Primääri syy tälle kantelulla on se, että työvoiman palvelukeskus ei suuremmin edes yritä nousta palvelulupauksiensa tasolle siten, että

(terveys ja hyvinvointi)

• palvelukeskus tohtisi tunnistaa ja myöntää, ettei se ole kyennyt tai viitsinyt hyödyntää hyvinvointialueen palveluita kovinkaan huolellisesti tai laajalti,
• palvelukeskus tunnistaisi ja myöntäisi hyvinvointialueen eräänlaisen kykenemättömyyden olla jonkinlainen ideaali toimija, jonka asiantuntijoissa ja palveluissa on puutteita ja vajeita,
• palvelukeskus ymmärtäisi, että terveyden parantaminen on ensisijaisen tärkeää ja mielekkäämpää suhteessa ”ihan vaan johonkin työsuhteeseen tuuppimiseen”,
• palvelukeskus ei syyllistäisi asiakasta hyvinvointialueen palvelujen/asiantuntijoiden toimimattomuudesta pakottamalla häntä esim. kuntouttavaan työtoimintaan tutkimattomista uniongelmista ym. mielen ja elimistön oireilusta huolimatta,
• potilaskertomukseen laajalti hyväksymättömien tiedonkorjaamisvaatimuksien epäsuora vaikutus työvoiman palvelukeskuksen asiakkuuteen tunnistettaisiin, sillä ne vaikuttavat joka tapauksessa hyvinvointialueen asiantuntijoiden ym. asiakkaasta myöhemmin muodostamiin vaikutelmiin,
• asiakkaan aidot pyrkimykset selvityttää terveyteensä vaikuttavia asioita tunnistettaisiin ja hyväksyttäisiin tilanteessa, jossa asiakas tuo esille hyvinvointialueen tutkimista estävyyksiä kuten lääkärin kieltäytymisen ravitsemusterapeutin lähetteestä sillä perusteella, että sellaista on vasta puoli vuotta sitten käyttänyt, vaikka tarkoitus olisi käydä asioita läpi paljolti uusista näkökulmista (myös mm. psykiatrien ja psykologien kanssa keskustelut tapaavat voida edetä vain johonkin asti ja sitten ”tyssää”),
• palvelukeskuksen terveydenhoitaja olisi ns. asiakkaan puolella, eikä olisi käytännössä aina täysin tavoittamattomissa [tätä kirjoittaessa saatu tieto, että terveydenhoitaja rooli rajautuu lähtökohtaisesti erikseen varattuun haastatteluaikaan, erikseen tapaamisiin mukaan pyytelyihin ja harvoihin potilaskertomuksen tietojen käsittelyihin]
• hyvinvointialueen käytettävissä olevien palvelujen/asiantuntijoiden mahdollinen hyödyllisyys tulisi herkemmin ehdotelluksi työllistymissuunnitelmien tehtäessä palvelukeskuksen suunnalta, sillä onhan heillä kuitenkin terveydenhoitajakin käytettävissä, jolla pitäisi olla koherentti ymmärrys hyvinvointialueen mahdollisuuksista terveyteen liittyen,

(häirintä, epämukavuudet)

• asiakkaan kertoma häirintä on erittäin paljon mm. terveyteen, opiskelun mahdollisuuksiin ja tapaamisiin pääsemisiin vaikuttava tekijä ja että sellaisesta eri henkilöille kerrottu tieto ei välity juuri ollenkaan tehdyistä kirjauksista, jolloin asian vakavuus ei tule myöhemmille lukijoille ymmärrettäväksi,
• kaupungin vuokra-asunnon vikaisuudet sisäilmaongelmista alkaen noteerattaisiin, kun arvioidaan työllistettävyyttä ja otettaisiin tuolloinkin huomioon laajalle levinneen häirintätoiminnan voivan aiheuttaa ongelmia myös kuvitellussa myöhemmässäkin asunnossa,
• asiakasta ei käytäisi tahallaan ärsyttämään sen vuoksi, että saataisiin vihaisuuden tunne esille ja joka johtaisi myöhemmin siihen, että asiakas toteaa sähköpostitse jotain sellaista, jonka esitetään valheellisesti tulleen tulkituksi uhkauksena, vaikkea asiakas on muutoin tyypillisen rauhallinen ja jutusteleva,

(työllistymisasiat)

• muodostetut työllistymissuunnitelmat kuvastaisivat aidosti työvoiman palvelukeskuksen palvelevuutta, ehdottelevuutta ja asioiden edistämistä sen sijaan, että suunnilleen samat tekstit ovat jatkuvasti suunnitelmassa mukana ilman, että käyty keskustelu olisi suuremmin vaikuttanut työllistymissuunnitelman sisältöön,
• työvoiman palvelukeskus olisi proaktiivisempi asiakasta hyödyttävien mahdollisuuksien esille tuomisessa, eikä asiakkaallepäin kohdistuva harva viestintä olisi pelkkää TE-palvelujen jo muutenkin listaamien tapahtumien ja työpaikkojen toistoa taikka vielä pahempaa, pelkkää esim. Lämpöikkuna Oy:n työpaikan mainostamista moneen kertaan,

(muut)

• asiakkaan selvästikin vaatimalla vaatien saada palautetta jostain keskeneräisestä tai muuten työllistymisen kannalta merkittävästä asiasta sähköpostitse, ei tyydyttäisi kommentoimaan, kenties viikkojen viiveen jälkeen, että asiakkaan asioista ei voida keskustella sähköpostitse tietoturvasyistä tai joistain periaatteellisista syistä, jos vastauksen voi antaa olennaisilta osin ilman asiakkaan ”henkilökohtaisia tietoja” mainitsemista, sillä tällaisella vaikutetaan usein yritettävän kätkeä sitä, miten asioiden prosessointi on tapahtunut, jottei asiakas voisi tunnistaa virheellistä tai kömpelöä menettelytapaa,
• kommunikointi palvelukeskuksen suuntaan ei pitäisi tapahtua webkameroidusti vaan lähitapaamisina, koska erityisesti univajeisena sellainen tuottaa runsaasti kognitiivisia haasteita ja on monien asioiden kuvio- ja kaavioavusteisen selittämisen kannalta vaikeaa [tätä kirjoittaessa saatu tieto, että Teams-tyyppisen kommunikoinnin sijaan myös puhelinneuvottelu-tyyppinen mahdollista ja paikallisen virastotalon uudistuksen valmistuttua palattaisiin lähitapaamisiin].