Minua tutkinut osastolääkäri (Iramia Agasiev) on toimillaan aiheuttanut varsin suurta tuhoa kykenevyydessäni luottaa terveydenhuoltoalan ns. ammattilaisiin, minkä lisäksi pelkkä siellä olemiseni on aiheuttanut mielelläni haittaa siinä mielessä, että se tahallaan mieleeni uudestaan ja uudestaan tuodaan jossain negatiivisessa sävyssä. Todennäköisyyksien rajoissa on myös sekin mahdollisuus, että ko. henkilö asetettiin tahallaan käsittelemään minun tapaustani, jotta minussa voisi teoreettisesti alkaa kehittymään sellaisia tuntemuksia, joita en ole aiemmin kokenut.

Yleensä löydän ihmisistä useampia eri puolia, ja varmaan hänestäkin löytyisi, mutta jääneeseen vaikutelmaan hänestä ei sisältynyt mitään ns. hyvää. Varsinkaan sen jälkeen, kun hän lähtiessäni toivotti piruilevina terveisinä: "nähdään sitten taas, kun tulet takaisin". Kukaan objektiiviseen toimintaan kykenevä ei sano sellaista edes vahingossa. Tästä on jo muutama vuosi aikaa, joten en esitä hänen nykyisestä kykenevyydestään arvioita.

Hänen osoitti tutkimusjakson aikana sekä asenteellisuutta, että myös "aitoa kykenemättömyyttä" lukea minua oikein. Esiounasteluna ollut psykoottisuusepäily (ja muut sellaiset) lienee ohjannut hänet jonkinlaiseen "moodiin", jossa hän piti esim. sitä paranoidisena, että tiedustelin mistä lähteestä oltiin saatu tietoa minulle tehdyistä aiemmista tutkimuksista. Hän todellakin suhtautui minuun kuin olisin menettänyt realiteetintajuni (vrt. suhtaudutaan kuin syylliseen, vaikka ollaan vastaan aloittamassa tutkimuksia), vaikken esim. eleilläni tai puheviestinnälläni ilmaissut mitään kiihtyneisyyden tai edes defensiivisyyden merkkejä. Toisin sanoen hän projisoi minuun jonkin päässään lilluneen käsityksen ja jätti huomioimatta kaikki luettavissa olleet merkit. Varsinaisesti kiinnostukseni asiaan juontui siitä, että minua kiinnosti asia "akateemisen kiinnostuksen" vuoksi eli tietokantojen, datan liikkuvuuden ja pääsyoikeuksien vuoksi. Ts. käsitykseni siitä, mitä olin koulussa oppinut oli hyvin mielestäni tavoitettavissa myös tuolla tapaa tavallisuudesta poikkeavalla hetkellä.

Yleensä ottaen hänen minuun tutkittavaksi ottamiseni kriteerit olivat varsin hataralla pohjalla, sillä käytetyillä kriteereillä suuri osa suomalaisista bloggaajista olisi psykoottisia. Tämä "tutkimuksesta" ja "hoidosta" vastannut sairaalalääkäri ei puhunut kunnolla suomea (huomio maininta tämän tekstin alussa), minkä seurauksena en pystynyt juuri koskaan keskustelemaan hänen kanssaan siten, että keskustelussa olisi "hyvä flow", vaan ajatuksenkulkuni keskeytyi hänen kanssaan erittäin paljon useammin kuin hyvin suomea puhuvan kanssa. Minun itseilmaisulliset kykyni (puhuttaessa ääneen) vaativat esiin tullakseen sen, ettei minun tarvitse selittää ihan jokaista pikkuasiaa ns. auki, vaan asia tulee ymmärretyksi muutenkin. Nyanssit voivat olla erittäin tärkeitä, mutta niihin asti voi olla vaikea päästä, jos selittäminen tyrehtyy jo paljon yksinkertaisemmissa asioissa. Osastolääkärin mukaan kyseinen henkilö on "pätevä työhönsä", mutta en ole varma voiko hänen kommenttiaan ottaa vakavasti, jos hän itse kykenee yhdellä hetkellä olemaan kuin paras ystävä ja toisella hetkellä jo pakottaa allekirjoittamaan sopimuksen, jossa mm. lupaan olla pyrkimättä kommunikoimaan "ulkopuolisen maailman kanssa". Olin tuolloin ollut yhteydessä mm. Voima-lehteen ennen kuin oikeus puhelimen käyttöön otettiin pois.