Kohdeyksilöiden tuntemuksista ja heille koituvista seuraamuksista vähemmän huolehtimatta.

Ihmiset eivät aina ensisijaisesti ajattele muita ihmisiä persoonallisina yksilöinä, vaan sääntöjoukkojen, vakiintuneiden ajatusprosessien ja skeemojen ohjaamina deterministisinä olioina. Tämä ajattelun moodi tai tapa tulee sitä enemmän esille, mitä enemmän ja missä lieneekin altistuu demonstraatioille yksilöiden tai ihmisjoukkojen tai muurahaisten käytöksen ohjailuista. Pöytäkeskusteluissakin voidaan ajoittain, asenteen vaikutuksesta, antaa suorastaan tahallaan antaa itsensä päätyä ajattelemaan toista ihmistä yksinkertaisena koneena. Tätä ei estä edes se, että eri yhteyksissä on suoranaisena pyrkimyksenä muistuttaa ja tehdä esityksien kautta selväksi, että ihminen voi olla muuntautumiskyvykkyydessään hyvinkin yllättävä ja osaava tavalla, jota hänen ei olettaisi olevan, sillä jokin vain käy vetoamaan ajatteluun sillä tapaa, ettei kiinnosta miettiä minkälainen joku voisi olla, vaan haluaa nähdä jonkun toisen tietynlaisena juuri siinä hetkessä.

Eräs syy sille, miksi ihmiseen sisältyviä mahdollisuuksia ei haluttaisi nähdä, on siinä, että yhteiskunnat ja niissä tapahtuva toiminta perustuu niin pitkälti siihen, että ihmisillä ollessa erilaisia kognitiivisia vinoumia ajattelussaan, eikä heidän mielensä työmuistin kapasiteettikaan ole kovin kummoinen, niitä on haluttu hyödyntää huijaamiseen, keinotteluun ja virheille altistamiseen niin paljon, että niiden hyödyntämisestä on tullut jonkinlainen normi, jonka perusteella niiden hyödyntäjä arvottaa itseään suhteessa muihin. Tätä voi havaita vaikkapa pitkäaikaisissa kaveripiireissä, joissa alkaa valkenemaan, että joku päivä erkaannutaan toisistaan ja ollaan osa jotain muuta yhteisöä.

Arvattavin ihmismielen vajeiden hyödyntäjä on mainosteollisuus, jonka perinteisempiä huomioita edustaa se, että ihminen yleensä ei pysty ajattelemaan vain täsmälleen yhtä asiaa, vaan aina tulee jonkin asian ajattelun yhteydessä mukaan tuntemuksia, mietteitä, muistikuvia ym. Tätä yksilöiden ajatteluun vaikuttavuutta on sittemmin tullut avustamaan tekoäly, joka pystyy muistamaan ihmisiin kohdistettuja vaikuttamisia kymmenien vuosien ajalta kaikkine todennäköisyyksineen päivineen.

Tekoälyhuuma tarttuu herkästi monenlaisiin yksilöihin heidän päästyään osaksi sellaista hyödyntävää kulttia, tuttavapiiriä, työpaikkaa tai ihmisverkostoa, mikä voi jouduttaa merkittävästi kehitystä, joka saa kokemaan muut ihmiset jotenkin vähemmän ihmisinä ja enemmän jonkinlaisina biologisina koneina, joiden toimintaa voidaan mallintamisen ja simulaatioiden kautta ymmärtää ja ennakoida. Paremmissa piireissä kyetään ottamaan huomioon yksilön metaboliikka (aineenvaihdunta) ja ympäristön vaikutus, joissakin toisissa toiminnan jäädessä enemmän lepsusti sovelletuksi tilastotieteeksi. Pikanttina kysymyksenä voisi esittää, tekeekö se ihmisistä enemmän ateisteja tai muuten vaan jumalaan uskomattomia ihmisyyden alkaessa tuntumaan pitkälti matematiikalla selitettävänä kuin luomiskertomuksen mukaisena ihmeenä?

· Saatuaan kaikkeen oikeutuksen sellaiselta taholta, joka haluttaa toimivan konseptin sille, miten ihmisiä rauhoitetaan ja kesytetään sellaiseksi, etteivät he nousisi kapinaan tai saisi aikaiseksi edes kummoisempaa vastareaktiota kaikenlaista ärsyttävyyttä kohtaan, aloittaa se selvitystyön kohdistamalla tutkimuksen valikoituihin yksilöihin, joihin kokeillaan esim. sellaista, missä heidän annetaan ensin nauttia mm. villiintymisen ja vauhdikkuuden tunteista ja keskeytetään sellainen sitten epämiellyttävästi ja erinäisiin ei-mukaviin muistoihin kytkeytyvästi. Kun jonkinlaiset äärirajat sille, mikä varmasti tyynnyttää ihmistä pidemmän päälle on tunnistettu, kehitetään tutkimusta pyrkimällä vastaavaan tyynnytykseen vaivihkaisemmin ja hillitympien mielentilojen aikoihin, jotta siitä taasen voitaisiin johtaa uusi tutkimussuunnitelma, joka tuottaisi skaalautuvan toimintamallin siitä, kuinka tietynlaista tyynnytysmetodia tai valikoimaa sellaisia voitaisiin käyttää satoihin tuhansiin ihmisiin kerrallaan lukuisten altistumien kautta. Tässä ihmisten seuraamilla julkaisuilla, viihteellisellä aineksella ja ympäristöissä huomioitavilla seikoilla olisi merkittävä rooli. Konseptimuotoon paketoituna tällaisesta saa arvokkaan tuotteen, jota voi myydä kalliiseen hintaan.

· Suomalaiset eivät tapaa muistaa välittömästi kovinkaan hienoisia eroja sellaisten puolueiden kuin Kokoomuksen ja Perussuomalaisten välillä, vaan kyse on enemmänkin samoihin aiheisiin liittyvien parametriarvojen muistamisesta toistensa suhteen eli esim. siitä, kumpi kannattaa enemmän jotain asiaa kuten maahanmuuttajien kiintiömääriä tai kumpi tykkää enemmän tuulivoimasta. Aihekohtaisesti ihmiset muistavat puolueiden sanomisia ja tekemisiä aika vähän aikaa, joten jos kysyttäisiin, mitä nämä puolueet tai heidän edustajansa tyypillisesti ovat olleet mieltä tekoälystä ja digitalisaatiosta, voisi olla, ettei tekoälyn osalta muistuisi mieleen yhtään mitään ja yhteiskunnan digitalisoinnistakin vain sen verran, että molemmat ovat sellaisen puolella. Vai oliko se Perussuomalaiset yhteiskunnan digitalisoinnin puolella? Kyllä se taisi olla, arvaisi joku. Jos nämä puolueet haluaisivat jostain syystä yhtenäistää linjauksiaan, ei siinä kovin pitkään menisi, ettei yleisön kannalta eroavuutta jäisi kovinkaan paljon, jos vain sopivan koordinoidusti jatkettaisiin sellaisten julkisten lausumien esittämisiä, jotka saavat ihmisiä muistamaan yhdenlaisia asioita paremmin ja toisenlaisia vähemmänlaisesta. Joku vääräkieli saattaisi yrittää kiinnittää ihmisten huomion puolueiden puolueohjelmien eroihin, mutta tämän voi selittää pois vaikkapa sillä, että puolueohjelma on tavallaan väline, joka mahdollistaa jonkinlaisen välietapin saavuttamisen, mutta pidemmällä tähtäimellä tavoitteena on kuitenkin pelkkää samaa eli hyvät mahdollisuudet yritysten toimia, kansalaisilla hyvä mieli yms. Tällaisella liittouman tapaisella saattaisi olla käyttöä vaikkapa pyrittäessä ohjaamaan juuri sen jonkin kriittisen verran kannatusta pois muilta puolueilta.· Porttikonkiin ohjastamaansa pakettiautoa ajava työmies ei itse suoranaisesti viivytellyt saapumistaan tiettynä ajanhetkenä niille paikkein, missä kääntää pakettiauton kohti porttikonkia ja johon jää hetkeksi jahkailemaan sen esittämiseksi, että ottaa ajamisensa varovaisesti, ettei kolhaise mitään, vaan se suoritettiin hänen puolestaan liikennevalojen ohjausjärjestelmän toimesta, jonka ohjelmistorajapintaan tekoäly antaa käskyjä sitä mukaa kuin liikennevirrat sellaista vaativat, tavoitteena ollen, että pakettiauton voi ajaa sen liikkeellä olemisen ajat tasaista vauhtia, mutta pysähtyen liikennevaloihin siksi aikaa, että pysähtymisistä kertyy sen verran aikaa, että pakettiauto saapuu täsmälleen tiettynä hetkenä niille paikkein, missä tietty kohdeyksilö tulee näkemään pakettiauton porttikonkiin kääntymisen ja sen niille paikkeille hetkeksi jumittumisen ja minkä aikana hän tulee havainnoineeksi pakettiauton sivulla olevaa mainosmateriaalia sen täyttäessä hetkellisesti suuren osan hänen näkökenttäänsä. Jossain toisaalla smirkeli pärähtää käyntiin sillä hetkellä, kun työmiehen suojakypärään sisältyvä kuuloke antaa ohjeen niin tehdä. Jostain syystä. Joskus osallistuvat työmiehet tietävät itsekin, keneen heidän osallisuutensa on tarkoitus vaikuttaa ja ehkä jopa senkin, miten sen on tarkoitus vaikuttaa tuona päivänä ja miten sitä on aiottu hyödyntää ehkäpä vasta vuosien päästä.

· Kuten yhteiskunnassa voidaan koeta tarvittavan ihmisten rauhoittamista sellaiseen tilaan, missä he eivät saa aikaiseksi nostattaa mieleensä ärhenteleviä tuntemuksia, voidaan tehdä toisinkin ja tavoitella sellaista, missä ihmistä kasvatetaan eri demografisiin ja sosioekonomisiin ryhmiin kuuluvien avustajien ”agenttien” avulla sellaiseksi, että hänen perusluonteekseen voidaan ajatella kehittyvän ”piilevä ärhäkkyys” eli jotain sellaista, joka voidaan triggeroida halutuissa tilanteissa esille ja vieläpä siten, että siinä samalla huomiointikyky asettuu sellaiseksi, missä silmin nähden aistittuna erinäiset seikat jäävät huomioimatta, toisten seikkojen tullessa korostuneeksi. Ajattelussa ollen myös samankaltaista tyrehtyneisyyttä/hyperfokusoituneisuutta. Tällainen vaatii niin paljon pitkään kestävää pohjustelua, että sellaisen toimivuuteen ryhdytään vain pitkäaikaistutkimuksen tarkoituksessa tai sellaisen suuren varmuuden saattelemana, joka on saavutettu aiempien kokeilujen ja kokemuksien kautta. Kohdeyksilöstä täytyy myös kerätä ajantasaista tietoa jatkuvasti, jota kertyy niin paljon ja keskenään monenlaisesti suhtautuvasti, että sen jatkuvaan analysoimiseen vaaditaan älykäs tietojärjestelmä, jonka analyysit perustuvat sekä psykologisiin perustutkimuksien, että eksperimentaalisimpiin koejärjestelyihin. Kun kuulee jonkun lapsen tehneen jotain erityisen pahaa toiselle lapselle, mutta joka ei osaa selittää, miksi teki mitä teki, siinä voi olla kyse varhaisesta vaikuttamisesta eikä niinkään kyseiselle lapselle luontaisesta temperamentista, jonka jo muutenkin väitetään valheellisesti olevan läpi elämän samantyyppisenä jatkuvaa.

· Kasvua, toimintavarmuutta ja tunnettuutta hakevat yritykset saattavat pyrkiä ilmaisemaan jonkinlaista samanmielisyyttä alueen ihmisten kanssa höykyyttämällä tekoälyavusteisesti (vinkit, toimintaohjeet ym.) jotakuta julkisuudesta tuntematonta, mutta kaupunkiyhteisön tietämää yksilöä mainonnassaan, yrityksen toimipisteen olemuksessa, julkisissa lausunnoissa tjm. sillä olettamalla, että kukaan ei paheksuisi tuota yritystä, koska sen toiminta ei ole ilmiselvästi jotain tiettyä höykyyttävää, eikä edes sellaisenaan mitenkään tavallisuudesta poikkeavaakaan. Tietynlainen samanmielisyys niiden kesken, jotka tietävät paremmin mistä halutaan vihjailla, liittää yrityksen läheisemmäksi osaksi niiden ihmisten ajattelua, jotka ovat jo ehtineet mm. muiden vastaavanlaisesti toimijoiden tekojen kautta tottuneet siihen, että höykyyttämiseen osallistuvat tahot ikään kuin edustavat hyväksyttävyyttä ja höykyyttämisen kohde aivan jotain muuta. Sinällään tämä voisi olla täysin vastoin arvoja, joita jotkut ”asioista tietävät” saattaisivat vaalia, ainakin toisinaan, että ihmisille yleensä pitäisi antaa mahdollisuus kehittyä pois jostain entisestä, jos siis olisi kyse siitä, että höykyyttämiseen olisi alun perin ollut joku hyvä oikeutus tai muu peruste, mutta eri puolin tullessa sellaista signalointia, joka ohjaa ajattelemaan, että on paremmistoa, toisia paremmin pärjääviä ja sitten niitä huonompia ihmisiä, niin mahdolliset arvot voivat kumoutua toistuvan paremmuuden tunteen halun täyttämisen vuoksi.

· Alex Jonesin saatua koordinoidut bannit usealta eri somealustalta, saatiin tilaisuus vertailla ennakkoarviointeja toteutumiin liittyen saatujen bannien vaikutuksesta korvaavien julkaisukanavien valitsemiseen, nopeuteen jolla aiemmat käyttäjät ohjautuvat uudempien julkaisukanavien käyttäjäksi, Alex Jonesiin eri tavoin suhtautuneiden puoltajien määriin ja argumenttien vahvuuksiin, tunnelmiin jatkossa vähemmän Alex Jonesia näkevien keskuudessa, sisällöllisiin muutoksiin Alex Jonesin julkaisuissa ym.

· Yksittäisen Facebookin käyttäjän saa tuntemaan, että muiden viestimiset johonkin ryhmään ovat jatkuvasti jotenkin erityisesti hänelle suunnattuja antamalla tekoälylle lupa käyttää lukuisten ryhmään liittyneiden profiileja sekä—että -tyyppisten viestien lähettämiseen, missä uutislinkit liittyvät sinänsä ryhmän aiheeseen, mutta uutislinkin esittelyteksti on generoitu tekstianalyysiavusteisesti käymällä koneellisesti läpi viestijän aiempia viestittelyjä viestintätyylin oppimiseksi, mitä sitten maustetaan muuntamalla ilmaisuja siihen suuntaan, että niillä saa aiheutettua tavoiteltuja assosiaatiota tai muita reaktiota tietyssä käyttäjässä. Jos kohdeyksilö tunnetaan riittävän hyvin, ei tarvitse tyytyä siihen, että generoidaan manuaalisesti uusi tekoälyn tuottama viesti kohdeyksilön osallistuessa ryhmään omalla viestillään, vaan voidaan jättää tekoäly generoimaan viestejään sillä olettamukselle, että kohdeyksilö saapuu kuitenkin ryhmään käymään juuri hetki sen jälkeen, kun tekoäly on jo viestinsä nähtäväksi jättänyt, jolloin kohdeyksilön silmään sattuu tuo viesti hieman aiempia viestittelyjä taaksepäin selatessaan. Luonnollisesti tällaiseen tarkoitukseen valjastetulle tekoälylle voi antaa ennalta jonkinlaista suuntaa siitä, minkälaisia viestejä sen toivotaan tuottavan, mutta mahdollisuudet sille ovat hyvät, että se ”tajuaa” itsekin, mitä sen kouluttajat siltä haluavat, eikä sitä tarvitse alkukonfiguraatioiden jälkeen valvoa sen kummemmin.

· Pienyrityksen perustaminen on sellaiseen tottuneelle helppoa siinä, missä auton korjaus on helppoa sellaiseen tottuneelle, joten aidon yrityksen tunnusmerkit on helppo esittää sellaiselle, jonka halutaan tulevan juuri siihen yritykseen töihin, tietämättä tulevansa psykologisesti tutkittavaksi. Voidaan ihmetellä, miten esim. ohjelmistoalan yritykseen saadaan töihin juuri tietty henkilö muiden toisaalle hakijoiden osatessa välttää kyseisen yrityksen aivan tyystin, vaikka se toimisi yliopiston läheisyydessä olevissa vuokratiloissa, mutta kun uusi työntekijä on saatu mukaan, häntä voidaan koettaa hämätä jäämään yritykseen ainakin niin pitkäksi aikaa, että hänen kyvykkyydestään ehditään muodostaa psykologinen profiili, jota voidaan hyödyntää häntä vastaan myöhemmin hänen elämässään. Hänelle voidaan esim. antaa vaikutelma yrityksen tekstipohjaisen viestintäjärjestelmän avulla, että yrityksen toiminnassa on mukana useita muitakin juuri sille yritykselle työskenteleviä työntekijöitä, mutta toimitilojen ollessa pienehköt vuokratilat, he eivät mahdu kaikki kerrallaan sinne tai hänelle voidaan antaa jo kohtalaisen pitkällä oleva ohjelmistoprojekti kyseisen ohjelmistoprojektin vanhemmasta versiosta, koska siten tiedetään jo ennalta tarkemmin minkälaisia haasteita kyseinen ohjelmistoprojekti tuo tullessaan meneillään olevissa tai seuraavissa vaiheissa. Tuo ohjelmistoprojekti voi olla liiketoimintasuunnitelmansa osalta toimimattomaksi todettu, mutta eihän sitä tarvitse tälle työntekijälle kertoa. Ylimääräistä rahaa yrityksen vuokratilojen maksamiseen ja työntekijän palkkaan löytyy monelta taholta, jolla on intressiä tutkituttaa ihmistä aidontuntuisissa olosuhteissa ja kyseen ollessa ohjelmistoprojektista ei edes työvälineiden hankinta välttämättä tuota erityisempiä lisäkustannuksia. Tuon työntekijän hälytyskellojen pitäisi alkaa soimaan mm. siinä vaiheessa, kun hän ei ole vielä osoittanut kovin merkittävää osaamista, mutta saa palkkansa tuplattua pelkästään kertomalla aikeistaan lopettaa työt. Jos ei sen vuoksi, että sellainen olisi aina merkki huijauksesta, vaan sen vuoksi, että se olisi vähintään osoitus huonosti muihin työnhakijoihin vetoavuudesta. Jos työnantaja lisäksi löpertelee muissa maissa jo olevista toimipisteista, olkoonkin vain myyntiverkostoon liittyen, vaikkei tuotteella ole selvää roadmappia, eikä nykyisiä asiakkaita ole kertomassa tuotteen kelpoisuudesta, työntekijä voi olettaa häntä pidettävän menossa mukana aivan toisista syistä kuin esim. koodarina, joka jakaa työtaakkaa. Edellä mainitusta erillään on pelkästään se ollut epäilyttävää eräälle, että työnantajayrityksen nimeen on sisältynyt eräs maailman tärkeimmistä sanoista eli ”prime” kuten yrityksen nimessä Primesoft ja toimarinkin sukunimenä epäilyttävästi Pyörälä; eräällä Helsingin parhoista paikoista sijainneen työnantajayrityksen (Codesign) toimitusjohtajan sukunimi Niskanen on sama kuin sillä, jolle oli kesätöissä koulun ohessa toisessa kaupungissa; toimitusjohtaja pitää Innowise-yrityksensä pyörittämisen ohessa blogia, jonka nimi on samankaltainen kuin haalitun työntekijän blogi.

· Muutostarpeet ihmisten koostumuksissa johonkin entiteettiin kuten yksittäiseen yritykseen rajautuen, eivät aina lähde joiltain ”ylätasoilta”, vaan jotkut ihmiset vain kokevat, että tietyn henkilön oleminen mukana tietyn yrityksen palveluksessa sävyttää kaiken tuon yrityksen tekemisen ja tarjonnan tavoilla, joka ei sovi heidän jakamaansa yhtämielisyyteen. He eivät halua hänen olevan tuossa yrityksessä tuotantopuolella, eivät suunnittelemassa mitään tuohon yritykseen tai sen tekemiseen liittyvää, eivätkä yleensäkään halua tulla edes ajatelleeksi tuota ihmistä tuota yritystä ajatellessaan. Syyt tällaiseen voivat olla hyvinkin moninaiset, mutta keinot hänen saamiseen luopumaan tuossa yrityksessä ilman minkäänlaista kontaktia muihin yrityksessä toimiviin henkilöihin, voivat olla yhtä helposti saatavilla ja käytettävissä kuin keinot, metodit ja välineet verkkohyökkäyksien tekemiseen Internetissä, ollen kuitenkin psykologisesti jotain hienoisempaa kuin jokapäiväinen melkein-kolarin aiheuttaminen hänen työmatkoillaan.

· Facebook saattaa olla eräs niistä tahoista, joka pyrkii oppimaan ihmisistä lisää rikkomalla ominaisuuksiaan ja arvioimaan käyttäjien suoriutumista ihmisinä mm. heidän kompensoivien toimiensa ja lähettämiensä virheraporttien kautta. Eihän ole ollenkaan tavatonta, että jokin kyseisen palvelun ominaisuus, jonka toimivuudessa on selkeä virhe, pysyttäytyy sellaisena useita kuukausia, eikä mikään korjauspyyntö saa tilanteeseen muutosta ennen kuin sitten yllättäen vaikkapa jonkin sellaisen tapahtuman yhteydessä, joka ei näennäisesti ole mitenkään Facebookin hallinnassa, mutta johon ongelmallinen ominaisuus muistikuvallisesti kytkeytyy pitkäksi aikaa senkin jälkeen kun ongelma vaikuttaa korjatun.

· Ihmisille voidaan kertoa yhteiskunnassa toimivista tahoista melkeinpä mitä vaan, mutta silti ihmiset tapaavat lähteä näihin tahoihin liittyvissä ajatuksissaan siitä, minkälainen heidän suurpiirteinen ideaalinsa on eli esim. TE-toimiston virkailijasta ei oletettaisi, että hän on ihminen, joka avustaisi sabotoimaan jonkin yrityksen toimintaa ohjaamalla sen käyttöön työttömän työnhakijan, jolla on sopivat valmiudet yrityksessä työskentelyyn, mutta jonka työttömyys on varsinaisesti vain tekoselitys, joka mahdollistaa tietyn henkilön valikoimisen ja ohjaamisen sellaisen työnantajan käyttöön, joka ei käytä julkista työnhakua, vaan pyytää TE-toimistoa esittämään sopivia ehdokkaita. Muitakin tahoja sopivien rekrytoitavien hankkimiseen toki on, mutta TE-toimistoilla on parhaimmat tiedot sen hetkisistä työttömistä ja heidän taustoistaan. Ihmisten mielikuvituksen rajat ilmentyvät siinäkin, että he eivät hoksaisi ajatella, että yksittäisen TE-toimiston koko virkailijakööri voi olla sellaista, joka ajattelee tietyllä tavalla vaalitun yhteiskunnan, sen parhaimmiston tjm. parasta ja täten he osaltaan edistäisivät jollain tapaa samanmielisten yritysten toimintamahdollisuuksia ja osaltaan pyrkisivät rikkomaan väärämielisten mahdollisuuksia vaikkapa sitten sabotoimaan tarkoitetun työntekijän päädyttämiseen johonkin tiettyyn yritykseen. Toki työnantaja on se, joka lopullisen päätöksen palkkaamisesta tekee, mutta taloudellinen avustus palkkatuen muodossa voi tehdä tietyn työntekijän palkkaamisen muita houkuttelevammaksi, jos ei sekään aivan täyttä varmuutta takaa. Analysoitavuuden ja ennakoitavuuden kannalta asiat kääntyvät jännittäväksi sitten, kun yrityksessä huomataan, että sabotoinnin seuraamuksista aiheutuu monenmoista setvittävää.

· On erittäin epätavallista, että kansainvälisiksi uutisaiheiksi nousee edes kaksi samalla maantieteellisellä alueella tapahtunutta murheellissävytteistä tapahtumaa ja jo pelkästään sen vuoksi olisi perusteltua spekuloida sillä vaihtoehdolla, että jompikumpi 8.11.2018 alkunsa saaneista tapahtumista oli jollain tavoin keinotekoisesti järjestetty sen vuoksi, että voitiin tutkia miten ihmiset eri puolin maailmaa kokevat sen, että ottaessaan uutisista vastaan tietoa toisesta näistä tapauksesta, näkyvät karttakuvat juolauttavat mieleen sen toisen murheellisen tapahtuman, mikä saattaa vastaanottajan mielen kokemaan, että toinen tapahtuma ikään kuin sisältyy toiseen tapahtumaan, vaikkei niillä pitäisi mitään muuta yhteyttä toisiinsa ollakaan. Tässä viitataan Kalifornian Thousand Oaksissa sijaitsevassa Borderline Bar & Grill -ravintolassa tapahtuneeseen ammuskeluun, missä kuoli 13 ihmistä (opiskelijailta, country-western -tyylinen baari) ja Camp Fireksi nimettyyn valtaisaan maastopaloon, joka tuhosi lähes 20000 rakennusta (Pohjois-Kaliforniassa). Vaikuttavuuden mittaamista riittäisi monen vuoden edestä, sillä nämä ovat sellaisia tapahtumia, että ne eivät helposti unohdu.

· Kuten yritykset voivat höykyyttää vihjailevasti jotain tiettyä yksilöä, voi jonkinmoista höykyytystä tapahtua maanlaajuisestikin, jolloin se tapahtuu vaikuttavimmin eri tavoin julkisuudesta tuttujen ihmisten toimesta. Koska jo presidentti Sauli Niinistön vaalikampanjan aikana hänen kampanjaväkensä pyrki houkuttelemaan jotain tiettyä julkisuudesta tuntematonta henkilöä esille ja kommentoimaan, todennäköisesti Uuden Suomen blogissaan, on perusteltua spekuloida sillä mahdollisuudella, että joko Sauli Niinistön avustajat (laaja määritelmä) tai hän itse näkee hyötyä siinä, että häneen assosioidaan sellaisia sanoja, joita on eri variaatioin pyritty tekemään ärsyttäväksi tietylle julkisuudesta tuntemattomalle henkilölle. Sauli Niinistöstähän on kerrottu iltapäivälehtien otsikkotasolla, että hänen suosikkikorttipelinsä on huutopussi, joka sanana sisältää juuri ne kaksi sanaa, joita on pyritty tekemään ärsyttäväksi tietylle henkilölle. Kokoomuksen miehenä Sauli Niinistö tykännee siitä, että lapsista ja nuorista puhutaan paljon hyvää ja heidän eteensä tehdään ja puhutaan kaikenlaista, mutta jos löytyy sopivia vähemmän menestyviä ihmisiä, joita käyttää antiesimerkkinä siitä, miten ollaan pärjäämättömiä ja jo yli kolmekymppisiä, heihin suhtaudutaan kuin hukkaan menevinä raaka-aineina valmistettaessa tuotteita teollisesti tjs.

· Kuukauden 15. päivä on jotain erityistä Suomessa, sillä se on päivä, jolloin känninen vapaa-ajan Kimi Räikkönen tipautti lasinsa maahan könytessään autolle päin, videoidusti todistettuna (15.4.2019), ja se on päivä, jolloin Iltalehti läimäytti ällöltä kuulostavan aiheen jonkin toisen päivän erikoisuuden viekkuun (15.12.2018 onnekas voittaja oli juttu Jani Kellokummun kiinniottamisen etenemisestä, ällöjuttuna Teemu Arppe neuvomassa kuinka eletään pelkällä jätteellä) ja se on päivä, jolloin Turun sillitehdas suljettiin (15.5.2018). Samalle päivällä sillitehtaan sulkemisen kanssa tuli täyteen täsmälleen 100 vuotta Suomen sisällissodan päättymisestä ja jostain syystä juuri sille päivälle kaikista mahdollisista viikoista ja viikonpäivistä mielenterveysyksikön sairaanhoitaja oli varannut ajan lääkärille, jonka kanssa tietynlainen sanasota tulisi leimahtamaan suurella varmuudella.

· Yhdysvalloissa ilmenee omituisen paljon sellaisia julkisuutta saavia kuolemia, jotka assosioituvat yhden tai useamman seikan osalta johonkin sellaiseen sanaan, jonka useimmat ihmiset oppivat jo varhain elämässään ja missä kuolema itsessään on jotenkin outo tapahtumana tai sitten itsemurhaksi määritelty teko on jotain, johon tekijän ei ikimaailmassa olisi uskonut päätyvän hänen elämänsä ollessa suuressa määrin hyvin sujuvaa. Esim. Linkin Parkin vokalisti Chester Bennington suoritti uutisten mukaan itsemurhan samana päivänä kuin olisi ollut hänen läheisen ystävänsä Chris Cornellin 53. syntymäpäivä (vokalisti yhtyeissä Soundgarden ja Audioslave). Molempien kerrotaan suorittaneen itsemurhan hirttäytymällä. Eri yhteydessä ja eri aikana tapahtunut Instagram-vaikuttaja Sinead McNamaran suorittama itsemurha hirttäytymällä (meksikolaisen biljonäärin jahdilla) jätti jälkeensä hänen viimeisen kuvaviestinsä, minkä selitetekstissä hän kertoo oppineensa suosikikseen luonnehtimansa puolalaisen sanan niebieski, joka tarkoittaa sinistä. Jos olettaisi kaikissa näissä hirttäytymällä suoritetuissa tapahtumissa olleen kyse jonkinlaisesta vilunkipelistä, joka saatiin näyttämään itsemurhalta, vaikka kyse olikin jostain muusta, voisi rohjeta olettaa, että tapahtumien ja uutisoinnin ajoitus, sekä kohteet itsessään oli valkattu automaattisesti Internetiä seulovien bottien toimesta, joiden löydöksiä verrattiin tilaisuuksiin, jotka muotoutuivat eri tietorekistereistä ja valvontajärjestelmistä koneellisesti tietokysellyistä tiedoista. Ihmiset yleensä saattavat ajatella, että ei se haittaa, jos lukeekin kaikenlaista, mutta toisinaan tiedonsaamisella on esim. käsitetajua hitaasti muokkaava vaikutus, eikä sellaista ole helppo korjata sitten myöhemmin, kun vihdoin alkaa tunnistamaan itsessään, että ajattelutavassa on tapahtunut jonkinlainen muutos.