Vaikka ohjelmointityö iltalukion käymisen aikoihin vuonna 2008 oli mainion erilainen ja opettavainen kokemus IT-alan tiimityöstä, töiden päättymisen seuraamuksia ei käsitelty Kelassa ja TE-toimistossa vain byrokraattisen kankeasti, vaan suorastaan tahallisen vahingollisesti. Syynsä tai mahdollisuutensa tällaisella antoi se, että työnantajana toiminut Codesign oli viestinyt entiseksi jääneestä työntekijästään kahdella eri tavalla, joista toinen oli vastaavanlaisiin työtehtäviin suositteleva (työtodistuksessa: "Työmotivaationsa ja teknisen osaamisen osalta häntä voi varauksetta suositella alan ohjelmointitehtäviin.") ja toinen, Kelalle lähtenyt selvitys motivaatiota ja soveltuvuutta vähättelevä päätyi Kelan tietojärjestelmiin ilmaisulla "hakija ei ollut kykenevä suoriutumaan ao. työvelvoitteista eikä ollut työnantajan mielestä soveltuva kyseiseen työtehtävään". Yritys pihtaili tuota työmarkkinatukihakemuksen liitteeksi tarkoitettua työnantajan selvitystä viikkoja ennen kuin sitten lopulta sellaisen lähetti. Yritys itsessään näivettyi melko pian irtisanomisen jälkeen, sen vuosittaiseen liikevaihtoon ei tullut mitään lisää ja työntekijämäärätkin pysyivät samoina vähäisinä.

Työmarkkinatuen saamiseen ehti tietenkin tulla pitkähkö katko, koska selvityksen puuttuminen johti päätökseen työvoimapoliittisesta esteestä saada työmarkkinatukea. Työ- ja elinkeinotoimiston tietojärjestelmään tultiin kirjoittaneeksi ylös, että "vaaditaan vähintään 5 kk:n työ-/ toimenpiteeseen osallistuminen, jotta aiempi kielteinen päätös kuittaantuu" ja että "asiakas on siinä luulossa, että kielteinen työmarkkinatukipäätös normalisoituu itsestään, kun on riittävän monta kuukautta työttömänä". Sanan 'luulo' käyttäminen tässä on sinänsä epämukavaa, että se tarjoaa useita erilaisia mahdollisuuksia ymmärtää asiakkaan käytöstä väärin. Postissa saatujen päätöksien osalta ei ole ollut muita mahdollisuuksia kuin saapua seuraavalle vapaalle ajalle työvoimatoimistoon, jossa sitten yksiselitteisesti todettiin, että "pelkkä työttömänä olo ei normalisoi aiempaa päätöstä", mihin vastatut ”ahaa” ja ”justjoo” riittivät tulkintaan itselleen luulottelusta. Kun tähän yhdistää sen, että työnantaja oli vilpillisesti väittänyt, että työntekijä ei ole ollut motivoinut, alkaa näistä seikoista rakentumaan vääristelevää vaikutelmaa yksilöstä, mitä on helppo pahentaa.

Työ- ja elinkeinotoimiston virkailija kirjannut työttömyystietoihin myös sen, että "on ollut vaikeasti työllistyvä jo useamman vuoden ajan", vaikka olisi sellaisen sijaan voinut mainita siitä, että ollessaan Codesignissä töissä, työnhakija oli ollut myös muutaman kerran kuussa iltatöissä raviradan totomyyjänä ja jokaisena Codesign-työpäivänä hän oli samalla myös iltalukion etäopiskelija, joka sujui ilman viivästyksiä. Mistään häirinnästä ei tietenkään ollut mitään mainintaa, joten ulkopuolisen on hyvin vaikea muodostaa käsitystä todellisuudessa vaikuttavista seikoista. Siinä siis jo kolme erillistä seikkaa, jotka vääristävät vaikutelmaa yksilöstä: muka ei-motivoitunut, mieluummin laiskottelisi työttömänä kuin osallistuisi työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin ja työttömyysaikaakin on jo ehtinyt kertyä.

On ollut hyvin hämmentävää yrittää pähkäillä, miksi työnantaja olisi päätynyt monilla tavoin kehuvan työtodistuksen antamisen jälkeen kirjoittamaan silkkaa soopaa toiselle taholle menevään selvitykseen. Tällainen oikeuttaa arvaamaan, että joku muu on tehnyt ehdotuksen sellaisesta ja minkä yrityksen toimitusjohtaja on suostuvaisena mennyt tekemään?

Työ kyseisessä yrityksessä koostui pienessä muutaman hengen tiimissä toimimisesta, ohjelmoijan roolissa. Työpaikka sijaitsi hyvien yhteyksien varrella (Ruoholahti), lähellä vilkkaan ja hyvämaineisen kaupungin keskustaa (Helsinki), ympärillä monia muita koko Suomen tuntemia muita yrityksiä (esim. Nokia ja Viestintävirasto). Muiden työntekijöiden työrooleihin kuuluivat grafiikan tuottaminen, myynti, projektinjohtaminen ja laajempi vastuu ohjelmointipuolesta. Yrityksellä oli yksi ohjelmistotuote (sisällönhallintajärjestelmä), toimitusjohtajan tehdessä muina töineen alihankintaa ohjelmoijana eräälle toiselle yritykselle.

Kyseisessä yrityksessä työskentely sai jo tuolloin käsittämään paremmin, kuinka vajeellisesti opiskelu amk:ssa edesauttoi alan yrityksissä työskentelyä, varsinkin jos yritys itsessään lähtee siitä olettamuksesta, että amk valmistaa jotenkin täysin valmiita opiskelijoita. Tuolloin opiskellut pari vuotta mediatekniikkaa amk:ssa ja tehnyt runsaasti omia pikku ohjelmointiprojekteja ja tulisi vasta muutamaa vuotta myöhemmin kirjautumaan uudelleen amk-opiskelijaksi (paremmin täsmäävään tietotekniikkaan, ohjelmistotekniikan suuntaumalla). Hyödyllistä tuossa yrityksessä työskentelessä oli mm. se, että kuvitellessaan aikaisemmin olevansa hyvä ohjelmoija, joutui mielensä sisäistä kyvykkyysasteikkoa muuttamaan siten, että tason "hyvä" saavuttaakseen oli kehityttävä lisää.

Irtisanominen tapahtui koeajalla, joka oli kestoltaan 4 kk. Voisi toki sanoa, että siihen ei liittynyt mitään erityistä dramatiikkaa, sillä olimme jo tuossa vaiheessa ehtineet työnantajan kanssa sopimaan, että kokeillaan miten etätyöt toimisivat, eikä täten ollut lähelläkään työpaikan toimistoa. Työnantaja ilmoitti yksipuolisesti, että työsuhdetta on päätetty olla jatkamatta, etätyötä tehneen työntekijän tuotua toimitusjohtajan tietoon, että oli joutunut koulun foorumille kirjoittelun vuoksi psykiatriseen pakkotarkkailuun [1] muutamaksi viikoksi, eikä oltu annettu lupaa ottaa puhelimitse yhteyttä mihinkään (mikä oli aivan totta). Työnantajalta kesti pari päivää käsitellä tuota tiedoksiantoa ennen kuin palasi asiaan irtisanomisilmoituksella. Pikanttia on, että työnantaja ei kysellyt ollenkaan, että missä oli ja miten menee, vaikkei työntekijä ollut ottanut yhteyttä moneen viikkoon, mistä voi ounastella, että toimitusjohtaja tiesi, mitä oli tapahtunut, vaikka olikin parinsadan kilometrin päässä.

Työkokemuksena kertyi kaksi kuukautta Helsingin toimistolla ja vähän yhtä kuukautta etätyönä Lappeenrannassa. Kyse oli siis tuotteesta, jolla hallitaan asiakasyrityksien verkkosivuja ja joita varten tuotetta kustomoidaan yritysilmettä vastaavaksi, toivotuilla lisäominaisuuksilla höystettynä. Kaksi ensimmäistä kuukautta kuluivat tuotteeseen ohjelmoijan näkökulmasta tutustuen ja täysin puuttunutta dokumentaatiota itselleen tehden, siinä ohessa jonkin verran kustomointityötä tehden. Iltatöinä oltu totomyynnissä Vermon raviradalla, mikä saattoi olla syynä sille, miksi työnantaja nosti palkkaa pyytämättä 600 eurolla? Eräs muista työntekijöistä tarjosi Töölöstä tilavan omakotitalon, jossa itsekin asui, asumiskäyttöön muutamalla sadalla eurolla per kuukausi siihen asti kunnes löytää oman vuokra-asunnon, missä tulikin asuttua pari kuukautta.

Muuta vuokra-asuntoa ei tuolloin tullut hankkineeksi, sillä työpaikan ilmapiiri sai tuntemaan olonsa sellaiseksi, ettei olla aikeissakaan palkata vuosien ajaksi, vaan pyritään sopivissa tilanteissa jättämään työntekijän mieleen kaikenlaisia outoja tai ei-relevantteja muistikuvia, jotka voidaan sitten vaikka myydä tietona muille ihmisille häirintäkäyttöön soveltuvina. Tällaisia outoja tapahtumia olivat esim. työntekijän ollessa flunssassa ja työkaverin omakotitalolla lepäämässä, työkaveri tuo kaksi pientä lastaan sinne käymään ja ilman mitään tolkullista syytä käy huutamaan heille voimakkaaseen ääneen ja käskee heitä olemaan paikoillaan, vaikkeivat he edes tehneet mitään erityistä sitä ennen. Tai kun työnantaja lähtee mukaan vuokra-asuntohakuun ja näyttötilaisuudessa huomaa, että asunnon yhdessä seinässä on valtavan iso pyöreä reikä, josta näkee toiseen huoneeseen. Tai kun kolme työtoveria saapuu toimistolle lallatellen jotain lastenlorua, missä mainitaan numeroita ja pingviinit. Tai kun työnantaja ottaa kahden ensimmäisen työssäolokuukauden aikana sen ainoan muun työnhakijan, jonka feikkitehtävä vaikuttaa olevan antaa jo työhön palkatulle koeaikalaiselle ihmeteltäväksi, että miksi kukaan palkkaisi tuollaisen töihin, jos se ei osaa erinäisiä verkkosivukoodaukseen liittyviä asioita ollenkaan ym. Ja kuten jo alunpana tätä kirjoitusta mainittuna, myöhempinä vuosina kävi selväksi, ettei yritys koskaan edes kehittynyt taloudellisesti mihinkään, työntekijöitä ei tullut lisää ja asiakkaille personoitavissa ollut tuotekin meni jossain määrin (mainosmateriaalin perusteella arvioiden) uusiksi.