Oireyhtymät kriteereiltään monimerkityksellisiä

Oireyhtymien yksittäiset oirekriteerit ovat usein monimerkityksellisiä. Sen minkä yksi ihminen käsittää tietyllä tavalla, voi toinen käsittää toisella tavalla. Yhden ja saman oirekriteerin voi käsittää esim. 5:llä eri tavalla riippuen tulkitsijasta. Tästä syntyy kriteerien väljyys.

Jos oirekriteerit olisivat monosemisia (yksimerkityksisiä), ei väljyyttä syntyisi, eikä diagnoosin saaneiden joukkoon ajautuisi "vääriä" ihmisiä, eikä niiden joukko, jotka luulevat omaavansa jonkin oireyhtymän olisi niin suuri.

Sinänsä koko idea listata oireita käyttäen yleisesti tunnettuja sanoja johtaa väistämättä epätarkkuuteen, kun kumminkin on olemassa huomattavasti täsmällisempiäkin sanoja.

Monia etiologioita samassa oireyhtymässä

Kaikki seuraavista listatuista ovat oireyhtymiä ja niillä kaikilla on useita etiologioita. Tarkoittaen sitä, että millään niistä ei ole yhtä ainoaa aiheuttajaa, syytä, geenimutaatiota tai vastaavaa, vaikka näin halutaankin väittää / uskoa. Oireyhtymiä ovat mm. tarkkaavaisuushäiriö (adhd), masennus (ja sen variaatiot kuten bipolaarinen versio), asperger, paniikkihäiriö, alzheimer, dementia, parkinson, autismi, skitsofrenia, migreeni.. vain muutaman mainitakseni. Löydät paljon lisää ICD-10:stä (http://www.stakes.fi/oske/luokitukset/icd10/index.html).

Eli itseasiassa, kun joku sanoo tai jollekin sanotaan, että hänellä on se ja se syndrooma, ei tuo lause kerro mitään eksaktia, erityisen tarkkaa määritelmää tuosta henkilöstä, vaan lause vain asettaa tietyt sumeat kehykset, jonka sisäpuolelle jää kaikki se minkä uskotaan liittyvän tuohon henkilöön.

Eli itseasiassa, se, että löydetään se oireyhtymä, johon oireet sopivat, voidaan nähdä karsintakierroksena. Sen jälkeen pitäisi käydä vielä uusi kierros ja selvittää, mihin etiologioiden alaryhmään hän kuuluu. Mutta juuri tätä ei välttämättä koskaan tehdäkään, vaan ajatellaan, että joku on esim. tarkkaavaisuushäiriöinen, dementikko tai skitsofreninen, sen kummemmin mistään etiologioista välittämättä. Erityisen merkityksellistä tässä on se tapa jolla verbiä ”olla” käytetään, sillä sitä käytetään paljon väärin, usein jopa täysi huomaamatta. Olla -verbin käyttäjä monasti todella uskoo, tälläisessä yhteydessä, että kohde todella on jotain ikäänkuin ”100% jokaisella solullaan ja jokaisella ajanhetkellä”. Entistä pahemmin tuo ajatus vääristyy, jos tuon verbin käyttäjä ei ymmärrä, että etiologioittain jaottelemattomaan oireyhtymään kuuluvat oireet eivät päde kaikissa saman diagnoosin omaavissa ihmisissä samalla tavoin.

Oireyhtymän kriteereihin sopivia ihmisiä käytetään oireyhtymän kasvoina (a)

Jos diagnoosikriteerit ovat väljät, päätyy diagnoosin saaneiden joukkoon hyvin erilaisia ihmisiä.

Näistä diagnoosin saaneista ihmisistä voidaan poimia juuri sellaiset, jotka sopivat ominaisuuksiensa, ulkonäkönsä ja muiden haluttujen tekijöiden osalta lehtihaastatteluihin, tv:n keskusteluohjelmiin, tuotteiden ja palveluiden suosittelijoiksi ja muihin vastaaviin tilanteisiin. Houkuttimia on helppo keksiä, eikä niitä usein edes tarvita. "Poimijat" ovat pääsääntöisesti niitä terveydenhuollon kentän ammattihenkilöitä, joiden elanto on riippuvainen siitä saavatko he vastaanotolleen asiakkaita vai eivät.

Varsinainen väärinkäytös tapahtuu siinä, että tälläisen toiminnan tarkoitukseen sisältyy usein aimo annos vilpillisyyttä. Mahdollisuuksia on monia, kuten esim. tarkoitus laajentaa tietyn oireyhtymän käsitteellistä merkitystä entisestään, toiveena saada suurempi määrä ihmisiä luulemaan omaavansa oireyhtymän X. Tai sitten halutaan väittää, että jokin tuote tai hoito auttaa KAIKKIIN diagnoosin X saaneisiin (jolloin myös kaikki ne jotka edes luulevat omaavansa oireyhtymän X, kiinnostuvat kyseisestä tuotteesta tai hoidosta).

Erityisesti siinä vaiheessa, kun jotain oireyhtymää ollaan lanseeraamassa ns. suurelle yleisölle, käytetään erityisen löyhiä määritelmiä ja kuvauksia oireyhtymästä X, jolloin lähes puolet suomen kansasta uskoo omaavansa tuon oireyhtymän ja ryntää hankkimaan diagnoosia (usein tämä ryntäys kohdentuu johonkin tiettyyn maantieteelliseen suuntaan, kunnes muu Suomen ammattiväki saa "rattaansa pyörimään"). Tälläistä lanseeraustahan tarvitaan siitäkin syystä, että ns. suuri yleisöhän ei todennäköisesti ole kuullutkaan kaikesta mitä sairauksia, oireyhtymiä ja tiloja tautiluokituskirjoissa on listattu jo jonkin aikaa.

Monimerkitykselliset oirekriteerit tekevät tutkimusmanipuloinnin mahdolliseksi (b)

Jos diagnoosikriteerit ovat väljät, päätyy diagnoosin saaneiden joukkoon hyvin erilaisia ihmisiä.

Tällöin diagnoosin saaneiden joukossa tulee olemaan hyvin monenlaisia erilaisia genotyyppejä (yksilön geenien kokonaisuus).

Näin ollen on kohtuullisen helppo väittää, että esim. jokin ruoka-aine tai ruoan lisäaine ei aiheuta oireyhtymän X oireita, koska ruoka-aine aiheuttaa diagnoosin X saaneiden joukossa oireita vain hyvin pienelle osalle.

Tästä ei ole pitkä matka väitteeseen, että ruoka-aine Y ei aiheuta oireita kenelläkään diagnoosin X saaneista. Vaaditaan vain pieni pyöristys argumentoinnissa.

Sanojen ruoka-aine ja ruoan lisäaine tilalla voitaisiin käyttää mitä tahansa muutakin ihmiseen vaikuttavia asioita, kuten kännykän säteilyä, tehtaiden päästöjä, jotain lääkkeitä, tv, muut ihmiset..

Tutkimustuloksia voitaisiin myös manipuloida siten, että tutkimukseen valittaisiin vain sellaisia yksilöitä diagnoosin X saaneiden joukosta, joiden arveltaisiin tai tiedettäisiin olevan sellaisia, joihin tutkittava asia ei todennäköisesti tai suurella varmuudella vaikuta.

Yksittäisestä oireyhtymästä voi muodostaa erilaisia käsitepooleja (c)

Jos diagnoosikriteerit ovat väljät, päätyy diagnoosin saaneiden joukkoon hyvin erilaisia ihmisiä.

Tietyn diagnoosin saaneiden ihmisten joukosta voi muodostaa monenlaisia pooleja. Esim. jos kaikki ominaisuudet kirjattaisiin heiltä ylös ja sijoitettaisiin yhdistettyyn pooliin, saataisiin pooli, jossa esiintyy useita kertoja tiettyjä ominaisuuksia, keskenään täysin ristiriitaisia ominaisuuksia, sekä ominaisuuksia ja niiden negaatioita (vastakkaisia ominaisuuksia).

Varsinainen väärinkäytös tapahtuu siinä, eximerkiksi, kun käydään väittämään, että oireyhtymä X -ihmisillä on sellainen ja sellainen ominaisuus, mikä on siis sama kuin sanoisi "KAIKILLA oireyhtymä X -ihmisillä on eräs tietty ominaisuus". Eli väitteet pohjautuvat yhdistettyyn pooliin, ei yksilöihin. Tästä seuraa paljon harmia.   

Ihmiset itse edesauttavat väärillä sanavalinnoillaan sanojen merkitysalojen laajentumista (d)

On tavallaan ihmisten oma vika, että sanoista tulee moniselitteisiä. Joka kerran kun jotain sanaa käytetään väärin, edesautetaan "sanan vastaanottajaa" käsittämään kyseinen sana jatkossa väärin. Yksi kerta ei niin haittaa, mutta kun yksilö saa useasta lähteestä tällä tavoin samankaltaista virheellistä tietoa, hän alkaa itsekin käsittää sanan väärin entistä useammin ja välittää tätä väärää käsitystä huomaamattaan myös eteenpäin. Huomioitavaa on, että uudet käsitykset eivät korvaa vanhoja, vaan molemmat ovat edelleen "olemassa" saman yksilön mielessä. Riippuu tilanneyhteydestä, mikä merkityksistä "nousee pintaan".

Mutta voisiko olla niinkin, että jotkin tahot näkisivät bisneksensä kannalta erityisen hyödylliseksi vääristää sanojen merkityksiä ja edesauttavat sanojen moniselitteisyyttä aggressiivisesti?

Yksittäinen oire voi assosioitua vahvasti johonkin tiettyyn oireyhtymään (e)

Vaikka tietty oire sinänsä voisi liittyä johonkin toiseenkin oireyhtymään, assosioituu jokin yksittäinen oire usein hyvin vahvasti juuri johonkin tiettyyn oireyhtymään.

Riippuen oireiden kokijan tietopohjasta, hän ei ehkei edes ole tietoinen muista oireyhtymistä, joissa esiintyy jokin tietty oire.

Diagnoosikriteereistä unohtuu osa ja jäljelle jää vain "olennaisin" (f)

He jotka ohimennen lukevat jostain oireyhtymästä ja sen kriteereistä, muistavat hetken kuluttua kriteereistä vain ne helpoimmin mieleen jääneet.

Jopa nekin ihmiset, jotka ovat hiukan syvemminkin tutustuneet johonkin oireyhtymään, tulevat lopulta unohtamaan suurimman osan kriteereistä ja jäljelle jää vain muutama olennaisinta kriteeriä.

Mielenkiintoista on se, että vaikka kriteerit tällä tavoin pääsevät karsiutumaan, eroavat eri oireyhtymät silti kriteeriensä osalta toisistaan helposti "vajaanakin". Ikäänkuin ne olisi suunniteltu sellaisiksi.

Diagnoosin saaneet ja ne jotka luulevat omaavansa kyseisen oireyhtymän ovat kaikki potentiaalista asiakaskuntaa

Sekä se joukko, joka on jonkin tietyn diagnoosin saanut, että se joukko, joka luulee omaavansa kyseisen diagnoosin, ovat kaikki potentiaalista asiakaskuntaa. Voisi jopa sanoa, että se on pooli, josta palveluidentuottajat ammentavat rahaa itselleen.

Tämä ostajajoukko käy läpi monia turhia lääkekokeiluja, luontaistuotteita, vastaanottokäyntejä, terapioita ja muita hoitoja. Näin siitä syystä, että näitä palveluja on markkinoitu väitteillä, että esim. tietty hoito tai tuote auttaa KAIKKIIN diagnoosin X saaneisiin.

On täysin yhdentekevää, jos markkinointiviestinnässä on vältetty käyttämästä ilmaisua "auttaa KAIKKIIN diagnoosin X saaneisiin", sillä potentiaaliselle asiakkaalle se ei käytännössä eroa ilmaisuista "saattaa auttaa oireyhtymään X" tai "on todettu auttavan oireyhtymään X joissakin tapauksissa".

On myös aiheellisesti pelättävissä, että heikommassa asemassa olevat (heikosti koulutetut / vähän tietävät, köyhät, laadukasta aivotoimintaa ylläpitämätöntä ruokavaliota nauttivat tai varsinaiset aivotoimintahäiriöiset) ihmiset joutuvat herkästi huijatuiksi ollessaan kykenemättömiä näkemään huijausta.