Kun vielä muutama vuosi sitten opiskelin AMK:ssa tietotekniikkaa, saatoin tiedustella "sieltä täältä" projekti-ideoita, lisätyöntekijän tarvetta ym. (esim. jonkin yliopiston tutkimusryhmältä) ja tuolloin oli melkeinpä poikkeuksellista, jos joku jätti vastaamatta kysymyksiini, vaikka vaihtoehtona olisi ollut jättää vastaamattakin. Onko @saimia.fi jotenkin parempi sähköpostiosoitteen loppuosa kuin @hoito.org vai onko tässä tapauksessa esille ottamani asia niin kiusallinen, ettei siihen voida esittää minkäänlaista kommenttia tai tiedustella minulta lisätietoja? Kyse on kuitenkin asiasta, johon koulutusohjelmia kehittämällä voidaan saada merkittävää parannusta, jos vain tahtoa on ja se onnistuu parhaiten, jos hankitaan asiaan liittyen riittävästi tietoa. Minultahan sitä olisi saanut.

Sähköpostiviestini koulutuksesta vastaaville alkoi yksittäisellä tekstikappaleella:

Voitaneen olettaa, että oppilaitoksien käyttöön ei ole jatkuvasti saatavissa yksityiskohtaisia, potilaiden tuottamia kuvauksia siitä, miten potilas ymmärretään väärin, sekä millä tavoin lääkärit ohjailevat keskusteluja, vääristelevät ylöskirjaamiaan potilastietoja, välttävät konsultaatioiden tekemistä, esittävät parempaa kuin ovatkaan, ärsyttävät ärsyttämisen vuoksi, tekevät liian varhaisia johtopäätelmiä, osoittavat haluttomuutta tuottaa potilaiden kertomasta koherenttia kokonaiskuvaa, jättävät mm. häirintää kokevat monioireiset potilaat selviämään itse ym., joten haluaisin täten tarjota luettavaksi kaksi huolitellusti kirjoittamaani selvitystä kahden eri lääkärin luona käymisestä. Vien molempiin liittyen asiaa eteenpäin myös tekemällä kantelun Etelä-Suomen Aluehallintovirastolle, sekä toisessa tapauksessa myös poliisin käsiteltäväksi.

ja jatkui vaihtoehtoisten näkökulmien listaamiselle ja näitä seurasi kaksi tiivistelmää kahden eri lääkärin epäasiallisesta käytöksestä. Luulin tehneeni jo viestin alussa selväksi, että esille tuomaani ei ole syytä jättää muiden instituutioiden kuten Valviran tai Aluevirastojen käsiteltäväksi, vaan tarjoan ainesta koulutusohjelmien parantamiseksi, mutta ns. harakoille taisi mennä. Tämä on valitettavaa, koska tämä mahdollistaa sen spekulaation, että oppilaitokset ovat vain osana "komponentisoitua yhteiskuntaa", jossa lähtökohtaisesti kuvitellaan, että tehtävät voidaan jakaa tarkkarajaisesti eri tahojen välillä. Ehkäpä hiukan tähän liittyen yhteydenottoon tarvittavien sähköpostiosoitteiden hankinta on usein hankalaa, sillä oppilaitosten sivuilta on usein työlästä selvitellä, kuka ehkä saattaisi vastata jostain tehtäväkokonaisuudesta ja kuka ehkä saattaisi olla työtehtäviensä orientoimana olla kiinnostunut lisätiedoista. Monesti sähköpostiosoitteita joutuikin etsiskelemään kaikenlaisista PDF-tiedostoista, koska oppilaitoksillahan ei tyypillisesti ole tarjolla sellaista tahoa, joka semiautomaattisesti ohjaa sähköpostiviestit juuri sopivalle henkilölle, kunhan vähän vinkkaa minkälaisesta asiasta on kyse.

Esittämäni tarkastelunäkökulmat:

• lääkäreiden koulutus
• hoitoyksikön johtaminen
• epäasiallisten lääkäreiden kanssa työskentely
• näennäiset mielenterveyshäiriöt ja todelliset etiologiat
• nykyaikainen häirintä hyödyntää mm. tietoteknologiaa, psykologiaa ja tietoa kohdeyksilön elimistön toiminnasta

Psykiatrian tutkimussäätiön julkaisusarjaan kuuluvan artikkelin "Psykiatrinen diagnostiikka tieteellisessä tutkimuksessa" sanotaan varsin suoraan, että psykiatriset diagnostiset järjestelmät "eivät välttämättä ole luotettavia kliinisessä arkityössä" ja että "diagnosoijan koulutus, viitekehys ja diagnostinen kulttuuri vaikuttavat helposti diagnostiseen käytäntöön". Artikkeli on vuodelta 1995, mutta väliin jäävä aika ei ole erityisen pitkä, kun ottaa huomioon, kuinka hitaasti luokitusmanuaalit muuttuvat. Lääkärilehdessäkin on useaan kertaan (lähempänä nykypäivää) todettu, kuinka tautiluokituksien ongelmana on se, että ne eivät kytkeydy esim. mihinkään tietynlaiseen aivojen rakenteellisuuteen tai elimistön metaboliseen toimintaan, vaan ne ovat vain ja pelkästään oireyhtymiä ja kriteerilistoja. Sittemmin on käynyt myös niin, että useisiin psykiatrisiin diagnooseihin on tullut löyhennyksiä eli niitä on entistä helpompi langettaa ja juuri se on ongelma tietynlaisten lääkäreiden kohdalla ts. he voivat tehdä vääryyttä aivan liian helposti.

Erityisesti häirintään liittyviä metodeita, tekniikoita ja avusteita olen koetellut myös siten, että olen tiedustellut hypoteesieni pätevyyttä mm. mainos- ja media-alan toimijoilta, koska hehän tietävät varmuudella miten ihmisiin pitää vaikuttaa, kun halutaan saada ihmisten käytöstä ja ajattelua muunnettua tavoitellusti. Olen myös ottanut yhteyttä opetusta, sekä ohjelmisto- ja laitteistoteknologiaa tarjoaviin tahoihin kysymyksillä kuten:

• "voitaisiinko ajatella, että teidän alanne osaaja pystyisi helposti.."
• "voitaisiinko ajatella, että teidän alanne osaaja tietäisi, kuinka.."
• "eikö olekin niin, että ihminen saattaa/pystyy.."
• "eikö olekin niin, että nykyisin pystytään jo.."
• "voisitteko kuvitella, että todellisuudessa kyse on siitä, että.."
• "eikö teidänkin alalla esiinny sellaista, että.."

Tämä jälkimmäinen kyselyprosessi on vielä kesken, enkä vielä ole valmis kommentoimaan sen hyödyllisyyttä muutoin siltä osin, että näkemykseni ovat saaneet runsaasti vahvistusta eli ymmärrän hyvin, kuinka esim. psykologista vaikuttamista pystytään yhdistämään esim. luonnontieteiden tietämykseen ja teknologisiin konsteihin siinä tarkoituksessa, että saadaan aikaan mm. häirinnäksi naamioitua vaikuttamista. Kumpikaan tämän rikosilmoituksen kohteena olevasta lääkäristä ei osoita pätevyyttä/halukkuutta ymmärtää sitä, minkä haittaan pyrkivät ihmiset ovat osanneet jo vuosikymmenten ajan.