikos, jota ei voi sovittaa muulla tavoin kuin istumalla lopun ikää eristyksissä. En jaa sitä vaikka rikosoikeuden professorilta kuultua näkemystä, että jos henkilö paranee tai tervehtyy, hänet pitäisi vapauttaa 20 henkilön päähän ampumisesta.” (Antti Häkkänen Iltalehti.fi:ssä 8.2.2020)

Sellaista ihmisten olisi vaikea pitää totena, vaikka siitä uutisoitaisiin luotettavana tietolähteenä pidetyssä Reutersissa, että skitsofrenian maailmanlaajuinen esiintyvyys maittain on ollut keinotekoisesti kontrolloitua johtavien lääketieteellisten organisaatioiden väärentäessä yhteistuumin tilastoja ja suuren osan diagnoosin saaneista ollessa rutiininomaisesti terveydellisiä ongelmia aiheut­tavien ns. tavisten vaikutusten kohteina, koska se sisältäisi niin paljon ihmisten välistä salassapitoa ja julki tulemattomuutta, mutta sitä pidettäisiin täysin hyväksyttävänä ja ymmärrettävissä olevana, että toisinaan kotimaassa voi paljastua yritysten välinen kartelli, jonka yksityiskohdat ovat olleet yli kymmenen vuotta tuhansien ihmisten tiedossa ja missä ollaan sovittu tuotteiden tai palveluiden hinnoista. Ihmisiltä puuttuu siis totunnaisuutta käsittää monimutkaisia konsepteja voidakseen hyväksyä itse tai kuvitella muiden voivan hyväksyä mahdolliseksi sellaista tavanomaisuudesta poikkeavaa toimintaa, johon on ottanut tai ottamassa osaa suuri joukko ihmisiä, jotka vieläpä kykenevät pitämään toimintansa salassa muilta ihmisiltä.

Sitä mukaa kun totunnaisuutta ja hyväksyntää erilaisia ensi alkuun ihmeelliseltä tai oudolta kuulostavia väittämiä kohtaan kertyy, ei ehkä ole enää mahdollistakaan palata takaisin sellaiseksi ajattelijaksi, joka koki väittämät luonnehdituista CIA:n ulkomaanoperaatioista liian paljon tv-sarjamaisiksi ja joka halusi täten pitäytyä näkemyksissä, joiden mukaan maailmalla ei oikeasti tapahtuisi mitään tahallisia sairauksien aiheutteluita kuten jonkin Etelä-Amerikkalaisen, Yhdysvaltoja vähemmän kehittyneen valtion johtajistoon kohdistuen, vaan moinen uutinen oli yksinkertaisesti jotain muuta kuin totta. Kun sellaisesta sitten kuitenkin tullaan uutisoiduksi ja monen eri valtavirran uutistahon analysoimaksi, sekä sellaisesta ilmenee monia eri variaatioita, muiden valtioiden väitetysti toteuttamana, tarkkarajaisuus fiktion ja tosimaailman tapahtumien välillä korvautuu toiveella, että edes intuitio pystyy selittämään, kummasta milloinkin on kyse.

Myöntymys sille, että aina ei kykene selittämään itselleen, miltä osin kuultu tai luettu vastaa todellisia tapahtumia, ei kuitenkaan johda siihen, että tällaista periksi antoa tapahtuu yhtälaisesti kaikenlaisen enemmän erikoisen kohdalla, sillä on monenlaista organisaatiomaisen tehokkaasti tapahtuvaa toimintaa, joka vaikuttaa monen tai vain yhden tavallisen ihmisen elämään, mutta jonka olemassa olevuutta ei helposti saa myönnetyksi. Jos ihmiset yleensä ymmärtäisivät paremmin, miten ihmisyksilöiden mieleen, käytökseen ja heidän elimistöjensä toimintaa voidaan vaikuttaa suoraan tai saada heidät itsensä toiminaan siten, että he aiheuttavat jotain oireisuutta itsessään, olisi helpommin selitettävissä ja ymmärrettäväksi tehtävissä, kuinka tällaisten vaikuttamistavoitteiden saavuttaminen voidaan tehdä rutiininomaiseksi, sitten pelillistää se ja sijoittaa se osaksi jonkinlaisia laajempivaikutteisia pyrkimyksiä (esim. ”kaikki ne, joilla on tietty geenimuoto, alleeli, pitää saada luopumaan halusta hakea opiskelemaan yliopistoon”).

Joukkoistettua yksilön terveyteen vaikuttamisen ymmärretyksi tulemista ovat estämässä luotettavaksi brandatut lääketieteen asiantuntijat, jotka kieltävät psykiatrisiin sairauksiin sopivien oireiden keinotekoisen, muiden ihmisten aiheut­taman esiintyvyyden mahdollisuuden kuin tästä kieltämisestä olisi erikseen sovittu jo heidän koulutusaikanaan. Nämä olisivat siis samoja asiantuntijoita, jotka eivät koskaan ota ihmistä huomioon holistisesti eli kokonaisvaltaisesti ja jotka käyttävät diagnosoimiseen tautiluokituskirjoja, jotka eivät kytke psykiatrisia diagnooseja minkäänlaisiin (neuro)biologisiin tapahtumiin ja jotka työskentelevät yksiköissä, jossa kaikki työntekijät saattavat olla eriävässä määrin sellaisia, jotka kokevat ihmisten ongelmien olevan täysin heidän omaa syytään, joten heitä voi kohdellakin sen mukaisesti. Monenlaista häirintää vaikuttamispyrkimyksissään hyödyntävät voivat siis kehittää toimintaansa iteratiivisesti parannellen, häirinnän kokijan joutuessa turvautumaan asiantuntija-apuun, joka ottaa häirinnästä kertomisen jonkinlaisena ”ihmeellisenä tietokönttänä”, joka joko hyväksytään todellisuutta vastaavana kokonaan tai sitten ei ollenkaan.

Tarkoituksena ollessa tehdä kaikki toisen elämässä sellaiseksi, ettei haluaisi elää..

turrutetaan ajattelujaksavuutta niin paljon, että ajautuu ottamaan kuultuja ilmaisuja liian kirjaimellisesti ja ettei jaksa irtautua yksittäisten kielikuvien ja idomien herättämistä mielikuvista

käytetään tietoteknisiä seurantakeinoja julmetunmoisen ärtymyksen aiheuttamiseksi niihin hetkiin, jolloin on juuri kokemassa jotain immersiivistä, uuden tuntuista, yllättävää, kiihottavaa tai muuta, josta haluaisi jättää mieleensä puhtoisen kokemuksen

muistutetaan tiheästä metsästä takaisin palattaessa vihjailevasti, että tiheässä metsässäkin häntä voidaan seurata satelliittiseurannalla, metsässä jo olevilla sensoreilla ja muilla elektronisilla laitteilla

hyödynnetään tehokkaan lenkkeilyn mahdollistamaa ”syvemmälle” ja yksityiskohtaisempiin muistoihin helpompaa pääsevyyttä häirinnän ajoittamiseen muisteltavuuden mielekkyyen turmelemisessa

saatetaan tajuamaan, että hänen ruoan ja lääkkeiden kulutuksensa on eksaktisti tiedettyä, jolloin keskitettyä saatavuustietoa hyödyntävät häiritsijät voivat simuloida, miten käyttäytyy kun saatavuutta ei tavanomaisessa ostopaikassa olekaan

näprätään assosiaatioverkostoa sellaisen rakenteiseksi, että nuutuneena ollessaan, ajautuu helpohkosti toistelemaan mielessään jotain tiettyä sanaa, jota ei haluaisi ajatella

hyödynnetään ajattelun ja päätöksenteon ohjastelemisessa aiempaa mielenterveysongelmaa

punotaan tietynlaiseksi opittujen käsitteiden välille niin paljon höttöajattelua ja -tuntemuksia mukaan, etteivät sopivat etenemistavat löydy antamalla ajatustensa hakeutua toistensa läheisyyteen, vaan joutuu käyttämään analyyttisempää toimintatapaa, mikä on usein työläämpää

tarjotaan runsas joukko ilmaisia psykologisia ja muita tutkimuksia kuten aivojen kuvantamisia sen selvittämiseksi, minkälaisia muutoksia häirintä on aiheuttanut aivojen tasolla ja erilaisiin kyvykkyyksiin, jotta nämä tiedot voidaan sitten saattaa häiritsemään pyrkivien käyttöön ja häirinnän optimoimiseksi

aiheutetaan itsetuntemukseen niin paljon disassosiaatuneisuutta, että mieli käy muistamaan yksilön fyysisen presentaation äskettäistä olemista jossain toisaalla samalla vähäisellä vaivalla kuin muistetaan jossain huonetilassa tai ulkosalla olleen jonkin esineen, minkä voi sitten ”paaluttaa” tuohon fyysiseen sijaintiin erilaisia ehdollistumia ja muita psykologisia keinoja käyttäen

pidetään masentuneisuuden tunteisena pitkiä aikoja, jolloin ei jaksaisi käyttää aiemmin hankittua älyllistä kyvykkyyttään, vaan pikemminkin tulee vahvistaneeksi mielessään helpompaan ajateltavaan tottuneisuutta ja sitä kautta käy ajan kanssa tekemään itselleen vaikeammaksi hyödyntää älyllisempää ajattelua, johon aiemmin olisi ollut ehkä hyvinkin kykeneväinen

houkutellaan käyttämään sellaisia mausteita, jotka inhiboivat tietynlaista elimistön signalointia, mikä vaikuttaa laajalti elimistön toimintaan, mikä voi sitten aiheuttaa esim. pakko-oireilevan oloista hyllyjen järjestelyä mielen ollessa jaksamaton prosessoida näkemäänsä yhtä tehokkaasti kuin normaalisti

eksytetään hyvin asioita selittävyyden ääreltä pitkiksi ajoiksi, jolloin ei päädy ehkä kuukausiin ymmärtämään, miksi kokee itsensä hajamieliseksi tai miksi on käynyt välttelemään sosiaalisia tilanteita

johdatellaan haluamaan vähentää omistamiaan esineitä, jotta ajatusjumisena ollessaan ei löytäisi tietyille käyttöesineille mitään hyvää sijaintia, niiden muodostaessa mielessä ryhmäisyyden tunnetta sellaisten täten helpommin havaituksi tulevien muiden esineiden kanssa, joista kukin erikseen johdattaa yhdessä tuon esineen kanssa ajatuksia johonkin vähemmän mukavaan

vihjaillaan siitä, että kaikki asunnon kätköissä suoritettu motorinen liikehdintä sormien niveliä myöten on rekonstruoitavissa erilaisten antureiden tuottaman ja algoritmien erilaisista säteilyheijastumista laskeman datan perusteella visuaalisen, kolmiulotteisen esityksen muotoon

fragmentoidaan ajattelua aiheuttamalla haluttomuutta yhdistää mielessään juuri koettuna olevaa aiempaan tietämykseen tai muistoihin, vaikka muutoin näin mielellään tekisi

tehdään huolestuneeksi mahdollisuuksista, että tapahtuu sitä häirintää taas seuraavankin kerran jotain elokuvaa videostreaminä katsoessa oli kyse sitten Netflixin, Plexin, YouTuben tjm. käyttämisestä

takerrutaan mielekkäisiin muistoihin ja ryyditetään niitä jollakin vähemmän muistamisen arvoista tilannetta muistuttavalla luonnehdinnalla, laittaen vaikkapa Etelä-Saimaa esittelemään edellispäivän tapaista miljöötä kuten nurmista, polkuisaan lenkkeilyyn sopivaa maastoa ja sullomaan artikkeliin mukaan etäämpääkin erottuva lausahdus ”tosin, joku kantaa maisemaksi päätyvää jätettä metsikköön”

hyödynnetään sitä, että vaikka tv-viihteen tekijät (Läpiveto, Hyvät ja huonot uutiset ym.) ovat useammassakin haastattelussa kertoneet suoraan, että he ovat ottaneet vaikutteita, sekä kehitelleet ideoita ja anekdoottisia luonnehdintoja perustuen useiden eri kaupunkien ihmisistä saamiinsä vinkkeihin ja omiin havaintoihinsa, niin silti näiden tv-ohjelmiin sisällytetty häirintävaikutus ei konvention mukaan ei ole hyväksyttävästi mahdollista psykiatrian vastaanotolla n


Transhumanismi menee pitkälle ohi hetkellisesti tutuksi tehdystä biohakkeroinnista, että se voi olla ongelmallista niiden kannalta, jotka ovat tottuneet ja haluavat pitäytyä siinä, että ihmisoliosta vuosikymmenien aikana muodostuneet teoriat, joiden varaan muut teoriat, kaupalliset palvelut, mainosala, poliittinen vaikuttaminen ym. perustuvat, eivät olisi käytettävyydeltään häilyväisiä ja liian vähämääräisiin ihmisryhmiin kohdistuvia. Ihmisiä on paljon helpompi ymmärtää nykyisellään, kun heidän kognitiiviset kykynsä pysyttäytyvät tunnetuissa rajoissa, jolloin he eivät ole esim. niin kykeneviä kyseenalaistamaan asioita.

Asunnot, hotellit ja toimistot oletetaan paikoiksi, joissa voi keskittyä esim. mielensä lepuuttamiseen, mutta häirinnällä vaikuttajat ovat jo kehittäneet yhteiskuntaan integroituneen ekosysteemin palveluntarjoajineen ja tutkimusmetodeineen ihmisten toiminnan luvattomaan tarkkailuun ja heihin vaikuttamiseensa. Tämä ekosysteemi voi eri osiltaan olla esim. kulttimaisesti, prakmaattisesti, systemaattisesti tai velvoitteisiin perustuvasti toimiva.

Kun kohteena oleva, riittävän noheva yksilö takaisinmallintaa, mistä on kyse, hän tunnistaa joutuvansa a) jatkamaan itse psykologian keskeneräisyyttä, b) luovimaan tietoturva-asiantuntijoiden välttelemässä tutkimustiedossa, c) taistelemaan psykiatrian näennäistieteisyyttä ja jonkinmoista taantuneisuutta vastaan, d) turhautumaan avustavien tahojen vajeeseen ja e) ihmettelemään, miksi asiasta käydyssä nettikeskustelussa pitäisi olla meritoituneen tahon "alustus" eli uutinen, artikkeli tjm.

Yksinkertaisimmillaan kyse on vedonlyöntimäisestä puuhastelusta, missä arvuutellaan henkilön reagoivuutta ärsyttämiseen, mutta kyse voi olla myös henkilön elämän ohjailusta vaivihkaa, kunnes hän on sopivasti ongelmissa ja hänet voidaan triggeroida käymään uhkailemaan vihanpurkauksilla. Omituiset julkiset tilanteet, joiden yhteiseen todellisuuteen nivoutuneisuutta media toisinaan avustaa, ovat usein kohdehenkilöön vaikuttamista, mutta kaikki eivät tietämättömyyksissään lue tilanteita samoin.

Vaikuttamisen pelillistämisessä merkittävänä tekijänä on priming-ilmiö, missä ärsyke kuten havainto tai ajateltu asia vaikuttaa myöhemmän, toisenlaisen sellaisen aiheuttamaan vasteeseen. Psykologian kirjallisuus kuitenkin määrittää tämän keskeneräisesti, vaikka käsitettä voitaisiin käyttää avustimena mielen orientoituneisuuden ja tuntemuksien valmistelun ymmärtämiselle. Täten olisi erikseen demonstroitava esim. animaation avulla, miten priming-ilmiö selitetään käyttökelpoisemmin.

Tietoturva-asiantuntijoidenkin ohitse puhujaksi olisi ryhdyttävä, koska tiettyjen samojen julkisuudessa olevuus on asettanut rajoja "hyväksyttävästä selitysaineistosta", vaikka esim. IEEE Xploressa on paljon tutkimustuloksia laitteiden näyttöjen rekonstruktiosta metrien etäisyydeltä, sekä eleiden ja liikkeen tunnistamiseen seinien läpi ym. Myös laitteiden suunnitteluvirheet ja rogue-tyyppiset palveluntarjoajien työntekijät jäävät mainitsematta sillä tapaa, että ne muodostuisivat osaksi muuta yhteiskunnallista keskustelua.

Häirinnällä vaikuttamista selittämällä päätyy helposti kunnianloukkauksenkin rajamaille, sillä jokaista spekulaatiota häirinnällä vaikuttamiseen osallistujasta vältellen jäisi jäljelle liian vähän kerrottavaa, mikä mainitussa ekosysteemissä hyvin tiedetään. Mitenkä tällaista sitten muka pitäisi käsitellä?

Parhaimmillaan systemaattinen häirintä voisi olla yhtä hienoksi jalostettua toimintaa kuin valtiojohtoiset hyökkäilyt, vastarinnan nujertamiset, tiedusteluteot, ihmisten käännytykset yms., mutta monille ihmisille yksittäisiin muihin ihmisiin kohdistuva häirintä täytyy pelillistää sellaiseksi, että siihen osallistuminen ja siitä irtaantuminen on yhtä helppoa kuin tietokonepelin pelaaminen, sekä sen täytyy passiivisen seuraamisen muodossakin tuntua mielenkiintoiselta. Häirinnän monipuolisuus laadullisessa mielessä voi olla varsin toissijaista monille häiritsijöistä, tärkeämpää ollen keinojen käytön tarjoama palaute tuntemuksien muodossa. Jää spekuloitavaksi, onko häiritsijöiden koostumuksen runsaan vaihtelun syynä primitiivinen kyllästyneisyys virikevaihteluun vai onko siinä kyse häirintätoiminnan laadun tulemisesta koetuksi yhteensopimattomaksi häiritsijän persoonan kanssa.

Häirintäteosta selviytyminen ei saa häiritsijöitä lopettamaan muiden häiritsijöiden miellyttämisyrityksiä

Joukkoistettua häirintää kokevan ollessa siihen osallistuvien tekosille altistumisessaan vielä siinä vaiheessa, ettei hän analysoi tapahtumia kovinkaan tarkkaan, vaan muistaa tapahtumista sen minkä muistaa ja unohtaa loput, voi hänelle jäädä vaikutelma, että hän on mukana jonkinlaisissa muille järjestetyissä sosiaalisissa kokemuksissa, jotka ovat heille sosiaalisia kokeiluja, jotka eivät ajan mittaan kehity mihinkään. Häirinnän tuottajat vaikuttavat tuolloin ikään kuin ilakoivan sillä mahdollisuudella, että he voivat todeta kohteelle ääneen kuulumattomasti, että ”etpäs voikkaan tehdä tälle mitään”, ”etpäs kuitenkaan ryhdy vastatoimiin” tai ”etpäs tajuakaan ihan pian mistä tässä on kyse”. Se, ettei häirintäteosta selviytyminen saa kohdetta tulemaan arvioiduksi ihmiseksi, johon voisi suhtautua vähemmän häiritsevästi tai häiritsemisen lopettavasti, tavallaan paljastaa, että häiritsijöillä on jokin motivaatio tai peruste häirinnän jatkamiseen, mutta olisi erheellisesti ajatella, että he toimisivat kuin heillä olisi kollektiivinen tietoisuus (eng. hive mind).

Enemmän aikaa häirinnän suunnitteluun käyttäessään, saattaisi olla tunnistettavissa, että häiritsijöistä enemmän suunnitteluvaiheiseen osallistuvia kiehtoo teknisten keinojen toistettavuus ja varioitavuus, psykologisten vaikuttimien käyttö ja ennalta arvaamattomien häirintään mukaan houkuteltujen käyttäminen, mutta yksittäisten osallistujien tehdessä lähes omatoimisesti päätöksiä siitä, mikä saattaisi miellyttää muita häirintään osallistujia, tyydytään useimmiten äänien käytön ajoittamiseen johonkin ”jänskään” hetkeen, missä on mukana jonkinlainen toive siitä, että samalla tulisi ohjastettua kohdetta käyttäytymään jollakin tietyllä luontaisesta käytöksestä poikkeavalla tavalla. Tavallaan voisi ajatella, että häiritsijät eivät kehdanne olla aivan liian yksinkertaisia toiminnassaan, koska se olisi liian noloa heidän toimintaansa arvioijien mielestä, mutta pikemminkin saattaisi olla niin, että vähimmäisvaatimuksena häiritsemisteolle on se, että sille on kuviteltu tai erikseen sovittu konsensus häirintäteon toimivuudesta.

Sähkömagneettista säteilyä voidaan käyttää luomaan suurpiirteinen, ajan suhteen muuntuva kolmiulotteinen malli säteilylähteen lähellä olevista kohteista hyödyntäen ohjelmistopohjaisia algoritmeja, jotka laskevat reaaliajassa säteilyn heijastumista, mikä osa tarkastelun rajoissa olevasta geometrisesta tilasta muodostaa esim. ihmisen hahmon. Laitteistotehoa enemmän vieväksi voi käydä täten muodostetun hahmon renderoiminen sellaisen näköiseksi, että täten nähty jonkin tekeminen ei ole pelkästään kuviteltavissa ihmisen tekemiseksi, vaan se näyttää ruudulla juuri sellaiselta. Myös huonetila, jossa tarkkailtu henkilö jotain tekee, voidaan ennalta valmistellun tietokonesimulaation avulla saada ruudulla näkyväksi, vaikkei siitä mitään sähkömagneettisen säteilyn avulla käyttöön otettukaan, jolloin ruudulta tarkkailijoiden on helpompi ymmärtää, minkälaisessa kontekstissa tarkkailtu henkilö toimii ja täten ymmärtää paremmin hänen motivaatioitaan ja aikeitaan. Lisähienoutena voidaan pidempiaikaisen seurannan ja tekoälyavusteisen päättelyn kautta saavuttaa ennakkotietämystä siitä, mitä tarkkailtu tulee tekemään jossain vaiheessa. Tällaisen järjestelmän/järjestelyn ollessa käytössä ”tavallisessa” kerrostaloasunnossa, voidaan vain ihmetellä, miten tarkkailijat toistuvasti voivat päätyä hyödyntämään sitä lähinnä siihen, että kolkutellaan jotain talon seinää aina sellaisessa kohdin, missä tarkkailtu on juuri kurottamassa ottamaan ylimmältä kuivamuonahyllyltä sinne jemekseen laitetun purnukan, lopettelemassa punnertamissarjaansa sadeilmalla tai välttääkseen jo tottuneesti sen tietokonesovelluksen avaamista, joka vaikuttaa aiheuttavan jonkin painavan jysähtämisen ylemmän asunnon lattiaan. Voihan ne muistiinpanot kai paperillekin kirjoittaa, jos tekstinkäsittelysovellusta ei rohkene avata, saattaa ajatella.

Häirintäkonsulteilla on muutakin elämää kuin häirinnässä auttamiseen valmiina oleminen

Huonompilaatuisuus häirintätoiminnassa saattaa tulla sitä sallitummaksi, mitä enemmän häiritsijöistä tuntuu siltä, että yksittäinen häirintäteko tai häirintätapahtuma on vain oheistuote tai väline jonkin pidempikestoisen vaikuttamisen läpiviennissä, olkoonkin, että aiempi häirintätoiminta onkin usein perustana ellei jopa vaatimuksena myöhemmän häirinnän onnistumiselle. Sinänsä mikään ei ole kieltämässä sitä, etteikö häirintätoimintaa voisi harrastaa sitenkin, että eri valmiusasteisille häirintätiimeille annetaan eri määrin esitietoja kohteesta ja laitetaan ne kilpailemaan keskenään, josko sitä kautta selviäisi miltä osin häirinnässä olisi jotain parannettavaa, mutta vaatii jotain erityisen motivoivaa, jotta häirintään osallistujat viitsisivät poiketa siitä leppoisasti asenteesta, missä he voivat ottaa häirinnästä vapaata pari kuukautta ja palata ilman mitään valmisteltuja mukaan häirinnän suorittajien joukosta valittavaksi tai häirinnän kehittelytiimiin mukaan. Häiritsijöillä on oletettavasti muutakin elämää kuin häirintään osallistumista, joten aina ei voitane olettaa olevan käytössä jonkin tietyn alan erikoisasiantuntijaa minuuttien viiveellä suorittamaan jotain valmistelua, joka kestää muutaman päivän ajan, ellei jonkinlaisia koulupudokkaita ja vähemmän työelämään kelvanneita lasketa. Häiritsijöiden voi myös olla vaikea ottaa laadukkaasti huomioon, miltä osin aiemman häiritsemisen toimivuutta voidaan soveltaa jossain myöhemmässä häirinnässä ilman, että kyse olisi melkeinpä aiemman teon kopiosta, jos heitä ei jatkuvasti ole avustamassa sellaiset ihmiset, jotka järkeilevät senkin, mitä sellaista aiemmista häirintätapahtumista pitäisi ottaa huomioon, jolla ei vielä tuolloin vaikuttanut olevan mitään varmaa tulevaa käyttöä.

Silloin kun jollain parempaa tietämystä ihmisen metabolisesta toiminnasta ja biologiasta hankkineella on aikaa jakaa tietämystään muille häirintään osallistuville, saatetaan saada aikaiseksi jonkinlaisia vakiohäirintäkeinoja tai osia niistä, joita symboloimaan voidaan luoda piirrosmerkkejä, jotta vähemmän näihin aiheisiin perehtyneet voisivat käyttää niitä jossain häirintäkaaviossa. Tai sitten saatu tieto jää silkaksi mututiedoksi, joka muistetaan, jos muistetaan. Aivojen toimintahan on eräs sellainen vaikuttamisen kohde, missä yksityiskohtaista tietoa kertyy herkästi aivan liikaa muutamin piirrosmerkein esitettäväksi tai kertakuulemalta muistettavaksi. Helpommin muistettavaa tietoa ovat lyhyehköt loogiset lauseet, joissa jokin tekijä kuten stressi vaikuttaa joihinkin asioihin ja mistä sitten seuraa suurella todennäköisyydellä jotain tietynlaista, jos jokin tietty muu ehto täyttyy. Tätä voi sitten soveltaa vaikkapa jonkin tietyn suht samanlaisena toistuvan teon ajoittamisessa ja olettaa, että sillä on varmasti jokin tietynlainen vaikutus - kuka tai mikä onnistumisen sitten varmistaakaan.

Reutersin uutissivu on jäänyt avoimeksi selaimeen ja näkyy 32-tuumaisella monitorilla ohjelmistokehitykseen tarkoitetun sovelluksen alta sen verran, että ohjelmoidessaan asiakkaan verkkosivuille vedä ja pudota -toimintoa tiedostojen siirtoa varten, avautuu häiritsevälle taholle mahdollisuus häirintään Reutersin uutissivuston automaattipäivityksen jälkeen, uutena uutisena näkyen, että Mexicossa on raahattu pormestaria katua pitkin auton perään köydellä kiinnitettynä. Monesti aiemminkin, tavallaan jo esitellyillä häirintä-äänillä tietoisuutta olemassa olostaan ja liittyvistä seikoistaan esillä tuoden, pääsee ylemmässä asunnossa sillä kertaa häirintävuorossa oleva jysäyttämään ensin jotain lattiaan ja raahaamaan sitten yksittäistä huonekaluja pitkin lattiaa ilman minkäänlaisia liukumista avustavia pehmeitä pintoja, jolloin hidas nirskuva raahausääni kuuluu muutaman sekunnin huonekalun siirtyessä muutaman metrin ja jääden siihen.

Nopean toiminnan häirintäjoukoille häirintä on peliä runsaan rutiinin kera

Häirinnässä ollessa monia osallistujia, ei heitä kaikkia jaksa loputtomiin kiinnostaa pelkkä statuspäivitys siitä, että kohde on juuri lopettanut tietokonepelin pelaamisen ja heti sen jälkeen hänen kuultensa on tuotettu ääntä, joka todennäköisesti sai hänen eskapismin kautta tavoitellun mielensä rentouttamisen epäonnistumaan, vaan toiminnassa pitää olla riittävästi käänteitä, vaihtelevuutta ja muuta vetoavuutta kuten hyvässä tv-sarjassa konsanaan, mutta silti nykyaikaisessa häirinnässä on todennäköisesti mukana runsaasti erilaista häirinnän automatisointia. Tällaista edustaisi vaikkapa Netflix-tarjonnan ennakoiva objektianalyysi eli sellaisten hetkien tunnistaminen jostain elokuvasta tai tv-sarjasta, mitä vastaavien sekuntien kohdalle voi ajoittaa automaattisesti tapahtuvan häirintäteon kuten kohteen tietokoneen toimintaan näkyvästi vaikuttavan sellaisen. Jos häiritsijöiden käytettävissä on mahdollisuus muokata nettiliikenteen ”viimeistä kilometriä” vaikkapa Elisan tietoliikenneasentajien avustuksella, voidaan esim. nykyisin usein nähtäviä ”evästeet on ihan ok”-painikkeita saada toimimaan sillä tapaa rikkinäisesti, että verkkosivun käyttäjän antaessa hyväksyntänsä seurantaevästeiden käytölle, siitä kysyvä tietolaatikko ei häivykään itsestään pois, koska vastausviestit kultakin palvelimilta eivät koskaan saavu takaisin selaimelle asti, joten käyttäjä on pakotettu lataamaan verkkosivu uusiksi. Tämä on vähäinen vaiva, mutta keskeyttäessään toiminnan flown epämääräiseksi ajaksi, saa silläkin aikaan hienoista häirintää. Toisinaan häiritsijöille voi olla suora asiointiyhteys jonkin kohteen käyttämän mobiilisovelluksen kehittäjiin, jolloin esim. linja-autoliikenteen seurantaan ja aikataulujen hakemiseen tarkoitettu sovellus saadaan menemään yllättävästi rikki jollain kriittisellä hetkellä. Näitä suoria asiointiyhteyksiä eri sovelluskehittäjiin, tietojärjestelmien ylläpitäjiin ym. voi olla useitakin, jolloin häiritsijöitä voi ajoittain kiehtoa leikkiä olevansa osana jonkinlaista ”nopean toiminnan joukkoa” kohteen ollessa poissa aloiltaan jossain ulkoilmassa, asennettuja mobiilisovelluksiaan ja asioitujen palveluiden tietojärjestelmiä välillisesti siinä yhteydessä käyttäen.

Vielä vuonna 2013 eräässä monen työntekijän elintarvikeliikkeessä asioiminen ei tuntunut ollenkaan siltä, että siellä olisi joku vartomassa linkittämään jo tapahtunutta tai myöhemmin tapahtuvaa johonkin hetkeen, paikkaan tai tuolloin ympäröineisiin kohteisiin tai ajatuksiin. Jos olisi karttaa käyttäen merkinnyt niitä alueita, joissa häirintäpeliä pelattiin, niin esim. Prisma olisi tuolloin ollut paksun tussin kanssa reunustettu sen osoittamiseksi, että sen myyjät ja muut siellä huseeraavat olisivat halukkaita ja ennalta asioiden tiloista tietoisen valmiita osallistumaan mieleen vaikuttamiseen. Tämä toinen paikka taasen oli tässä mielessä rauhaisa paikka, missä myyjät vaikuttivat tavallisen mielekkäiltä ihmisiltä, mitä saattoi jossain määrin selittää se, että Prismassa työskenteleviä motivoi mm. siellä paljon asioivien venäläisten houkuttelu häirintään mukaan ja muistamaan häiritty myös palattuaan takaisin kotimaahansa, sillä olihan heillä mahdollisuus asiantiloista tietoisena olemiseen yhteistoimintaan käytettyjen verkkopalveluiden kautta. Näitä toisen liikkeen myyjiä ja muita siellä huseeraavia ei tuolloin tullut kohdattua kuin niinä kertoina, kun oli orientoitunut olemaan amk-opiskelija, joka pyöräilee jostain etäämmältä ostamaan sieltä jonkin pikku juotavan tms. Prisma taasen oli tuolloin lähellä asuinpaikkaa. Toisessa paikassa sai siis tuolloin kohtelun, joka tuntui siltä, että he tuntevat/tietävät henkilön, mutta arvostavat sitä, että hän on aidosti amk-opiskeluistaan kiinnostunut henkilö, jolla voi olla kelpo tulevaisuus edessään. Prismalaiset ym. taasen olivat kuin haluaisivat nujertaa hyvät mielialat.

Mukaan häirintään saa ketä vaan, kun propagandistinen selitys on toimiva, häirintä muuten vain vetoaa häirintään kertaluonteisesti osallistuvaan tai ei tohdita olla suostumatta

Minkälainen ihminen toimii työhönottohaastattelijan roolissa siten, että työnhakijalta kaikenlaista kysellessään vaihtaa kuivamustekynänsä käytettävyyttä moodista toiseen naksauttamalla sitä kertaalleen käytettävissä ja ei-käytettävissä olevuuden välillä sellaisissa kohdin, joissa työnhakijalla ei ole tarjota välitöntä vastausta, vaan hän lähtee hakemaan/re-konstruoimaan sellaista mielestään? Miksi työhönottohaastettelijalle on ollut niin tärkeää tiedustella useaankin kertaan siitä, mihin muualle on hakenut töihin, vaikka kyse on vain tavallaan vähäpätöisestä postinlajittelijan työpaikasta? Kuinka tuollaisen henkilön tyyliin tai käytökseen sopii se, että hän toteaa ilmaisunsa hyväntahtoisen oloiseksi naamioiden, että ”älä nyt vaivu alakulon synkkyyteen”, soittaessaan seuraavana päivänä ilmoittaakseen, ettei työnhakija tullut valituksi kyseiseen työhön, vaikka työnhakija ollut missään vaiheessa, työhaastattelutilanteessa tai tuon puhelinkeskustelun aikana antanut mitenkään ymmärtää, että hän olisi jotenkin pulassa elämässään, masentuneisuuteen taipuvainen tai edes olemukseltaan kategorisesti huonommassa sosioekonomisessa asemassa oleva? Yhdessä nämä erilliset seikat kielivät siitä, että työhönottajan roolissa ollut oli saanut jostain tehtäväkseen toimia työhaastateltua kohtaan jollain tietyllä tavalla. Erikseen ne antavat ymmärtää, että hänen toimintansa saattoi olla liian pikaisesti ennalta suunniteltua tai sitten niistä saatava tuntuma haastatellusta jäi toivottua vajaammaksi: keskittymiskyky ei hajonnut aivan tyystin kynän naksuttelusta huolimatta, mutta toisaalta haastateltu ei pyytänyt lopettamaankaan sitä; haastateltu ei vastaillut naiivisti moniin ylimääräisiä uteloiviin kysymyksiin, muttei toisaalta ottanut tilannetta sillä tapaa haltuunkaan, että uteloivat kysymykset olisivat loppuneet; työpaikan saamatta jäämisestä informoitu ei kokenut alakulo-toteamuksen osuvan häneen ollenkaan, muttei hakenut mielestään jotain sähäkkää tai sivaltavaa vastakommenttiakaan.

Se toinen pikkuhiprakkaan vienyt lonkero luokan yhteisellä messumatkalla päätyi useamman vuosikymmenen jälkeen arvaamattomaan asiayhteyksien yhteen rihmoittumiseen, jonkun lavertelijan muistettua tuolloin olleen hankaluutta nimikortin kiinnittämisessä paitaan, sillä hyvin lyhykäisesti häirintäpeliin osallistuva kävi tiedustelemassa muovisia taskuja nimikorteille vieressä ollessa toinen virastomestarien apulainen, joka näytti siltä kuin olisi juuri toipumassa muutaman päivän juopotteluista, missä heroiini tai muu vähän vahvempi tajuste oli myös käytössä. Tilatut olohuoneen huonekalutkin saapuivat iltapuoleen viiden viikon valmistumisajan odottelun jälkeen sinänsä mukavasti pari päivää luvattua aiemmin, mutta mitenkä sattuikaan, että seuraavana päivänä oli Seijan nimipäivä, jonka niminen oli sattumoisin myös se, joka oli aikoinaan ”pehmustetulla osastolla” sairaanhoitajana ja sitä ennen ja sen jälkeen samoilla englannin kursseilla iltalukiossa.

Se hyväksytään väittämänä, että lapsuudessa jostain paitsijääminen kasvattaa tietynlaiseksi, mutta sitä ei ilmiönä tunnusteta, että samaan tilaan voitaisiin päätyä purkamalla sitä onnistunutta kasvatusta, jota on saatu.

Melkeinpä sen arvaakin, kuinka siinä käy, jos joku yrittää muodostaa selitelmää häirinnän kokemuksistaan muiden luettavaksi. Todennäköisimpiä seuraamusvaihtoehtoja on esitelty kuvassa 1 ja kuten siitä voi lukea, moisenaiheisella viestintäyrityksellä ei todennäköisesti olisi kovin kummoista vaikuttavuutta. Tässä olettamana, että kyseessä on henkilö, jolla ei ole runsaasti tunnettuutta, eivätkä hänen viestimisensä päädy monien vastavuoroisesti some-toimintaa seuraamaan ryhtyneille. Muiksi pieleen menneiksi yritelmien syiksi voisi lisätä myös esim. sen, että jotkin some-alustat ovat kieltäneet sellaisten kuvien käyttämisen viestimisen yhteydessä, joihin ei ole saatu lupaa kuvatulta, mikä tarjoaa häirinnällä vaikuttamaan pyrkiville hyödynnettävissä olevia mahdollisuuksia osallistuttaa häirintään monenlaisia ihmisiä. Tietenkin myös niin voi käydä, että some-alustan työntekijät ovat osaltaan tekemässä viestinnällä tavoittamisen vaikeaksi esim. konfiguroimalla sen tälle tietylle käyttäjälle eri tavoin toimivaksi kuin muille ja piilottamalla muilta mahdollisuuden tulla kohdanneeksi tämän henkilön viestintää. Ja tuskinpa vähän ihmisiä tunteva edes helpolla pääsisi osaksi muita kuin sellaisia keskusteluryhmiä- tai paikkoja, jotka ovat available for all. Tällaiset kaikkien ihmisten saavutettavissa olevat esim. Facebook-ryhmät ovat usein jokseenkin mitättömiä, vaikka niissä olisi muutaman kymmentä tuhatta käyttäjääkin, mitä niiden adminitkaan eivät oikeastaan edes yritellä estää tulevan tajutuksi.

Tavallaan epäreilua, että toiset voivat kehittää häirinnällä vaikuttamisiaan vaihe vaiheelta, mutta ihmisten ollessa sellaisia kuin ovat, ei edes ensimmäisten hyvin vastaanotettujen selitysten varaan ole helppo perustaa muuta selitystä, koska soveltuvaa yleisöä ei vain ole. Nämä selittelemisten epäonnistumiset tulevat kuitenkin myös monien sellaisten ihmisten huomioimaksi, jotka ovat eläneet pitkään systeemin säännöillä, mutteivat omasta yrittämisestään huolimatta ole edenneet elämässä kovinkaan kummoiseen asemaan. Voivat he olla myös taantuneet elämässään ja sen vuoksi ovat nykyisenlaisina melko mitättömiä ihmisiä tai sitten he eivät ole vielä edes ehättäneet kokeilla mitään kummoisempaa ja ovat vain jonkinlaisia sluibailijoita. Toisaalta, onhan noissa korkeakouluissakin paljon ihmisiä opiskelemassa ja töissä, jotka ovat hetkittäin ihmisenä yhtä eettisesti vastuuttomia monenlaisen suhteen kuin jotkut konventionaalisesti huonommin pärjäävistä ihmisistäkin. Pitkään samoissa töissä olleetkin ja muutenkin elämänsä kanssa sinut olevat saattavat hekin toisinaan olla mitä erilaisimmista syistä kovin tökeröitä ihmisinä, vaikka saattavatkin kätkeä sen vaikkapa äänensävyjen taa. Minkäänlaiselle ylemmälle taholle vastuussa olemattomille häirinnällä vaikuttajille tärkeimpänä moisessa on usein helppo tekojen varioitavuus, toistettavuus ja simppeliä ajattelua vaativa yhteistyö muiden ihmisten kanssa.

Kun häirinnän kokija sitten käy muodostamaan selitystä tällaisten, vaikuttamisensa epäonnistumisesta mahdollisesti vähemmän välittävien, toiminnasta, siitä voisi ensialkuun muodostua vaikka tällaista:

Picture 2. maantieteellisesti ei kovin laajalla alueella monia toisiinsa punoutuvia tekosia liitännäisineen
Picture 3. ikävien asioiden runsas ajattelu aiheuttaa kylmyyden tunteen dopamiinin ja joidenkin muiden hormonien ollessa lopuillaan?
Picture 4. antaa luulon tai epäilyksen siitä, että joku häirikkö palailee joskus kuukausien kuluttua tekemään jotain entisenlaista, jatkua
Picture 5. äänen esittely esim. puolitoista vuotta aiemmin kerrassaan ärsyttävänä ja tilanteita ärsyttäväksi tekevänä
Picture 6. edellispäivän event boundary -tapahtumasta muistuttaminen seuraavana päivänä
Picture 7. jos ongelmia jonkun sellaisen palvelun kanssa, josta pitää, häiriköt pyrkivät tekemään sen idean muistelemisesta ikävää, ellei jopa murheellista''
Picture 8. kolkuttamalla häirintää silloin, kun on selkeästi tietämätön siitä, mitä aikoo tehdä seuraavaksi ja on vielä ikäänkuin kuluttamassa aikaa esim. puuroa syömällä
Picture 9. häiriköt rientävät helposti mielekkyyden turmelemiseen häirinnällä juuri samanaikaisuuksien vuoksi
Picture 10. ajattelun toistuva "palauttaminen" esim. asuinpaikan tapahtumiin, olosuhteisiin ja siellä mieleen päätyviin ajatuksiin, tuntemuksiin
Picture 11. tilanteiden, tapahtumien aiheuttaminen, joissa mielelle tulee valitettava mahdollisuus päätyä ajattelemaan useita häiriköitä, joilla on jonkinlaista yhteenpelaavuutta, muiden ohjeistamana
Picture 12. ajatukset yrittävät karkailla aiheutetuista mietteistä ym., mutta siihen ollaankin varauduttu jo pidemmältä ajalta, jotta harvemminkin häiritessä saataisiin, ainakin teoriassa pidettyä ajoittain sen aikaa huonoissa mietteissä, että jäisi pysyviä vaikutuksia

Kuvien ja kuvioiden avulla on usein helpompi tehdä jotain ymmärrettäväksi, sillä vähentää lukijalle tarvetta muodostaa itse mielikuvia tekstin ymmärtämisen avuksi, mutta eivät nekään usein ns. toimi. Ilman kuvio-avusteisuutta häiritsemään pyrkivien toiminnan selittämiset lyhykäisesti esitettynä voisivat näyttää esim. tällaiselta:

  • sen varaan laskeminen, ettei kohde jaksa erotella mielessään eri asioiksi esim. samaa tapahtumapaikkaa ja samankaltaista tapahtumaa
  • kohteen motoristen liikkeiden käyttäminen ei ole sujuvaa, jos hänellä oletuksena, että taas niiden käytön aikoihin aavistaa äänillä häirintää tai jos sitä tosiaan esiintyy
  • hänen käydessä asioimassa jonkun luona, joku tietyistä hörhönoloisista siihen lähettyville joko vain oleilemaan, kulkemaan johonkin päin tai kenties myös eleileen ja sanomaan jotain
  • ihmiset ovat kovin viehtyneitä mahdollisuudesta herätellä ajatuksia yhdestä toisesta, jota pyritty kovin rinnastamaan tähän toiseen
  • on kokeiltu ja haeskeltu vaivihkaisia keinoja tuhota ihmisen mieli ja löydetty mm. se, että laitetaan joku ärsyttämällä itsensä tutustuttanut tulemaan kuulosalle tavalla, joka muistuttaa hiukan juuri tuolloin kohteen mielessä olevasta ja tehdään tätä monesti ja siten rajoittuen, että pitäydytään tietyn häiritsijän osalta tietynlaisissa teemoissa tai muissa samankaltaisuuksissa
  • menneisyyteen halutaan liittyä kytköksin, sekä tehdä menneisyyden nykyiseen persoonaan vaikuttavuus huononlaiseksi, mitä tehtävänä koetetaan helpottaa tukahduttamalla eri tavoin kohdeyksilön hetkellistä ajattelukykyä
  • sen aikaansaaminen ja ylläpitämisen yrittäminen, että joku saadaan pitämään tärkeänä puolustella, ettei ole jonkinlainen, vaikkei sellaiseen ole erityisempää muuta syytä kuin monien muiden jatkuva erityisten toistojen, ajoitusten käyttäminen muistiinjäävyyksien ja mielestä esiin tulemisten vahvistamiseen

Joillekin ihmisille selittämisessä joutuu kehittelemään selityksen aikana sellaisia variaatioita selityksestä, joissa ei käytetä sanoja, jotka eivät tunnu tulevan hyvin ymmärretyksi tai joiden käyttö antaa ymmärtämiskyvystään valheellisen vaikutelman antaville mahdollisuuden esittää muille läsnäoleville, että "eihän tällaista kukaan tajua". Suomenkieli ei kuitenkaan ole aivan loputtomasti vaihtoehtoisia sanavaihtoehtoja tarjoava, joten toisinaan selitystilante voi päättyä vain selittäjän turhautuneisuuteen.

Miten muka kenellekään voi selittää vaihtoehtoisesti, mitä tarkoittavat esim. orientoituneisuus tai immersiivisyys, jos tarkoituksena on selittää, että jomman kumman tällaisen jälkeen tai aikana, joku häirintään harrastava pyrkii tunkeutumaan tilanteeseen yrittämällä uuttaa kokijan mieleen ideaa jostain sellaisesta, joka tullaan tyypillisesti ajatelleeksi eri aikoina kuin ajattelussa meneillään olevaan liittyvät käsitteet, muistot, mietteet ym., mutta jossa on jotain samankaltaista esim. sanan kirjoitusasun osalta?

Jos esim. kukkaisuus on jostain kumman syystä ollut mielessä, täytyykö juuri tuolloin yrittää ympätä ajatteluun mukaan Emilia Kukkalaa (Voima-lehden päätoimittaja)? Itse asiassa tällaisessä olisi kyse myös aiempina vuosina tapahtuneista kommunikoinneista kyseisen lehden aiemman päätoimittajan kanssa, mutta eipä sellaisenkaan merkitystä todennäköisesti voisi selittää, jos "yleisö on väärä". Yksinkertaisempaa esimerkkiä, jota ei tarvitsisi laajentaa hirmuisesti olisi esim. usean videon katselu YouTube-kanavalta Throttle House ja minkä pääteeksi ylemmässä asunnossa käydään käyttämään vesihanaa kuin oltaisiin juuri painelemassa kaasua ennen kisan alkua ("rän ränn..")? Toisinaan häirintäteko on vain väline saamassa aikaan jonkinlaisen tuntemuksen kuten pelatessa vielä vielä kertaalleen vanhahkoa The Crew -autopeliä, missä tulee kuulluksi American Princess -yhtyeen esittämää musiikkikappaletta Auditorium, jossa lauletaan "You won't feel a thing. Won't feel nothing.". Tämä saa ylemmässä asunnon käyttäjiä (ei välttämättä asukkaiden) aloittamaan huonekalujen siirtelyä, missä esineitä siirrellään sentin pari kerrallaan lattian aiheuttaman suurikitkaisuuden tuottamaa ääntä häirinnässä hyväksi käyttäen, jotta häirinnän kohde ajautuisi tunteisiin, joissa hän ei tuntisi mitään, vaan tunnetila olisi synkkä ja lattea. Järkeä? Ei tietenkään, mutta koska Suomessa ei ole sellaisia auktoriteetteja, jotka uuttaisivat ihmisiin ideaa olla toimimatta toisiaan kohtaan ei-töykeästi, ihmiset ovat ottaneet moisenkinlaisen häirinnän rutiinikonstiksi, jonka ilmentyvät vieläpä päätyvät tekoina niidenkin tietoon, jotka esittävät, että he puoltavat rauhaa ja harmoniaa ihmisten kesken.

Saattaisi olla muutama sellainen selitettävä asia, joita varten ihmisillä ei ehkä ole soveltuvia esitietoja, eikä kelpoisia valmiuksia muutenkaan. Ja sitten olisi vielä selittäjän oman osaamisen ylittäminenkin ja muut tekemisen haasteet.

Media on sellainen taho, joka julkaisee uutisia, joiden on tarkoitus romuttaa vaikuttamaan pyrkivän täsmäkohteen mielialaa tai estellä häntä julkaisemasta tietynlaista mielipiteilyä tiettynä päivänä assosiaatio-/attribuuttivaarojen vuoksi. Olisihan riski kirjoittaa tai puhua tietynlaista, jos olisi ennakoitavissa, ettei pystyisi olemaan ilmaisematta tietynlaista muuta siinä samalla, vastaanottajien ollessa vaikea ottaa sitä jotain muuta vastaan ”puhtaasti” muiden päivän aikaisten tapahtumien ja juttujen vuoksi. Ennakoitavuutta olisi, että saman päivän aikana julkaistaisiin mitä todennäköisemmin jotain sellaista, joka on pyritty julkaisemaan hiukan ennen (tunteja) kuin mielipiteilijä ehtii julkaisemaan oman juttunsa, joka siis täten pääsee assosioitumaan ikävän vääränlaisesti, eivätkä kaikki molemmille (tai sille kaikelle) altistuneet pysty erottelemaan niitä mielessään erityisen laadukkaasti.

On spekulaationalaista, millä perusteella ja syyllä mediaväki muine osallistujineen pyrkii aavistamaan, ennakoimaan, valmistautumaan, reagoimaan ja jälkihoitamaan ongelman, joka muodostuu yksittäisen yksilön aikomuksista saada ihmisiä näkemystensä puolelle, mutta he pyrkivät ampumaan alas jokaisen yritelmän. Ikään kuin haasteena ei muutenkin olisi sellaista kuin kertomisen valmistelu, mahdollisine ajatelun hyytymisine/näivettymisine. Puhemuotoinen viestintä audion tai videon muodossa asettaa hieman erilaisia vaatimuksia kuulijalta kuin tekstin lukeminen, mutta kaikissa näissä tapauksissa on riski vastaanottajan kyllästymiselle ennen tiedon parempaa omaksuntaa. Ymmärrettävyys ei sekään ole mitenkään varmasti sama kuin miltä se viestijästä itsestään tuntuu, vaikeusastetta voiden lisätä kognitiivinen kuormitus kuulijan/lukijan esitietojen ollessa liian vajeellista lyhyelle selittämiselle. Puhumisjaksavuus ja ulkonäköisyys vaikuttaa tietysti myös.

Ilmaisun muodosta vähemmän riippuvaista on jonkinlainen vastahakoisuus ottaa jonkinlaista tietoa vastaan, missä haittaa lisää, jos kertojaan on vuosien ajan vihjailevasti attriboitu jotain sellaista, jonka hän itse olemuksellaan palauttaa mieleen, vaikkei syynä olisi kuin joukko vahvoja assosiaatioita, joita mediväen ystävät ylläpitävät eri kohderyhmissä. Mediväkihän siis koostuu ihmisistä, joilla on historia ja elämänkokemukset, eikä niinkään abstrakteista journalisteista, toimittajista ym. joilla on mahdollisesti jokin avatarkuvake ja tekonimi juttujensa äärellä, joten jos heidän arvoihinsa sisältyy se, että tietynlaista ihmistä (mitä tarkoittaisikaan), oli hän sitten julkkis tai ei, ei edesauteta, niin sitten häntä todennäköisesti tölvitään eri tavoin.

Erityisesti sellainen selittäminen, missä tuotaisiin jollakin yleisölle eksoottisella tavalla esille millä tavoin muille ihmisille voidaan aiheuttaa haittaa, herkistää mediaväkeä apureineen ehkäisemään vääränlaisen informaation yleisöön vaikuttavuutta. Selittämään pyrkijähän voisi tavoitella vaikkapa sitä, että ihmiset saisi tiedostamaan sen, että elimistöä voidaan viedä eksogeenisesti (sen ulkopuolelta vaikuttaen) kohti erilaisia raja-arvoja, minkä vuoksi jotkin veriarvot, pitoisuudet ja signaloinnit muuttuvat tavoilla, joka on tulkittavissa käytöksen havainnoinnin keinoin ja mikä voisi joissain tilanteissa aiheuttaa merkittävää haittaa yksilön terveydelle jatkuttuaan tarpeeksi kauan ja toistuttuaan usein. Ihmisethän eivät yleensäkään ole tottuneet yhdistämään elimistöön vaikutettavuutta kuin omavalintaiseen tai hyväksyvään sellaiseen kuten esim. liikunnan muodossa, eikä niinkään esim. psykologisen vaikuttamisen aiheuttaman metabolisen toiminnan poikkeutumisen kautta.

Hieman raisumpi väite voisi olla sellainen, missä selittäjä pyrkii argumentoimaan, että hän kokee itseään käytetyn ”yhteiskunnan penetraatiotestaajana” eli hänet on ensin ajettu sellaiseen asemaan, johon ei jostain syystä ole tyytyväinen ja on täten motivoitunut aikaan saamaan jonkinlaisen muutoksen (mitä keinoja käyttää, keihin ottaa yhteyksiä ja minkä vuoksi, kuinka sinnikäs on, mitkä syyt aiheuttavat motivaation hyytymistä, kuinka pitkään kestää motivaation uudelleen kerääminen ym.). Tämä voisi olla jotain, joka olisi loogisesti ymmärrettävissä, eikä siinä tarvitsisi edes kovin vilkasta mielikuvitusta, mutta sopivasti samanaikaisten mediassa julkaistujen uutisointien kanssa viestintäyritys voi mennä pahemman kerran mönkään.

Tietoisuuskilpailu, löydettävyys ja saavutettavuus yleensäkin, jotta viestintä edes tavoittaisi, on kaikkien viestijöiden ainaisena haasteena, mihin omat kimuranttiutensa tuovat myös netin suodatus ja häirintä lokaalista tai laajemmin, jolloin lukijat/kuulijat eivät pääse tiedon äärelle, vaikka haluaisivatkin, mutta se että mediaväki apureineen tulee häsläämään haitantekotarkoituksissa aiheuttaa runsaasti ylimääräistä valmistautumista, varmistelua, ajoittamista ym.


Yhteiskunnan hallittavuuteen ja ihmisten väliseen yhteistyöhön sisältyy sekin, että on olemassa eräänlaisia ”polttolistoja” eli listoja kohteista, joiden polttamisesta saadaan aikaiseksi johonkin tarkoitukseen soveltuvia assosiaatioita esim. asiaa julkisuudessa perkaavien tai kommentoivien tahojen tai tapahtumapaikkojen vuoksi tai mahdollisesti vasta yhdessä samaan aikaan ihmisten tietoisuuteen tulevan muiden asioiden kanssa. Tällöin yhdestä uutisoinnista huomioidut sana kuten Kajaani, leipomo, paloi, katto ja välikatu eivät vielä sellaisenaan herätä kummoisiakaan ajatuksia, mutta ne toimivat muita ajatuksia esiin lämppäilijöinä.

Tuskastelevatkohan työvuorossa olevat verkkouutistoimittajat useinkin sitä, ettei heillä ole sellaisia assosiaatioidensa puolesta sopivia uutisia valmiina, joilla saisi jonkun tietyn heidän toimittamaansa sivustoa hetken kuluttua selailemaan saapuvan takertumaan assosiaatiohöttöön? Heitä kun voisi olla tiedotettu tietoturvamurrot-osaston puolelta, että joku tietty henkilö on juuri tullut lämppäilleeksi mieltään riittävän vahvanlaisesti joihinkin sellaisiin aihealueisiin liittyen, joista hän "ammentaa voimaa" tjs. Iltakymmeneltä voi olla ulkovalaistus sen verran vähissä, ettei ehditä tekaisemaan kuvallista juttua, jossa olisi tuoreesti lavastettu tilanne.

Saatavilla voisi olla esim. jutut, joissa otsikkona "koulukanoja on jo useammassa koulussa" ja "kissa ei välttämättä karussa", joista jälkimmäinen tuntuisi sillä kertaa sopivammalta, koska kohdehenkilö on juuri tovi sitten palaillut mielessään menneisiin mediatekniikan opiskelujen aikoihin, joiden yhteydessä hänelle tutuksi tullut henkilö lausahti tokaisun liittyen kissojen ulkosalla oleskeluun ja hän on siinä samoilla minuuteilla tehnyt lisää selvyyttä itselleen liittyen Tomcat-palvelimeen, minkä logossakin kissaa olisi riittämiin. Vaihtoehtoisesti voisi myös informoida näennäisesti kilpailevan mediatalon puhelinmyyjää, että olisi taas aika esittää soittavansa lehtitarjouksen merkeissä. Iltakymmenen aikoihin sellainen soitto saattaisi olla vähän omituista, mutta toisaalta vastahan sitä tuossa heinäkuussa Helsingin Sanomien puhelinmyyjä soitteli 23 kertaa kolmen viikon sisään samalla henkilölle eli järkevyyden rajat on sinänsä ylitetty jo. Jos joku tolkku touhusta sitten kuitenkin otteen saa, niin sen seurauksena puhelinsoittelut päätettäneen sijoittaa seuraavaan päivään, jolloin vaikka Alma Talentista soittaa väitetysti "Koutonen", jolla on näppärästi nimiassosiaatioyhteyksiä puhelimeen vastaavan henkilön asuinkerrostalon vastaiseen päähän, jossa asuu Kautonen, jonka muut ovat tehneet ärsyttävän nimiseksi ja ylemmän asunnon ovinumeroon eli kuutoseen, jossa asujalla on ollut ns. tyhmää päässä mahdollisesti suuren osaa aikuisikäänsä.

Verkkouutistoimittajien ja heitä avustavien (tai kuka sitten ketä avustaakin ja kuka on väline millekin) saadessa käyttöönsä hieman enemmän aikaa häirintätouhujensa valmisteluun, ehditään miettiä huolitellummin, mahdollisesti aiemminkin käytetyn karkeatoimintaisen tekoälyn jelppaamana, miten heidän ja heidän edustamiensa tahojen kannalta ongelmallinen ihminen saataisiin vähemmän vaikuttamiskykyiseksi ym.

Tavallisten uutistenlukijoiden luuloissa journalistin tehtäviin kuuluu tarkistaa esim. lähteiden oikeellisuus, faktojen paikkansapitävyys ja kunnianloukkauskynnyksen ylittämättömyys, mutta heidän tehtäviinsä kuuluvat myös vaikuttamaan pyrkivyyden todistettavuuden vältettävyys ja vastareaktioihin ennalta varautuminen. Vaikuttavuuden tehostamisen apuna voidaan käyttää esim. suostuvaisia kohdeyksilön naapureita, muiden mediatalojen produktioihin osallistuvia ihmisiä, eri tavoin julkisuudesta tuttuja henkilöitä tai jossain toisessa maassa ennalta valmisteltua tapahtumaa.

Täten, kun tietoturvamurrot-osastolla havaitaan, että kohdehenkilö tekee jotain sillä tapaa poikkeuksellista tietokoneellaan, etteivät simulaatiomallinnukset osanneet ottaa sellaista huomioon, käydään eri tahoilla keskustelua siitä riittäisikö kohdehenkilön ajattelun saaminen takaisin digitaalisen kaksosensa ajattelun mukaiseksi pelkkä uutisilla kikkailu vai täytyykö triggeroida käyntiin jotain ennalta valmisteltua, saatetaan päätyä siihen, että on tärkeää ohjailla myös muita kohdehenkilöä luvattomasti (in-real-time tai koosteena) tarkkailevia ihmisiä. Tällainen voisi tarkoittaa esim. sitä, että kohdehenkilön katseltua imagoltaan laajalti suojeltua Jasper Pääkköstä elokuvansa (Omerta) trailerissa, triggeroidaan puolen tunnin sisään naapurivaltion vankilassa käyntiin panttivankitilanne ja laitetaan Helsingin Sanomat julkaisemaan jotain niin isosti, että se unohduttaa staattisten salatarkkailijoiden mielistä assosiaatiot Jasper Pääkkösen ja meri-sanaisuuden välillä tämän tapauksen osalta ja tarjoaa mielikuvituksen ruokkimiseksi isoja valokuvia meren aalloista jutussa, jossa aiheena Linus-niminen, huumeisiin sekaantunut henkilö. Nimi on jutun otsikossa niin isolla, että se erottuisi isommankin huoneen toiselle laidalle. Suomalaiset eivät ole koskaan kuulleetkaan kenestäkään muusta Linus-nimisestä kuin Torvalds-sellaisesta, joten heidän mielensä ajautuvat niin häkeltyneeksi nimisetvimisestä ja isoista valokuvista, ettei heidän mielensä jaksaisi assosioittaa merisyyttä ja aaltoja kohdehenkilöön, jonka omissa produktioissa aaltoisuus on itseasiassa eräänkin Facebook-sivun header-kuvana. Eli tarkoitus oli siis estää yhtä henkilö assosioitumasta Jasper Pääkkösen tietynlaisiin tekemisiin, mutta antaa salatarkkailijoiden, joita voisi olla esim. 80000, niputtaa kaksi erilaista panttivankisuustilannetta mielessään yhteen, sillä Omerta-elokuvassahan hyökätään presidentinlinnaan ja otetaan juhlavieraat panttivangiksi. Salatarkkailijaisuus ei tarkoita sitä, että suuri joukko ihmisiä olisi koko ajan suorittamassa jotain tarkkailua, vaan heidänkin joukossaan on niitä, jotka vinkkaavat muille tapahtumista kuten Facebook-ryhmissä vinkaillaan jostain huomioimisen arvoisesta – tai sellaisesta, jonka mainitsemisesta on tullut käsky jostain.

Sellaista kohdeyksilölle on ilmeisen vaikea sallia, että jonkinlainen hänen kehittelemänsä ja määrittämänsä symboliikka tai käsitteet alkaisivat tulemaan muistetuksi juuri häneen tekemisiinsä liittyväisinä ja vieläpä sillä tavalla kuin hän saattaisi toivoa niiden tulevan muistetuksi tai tulevan osallistuneeksi muuhun ajatteluun. Tämän vuoksi monet eri mediatalot ovat omineen ja muiden avustamana pyrkineet viemään pois mahdollisuuksia sille, että Illustrator-piirretty kuvitus, joka esittää verkostografiikkana yhden noodin sijoittumisen muiden keskenään verkottuneiden noodien läheisyyteen, mutta kuitenkin erilleen niistä, tulisi tunnetuksi tulkinnan muodoissa kuten a) yksin toimiva pystyy olemaan paljon enempään kykenevä kuin muut yhteen toimivat yhteensä tai b) Suomi ja Ahvenanmaa. Tällaista voi spekuloida suoritetun mm. lehtiotsikoilla kuten "työyhteisön myrkyttäjä" ja sellaisenaan tulkinnallisuudesta kilpailevaksi on päässyt esim. Hjalliksen moneen kertaan lesoiltu "yksin ei pärjää"-ideologia, millä hän viittaa kehittymäisillään olevaan ihmisverkostoonsa, jolla on väitetysti tarkoitus tarjota suorempi vaikuttamiskanava päätöksentekoon. Ivan Puopolon kolumnikirjoitus konformistisuudesta huhtikuulta 2021 taasen on tavallaan kelpoisaksi tulkittavuuden linjalla, mutta koska kyse on MTVuutiset-tuotannosta, voi siinä pitää lähtökohtaisena tarkoituksena olevan käsitteen, ilmiön ja visualisoitavuuden omimiseen pyrkimisestä, sillä sanaa "konformismi" ei käytetä kovinkaan usein ja kun sitä joku joskus myöhemmin vähän hakukoneella hakee, päätyy tietysti siihen yhteen tiettyyn kirjoitukseen aiheesta.


Lehdistön pitäisi olla sillä tapaa asioita tarkemmin selvittelevä taho, että ihmiset ja heidän asioistaan päättävät tahot voivat saada paremman ymmärryksen siitä, miten heihin vaikutetaan ja mihin pitäisi vaikuttaa, jotta heihin vaikuttavuuteensa saisi toivotuntulaista muutosta.

Turhanpäiväisen tuntuista edes mainita, mutta olisihan siinä jotain kysyttävää, miksi Sinimusta-niminen puolue teki itseään ensi kerran tiettäväksi samana päivänä, kun Putous-shown uudet kilpailijat esiteltiin mustine farkkuineen ja sinisine takkeineen? Seuraava uutinen kyseisestä puolueesta oli kannattajakorttien väärin laskemisesta ja olisikohan ne uutiset tästä puolueesta olleetkin suurin piirtein siinä?

Kun valtavirran lehdessä annetaan huomioita jonkin koodailun tekijälle, se saanee vähänkään enemmän koodailleesta tai edes tietotekniikkaa opiskelleesta tuntumaan siltä, ettei taaskaan kerrottu mistään hienoisemmasta ja enemmän vaivaa vaativasta, vaan esitettiin koodaamisesta mitään tietämättömille jonkinlainen yhden jutun show, joka ei tarjoa paljoakaan mahdollisuuksia kuvitella minkälaista muunlaista koodaamista yksi henkilö pystyy saamaan aikaan.

Mainostajat ja viihdemaailma ovat käyttäneet matemaattisen tarkkaa, tunnevaikutteista merkittävyyden rakentamista pidempään kuin kukaan edes muistaa, mutta koska tieto siitä miten sellaista varsinaisesti toteutetaan on pidetty poissa peruskoulun oppitunneilla opetettavasta, eikä tietoa siitä tule itsestään vastaan korkeakoulujenkaan opinnoissa, eikä mediassa, eikä missään muuallakaan, päädytään siihen kummallisuuteen, ettei tietynlaista muihin ihmisiin vaikuttamista ole olemassakaan tai se ei ole mahdollista tietyissä kielipelillisissä tilanteissa. Useassakin esim. aikakausilehdessä on voitu kertoa johonkin spefiseen aiheeseen liittyen puolen tusinan esimerkin kera, kuinka esim. businessneuvottelutilanteessa voidaan saada oma tahto lävitse tai kuinka viekoitellaan joku lähtemään mukaan tekemään jotain, mutta siitä kertomisesta pidättäydytään visusti, minkälaisia matemaattisia kaavoja kymmeniä tai satoja kertoja soveltaen saadaan aikaan vaikkapa se, että jonkun ihmisen suhtautuminen johonkin asiaan muuttuu pysyväluonteisesti. Täten, koska ihmisten tietoon ei laajalti pääse käsitys siitä, miten ihmisiin vaikuttamista voidaan lähestulkoon automatisoida, voidaan tilanteissa, joissa kuunneella, kuinka joku esittää väitteitä muiden häneen kohdistamasta vaikuttamisesta, tyrmätä väitteitä lähestulkoon pelkän monimutkaisuuden vuoksi.

Vaikka itse tiedostaa sen, miten häneen vaikutetaan ja hänellä voi olla esittää selvityksenä matemaattisesti ilmaistava kaava, se ei useinkaan riitä saamaan vähätietoista kuulijaa ymmärtämään, miltä tietynlainen vaikuttaminen tuntuu. Pikanttia on se, että vaikka kautta ihmiskunnan historian eräs hankalimmista asioista tiedonvälittämisessä on ollut saada joku toinen ymmärtämään, miltä itsestä tuntuu, voidaan esim. psykiatrisen osaston suuntaan välietappien kautta kuljetettaessa pitää pelkästään sitä, että kuulija ei ymmärrä, miltä jokin kertojasta itsestään tuntuu, osoituksena siitä, että kerrottu asia on vailla todellisuuspohjaa tms. Jos kerrottu asia tuntuu liian abstraktilta, silloin on syytä kysellä lisää, eikä tehdä loppupäätelmiä.

Kun joku tietty itseä ärsyttävä henkilö vaikkapa vain taas kerran kulkee ohitse, häneen alati vahvemmin liittyvät attribuutit (esim. nähty toistuvasti merenvihreiden rakennuksien läheisyydessä) pyrkivät assosioitumaan itselle ajankohtaiseen asiaan, jossa attribuuttia vastaavaa esiintyy tai sitten tilanne itsessään jää sen verran mieleen, että henkilön attribuutit juontuvat mieleen sitten myöhemmin, kun attribuuttiin assosioituva tilanne tulee ajatelluksi tai koetuksi. Näitä attribuutteja voidaan myös ”lainailla” muiden tiettyyn ”alkuperäishenkilöön” tunnepitoisella tavalla viitattavaksi. Eri henkilöiden attribuutteja voidaan esiinnyttää samoihin aikoihin ja samaan tilanteeseen liittyen, mikä aiheuttaa näiden henkilöiden liittymistä toisiinsa kokijan mielessä (samanryhmäisyyden tuntu). Kyse ei välttämättä tarvitse olla suoraan nähdystä henkilöstä, vaan tämä kaikki toimii myös fiktiivisten hahmojen ja esim. radiopersoonien kohdalla, attribuuttien voidessa ollessa kertynyt esim. useissa eri yhteyksissä kohdattujen luonnehdintojen kautta.

Henkilön osallistuessa moneen tilanteeseen attribuuttiensa kautta tulee hänestä tavallaan auktoritäärisempi havainnoijien mielissä, koska häneen assosioituvien asioiden juolahtaessa mieleen, tulee siinä samalla muutakin ylimääräistä oheisajattelua mukana, mikä sekä poikkeuttaa omaa ajattelua, että kuluttaa mentaalisia resursseja niiltä ajatuksilta, joita muuten olisi halunnut tai aikonut ajatella – varsinkin jos on hiukan heikommassa vireystilassa tms., sillä tuolloin voi olla hankalampi karistaa ylimääräisiä ajatuksia. Lisäksi, aina ei voi kokea varmuutta siitäkään, josko jotain kuitenkin jää alitajuntaan vaikuttamaan, vaikkei tietoisessa mielessä tuntuisikaan ilmenevän mitään ylimääräistä.

Ihmisten sijaan voidaan käyttää myös geometristen kuvioiden ideaaleja, jolloin geometrisen kuvion attribuutteja voidaan ajatella olevan niiden eri esiintymismuodot. Niiden esiinnyttämisellä voidaan pilata kyky ajatella tietynlaisilla symboleilla laadukkaasti (helposti) kunnes kohdeyksilö järjestelee mieltään, mutta missä vaiheessa järjestellä, jos altistumia ryöpytetään usein? Enemmän mielensä laadusta huolehtiva ihminen ei halua, että tiettyihin kuvioihin, kuten myös käsitteisiin, nimiin ym. liittyy ihan mitä vaan, mikä täten määrittelee väistämättömien altistumien aiheuttamisen häirinnäksi siinä mielessä, että se on vastoin kohdeyksilön omaa tahtoa. Sana ’liittyminen’ on tässä siinä mielessä hankala, että sitä on kyllä helppo käyttää semanttisella tasolla, mutta suhteessa siihen, miten aivot tietoa säilövät, se on karkea pelkistys.

Luvattomasti vaikuttamaan pyrkivillä voi olla ultimaattisena päämääränä saada tietynlaisia ylimääräisiä ajatuksia tunkeutumaan kohdeyksilön ajatteluun mukaan useiden eri asioiden ajattelemisen kohdalla, jolloin kyse voisi strategisen toiminnan asteeltaan olla erittäin hienoisesta sellaisesta ja samalla myös pelimäisestä toiminnasta, missä tavoitteiden saavuttaminen vaatii useita edeltäviä pelisiirtoja. Jo se tekee vaikuttamistoiminnasta enemmän pelimäistä, että eri attribuutteja esiinnytetään/ajatellutetaan eri ryhmittelyin erityisesti niissä tilanteissa, joissa ne kaikki yhdessä vastaavat jonkin tietyn yksittäisen asian attribuutteja.


lessen usable mental resources

inhibit earlier thinking

capture and repurpose concepts

introduce certain new concepts

maintain activity of certain thoughts, scripts, schemas etc.

force him to to think certain thoughts inside a short range of time

let certain concepts and ideas to grow together, melt them to each other

amplify them, nurture them, make room for them

observe, analyze

aim to growing network motifs that will form his default network

”Ei avointa psykoosia ja bisarreja harhaluuloja”

Terveysalalla työskenteleville ihmisille joutuu esittämään runsaasti kelpaavia esimerkkejä ennen kuin heidät saa tapauskohtaisesti irroitettua siitä diskurssista, jonka nojalla tietynlaisten luulojen ilmaiseminen viestii psykoosin mahdollisuudesta. Eri tavoin kouluttautuneilla tämä diskurssi on eri määrin ja muodossa sisäistettynä, mutta yhteisenä piirteenä ja sisäistyneisyyteensä tottuneisuuden seurauksena on helppo päätyä olemaan sellaista väitettä vastaan, missä yksilö kertoo havaintojensa kohteiden merkittävyyden olevan personoitu juuri hänelle.

”In the general humanities and social sciences, discourse describes a formal way of thinking that can be expressed through language. Discourse is a social boundary that defines what statements can be said about a topic.” (en.wikipedia.org)
”Diskurssin sisäiset säännöt määrittävät, mitä jostakin aiheesta on mahdollista sanoa, miten siitä voidaan puhua. Diskurssit nähdään usein vangitsevina siten, että diskurssin omaksuneen on vaikea ajatella toisin.” (fi.wikipedia.org)

Toisinaan runsaskaan esimerkkien määrä ei riitä saamaan keskustelukumppania myöntämään, että kertoja on selvästikin kelpaavan selityksen jäljillä tai sitten ehkä se ainoa hyvä esimerkki on juuri sen verran monimutkainen, että kuulija ei halua käydä prosessoimaan sitä mielessään, jolloin käytettäväksi jää vain esimerkkejä, joista kertoja ei itsekään erityisemmin pidä, mutta joilla saattaa olla käyttöä jonkinlaisen aiherajauksen tuottamisessa. Toki sekin on mahdollista, että kertoja ei itsekään ole saanut muodostettua koherenttia, helposti ajateltavaa selitystä sille, mistä haluaisi kertoa ja juuri sen vuoksi hän toivoisi, että kuulija saisi hänen kerronnastaan ns. kiinni ja auttaisi häntä ajatustensa selkiyttämisessä ja hienostamisessa. Riskinä yhdeksessä kymmenestä tapauksesta – ennen koulutusjärjestelmän parantamista – on kuitenkin se, että kuulija päätyy käyttämään sanaa psykoosi tai jotain vielä vakavamamman kuuloista.

Tavallisessa kaverillisessa keskustelussa huomion ohjaaminen vaikkapa siihen, että tietokonepelissä Mass Effect: Andromeda on suhteellisen paljon suomalaisittain tutun kuuloisia pelihahmojen nimiä (Kallo, Kosta, Suvi ja Vessa), saa helposti hyväksynnän sille, että siinä tosiaan on jotain erikoista. Siitä taasen on helppo johdattaa hyväksymään se mahdollisuus, että pelintekijät ovat jostain syystä päättäneet, että siinä pelissä täytyy olla juuri nämä tuollaiset nimet, vaikkeivat ne tuo mitään lisäarvoa sellaisille pelaajille, joille suomenkieli ei ole ollenkaan tuttua, josta taasen päästäisiin spekuloimaan tällaisen päätöksen syillä. Jos terveysalan asiantuntijalta kysyisi mielipidettä samaisten pelihahmojen nimistä, keskustelu ei todennäköisesti etenisi sen näkemyksen hyväksymiseen, että pelintekijät ovat erikseen halunneet peliin suomenkielisen kuuloisia nimiä, sillä hänen orientaationsa kahden tai kolmen vartin vastaanottoajalla ei olisi sopiva tällaiselle kysymykselle, hänen ollessaan sellaisessa toiminnan moodissa, missä haetaan esille selkeästi relevantin kuuloisia asioita ja sivuutetaan sellainen, joka vaatii ylimääräiseltä tuntuvaa muistikuormitusta ja hänelle uutta ajattelua tuottavaa pohdintaa.

Täten ei päästäisi myöskään kysymykseen siitä, että ”jos kerran pelintekijät ovat tällä tavoin päättäneet sisällyttää peliin jotain sellaista, jonka vain suomalaiset tajuavat, eikö silloin voisi olettaa, että vain tietyn kohderyhmän tai kenties vain tietyn yksittäinen ihmisen tajuttavaksi, on jonkin tyyppistä ainesta sisällytetty jollakin perusteella myös muihin peleihin ja mikseipä myös elokuviin, tv-sarjoihin ja vaikka mihin”. Mikä peruste olisikaan, ei olisi yksiselitteisen varmaa, että idea siitä olisi lähtöisin tuotantotiimin sisältä. Ihmisethän ovat tehneet pikku palveluksia toisilleen jo tuhansien vuosien ajan.

”Hiukan lähtenyt mopo käsistä”

Jos riskin uhkaa siitä, että psykoosi-kortti saatetaan nostaa esille, leppoistetaan ja otetaan tarkasteluun sellaisia esimerkkejä ja skenaarioita, joille kullekin tohtii antaa vähintään promillen verran todennäköisyyttä tai toteutumisen mahdollisuutta, saavutettaisiin jo piankin hyväksyttävissä oleva huomio siitä, että paljon huomiota maailmalla saanut suurvaltajohtajan teko olisikin ollut sekä vaikutusvallan näyttämistä esim. kannattajajoukoilleen, että jälleen uusi osoitus siitä, että hän pystyy saamaan kaikki tempauksensa liittymään läheisesti jonkun tietyn yksilön elämään, josta muu maailma ei tiedä mitään. Täten tekojen vaikuttavuus kannattajajoukon (ja asioista muutoin tietävien) piirissä lisääntyisi onnistuneiden, muille tuntemattomaksi jäävän ihmisen elämään viittaavuuksien vuoksi. Eräs tällaisen tarkoitus voisi olla siinä, että sillä todennetaan, kuinka helppoa on tehdä jotain aivan tolkutonta, josta muu maailma keskustelee paljon, eikä siitä silti ole sellaisia seuraamuksia, että myöhempien tolkuttomuuksien tai erikoisten tekojen suorittaminen vaikeutuisi mitenkään. Huomionarvoista tässä on siis erityisesti se, että ilman viittailuja tähän monille tuntemattomaksi jäävään ihmiseen, erilliset suurvaltajohtajohtajan omituiset teot olisivat juuri sellaisia eli omituisia. Ja jos viittailu kohdistuisi julkisesti liian tunnistettavasti johonkin henkilöön, niin silloinhan siihen voisi moni bloggaaja tai journalisti tarttua kiinni.

Täten Mark Esper ei ehkei olisikaan päässyt puolustusministeriksi ansioidensa vuoksi, vaan hänen sukunimensä suomenkieliseksi muokattavuuden vuoksi, kirjaimien paikkaa vaihtamalla. Täten, Qasem Suleimani ei olisi tullut ammutuksi julkisuudessa väitettyjen syiden vuoksi, vaan siksi että eräs Marko asuu Leiman-nimisen naapurissa. Täten, pommikoneiden hyökkäys Baghdadiin olisikin tapahtunut sen vuoksi, että Markoa on kymmeniä kertoja per viikko ärsyttänyt tahallaan hitaasti pitkin Lentäjäntietä kävellen etenevä hyypiö, joka kuljettaa muovikassiaan katuasfalttia hipoen ja toinen käsi mitään tekemättömänä roikkuen ja jonka fleda näyttää samalta kuin Markon isällä eräässä valokuvassa (bag, dad.. get it?). Ts. kyse olisi siis myös tietovarkaissa käymisestä tuon suurvaltajohtajan kannattajajoukon käyttöön.

Muutamaa sataa ihmistä varten suurvaltajajohtaja ei viitsine lähteä leikkimään maailmanpolitiikalla, mutta entä jos niitä ihmisiä onkin vaikkapa kaksisataa tuhatta tai miljoona, taviksista enemmän tunnettuihin? Spekuloitavaksi toki jäisi, minkälaisia varsinaisia pyrkimyksiä eri tarkoituksien yhteensovittamiselle olisi, mutta vaikkei tähän sopivaa skenaariota olisikaan helppo muodostaa, ei se pois sulje sitä mahdollisuutta, etteikö osatotuus olisi tullut jo paljastettua. Pikanttina sattumana, että kesken yläasteen käynnin Marko joutui muuttamaan kaupunginosaan, jonka nimi on Pontus. Sehän on melkein potus (President of the United States)?

Jos erään tietyn suurvaltajohtajan tekosia ja sanomisia on tullut seuranneeksi, sekä on lisäksi paljon tv-sarjoja ja elokuvia katsova, on hyvinkin voinut tulla tajunneeksi, että kyseisen tahon kannattajajoukoissa pyritään avustamaan siinä, että saadaan tuo suurvaltajohtaja sanailemaan tai tekemään jotain sellaista, joka iskostaa moniin muihin ihmisiin yhteyden johonkin populaarikulttuurista tuttuun. Tähän voi sitten sisällyttää edellä mainittua tiettyyn monille tuntemattomaksi jäävää viittailua ja ajoittamista kuten esim. armahtamalla Michael Flynn (entinen Yhdysvaltain turvallisuuspoliittinen neuvonantaja) samoilla minuuteilla, kun Marko katsoo elokuvaa Transit, jonka pääosassa on Jim Caviezel, joka näyttää monien piirteidensä osalta samankaltaiselta kuin Michael Flynn ja josta saadaan samalla jollain tavoin hyödynnettävissä oleva assosiaatioyhteys tv-sarjaan Person of Interest (suomessa Kohde), missä kehitetty tietokoneohjelma ”is capable of collating all sources of information, to predict terrorist acts and to identify people planning them” (Wikipedia).

Pikanttina huomiona, että Markon lähtiessä käymään viimeisiä kertoja aiemmalla sukulaisomisteisella asunnollaan, hakiakseen pois vintillä olleita vanhoja tallenteita, kulkien sinne Lentäjäntietä pyöräillen, ilmestyi uutismedioihin runsaasti uutisointia Alaa Mashzoubin kuolemasta moottoripyörillä liikkuneiden ampujien toimesta (13 luotia ammuttu, vrt. tv-sarjan nimeen ”13 reasons why”). Uutisvalokuvien perusteella hänelle oli ilmeisesti hyvin tyypillistä pitää päässään sellaista lätsää eli flat cappia, joka oli aikoinaan ollut isoisänkin paljon käyttämä ja joka löytyi vielä tuolloinkin omakotitalon yläkertaan vievän portaikon hattuhyllyltä. Aivan kuin mihinkään meneminen ei olisi jäänyt muilta tietämättä.

Maailman toiminta ja tapahtumat siinä selittyvät usein paljon paremmin, kun antaa mahdollisuuden hyväksyä jokseenkin ihmeelliseltäkin tuntuvat selitykset. Esim. mitenkä sattuikaan, että Berliinin muuri murtui 9.11. ja syyskuun 11. päivä oli unohtamattomaksi jäänyt hyökkäys kohti kahta tornitaloa? Jos ensin hyväksyy sen, että siinä ei todennäköisesti ole kyse sattumasta, sitten ei voi välttää senkään hyväksymistä, että vähintään jälkimmäinen haluttiin jonkun paljon erilaisia resursseja käytössä olevien toimesta saada tapahtumaan juuri tiettynä päivänä. Siitä taasen pääsee sen miettimiseen, minkälaisen kulttuurin, ideologian tai maan edustajien kannalta tällainen olisi tavoitteellista vai onko kyse maapallon laajuisesti toimivan piilo-organisaation toiminnasta?

Ja kun puhutaan tällaisista salaliittomaisuuteen vivahtavista tahoista, on syytä tehdä huomioitavaksi, etteivät kaikki salaiseen toimintaan osallistuvat ole paljon valtaa käyttöönsä hankkineita, vaan esim. se poliisi, joka tukehdutti ihmisen polvelleen, saattoi tehdä sen pyynnöstä ja siitä syystä, että jossain on simuloitu monien amerikanenglantia puhuvien ihmisten ajautuvan vaikeuteen olla ajattelematta sanaa joke ajatellessaan sanaa choke tai että jotkut helpommin altistettavat alkavat suhtautumaan sellaiseen ennenaikaiseen kuolemaan, missä suojamaskisuus on ollut jotenkin mukana, kuin hassuna tapahtumana. Samoihin aikoihinhan on uutiskuvissa esiintynyt paljon mellastavia ja monessa kanavassa ääntä pitäviä mielenosoittajia hengitysmaskeineen ja ”I can’t breath”-plagaatteineen - aikana, jolloin valtavat määrät ihmiset ympäri maailman pitävät kasvoillaan hengitysmaskia pandemian laajuiseksi edenneen viruksen vuoksi. Mitenkä käykään tulevien muista aiheista mieltään osoittavien viestin läpimenevyydelle, vastaanotettavuudelle, muistettavuudella ym. kaiken edellisen seurauksena? Tulipalojen ja tuhotöiden sävyttämät mielenosoitukset ovat kuitenkin jotain sellaista, jotka ihminen kaikessa primitiivisyydessään tallentaa varmuudella mieleensä, siinä samalla hermoverkotuksiaan sillä tapaa uusiksi laittaen, ettei aiempaan käsitteiden selkeyden tilaan ole ehkä paluuta.

Sovittelumoodissa eli kun huomioidun asian piirteet muistuttavat yhdessä niin mainiosti aiemmin elämässä koetusta tai ajoituksen epäilyttävyyttä ei haluaisi hylätä

Saturday Night Livessä oli sketsi, jossa on ahtauduttu pienehkön kahvipöydän ääreen tarjottimien kanssa. Tämä saattaisi pläjäyttää mieleen ajan, jolloin opiskelujensa aikoihin oltiin tultu opetelluksi syömään nelistään tai isommassa porukassa tarjottimille sijoiteltu ateria pienehköjen pöytien äärellä koulun ruokalassa, vaikka siellä olisi ollut käytettävissä myös tavallisia pitkiä ruokapöytiäkin.

Tv-sarjan Madam Secretaryn jakso alkaa oveen koputtelulla, sillä on meneillään äänestyspäivä ja ihmisiä halutaan aktivoida äänestämään. Fiktionaalinen päähenkilö Elizabeth ”Bess” Adams McCord on suuressa määrin vaaliväsymystä kokeva ja se näkyy ilmeissä ja eleissä, niiden ollessa ns. pikkaisen pimahtaneelle ihmiselle tavanomaisia. Vaatetuksena olevan takin tammuus ja punareunuksisuus yhdessä väsymyksenoloisuuden kanssa saattaisivat ryöpsäyttää ajatukset kohti Craftin alusvaatekerrastoa, joka on talvisin käytössä lenkkeillessä.

Kun pelatussa pelissä ”Prague is placed under martial law” ja Adam Jensen joutuu kulkemaan metrotunnelin läpi kävellen, Suomen VR tiedottaa junaliikenteen korvattavan busseilla Kouvolan ja Joutsenon välillä. Mikä mieletön sattuma.

Heti sen jälkeen, kun pelatussa pelissä ”the leader of the Augmented Rights Coalition” kuolee (”Rucker’s body begins to suddenly reject his augmentations, and he suffers a gruesome death”), Twitter tiedottaa käyvänsä bannaamaan kaiken poliittisen mainonnan (huomattu Techmemessä). Mieli loihtii skenaarion, missä sosiaalisen median kautta ei tulevaisuudessa pääse ilmaisemaan mielipiteitään ellei ole hyväksyttyjen listalla, jolloin hyväksyttyjen listalla olevat pääsevät keinojaan käyttäen eroon vastustajistaan ennen kuin nämä ehtivät saamaan asioitaan muiden ihmisten kuultavaksi.

Viestintää rajoittavuutta, kohdistuen lähinnä yksittäisen kaupungin asioista keskustelluiden ihmisten väliseen viestintään, tapahtui epäilyttävillä ajoituksilla sekä vuonna 2006, jolloin Lappeenrannan kaupungin epäviralliset Facebook-sivut katosivat verkosta vain kaksi tuntia ennen pitkähkön kaupunki-innovaatio -aiheisen viestin sinne lähettämistä, että myös pari vuotta aiemmin, jolloin Lappeenrannan Uutisten keskustelufoorumi poistui käytettävistä 20 minuuttia ennen kuin sai kirjoitellun kirjoituksen julkaisuvalmiiksi. Twitter-keskusteluun kaupunkilaiset eivät ole suuremmin innostuneet, joten näennäisen helpot keinot tavoittaa paljon kaupunkilaisia vähällä vaivalla, olivat täten hyvin vähissä.


Transhumanismi menee pitkälle ohi hetkellisesti tutuksi tehdystä biohakkeroinnista, että se voi olla ongelmallista niiden kannalta, jotka ovat tottuneet ja haluavat pitäytyä siinä, että ihmisoliosta vuosikymmenien aikana muodostuneet teoriat, joiden varaan muut teoriat, kaupalliset palvelut, mainosala, poliittinen vaikuttaminen ym. perustuvat, eivät olisi käytettävyydeltään häilyväisiä ja liian vähämääräisiin ihmisryhmiin kohdistuvia. Ihmisiä on paljon helpompi ymmärtää nykyisellään, kun heidän kognitiiviset kykynsä pysyttäytyvät tunnetuissa rajoissa, jolloin he eivät ole esim. niin kykeneviä kyseenalaistamaan asioita.

Olisi täysin luontevaa ajatella, että salaista ihmisiin vaikuttamista on ollut vähintään niin kauan kuin vaikkapa Lappeenranta on ollut kaupunki ja että sitä olisi harrastettu niin lehdistön kuin kaupungin virastojen toimesta kuin myös erilaisten yritysten ja kaupunkilaisten toimesta, mistä sitten seuraisi, että yhden tai useamman tarkoituksen vuoksi vaikuttaminen kohdistuisi usein ja pitkäaikaisesti johonkin tiettyyn tai tiettyihin ihmisiin.

Ohjailtuja ja vaikutettuja ihmisiä voi olla useita, joista jotkut voivat tulla vaikuttaneeksi kohdeyksilön elämään tahattomasti tai sitten he eivät koskaan kohtaa häntä, eikä heistä ehkä ikinä tule mitään sellaista, mistä voitaisiin lukea uutisista, vaan he ovat vain eri ohjailuproduktioon kuuluvia. Eri ohjailuproduktioon kuuluva voi olla myös sellainen, joka saadaan motivoitumaan vaikuttamaan tietyn kohdeyksilön elämään, mutta joka jää silti eräänlaisen välineen asemaan, joka ei tiedä kuuluvansa johonkin ohjailuproduktioon. Tai ehkä hänestä tulee julkisesti laajoihin ihmisjoukkoihin vaikuttava ihminen, joka siinä samalla vaikuttaa myös jonkun kohdeyksilöön elämään. Ihan miten päätetään. Tai ainakin yritetään.

Vaikuttamaan pyrkivien ote kohdeyksilön elämästä ei välttämättä ole niin hyvälaatuista, ettei hän voisi tehdä merkittävästi elämäänsä vaikuttavia valintoja, joiden valitsemisessa ei olisi erityisempiä paineita, vaan kaikki tiettyyn asiaan liittyneet vaihtoehdot olisivat helppoja ja käypiä valintoja. Siltikin, halukkuutta ”ohjailuproduktion” jatkamiseen riittäessä, voi tehdä olettamuksen, että jonkinlaista pilotointia, joukkoa sekalaisia kokeilua ja varmatoimiseksi osoittautunutta vaikuttamista pidetään tärkeänä jonkin tulevan ajan suhteen.

Siltikin, monet niistä ihmisistä, jotka ovat halunneet antaa ymmärtää, että juuri he ovat aikoinaan olleet erityisen paljon vaikuttamassa siihen, minkälaisia elämänkokemuksia kohdeyksilö saa osakseen, ovat jälkeenpäin ajatellen olleet niin nolon varovaisia, että heiltä on mennyt tuhatmäärin hyviä tilaisuuksia täysin hukkaan. Aivan kuin he eivät olisi uskoneet riittävästi toimintansa perusteisiin eli yksilöihin vaikuttamisen teorioihin tai ehkä he ovat olleet muiden heille antamien ohjeiden varassa? Hehän eivät aina ole olleet esim. tietoteknisesti suuntautuneita, eivätkä edes erityisen lahjakkaita siinä, vaan vasta myöhemmällä iällä (alle kaksikymppisenä) innostuneet enemmän oma-aloitteisiin vaikuttamiskokeiluihin.

Kohdeyksilön mielen toimintaa ohjaillessa, sen toimintaa arvaillessa ja arvailemisen mahdollisuuksia pohjustaessa kertyy herkästi niin paljon dataa tietojärjestelmien käsiteltäväksi ja varsinkin ihmismielien käsiteltäväksi, että monenlaiset kompromissit lienevät kelvanneen. Kaikkihan eivät voi olla professoreita, eikä virtuaalitodellisuudessa katseltavissa oleva grafiikka tilannetietoineen ole ollut tavanomaista lähentelevää kuin vasta vähän aikaa. On myös helpompi selittää mukaan tuleville agenteille, mistä on kyse, kun ei-professori pystyy selittämään toimintaa ilman erityisempää selittämiseen valmistautumista ja mukaan tuleva pystyy ottamaan selityksen vastaan selittämisen kuuntelemiseen erityisemmin valmistautumatta.

Eräs tärkeä keino vaikuttamiseen on jo pitkään ollut primingsignaalien hyödyntämiseen perustuva, sillä sen käytöstä ihmiset voivat keskustella puheen avulla, jolloin osallistujien mieltymyksiä ajatellen sosiaalinen aspektikin tulee huomioiduksi. Paljastavaa sen hyödyntämisessä, toimintaa takaisinmallintaen (eng. reverse engineering), on se, että siinä on tyydytty sillä tapaa laadullisesti välttävään toimintaan, että kohdehenkilön suorittaman oletetun ajattelemisen kohteen ja oletetun havaitun kohteen välillä on niin vähän eroa, että kohdeyksilön ajattelua mallintava algoritmi voi viitata molempiin samalla muuttujalla (esim. ”kohde1”). Toki myöhempinä vuosina, tutkimustiedon aivoista ja mielen toiminnasta lisääntyessä, sekä paremmin koulutettujen ihmisten tullessa mukaan uusiksi agenteiksi, saavutetaan paremman laatuista mallinnusta, ennakoitavuutta ym. mutta varhaisempina aikoina näin ei vielä ollut. Psykologiaa tieteenä on toki ollut jo vuosisata sitten, mitä on varmasti edeltänyt suuri määrä kokeiluja ihmisillä aina sieltä asti kuin ihmiselle on ollut puhumisen ja ajattelemisen kyky.

Mitenkähän osallistuvat agentit perustelevat vaikuttamiseen osallistumisensa itselleen? Ajattelevatko he, että kohdeyksilö on jotenkin pysyväluonteisesti jotenkin tietynlainen ja että hän olisi sellaista joskus myöhemminkin vai hyväksyvätkö he sen, että kohdeyksilöä yritetään muokata tietynlaiseksi ja agentin on tietyssä roolissa toimien varmisteltava tällaista kehityskulkua? Entä miten he ottavat vastaan tiedon siitä, että ohjailuproduktio ei ole laadullisesti täydellinen, vaan siihen on tullut paljon muunnoksia ja korjailuja, ja että on tehty kömpelöitä yritelmiä saada kohdeyksilö tuntemaan, että jokin sellainen, mikä ei alun perin ollut tarkoitettu häneen vaikuttavaksi, olisi ollut juurikin jotain sellaista? Jääkö lopulta enää mitään alkuperäistä jäljelle tai muuntuuko toiminta pelkästään jonkinlaisen uudenlaisen maailmanjärjestyksen kannattajajäsenien pyrkimyksiksi estää heidän toimintaansa hyväksymättömien mahdollisuuksia saavuttamasta tavoitteitaan ajattelussaan ja elämässään yleensä?

Ohjailuun mukaan halunneet saattavat

  • ilakoida sillä, että ”ei kyllä ihan äkkiä arvaa, mistä on kyse..”
  • laskelmoida sen varaan, että ajallisesti etäämmältä muistoja tarkastellen, eri paikoissa tapahtuneet asiat eivät tuntuisi riittävän erilaisilta, vaan tapahtumien muistelussa olisi toisiinsa sekoittuneisuutta
  • aikoa pyrkiä varmistelemaan, että kohdeyksilö olisi joskus myöhemmin niin huonomuistinen, että ei muistaisi kuka teki milloin ja mitä
  • arvioida, mitä sanoja kohdeyksilö tulisi joskus myöhemmin elämässään tarvitsemaan oltuaan ohjailtu ja pakotettu tietynlaisiin elämänlinjoihin ja muokata hänen suhtautumistaan noihin sanoihin jo kaukaa ennalta
  • esittää tietyn nimistä, jotta saataisiin tietynlaiset tilanteet muistumaan myöhemminkin tuon nimen muistamisen kautta
  • aiheuttaa erilaisia muistijälkiä tahallaan
  • olla olleet jo kaukaa ennalta tietoisia, mitä ulkomaisissa tv-sarjoissa tai ulkomaisessa politiikassa tulee tapahtumaan, jotta voitaisiin valmistella saamaan kohdeyksilö tuntemaan niiden kertovan hänestä
  • tunnistaa, mitä suomalaisiinkin vetoavaa sanailua ja symboliikkaa ulkomailla tullaan käyttämään kymmeniä vuosia myöhemmin, jolloin voidaan kasvattaa kohdeyksilöä käyttämään niitä eri tarkoituksissa kuin mihin niitä myöhemmin tullaan toisaalla käyttämään
  • saada konsultointiapua siihen, miten minkäkinlainen mieltä valmisteleva häirintä toteutetaan
  • jaeskella muiden osallistujien käyttöön tietoa kohdeyksilölle tapahtuneista asioista

Kuinka se pitäisi ottaa, että itseen suhtaudutaan tavalla, joka on epäkunnioittavaa ja jonka ulkopuolisetkin huomaavat tai tulevat muuten tietoiseksi, mutta joka yhdistyy lisäksi toimintaan, jossa on sivullisia kärsijöitä kymmenittäin tai sadoittain, osan heistä ollessa ”omalla vuorollaan” muita kohtaan epäkunnioittavasti käyttäytyviä? Tai se, että häiritsemällä vaikuttamaan pyrkijä(t) ottaa toistuvasti imagollista haittaa niiltä ulkopuolisilta, jotka satunnaisesti hänen tekojaan tai niiden jälkiä tulevat havainnoineeksi? Kuinka he itse kokevat sen vai saavatko he kenties niin hyvän kompensaation kuten esim. tyttären tulevan koulutuksen maksamisen, ettei heidän tekonsa hetkauta heitä itseään kummoisemmin? Voidaan toki ajatella, että häirinnäksi luokiteltavaan vaikuttamiseen osallistuvat ja siitä tietoiset voivat olla mieleltään sen verran vahvaa tekoa, että he kestävät tottumisen kautta aisteihin kohdistuvaa ärsytystä, mutta eikö se olisi pakoa poispäin enemmän intellektuellista ajattelusta ja täten jo sellaisenaan määrittää heidät jokseenkin höhliksi tjs? Entä mitä kertoo heidän kyvykkyydestään se, että he painottavat erittäin mielellään eräänlaisia varmoja vaikuttimia kuten voimakkaita ääniä, jota kestää pitkän aikaa ja joka tulee monien sellaistenkin kuulluksi ja tiedostetuksi, jotka eivät ole ollenkaan vaikuttamisessa mukana? Osallistujat ovat tässä sellaisia, jotka aiheuttavat keinotekoisia liikenneruuhkia, jättävät työ­maakoneen ulvomaan kerrostaloasuinalueella, antavat eläimille signaalin, joka saa ne vauhkoontumaan ja laittavat kokonaisien kaupunginosien sähköjä, valoja tai vesiä poikki kaikilta tuolla jollain alueella asuvilta vain sen vuoksi, että yhteen henkilöön kohdistuva häirinnällä vaikuttaminen saataisiin toteutettua siten, ettei tarvitsisi miettiä, tuliko jokin asia huomioiduksi vai eikö tullut.

Jos häirinnän kohde on riittävän ymmärtäväinen sen suhteen, kuinka joku muu ottaisi vastaan tai kestäisi saman häirinnän, joka voisi toki olla hienoisempaakin ja pidemmällä ajanjaksolla pohjusteltua kuin pelkkä yksittäinen hetki häirintää, pitäisikö hänen silti kokea olevansa jotenkin puolustuskyvyttömämpi tai vähemmän sanavalmis ”kuin muut”, jos ei saa aikaiseksi tehokasta vastareaktiota tai saa masinoitua käyntiin sellaista toimintaa, joka poistaisi/muuntaisi häneen suhtautumistaan? Kysehän tässä olisi yhdestä vastaan heimo/verkosto/ryhmittymä eli vastaan olevat joko pitäisivät itseään lähtökohtaisesti parempana kuin se joku, joka on heidän kohteekseen valittu tai sitten he vain jatkavat sitä, mikä on joskus aiemmin aloitettu eli he perustavat uudempaa häirintää aiemman vaikuttamisen varaan. Molemmissa tapauksissa kohdeyksilö voi pitää sitä seikkaa, että hän ei kenties koe pärjäävänsä monia ihmisiä vastaan sellaisenaan, melko merkityksettömänä, vakavampaa ollen se, että ulkopuoliset eivät osaa lukea tilanteita ja tehdä tulkintoja siten, etteivät ne lopulta vääristyisi kohdeyksilön kannalta haitalliseksi esim. juoruilun kautta. Suomessahan ei edelleenkään ole monessakaan asiassa tapana kysellä asianomaisilta, mitä hän on mieltä häneen liittyvästä asiasta.

Häirintään viehtyneet ihmisverkostot tapaavat saattaa jäsentensä tehtäväksi kaikenlaista sellaista, mikä ajan kanssa attribuoi kohdehenkilön mielessä johonkin tiettyyn osallistuneeseen ihmiseen liittyen tietynlaisia assosiaatioita ja niistä juontuvia muita ajatuksia. Koska häirintä on tyypillisesti jotain, jota kukaan ei kaipaa osakseen, käytetään attribuutteina sellaista, joka ei miellytä kohdeyksilöä, mutta se tarkoittaa myös sitä, että aina toisinaan jonkun osallistujan on ikään kuin uhrauduttava (esim. jostain tytöstä tehdään tyttö, jonka on tarkoitus tuoda mieleen pornovideon pepputyttö). Mutta kysyttiinkö attribuoitavalta hyväksyntää tällaiseen vai asetettiinko hänet hänelle kertomatta tilanteisiin, jotka muokkaavat tietyn havainnoijan assosiaatioverkostoja tietyllä tavalla?

Koska ihmisten välinen verkostoituneisuus tarkoittaa myös sitä, että asioita tehdään yhdessä, tulevat osallistuvista nekin, jotka seuraavat tapahtumien kulkuja passiivisesti, tietoiseksi, että joku tietty tyttö on tietylle ihmiselle ”se pepputyttö”. Tämä ei vielä sellaisenaan tuhoa tuon tytön mahdollisuuksia sosiaaliseen kanssakäymiseen muiden osallistujien kanssa, jos hänen mielensä on riittävän kestävä moiselle ja hän on riittävän suosittu tai kelpaava ihmisenä, mutta jos kyse olisi hupaisuus—iljettävyys -jatkumolla yleisesti vähemmän mielekkäistä attribuoinneista, olisi jotain, joka ajan kanssa tulisi haitaksi hänelle.

Näiden ihmisten käyttäessä häirintätekniikkanaan paljolti sitä periaatetta, että aiempi havainto tai ajatus vahvistaa jonkin myöhemmän ajatuksen tulemista mieleen, kääntyy juuri tämä osallistujia itseään varten. Tämä johtuu siitä, että osallistujien mielessä tullessa ensin esiaktivoiduttua pepputyttöisyyden idea ja muu saman asian tienoille liittyvä (anaaliseksi, levitettävyys ym.), alkaa muiden osallistujien mieleen kertyä tähän pepputyttöön liittyen uutta attribuuttia sitä mukaa, kun esiaktivoituneisuutta seuraa muissa yhteyksissä tehdyt havainnot, jotka vahvistavat pepputytöstä mieleen tulevia ajatuksia. Tämä taasen on varsin kontrolloimatonta, eikä kenelläkään osallistujista ole selkeää käsitystä siitä, miten kunkin osallistujan käsitys tuosta pepputytöstä muokkaantuu ajan kanssa.

Varsinkin naisosallistujista on helppo lukea, että he tiedostavat heitä itseään ärsyttävän ”vastuunsa” osallistua häirintään attribuoimalla itseensä jotain pöhköä tjm., sillä ainakin jollain tasolla he ymmärtävät, mitä haittaa moisesta voi olla hänelle itselleen. Jos muilta osallistujilta kyselee, mikä on heidän suhteensa tuohon pepputyttöön, niin sellaisenaan voi saada vastauksen, että suhtautuminen on ihan tavallinen eli ”ei mitään ongelmaa” tjs. Todellisuudessa aika on ehtinyt vaikuttaa heidän mieleensä enemmän kuin he antavat kerronnallaan ymmärtää, eikä jatkuvasti olisi sellaisia tilanteita, joissa esim. hiljainen syrjivyys olisi erityisen selkeästi läsnä olevaa. Joillakin tytöillä tämän tajuaminen tulee viiveellä, jolloin he kuvittelevat, että he vain osallistuvat kertaalleen johonkin tekoseen, mutta jo se yksi kertakin riittää haitaksi hänelle itselleen, sillä tuotettua attribuuttiahan tullaan käyttämään myöhemmin moneen kertaan ja ajatukset johtavat osallistujien keskuudessa sinnepäin useista muista ajatuksista. Toki asia voidaan yrittää selittää pois sitenkin, että pidetään muiden osallistujien erottelutarkkuutta sen verran laadukkaana, ettei mielikuvahaittaa pääsisi kertymään, mutta hyvä erottelutarkkuus vaatii aktiivista ajatuksien prosessointia, minkä monet kokisivat suorastaan työlääksi.

Tilastollisesti tämän asian tiedostamisen osallistujien keskuudessa voi osoittaa epäsuorasti, huomaamalla, että hyvännäköiset tytöt ja naiset ottavat mieluiten osaa sellaisiin tekoihin, joissa he voivat esiintyä naisellisesti, sensuellista, viehkeästi tms. Iäkkäämmät naiset taasen ovat ilmeisesti herkempiä ajattelemaan, että heillä on riittävästi sellaista elämänkokemusta, joka muistuttaa heitä siitä, kuinka he joskus aiemmin olivat hyvännäköisiä yms., joten muutama kerta örkin tms. näköisenä tai pöhkösti käyttäytyvänä ei tunnu heistä ensimmäisellä, eikä monelle myöhemmälläkään kerralla erityisen haitalliselta heille itselleen. Hermostuneimpia ovat sellaiset naiset, jotka ovat vielä kohtalaisen nuoria (esim. alle 30-vuotiaita), mutta eivät koskaan tai useinkaan ole kokeneet olleensa kauniita tai muuten itseensä täysin tyytyväisiä. Toki kaikki näistä voivat ystäviensä puheiden kautta saada palautettua hyväntuulisuutensa ym. tekojensa jälkeen, mutta ei se mihinkään sitä tosiasiaa hälvennä, että monien muiden osallistujien mieliin on jäänyt jälkiä hänestä ja hänen osallisuudestaan. Voi mennä vuosiakin ennen kuin muiden osallistujien myöhemmät havainnot muissa yhteyksissä johtavat siihen, että aiemmin häirintään osallistunut alkaa tuntua ei-haluttavalta tms.


Tämä teksti sisältää sanoja, joiden esiin loihtimat mielikuvat eivät ole odotettuja muiden tekstien perusteella. Sinänsä varsin kesyä, ottaen huomioon, kuinka karkeaa ja moukkamaista ihmisten käytös voi olla ja mistä voisi kertoa, jos se ei kävisi lukijasta vähemmän mielekkääksi.

Selkeys, yhteentoimivuus, clutter-free ja vääränlaisten yhdistelmien poissaolevuus ovat sitä, mitä ihmiset pohjimmiltaan visuaalisesti havaittavaksi tulevilta ja ajatuksia herätteleviltä asioilta toivoisivat, mutta esim. lehdistö ja lehdistöä hyödyntävät tahot eivät päästä ihmisiä helpolla. Elinympäristöstä voisi monissa paikoin sanoa paljolti samaa. Ajoitetut muistiinjäävyydet ja moniassosiaatioita aiheuttavuudet voivat turmella ajattelua joiltain osin jo kertalaakista, mutta MSM:n (main street median) pyrkiessä ylläpitämään vaikutelmaa jonkinlaisesta todellisuudesta ja julkisuudesta, ovat lisärasitteena pakonomaisesti käytetty semanttiseen yhteentoimivuuteen pyrkivyys, aiemmin julkaistuun viitattavuus, vakioasioiden käyttö ja myös monesta asiasta mainitsematta oleminen.

Tekoälyavusteinen tilannelavastus, otsikointi, assosiaatiovarmistelu ym. ovat johtaneet siihenkin, ettei ns. tavallinen ihminen pysty enää selittämään itselleen, mistä muodostuu hänen suhtautumisensa esim. keltaiseen väriin ja miksi suhtautuminen sen esiintyvyyteen on erilaisissa tilanteissa erilainen. AI-asiantuntijat ja kognitiotieteilijät ovat varmastikin olleet konsultoitavien joukossa, kun filosofin uraansa päättämässä ollutta haasteltiin hänen keltaisessa leoparditakissaan ja haastattelija hiplasi kiehnäävästi reittään sormineen (minuutin kestoisesti). Keltaisuus eri muodoissaan 2020-luvulle saavuttaessa on tullut suorastaan tyrkylle, vaikka "ennen" esim. vaatteissa sen käyttöä vältettiin. Tällä voi olla vaikutuksensa niihinkin tahoihin, jotka ovat aikoinaan valinneet käyttöönsä tietynlaisen keltaisen värin, jota ovat riittävän hillitysti vuosikymmeniä käyttäneet kuten Seura-lehti on tehnyt.

Lehtien toimituksissa on saatettu ehkä vähän pohtiakin sitä, miten eri tavoin mielenterveysongelmaiset kestävät heidän omat tai muiden sanalliset ja kuvalliset kikkailut, mutta varmaankin aina näiden keskusteluiden lopulla päädytty olla huomioimatta sellaista erityisesti. Aina kaiken huomioitavan ei tarvitse olla siinä (verkko)lehdessä, jota ihmiset selailevat, vaan sekin riittää moneen tarkoitukseen, että lukijan voi olettaa nähneen jotain jossain toisaalla (tosielämässä, uutislähetyksissä, Facebookissa tjm.).

Samankaltaisuuksilla kikkailua:

  • vierekkäin uutinen jalkaväkimiinoista ja uutinen naapurien riidoista, johon kutsuttiin poliisi ja jossa väkiviinalla oli paljon osuutta asiaan
  • QAnon, Vastaamo ja Ask (kaupunki Norjassa, jossa tapahtui kaupunkia tuhonnut mutaliukuma) uutisotsikoissa useiden päivien tai jopa viikkojen ajan suht samanaikaisesti
  • venäläiset toteavat, että "olemme järkyttyneitä, että länsi kutsuu Valko-Venäjän ilmatilassa sattunutta tapausta järkyttäväksi"
  • valkovenäläisen toimittajan, Pratasevitsin käyttämä lentokone ohjattiin kääntymään pois suunnastaan, lentomatkan piirtymisen tullessa esitetellyksi (verkkouutisissa) tyylillisesti samannäköisenä kuin Dragon Age: Inquisition -tietokonepelissä pelaajan matka piirtyy kartalle
  • valkovenäläisen toimittajan, Pratasevitsin käyttämä lentokone ohjattiin kääntymään pois suunnastaan MiG-hävittäjän saattelemana ja Jeff Bezosin uutisoidaan olevan lähes valmis ostamaan MGM Studios (välisyys)
  • Capitol Hill -sisääntunkeutuminen ja tunkeutujien itsensä videoimiseen käyttämä Parler-sovellus, jonka (aiemmassa) logossa sisääntunkeutuvaisuuden ideaa
  • Ilta-Sanomissa päätetään 18.12.2021, että uutisoidaan peurasta, jolla on nuoli päässä ("mutta se ei tunnu haittaavan sitä"), Din Djarin saatua Mandalorian -tv-sarjassa haltuunsa Beskar Staff -keihään

Jonkun olisi syytä tehdä tutkimusprosessia noudattaen selvitys siitä, pystyvätkö ihmiset pitämään mielessään erillään esim. Jokelan ja Kauhajoen koulusurmia, vaikka tapahtumapaikkojen välillä on matkaetäisyyttä 270 km ja tapahtuma-ajassa on eroa lähes vuoden verran? Kauhajoen koulusurmien vuosipäivän kohdalla on useampanakin vuotena uutisoitu Breivik-surmaajan teoista, minkä voisi joiltain osin olettaa ryppäytyvän ihmisten mielissä yhteen Suomessa tapahtuneisiin koulusurmiin liittyvien mielteiden ja mietteiden kanssa. Tällaisen voisi olettaa olevan media-alalla työskentelevien hyvin tiedostamaa ihmisajattelun ilmiöisyyttä. Vaihtoehtoisesti Kauhajoki olisi se, jossa Breivik-uutisoinnin aikoihin tapahtuu jotain uutisoitavaa, kuten onkin tapahtunut.

Tottuneesti meta-ajattelemista harrastavat ja vaikkapa opiskelijat, joilla on meneillään paljon erilaista ajateltavaa, saattanevat olla eräitä, jotka tunnistavat herkähkösti, kuinka ajattelua turhanpäiväisesti stimuloivuus poisorientoi jostain eli vaikka he eivät varsinaisesti sekaantuisi ajatuksissaan sellaisen vuoksi, eikä heidän mielensä "ylikuormitu" samankaltaisuuksien havainnoinnista, he tunnistavat olosuhteissa tai tilanteessa jotain vääränlaisesti vaikuttavuutta. Media, kuten ilkeämieliset ihmisetkin, saattaisivat yrittää kääntää tietynlaisen turhanpäiväisesti mieltä stimuloivuuden esim. neurologisesti ongelmallisten ihmisten vaikeudeksi toimia maailmassa ja antaa ymmärtää, että heidän ongelmansa tulisi esille jo siinä vaiheessa, missä jotain joiltain osin samankaltaista, mutta kuitenkin erilaista esiintyy samoihin aikoihin ja että tällaisen "kestäminen" on muille ihmisille aivan normaalia. Todellisuudessa kyse olisi paljon hienoisemman seuraamuksen tajuamisesta. Erikseen sitten sen tajuamiset, että jotain samankaltaisuuksia pyritään erilaisin tehostinkeinoin runnomaan yksilöiden mielessä yhteen siinä tavoitteessa, että niiden välille muodostuisi pysyväluontoisia yhteyksiä hermoverkkojen tasolla. Meta-ajattelijat saattavat ymmärtää hyvinkin tarkkaan milloin tällainen riski on olemassa, eikä kaikenlaisten tällaisten yhdistelmien tekemistä koeta suotavaksi.

Poisorientoituminen ei myöskään mitenkään välttämättä ole vain yksittäisten asioiden hetken aikaa ilmenemisiin perustuvaa vaikutusta, vaan monenlaista poisorientoitumista aiheuttavuutta on pitkin viikkoa useissa eri päivittäisjulkaisuissa, joten siinäkin mielessä ongelman luonnehtiminen sellaiseksi, että sen kokevat ongelmaksi vain ne, jotka häiriintyvät yksittäisten asioiden ilmenemisestä, on varsin pöyhkeää. Olisi myös osoitettavissa tapauksia, tilanteita ja henkilöitä, joihin liittyen tehdään erityisjärjestelyjä, jotta jokin tuntuisi joillekin erityisemmältä kuin muille.

Rikostutkija ei asettele kahden eri rikoksen aineistoa samalle kiinnitystaululle, eikä teini laittele mitä tahansa postereita seinilleen, vaikka on monesta asiasta kiinnostunut, eivätkä naiset suotta ole aikoinaan olleet dominavassa asemassa sen tajuamisessa, että muutokset sisustamisessa, omassa olemuksessa ja äänilähteiden hienosäätämisessä vaikuttavat merkittävästi ihmisenä muuttumisena mahdollisuuteen ja päivittäiseen kokemukseen elämän- ja ajattelunlaadusta. Elokuvassa Equilibrium kelpasi aivan hyvin hätävalheeksi työpöydän äärellä olemiselle, että oli vain optimoimassa työpöydän esineiden järjestystä uudelleen, jotta voisi olisi tehokkaampi työntekijä. Jokainen pikkuseikka siis vaikuttaa ajatteluun (ja tuntemuksiin), minkä voi huomata, jos antaa itselleen tällaisen mahdollisuuden.

Työssä oppimisessa oppimisen annosteleminen olisi pidemmän päälle tehokkaampaa työntekijän kouluttamista ja hänen työssään viihtymisen mahdollisuuksien parantamista kuin se, että vaaditaan tekemään jotain työtuntimäärien saavuttamiseksi. Harkitsevaisesti työntekijäänsä kouluttava työnantaja voi antaa mahdollisuuden leikata työpäiviä lyhyeen, jos se tuntuu opitun sisäistämisen kannalta paremmalta, mutta kaduilla ja muualla "tuolla ulkona", urbaanissa ympäristössä tällaista ei ongelmallistuvammassa lisääntyvässä määrin tarjota, vaan pikemminkin opetetaan ihmiset kokemaan kaikenlaiset vääränlaisuudet, poikkeavuudet, keskeneräisyydet ja suorastaan häiritsevyydet jonakin sellaisena, "jota vain on ja se on nyt vaan siedettävä".

Ihmisille, joilla ei erityisemmin ole ajattelussaan sellaista, jota eivät haluaisi kadottaa hetkeksi tai kokonaan ja jotka eivät ole erityisemmin moksiskaan siitä, jos jokin saa aikaan sen, että päätyy ajattelemaan asian A sijaan asiaa B, ei kait ole suuremmin väliksi, vaikka jotain ennen niin vääränlaisesti esillä olevaa tulisikin jatkuvasti ja joka päivä nähdyksi? Tämä voi selittyä sitenkin, että nämä ihmiset eläisivät siinä mielessä suljetussa järjestelmässä, että siinä olevat asiat ovat heille jo tutuiksi tulleita, eivätkä he ole mitenkään kiinnostuneita toimimaan päättäjinä siitä, minkälaista asuinkaupungissaan pitäisi olla, joten hätkähdyttäväkään poikkeama siinä minkälaista on, ei saa heidän tuntemustaan tavallisen tylsästä itsestään muuttumaan suuresti ja se taasen saa heidät kokemaan, että asiathan ovat ihan ok. Eräänlaista itsekkyyttä sekin. Pikanttina kokeiluna tällaisten ihmisten "vakaumuksen" horjuttamiselle on ollut soitella "iltasoittoa" keskikaupungilla (Lappeenranta), minkä siedettävyyden vaikeus on ilmennyt esim. siinä, että baarin terassilla istuneet saattoivat huomioida lähellä olevien vetävän hiukan syvempään henkeä ärsyttävyyden sietämisen alkamisen merkiksi ja puheensorinat eri puolin tyrehtyivät siksi aikaa, että tulisi taas vähän hiljaisempaa, että voisi puhua selkeämmin kuultavasti. Seuraavana päivänä paikallislehden tekstaripalstalla kiitellään (ilman sarkasmia) sitä, miten ihanaa oli, kun taas saattoi kuulla iltasoittoa laajalle kuuluvista ämyreistä ja kysellään siinä samalla retorisesti, josko sellaista saisi laajennettua muuallakin puolen kaupunkia. Kirkonkelloillahan on ihmisten sietokykyä koeteltu esim. Lappeenrannassa jo kymmeniä vuosia. Juhannusviikonlopun sunnuntaina jollain kirkonkelloista vastaavilta taisivat olla irronneet viimeisetkin mutterit päästä, sillä kirkonkelloja soiteltiin ennätysmäärä eli lähes 20 krt saman päivän aikana, vaikka kyse oli tyypillisesti sellaisesta ajankohdasta, jolloin ihmiset ovat tottuneet, että kaupungissa on monin paikoin erittäin hiljaista.

Monilla eri aloilla arvostetaan esteettisyyttä, oli se sitten visuaalista tai muunlaista, joten ovatko ihmiset menettäneet tai surkastuttaneet jotain kyvykkyyttänsä vai ovatko he vain jollain tapaa luovuttaneet? Ketkä voittivat? Ainakin kait ne, jotka pyrkivät vahvistamaan jonkin asenteen tai ilmiön leviämistä erilaisella viestinnällä, joka ei välttämättä ole ns. suoraviivaista, vaan esim. taideteoksiin "kätkettyä". Nykyäänhän on kovin tavanomaista tehdä taideteoksista moniassosiaatioisia eli ensin tulee mieleen jotain, joka kehittyy lisähuomioiden kautta muiksi ajatuksiksi, kunnes myöhemmin ajattelun ituja ilmaantuu lisää, mahdollisesti jonkin muun ajattelua väkisin stimuloivan avittamana ja sitten vielä vähän myöhemmin, ajattelun "jäähdyttyä", mieleen pyrkii vielä jotain ajateltavaa, johon tämä taideteos päätyy helposti mukaan, vaikkei ole fyysisesti sitä lähimainkaan. Monitulkintaisuudesta ja -assosiaatioisuudesta seuraa myös sekin, että taideteoksesta ei koeta voitavan keskustella, koska ei voida olla varmoja miten muut sen kokevat. "Ihan kiva", "sopii mukavan piristävästi ympäristöönsä" ja "pitäisi olla enemmänkin mielipiteellisiä taideteoksia" eivät ole erityisen huolella mietittyjä näkemyksien ilmaisuja, mutta tällaiselle tasolle erikseen kysytyt mielipiteet lehtien sivuilla usein jäävät. Se voi olla virallissa selityksissä hyvinkin epäselvää, mikä taho on mitenkin paljon vaikuttanut jonkin taideteoksen sijaintiin ja siihen, miltä se näyttää. Täten, kun jostain kaupungista pois muuttanut perulainen nainen sanoo muraalin olevan "kiitos" siitä, miten mukavaa oli opiskella paikallisessa yliopistossa, on hyvinkin todennäköistä, että muraalin olemus oli päätetty jo vuosia aiemmin ja tarvittiin vain joku esittämään tarina, jonka mukaan muraali on hänen ideaansa perustuvaa.


Elintarvikeliikkeiden kauppiaiden omakuvat antavat usein ymmärtää kyseen olevan rehdistä, lupsakasta ja kivasta henkilöstä, mutta myymälä ja sen edusta ovat silti yhtenäisellä tavalla kohtauspaikka kaavamaistettuun häirintään osallistuville kaupan työntekijöille ja muille sielläpäin aikaansa käyttäville.

Minkähänlainen päätöksistä muodostuva ketju ehti muodostumaan ennen kuin ns. iltapäivälehden verkkosivuille päätyi pikkuruinen kuva Kimi Räikkösestä sullottuna kasvojensa osalta kyseiseen kuvaruutuun sellaisena päivänä, jolloin uutisotsikoissa oli laajalti sekä "real time deep fake", että Venäjän vaaleissa esiintyneet Boris-nimisen ehdokkaan kaksi lähes samannäköistä ja -nimistä kilpailevaa ehdokasta?

Ihmisen tai useiden ihmisten mielen valmistelua myöhempää käyttöä varten voi ajatella palvelutoimintana, missä tulevista hyödyntäjistä ei välttämättä ole varmaa tietoa siinä vaiheessa, kun mieltä/mieliä on valmisteltu ja yhteistoimintana, missä käyttötarkoitukset ovat pitkälti tiedossa jo ennen varsinaisia valmistelevia toimenpiteitä.

Koska valmistelija ja myöhempi käyttäjä eivät välttämättä ole samoja henkilöitä, eikä käyttäjällä välttämättä ole intressiä perehtyä erityisen syvällisesti siihen, miten valmistelu on tapahtunut ja minkälaisten muutosvaiheiden kautta kohdeyksilön mieltä on muokattu, eikä valmistelija itsekään jaksa loputtomiin kaikkea tehtyä muistaa (ja heitähän on voinut olla useita ja he ovat voineet olla keskittyneitä muistamaan eri asioita), on pidemmän päälle helpompaa toimia siten, että pitäydytään ”lapsellisen yksinkertaisessa”. Ts. algoritmien, konelaskennan, analysoinnin ja tekoälyilyn voi antaa olla niin hienoista ja tehokasta kuin voi olla ja ne voivat toimia huomaamattomasti taustalla, kunhan sillä abstraktiotasolla, millä ihmiset kommunikoivat ihmisten kanssa ja ihmisen interaktioivat laitteiden/sovellusten kanssa, ei tarvita erityisempää kouluttautuneisuutta, vaan enintään vähäistä perehtymistä.

Suurpiirteisyyteen ja summittaisuuteen sekin, että kohdeyksilön on toivottavaa tajuta joko tietoisesti tai vähintään alitajuisesti, mihin hänen halutaan kiinnittävän huomiota sillä hetkellä tai sen vuoksi, että ajoitettua häirintää esiintyy ja tämä taasen käy sitä epävarmemmaksi häirinnän suorittajien kannalta, mitä enemmän he joutuvat pähkäilemään mielessään sitä, mikä olisi soveltuva hetki häirinnän ajoittamiseksi. Onhan niinkin, että mitä enemmän yksittäinen häirintään osallistuja pähkäilee omassa mielessään, sitä kauemmin häneltä kestää jakaa pähkäilyjensä tuloksia ja ajatuksenkulkujaan muiden häirintään osallistujien kanssa, mikä taasen vaikuttaisi tyrehdyttävästi häirinnän ideoinnin ja suorittamisen jouhevuuteen. Häirinnässä voikin täten spekuloida esiintyvän veikkausmaisia piirteitä eli häirintää ideoiden paljon ennalta, mutta jos toteutus ei mene aivan toivotunlaisesti, se ei haittaa häiritsemiseen osallistujia kovinkaan paljon. Häirinnän ideoinnin laatu onkin huonoimmillaan silloin, kun pyritään keksimään jotain pikaisesti.

Helpoksi tehtyä kohdeyksilön mielen häirinnällä valmistelua edustaa esim. sellainen, missä keskitytään kaikkien häirintään osallistujien tunnistamien sanojen, tapahtumien, käsitteiden ym. käyttöön. Tällaista toimintaa olisi vaikkapa sellainen, missä kohdeyksilön katsellessa hieman jo elähtänyttä tv-sarjaa Time After Time, joka kertoo scifikirjailija H.G. Wellsin seikkailusta nuorena miehenä, läimäytetään jonkinlaisella kumipampulla talon rakenteisiin sisältäpäin (ylempi asunto) juuri siinä kohdin, mikä edeltää zombiemaista hyökkäystä (potilaskokeiden uhreja) ja jälkeen sen kommentin, että ”tutkaa ei voida korjata”, sillä nämä yhdessä palauttavat mieleen samaisena päivänä pelatun Dying Light -pelisession, missä kaikenlaiset pitkulaiset rämäesineet toimivat (optionaalisina) puolustusvälineinä zombeiksi muuttuneita ihmisiä vastaan ja missä radiotorni on sanaperheisesti ottaen varsin sama asia kuin tutkahökkeli.

Valmistelevuutta Dying Lightin ja Time After Timen osalta edustaisi toistuva tiettyjen avainsanojen ja niistä kumpuavien jatkoajatuksien linkittäminen väkivaltaisuuden ja likaisuuden ideaan, ja muita tietynkaltaisuuksia sisältäviin tuotoksiin. Ts. pelkkä väkivaltaisuuden esiintyminen tai ilmentyminen pelissä tai tv-sarjassa ei toimisi häiritsijää toimintaan herättelevänä kriteerinä, vaan mukana jonkin tuotoksen tai kokemuksen mittaisessa tapahtumassa pitäisi olla sopivasti muutakin, mikä joko inhiboi (estää), indusoi (edistää) tai vahvistaa mielteiden ja tuntemusten välisiä yhteyksiä.

Kohdeyksilön tajutessa häneen pyrittävän vaikuttamaan tahallisesti, hän järjestelee mieltään uusiksi: poistelee, lisäilee, selailee, muistelee, arvioi, luokittelee, jäsentelee ym., mistä seuraa, että hänen mieleensä tulee selkeyden lisäksi ikään kuin uutta tilaa, mutta tämä on samalla myös riski, koska häirinnällä vaikuttavat pyrkivät mitä todennäköisimmin yrittämään liittyä vapautuneeseen tilaan monin kytköksin ja ärsyttein. Tilaahan ei varsinaisesti vapaudu heti, vaan mielen setviminen antaa aivoille eräänlaisen signaalin ryhtyä toimeen. Mielen setviminen koostuisi runsaasta mielteiden esiinlämppäilystä ja juuri näihin esiinlämppäilyihin häirinnällä pyritään kytkeytymään, jolloin lopputulemana on, että tiettyjä asioita ei sitten saakaan niin helposti pois mielestään, vaikka aivot jonkinlaista automatisoitua karsintaa käyvätkin suorittamaan. Vaikka ajatteluun tulee kyllä lisää selkeyttä ym., häirintä aiheutti sellaista lisäverkostoitumista mielessä, mikä vahvistaa myöhempien vaikutteiden tehoa ja niillä aikaan saatavien vasteiden esiin tulevuutta.

Mielen järjestelyn aikaista tilaisuutta ovat monesti sekä kotimaiset, että ulkomaiset läheisen AMK:n ja yliopiston opiskelijat pyrkineet hyödyntämään ujuttaakseen kohdeyksilön mieleen ärsyyntyneisyyttä tietynoloisiin ihmisiin, josko kohdeyksilö alkaisi yleistämisen kautta pitämään kaikkia näennäisesti samankaltaisten ihmisjoukkojen edustajia ärsyttävinä tai ainakin, josko sellaiset tuntemukset tulisivat jatkossa edes hiukan helpommin esille. Ts. vaikka ulkomaalaisia opiskelijoita on monen näköisiä ja oloisia, pyritään luomaan illuusiota siitä, että kaikki venäläiset, ”mustaihoiset”, aasialaiset ym. ovat jotenkin ärsyttäviä, josko ärsyttämisen kohde alkaisi vaikkapa toimimaan sellaisilla tavoilla, jotka myötäilevät sellaisten ihmisten tapoja ja käytöstä, jotka edustavat rasistista käytöstä ja tätä kautta kohdeyksilön saisi tekemään ikään kuin sosiaalisen itsemurhan. Huomionarvoista on, että vaikka kohdeyksilö olisi tehnyt elämässään paljon sellaista, mitä voisi arvostaa, silti aina löytyy paljon sellaisia opiskelijoita, jotka saadaan jonkin propagandapaketin avulla toimimaan kohdeyksilön vastaisesti muutaman havaittavaksi tulemisen kerran ajan. Liekö se tarkoittaa, että he arvioivat, että on helpompaa toimia kuten muutkin vaikuttavat toimivan kuin ottaa riskejä ja mahdollisesti hankaloittaa sosiaalista tai muuta elämäänsä? Päätelmä: ihmiset ovat luonteeltaan heikkoja?

Toisinaan kohdeyksilö ei ole yksin suunnilleen tietynlaisen vaikuttamisen kohteena, vaan uutisoinnin avulla on ollut tarkoitus vaikuttaa useisiin ihmisiin joko kaikkiin samalla tavalla tai joihinkin ihmisistä jollain erityisellä tavalla kenties heidän aiemman valmiutensa perusteella tai sitten lisävaikuttamisen kera. Julkkisten kuolemat ovat eräitä niistä tapahtumista, joita voidaan hyödyntää useisiin ihmisiin vaikutettaessa. Nuo kuolemat voivat olla luonnollisia tai ne voivat olla olleet tahallaan edistettyjä, ne voivat olla olleet ennalta tiedossa jo pitkään ja niihin liittyvien tietojulkaisujen ajoitus voi olla päätetty moneen asiaan suhteuttaen.

Moniin ihmisiin vaikutettaessa on hankalampaa arvioida tunne-elämään vaikuttavuutta, joten tärkeämmäksi saattaa päätyä pysyväluonteisten assosiaatioreittien valmistelu, mitä voidaan sitten aktivoida käyttöön tarvittaessa. Kokeellisesti voidaan toki saada selville yhtäläisyyksiä ihmisten ajattelussa, mahdollisesti kulttuuriset rajat ylittävää sellaista. Karkeasti ottaen esim. ikä on eräs kriteeri sille, minkä nojalla voi lähes suoraan tehdä olettamuksia siitä, mitä ensiajatuksia vaikkapa paljon Hitchcockin elokuvia nuorempana nähneelle herättää Psycho-elokuvien näyttelijän kuolema 9.2.2018. Korealaista poppia (K-poppia) tuottavien bändien solistien kuolemat koskettavat tästä musiikkilajista vähän tietäviä vähän, mutta K-pop on luokittelunimikkeenä niin helposti mieleen jäävä, että sen yhteydessä voi tuoda esille paljon muuta sellaista, joka voi assosioitua pitkäaikaisesti K-popista mieleen juolahtavaksi.

Sekin on mahdollista, että tietyn kohdeyksilön mielen tai useiden ihmisten mielien valmistelut tullaan tajunneeksi muiden toimesta kuin ketkä ovat olleet mukana asiaan liittyvässä yhteistoiminnassa, valmistelujen tullessa joko tyystin muuhun käyttöön kaapatuiksi tai sitten ihan vain jo tehtyä valmistelua laajemmin häiritsemättömästi hyödynnetyksi.

Vohkare nro 11 (2022)

Venäjälle valtiona siinä missä Yhdysvaltalaisille instituutioillekaan tai mille tahansa laajaa yleisöä puhuttelevalle ei ole ollut vierasta viestiä assosiaatioilla sellaisesta, mistä ei voi puhua. Täten, tottuneisuus tietynlaisiin viestinnällisiin käytäntöihin ja siihen, että erikoisuudet esillelaitoissa ja tapahtumien aikaisissa tapahtumissa esiintulleet uutisoidaan monen toimesta, ei ole kadonnut kuin taikaiskusta sen vuoksi, että Venäjä tulee aloittaneeksi sodan Ukrainaa kohtaan.

Sodan alkamisen ajoittumisen päivä (22.2.2022) on paljon kakkosia sisältävänä mahdollisesti tulkinnallisesti epäselväksi jäävä, mutta siinä on selvä pyrkimys muistettavuuteen, mille olisi voinut muodostua jokin tavoiteltu merkitys, jos Venäjä olisi suoriutunut sodankäynnistään paremmin. Myöhempien kuukausien kyseisen sodan jatkumisen päiviltä ei ole tihkunut niin paljon tietoa sellaisista Venäjään liittyvistä tapahtumista, joilla olisi jotain Venäjän kannalta hyödyllistä assosiaatiokäyttöä, mutta vielä kevään 2022 aikana uutisoitiin monenlaisista tilanteista ja seikoista, joissa Venäjä vaikutti pääsevän viestimään tai vaikuttamaan viestintään ja sen perille menoon tavoittelemallaan tavalla. Erikseen sitten jonkinlaiset mokat, virheet ja Putinin käytöksen outoudet, joiden Venäjän valtiollisesta viestinnästä vastaavat saattoivat varmasti arvata leviävän kuvina ja videoina kaiken maailman ihmisten tietouteen, mutta joiden hyötykäytöstä ei ole mitään selvyyttä (esim. Putinin puheen keskeytyminen, 16.3.2022).

Eräs laajalti käytetty, julkista viestintää täydentävä keino, on ajoittaa viestintä sellaisiin hetkiin, jolloin tietyllä samalla, laajalti salaa tunnetulla ihmisellä on meneillään jotain sellaista tekemistä, jonka tekemisistä tietoiseksi pääsevät (kenties miljoonat) ihmiset tajuavat heille erikseen selittämättä, mitä joku viestivä osapuoli varsinaisesti tarkoittaa sanoa.

Tosin, toisinaan voi olla mahdollista sekin, että mitään viestintää täydentävää keinoa eivät olleetkaan suunnitelleet ne, jotka jostain alunperin ovat viestimässä, vaan heidän tulevasta viestinnästään ennalta tietoisina olevat ohjailevat vaivihkaa tämän jonkun laajalti salaa tunnetun ihmisen tekemään tiettyihin aikoihin jotain sellaista, jonka tekemisistä tietoiseksi pääsevät (kenties miljoonat) ihmiset tajuavat heille erikseen selittämättä, mitä ajatella, mutta eivät välttämättä osaa erottaa oliko alkuperäinen viestintä tarkoitettukin tietyllä tavoin täydennettäväksi vai oliko sen jonkun muun, jotenkin, aikaansaamaa.

Esim 1. Broomsticks.

Ukrainan vaakuna [1] näyttää eittämättä siltä, että siinä on jonkinlainen lentävä kapistus siipineen ja tästä ajatuksesta on vielä vaikeampi päästä sillä erää eroon, kun Ukrainan kanssa sotaa käyvä Venäjän avaruusjärjestö Roscosmoksen pääjohtaja lausahtelee Yhdysvaltojen suuntaan, että se voi lentää jollain muulla rakettimoottoreiden sijaan kuten vaikkapa luudalla, sillä Venäjä ei enää, sanktioista tuohtuneena toimita Yhdysvalloille sellaisia.

In a situation like this we can't supply the United States with our world's best rocket engines. Let them fly on something else, their broomsticks, I don't know what," Dmitry Rogozin, head of the state space agency Roscosmos, said on state Russian television. (Reuters, 3.3.2022) [2]

Koska mainittuun laajalti salaa tunnettuun ihmiseen oli perusteetta tavattu attribuoida monien (kenties miljoonien) ihmisten mielissä sekä monenlaista keijumaisuutta Peter Panista Metsäneidonkadulla käymiseen, että monine variaatioineen sinikeltaisuutta erityisesti Ruotsiin liittyen, ei ollut yllättävää, että salaa tarkkailuun osaa ottaville venäläisille juolahti ideaksi lykätä eetteriin uutisenarvoista lausahdusta luudalla lentämisestä. Sanan luuta mainitseminen johti heidänkin tajuten siihen, että ihmiset eivät osaisi olla näkemättä Ukrainen vaakunassa luutaisuutta sen "lentävää kapistusta" esittävässä symbolissa, mikä tietysti myös Harry Potter -luutaisuuteen helposti yhdistetään ja mikä on omiaan vahvistamaan lentorataisuuden tajua. Ehkä sattumaa, ehkä aikeiltua, että myöhemmin samassa kuussa (maaliskuu 2022) Venäjän presidentti Vladimir Putin ilmaisee puolustavansa Harry Potter -fantasiakirjasarjan luojaa J. K. Rowlingia ja vastustavansa länsimaistä cancel-kulttuuria, jonka uhriksi hän J.K. Rowlinginkin kokee. Suomenmaa-lehden mukaan Putin on sanonut lännen yrittävän "canceloida venäläisen kulttuurin edustajat, kuten säveltäjät Pjotr Tšaikovskin, Dmitri Šostakovitšin ja Sergei Rahmaninovin" ja missä canceloinnilla on täsmennetty tarkoittavan "puuttumista ihmisen, ryhmän tai instituution ongelmalliseen toimintaan ja sortavaan käytökseen" [3].

Luutaisuuden näkeminen Ukrainen vaakunassa on tavallaan samankaltaista ajattelun sotkemista yhdenlaiseen ihmisryhmään kohdistuen kuin mistä jossain määrin on ollut kyse myös siinä, että Putin toteaa "Venäjän erityisoperaatioon" liittyen, että "Its goals are absolutely clear and noble" [4]. Siinähän "noble" on suht samankaltainen sanan "nobel" kanssa, joka taasen tavataan yhdistää rauhaan ja mitä monet viestinnän vastaanottajat huolelliseen ajatteluun tottumattomana eivät saa haihdutettua pois ajattelustaan, joten "noble goal" sodasta puhuen tulee sävyttyneeksi Nobelin rauha(npalkinto) -tietämyksestä juontuneilla tuntemuksilla. Z-kirjaimen käyttö Venäläisessa arjessa näkyvästi ja rintamalla taasen toimii eräänlaisena estona venäläisille ajatella erityisesti kirjoitettua sanaa Zelensky (Ukrainan presidentti) ilman edes hiukan ajautumista ajattelemaan Z-kirjaimeen ladattuja merkityksiä. Mitä ilmeisimmin nykyaikaiseen sodankäyntiin kuuluu siis myös viestinnän vastaanottajien asioiden erottelukyvyn koettelemisella pelaaminen.

Tämä ei kuitenkaan olisi koko tarkoitus, sillä vain osa uutisten kuluttajista tulisi tietoiseksi siitä, että kyseessä on myös kytkös Moulin Rouge -elokuvaan ja sen alkuvaiheilla olleeseen "yes, we can"-kohtauksiin, missä "vanhat ukot" ja vähän muutkin tekevät pitkälti mitä lystäävät ikään kuin vähät Yhdysvalloista välittämättä (viittaus Barak Obaman vaalisloganiin). Toisaalta, tiedon tai tietämyksen hankkiminen salaisesti tai luvattu ei tietenkään tarkoita sitä, että tämä tieto tai tietämys jää täsmälleen ensivaiheen vastaanottajien tiedettäväksi. Kuitenkin, ei mennyt kuin kuutisen tuntia laajalti salaa tunnetun ihmisen Moulin Rouge -elokuvan katselusta, kun jo Venäjän televisiossa tuli mainituksi näistä luudilla lentelemisistä.

Jälkinäytöksenä SpaceX-yrityksen lähtölaukaisujohtajan viittaus luudilla lentämiseen muutamaa päivää myöhemmin:

"Time to let the American broomstick fly and hear the sound of freedom!" the SpaceX launch director told her flight controllers as the countdown neared zero. "LD is go for launch." [5]

Yhdysvaltojen mukaan heillä on jo kaikki tarpeelliset tietynlaiset rakettimoottorit, joten Venäjän rakettitoimitusten lopettamiseen liittyvä argumentointi saattoi kai suurelta osin olla suunnattu Venäjälle päin:

The engines Russia has supplied to the US are the RD-180, which are used in United Launch Alliance's (ULA) Atlas 5 rocket for launch missions. Between now and 2025, the ULA is targeting 24 launches and says that it already has the engines needed to carry out the launches. [6]
“As we manage the transition to the Vulcan launch system, all necessary RD-180 engines to execute the Atlas 5 fly-out are safely stored in our factory in Decatur, Alabama," ULA spokesperson Jessica Rye said in a statement. [7]

Esim 2. Space station boarding.

Toisessa tapauksessa katseltavana on ollut Watchmen -tv-sarja (HBO Maxilta). Siinä erottuvimpina väreinä on ollut identiteettiään suojaavien poliisien keltaiset kasvosuojat ja koko keholtaan sinivärinen Doctor Manhattan. Sinistä ja keltaista taasen, mitkä ovat juuri ne värit, joita venäläiset kosmonautit alkoivat käyttää puvunväreissään [8] heidän puvuistaan huolehtivien saatua idean värien vaihtamiseen jonkin aikaa tämän katselun jälkeen. Nämä värisyydet ovat sellaisia, että ne muistuvat varmasti mieleen, vaikka sarjasta kaiken muun normaalilla katselulla unohtaisi minkään muistamisia vahvistelematta. Tässäkin on kahdenlaiselle kohderyhmälle viestintää, missä toiset eivät tule ollenkaan päätyneeksi ajattelemaan maapallon ylhäältä katselemisen liittymistä Watchmen-sanan herättämään laajoja ihmisjoukkoja tarkkailevuuden ideaan, eivätkä siihen, että kyseisessä tv-sarjassa on paljolti kyse myös Yhdysvaltojen historiasta löytyvään rajuun rasismiin ja jopa orjuuttamiseen. Täten Venäläiset pääsevät jossain määrin näpäyttämään Yhdysvaltoja tällaisesta ja se miten muista maista kotoisin olevat, salaa tiettyä laajalti tunnettua ihmistä seuraavat, päätyvät ajattelemaan, ei välttämättä ainakaan haittaa Venäjää, sillä mustaihoisten orjuuttamisen avulla kehitetty valtio ei voine olla kovinkaan puhtoinen (huomionarvoisena hämmentimenä myös sanojen "slaves" ja "slavs" samankaltaisuus). Elokuvassa Watchmen Doctor Manhattan on alunperin valkoihoinen mies, mutta tv-sarjassa hän kätkeytyy muiden ihmisten joukkoon tummaihoisena, muistinsa kadottaneena.

Venäläisten kosmonauttien vaatetuksen runsas keltaisuus oli "tavallisessa julkisuudessa" tullut käsiteltyä sen Ukrainan lipun värien mieleenjuolahtamisena ja kosmonauttien olikin helppo kumota olettamukset ukrainalaisten tukemisesta yms. sillä, että "oli vaan tuota kangasta niin paljon, että pitihän sitä johonkin käyttää" [9]. Saattanut jokunen nauruntyrskähdys päästä venäläisiltä miettiessään selitystä, jonka antavat ulkomaiselle medialle.

Russia's space agency has rejected claims that three Russian cosmonauts boarded the International Space Station wearing Ukrainian colours, in a possible statement against the war. [10]

Sattumoisin miehistön vaihdoksen yhteydessä Maahan pääsi takaisin astronautti Mark Vande Hei. Hänen mukaansa

the yellow and blue colors represent the university the Russian cosmonauts attended [11]

mutta eipä tainnut aivan siitä olla kyse, sillä muutenhan kosmonautit olisivat itse sen sanoneet eli Mark Vande Heitä oli ilmeisesti käskytetty sanomaan tietynlaisesti.

Esim 3. Babyn Yar.

Venäjän pommitettua ymmärrettävästi Ukrainan pääkaupungissa olevaa tv-tornia [12,13,14], sai sen seurauksena paljon uutisointia myös siitä, että Venäjän väitettiin pommittaneen tuhoisalla tavalla [15] myös Holokaustin muistokeskusta, joka on siinä tv-tornin lähettyvillä. Tästä taas saatiin paljon uutisointia ja näkemyksien esittelyjä, joissa tuotiin esille Holokaustin muistokeskuksen merkitystä ja sitä kuinka Venäjä voi olla niin törkeä, että menee sellaista pommittamaan. Apulaisosastopäällikkö kyseisestä muistokeskuksesta kuitenkin myöhemmin sanoi, että ei se ollutkaan suoraan vahingoittunut, mutta eräs rakennus, jota oli myöhemmin aiottu käyttää museona, oli kohdannut jonkinlaista vahingoa pommituksista.

Ruslan Kavatsiuk, deputy chief of the Babyn Yar Holocaust Memorial Center, told the New York Times that it was not directly damaged by the strike. However, he added that there was damage to a building that the center is planning to use as a museum in the future. [16]

Koska saattaa päätellä Venäjän voineen päätellä, että tästä muistokeskuksesta otetaan eri medioissa esille juuri tietynlaisia teoksia, voi kyseessä olettaa olleen Venäjän tarkoitus saada aikaan juuri tietynlaisten teoksien esille nostamista ilman, että sitä itseään voisi loputtomiin todenpitävästi syyttää muistokeskuksen pommittamisesta. Sehän ei olisi linjassa sen ylläpitämän narratiivin kanssa. Menora-kynttilikköä [17] muistuttava teos oli eräs, jota media paljon esitteli, sillä olihan se tietynlaisesta massamurhasta muistuttava teos, mutta tämä saattoi olla jossain mielessä tyhmää medialta, sillä se muistuttaa myös antautumis-elettä enemmän kuin yksin käsiparein. Kun ukrainalaiset siellä pääkaupungissa näkevät ja kuulevat televisiotornin antenniin osuvan sitä tuhoavasti ja uutisissa tuodaan esille sitä symboliikkaa, joka on siellä aivan heidän lähellään muistuttamassa antautumisen ideasta, niin sellainenhan saa heitä pikemminkin huolestumaan turvallisuudestaan vielä entistä enemmän kuin jos vain tv-torniin olisi osunut ja sitten olisi ollut vähän rauhallisempaa ilman muistokeskus-uutisointia. Muistiinjäävyyttä, ja siitähän sodan voittamiseen pyrittäessä on paljolti kyse, vahvistamassa muistokeskuksen paikannimestä Babyn Yar assosioituva sana "jar", jonkalaisien tavataan yleensä olevan sormin, hiukan voimaa käyttäen, avattavia ja jolle melko ikonisena vastineena muistomerkin ylöspäin sojottavat kädet/sormet.

Samaisessa muistokeskuksessa on myös kiven sisään kurkkaamista [18] (tämäkin juutalaisiin kohdistuvaan julmaan kohteluun liittyen) ja mikä olikaan tämän julkaisun nimi? Ei sitä mielellään tällaista yhteyttä mainitsisi, mutta siinä siitä kuitenkin taas olisi.

Muita Venäjän oveluuksia

Sodan alkuvaiheilla Venäjä pommitti Ukrainan kaupunki Chernihiviä, mille eräänä syy saattoi olla arvio siitä, että uutisissa tullessa käyttämään karttaa näyttämään missä Chernihiv sijaitsee, tulisi samalla näytettyä sanaa "Hollywood Mall", joka on lähellä kyseisen kaupungin keskustaa. Tai jos uutisissa tällaisen huomioitavuus pyrittäisiin estämään, ihmiset kotikoneillaan huomaisivat sen kuitenkin esim. Google Mapsia käyttäessään.

Google Mapsista.

Ei ehkä aivan originellinä ideana, mutta varmastikin monien mielestä valitettavan hyvin toimivana on käytetty nimien ja kasvojen samankaltaisuudella leikittelemistä kuten opposition ehdokkaan äänestyttämisen vaikeuttamisessa (aiemmissa Venäjän vaaleissa).

"Opposition ehdokas Boris Lazarevitš Višnevski (oikealla) sai vastaansa Boris Ivanovitš Višnevskin (keskellä) ja Boris Gennadjevitš Višnevskin (vasemmalla)." (YLE)

Nimien ja sanojen vain tiettyyn asiaan assosioitumisen estämisen yrittäminen ei ole vierasta muuallakaan, joten kun Putinin kerrotaan vierailleen Artek-nuorisoleirillä, niin miten sattuikaan, että "H&M -vaatekonserniin kuuluva Artek-brändi avaa Helsingin ydinkeskustaan Aleksanterinkadun kulmaukseen ensimmäisen liikkeensä Suomessa" juuri samana päivänä?

Toisinaan tuntuu hiukan ihmeelliseltä, kuinka helppoa Putinin olisi tai on laskeskella ja kenties sopia muiden valtioiden edustajien kanssa, millä tavoin hän suostuu tekemään jotain ihmeteltävää, jota sitten erittäin suurella varmuudella ihan erikseen vaikkapa jostain vierailusta selitellään ja yritetään tietenkin saada Putin vaikuttamaan jotenkin huonolta. Putinin vieraillessa Turkissa, hän joutui (näennäisesti?) odottamaan Turkin presidenttiä, mistä aiheutui se, että hänen taustallaan oli nähtävissä symboliikantapaista, joka alkoi varmastikin erottumaan monelle katsojalle liiankin mieleenjäävästi siinä Putin odottelua katsellessa tai myöhemmin sitä videoklippiä katsellessa, jossa Putin odottelee.

Entäpä Venäjän Kiova-kaupunkia lähestynyt ja aloilleen pysähtynyt, 64 km:iin venähtänyt autosaattue [19,20,21]? Sattuipa ajoittumaan kovin läheisesti noihin aikoihin Kanadassa vaikuttamistaan lopetelleen Freedom Convoyn kanssa, jonka ainakin uutispuheissa ja hypetyksissä sanottiin olevan valtavan pitkä autoletka matkallaan "hyvän asian puolesta" kohta Ottawaa ja jossa oli kyse erityisesti sortovallalta tuntuvan vastustamisesta, missä valtion rajat ylittäviin rekka-autoilijoihin kohdistui mandaatteja. Yksityiskohdat Freedom Convoyn liittymisestä asiana koronavirukseen ja se että Ottawaa lähestyttiin itse asiassa muutamalta eri suunnalta eivät olisi niin merkittäviä, sillä muistamisen kannalta helpointa ainesta olivat yhtäläisyydet (väitetyssä) pitkäjonoisuudessa, rekat, valtion rajat ylittävyys ja vääryyden vastustaminen.

Venäjän autosaattueesta alettiin uutisoida 1.3.2022 alkaen ja sen kerrottiin hajonneen osiin ja painuneen muuanne 11.3.2022. Freedom Convoyn Canadassa katsotaan päättyneen 23.2.2022, sen alettua 22.1.2022 [22] ja aiheuttaneen runsaasti "tilanteen kiehumisesta" aiheutuneita lehtiotsikoita kuten "How does Canada end the truckers' mess?", "Trucker convoy forces Canada's largest province into state of emergency", "Canadian truckers shut down busiest U.S.-Canada border crossing", "Ottawa mayor: 'Situation is completely out of control'" ja "Ottawa's police chief resigns with Canada's capital overrun by trucker protests" [23-29].

Jälkipuheissa Freedom Convoyn väitettyjen kymmenien tuhansien rekkojen lukumääräksi arvioitiin huomattavan paljon vähemmän kuin tempauksen järjestäjien väittämät, jotka kohosivat 50000:een

The number of trucks involved in the protest was never anywhere close to 50,000 [30]

mikä saattoi saada Venäjän innoittumaan näyttämään, miltä oikeasti pitkä autosaattue näyttää ja päästä tällä tavoin ainakin yrittämään näyttämään mahtiaan tjs.


[1] https://en.wikipedia.org/wiki/Coat_of_arms_of_Ukraine
[2] https://www.reuters.com/world/russia-halts-deliveries-rocket-engine...
[3] https://www.suomenmaa.fi/uutiset/putin-puolustaa-j-k-rowlingia-ja-t...
[4] https://www.reuters.com/world/europe/putin-says-russia-will-achieve...
[5] https://www.cbsnews.com/news/spacex-launches-another-batch-of-starl...
[6] https://www.republicworld.com/science/space/we-have-all-the-engines...
[7] https://spacenews.com/ula-russia-sanctions-not-expected-to-disrupt-...
[8] https://www.smithsonianmag.com/smart-news/russian-cosmonauts-board-...
[9] https://apnews.com/article/russia-ukraine-kazakhstan-space-launches...
[10] https://www.bbc.com/news/world-europe-60804949
[11] https://www.npr.org/2022/04/06/1091213552/nasa-russian-astronauts-u...
[12] https://www.timesofisrael.com/russia-strikes-tv-tower-in-heart-of-k...">https://www.timesofisrael.com/russia-strikes-tv-tower-in-heart-of-k...
[13] https://www.businessinsider.com/russian-forces-attack-kyiv-tv-tower...
[14] https://www.aljazeera.com/news/2022/3/1/several-dead-injured-in-rus...">https://www.aljazeera.com/news/2022/3/1/several-dead-injured-in-rus...
[15] https://www.bbc.com/news/world-europe-60588885">https://www.bbc.com/news/world-europe-60588885
[16] https://news.artnet.com/art-world/babyn-yar-bombed-2079548
[17] https://en.wikipedia.org/wiki/Temple_menorah
[18] https://www.youtube.com/watch?v=AyQAciRmelM&t=1s
[19] https://www.bbc.com/news/world-europe-60596629">https://www.bbc.com/news/world-europe-60596629
[20] https://www.axios.com/2022/03/01/satellite-images-0-mile-long-russi...
[21] https://www.youtube.com/watch?v=h4Zz_J9l9qQ
[22] https://en.wikipedia.org/wiki/Timeline_of_the_Canada_convoy_protest
[23] https://www.politico.com/news/2022/02/16/ottawa-police-warn-occupie...
[24] https://www.politico.com/news/2022/02/15/ottawa-police-chief-resign...
[25] https://www.politico.com/news/2022/02/14/canadian-truckers-block-br...
[26] https://www.politico.com/news/2022/02/10/canada-trucker-blockade-ro...
[27] https://www.politico.com/news/2022/02/11/trucker-convoy-forces-cana...
[28] https://www.politico.com/news/2022/02/08/canadian-truckers-shut-dow...
[29] https://www.politico.com/news/2022/02/06/ottawa-declares-state-of-e...
[30] https://edition.cnn.com/2022/02/09/politics/fact-check-canadian-con...">https://edition.cnn.com/2022/02/09/politics/fact-check-canadian-con...

Kuvat elokuvista ja tv-sarjoista: Watchmen (tv-sarja, elokuva) ja Moulin Rouge

Uutiskuvalähteet kirjoituksessa viitatussa järjestyksessä (tekstissä olevat linkit automaattisesti tunnistava koodi vajeellisesti toimiva, korjataan myöhemmin):

The Times of Israel: https://www.timesofisrael.com/russia-strikes-tv-tower-in-heart-of-k...">https://www.timesofisrael.com/russia-strikes-tv-tower-in-heart-of-k...
BBC: https://www.bbc.com/news/world-europe-60588885">https://www.bbc.com/news/world-europe-60588885
E-International Relations: https://www.e-ir.info/2022/03/03/opinion-russias-bombing-of-ukraine...
Business Insider: https://www.businessinsider.com/russian-forces-attack-kyiv-tv-tower...
Al Jazeera: https://www.aljazeera.com/news/2022/3/1/several-dead-injured-in-rus...">https://www.aljazeera.com/news/2022/3/1/several-dead-injured-in-rus...
ArchDaily: Babyn Yar Holocaust Memorial Center, https://www.archdaily.com/976753/changing-the-paradigms-of-memorial...
YLE: https://yle.fi/uutiset/3-12088052
Ilta-Sanomat: https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000008955888.html
Ilta-Sanomat: https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000008954259.html
Iltalehti: https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/a568c84e-06ec-457c-8cb9-f7d179b...
BBC: https://www.bbc.com/news/world-europe-60596629">https://www.bbc.com/news/world-europe-60596629
Axios: https://www.axios.com/2022/03/11/russian-army-convoy-near-kyiv-disp...
CNN: https://edition.cnn.com/2022/02/09/politics/fact-check-canadian-con...">https://edition.cnn.com/2022/02/09/politics/fact-check-canadian-con...
National Post: https://nationalpost.com/news/canada/were-done-with-mandates-freedo...
Olivatkohan Batman elokuvan tekijät missä määrin ja kuinka kaukaa ennalta sen tunnistavia, että Venäjä todellakin hyökkää Ukrainaan? Sen ensi-iltahan oli ihan pian siinä sodan syttymisen jälkeen eli 4. maaliskuuta 2022.

World has gone a bit mad.

Tavallinen uutisten lukija ei välttämättä saa uutisten lukemisesta tai katselusta riittävästi päättelyaineistoa sen käsityksen muodostamiseksi, onko jokin esim. traaginen tapahtuma ollut ensin simuloinnin avulla tietynlaisena tapahtuvaksi varmisteltu ja onko millä perusteilla päätetty tietynlaisen symboliikan, kauttakulkureittien, tapahtumien setvimisvaiheiden ja esiintymään pääsevien henkilöiden olevan juuri tietynlaisia? Siltikin, jokin mielessä sanoo, että "ei tämä voisi tapahtua näin luonnollisesti tapahtuessaan".

Ahmad Al Aliwi Alissa

Melkoinen sattuma, että epäillyn asemiehen neljäosaisessa nimessä on pelkästään A-kirjaimella alkavuutta.

Saksassa junaonnettumuutta

Wank-vuoriston lähellä.

Puukottamista Lynn Valleyn kirjastossa

Aivan kuin pakettiautoja.

Räjähdys Nashvillessä vaurioitti kymmeniä rakennuksia

Nuo tuonne, tänne nuo toiset. Gay Street vs Church Street.

Ostoskeskuksessa kävijöitä ampunut joutui itse tulitetuksi

Sillä kertaa Dicken-nimisellä henkilöllä sattui olemaan ase mukana. Poliisit ryhmittyivät ostoskeskuksessa olevan Dick's Sporting Goodsin luona.

Ukrainalaisen diplomaatin epäillään tulleen myrkytetyksi Thaimaassa

Paitsi että eiväthän nämä ole kyseisen Andriy Beshtan Facebook-sivut?

Lentokone syöksyy Kiinassa suoraan alaspäin maastoon murskautuen

Eriväristen, eri tehtäviin ryhmittyneiden tapahtumaselvittelijöiden joukkoja.

Japanin entistä pääministeriä ammutaan omatekoisella, kasaanteipatulla aseella

Shinzo Abe. Shot with a taped gun.