Voidaan kuvitella lukematon määrä kokeiluja, joissa tutkitaan sitä minkälaisille ihmisille minkäkinlainen yhteiskunta tai toimintaympäristö toimii, minkä vuoksi testiyksilöstä voi tuntua, että hänen elämänsä on tulevankin osalta muille ihmisille kuin jonkinlaista nauhoitetta. Pahimmillaan epätoimivuus tarkoittaa sitä, että yksilö ei pysty pitkänkään ajan kuluessa luovimaan elämässään parempaan asemaan, vaan hänen elämänsä junnaa enimmäkseen samoissa rajoittuneissa mahdollisuuksissa, mahdollisesti joiltain osin kohti huonompaa edeten. Kuka testaavana tahona onkin, ei aina malteta odottaa sitä, että jostain ilmestyy sopivanlainen kandidaatti tietynlaista testitapausta varten, vaan päädytään muokkaamaan jo tiedossa olevan yksilön elämää. Tämä elämän muokkaaminen voi vähimmillään tarkoittaa sitä, että testiyksilö pystyisi kyllä palauttamaan elämänsä takaisin entisenlaiseksi, jos hän vain jaksaisi ajatella mielestään esiin sen asian, joka hänen pitäisi huomioida aiheuttaakseen itsessään positiivisen muutoksen kohti entistä, mutta se tuntuu hänestä aivan liian työläältä tai sitten ajatukset eivät suuntaudu sinne päinkään.

Vaikuttamaan pyrkivät kokeilut eivät minkään erityisen välttämättömyyden vuoksi kohdistu ”yhteiskunnan alimpiin kerroksiin”, joilla olisi vähäisempi koulutus tms., vaan vahvaa ohjautuneisuuden tunnetta voi kokea myös sellainen, joka löytää itsensä jonkin koulun rehtorin asemasta tai jonkin kunnan virkamiehen roolista, eikä osaa arvioida ollenkaan, kuinka moni ihminen on osallistunut suoraan hänen valitsemiseensa ja missä yhteyksissä häneen on vaikutettu esim. priming-tekniikan avulla, jotta hän tulisi kuin hypnoosissa tehneeksi häneltä odotettuja valintoja – ennen ja myös jälkeen tehtävään valitsemisen.

Ihmisiä syntyy jatkuvasti uusia ja periaatteessa heistä kaikista voi tulla minkälaisia vain, mutta erilaisilla yhteiskunnallisilla toimijoilla voi olla haluna kanavoida ihmisiä massoittain erilaisiin uomiin tai vaihtoehtoisesti estää sitä, että jotkut tietyt ihmiset pääsisivät johonkin tiettyyn asemaan tietynlaisen mentaalisen varustuksen kera. Estäminen on jossain mielessä kriittisempää osattavaa, koska estämistä voi yleisesti luonnehtia sellaiseksi, että sitä voidaan harrastaa silloinkin, kun aikaa vaikuttamiseen on vähän. Enemmän piilossa valintoja ohjaavat psykologiset vaikuttimet ovat metodeina monelta osin yhtä käyttökelpoisia, mutta jos tavoitteena on se, että joku ei kerta kaikkiaan saisi saavuttaa tietynlaista asemaa, vaikuttamisen laatu yleensä heikkenee ja uskaliaisuus epävarmoihin kokeiluihin tulee korvaantuneeksi enemmän varmatoimisilla metodeilla, joita voi toistaa varioiden loputtomiin.

Systemaattinen vaikuttaminen ei todennäköisemmin ailahtele laadultaan niin paljon kuin sellainen, johon jokin taho tulee innostuneeksi ilman erityisempää vaikuttamisen koordinoitavuuden miettimistä. Systemaattinen vaikuttaminen voi noudattaa samankaltaista säntillisyyttä toteutuksessaan kuin organisaatioiden toimintaa ohjaavat käytännöt ja ohjeistukset, mutta tämä ei sulje pois sitä mahdollisuutta, että vaikuttaminen voi olla luonteeltaan läpeensä leikkisää. Täytyyhän osallistuvien tahojen tuntea voivansa viihtyä. Siitä miten leikkisyys ja samalla myös eettisyys määrittyy, asettuu kyseenalaiseksi silloin, kun kohdeyksilö voi huonosti vaikuttamisen vuoksi.

Erinäisten tutkimuksien mukaan ihmiseen vaikuttaminen on helpompaa silloin, kun hänen mielensä on elimistön lievän vajeetoiminnan vuoksi alttiimpi priming-vaikutuksille eli aistimuksien ja ajatusten myöhempää ajatustoimintaa valmistelevuudelle eli tiettyjen ajatusten esiintyvyyden todennäköistämiselle. Kilpirauhanen on tällaisen pohjustamiselle hyvä kohde, koska se osallistuu moneen elimistön toimintaan ja sen toimivuuden mahdollisuuksien suhteen on suora korrelaatio jodin saannin välillä. Lukuisassa laajalla yleisölle suunnatussa artikkelissa on mainittu siitä, että monilla suomalaisilla on vajetta jodin saannissa, mutta pikantisti apteekista ei voi saada kuin mega-annoksisia joditabletteja, vaikka ihan pieni lisä olisi kätevämpää jodin saannin turvaamiseksi, saantisuosituksissa pysyttäytyen. Kilpirauhanen tarvitsee kilpirauhashormonien valmistamiseen jodia, jota elimistö ei erityisemmin käytä mihinkään muuhun (sen tiedon mukaan, mitä terveystietojen julkaisijat pitävät verkkosivuillaan yllä) ja kilpirauhashormoneja taasen tarvitaan eri puolin elimistöä, jottei mm. ajatuksenkulku hidastuisi ja ajatusten tavoitettavuus heikentyisi. Jos ajatusten tavoitettavuus/muodostettavuus heikentyy, pääsevät helpoimmin mieleen juolahtavat ajatukset ”valtaamaan lisää alaa” ajattelussa lisäämällä (teoriassa) verkostoituneisuutta muiden enemmän helpommin mieleen juolahtavien ajatusten kesken. Myös erilaiset ehdollistumat ja yksittäiset, uudet assosiaatiosidokset esimerkiksi sanojen välillä voivat jäädä normaalia helpommin pysyväluonteisiksi.

Puhuttaessa vaikuttamaan pyrkivästä tahosta, on huomioitava, että kyse voi olla dynaamisesti muuntuvasta entiteetistä, johon eri ihmiset ottavat eriasteisesti osaa tilannekohtaisesti, eikä näiden ihmisten välillä välttämättä ole erityisempää tasa-arvoisuutta ts. osa on jonkinlaisia suorittajia/toteuttajia, joilla ei ole mahdollisuutta tietää, kuinka laajasta vaikuttamistoiminnasta on kyse ja/tai mihin kaikkeen sillä pyritään. Asenteiden osalta yhtenäisyyttä saattaa olla paljonkin enemmän, mikä hyödyttää osallistumiseen houkuttelumisen tarkoituksissa. Tällaista voi esiintyä mm. niissä tapauksissa, joissa ei haluta, että joku tietty henkilö saavuttaa jotain erityistä tietynlaisen mentaalisen varustuksen kera. Estämiskeinoihin voi tällöin lukeutua esim. se, että testiyksilön halutessa selvittää jonkin fysiologisen arvon laboratoriomittauksen kautta, hän saa toistuvasti manipuloituja tuloksia, jotka kertovat normaaliarvojen rajoissa olemisesta, vaikkei näin olisikaan.

Käydessä terveysasemilla (ent. terveyskeskukset) otattamassa laboratoriokokeita, on joka ikinen kerta, monena perättäisenä vuotena moneen kertaan, saatu mainittuun jodiin liittyvissä kilpirauhaskokeissa samankaltaiset ”viitearvojen rajoissa” tulokset. Tämä on varsin mystistä, koska kilpirauhashormoni tyroksiinin (tetrajodityroniini, T4) ja trijodityroniinin (T3, syntetisoidaan enimmäkseen edellisestä) muodostumiseen tarvitaan sekä jodia, että aminohappo tyrosiiniä ja jodin kerrotaan osallistuvan erityisesti juuri näiden aineiden muodostumiseen eikä sitten juuri muuhun. Jos jodilisä auttaa jo minuuttien ja tuntien mittaisen ajanjakson aikana toistuvasti, puoltaa se aika vahvasti sitä todennäköisyyttä, että joko jodista on vajetta elimistössä tai sitten sitä ei jostain syystä ole saatu käyttöön eri puolin elimistöä olevista varastoista, mutta suoraan verenkierrosta paremmin. Koska kaulalla ei ole ollut havaittavissa kilpirauhasen suurentumisesta kompensoimassa kilpirauhashormonien tuotantoa (jodin verenkierrosta keräämisen tehostaminen, eng. iodide-trapping), ei jodin puutos ilmeisesti ole ollut aivan suuren suurta? Suorina ja epäsuorina kohteina vaikuttavat olleen mm. ruoansulatus, ääriraajojen lämpötilat ja ajattelun jähmeys/vetreys. Kilpirauhashormonien määriä on mitattu sekä kymmenisen minuuttia paikoillaan odottaen, että suoraan pyöräilemästä tullessa ja ainako ne ovat silti olleet viitearvojen rajoissa? Asianomaisen omien taulukkolaskelmien mukaan myös raudasta on ollut erään mittauskerron aikana puutetta jo pidempään, minkä pitäisi vaikuttaa haittaavasti kilpirauhashormonien muodostumiseen, mutta tuolloinkin tulokset olleet viitearvojen rajoissa.

Kilpirauhashormonien kerrotaan säätelevän mm. kehon proteiinin, rasvan ja hiilihydraattien käyttöä sekä stimuloivan vitamiinien ja hivenaineiden aineenvaihduntaa. Inhiboivana (estävänä) tekijänä olisivat myös goitrogeeniset ruoat (monet kasvikset ja vihannekset) niiden vaikuttaessa kilpirauhashormonien tuotantoon häiritsemällä jodin hyödynnettävyyttä. Jos ei tiedä goitrogeenisyydestä, voi tulla ohjailluksi käyttämään ruokia, joilla ei tiedä olevan haitallista vaikutusta. Koska kilpirauhashormonien muodostumiseen tarvitaan myös aminohappo tyrosiiniä, jota taasen tarvitaan lukuisten muiden hormonien (mm. dopamiini) tuotantoon, herää kysymys tyrosiinin riittävyydestä kilpirauhashormonien tuotantoa varten. Sopivanlaisella psykologisella/fysiologisella ärsyttämisellä saadaan varsin tehokkaasti kulumaan dopamiinia, minkä voisi ajatella aiheuttavan lisääntyvää tyrosiiniä vaativaa dopamiinisynteesiä, mikä taasen aiheuttaisi kilpailutilanteen erilaisten elimistön tarvitsemien aineiden tuotannoissa. Elimistö pystyy muokkaamaan tyrosiiniä myös fenyylialaniinistä, mutta sekin on aminohappo, jota täytyy saada ravinnosta, koska elimistö ei pysty tuottamaan sitä itse. Koska tyrosiiniä tarvitaan dopamiinin tuottamisen lisäksi myös adrenaliinin ja noradrenaliinin tuottamiseksi, voisi periaatteessa kyetä pelkästään omia tuntemuksiaan kuulostelemalla arvioimaan, onko tyrosiinistä puutetta.

Vaikuttamaan pyrkijöiden kannalta on arvokasta tietoa, jos on selvitettävissä edes keskimääräisellä tasolla, minkälainen on testiyksilön jodin saanti. Tämän lisäksi voidaan testiyksilön reaktioiden perusteella analysoida sitä, kuinka paljon tämä vielä sietää häirintää jollain tietyllä kertaa ennen kuin hän ajautuu ajattelun moodiin, jossa hän on sopivan alttiina suggestioille ja muulle psykologiselle vaikuttamiselle. Kaikki tällainen on kirjattavissa jossain toisaallakin sovellettaviksi ohjeiksi, jolloin se mitä opitaan yhteen henkilöön vaikuttamista, on käypää tietoa esim. sataan tuhanteen muuhunkin ihmiseen – tai miljooniin ihmisiin, jos ei rajaudu pelkästään Suomeen.

Kun testihenkilö tunnetaan läpikotaisin historialtaan, nykyiseltä tilanteeltaan ja tulevaisuuteen kohdistuvilta aikomuksiltaan, häntä saatetaan käyttää eräänlaisena ”yhteiskunnan penetraatiotestaajana” sen selvittämiseksi, kuinka muut jollain tapaa hänenlaisensa selviytyisivät/suoriutuisivat jostain ratkaistavissa olevasta asiasta. Tällainen voi liittyä esim. siihen, saisiko hän johdateltua muita ihmisiä mukaansa jonkin muutoksen aikaansaamiseksi ja kuinka hän tekee sen (esim. käyttääkö sosiaalista mediaa vai toimiiko enemmän underground-tyyliin). Minkälaisia tuloksia näistä tutkimuksista olisikaan saatavissa, kaikki osalliset eivät hyödyntäisi niitä samalla tavoin, koska suurimman osan ajastaan he kuitenkin viettävät erilaisissa ”piireissä”, ovat kouluttautuneet eri tavoilla, työskentelevät pääsääntöisesti erilaisissa yhteisöissä, pitävät erilaisista harrastuksista ja monet heistä asuvatkin aivan eri paikkakunnilla ellei peräti eri maassa. Ts. erilaisilla vaikuttamaan pyrkivillä ei varmastikaan ole pelkästään yhteisiä pyrkimyksiä, eivätkä he edes halua olla jatkuvasti toistensa kanssa tekemisissä. Yhteistä heidän toiminnassaan olisi todennäköisesti ainakin se, että tietojärjestelmäavusteinen toiminta perustuu testiyksilön käytöksen sovittamiseen sellaisiin ”muotteihin ja malleihin”, jotka täsmäävät tietojärjestelmässä oleviin. Helpointa tämä on silloin, kun testiyksilö pidetään sosiaalisesti erakoituneena, vaikeasti työllistyvänä ja vähällä rahalla, sillä tällöin hänen mahdollisuutensa muuttua ihmisenä on rajoittuneempaa.

Koska Suomi on suhteellisen pieni maa asukkaiden määrässä mitattuna ja Maslowin tarvehierarkien mukaisesti ensin halutaan turvata omat fysiologiset ja turvallisuuden tarpeet, eri tavoin leviävät asenteellisuudet muovaavat nopeasti ihmisten asenteita sillä tapaa yhtenäisemmiksi, että joidenkin ihmisten joutuminen jonkinlaisiksi testiyksilöiksi voi tulla niin laajalti hyväksytyksi, että niihin käydään tekemään enemmän tai vähemmän suorasukaisia viittauksia niin populaarikulttuurissa kuin myös politiikassa ja muussa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Ihmisten asenteiden ja näkemysten muokkaamisen kannalta pelkkä tunnistetuksi vertauskohteeksi asettaminen laajalti aistinelimiä tavoittavasti muokkaa nopeasti ihmisten taipumuksia sellaiseksi, että he alkavat toimia elämässään siihen tapaan kuin on joidenkin enemmän valtaa käyttävien mielestä toivottavaa. Suomalaisessa mediassa (mainonta mukaan lukien) on päivittäin viittauksia jonkun testiyksilön tekemisistä, tiedon ollessa peräisin esim. testiyksilön tietokoneelle jätetyn taustaprosessin Internetiin lähettämästä aineistosta, kauppakeskuksen videokameroista tai yksityisestä keskustelusta jonkun näennäisen luotettavan asiantuntijan kanssa. Kun samankaltaisesti vihjailevia tahoja kertyy riittävästi, eivät näiden toimintaa havainnoivat ihmiset voi välttyä tajuamasta, että muutkin ihmiset havainnoivat samaa kuin hekin, mikä taas johdattaa ajattelemaan, että näinkö sitä pitää Suomessa elää?

Katselijan videovirran tahallinen pysäytys merkitykselliseen kohtaan tehdään helpommaksi esim. hakemalla tuotantoyhtiöiden edistyneistä tietojärjestelmistä tietoa uusien tv-sarjojen sisällöistä tai käyttämällä algoritmiavusteista joukkoistamista vanhempien tuotantojen läpikäyntiin.

Kun katselee yhdysvaltaisella verkkopalvelimella sijaitsevan verkkopalvelun kautta videovirtaa kuten esim. jonkin tv-sarjan jaksoa, joka on saanut ensiesityksensä vasta pari tuntia sitten ja videovirta keskeytyy juuri siihen kohtaan, missä kuvaa oltiin juuri pannattu sivuttain ja näkyviin jää jokin symboli täsmälleen keskelle kuvaa, ei voitane olettaa, että tällä tavoin aiheutettu tahallinen häiriö perustui siihen, että häiritsijä on yksinään katsellut ennalta läpi koko vasta esitetyn tv-sarjan jakson ja etsinyt sieltä jollain merkityksellisellä tavalla sopivan kohdan. Sivuutettakoon tässä se minkä palvelun kautta videota katsottiin ja mihin teknisiin ratkaisuihin/keinoihin häiritsijän toiminta perustui ja tarkasteltakoon sitä, miten tiedettiin mistä kohtaa videota löytyi se kohta, jossa jokin tietty symboli esiintyi. Oletettakoon, että tämä symboli ei sellaisenaan ollut mitään yleisesti merkittävää, mutta se oli merkittävä katsojalle, koska se oli ollut käytössä jossain muussa yhteydessä hänen omassa elämässään juuri kyseisenä päivänä.

Jos kyse on jostain uudesta yhdysvaltalaisesta sarjasta, sen tuotantoyhtiöllä on todennäköisesti käytössään tietojärjestelmä, josta voidaan hakea tietoa pelkkää käsikirjoitustekstistä hakemista tarkemmin ts. uudessa tv-sarjassa olleen kohtauksen aikana esiintyneet esineet ja niiden käyttötavat on vähintäänkin luetteloitu sillä tapaa, että voidaan nopeasti saada vastaus esim. kysymykseen ”kuinka monta kertaa haukattiin jotain hedelmää, kuinka moni näistä tapahtui ulkosalla ollessa, kuinka monta autoa tuolloin ajoi ohitse ja oliko tuolloin jokin numero korostuneesti esillä henkilöhahmojen taustalla”. Tällainen tiedonhaku voidaan kohdistaa sekä aikomuksiin, jo kuvattuihin kohtauksiin, että lopulliseen versioon. Koska on tyypillistä, että kuvatuista kohtauksista paljon menee ns. hukkaan eli niitä ei käytetä, jos sillä tavoin jossain myöhemmässä vaiheessa päätetään, joutuvat eri tuotantoyhtiöiden edustajat pitämään kommunikaatiokanavaa keskenään auki koko omien tuotantojensa ajan. Voihan käydä niinkin, että jos toisen tuotannossa päädytään jättämään laatusyistä pois jokin kohtaus, jonka oli tarkoitus sisältää jotain yhteistä toisen tuotantoyhtiön tv-sarjan jakson kanssa, voi toinen tuotantoyhtiö joutua hylkäämään jotain omassa tv-sarjassaan kuvattua. Tai voivat he antaa antaa jo kuvatun olla sellaisenaan, jos siinä on riittävästi käyttökelpoista ainesta. Kysehän on vain tv-sarjasta, saattavat ajatella. Tv-sarjathan ovat niitä, joissa on useammin sellaisia kuvakulmien vaihdoksia, jotka eivät leikkaustyön osalta sovi aivan yhteen, eivätkä tapahtumien ajalliset kestotkaan aina myötäile intuitiivista käsitystä siitä, miten asiat tapahtuisivat tosimaailmassa.

Eri tv-sarjojen välisistä, ennalta sovituista yhtäläisyyksistä ronskina esimerkkinä eräässä scifi-sarjassa ollut kohtaus leijuen suoritetusta seksuaalisesti aktista, joka ei voinut olla tulematta katsojan mieleen katsoessa toista samana iltana esitettyä leijuen suoritettua seksuaalista aktia, jollaista ei ihan usein esitetä missään tv-sarjassa. Näin selkeää ajatuksien hetkellistä ohjaamista jonkin tv-sarjan tapahtumien suuntaan ei aiempina vuosina ollut, mutta vuosi 2015 kokonaan ja vuosi 2016 siinä määrin kuin sitä on kulunut ovat olleet huomattavan sallivia sen suhteen, kuinka helppo erilaisia ennalta sovittuja asioiden, esineiden ja ilmiöiden esiintymisiä on havaita. Samankaltaisuuksien esiintyminen tulee ymmärretyksi kenelle tahansa ja nyt kai haetaan jonkinlaisia rajoja sille, kuinka pitkälle kehdataan mennä ennen kuin liian monia katsoja alkaa ärsyttämään.

Priming-vaikutuksilla pelaamista ei varmaan kai kuitenkaan koskaan tulla tv-sarjoista poistamaan, koska liikkuvan kuvan tuottajat ovat aivan liian hyvässä asemassa vaikuttamassa ihmisten käytökseen ja täten tuottajatahot ovat herkkiä ottamaan vastaan erilaisten sidosryhmien ehdotuksia. Tästä päästäänkin toiseen keinoon tietää, missä kohdin jotain tietynlaista esiintyy jossain tv-sarjassa. Sovitaan siitä ennalta. Tuolloin ei kenenkään tarvitse käydä salaa hakemassa tuotantoyhtiön tietojärjestelmistä tietoa siitä, esiintyisikö jonkin tiettynä iltana ulos tulevan tv-sarjan jaksossa jotain tietynlaista symboliikkaa, saati käydä hyödyntämään sosiaalisia suhteitaan ja kysellä erilaisten väli-ihmisten kautta tv-sarjassa esiintyneeltä näyttelijältä tai esim. tuotantotiimissä toimineelta avustajalta, olisiko jotain tietynlaista odotettavissa seniltaisessa jaksossa. Sehän olisi todella hidasta ja jotenkin primitiivistäkin, että käydään epävarmasti toimivien väli-ihmisten kautta kyselemään jotain muistinvaraista.

Vanhempien tv-sarjojen kohdalla voidaan käyttää joukkoistettua läpikäyntiä, olettaen, että kyse on senlaisesta häirinnästä/vaikuttamisesta, josta on niin moni ihminen tietoinen, että tällaiselle ihmisverkostolle voidaan heittää tehtäväksi käydä joukkoistettuna läpi jokin tv-sarjan jakso ja merkitä jollain tavalla ylös, mitä siitä on suoraan havaittavissa, välillisesti mieleentulevissa tai potentiaalisesti kontribuoimassa jonkin ajatuksen esiintuloon, jos tuon jonkin yhdistää johonkin muuhun havaintoon/ajatukseen (priming-tekniikan sovellutuksia). Se, miten tiedetään, mitä vanhempaa tv-sarjaa ja sen jaksoa joku tietty henkilö tulee jossain tietyssä vaiheessa katsoneeksi, tulee selvitetyksi tai riittävän tarkasti ennakoidusti analysoiduksi käytöksenennakointijärjestelmiin syötetyn tiedon avulla.

Tietenkin aina voi jättää tv-sarjojen merkityssisällön löytämisen myös erilaisten mm. kuvantunnistusalgoritmien läpikäytäväksi. Videokuvahan koostuu peräkkäisistä ruuduista, jotka voidaan ottaa koneellisesti tarkasteluun yksi kerrallaan. Jos kyse on vain jonkin symbolin jonkinlaisena esiintymisestä, tällainen karkea pitkälle automatisoitu läpikäyminen toimii aivan hyvin, mutta jos kyse on esim. henkilöhahmon suorittamasta eleestä, jatkuu ele aina useiden videokuvan ruutujen ajan, joten se vaatii jo jokseenkin erilaisien tunnistusalgoritmien käyttöä, mutta tämähän ei sinänsä ole mitään erityisen uutta, koska moista on käytetty valvontakameroiden tallenteiden läpikäymiseen jo monien vuosien ajan.

Sitä miksi varsinaisesti haluttiin altistaa jollekin tietylle symbolille tai symboliikalle, voi yrittää hahmottaa esim. kuvan 1 avulla. Siihen on merkitty joukko symboleita, tapahtumia muiden tapahtumien yhteydessä ja muistikuvallisesti mieleenjääviä asioita, joilla voi olla ajatella olevan merkittävää yhteisvaikutusta sellaiseen ihmiseen, joka tulee altistuneeksi soveltuvalle kombinaatiolle niitä jonkinlaisen aikarajan puitteissa. Tämä symboliikka ym. olisi sekä kiinteästi tiettynä ajankohtana ilmenevää, että esim. juonnettujen ohjelmien tapauksessa suunnilleen tiettyinä ajankohtina ilmenevää. Aivot poimivat ne yhtä helposti molemmanlaisissa tapauksissa ja tulevat varsin autonomisesti tuottamaan uusia ja herättelemään vanhoja ajatuksia ajattelun stimuloituneisuuden vuoksi.

Älypuhelimeen saapuvat viestit ovat tahallisesti viivästettävissä sellaisen tuntemattoman tahon toimesta, joka saattaa työskennellä esim. Elisalla tai DNA:lla. Tämän ja etämonitoroinnin varaan voidaan rakentaa mahdollisuus altistaa keskenään verkottuvien muistijälkien muodostumiselle.

Jos on jo ehtinyt käymään niin, että joku luvaton taho on saavuttanut sen mahdollisuuden, että tämä kykenee seuraamaan reaaliajassa, mitä jonkun kohdeyksilön henkilökohtaisen tietokoneen monitorin ruudulla näkyy ja jos on vielä niinkin, että tämä taho on sellainen, joka pystyy tulemaan ns. iholle eli lähettämään luvanvaraisesti tekstiviestiä kuten esim. tietynlaisiin Saunalahden puhelinliittymiin liitettyjen markkinointiviestien tapauksessa, pystyy tämä taho seuranta- ja viestintämahdollisuuden yhdistämällä käymään eräänlaista dialogia kohteena olevan ihmisen kanssa. Tätä täydentää se mahdollisuus, että kohteena olevan ihmisen älypuhelimille saapuvia tiedoteviestejä pystytään viivyttämään kaikkien niiden osalta (esim. jokin sovellus olisi saamassa uutta sisältöä kuten tietoa jostain ajankohtaisesta asiasta), mikä vaatii joko sen, että laitetta itsessään on modifioitu tai sitten tele- ja viestiliikenneoperaattorin laitteistot ovat jollain tapaa väärämielisen hallittavissa. Jos oletetaan, että kohteena olevan ihmisen seuranta on jatkuvaa, tarkoittaisi edellinen sitä, että tele- ja viestiliikenneoperaattorin laitteiden hallinnan mahdollisuus olisi jatkuvasti käytettävissä johonkin häröön ja täten useiden esim. DNA:n työntekijöiden tiedossa. Tieto- ja viestiliikennehän ei välttämättä kulje jatkuvasti samaa reittiä, vaan sitä kautta, mistä se jonkin algoritmin mukaan pitää kulkea. Erityisen pikanttia tässä olisi se, että Saunalahti eli Elisa on DNA kilpailija eli olisi varsin erikoista, jos Saunalahdelle entry-level töitä tekevä pystyisi koordinoimaan häirintätoimintaansa tavalla, joka vaatisi DNA:n verkkolaitteiden hallintaoikeuksia. Sinänsä markkinointitekstiviestin voisi periaatteessa generoida tyhjästä ja antaa sen näyttää siltä, että se olisi jonkin tietyn tahon lähettämä, jolloin ei tarvittaisi muuta kuin viestin saapumisen ajoittamista, mutta sekin on jotain sellaista, jota ei pitäisi pystyä käyttämään häirintään ihan kenen milloin vain halutaan ja ihan toimesta tahansa.

Tyypillinen Saunalahden markkinointiviesti, joka pyritään ajoittamaan johonkin merkitykselliseen hetkeen, on esim. Mondo-lehden vuositilauksesta kertova turhakeviesti. Koska näiden viestien sisältö ei kohdeyksilön kannalta ole koskaan mielenkiintoa sellaisenaan herättävä, pelkkä Saunalahden viestin esiintyminen sinänsä, yhdessä tietyntyylisen ajoittamisen kanssa saa kokemaan, että sitä ikään kuin keskustelee jonkun kanssa, mutta ilman sanoja. Keskusteludialogin häiritsijän kanssa aloittaisi monitorin ruudulla näkyvä ”erityinen asia” (esim. sana tai symboli, joita sanatkin tavallaan ovat) tai huippukohdan saavuttaminen jossain pidempään tehdyssä kuten johonkin aihealueeseen liittyvien asioiden selailussa, mihin etähäiritsijä ottaisi osaa aiheuttamalla markkinointiviestin saapumisen, jolla olisi potentiaalia palauttaa kohdeyksilön mieleen hetki, jolloin jokin aiempi markkinointiviesti saapui, jolloin aiempien hetkien ja senkertaisen hetken aikaiset tapahtumat pääsisivät toviksi yhtymään kohdeyksilön mielessä.

Jos etähäiritsijä on ollut harkitsevainen sen suhteen missä kohdin häiritsee, jokainen aiempi markkinointiviestillä ajoittaminen on ollut toisistaan selkeästi eroava tilanne, jolloin vain se aiempi tilanne, joka sopii yhteen juuri sen kertaisen tilanteen kanssa, osallistuu tähän erikoiseen dialogiin. Esim. jos jonain aiempana kertana on esiintynyt markkinointiviestillä häirintää Fonectan puhelinluettelosta tietoja etsiessä ja tällä kertaa haussa on ollut CRM-ohjelmistoja (Customer Relations Management eli asiakassuhteidenhallinta-ohjelmistoja), on näissä sen verran yhtäläisyyttä keskenään, että tämä yhteys juontuu kohdeyksilön mieleen ilman avustavia häirintöjäkin (mitä ne sitten olisivatkaan). Kun kohdeyksilö sitten kimpaantuu tästä ja hakee Google Images -haulla esiin kuvia hakusanoilla ”vitun apina” tms., saapuu puolen tunnin sisään läheiseen älypuhelimeen kolme viestiä, joista yhdessä kerrotaan Tarra-sovellukseen olevan saatavilla uusia tarroja, toisessa kerrotaan uutissovelluksessa luettavissa olevasta jutusta, jossa kerrotaan Latigo-nimisestä eläintarhasta karkuun päässeistä kiljukauloista ja kolmannessa on sama Mondo-lehden markkinointiviesti uudelleen. Jälkimmäinen näistä tuottaa tarra-sanan mielessä aktivoitumisen johdosta mielikuvan mm. matkalaukusta, jonka olemus kielii paljosta reissaamisesta, jossa on muotojensa puolesta yhtäläisyyttä laatikon ideaan, joka taas ääneen sanottuna kuulostaa hiukan samalta kuin sana ’latigo’. Mentäessä ulos ja polkaistua pyörällä muutaman sataa metriä, tulee huomanneeksi, että joku tyyppi tulee vastaan pidellen päätään siihen tapaan kuin hänellä olisi darra ja Gmailin sähköpostilaatikossa odottaa ASOS-verkkokaupan kohdennettu uutiskirje, jossa on sana ’customers’ kapitaaleilla kirjoitettuna ja muusta viestistä räikeän selkeästi erottuvana. Koska nykyisin on varsin tavallistakin, että häirintään pyydetään jelppiä useilta eri tahoilta, olisi tässä tapauksessa avustajina ollut mm. ulkona vastaantulija, ASOS-verkkokaupan uutiskirjeiden tekijä, uutispalvelun tuottajat/kehittäjät ja eläintarhan työntekijät.

Älypuhelimeen asennetun luotettavan sovelluksen tuottaman runsaan palvelupyyntövirran avulla voidaan selvittää käyttäjän senhetkisiä toimia ja hyödyntää tätä mahdollisuutta käyttäjän taipumusten luvattomaan analysointiin.

Eräs yksinkertaisin vaihtoehto älypuhelinten käyttäjien tekemisten seurantaan, joka ei vaadi laitteeseen murtautumista tai edes siihen käsiksi pääsyä, perustuu sellaisten laitteessa käytettyjen sovellusten toiminnan monitorointiin, jotka hakevat verkosta lisää dataa pitkälti samaa tahtia kun käyttäjä etenee sovelluksen käytössä, eikä siirrettävää dataa ja tietokyselyjä ole suojattu mitenkään. Tällaisia sovelluksia ovat mm. uutissovellukset ja tässä tapauksessa varsinkin sellaiset, joiden tekijänä on runsaasti omia uutisia julkaisevat. Eräänkin mediatalon uutissovelluksessa on sen verran paljon sisältöä etusivullaan, että sitä sisältöä vierittelee esiin useiden sormella luiskauttamisten verran. Jos näkymää vierittää nopeasti, huomaa että kaikki kuvat eivät ehdi latautua näkyviin, vaan niitä joutuu odottelemaan hetkisen.

Vähittäistä kuvien esiinlataamista kutsutaan alan epävirallisessa termistössä ”lazy loading”-tyyppiseksi eli kuvia ladataan esille vain hiukan enemmän kuin mitä on nähtävillä, jotta näkymää vierittävälle käyttäjälle on jo valmiiksi jotain uutta kuvaa näytettäväksi ennen kuin jostain kauempaa, verkon kautta on saatu ladattua uutta näytettävää. Tämä lienee jossain määrin periytymää siitä, että tällöin sovelluksien tekijät välttävät sen, että joutuisivat miettimään erilaisten päätelaitteiden muistimääriä ja optimoimaan ohjelmointikoodia eri muistimääräisille laitteille erikseen, jos kaikki näkymässä mahdollisesti esille tulevat kuvat ladattaisiin kerralla. Pieniltä ruudulla näyttävät kuvat eivät välttämättä vie paljon muistia tai kaistaa verkosta, mutta toisinaan saatetaan päätyä siihen, että mobiililaitteille lähetetään varmuudeksi esim. 4 kertaa tarvittavaa kookkaampi kuva (kaksinkertainen sekä leveys-, että pituussuunnassa) ja skaalataan siitä sitten pienemmäksi laitteessa itsessään. Kun etusivulla ladattavia kuvia alkaa olemaan esim. 60 – 70 kpl, siitä kertyisi jo aika paljon kerralla ladattavaa.

Hyvien verkkoyhteyksien äärellä kuvat latautuvat kyllä pikavauhtia, mutta se että jokainen kuva ladataan yksi kerrallaan eli jokainen kuvalataus tuottaa yhden kuvapyynnön ja yhden vastauksen pyyntöön eli varsinaisen kuvadatan, mahdollistaa jo ensimmäisestä käyttökerrasta lähtien mm. sovelluksen käyttäjän selausnopeuden arvioinnin ja myöhemmillä kerroilla alati parantuvat mahdollisuudet arvioida ei pelkästään sitä, mikä käyttäjää todennäköisesti on kiinnostanut eli miksi hän ei saapunut tiettyyn kohtaan ennen kuin vasta viiveen jälkeen. Sillä ei ole erityisempää merkitystä onko käyttäjä muuttanut uutissovelluksen vakiokategorioita, sillä se joka salaa käyttäjän käyttämää verkkoa monitoroi, pystyy kuvapyynnön osoitteen ja parametrien avulla selvittämään (automatisoidusti) missä uutiskategoriassa kyseistä kuvaa oli käytetty.

Palvelun laatuun tähtäävät sovelluskehittäjät todennäköisesti asettaisivat kuvat latautumaan jonkinlaisissa lohkoissa eli esim. tusina kuvia kerralla, jolloin palvelimelta tuleva vastausviesti sisältää useiden kuvien datan, mutta noviisit ja tapoihinsa urautuneet sovelluskehittäjät saattavat helpostikin päätyä kuva kerrallaan -ratkaisuun, koska sellaiseen tulee ajauduttua melkein kuin itsestään, jos ei näe ylimääräiseltä tuntuvaa vaivaa.

Tietenkin uutissovelluksien käyttäjät avaavat välillä jonkin uutisen esille kokonaisuudessaan ja viettävät sen äärellä jonkin verran aikaa ja sitä kautta saadaan varma tieto siitä, mitä käyttäjä ainakin on silmäillyt tarkemmin. Tämä välittyy myös verkkoa luvattomasti seuraavan tietoon ja jatkuvaa analyysiä varten automaattisesti taltioimaksi (otsikko, uutisen avainsanat tjm.). Jos pitäydytään siinä, että laitteet, jotka verkon toimintaan osallistuvat, toimivat normaalisti, ovat käyttäjän kannalta riskialttiimpia paikkoja selailla uutissovelluksella, jonka suojaustasosta ei ole tietoa, sellaiset paikat, joissa langattoman verkon tarjojaksi tulee valittua suojaustasoltaan heikot tai olemattomat, koska tällöin kuka tahansa pystyy tallentamaan aivan kaiken verkkoliikenteen kyseisestä verkosta. Näistä tallenteista pystyy lukemaan suoraan mistä otettiin yhteyttä, minne otettiin yhteyttä, minkämuotoista tietoa odotetaan vastaukseksi, mitä saadaan vastaukseksi ym. Tavallisella selaimella (esim. Chrome) selaillessa ongelma olisi muuten sama kuin erillisellä sovelluksella, mutta sillä erolla, ettei käyttäjän selausnopeudesta saisi selkoa niin hyvin, koska verkkosivut lataavat usein kaiken sivulla esiintyvän kerralla ja saattavat jo sellaisenaan tarjota niin paljon silmäiltävää, että käyttäjältä kuluu monta minuuttia ennen kuin hän tuottaa lisää verkkoliikennettä. Tämä ei sellaisenaan ole niitä kuohuttavimpia tietoturvaongelmia, mutta vähäpätöisyyksistäkin voi monenkertaistuneena muodostua merkittävä riski, sillä omia taipumuksiaan voi olla hidasta muuttaa ja niin kauan kuin omat taipumukset pysyvät tietynlaisena on luvattomasti tietoa keränneillä jonkinlainen etu puolellaan.

New analysis method discovers eleven security flaws in popular Internet browsers

“It is time for the Internet community to start addressing the more difficult, deeper security problems,” says Wenke Lee, professor in the School of Computer Science and an adviser to the team. “The security research community has been working on various ways to detect and fix memory safety bugs for decades, and have made progress on ‘stack overflow’ and ‘heap overflow’ bugs, but these have now become relatively easy problems. Our work studied the much harder and deeper bugs — in particular ‘use-after-free’ and ‘bad casting’. Bad casting enables an attacker to corrupt the memory in a browser so that it follows a malicious logic instead of proper instructions. (Science Daily)

KillerBee (Exploiting ZigBee and IEEE 802.15.4 Networks)

KillerBee is a Python based framework and tool set for exploring and exploiting the security of ZigBee and IEEE 802.15.4 networks. Using KillerBee tools and a compatible IEEE 802.15.4 radio interface, you can eavesdrop on ZigBee networks, replay traffic, attack cryptosystems and much more. Using the KillerBee framework, you can build your own tools, implement ZigBee fuzzing, emulate and attack end-devices, routers and coordinators and much more. (Toolwar)

Automated voice imitation can defeat voice-recognition security

People often leave traces of their voices in many different scenarios. They may talk out loud while socializing in restaurants, giving public presentations or making phone calls, or leave voice samples online. Using an off-the-shelf voice-morphing tool, the researchers developed a voice impersonation attack to attempt to penetrate automated and human verification systems. (Hoomeland Security News Wire)

(jatkuu..)

Monet ovat olleet huomioimassa läheltä, kuinka jotain ihmistä viedään kiiruulla kohti jotain merkittävää, korvamerkittyä asemaa, mutta tällaiselle on myös vastakohtansa eli niiden ihmisten käsittely, joihin käytetään häirintätarkoituksessa käytännössä koeteltuja metodeita heidän mielensä väkinäiseksi uudelleenohjelmoimiseksi. Sosiaalisena pelinä mielen uudelleenohjelmointi on eräs osoitus siitä, että lähestulkoon kenet tahansa pystytään nostamaan tai laskemaan kulloisestakin asemastaan, vaikka hän tätä vastustamaan pyrkisikin, sillä tietynlainen mielen uudelleenohjelmointi saa kohteen tekemään valintoja, jotka vievät häntä lähemmäs muiden asettamaa tavoitetta. Tämä perustuu siihen, että ihminen pystyy alitajuisesti ja toistuvasti tuottamaan tajuntaan iskostuneen tavoitteen mukaisia toiminteita ilman, että alitajuinen prosessointi antaa mitään vihjeitä tapahtuneesta prosessoinnista. Hienoisimmillaan tämä voi tarkoittaa jopa sitä, että kun haluaa tietoisesti heittää pelipöydässä nopalla kuutosen, käsi todellakin heittää sen kuutosen toisensa perään. Tämä kuitenkin vaatii paljon pohjustelua, eikä siinä lopulta ole kyse tahdonvoimasta juuri minkään vertaa, vaan hienoisen signaalin antamisesta itselleen ja lopun ollessa eräänlaista automaatiota.

Suomen puolustusvoimiin kuuluneet tahot ovat tehneet osansa järjestelläkseen asioita niin, että tietyt henkilöt, joiden persoonat toimivat sopivasti yhteen, kohtaisivat, jotta toiselle heistä, joka oli varsinainen myöhemmin aktivoitavan häirinnän kohde, saataisiin aikaiseksi tiettyjä pitkäkestoisia altistumisia, joita vain tämä toinen saattoi tarjota – heistähän tulisi psykologisen analyysin ja muun johdattelun kautta ystäviä myös siviilissä ja varusmiespalveluksen jälkeen. Sijoittelusta vastaavien on ollut helppo ripotella tulevia varusmiehiä minne vain näennäisin perusteluin.

Altistumista muodostuu eräänlaisia ikimuistoja, jotka määriteltäköön muistoiksi, jotka ovat ”jonkin aikakauden tapahtuman helpoiten tajuntaan asti nousevia osia”. Häirintämielessä tätä ikimuistoisuutta joudutaan vaalimaan, jotta se toimisi sillä tapaa, että esim. mielikuva jostain episodisesta tapahtumasta tai assosiaatio jostain sanasta toisi välittömästi mieleen jotain tiettyä. Tämä ylläpidettävyyden ongelma ratkeaa ainakin teoriassa siten, että verkotetaan altistumia ja niitä sävyttäviä muita altistumia keskenään, jolloin yhden ”aktivoiminen” herättelee samalla vähän niitä muitakin. Kuva 1 ei toimi riittävän hyvin tämän aktivoitumisen leviämisen selittäjänä, sillä se vaatisi paljon lisää viivoja ja yhteyspisteitä – mieluiten animoituna esitettynä – mutta se ilmentää sitä, kuinka ”lähellä” muistot voivat tulla olemaan, vaikka kokonainen aikakausi olisi ajallisesti niiden välillä. Aivothan eivät varsinaisesti koodaa aikaa erikseen mitenkään, joten tiettyjä altistumia toistuvasti esiin nostattamalla, kerta kerralta hiukan uudelleen sävyttäen ja yhdistävillä tekijöillä (kuvassa pienempiä pisteitä) toisiinsa liitellen, voidaan saavuttaa melko pitkäaikaisesti koossa pysyviä ”ajatussumppuja”. Kuvaa 1 voisi kutsua pelkistykseksi, jos voisi selittää, mistä se on pelkistetty, joten täten se on pikemminkin jonkinlaista taidetta, jolle voi joutua antamaan hetken aikaa avautua.

Ikimuistoisuuden vaikutusta voi kokeilla kysymällä itseltään, missä oli jonkin tietyn järisyttävän tapahtuman aikaan ja ennen kuin ehtii muuta ajatellakaan, saattanee muistuma jostain tietystä huonetilasta katsomassa televisiosta uutisointia jostain tietystä tapahtumasta nousta mieleen. Tunne ei välttämättä seuraa mukana, jos tapahtuma ei ole itselle erityisen läheinen asia, mutta ne jatkoajatukset jotka seuraavaksi nousevat mieleen, ovat todennäköisesti osittain sellaisia, joita ei olisi ajatellut esim. koko seuraavana viikkona ellei olisi ensin ajatellut jotain tiettyä tapahtumaa. Ihminen kun ei jatkuvasti ole ajattelemassa kaikkea mahdollista, vaan ajattelu noudattaa jonkinlaisia lainalaisuuksia, joita tunnetaan sekä melko hyvin, että melko huonosti.

Koska sekä aidoilla, luonnollisesti esiintyneillä altistumilla, että keinotekoisesti luoduilla altistumilla on taipumusta ”lukkiutua” mm. samoihin sanoihin ja geometrisiin kuvioihin, voi häirinnän kohde itse joutua ”vaalimaan omaa hermoverkostoaan” pitämällä tiettyjä (kuviteltuja) rakenteita yllä silloinkin, kun ei niitä aktiivisesti käytä, koska muuten jokin omien mieltymysten kanssa kilpaileva altistuma/muisto syrjäyttää siitä jotain. Tämä voi tarkoittaa sitäkin, että jos pitää tietynlaista takkia yllään kuukausien ajan, sitten luopuu sen käytöstä ja näkee jo piankin jonkun muun pitämässä vastaavanlaista yllään, voi joutua huomaamaan, että jos kokeilee vetäistä vielä kertaalleen tuon aiemman takin ylleen, se ei tunnu enää samalta, koska jokin on sävyttänyt sen käyttökokemusta. Kaikki ihmiset eivät tietoisesti mietiskelisi sitä, miltä moinen muutos itsestä tuntuu, mutta sellaisia jotka ymmärtävät altistumien vaikutusta, moinen voi risoa paljonkin.

Suomen puolustusvoimien epärehtiys ja elämää ohjaileva osuus tulee esiin siinä, että kun asianomainen tarkastelee omaan elämäänsä taaksepäin, se vaikuttaa sillä tapaa muiden ihmisten käsikirjoittamalta, että se ei voisi eikä olisi voinut toimia häiritsijöiden kannalta tietyillä tavoin ellei asianomaisen elämään olisi ympätty mukaan henkilö, jonka sukunimi on Puustinen ja joka tunnetaan lempinimellä ”tuke”. Uusien alokkaiden siirtely johonkin paikkaan on eräänlaista logistiikkaa siinä missä tavaroidenkin siirtely, sillä erotuksella, että asiaa oli pohjusteltu epävirallisella psykologisella profiloinnilla, jotta saatettiin jo ennalta varmistua siitä, että tiettyjen henkilöiden persoonat toimivat sillä tapaa hyvin yhteen, että sama jatkuisi myös siviilissä. Tässä tullaan myös sellaisen erikoisen tilanteen äärellä, että missä määrin on oikeutettua tavallaan sokkona esittää epäilyksiä siitä, että hän itse tiesi miten häneen suoraan assosioituvia asioita tullaan tulevaisuudessa hyödyntämään. Hänet melko tunnistettavasti määrittävät sukunimensä ja kutsumanimensä ovat kuitenkin sellaisia, joilla on erityisen suuri merkitys kerronnassa, joten ilman niiden mainitsemista on vaikea viedä kerrontaa läpi mitään olennaista tietoisesti pois jättämättä. Etunimikin olisi jossain määrin merkityksellinen kuten esim. tilanteessa, jossa kerrottaisiin oman verkkopalvelun profiilinimen muuttumista jonkun muun toimesta Markosta hänen etunimekseen juuri sinä päivänä, kun häneen oli yhteydessä pitkästä aikaa (palvelun nimi taisi olla Techdirt tjs.).

Kutsumanimi ”tuke” olisi muutoin ihan vaan jokin kutsumanimi, mutta se on assosiaatioiden puolesta jo valmiiksi lähellä mm. sanoja tuki ja tukeminen, joita voi ajatella välietappeina kohti sanoja kuten helpdesk, sossu ja asiakaspalvelu, sekä tapahtumia kuten ehdotuksen tukeminen kokouksissa ja hermosignaalin vahvistuminen muilla hermosignaaleilla aivoissa. Tukemista on myös nuokkuvan ihmisen raahaaminen ja joukkojen täydentäminen lisämiehityksellä. Kirjatuki, seinään nojaaminen, sanomisien vahvistaminen, ostetun ohjelmiston ilmainen maintenance-aika ym. Kyllähän näitä löytyy vaikka kuinka paljon.

Vaikka edellä on viitattu Suomen puolustusvoimien epärehtiyteen niin siinä on jossain määrin kyse juttuun sisään heittämistä. Varsinaisesti Suomen puolustusvoimille työskentelevien osallistuneiden määrä voi olla vähäinenkin. Se on vielä hiukan avoinna, missä määrin suunnitelmat vaikuttamiseen ovat olleet kehiteltyinä jo valmiiksi ja kuinka paljon aikomuksia muokataan vuosien aikana. Esim. oliko sattumaa, että opinnäytetyö amk:ssa käsittelisi helpdesk-tietojärjestelmän kehittämistä – kun ei juuri muutakaan fiksulta tuntuvaa ollut saatavilla? Tuon aikainen ammattikorkeakoulu oli itselle paikka, jossa tietyt lehtorit olivat valmiina aiheuttamaan ärsytystä, yksinjäämistä ja nöyryytystä ihan vain sen vuoksi, että sellainen muokkasi muun porukan asenteita otollisemmaksi muita käyttötarkoituksia varten. Jos sellainen luonnistuu, niin kyllähän sitä helposti lähtee mukaan avustamaan jotain aikoinaan alustettua kokeilua.

Muut ihmiset ovat nähneet erittäin runsaasti vaivaa saadakseen sekä erilaisia ”tukemisia” sävytettyä altistumisien ja sopivien ajoittumisen kautta, että kytkeäkseen ulkomaisten ja kotimaisten asiakaspalvelujen käytön aikaisia ärsytystuntemuksia juuri tähän tiettyyn aiemmin tuntemaani henkilöön. Erityisen paljon häirintähenkisyyttä esiintyy niitä ”tukemisia” kohtaan, joita voi käyttää heidän käyttämiensa metodien takaisinmallintamiseen, joista eräs merkittävin liittyy signaalien summaantumiseen. Kyseisesta aiheesta on kirjoitettu aiemmin mm. kirjoituksessa ”Otaksumista” (luettavissa Uskottavaa vai totta -blogista), joka kertoo kuinka hienoisesti altistumilla voi pelata ja aiheuttaa ”mielikuvien yhteensummautumista”, josta sitten seuraa tiettyjen määriteltyjen sääntöjen nojalla ennakoitavissa oleviin ajatuksiin päätymistä, mahdollisesti tuntemuksien ja fyysisten reaktioiden sävyttämänä. Ks. myös kirjoitus ”Voisi olla paikalla ja läsnä, muttei huomaisi kun toista häiritään” (luettavissa Uskottavaa vai totta -blogista), joka kertoo säännönmukaisuuksien oppimisesta ja niiden nopeammasta tunnistamisesta. Asiakaspalveluun liittyvä häirintä tapaa monesti lähteä liikkeelle siitä, että on ilmennyt jokin suhteellisen välttämätön syy ottaa yhteyttä sellaiseen jonkin mieltä kiihdyttäneen seikan vuoksi, mitä sitten käsitellään ilmeisen tahallaan huonosti ja monesti pitkitetysti, monivaiheisesti ja siinä setvimismatkan aikana lisää altistumia keräten. Ja kuten sanasta ”tuke” voi johtaa monenlaista myös asiakaspalvelusta voi johtaa kaikenlaista muuta alkaen vaikkapa asiakaspalvelua symboloivasta kuuloke—mikrofoni -yhdistelmää päässään pitävistä kasvoista, joista on aika lyhyt matka vaikkapa puhelinmyyjän ideaan.

Perustavanlaatuisena väittämänä tässä kirjoituksessa voi ajatella olevan, että jossain on joskus ajateltu, että asianomaisesta saattaa kehittyä henkilö, joka löytää jatkuvasti uusia epäkohtia siitä miten yhteiskunta ja sen osaset toimivat, eikä suostu olemaan hiljaa niistä, joten oli koettu tarpeelliseksi pohjustaa hänen mieltään sillä tapaa, että se olisi alttiimpi häirinnälle. Asiakaspalvelu, joka on siis jotain, joka tapaa edeltää mm. erilaisten instituutioiden ja yrityksien ytimiin pääsyä tai edes sinnepäin, olisi ”tuken” idean kautta vain eräs niistä asioista, joiden käyttöä asianomaisen olisi hankala välttää ja jotka tarjoaisivat hyvät mahdollisuudet ärsyttämiseen. Sitä tarina ei tiedä kertoa, kuinka ”tuke” sai kutsumanimensä eli oliko se kustomoitu tiettyä tarkoitusta varten vai oliko vain onnekas sattuma, että Puustinen-sukunimisellä oli sellainen kutsumanimi. Ja tässä kerrotaan tarkemmin vain yhdestä henkilöstä. Muilla henkilöillä kerrontaa täydentäen kävisi ilmeiseksi, kuinka paljon yhteisvaikutusta heistä saisi irti häirintätarkoituksissa. Myös tuken ”patogeeniltä” kuulostava muusikkonimi pathogenic, joka tarkoittaisi suomeksi taudinaiheuttajaa, on jotain sellaista, joka lyö assosiaationa läpi myös silloin, kun lukee jotain lääketieteellistä artikkelia, jossa kerrotaan jotain taudinaiheuttajista tai kun lukee majavien keväisistä touhuista.

Viimeisen viiden vuoden aikana asianomainen ei ole kertaakaan pystynyt aloittamaan ”tuken” aiemmin paljolti suosiman Armin van Buurenin kuuntelua Deezerin tai muun virtauspalvelun kautta ilman, että joku etähäiritsijä rysäyttelee hiiren pointteria pitkin ruutua tai kaataa selaimen Flash-pluginin. Kyse voi toki olla myös automaattitoimintaisesta skriptistä, joka tarkkailee tiettyjen tekstipohjaisten avainsanojen näkymistä monitorin ruudulla, mutta toisaalta samaa efektiä on odotettavissa myös kuvamuodossa esiintyvien ”Armin van Buuren”-tekstien kohdalla, mikä kuluttaisi jo aika paljon tietokonelaitteiston tehoja kuvantunnistukseen, vaikka prosessori nopea onkin. Täten vaihtoehtoina ovat mm. reaaliaikainen etämonitorointi ja kaiken tietoliikenteen kulkeminen jonkinlaisen proxy-palvelun läpi, joka analysoi reaaliajassa tietyn kohdekoneen lähettämää ja vastaanottamaa dataa.

Puustisen aiemmasta asuinkadusta, Koverinkadusta taasen on johdettu ideaa kohti suojan ideaa ja sävytetty erilaisia ”suojamaisuuksia” siihen tapaan, että tietyissä konteksteissa tietynlaisten suojamaisuuksien ideaa ajateltaessa osa ajattelukapasiteetista menee turhien säläajatuksien poishätistelyyn, mikä voi tyrehdyttää hyvän flown jo ennen sen alkamista. Samaan suojamaisuuksien ryppääseen tai mihin lie pöheikköön on pyritty liittämään mm. kannen ideaa, kansioita, peittelyä, proxyä, skimmauslaitetta, filtteriä, suodatinta ja lymyilyä. Jotta näiden käytettävyyden merkityksen ymmärtäisi edes jotenkuten olisi hyödyllistä, jos lukija tietäisi jo ennalta, mitä on priming. Lyhyesti sanottuna se on sitä, että jokin ulkoinen tai sisäinen ärsyke valmistelee tulevien ärsykkeiden vaikutusta. Yksinkertaisimmillaan ja karkeimmillaan tämä tarkoittaisi sitä, että esim. jonkinlaista peittelyä havainnoitaessa ajatukset päätyisivät taas kerran jonnekin 2000-luvun alkupuolen tapahtumiin ja ennen kuin huomaakaan puheeseen luikahtelee mukaan ilmaisuja, ääntämyksiä tms., joita ei ole käyttänyt aikoihi. Priming-tekniikkaa voi myös pelillistää, kuten on esitetty mm. kirjoituksessa ”Otaksumista” (luettavissa Uskottavaa vai totta -blogista).

Suojamaisuuden ideaa sotkemalla voisi teoriassa saada aikaan myös sen, että pyrittäessä palauttaa mieleen jossain kansiossa olevia asioita, kansion idean aktivoituminen uuttaa mieleen kaikenlaista tauhkaa ja täten kansion sisällön muistinvarainen ajattelu ei ole niin helppoa. Ja kansioihinhan ihmiset tapaavat monesti päätyä laittamaan asioita, jos heillä on yhtään taipumusta tutkivaan otteeseen.

Puustinen nimenä ja sanana on pyritty pitämään mielessä sillä tavalla sävytettynä, että se toisi englanninkielisen sanan ”boost” eli kiihdyttämisen siinä mukanaan. Sattumaako vain, että kiihdytykseen ja nopeaan kulkemisen ideaan viittaaminen on eräs nykypäivän häiritsijöiden suosikeista? Näihin liittyen on paljon erilaisia ääniä, joilla saadaan aikaan ärsyyntyneisyyttä, joihin elimistö voimakkaasti reagoi (drifting, hurjastelu, kaahaus, hidastelu, moottorin pauhu, moottorin kalkatus, bassomusiikki, huuto ym.) ja soveltuvien muiden samanaikaisten altistumisien aikana saadaan vietyä ajatuksia käymään Puustisessa. Tosin, hallittavana asiana tämä lienee osoittautunut häiritsijöille kovin vaikeaksi ja nykyisin he pyrkivät karkean kategorisesti liittämään suunnilleen tietynlaisia, toisistaan paljon eroavia ääniä juuri tiettyihin henkilöihin. Eli esim. tietty naapuri, jolla ei millään meinaa pysyä jakoavaimet ja muut kilisevät esineet käsissä pääsee tiputtelemaan niitä piha-asfalttiin aina kun sellaisen aika on ja kiihdyttelyä käytetään erityisesti silloin, kun on ”tuke”-avusteisen asiakaspalvelukohtauksen aika. Kiihdyttelyn idean käytettävyyttä lienee haitannut paljonkin se, että asianomainen on itse kytkenyt sellaisen idean oman verkkopalvelunsa esittelykuvitukseen.

Häiritsijöiltä ei kuitenkaan ole loppunut into yrittää palauttaa kiihtyvyyden ideaa kohti Puustista ja boostin idean johdoksia, mikä ilmentyy mm. tilanteissa, joissa omat vaihtoehdot ovat todella vähissä jonkin asian suhteen tai joutuu hillitsemään itseään. Ei ole ollenkaan tavatonta, että saatuaan jonkin mieltä vahvasti stimuloivan toimintaseikkailun pelattua läpi, nousseet tuntemukset tullaan aina jonkun muun tahon toimesta ohjanneeksi sellaisen asian käsittelyyn, joka vie paljon aikaa ja on ihan helvetin turhaa. Tällainen on esim. jonkin elektroniikkalaitteen poikkeava toiminta kuten reititinlaitteen toiminnan jonkin aikaa kestävä häiriötila eli pelin päätteeksi ei pääse nettiin ollenkaan sitä kautta, jolloin joutuu korjausyrityksen jälkeen soittamaan esim. DNA asiakaspalveluun, josta vastaava henkilö onkin sopivasti valmiina altistuttamaan typeryyksillään, kuten on sopinut muiden ihmisten kanssa tekevänsä. Sisältänee puhelinvaihteen ennaltaohjelmoinnin, jotta ongelman käsittely päätyy juuri tietylle henkilölle.

Kun ketä tahansa ihmistä pyydetään ajattelemaan vaikkapa juuri kiihtyneisyyden ideaa, hän ei ajattelisi samaa kuin joku toinen, koska kysehän on hänen mielestään, hänen aivoistaan. Ei edes silloin, kun estettäisiin semanttisella (merkityksellisellä) tasolla harhautuminen pyytäen ajattelemaan juuri tietynlaista kiihtyneisyyden ideaa, sillä hän ei pystyisi eristämään tuota ajateltua ideaa. Jos ajattelee tuota jotain kiihtyneisyyden ideaa nopeasti, ajatuksiin tempautuu mukaan muita ajatuksia, jotka sävyttävät tuon idean ajattelua eri tavoilla kuin jonkun toisen ihmisen tapauksessa ja jos hän ajattelee jonkin kiihtyneisyyden ideaa hitaasti, hän alkaa luomaan uutta ajattelua huomioidessaan yksityiskohtia, pikantteja seikkoja ja kaikenlaista liitännäistä. Missä välillä tällöin tulisi ajatelluksi jonkin ideaa? Koordinoidun häirinnän mielessä ensiarvoista on usein se, mitä ajatuksia kohdeyksilön tietoisuuteen tai alitajuntaan putkahtaa ensinnä, kun ajattelu saa taas kerran alkunsa joistain tietyistä ulkoisista tai sisäisistä suggestioista. Sitähän mielen uudelleenohjelmoijat pitkään valmistelevat, että kohdeyksilön ajattelu olisi ensiajattelujen osalta tietyllä tapaa sävyttynyttä. Esim. ilmaisut ”pienenä taikapataan tippuminen” tai ”läpi vaan” kiepauttavat varsin todennäköisesti ”tuken” muistamisen kautta, sillä toinen on hänen ystävänsä lausahdus ja toinen hänen omansa. Kumpikaan heistä ei ole sellainen, että kiihtyneisyys tms. heihin jotenkin erityisen itseisarvoisesti liittyisi, mutta jos heitä ei pidä aktiivisesti eri puolin mielessään, käy mahdolliseksi muokata sitä mitä heitä ajateltaessa ensinnä tulee mieleen. Sellaisenaan hieman nyreyttä aiheuttaa tietoisuus siitä, että aikoinaan saaressa pienellä porukalla ollessa joku juorusi kahdenkeskiset pelehtimiseni ”tuken” siskon kanssa öisissä rantavesissä, mutta jostain syystä tämän tapahtuman käyttö häirintämielessä jäi pariin kertaan.

Kirjoituksessa ”Tuntemattomat voivat suunnitella yksilön elämää takaperoisesti etukäteen” (luettavissa Uskottavaa vai totta -blogista) on kerrottu siitä, kuinka yksikön elämää voidaan suunnitella tietojärjestelmäavusteisesti pitkälle eteenpäin ja jonka mukaisesti yksilön elämää pyritään sitten ohjaamaan. Siinä on myös listattu muutama sellainen asia, jotka ovat juurikin eräitä niistä, joiden kehittymistä asianomaisen häiritsijät pyrkivät estämään. Ei ollenkaan pelkästään ”tukeen” liittyen, vaan muitakin ihmisiä uusiksi mielessä määrittäen. Näitä haitanteon kohteena olevia asioita ovat mm. data-analyysin perusteet, psykologisten haitantekokeinojen tunnistaminen ja määrittely, ohjelmointiteknisesti taitava verkko- ja mobiilisovellusten teko, sosiaalisen median välineiden strateginen hallinta, argumentointitaito ja esiintymistaito, vastaanväittämistaidot, selvyys ihmisen biologiasta pääpiirteittäin, tunneälyisyys ja looginen päättelykyky, itseilmaisuun soveltuvien sovelluksien käytön perustaidot, kulkuvälineidenajotaito ja historiantaju. Hieman erilaisia kansalaistaitoja, siis.

On kuin olisi joidenkin ihmisten suhteen vastapuolella, muttei ole aivan selvää, millaisia nämä osapuolet jonkin määritelmän mukaan ovat. Näillä häiritsijöillä on ainakin kovin pitkäkestoinen halu aiheuttaa häirintää (yli kymmenen vuotta), joten se jo sinänsä on jotain, jonka täytyy kertoa jostain. Omat sukulaisetkin, joiden tuttavien lapset tuntevat ”tuken”, ovat erikoisen aktiivisia osallistumaan häirintään, mitä voi selittää se, että nämä tuttavien lapset ja monet sukulaisista ovat kovin lähellä asiantuntijoita, joilta luonnistuu analyyttisten tietojärjestelmien käyttäminen ennusteiden tuottamiseen. Asianomainenhan lähti aikoinaan opiskelemaan mediatekniikkaa toiselle puolella Suomea (sinnepäin missä on Kokkolaa, Oulaista ym.) mm. sen vuoksi, ettei enää sietänyt tiettyjen sukulaisten, tuttaviensa ja kaupunkilaisten suunnalta kohdistunutta häirintää - tuolloin vielä paljon primitiivisempää – ja päätti laittaa koko elämän uusiksi aloittamalla jotain erilaista jossain aivan muualla. Toimi itseasiassa erittäin hyvin, osoittaen myös sen, että priming-efektien vaikutukset ovat paljolti paikkaan sidoksissa. Tosin, jos oikein runnotaan, kuten häiritsijöille tapana on, niin jotkin ajatukset lentävät uniin ja mietteisiin yhtä helposti sijaintipaikkakunnasta riippumatta. Esim. Hanne-nimistä mediateknologian opiskelijaa tavataan nykyisin käyttää triggerinä palauttamaan aiempia opiskeluaikoja ”vähän matkaa” ennen kuin muistojen muisteluun koitetaan ympätä mukaan jotain häiritsevää, jotta seuraava mieleenpalautus olisi vaikeampaa – heidän teorioidensa mukaan. Koska kyse on viehkeästä naisesta, joka on ollut ehkä maailman parhaimmalla tavalla vinkeä, herkkä ja mielenkiintoinen, on tästä aiheutunut se erikoisuus, että hänen muistoaan on tullut halunneeksi vaalia mielessään niinä hetkinä, kun häneen taas kerran tietyissä tarkoituksissa viitataan. Tästä taasen on seurannut se, että häntä kohtaan on jäänyt jonkinlainen pysyvä ihastuneisuus, joka hälvenisi pois kai vasta sitten, kun häntä tapaisi uudestaan ns. livenä ja hän ilmentyisi jollain muistikuvien vastaisella tavalla. Aiemmat opiskelut päättyivät kahden vuoden jälkeen, koska asiat tuntuivat alkavan menemään päin helskuttia jotakuinkin sen jälkeen, kun asianomainen näytti viestinnän opettajan luettavaksi Ilta-Sanomista löytämänsä artikkelin, joka kertoi kirjasta ”Bias: A CBS Insider Exposes How the Media Distort the News”. Kirjana se oli eräs niistä, jotka kerryttivät kasautuvasti tuntemusta siitä, että erilaiset ryhmittymät haluavat määrittää yhdessä ja erikseen miten Suomessa pitää elää ja olla, sekä siitä että itse alkaa löytämään aina vain enemmän vikaa siitä mitä pyritään vaalimaan. Aiemminhan itsellä oli käynyt selväksi mm. sekin, että psykiatriset sairausluokituksetkin ovat pitkälti konsensuspohjaisia, ihmisen biologiasta täysin irrallaan, tutkimukset helposti johdatteluun ja valikointiin perustuvaa, ”terveysteollisuuden” vahvasti lobbaamia ja arjen tasolla populaarikulttuurin pilaamia. Loppukaneettina voisi todeta, että eri puolin yhteiskuntaa on sijoittuneena ihmisiä, jotka muun tekemisensä ohella ovat valppaana huomioimaan milloin on perusteltua muokata jonkun tietyn henkilön elämää.

Vierailtujen verkkosivustojen viestiessä käyttäjien toimista jonkin niille yhteisen tietojärjestelmän kanssa, kertyy tuohon tietojärjestelmään sellaista tietoa, joka mahdollistaa käyttäjien hetkeä myöhemmin tekemien navigointisiirtymien ennakoimisen siinä tarkoituksessa, että jotain havaittavissa olevaa muutetaan tietystä yhdestä käyttäjästä erityiseltä tuntuvaksi. Muut käyttäjät eivät huomaisi mitään erityisempää, sillä jos kyse olisi esim. yksittäisen lauseen lisäämisestä artikkelin tekstiin, käytäisiin artikkelin teksti läpi automaattitoimintaisella tekstianalyysillä ja lausegeneraattorilla ehtojen ”lisäys merkityksellinen yhdelle” ja ”lisäys muuhun tekstiin huomaamattomasti sopiva muille” kera. Kohteena olleen käyttäjän on useimmiten varsin mahdotonta selvittää, josko tai kuinka jokin hetkeä aiemmin vierailtu verkkosivusto aiheutti automaattisen muutoksen, joka kohdistui hetkeä myöhemmin vierailtuun verkkosivustoon, sillä hänellä ei välittömästi ole käytettävissään muuta kuin tunne siitä, että jotain on toisin kuin voisi olettaa olevan.

Muutaman välittömimmän navigointisiirtymän ennakoitavuus perustuisi tässä laillisuuden asteesta riippuen joko pseudonymisoitua tietoa vastaavaan tietoon, jota verkkopalvelut yleisesti käyttäjistä keräävät, mutta jolla ei tyypillisesti päästä yksilötason tarkkuuteen tai laittomampaan toteutukseen, missä tiettyä käyttäjää on seurattu yhdessä tai useammassa verkkoliikenteen yhdyskohdassa eli lähes missä kohdassa tahansa hänen päätelaitteiltaan Internetin muodostaviin reititinlaitteisiin ja muihin laitteisiin. Avustaviin keinoihin sisältyvät mm. kohdekäyttäjän tietokoneella ujutetut tarkkailuohjelmat, valheelliset WiFi-tukiasemat, Elisan työntekijöiden lurjusmaisuus, huonosti ohjelmoidut verkkolaitteet ja ulkomaisten viranomaisten rutiinitoimintaan sisältyvät seurantakäytännöt. Varsinainen ymmärtäminen ja käyttäjän tunteminen voidaan jättää enimmälti tekoälyjen ja neuraaliverkkojen tehtäväksi. Pikanttina voi pitää sitä, että Googlen hakukone tarjoaa hakusanoilla ”neural network decision making” 32 miljoona hakutulosta eli tekoälyavusteinen arviointi käyttäjien tekemiin päätöksiin ja valintoihin liittyen ei ole aivan äskettäin keksitty innovaatio.

Kuulemasi anekdoottinen kuvaus siitä, kuinka VPN-yhteyttä käyttänyt henkilö sai lentomatkansa halvemmalla kuin jos olisi varannut matkansa siten, että olisi mennyt suoraan omalta tietokoneeltaan ottamallaan yhteydellä matkavarauspalveluita tarjoavan yrityksen verkkosivuille, on karkeampi versio verkkosivuston/-palvelun muokkaamisesta pseudonymisoitujen kriteerien avulla, mutta se jo sellaisenaan todistaa, että kyseisessä muokkaamisessa on tarkoituksena tuottaa hyötyä sille, joka palvelua tarjoaa eli lisätä tuottavuutta. Tällainen ei olisi aivan vierasta muunlaisia tuotteita kauppaaville verkkokaupoillekaan, sillä käyttäjien viettäessä saman verkkokaupan sisällä aikaa pitkään, muodostuu jo yksittäisen käyttösessionkin osalta lukemattomasti kriteerejä, joihin perustuen hintoja voitaisiin säätää (esim. verkkokauppaohjelmisto voisi tunnistaa minkälaista kokoonpanoa ollaan ilmeisestikin kasaamassa ja korottaa hiukan jonkin osatekijän hintaa).

Digitaalisuuden levittäytyessä kaupunkikuvaan voidaan kasvojen-, ilmeiden- liikeprofiilintunnistusteknologian avulla tarjota yksittäisille käyttäjille selkeästi kohdennettua palvelua, jota vieressä tarkasteleva henkilö ei kokisi samalla tavalla omakseen kuin kulloinkin kohteena oleva, mutta tällaisenkin voi toteuttaa kriteerejä ”lisäys merkityksellinen yhdelle” ja ”lisäys muuhun viestintään huomaamattomasti sopiva muille” avulla. Tämä ulko- tai sisätiloissa koettava digitaalinen hetki voisi sekin olla yhteydessä samaan tietojärjestelmään kuin mainitut verkkosivustot, joita silmäillään jossain toisaalla, jolloin tuo digitaalinen hetki voisi tulla vaikuttamaan myöhemmin koettuun esim. sillä tapaa, että jonkin artikkelin otsikointi, kuvavalinta tai sen loppupuolella oleva ensinnä näkyvä lukijakommentti tulisi olemaan tietynlainen. Tai sitten jotain aivan muuta: Wärtsilän tehtaalla keskeneräinen laiva alkaa valua kohti sataman vettä, New York Timesin etusivun kirjasin muuttuu toisenlaiseksi tai SpaceX:n raketti räjähtää.

Jonkin tavoitteen toteutumisen mahdollisuuksien maksimoiminen on A/B -testauksenkin tarkoitus eli eri käyttäjäryhmille näytetään joihinkin kriteereihin perustuen hiukan toisistaan eroava sisältö esim. artikkelin tai verkkopalvelujen landing pagejen osalta ja säädetään sisällön olemusta näistä kokeiluista opitun perusteella. Tämä on hyvin tavanomaista, eikä tällaisessa useinkaan ole edes tarpeen nähdä mitään erityisen kyseenalaista. Kyseenalaista olisi sellainen toiminta, missä pyritään saamaan mahdollisimman suuri joukko jonkin määritetyn käyttäjäryhmän jäseniä saavuttamaan ohjailun avulla jokin tietty päämäärä, ohjailun perustuessa esim. kuolleiden Suomi24.fi-keskusteluiden käyttäjien mielleyhtymiä tuottavien nimimerkkien muuttamiseen ylläpitäjien toimesta, kokonaisien uutisten poistamiseen uutissivustolta viestiliikennettä luvattomasti suodattamalla, ylimääräisten ja historiaa vääristävien kuvien lisäämiseen The British Museumin kuvahakuun palvelun ylläpitäjien toimesta tai vain hetken tietynlaisena ja normaalistikin eri käyttäjille eri tavoin näyttäytyvien asioiden vaihtamisella vaikkapa ostamalla mainostilaa siten, että varmistuu tietynlaisen mainonnan kohdistuvuus tiettyä käyttäjää kohtaan. Tai ehkä vain rysäytetään jokin verkkosivusto nurin, jos on oletettavaa, että tietty käyttäjä haluaisi käydä siellä mahdollisimman pian, rysäytyksen tarkoituksena olla ostaa aikaa manipuloida palvelun ylläpitäjä muokkaamaan palvelun sisältöä tai toimintaa tietyllä tapaa - tai ehkä se oli jo valmiiksi tietoturvaton asennetun Wordpress-lisäosan bugisuuden vuoksi, mahdollistaen käyttäjähallinnan ohittamisen ja palvelun sisällön/toiminnan muokkaamisen ilman ylläpitäjältä kysymisiä.

Muille ihmisille asetettuja tavoittamattomuuksia voidaan ajatella olevan esim. maantieteellisesti etäällä olevien kohteiden tekeminen vaikeaksi tavoittaa, pysyvien ihmissuhteiden muodostumisen estäminen, työnsaannin hankaloittaminen, erilaisten katselu- ja aistimiskokemuksien häiritseminen, elämyksien pilaaminen ym. Jos ihmiseltä poistetaan yksi kerrallaan mahdollisuuksia kehittyä työurallaan, hankkiutua jonkin syyn vuoksi jonnekin etäämmäs vähäksi aikaa tai pidemmäksi aikaa esim. opiskeluiden vuoksi, sekä hänen arkiset käyntinsä jossain asuinsijoja pidemmällä pidetään kokemuksina epämukavina toistuvina, voidaan teorisoida, että tällainen ihminen pyrkii löytämään miellyttäviä kokemuksia siellä missä hän eniten täten aikaa viettäisi. Spotifyt, videovuokrauspalvelut ja tietokonepelit ovat todennäköisesti estäneet monien sotien syntymisen, sillä niiden ääressä viihtyy helposti vaikka vuosia ja Internetissä on lukemista ja tekemistä kymmeniksi vuosiksi.

Noin vahvasti vaikuttamaan pyrkivät tahot eivät pysty saavuttamaan tällaisia tavoitteita pienellä joukolla, vaan siihen vaaditaan jonkinlaisia yhdessä jaettuja perusteita ja syitä, jottei liian moni lipeäisi joukosta. Tällaiseen elämään vaikuttamisen kohteeksi joutuminen ei myöskään ole koordinoitavissa ilman tietojärjestelmien apua, eikä hakkereiden käyttöä kohdeihmisen tietokonelaitteistoihin murtautumiseen sovi unohtaa myöskään, sillä sitä kautta saa selvyyttä esim. siihen, mihin kyseinen henkilö on pyrkimässä töihin. Nykyaikana on myös hyväksyttävä se tosiasia, että valtakunnanlaajuisesti toimivissa yrityksissä kuten tele- ja viestiliikennepalveluita tarjoavissa sellaisissa on töissä ihmisiä, jotka mielellään järjestävät mahdollisuuden esim. automaattisten ennakkovaroituksien lähettämisiin tilanteissa, joissa asianomainen ottaa puhelimitse yhteyttä jonnekinpäin elleivät jopa tallenna tällaista yhteydenpitoa kokonaan salaamattomassa muodossa. Suomalainen yhteiskunta on nykyisin laajalti digitaloisoitunut, mutta on se ollut monella tapaa selkeästi järjestäytynyt jo vaikkapa 80-luvulla, jolloin saattoi monilta osin olla jopa helpompaa tehdä ennusteita siitä, minkälaisia aikomuksia kohdeyksilön mielessä milloinkin pyörähtää, koska valinnanmahdollisuuksia eri elämäntilanteisiin liittyen oli rajallisempi määrä.

Eräs tavanomaiseksi muodostuneista tavoista vahvistaa sitä kehitystä, joka jonkin teorian mukaan johtaa ajautumiseen jonkinlaiseen "suljettuun maailmaan", on tuottaa asioille, ilmiöille ja omilla ajatuksille altistumisten kautta sellaisia assosiaatioklustereita, jotka aiheuttavat kohdeyksilön mielessä eräänlaisia kilpailutilanteita, joissa helpoimmin huomion vievät ärsyttävät, epämukavat ja turhat ajatukset, vaikka hänen tarkoituksenaan saattaisi olla miettiä jotain elintärkeää tai vähemmän tärkeää, mutta tärkeää kuitenkin. Kohdeyksilön kannalta hyödylliseksi voi osoittautua se, jos häiritsijöiden on vaikea luopua vanhentuneista käsityksistään ja tilastollisesta aineistosta, jotka pohjautuvat esim. kohdeyksilön aiemmin käyttämiin ruokavalioihin, joihin nähden jokin uusi parempi ruokavalio mahdollisilla luontaistuotelisillään on tuonut suuren muutoksen esim. stressinsiedon ja ajatuksenkulun kannalta.

---

Kun on ensin muilla tavoin järjestetty niin, että asianomainen ei pääse muokkaamaan elämäänsä nopeaan tahtiin, tulee hyödylliseksi kohdeyksilötuntemuksen parantamisen kannalta käydä ajoittain suorittamassa tämän asuintiloissa luvattomia inventaariontapaisia ja erilaisia kuvantamisia. Näiden käyntikertojen perusteella voidaan sitten pidemmällä aikavälillä muodostaa lisää selkeyttä siihen, miten asianomainen käyttää asuintiloissaan sijaitsevia esineitä, kuinka hän järjestelee huonetilat, kuinka hän hyödyntää erilaista irtaimistoa kuten huonekaluja, minkä suhteen hän minkäkin esineen sijoittaa, minkälaiset dekoratiiviset ja sommittelulliset ratkaisut vaikuttavat olevan toistuvia, jääkö ruokailuvälineitä pöydille lojumaan, onko joitain esineitä jotka eivät pääse aktiivisesti käytössä olevien joukkoon usein vaan ovat pikemminkin jossain kaapin perällä ym. Luettavissa olevat muistilaput voidaan käydä läpi siinä samalla ja kerätä havaintotietoa siitä, onko jokin asuintilojen ulkopuolinen tapahtuma vaikuttanut siihen, onko jokin esine otettu käyttöön ja onko se miten sijoittuneena suhteessa siihen, missä kohdin asianomainen useimmiten viettää aikaa eli todennäköisesti tietokoneen äärellä. Huonetilat saa helposti kuvattua esim. laserkeilauksen avulla, mistä muodostuu pistepilviä, joita voidaan kieputella tietokoneen ruudulla ja "lennellä" niiden läpi. Visuaalisesti rikkaampaa tietoa saadaan valo- ja videokuvauksella, mitä voidaan käydä läpi erilaisten algoritmien avulla, jolloin parhaimmillaan päästään siihen, ettei kenenkään ihmisen tarvitse luetteloida ja viettää pitkiä aikoja tarkastelemassa yksittäisiä kuvasarjoja selvittääkseen mitä niissä esiintyy. Toki ihminen on edelleen parempi merkityspohjaisessa kuva-analyysissa kuin tietokone, minkä voi jakaa tehtäväksi niin monen ihmisen kanssa kuin on tarpeen.

Toisinaan näistä käynneistä jätetään selviä jälkiä, joita asianomainen ei voi olla huomioimatta, mutta ne ovat monesti hämäyksen vuoksi kohdistuneita sellaisiin asioihin, joihin asianomaisen voi ajatella koskeneen tai olla niiden lähettyvillä, jolloin hänelle ei teorian mukaan muodostuisi niin selkeää kuvaa siitä, kenen aiheuttamaa mikäkin teko olisi. Vuoden 2015 saldo kaltoinkohdeltujen vaatteiden osalta on: 4 kengät, 4 paitaa ja 4 housut. Näiden osalta kyse on ollut vaatteiden muotoa tuhoavasta venyttämisestä, suurien aukkojen tekemisistä tai ulkoasua pilaavien moninkertaisten jälkien tuottamisesta. Lisäksi suuri joukko erilaisia laitteiden ja välineiden komponenttien hajottamisia murskaavaa tai vääntävää voimaa käyttämällä. Tietyillä sukulaisilla on luontainen mahdollisuus päästä suorittamaan tällaista toimintaa huomaamatta, tällaisen toiminnan ollessa hyvin linjassa heidän asenteensa kanssa. Toisaalta, koko lähinaapurusto on sellainen, että heiltä voi odottaa mitä tahansa kuten sitä, että nopealiikkeinen naapurintyttö käy asianomaisen poissaollessa kiepahtamassa asuintiloissa tekemässä häneltä vaaditun suorituksen.

Sisätiloista kertyvä havaintotieto, sekä aiheutetut havainnoille ja asioidentilojen tiedostamisille altistamiset yhdistetään muuhun kohdeyksilöstä kertyvään tietoon, jota myöskin on kerätty jo pitkän aikaa (kymmeniä vuosia), minkä pohjalta voidaan luoda monenlaisia interaktiivisia animaatioita ja simulaatioita, joiden avulla monen eri tavoin kouluttautuneen, ellei jopa vasta koulunkäyntejään vasta aloittaneen, on mahdollista ymmärtää kohdeyksilön aivoituksia ja aikomuksia, sekä niiden avulla voidaan luoda ennustemalleja kohdeyksilön tulevasta käytöksestä.

---

Kaiken ei voi sanoa olevan aivan ok, jos ymmärrys jonkin tietyn ihmisen elimistön toiminnasta on paremmin lukuisten muiden ihmisten tiedossa kuin minkälaisena tietämys yleisestä ihmisen elimistön toiminnasta tulee vastaan lääkäripalveluita tarjoavien tahojen kautta. Tässä on siis tavallaan kyse Quantified self -liikkeen idean käänteisestä versiosta, missä itse tuntee itseään paljon huonommin kuin muut (varsinkin ne joiden ei pitäisi tuntea tätä henkilöä lähellekään niin hyvin). Tällaisen vaiheen saavuttaminen vaatii lukuisten terveysalalla toimivien tietotaidon epävirallista hyödyntämistä, jotta voidaan tehdä kohdeyksilöstä suoraan saatavissa olevaa tietoa (esim. rekisterit ja tietokannat) ja pääteltävissä olevaa tietoa ymmärrettäväksi niille, joilla on myös intressiä/motivaatiota selvityttää "pintaa syvemmältä" minkälainen olento kohdeyksilö on. Toki monia asioita voi ajatella voitavan ymmärtää myös sellaisella lukiotason tietämyksellä, jota on hiukan kehitetty joiltain sopivilta osin. Onhan lukion monessa mielessä tarkoitettukin olevan yliopistotasoiseen opiskeluun valmistavaksi, joten kyllä se sopii muunkin opin pohjaksi. Esim. ymmärrys siitä miten erilaiset elimistön erittämät hormonit vaikuttavat, missä rajoissa niiden vaikutukset ilmenevät tietyn aikarajan puitteissa, tiettyinä määrinä ja optionaalisesti jonkin muun sisäisen tai ulkoisen vaikuttavan tekijän ollessa läsnä, ovat täysin saavutettavaa ymmärrystä vähäisemmälläkin koulutuksella, jos esitysmateriaali on kelpoisaa.

Osaa biologisesta tiedosta ei ole saatavilla suoraan edes laboratoriotuloksien varastamisen kautta (mahdollisesti suoraan asianomaisen tietokoneelta, jonne ne on skannattu), joten tarvittavien tietojen ja erilaisten raja-arvojen selvittämistä varten järjestetään tilanteita, joista sopivanlaiset asiantuntijat voivat yhdessä tai erikseen vetää erilaisia johtopäätöksiä, joita voidaan koettaa sovitella jo olemassa olevaan tietoon/dataan. Ruokakauppojen kassoille työskentelevät ja vaihtoehtoisesti valvontakameroiden taltiointeihin käsiksi pääsevät pystyvät tarjoamaan eksaktia tietoa siitä, mitä asianomainen on ostanut ja luvattomien inventaarion kautta, jotka kohdistuvat asianomaisen asuintiloihin, voi päätellä näiden ruokien käyttöasteen ja ostotahdin. Ravintolisien tilaus- ja ostomääristä saa myös hyvää tietoa käytön määristä, mikä tietona tarkentuu kuivamuonakaappia vilkaisemalla. Erityisen hyödyllistä tietoa ovat puutteet ruokavaliossa. Sellainenhan johtaa kohdeyksilön elimistön epäoptimaalisenpaan toimintaan, mitä hän ei kaikissa tapauksissa edes itse huomaa.

Helpoutta tiedonurkkijoiden tekemiseen tuo sekin, että asianomainen itse pyrkii ajoittain Excel-avusteisesti arvioimaan sitä miten mikäkin seikka hänen elimistöönsä vaikuttaa vaikuttavan, ollen kuitenkin jäljessä näiden tiedonurkkijoiden saavuttamia käsityksiä, sillä heillä on käytössään IBM:n tietojärjestelmät, jotka suorittavat automaattista analyysiä datan pohjalta, jota on kerrytetty kymmenien vuosien ajan. Tietojärjestelmät ovat analyysitarkoituksissa siitä käteviä, että ne voivat esittää miljoonia arvauksia sekunnissa jokaisen yksittäisen johonkin elimistön toimintaan vaikuttavan seikan osalta ja esittää todennäköisempien asiaintilojen osalta erittäin valistuneita todennäköisyysarvoja, jotka liittyvät esim. yksittäisten elinten toimintaan, verenkierrossa kulloinkin kiertävien partikkeleiden suurpiirteiseen määrään ja tietyssä miljöössä helpoimmin mieleen tuleviin ajatuksiin ja mietteisiin.

---

Priming-tekniikan hyötykäyttö lyhyillä ajanjaksoilla luonnistuu nykyään melkeinpä keneltä vain, mutta monia houkuttelee käyttää sitä hyväksi tavoilla, jotka perustuvat siihen, mitä on jäänyt kohdeyksilön pitkäaikaismuistiin. Vaikuttamisessa voitaisiin hyödyntää esim. jossain paikassa vuosia sitten sijainneen kohteen aikoinaan aiheuttamia muistijälkiä, vaikkei tuota kohdetta itseään enää olisi olemassakaan. Tämä on monesti pelkkää yhdensuuntaista vaikuttamista siinä mielessä, että kohdeyksilön mielessä ajatukset vain vyöryvät eteenpäin vahvojen signaalivirtojen ohjaamina, tavoitteena ollen, että jossain vaiheessa signalointi aiheuttaisi jonkin ajatuksen ilmentymisen, eikä se että muistijälkiä on jätetty joskus vuosia sitten jotain myöhempää hyödyntämiskertaa varten tee tekosesta paljon sen hohdokkaampaa tai hienompaa. Hieman lisää propseja voi ajatella voitavan jakaa siitä, että yhden vaikuttamissession aikana saadaan aikaiseksi useiden eri tavoitteiden toteutumista, mikä ei tietenkään ole suoraan kohdeyksilöstä luettavissa, koska hänen päässään ei ole esim. ledinäyttöä kertomassa vaikuttamisen onnistuneisuuden tilasta, mutta epäsuorasti kylläkin, sillä vahvasti aktivoidut aktivoidut ajatukset vaikuttavat merkittävästi siihen, mitä valintoja kohdeyksilö tekee, mitä hän sanoo, mitä hän kirjoittaa jne. Toisaalta samaiset propsit voisi ottaa pois sillä perusteella, että valmisteleva työ tällaista varten on monesti jonkinlaiseen jurnuttamiseen verrattavissa olevaa ja on vaatinut satoja ylimääräisiä vaikuttamiskertoja vaikuttajilta sen vuoksi, etteivät he ole osanneet olla varmoja riittääkö pari altistumaa jollekin vai pitääkö niitä olla useita kymmeniä vai peräti yli sata pitkälle ajanjaksolle ripoteltuna.

Kaava priming-tekniikkaan perustavaan koordinoituun vaikuttamiseen on yksinkertaisimmillaan varsin yksinkertainen, mutta ilmeisen hauskinta sen käytön harrastaminen on yhteispelinä erilaisia vaikuttamismahdollisuuksia omaavien ihmisten tehdessä sitä keskenään. Toisinaan siinä samalla halutaan sotkea esim. kohdeyksilön kehonkuvaa tai kykyä nähdä itsensä samoin kuin muut näkevät hänet.

Etelä-Karjalan Poliisi antoi äskettäin vastauksessaan lähettämiini, toisiinsa punoutuviin rikosilmoituksiin liittyen, eräänlaisen hyväksynnän psykologisen häirinnän käytölle. Olin lähettänyt heille syksyn 2015 tienoilla joukon huolitellusti taustoitettuja rikosilmoituksia, jotka kohdistuivat sekä tiettyihin yrityksiin työntekijöineen, että yksityishenkilöihin, joita kaikkia yhdistää väittämäni mukaan se, että he toimivat keskenään koordinoidusti pitääkseen haitan kohteena olevassa henkilössä yllä kroonista stressitilaa. Poliisi oli ilmeisesti kokenut selvitykseni olevan laadultaan hyvä, sillä vastausviestissä ei mainittu esim. sanoja ”sekava” tai ”vaikeasti tulkittava”, vaan rikosilmoituksiani luonnehdittiin sanoilla "laaja ja yksityiskohtainen". Varsinainen tavoite ei kuitenkaan toteutunut, sillä useisiin lakipykäliin vedoten (viittaavasti, ilman referointia) kerrottiin, että esitutkintaa ei aloiteta, koska esille tuoduissa asioissa ei ole rikoksen piirteitä. Tämä jätti asian käsittelyn hankalaan välitilaan, koska käytännössä poliisi tuli sanoneeksi, että yksilö voi kuvailla haitanteosta aiheutuvaa oireilua vaikka kuinka paljon ja tuoda esille yksityiskohtaisen selvityksen siitä, miten joku tai jotkut haitan aiheuttavat, mutta poliisi ei käy asiaa tutkimaan, koska heillä ei ole asiaan sopivaa tarttumapintaa. Toki sinänsä esim. pahan mielen aiheutuminen tai ärsyyntyneisyyden tilaan joutuminen eivät sellaisenaan ole selkeästi rikollisesta toiminnasta aiheutuvia, mutta vastausviestistä jäi se maku, että laskettiin sen varaan, että viitatuissa lakiteksteissä olisi niin paljon setvittävää, että se lannistaisi rikosilmoituksien tekijän. Ottaen siis huomioon, kuinka kepoisin perustein poliisi saattaa ryhtyä toimeen muunlaisten aiheiden kohdalla.

Suhtautuminen poliiseihin on tässä siinä mielessä kinkkinen, että sen jälkeen kun partioautoissaan tilanteita seuraavat poliisit ovat itse vaikuttaneet osallistuvan häirintään tiettyjä samoja häirinnän perusmetodeja noudattaen – kenties kerätäkseen irtopisteitä joiltakin ei-poliisi -tuttaviltaan – ei ole voinut pitää täysin todennäköisenä, että rikosilmoituksetkaan päätyisivät sellaisen henkilön käsiteltäväksi, jota voi pitää riittävän rehtinä. Eräs karkeimmista häirinnän perusmetodeista on se, että kytätään etämonitoroinnin avulla sitä hetkeä, kun kohdeyksilö on saavuttanut jonkinlaiset sauma- tai huippukohdat tekemisessään esim. tehdessään tutkimusta jostain aiheesta (esim. jokin ohjelmistoteknologia tai jotain terveysaiheista), huomion ollessa täysin suuntautunut tuohon aiheeseen, ja tuotetaan sitten jonkinlaista suht pitkäkestoista äänenpitoa täsmäajoituksella. Yksi tai useampi poliisipartio on mm. kesällä 2015 ajoittanut autonsa äänilaitteiden käytön juuri sille hetkelle, jossa tällainen merkittävä vaihe tietokoneen äärellä tapahtuvassa tekemisessä on saavutettu. Ajoitus on niin tarkka, että toleranssi on enintään sekunti ja se on vähemmän kuin se aika, joka poliisilta todennäköisesti kestäisi, jos se lähtisi esim. ylinopeutta ajaneen auton perään parkista tai jo liikkeellä ollessaan. Ääni on lähes aina kuulostanut siltä kuin poliisi ajaisi kilometrin päässä olevaa pitkää suoraa autotietä pitkin kohti Lappeenrannan keskustaa. Toki sillekin on annettava jokin pieni todennäköisyys, että joku ajaa tahallaan esim. ylinopeutta tai tekee muuta sellaista, joka saa poliisipartion reagoimaan, mutta sehän tarkoittaisi sitä, että joltain lähtee kortti kuivumaan ja kuka sitä nyt huvikseen haluaisi?

Jos ajatellaan, että esim. heinäkuussa jotkut poliisissa työskentelevistä olisivat osallistuneet 10 häirintäkertaan, niin naapureille jäisi n. 30 kertaa kyseisen kuukauden 40:stä johonkin itselle tärkeään asiaan keskittymisen häiritsemisestä. Tyypillisesti mm. paikallisen perhemarketin työntekijät ovat noina päivinä olleet erityisen aktiivisina vahvistamaan häirinnän mieleenjäävyyttä ja ovat olleetkin erään rikosilmoituksen kohteena. Mieleen nousee mahdollisuus, että se mitä joskus on tapahtunut kauppakeskus Sellon Prismassa eli väitetty mustasukkaisuuteen liittynyt ampumavälikohtaus olisi todellisuudessa ollut prismalaisten tahallisen ärsytyksen kohteena olleen henkilön päätöstä kostaa prismalaisille ja mitä poliisi sitten peitteli kehittämällä tarinan, jonka ns. suuri yleisö ottaa vastaan sellaisenaan, eikä kysele ylimääräisiä.

Jopa kirjoittaminen häirinnästä voi tuottaa fyysisesti pahaa oloa, jos se sisältää sellaisten aiheiden käsittelyä, jotka saavat aikaan useita neuraalisia hyökyaaltoja, jotka indusoivat (houkuttelevat) esille muistoja tai mielikuvia, jotka tuottavat keskenään samankaltaista ärsyttävyyttä. Ts. hermoverkkojen signaalit vahvistavat toisiaan ja todennäköistävät jonkin ajatuksen tulemista tietoisuuteen yhdessä jonkinlaisten tuntemuksien kanssa. Nämä tuntemukset eivät välttämättä muistuta autenttisia tuntemuksia, vaan ne ovat elimistön reagointia johonkin epämiellyttävään, mikä voi lievimmillään ilmetä esim. vatsavaivoina ja päänsärkynä, mutta jos samanaikaisesti on puutteita ravitsemuksessa tai elimistön metaboliikassa esim. kilpirauhashormonien väliaikaisesta puutteesta johtuen, voi kyky ajatella laadukkaasti heikentyä väliaikaisesti ja elimistö voi muutenkin ajautua pienimuotoiseen kriisitilaan. Pikanttina tässä kohtaa voi pitää sitä, että tässä pyrittiin välttämään sanomasta, että jonkin aiheen ajattelu sisänsä johtaisi johonkin ärsyyntyneisyystilaan tai pahempaan, sillä tällainen ajattelutyyli olisi juontuvaa sanan ”liittyä” erheellisestä käytöstä, mikä monilla ihmisillä johtunee siitä, että he ovat piirtäneet liian monia kaavioita jollekin tasopinnalle, missä yhdestä asiasta piirtyy nuoli kohti jotain toista asiaa. Sillä tapaa voi tuntua helpolta selittää asioita itselleen ja muille, mutta se on usein jokseenkin harhaista ja tottumukseen perustuvaa.

Kirjoittaen tai suoraan kokien, vahvan ärsyyntyneisyystilan kytkeydyttyä päälle elimistö lähettelee viestejä hitaasti ja nopeasti eri puolin elimistöä kohti, mistä sitten lähtee lisää signaaleita jonnekin muuanne elimistön pyrkiessä reguloimaan toimintaansa ja viemään sitä takaisin kohti homeostaasista tasapainotilaa. Mieli pystyy tietoisesti, vaikkakin jonkinlaisen viiveen saattelemana ohjaamaan näitä tapahtumia esim. kanavoimalla ärsytyksen tuottamaa dopamiinipursketta omiin tarkoituksiinsa, jolloin kokijan paikalla olevan yksilön ei tarvitse toimia pelkästään passiivisena ärsytyksen tunteeseen hukkuvana, jota elimistö kannibalisoi vielä seuraavana päivänäkin saadakseen haalittua tarpeelliset ravintoaineensa kasaan ja syntetisoidakseen niistä jotain, mitä kuluu paljon ärsytyksen tunteen aikana ja sen hillitsemiseksi. Tämä elimistön itsensä kannibalisointi eli purkaminen tarkoittaa sitä, että tarvittavia ravintoaineita otetaan sieltä, mistä sitä vain on saatavilla (esim. hiuksista). Joitakin aineita elimistö ei pysty itse tuottamaan, joten kun ne ovat loppu, ne ovat loppu, jolloin voidaan arvailla elimistön ”kytkevän toimintojaan pois päältä” energian ja resurssien säästämiseksi. Hidastunut metaboliikka eli esim. tilanne, jossa elimistö ei pysty hyödyntämään normaalinopeudella suoraan verenkierrosta saatavilla olevia energiaravintoaineita esim. jodivajeesta johtuen (tarvitaan kilpirauhashormonien tuottamiseen), hidastaa merkittävästi elimistön kykyä normalisoida poikkeustilanne.

Tietyntyyppinen, koordinoidusti pohjustettu häirintä voi aiheuttaa sellaista pitkäaikaisvaikutusta, joka aiheuttaa yksilön hermoverkoissa tarpeetonta signalointia ilman ilmiselvää syytäkin, mikä johtuisi todennäköisesti priming-efektistä, joka on joskus kovin hitaasti haihtuvaista eli jokin aiempi ärsyke valmistelee jonkin muun ärsykkeen vaikutusta sillä tapaa, että jokin tunne tai ajatus nousee helpommin mieleen. Ja jos näitä valmistelevia ärsykkeitä on esiintynyt paljon, ne todennäköisesti vahvistavat sekä toinen toistaan, että tekevät myös niihin liittyvien assosiaatioiden tajuntaan nousun todennäköisemmäksi.

Mieli voi joutua sitomaan ”ajatusresursseja” turhaan sellaisten ajatusten ehkäisyyn, joita ei halua miettiä, mikä voi käytännössä tarkoittaa ajattelukapasiteetista menevän esim. 30 % hukkaan, mikä tekee päättelemisestä ja muistitoimintojen hyödyntämisestä kökömpää. Tätä pahentaa se, jos samanaikaisesti ilmenee lisää joko uutta tai aiempaa varioivaa häirintää.

Aivot pystyvät kyllä uudistumaan, mutta jos ne eivät saa siihen riittävästi hyviä tilaisuuksia häirinnästä johtuen, riittää vähäisempikin suggestoivuus ”riskialttiiden” muistojen ja mielikuvien esiinhoukuttelemiseksi vähintäänkin pilaamaan hyvän tunnetilan. Riskialttius korreloi vahvasti sen suhteen, kuinka laadukkaasti on syönyt eli onko esim. saanut tarpeellisia rasvahappoja riittävästi. Riskialttius ei täten korreloisi niin paljon ”ihmistyypin” suhteen eli ettäkö joku olisi jatkuvasti tietyllä tapaa herkkä tietynlaiselle vaikuttamiselle.

Bot Fraud to Cost Advertisers $7 Billion

The industry is poised to lose a combined $7.2 billion worldwide this year thanks to bogus ad fraud bots, according to a study carried out this past summer by the Association of National Advertisers (ANA) and White Ops, an online fraud mitigation firm. Bot fraud, essentially non-human internet traffic, occurs when operators are able to trick advertisers’ detection systems into registering an impression. Masquerading as a legitimate user, the fraud passes through the advertising ecosystem, but oftentimes it’s the bot operators, not the advertisers, who collect payments for fake impressions. Some of the more sophisticated bots can mimic human browsing behaviors. Others are usually associated with residential IP addresses, something that makes blacklisting large swathes of addresses, often a solution for fraud, difficult, as many legitimate impressions get swept up in the mix. (Threatpost)

Power Grid Honeypot Puts Face on Attacks

The motivation for the honeypot his group built was to understand attackers’ behaviors once they wormed their way onto a critical industrial network. The honeypot is a virtualized environment designed to mimic an EMS, a SCADA device that controls the grid. Access to an EMS could give a hacker complete access to an electric grid. Lures varied according to geographies and were tailored in some cases to particular APT groups known to chase power grid intrusions. (Threatpost)

U.S. fears a Russian attack on undersea internet cables that could plunge world into chaos

The perfect global cyberattack could involve severing the fiber-optic cables at some of their hardest-to-access locations in order to halt the instant communications on which the West’s governments, military, economies and citizens have grown dependent. Effectively this would cripple world commerce and communications, destabilize government business and introduce uncertainty into military operations. A significant volume of military data is routed via this Internet backbone. (The Conversation)

Critical Wi-Fi Flaw Patched on Android

The Wi-Fi vulnerabilities can be exploited by sending a malicious wireless control message packet. The packets could corrupt kernel memory and expose an Android device to remote code execution at the kernel level. These vulnerabilities can be triggered when the attacker and the victim are associated with the same network. During media file and data processing of a specially crafted file, vulnerabilities in mediaserver could allow an attacker to cause memory corruption and remote code execution as the mediaserver process. (Threatpost)

Wearable Warning: IEEE Highlights Top Security Risks For Fitness Trackers

One of the biggest takeaways is that wearables represent many familiar types of vulnerabilities such as SQL injection, phishing, cross-site request forgery and buffer overflow attacks. Securing fitness data shared with third parties becomes increasingly important as more wearables become part of employer or insurer-sponsored corporate benefit programs, West said. Wearable makers need to protect against the falsification of health data via physical manipulation of the device or tampering with the data in transit, he said. (Threatpost)

Denial-of-Service Flaw Patched in DHCP

DHCP, or the Dynamic Host Configuration Profile, automates the assignment of IP hosts with IP addresses and configuration information. A badly formed packet with an invalid IPv4 UDP length field can cause a DHCP server, client, or relay program to terminate abnormally. The flaw affects nearly all IPv4 DHCP clients and relays and most servers. (Threatpost)

Smart office buildings have more backdoors than the designers intended

The problematic appliances are not limited to those generally thought of when smart devices are discussed, but instead include a building’s heating, lighting and air conditioning systems, said Paul Ionescu, IBM X-Force ethical hacking team lead. The X-Forcers were able to defeat the security through a design flaw that gave them control of a wireless access point and another huge help was finding the device password stored unencrypted in cleartext. From this point the BAS was accessed and a flaw found in the diagnostic page gave the team access to the device’s settings, which in turn led to the ability to discover, and then decrypt, the password for the central command server giving the white hat hackers access to several buildings across the country. (SC Media)

Sellaiset asiat kuten lisätty todellisuus, henkilökunnan rekrytointi, tietojenkäsittely, ravintotieteet, terveydenhuollon ammattilaiset (psykiatrit, lääkärit, sairaanhoitajat, neuropsykologit ym.), sosiaalityöntekijät, poliisi ja journalismi voisivat osallistua vaikuttamaan siihen miten, kuinka pian, ja millä tavoin jonkun ihmisen moniongelmaisuus hälvenisi. Moniongelmaisuus voi sanana kuulostaa siltä, että kyse on jostain, jonka käsittely kestää pitkään, vuosia kenties, mutta tämä johtuu lähinnä siitä, että ei ole tullut altistuneeksi tiedolle ja kokemuksille sillä tapaa, että tuo sana saisi enemmän ulottuvuutta ja merkitystä. Todellisuudessa monen moniongelmaisen ongelman ratkaisemisessa voisi olla tarpeen lähinnä oivaltaa jokin olennainen moneen asian vaikuttava seikka, mikä saattaa ratkaista lukuisia ongelmia kahdessa minuutissa. Suomalaisessa yhteiskunnassa ei vain ole tapana miettiä terveyttä sivuavia asioita laajalti ja yksityiskohtaisesti, vaan suurpiirteisesti, lokeroivasti, jälkeenpäin ja muilla pieleen menevillä tavoilla.

Tulevaisuuden palvelutarjonta ja asiantuntijuus ymmärtäisivät moniongelmaisuuttakin paremmin

Määritelläänpä vaikka niin, että moniongelmaisella olisi esim. tietyistä tunnistamattomista ravintoaineista merkittävää vajetta, huoneistoilman laatu kaipaisi kohennusta, häirintää esiintyy ja liikunnallinen aktiviteetti on vähäistä. Kukaan ei tulisi tunnistamaan edes sitä, että hänen oireilunsa käytöksen ja ajattelun osalta johtuu siitä, että hänen elimistönsä on häirinnän ja huonon huoneilman vuoksi kuormittunut ja metaboliikaltaan ajoittain poikkeutuvainen tavoilla, joka tekee hänet myös haluttomaksi lähteä suorittamaan liikunnallista aktiviteettiakaan. Jos oletetaan, että häirintä on senlaatuista, että se pitää hänen ajatteluaan aktiivisena ei-mukaville ajatuksille, kuluttavat aiheutuvat tuntemukset hänen aivojensa välittäjäaineita (serotoniini, dopamiini ym.) sillä nopeudella, ettei hänen lenkkeilemättömyydestä lisää laiskistunut aineenvaihduntansa, jota jo ennestään heikentää tunnistamaton ravintoainevaje, ehdi palautua normaalille tasolle, mikä saattaa saada hänet tuntemaan itsensä huonommaksi, mikä taasen voisi ilmetä jonkinlaisena itsesabotaasina. Immuniteetin heikkeneminen tulee tähän mukaan ikään kuin bonuksena. Linkkivinkki: Stressin vaikutukset muistiin (https://en.wikipedia.org/wiki/Effects_of_stress_on_memory)

Hänen ravintoainevajeensa saatettaisiin erillisenä tekijänä tunnistaa, mutta sitä ei kukaan laskisi mukaan, kuinka paljon hänen voimavarojaan kuluu ylimääräisesti huonon huoneilman ja häirinnän vuoksi, jolloin oltaisiin kenties pitkään aikaan siinä harhaluulossa, että ”ravinnon osalta” ei ole vikaa, koska ”sehän on jo tsekattu”. Tällä tavoin suomalaisessa yhteiskunnassa asioita tehdään: kukin toimija keskittyy omaan tehtäväänsä, eikä kukaan koordinoi laadukkaasti moniongelmaisten hoitoa ja tutkimista, saati tunnista niiden ”sääntöjoukkojen” muutosta, joilla käsittelyn kohteena olevaa ihmistä voidaan selittää hänen kulloisessakin tilassaan/moodissaan. Kyse ei ole edes siitä, että ongelma etenisi kohti yhä nuorempia ihmisiä, vaan se koskettaa kaikkia ihmisiä jo nyt. Esimerkki-ihmisemme tapauksessa tutkivat ja hoitavat tahot tuottaisivat toisistaan riippumatta näkemyksiä ja raportteja kunnes joku niitä vähän yhteen koostaisi ja tuottaisi jonkin turhanpäiväisen näkemyksen ja hoitokokeiluehdotuksen, joka vie turhaan aikaa esim. kuukausia ellei jopa vuosia.

Nykyisellään tarjolla oleva suomalainen koulutus ja työelämän noudattamat käytännöt lähestulkoon varmistavat sen, että vaikka lievänkin moniongelmaisuuden taustalla olisi jokin helposti käsiteltävä terveydellinen seikka, tuota terveydellistä seikkaa ei koskaan tulla tunnistaneeksi, koska mikään taho ei ota laadullisesti hyvää kokonaisvastuuta tutkimisesta, hoitamisesta, ideoimisesta, kokeilemisesta ym. Tämä tulee sitä korostuneemmin esille, mitä enemmän tämän henkilön elämään vaikuttavat sellaiset asiat, jotka liittyvät johonkin muuhun kuin terveysalan asiantuntijan käsiteltävissä oleviin. Esim. asuinhuoneiston ilmanlaadun pystyy mittaamaan, mutta ymmärrystä siitä, miten netissä ja muualla tapahtuva häirintä vaikuttaa psyykeeseen, mentaalisiin toimintoihin ja elimistön muuhun toimintaan eri määräisenä ja variaatioin, on hankalampi muodostaa ja jakaa tietona muiden ihmisten kanssa, varsinkaan potilasraporttiin kirjoitettuna tekstinä.

Opiskelijan täytyy pitää kiinni visioistaan voidakseen tulla jonkin uuden tarjoajaksi

Uusien palveluiden tarjonnan kannalta olisi parempi, että opiskelija kykenee jo ennen koulutukseen hakeutumistaan muodostamaan uudenlaisia visioita siitä, minkälainen haluaa sitten joskus myöhemmin olla ja pitää tästä visiosta tai sen opiskelujen aikana hienostuneemmista versioista kiinni koko opiskelujen ajan ja sen jälkeenkin. Vaihtoehtonahan on olla yksi sellaisen ”koneiston” osista, joka on säädetty ”karskiuttamaan” eli vähät välittämään siitä, jos esim. vain 40 %:lla ihmisistä menee ok, kunhan loput ostavat palveluita omalla rahalla. Nuorilla opintoihin hakeutuvilla ei kuitenkaan ole laaja-alaisesti itselleen perusteltuna se, miksi he joihinkin tiettyihin opintoihin hakevat, eivätkä he kovin herkästi tee jyrkkiä muutoksia opintoaikomuksiinsa kuten hakeutuisivat yhden vuoden opiskelujen jälkeen jonnekin aivan toiseen kaupunkiin sijoittuvaan opiskelupaikkaan.

Jos on vähänkään tavoitteena toimia jossain myöhemmässä vaiheessa elämäänsä eri tavoin vaikuttavasti tai palvelevasti kuin muut, voi olla syytä varmistella jo varhain, että koulutukseen liittyvä työharjoittelupaikka ja gradu/opinnäytetyö ovat sopivasti linjassa omien tavoitteiden suhteen, sillä omien visioiden toteuttaminen ei aina tarkoita oman yrityksen perustamista, vaan saa mahdollisuutensa toimimalla jonkun muun tahon alaisuudessa. Koulutuksen jälkeen voi olla vielä pitkä matka ennen kuin omat vaikuttamisen halut voivat päästä ilmentymään – varsinkin jos ei etene elämässä ns. suhteiden avulla.

Ihmiset tapaavat olla olentoja, joiden käytöstä, valintoja ja ajattelua ohjaavat hyvin paljon mukavuudenhalu ja tottuneisuus, mikä tarkoittaa tässä sitä, että siihen mennessä kun opiskelemaan vihdoin hakeutuu, on ehtinyt tulla epäkiinnostuneeksi monia aiheita ja asioita kohtaan, mikä saattaa perustua pelkästään siihen minkälaisen vaikutelman ja tuntuman on saanut jostain asiasta, joten moniongelmaisuuden elämänlaadun parantumisen kannalta tämä opiskelija voi olla ns. menetetty tapaus jo heti alkuunsa.