Vapaaehtoinen pakkohoito on ilmaisuna siitä irvokas, että minkäänlaista halua tarkkailuun ottamiseen ei tarkkailuun otetulla itsellään olisi. Tämä pahentui paria viikkoa myöhemmin osaston sairaanhoitajan vaatiessa allekirjoittamaan standardoidun sopimuksen, jolla tarkkailuun otettu suostuisi luopumaan kommunikointioikeuksistaan (puhelin), säestäen allekirjoitustilannetta lausumalla, että tekevät sitten kuitenkin kuten sopimuksessa on todettuna. Olisikohan se johtunut siitä, että tarkkailuun otettu oli ottanut yhteyttä aikakauslehtiin osaston epäkohtien esilletuomiseksi? Lausahdus sopimustekstin joka tapauksessa noudatettavuudesta lienee ollut valhe, sillä allekirjoituksen saaminen vaikutti olevan tärkeä etappi ja tavanomaisesti lupsakka ja sinänsä mukavanoloinen sairaanhoitaja antoi vaikutelman kuin olisi vähintään palkasta poistettu puolet, jos ei allekirjoitusta saada.

Tarkkailuun otetun jahkailtua riittämiin, vaihdettiin sopimuspaperiksi sellainen personoitu versio, josta valitusoikeus on poistettu ja jossa lupaudutaan olemaan neuvottelematta sopimuksen ehdoista jälkeenpäin (näin ainakin siksi aikaa kunnes sairaalalääkäri ehtii osastolla kiertämään). Tilanteesta ei vaikuttanut olevan eteenpäin pääsyä ilman allekirjoitusta johonkin paperiin ja kun sen lopulta antoi, ei siitä sitten kuitenkaan mennyt kovinkaan monta päivää, että lopulta päädyttiin siihen, että ei sitten ollutkaan tarkkailemisen tarvetta ja tarkkailtava päästettiin pois osastolta - laskun kera, toki.

Perimmäisenä syynä osastotarkkailuun ottamiseen oli ollut yksi omilla koulun käyttäjätunnuksilla suojattuun verkkoon kirjoitettu viesti, jossa oli mainittu vertauksenomaisesti siitä, kuinka ihmisillä on pahan ja hyvän käsitteet menneet siinä määrin sekaisin, ettei pahuus kouluammuskelun muodossakaan saisi heissä aikaan pitkäaikaisia tunnereaktioita.

Jälkeenpäin tilatut terveystiedot kyseiseltä osastojaksolta olivat hämmästyttävän ohut nippu paperia. Hoitohenkilökunta useine vuoroineen oli kirjoittanut todella vähänlaisesti tekstiä, mikä jo oikeusturvan kannaltakin on varsin kyseenalaista. Niistä ei todellakaan voisi muodostaa mitään yhtenäistä kertomusta tuolla osastolla olemisesta, joten oli hyvä, että kirjoitti tapahtumista itse. Räikein puutos olivat henkilökunnan keskustelut ulkopuolisten henkilöiden kanssa suorittamien keskusteluiden jääminen pois terveystiedoista, vaikka niillä oli rujoa vaikutusta käsittelyyn.