Katselijan videovirran tahallinen pysäytys merkitykselliseen kohtaan tehdään helpommaksi esim. hakemalla tuotantoyhtiöiden edistyneistä tietojärjestelmistä tietoa uusien tv-sarjojen sisällöistä tai käyttämällä algoritmiavusteista joukkoistamista vanhempien tuotantojen läpikäyntiin.

Kun katselee yhdysvaltaisella verkkopalvelimella sijaitsevan verkkopalvelun kautta videovirtaa kuten esim. jonkin tv-sarjan jaksoa, joka on saanut ensiesityksensä vasta pari tuntia sitten ja videovirta keskeytyy juuri siihen kohtaan, missä kuvaa oltiin juuri pannattu sivuttain ja näkyviin jää jokin symboli täsmälleen keskelle kuvaa, ei voitane olettaa, että tällä tavoin aiheutettu tahallinen häiriö perustui siihen, että häiritsijä on yksinään katsellut ennalta läpi koko vasta esitetyn tv-sarjan jakson ja etsinyt sieltä jollain merkityksellisellä tavalla sopivan kohdan. Sivuutettakoon tässä se minkä palvelun kautta videota katsottiin ja mihin teknisiin ratkaisuihin/keinoihin häiritsijän toiminta perustui ja tarkasteltakoon sitä, miten tiedettiin mistä kohtaa videota löytyi se kohta, jossa jokin tietty symboli esiintyi. Oletettakoon, että tämä symboli ei sellaisenaan ollut mitään yleisesti merkittävää, mutta se oli merkittävä katsojalle, koska se oli ollut käytössä jossain muussa yhteydessä hänen omassa elämässään juuri kyseisenä päivänä.

Jos kyse on jostain uudesta yhdysvaltalaisesta sarjasta, sen tuotantoyhtiöllä on todennäköisesti käytössään tietojärjestelmä, josta voidaan hakea tietoa pelkkää käsikirjoitustekstistä hakemista tarkemmin ts. uudessa tv-sarjassa olleen kohtauksen aikana esiintyneet esineet ja niiden käyttötavat on vähintäänkin luetteloitu sillä tapaa, että voidaan nopeasti saada vastaus esim. kysymykseen ”kuinka monta kertaa haukattiin jotain hedelmää, kuinka moni näistä tapahtui ulkosalla ollessa, kuinka monta autoa tuolloin ajoi ohitse ja oliko tuolloin jokin numero korostuneesti esillä henkilöhahmojen taustalla”. Tällainen tiedonhaku voidaan kohdistaa sekä aikomuksiin, jo kuvattuihin kohtauksiin, että lopulliseen versioon. Koska on tyypillistä, että kuvatuista kohtauksista paljon menee ns. hukkaan eli niitä ei käytetä, jos sillä tavoin jossain myöhemmässä vaiheessa päätetään, joutuvat eri tuotantoyhtiöiden edustajat pitämään kommunikaatiokanavaa keskenään auki koko omien tuotantojensa ajan. Voihan käydä niinkin, että jos toisen tuotannossa päädytään jättämään laatusyistä pois jokin kohtaus, jonka oli tarkoitus sisältää jotain yhteistä toisen tuotantoyhtiön tv-sarjan jakson kanssa, voi toinen tuotantoyhtiö joutua hylkäämään jotain omassa tv-sarjassaan kuvattua. Tai voivat he antaa antaa jo kuvatun olla sellaisenaan, jos siinä on riittävästi käyttökelpoista ainesta. Kysehän on vain tv-sarjasta, saattavat ajatella. Tv-sarjathan ovat niitä, joissa on useammin sellaisia kuvakulmien vaihdoksia, jotka eivät leikkaustyön osalta sovi aivan yhteen, eivätkä tapahtumien ajalliset kestotkaan aina myötäile intuitiivista käsitystä siitä, miten asiat tapahtuisivat tosimaailmassa.

Eri tv-sarjojen välisistä, ennalta sovituista yhtäläisyyksistä ronskina esimerkkinä eräässä scifi-sarjassa ollut kohtaus leijuen suoritetusta seksuaalisesti aktista, joka ei voinut olla tulematta katsojan mieleen katsoessa toista samana iltana esitettyä leijuen suoritettua seksuaalista aktia, jollaista ei ihan usein esitetä missään tv-sarjassa. Näin selkeää ajatuksien hetkellistä ohjaamista jonkin tv-sarjan tapahtumien suuntaan ei aiempina vuosina ollut, mutta vuosi 2015 kokonaan ja vuosi 2016 siinä määrin kuin sitä on kulunut ovat olleet huomattavan sallivia sen suhteen, kuinka helppo erilaisia ennalta sovittuja asioiden, esineiden ja ilmiöiden esiintymisiä on havaita. Samankaltaisuuksien esiintyminen tulee ymmärretyksi kenelle tahansa ja nyt kai haetaan jonkinlaisia rajoja sille, kuinka pitkälle kehdataan mennä ennen kuin liian monia katsoja alkaa ärsyttämään.

Priming-vaikutuksilla pelaamista ei varmaan kai kuitenkaan koskaan tulla tv-sarjoista poistamaan, koska liikkuvan kuvan tuottajat ovat aivan liian hyvässä asemassa vaikuttamassa ihmisten käytökseen ja täten tuottajatahot ovat herkkiä ottamaan vastaan erilaisten sidosryhmien ehdotuksia. Tästä päästäänkin toiseen keinoon tietää, missä kohdin jotain tietynlaista esiintyy jossain tv-sarjassa. Sovitaan siitä ennalta. Tuolloin ei kenenkään tarvitse käydä salaa hakemassa tuotantoyhtiön tietojärjestelmistä tietoa siitä, esiintyisikö jonkin tiettynä iltana ulos tulevan tv-sarjan jaksossa jotain tietynlaista symboliikkaa, saati käydä hyödyntämään sosiaalisia suhteitaan ja kysellä erilaisten väli-ihmisten kautta tv-sarjassa esiintyneeltä näyttelijältä tai esim. tuotantotiimissä toimineelta avustajalta, olisiko jotain tietynlaista odotettavissa seniltaisessa jaksossa. Sehän olisi todella hidasta ja jotenkin primitiivistäkin, että käydään epävarmasti toimivien väli-ihmisten kautta kyselemään jotain muistinvaraista.

Vanhempien tv-sarjojen kohdalla voidaan käyttää joukkoistettua läpikäyntiä, olettaen, että kyse on senlaisesta häirinnästä/vaikuttamisesta, josta on niin moni ihminen tietoinen, että tällaiselle ihmisverkostolle voidaan heittää tehtäväksi käydä joukkoistettuna läpi jokin tv-sarjan jakso ja merkitä jollain tavalla ylös, mitä siitä on suoraan havaittavissa, välillisesti mieleentulevissa tai potentiaalisesti kontribuoimassa jonkin ajatuksen esiintuloon, jos tuon jonkin yhdistää johonkin muuhun havaintoon/ajatukseen (priming-tekniikan sovellutuksia). Se, miten tiedetään, mitä vanhempaa tv-sarjaa ja sen jaksoa joku tietty henkilö tulee jossain tietyssä vaiheessa katsoneeksi, tulee selvitetyksi tai riittävän tarkasti ennakoidusti analysoiduksi käytöksenennakointijärjestelmiin syötetyn tiedon avulla.

Tietenkin aina voi jättää tv-sarjojen merkityssisällön löytämisen myös erilaisten mm. kuvantunnistusalgoritmien läpikäytäväksi. Videokuvahan koostuu peräkkäisistä ruuduista, jotka voidaan ottaa koneellisesti tarkasteluun yksi kerrallaan. Jos kyse on vain jonkin symbolin jonkinlaisena esiintymisestä, tällainen karkea pitkälle automatisoitu läpikäyminen toimii aivan hyvin, mutta jos kyse on esim. henkilöhahmon suorittamasta eleestä, jatkuu ele aina useiden videokuvan ruutujen ajan, joten se vaatii jo jokseenkin erilaisien tunnistusalgoritmien käyttöä, mutta tämähän ei sinänsä ole mitään erityisen uutta, koska moista on käytetty valvontakameroiden tallenteiden läpikäymiseen jo monien vuosien ajan.

Sitä miksi varsinaisesti haluttiin altistaa jollekin tietylle symbolille tai symboliikalle, voi yrittää hahmottaa esim. kuvan 1 avulla. Siihen on merkitty joukko symboleita, tapahtumia muiden tapahtumien yhteydessä ja muistikuvallisesti mieleenjääviä asioita, joilla voi olla ajatella olevan merkittävää yhteisvaikutusta sellaiseen ihmiseen, joka tulee altistuneeksi soveltuvalle kombinaatiolle niitä jonkinlaisen aikarajan puitteissa. Tämä symboliikka ym. olisi sekä kiinteästi tiettynä ajankohtana ilmenevää, että esim. juonnettujen ohjelmien tapauksessa suunnilleen tiettyinä ajankohtina ilmenevää. Aivot poimivat ne yhtä helposti molemmanlaisissa tapauksissa ja tulevat varsin autonomisesti tuottamaan uusia ja herättelemään vanhoja ajatuksia ajattelun stimuloituneisuuden vuoksi.

Älypuhelimeen saapuvat viestit ovat tahallisesti viivästettävissä sellaisen tuntemattoman tahon toimesta, joka saattaa työskennellä esim. Elisalla tai DNA:lla. Tämän ja etämonitoroinnin varaan voidaan rakentaa mahdollisuus altistaa keskenään verkottuvien muistijälkien muodostumiselle.

Jos on jo ehtinyt käymään niin, että joku luvaton taho on saavuttanut sen mahdollisuuden, että tämä kykenee seuraamaan reaaliajassa, mitä jonkun kohdeyksilön henkilökohtaisen tietokoneen monitorin ruudulla näkyy ja jos on vielä niinkin, että tämä taho on sellainen, joka pystyy tulemaan ns. iholle eli lähettämään luvanvaraisesti tekstiviestiä kuten esim. tietynlaisiin Saunalahden puhelinliittymiin liitettyjen markkinointiviestien tapauksessa, pystyy tämä taho seuranta- ja viestintämahdollisuuden yhdistämällä käymään eräänlaista dialogia kohteena olevan ihmisen kanssa. Tätä täydentää se mahdollisuus, että kohteena olevan ihmisen älypuhelimille saapuvia tiedoteviestejä pystytään viivyttämään kaikkien niiden osalta (esim. jokin sovellus olisi saamassa uutta sisältöä kuten tietoa jostain ajankohtaisesta asiasta), mikä vaatii joko sen, että laitetta itsessään on modifioitu tai sitten tele- ja viestiliikenneoperaattorin laitteistot ovat jollain tapaa väärämielisen hallittavissa. Jos oletetaan, että kohteena olevan ihmisen seuranta on jatkuvaa, tarkoittaisi edellinen sitä, että tele- ja viestiliikenneoperaattorin laitteiden hallinnan mahdollisuus olisi jatkuvasti käytettävissä johonkin häröön ja täten useiden esim. DNA:n työntekijöiden tiedossa. Tieto- ja viestiliikennehän ei välttämättä kulje jatkuvasti samaa reittiä, vaan sitä kautta, mistä se jonkin algoritmin mukaan pitää kulkea. Erityisen pikanttia tässä olisi se, että Saunalahti eli Elisa on DNA kilpailija eli olisi varsin erikoista, jos Saunalahdelle entry-level töitä tekevä pystyisi koordinoimaan häirintätoimintaansa tavalla, joka vaatisi DNA:n verkkolaitteiden hallintaoikeuksia. Sinänsä markkinointitekstiviestin voisi periaatteessa generoida tyhjästä ja antaa sen näyttää siltä, että se olisi jonkin tietyn tahon lähettämä, jolloin ei tarvittaisi muuta kuin viestin saapumisen ajoittamista, mutta sekin on jotain sellaista, jota ei pitäisi pystyä käyttämään häirintään ihan kenen milloin vain halutaan ja ihan toimesta tahansa.

Tyypillinen Saunalahden markkinointiviesti, joka pyritään ajoittamaan johonkin merkitykselliseen hetkeen, on esim. Mondo-lehden vuositilauksesta kertova turhakeviesti. Koska näiden viestien sisältö ei kohdeyksilön kannalta ole koskaan mielenkiintoa sellaisenaan herättävä, pelkkä Saunalahden viestin esiintyminen sinänsä, yhdessä tietyntyylisen ajoittamisen kanssa saa kokemaan, että sitä ikään kuin keskustelee jonkun kanssa, mutta ilman sanoja. Keskusteludialogin häiritsijän kanssa aloittaisi monitorin ruudulla näkyvä ”erityinen asia” (esim. sana tai symboli, joita sanatkin tavallaan ovat) tai huippukohdan saavuttaminen jossain pidempään tehdyssä kuten johonkin aihealueeseen liittyvien asioiden selailussa, mihin etähäiritsijä ottaisi osaa aiheuttamalla markkinointiviestin saapumisen, jolla olisi potentiaalia palauttaa kohdeyksilön mieleen hetki, jolloin jokin aiempi markkinointiviesti saapui, jolloin aiempien hetkien ja senkertaisen hetken aikaiset tapahtumat pääsisivät toviksi yhtymään kohdeyksilön mielessä.

Jos etähäiritsijä on ollut harkitsevainen sen suhteen missä kohdin häiritsee, jokainen aiempi markkinointiviestillä ajoittaminen on ollut toisistaan selkeästi eroava tilanne, jolloin vain se aiempi tilanne, joka sopii yhteen juuri sen kertaisen tilanteen kanssa, osallistuu tähän erikoiseen dialogiin. Esim. jos jonain aiempana kertana on esiintynyt markkinointiviestillä häirintää Fonectan puhelinluettelosta tietoja etsiessä ja tällä kertaa haussa on ollut CRM-ohjelmistoja (Customer Relations Management eli asiakassuhteidenhallinta-ohjelmistoja), on näissä sen verran yhtäläisyyttä keskenään, että tämä yhteys juontuu kohdeyksilön mieleen ilman avustavia häirintöjäkin (mitä ne sitten olisivatkaan). Kun kohdeyksilö sitten kimpaantuu tästä ja hakee Google Images -haulla esiin kuvia hakusanoilla ”vitun apina” tms., saapuu puolen tunnin sisään läheiseen älypuhelimeen kolme viestiä, joista yhdessä kerrotaan Tarra-sovellukseen olevan saatavilla uusia tarroja, toisessa kerrotaan uutissovelluksessa luettavissa olevasta jutusta, jossa kerrotaan Latigo-nimisestä eläintarhasta karkuun päässeistä kiljukauloista ja kolmannessa on sama Mondo-lehden markkinointiviesti uudelleen. Jälkimmäinen näistä tuottaa tarra-sanan mielessä aktivoitumisen johdosta mielikuvan mm. matkalaukusta, jonka olemus kielii paljosta reissaamisesta, jossa on muotojensa puolesta yhtäläisyyttä laatikon ideaan, joka taas ääneen sanottuna kuulostaa hiukan samalta kuin sana ’latigo’. Mentäessä ulos ja polkaistua pyörällä muutaman sataa metriä, tulee huomanneeksi, että joku tyyppi tulee vastaan pidellen päätään siihen tapaan kuin hänellä olisi darra ja Gmailin sähköpostilaatikossa odottaa ASOS-verkkokaupan kohdennettu uutiskirje, jossa on sana ’customers’ kapitaaleilla kirjoitettuna ja muusta viestistä räikeän selkeästi erottuvana. Koska nykyisin on varsin tavallistakin, että häirintään pyydetään jelppiä useilta eri tahoilta, olisi tässä tapauksessa avustajina ollut mm. ulkona vastaantulija, ASOS-verkkokaupan uutiskirjeiden tekijä, uutispalvelun tuottajat/kehittäjät ja eläintarhan työntekijät.

Älypuhelimeen asennetun luotettavan sovelluksen tuottaman runsaan palvelupyyntövirran avulla voidaan selvittää käyttäjän senhetkisiä toimia ja hyödyntää tätä mahdollisuutta käyttäjän taipumusten luvattomaan analysointiin.

Eräs yksinkertaisin vaihtoehto älypuhelinten käyttäjien tekemisten seurantaan, joka ei vaadi laitteeseen murtautumista tai edes siihen käsiksi pääsyä, perustuu sellaisten laitteessa käytettyjen sovellusten toiminnan monitorointiin, jotka hakevat verkosta lisää dataa pitkälti samaa tahtia kun käyttäjä etenee sovelluksen käytössä, eikä siirrettävää dataa ja tietokyselyjä ole suojattu mitenkään. Tällaisia sovelluksia ovat mm. uutissovellukset ja tässä tapauksessa varsinkin sellaiset, joiden tekijänä on runsaasti omia uutisia julkaisevat. Eräänkin mediatalon uutissovelluksessa on sen verran paljon sisältöä etusivullaan, että sitä sisältöä vierittelee esiin useiden sormella luiskauttamisten verran. Jos näkymää vierittää nopeasti, huomaa että kaikki kuvat eivät ehdi latautua näkyviin, vaan niitä joutuu odottelemaan hetkisen.

Vähittäistä kuvien esiinlataamista kutsutaan alan epävirallisessa termistössä ”lazy loading”-tyyppiseksi eli kuvia ladataan esille vain hiukan enemmän kuin mitä on nähtävillä, jotta näkymää vierittävälle käyttäjälle on jo valmiiksi jotain uutta kuvaa näytettäväksi ennen kuin jostain kauempaa, verkon kautta on saatu ladattua uutta näytettävää. Tämä lienee jossain määrin periytymää siitä, että tällöin sovelluksien tekijät välttävät sen, että joutuisivat miettimään erilaisten päätelaitteiden muistimääriä ja optimoimaan ohjelmointikoodia eri muistimääräisille laitteille erikseen, jos kaikki näkymässä mahdollisesti esille tulevat kuvat ladattaisiin kerralla. Pieniltä ruudulla näyttävät kuvat eivät välttämättä vie paljon muistia tai kaistaa verkosta, mutta toisinaan saatetaan päätyä siihen, että mobiililaitteille lähetetään varmuudeksi esim. 4 kertaa tarvittavaa kookkaampi kuva (kaksinkertainen sekä leveys-, että pituussuunnassa) ja skaalataan siitä sitten pienemmäksi laitteessa itsessään. Kun etusivulla ladattavia kuvia alkaa olemaan esim. 60 – 70 kpl, siitä kertyisi jo aika paljon kerralla ladattavaa.

Hyvien verkkoyhteyksien äärellä kuvat latautuvat kyllä pikavauhtia, mutta se että jokainen kuva ladataan yksi kerrallaan eli jokainen kuvalataus tuottaa yhden kuvapyynnön ja yhden vastauksen pyyntöön eli varsinaisen kuvadatan, mahdollistaa jo ensimmäisestä käyttökerrasta lähtien mm. sovelluksen käyttäjän selausnopeuden arvioinnin ja myöhemmillä kerroilla alati parantuvat mahdollisuudet arvioida ei pelkästään sitä, mikä käyttäjää todennäköisesti on kiinnostanut eli miksi hän ei saapunut tiettyyn kohtaan ennen kuin vasta viiveen jälkeen. Sillä ei ole erityisempää merkitystä onko käyttäjä muuttanut uutissovelluksen vakiokategorioita, sillä se joka salaa käyttäjän käyttämää verkkoa monitoroi, pystyy kuvapyynnön osoitteen ja parametrien avulla selvittämään (automatisoidusti) missä uutiskategoriassa kyseistä kuvaa oli käytetty.

Palvelun laatuun tähtäävät sovelluskehittäjät todennäköisesti asettaisivat kuvat latautumaan jonkinlaisissa lohkoissa eli esim. tusina kuvia kerralla, jolloin palvelimelta tuleva vastausviesti sisältää useiden kuvien datan, mutta noviisit ja tapoihinsa urautuneet sovelluskehittäjät saattavat helpostikin päätyä kuva kerrallaan -ratkaisuun, koska sellaiseen tulee ajauduttua melkein kuin itsestään, jos ei näe ylimääräiseltä tuntuvaa vaivaa.

Tietenkin uutissovelluksien käyttäjät avaavat välillä jonkin uutisen esille kokonaisuudessaan ja viettävät sen äärellä jonkin verran aikaa ja sitä kautta saadaan varma tieto siitä, mitä käyttäjä ainakin on silmäillyt tarkemmin. Tämä välittyy myös verkkoa luvattomasti seuraavan tietoon ja jatkuvaa analyysiä varten automaattisesti taltioimaksi (otsikko, uutisen avainsanat tjm.). Jos pitäydytään siinä, että laitteet, jotka verkon toimintaan osallistuvat, toimivat normaalisti, ovat käyttäjän kannalta riskialttiimpia paikkoja selailla uutissovelluksella, jonka suojaustasosta ei ole tietoa, sellaiset paikat, joissa langattoman verkon tarjojaksi tulee valittua suojaustasoltaan heikot tai olemattomat, koska tällöin kuka tahansa pystyy tallentamaan aivan kaiken verkkoliikenteen kyseisestä verkosta. Näistä tallenteista pystyy lukemaan suoraan mistä otettiin yhteyttä, minne otettiin yhteyttä, minkämuotoista tietoa odotetaan vastaukseksi, mitä saadaan vastaukseksi ym. Tavallisella selaimella (esim. Chrome) selaillessa ongelma olisi muuten sama kuin erillisellä sovelluksella, mutta sillä erolla, ettei käyttäjän selausnopeudesta saisi selkoa niin hyvin, koska verkkosivut lataavat usein kaiken sivulla esiintyvän kerralla ja saattavat jo sellaisenaan tarjota niin paljon silmäiltävää, että käyttäjältä kuluu monta minuuttia ennen kuin hän tuottaa lisää verkkoliikennettä. Tämä ei sellaisenaan ole niitä kuohuttavimpia tietoturvaongelmia, mutta vähäpätöisyyksistäkin voi monenkertaistuneena muodostua merkittävä riski, sillä omia taipumuksiaan voi olla hidasta muuttaa ja niin kauan kuin omat taipumukset pysyvät tietynlaisena on luvattomasti tietoa keränneillä jonkinlainen etu puolellaan.