Henkilökuntaakin vaivasi usein loputon tylsyys ja pakollinen ajankuluttaminen. Päivän lehtiä ei oikeasti jaksa lukea kovin monia kertoja uudelleen, kuten ei vanhoja Apu-lehtiäkään tai muuta höttöä mitä lehtihyllyyn oli eksynyt. Voice-musiikkikanava oli oikeastaan varsin piristävää kaiken sen tylsyyden keskellä.
Etelä-Karjalan sairaanhoitopiirin sivuilla mainitaan, että "osastolla tutkitaan ja hoidetaan potilaita, joilla on mm.psykoosioireita, vaikea masennus tai vakava päihdeongelma(delirium) Lisäksi on yksi lääke/huumevieroitushoitopaikka." Kaikki potilaat olivat varsin leppoisia tapauksia, eikä vaarallisia ollut yhtään. Kirjoituksen otsikossa mainittu huudahdus oli erään nuoren miehen käytävällä karjaisemaa osoituksena tuohtumuksesta sitä kohtaan, ettei häntä päästetty ulos sillä kertaa.
Samaisten nettisivujen mukaan osastolla järjestetään erilaisia terapiaryhmiä, mutta jos ajattelee eri potilaiden hoitoja kokonaisuutena, niin käytännössä esimerkiksi kerran viikossa tapahtuvien kuvien väriliiduilla piirtelyn, musiikin kuuntelun ja arvostelun, vaikutukset eivät voi kantaa kovin pitkälle, kun muu aika on pelkkää lojumista. Periaatteessa tämä olisi ympäristönä ihan hyväkin kehitysalusta, jos tarkoitus on parantaa ihmisiä mutta nykyisellään tämä on varsin torso. Tämä tosin ei ole kovin analyyttinen väite.
Joku voisi ajatella, että kyse olisi (vuonna 2008) jonkinlaisesta muiden ihmisten silmistä poissijoittamisesta minimiresursseilla, mutta ei se oikeastaan niinkään ollut. Resursseja hoitohenkilökunnan vahvuudessa on varsin runsaastikin, useassa vuorossa, eikä henkilökunnan asennekaan ihan tyystin ole "kunhan nyt jotain tässä touhutaan vuoronvaihtoon saakka".
<-- Tuohtumiskerrat psykiatrisella osastolla
Lääkärin aito kykenemättämyys lukea potilasta ihmisenä -->