Usein suoranainen töykeys tai muulla tavoin potilasta haittaavuus tulee potilaan tiedettäväksi vasta siinä vaiheessa, kun hän lukee mitä omituisuuksia ym. vastaanottokäynnistä on kirjoitettu hänen terveystietoihinsa, mutta saattaapa töykeilijä pitää itseään kykeneväisenä siihenkin, että hän ohjailee vastaanottokäynnin kulkuja ennalta valittuun tavoitteeseen potilaan huomaamatta tai siitäkin huolimatta. Mikään näistä vaihtoehtoisista toimintatavoista ei useinkaan ole idealtaan pelkästään suoranaista tai hienoisempaa töykeyttä toteuttavasta itsestään lähtöistä, vaan se on lähtöisin jostain perimmäisestä kuten terveysyksikön toimintatavoista ja jaetuista asenteista.

Voipa olla, ettei olisi liian kaukaa haettua sekään, että kyse on jostain sellaisesta, mikä muodostuu jonkinlaisen välttämättömyyden vuoksi toimintatavoiksi kaikkiin erilaisiin vaikkapa sairaanhoitopiirien mielenterveysyksiköihin, juontuen yhtenäisistä syistä, joita voivat olla vastuunkantajien pula, koulutuksen aikaiset opiskelijoihin laajalti kohdistuvat asennevaikutteet, historialliset syyt kuten lääkäreiden halu olla eliittikansalaisia, sitoutuneisuus kulttimaisiin toimintatapoihin, tietämys reklamoivien potilaiden kritiikin kilpistymisestä johtajien, ylilääkäreiden ym. lääkäreitä kaikissa olosuhteissa puolustavuuteen, kymmenien vuosien aikana tehtyjen valikoitujen rekrytointien muodostama töykeää asennetta puoltava henkilöstö, yhtenäinen linjaus ihmissuhtautumisessa muun yhteiskunnan kanssa tai ehkä fundamentaalisin syy eli koko julkisen terveydenhuoltojärjestelmän oleminen suurelta osin huijausta.

Potilasta reklamaatioiden ja tiedonkorjaamisvaatimusten tekemiseen motivoivat tiedon ylöskirjaamistavat voi nähdä muodostuneiden, töykeiden toimintatapojen jatkettavuuden vakaustestiksi, missä olettamuksena pidetään sitä, ettei potilas saisi aikaan mitään erityisen merkittävää muutosta tavanomaisten reklamointikanavien kautta. Merkittävä muutos olisi esim. vaihdos henkilöstössä tai allekirjoitettu myönnytys sille, että hoidossa tai tutkimuksessa on tehty karkeita virheitä arvioinnissa, päätelmissä, käytöksessä tjm.

Eräs lääkäreiden suhdetta potilaisiin muokkaava seikka voisi olla juuri se fundamentaalinen syy, että terveydenhuoltojärjestelmä on suurelta osin huijausta, mikä olisi osoitettavissa mm. mielenterveyteen tai neurologiaan liittyviin diagnooseihin viitaten, sillä ne ovat tyypillisesti aivan liian monitulkintaisiksi määriteltyjä. Tämä ei olisi edes kotimainen ongelma, vaan näistä diagnoosikriteereistä sovitaan kansainvälisesti monenkertaisten konsensuspäätöksien ja lobbauksen saattelemana. Diagnoosikriteerien monitulkintaisuus mahdollistaa mm. monenlaiset tutkimusvilpit, loputtomat hoitokokeilut ja useampiin ihmisiin vetoavan median kautta markkinoitavuuden. Kun lääkäri sitten keskustelee potilaan kanssa jonkin diagnoosin mahdollisuudesta, lääkäri voi helposti pitää potilasta vähän tyhmänä, potilaan vaikuttaessa sopivalta kandidaatilta kaikenlaisten huijaamisten ja valheellisten väitteiden kohteeksi.

Lääkärilehdessä ja muissa ”tavallisilta ihmisiltä” piilossa olevassa kirjoittelussa esiintyy ajoittain lääkärikunnan itsensä tuottamaa kritiikkiä diagnoosimääritteiden epämääräisyyksistä, mutta valtavirran lehdet ovat sellaisesta visusti hiljaa – mikä sinänsä kertoo paljon mm. siitä, kuinka valtakunnan eri toimialoja kontrolloidaan jossain määrin koordinoidusti, kuinka journalisteilla ei ole liiaksi mahdollisuutta oman tahdon käyttöön ja kuinka edes bloggaamaan vapaat eivät useimmiten saa aikaiseksi jykevää kritiikkiä, vaan lähinnä jonkinlaisia pikku tussahduksia. Lisää potilaan ongelmia väheksyvyyttä voi kehkeytyä siitäkin, jos potilas ei ilmeisen taloudellisesti syistä pystyisi hakeutumaan yksityisen puolen vastaanotoille ja näin varsinkin, jos potilaiden ärsyttäminen juuri sen vuoksi, että he hakeutuisivat muuanne, julkista puolta taloudellisesti kuormittamasta, on jonkinlaisena ohjenuorana lääkäreiden keskuudessa kautta valtakunnan. Onhan niitä paljon suomalaisissa politiikoissakin, joiden mielestä ihmisten pitäisi itse maksaa terveydenhuoltonsa ja pärjätä elämässään työntekemisellä saaduilla leipärahoilla.

Terveydenhuollon henkilökunnan käytös ei aina ole kaikkiin epävirallisiin ihmiskategorioihin solahtaviin ihmisiin samantapaisesti kohdistuvaa, vaan toisinaan yhteen tiettyyn henkilöön kohdistuva, jollain tapaa haittaava käytös ja toiminta, ilmentyy useilla eri vastaanotoilla ja palveluissa sen vuoksi, että siihen on jokin esim. ideologinen tai absorboituun propagandaan perustuva syy. Tällöin potilas saattaa joutua odottamaan normaalisti pari viikkoa kestäviä laboratoriotuloksia yhdeksän viikkoa, ajanvaraukset tarjotaan sellaiselle päivälle, jolloin joku ulkopuolinen häirikkö ehtii vastaanottoaulaan tekemään potilaan mielentiloja epämukaviksi ja hoitohenkilökunta jättää tahallaan potilaan mieleen tilannetapahtumia, jotka poikkevat rajusti normaaleista vastaanottotilanteista. Personoitu häirintä hoitohenkilökunnan taholta voi johtua sitäkin, että heti kun lähestytään sellaista aihetta, missä lääkäri, sairaanhoitaja tjm. aistii rahanmenoa sairaanhoitopiirille, estetään jollain verukkeella pääsy tällaisiin tutkimuksiin tai hoitoihin.

Potilaalle kohdistuva haitta voi ilmentyä hyvinkin pitkän ajan kuluessa kuten silloin, jos lääkärin vuosia sitten tuottamat valheelliset väittämät terveystiedoissa vaikuttavat yhteneväiseltä jonkun sellaisen lääkärin lausuntojen kanssa, joka ottaa potilaan vastaan poliisien saattelemana ja mistä sitten voidaan keinotekoisesti muodostaa jonkinlainen pidempiaikainen trendi käytöksessä. Terveydenhuoltohenkilökunnan itsensä tekemiä hoitovirheitä ja muuta sellaista ei tietenkään kirjata potilaan terveystietoihin. Sisältyyköhän tällaisten riskien estämisen varmistelu sisäisen tarkastajan toimenkuvaan? Hänen tehtäviinsä kuuluu avustaa sairaanhoitopiirin ylintä johtoa ”sovittujen tavoitteiden toteutumisen sekä toiminnan tuloksellisuuden ja tarkoituksenmukaisuuden arvioinnissa”, mutta myös ”riskien arvioinnissa ja hallinnassa”.

Jos terveydenhuoltoalan henkilökunta kykenee luontevasti töykeyteen, niin mikseipä tällöin voisi olla myös niin, että heidän kokiessaan jostain ihmisistä voivan kehittyä terveysalaa tai heitä ihmisinä vahvasti kritisoiva ihminen, he tutkituttuvat hänen kyvykkyyttään kyvykkyyttään ja elimiään esim. psykologisten testien ja erilaisten kuvantamisten kautta?