ADHD-aiheesta (9/10) - yrittäjäksi ja vaikka miksi

Elämässään onnistuneiden ADHD-diagnosoitujen yrittäjien tavataan sanoa olevan luovia, visionäärejä, pioneerejä, joustavia, pysäyttämättömiä ym. mutta oliko tämä silkkaa kohtaloa? ADHD-diagnosoituja löytyy mm. judon, vuorikiipeilyn ja kansliapäälliköiden parista (esim. Daniel Koh, Bostonin pormestarin sellainen). Ja sitten on tietysti myös Richard Branson. Richard Branson pitää aina mainita, kun puhutaan ADHD:stä ja kyvykkyydestä (sarkasmia).

Eräs merkittävimmistä oivalluksista, mikä toimii niin ADHD-tyypeillä kuin ns. tavallisilla ihmisillä, on se, että multitaskaus on ihan ok, kun otetaan ensin strategisesti ja myöhemmin tuntumalla huomioon se, kuinka edeltävä ajattelu ja kokemukset sopivat yhteen, eroavat tai tukevat sitä mihin vaihdetaan hetkeksi tai kokonaan. Suomalaisessa uutisoinnissahan on pidetty mukana sitä väittämää, että multitaskaus on jotenkin huono asia, mutta sehän on vain järjestelykysymys. ADHD-tyypeillä saattaa lisäksi olla käytettävissään etu, jota muut ihmiset eivät välttämättä voi luontaisesti saavuttaa ja se on se, että ajatuksien haihtuvuudessa tajunnasta on eroavuutta, mistä seuraa herkemmin se, että kun mietintää jonkin asian äärellä jatkaa pidempään, alkaa muotoutumaan ideoita ja näkemyksiä, jotka eivät muutoin pääsisi muodostumaan. Tällä voi olla myös haittapuolensa, mikä ilmenee hyvin seuraavassa luonnehdinnassa:

"His brain likes intense environments, he says, but too much pointless stimulation, like on a busy city street, drives him bananas."

YLE ja Ilta-Sanomat muistavat aina parin kuukauden välein tuoda esiin sitä, kuinka ADHD-lapsista tulee muita ihmisiä todennäköisemmin rikollisia ja heidän osuutensa vankilassa on muuta populaatiota suurempaa, eikä heidän koulumenestyksessään ole kehumista. Kouluaikojen näennäistä kyvykkyyttä arvostamattomuuteen ovatkin viitanneet monet niistä kansainvälisesti toimivia yrityksiä nykyisin johtavat ADHD-tyypit, mutteivat niinkään sen vuoksi, että heillä olisi ollut tuolloin "paljon luovuutta" tai hienoa ideoita päiväunelmoidessaan, vaan ihan silkkojen oppimisongelmien vuoksi, joihin ei saatu apuja esim. opetusjärjestelyjen muutoksien muodossa.

Daniel Koh, joka kertoo aina pitäneensä korkean intensiteetin töistä, luonnehtii vahvuudekseen sen, että ADHD on saanut hänet opettelemaan käytäntöjä ja tapoja, joita hän ei muutoin olisi opetellut, minkä voi ajatella tukevan sitä teoriaa, että mielessä ikäänkuin esiprosessoituja asioita on nopeampaa hyödyntää ajattelussa, sillä ne kuormittavat kognitiivisesti vähemmän eli aiheuttavat mm. vähemmän aivojen välittäjäaineiden ja glukoosin kulutusta. ADHD-tyypithän eivät ole mitenkään tyypillisesti muita hitaampia ajattelijoita, vaan ongelmana voivat toisinaan (ei aina) olla ne vaiheet, joissa jotain uutta oppia yritetään saada taottua mieleen ja ne tilanteet, joissa on liikaa epävarmuustekijöitä, joita ei saa ojennukseen.

Entrepreneur.com ja Forbes ohjeistavat ADHD-tyyppisiä yrittäjiä ohjeilla, jotka toimisivat hyvin muihinkin yrittäjiin: "innostu vahvuuksistasi ja ulkoista heikkoutesi", hanki hyvä mentori, ympäröi itsesi hyvillä tyypeillä ja anna vaimon jarrutella itseäsi silloin, kun olet tekemässä jotain tyhmää. Eräänä, väliaikaisena, heikkoutena ADHD-tyypeillä voi olla se, että heidän mielensä tuottaa liikaa ajatuksia järjesteltäväksi, mutta jos he saavat tolkkua siihen sitä kautta, että opettelevat hyviä käytäntöjä ja tapoja, huomioivat sen kuinka päivät kulkevat ja mikä omaan ajatteluun milloinkin vaikuttaa, he saavat luotua kestäviä ajatusrakennelmia, joiden varaan on sitten helpompaa rakentaa lisää ajattelua. Toki yksittäisellä harkitsemattomalla heittäytymisellä johonkin, josta ei ihan heti ole paluuta, voi tuhota paljon aikaansaatua -- tästä on liiankin helppo muodostaa karikatyyrejä -- mutta juuri sen vuoksi voi tulla hyödylliseksi, että joku havainnoi ADHD-tyypin "touhuja" ja tekee korjausliikkeitä, jotka hän hyväksyisi.

Ei ehkä ole perusteltua ajatella, että ADHD-tyyppi on jatkuvasti sellaisessa moodissa, että hän tarvitsee ja kaipaa jotain korkeaintensiteettistä, se vain tekee hänelle hyvää. Kyllä se varmasti monia muitakin ihmisiä viehättää ja miellyttää, että pystyy itse suoriutumaan rennosti lukuisten erityyppisten asioiden suunnittelusta, testaamisesta ja toteuttamisesta, sillä se tuottaa niin paljon dopamiinivaikutteista hyvän olon tunnetta.

Luovuuden erottaminen toisesta ihmisestä on taitolaji ja lukuisat työhaastattelijat eivät ole siinä erityisen hyviä. Tiedäthän, mennään vaikkapa IT-alan työhaastatteluun, tullaan käyneeksi läpi muutama koodaustehtävä, vastataan persoonaa luotaaviin kysymyksiin ja tavataan muutama mahdollinen työtoveri, eikä missään vaiheessa kukaan tule koetelleeksi millään tavoin sitä, kuinka haastateltava toimii silloin, kun hän on ns. hyvässä vauhdissa. Talouselämän ja Taloussanoman jo useampaan kertaan esille tuomat tekoälyt, joita rekryämisessä "jo nyt paljon hyödynnetään" tulevat vielä pitkään olemaan liian kömpelösti toteutettuja, jotta ne pystyisivät ottamaan ADHD-tyyppien erityisyyden huomioon. Klassisessa Japanissa saatettaisiin ottaa kunniasiaksi tehdä niistä parempia, mutta Suomessa ne ostettaneen halvalla Yhdysvalloista. Intro- ja ekstroverttiuden piirteet ne voivat erottaa työnhakijasta, mutta on syytä epäillä sitä, että ohjelmalliset algoritmit kykenisivät saamaan minkäänlaista painetta tuottamattomissa tilanteissa selvyyttä siihen, kuinka huikea työntekijä ADHD-tyyppi voi olla, jos hän ei ole jatkuvasti jotenkin tietynlainen.

Ihmiset ovat kuitenkin kovin tykästyneitä kaikenlaisiin luokitteluihin, minkä vuoksi psykologitkin antavat ymmärtää, että heillä on tarjottavanaan tuotteistettavissa oleva "luovuuden kaava", jolloin voitaisiin teoreettisesti todeta toisilla olevan enemmän luovuutta kuin toisilla. Tällaista varten kehitetty testi voisi olla esim. kolmivaiheinen sessio, jossa:

ensin ei annettaisi aikaa valmistautua johonkin tehtävään, missä pitää keksiä mahdollisimman nopeasti tai mahdollisimman monta ideaa annetusta kuvasta tai sanasta
seuraavaksi annettaisiin hetken aikaa "lämppäillä mielestään esiin" asioita, jotka saattaisivat päätyä osaksi esseen pituista kirjoitusta, joka pitäisi tuottaa annettujen rajauksien puitteissa ja mistä saisi pisteitä jonkinlaisella oivaltavuus-asteikolla
ja lopuksi tehtäisiin geometrisiä kuvioita sisältävillä palikoille tehtävä, jolla teorian mukaan poistettaisiin aiemman oppimisen vaikutus tjs.

Kuinka tällaisesta suoriutuisi henkilö, jolla on taipumusta olla laiska ajatuksiensa esiin saaja valmistautumattomana, mutta joka antaa aivan eri vaikutelman, kun esivalmistelu on sopivaa? Todennäköisesti testissä ei edes otettaisi huomioon sitä, mitkä ovat testatun ravitsemukselliset taipumukset, mistä tilanteesta testattava tuli testipaikalle, mihin hän on menossa testin jälkeen, entä onko hän käynyt sinä päivänä lenkkeilemässä ym.

Ihmiset tapaavat olettaa myös sellaista, että jokin asia edustaa jollekin henkilölle tylsää asiaa ja että jokin toinen asia olisi mielenkiintoinen. ADHD-aiheisissa artikkeleissa, joissa on kerrottu yrittäjäksi ryhtyneiden ADHD-tyyppien lääkityksen käytöstä, on herkästi päädytty toteamaan, että "moni heistä käyttää lääkitystä silloin, kun pitää tehdä jotain tylsää tai tavata asiakkaita, mutta muutoin saatetaan olla käyttämättä". Todellisuudessa, tehtävien tylsyyttä (epämielenkiintoisen astetta) voi ajatella niinkin, että tehtävän "ulointa" osaa pystyy sen tylsyyteen liittyvyydestä huolimatta käsittelemään helposti, koska aiemmat sen päiväiset tekemiset ja ajattelu tekevät siitä helppoa ja minkä tekemisen aikana tehtävän "ydinosakin" voi alkaa tuntua mielekkäämmältä, koska tällöinhän sai hetken pidempään aikaa orientoitua. Ts. asioita ei voi tai pidä luokitella yksiselitteisesti tylsiksi, koska ne eivät ole kuin musiikkiartisteja, jotka joko kelpaavat tai ei-kelpaavat - vaikka kyllä niistäkin moni ei-kelpaava alkaa kelpaamaan, kun niitä soitetaan sopivissa kohdin elokuvaa.

Yksittäisten seikkojen huomaamattomuus saattaa olla ainoita todellisia heikkouksia ADHD-ihmisillä, mutta se ei ole absoluuttinen heikkous siinä mielessä, että sitä tapahtuisi kaikessa ja kaikkialla. Tällainen voi johtua mm. siitä, että vireystila ei ole optimaalinen tai sitten se on suht ok, mutta mieli on erinäisistä syistä johtuen "epäyhteensopivasti orientoitunut" tai sitten hänelle hyvää tekevän monipuolisen tekemisen seurauksena hänen aivonsa ovat sen verran tiuhaan verkottuneet, että runsas signalointi aiheuttaa jonkinlaisen cooldownin esim. johonkin käsitteeseen kohdistuen, jolloin tuo käsite ja ehkä vähän muutkin siihen liittyvät ajatukset pääsevät unohtuilemaan. Jälleen, järjestelykysymys eikä mikään maailmoja kaatava ongelma. Ja ehkä pieni annos lääkitystäkin voi hyödyttää. Ja ravitsemus. Ja liikunta. Ja häirinnän ehkäisy. Ja elinympäristön puhdistaminen haitallisista kemikaaleista. Kaikki nuo tapaavat usein jäädä huomioimatta, kun ihmisiä arvioidaan.

Muutama linkki aiheeseen liittyen

(joissa kuitenkin saattaa olla syytä kiinnittää epäilevää huomiota väitettyyn "kykyyn ottaa riskejä", sillä sen saa herkästi kuulostamaan huonolta: "impulsivity leads to bold business choices, undeterred by unknown consequences, such as buying a business on the spot")

https://www.outsideonline.com/2048391/adhd-fuel-adventure

http://www.alternet.org/personal-health/innovating-creative-superpo...

https://www.forbes.com/sites/dalearcher/2014/05/14/adhd-the-entrepr...

https://www.entrepreneur.com/article/252231

https://www.entrepreneur.com/article/286808

https://www.bostonglobe.com/metro/2015/11/02/boston-mayoral-aide-sh...

http://elitedaily.com/money/entrepreneurship/8-qualities-people-adh...

Mielenhoito-ohjeita

(ei luettu, valikoita otsikoiden perusteella)

Study: Can self-monitoring help promote academic success, and reduce ADHD symptoms, in college students with ADHD

How to Increase IQ in Adults

Smart Ways to Improve Concentration and Focus