On mahdollista, että työnhakijan asioita käsittelevä työvoimavirkailija tulee siirtyneeksi toisiin tehtäviin ja työnhakija itse vaikkapa muuttaa toiseen kaupunkiin, jolloin edessä tulisi olemaan uuden virkailijan perehdytys työnhakijaan liittyviin asioihin. Kun tällainen myöhempi työvoimavirkailija plärää läpi työnhakijasta ylöskirjattuja tietoa, niin voisikohan liiankin helposti käydä niin, että työttömyyteen vaikuttaneista syistä ja vaikkapa siitä, mikä on ollut perusteluna jonkin asiantuntijan käyttämisen ehdotuksessa, ei ole mitään erityisen käyttökelpoista luettavissa niistä tiedoista, joita aiemmat työvoimavirkailijat ovat kirjanneet asiakkaastaan ylös? Ylöskirjatuissa tiedoissa saattaa olla lähinnä jonkinlaisia muistitukimaisia mainintoja ja jonkinlainen hyvin lyhyt kooste siitä, mitä on sovittu tehtäväksi työnhakijan kanssa. Tällainen vähä ei ole hyvin ajatuksia esiin stimuloivaa sellaiselle työvoimavirkailijalle, jolla ei ole minkäänlaisia esitietoja hänelle uudesta asiakkaasta.
Saadakseen hyvän tuntuman asiakkaastaan, joutuu työvoimavirkailija joko käymään perehdyttäviä keskusteluja aiemman työvoimavirkailijan kanssa, joka saattaa olla jo mentaalisesti irtautunut hänelle aiemmasta asiakkaasta, eikä hänellä ehkä ole enää edes työnhakijan hänelle toimittamia aineistoja ja kopioitavissa oleva sähköpostiviestintä asiakkaan kanssa saattaa olla ollut niin vähäistä, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin käydä asiakkaan kanssa uudet keskustelut samoista asioista. Väitetysti TE-toimistoa tarkemmin asiakkaan asioita käsittelevän työvoiman palvelukeskuksen kanssa asioidessa eli sen tahon kanssa, jonka luonnehditaan olevan monitahoisella otteella asiakkaan asioita käsittelevä, perehdytys uudemmalle työntekijälle täytyy tulla myös asiakkaan kanssa tekemisissä olleen sosiaalityöntekijän ja terveydenhoitajan suunnalta.
Perehtymistä suorittava työvoimavirkailija voi pitää lähtöolettamuksena sitä, että se osuus eri henkilöiden ylöskirjailuissa, missä on jonkinlaista toistuvuutta, olisi jotenkin erityisen varmaa tietoa, mutta sellainen voi olla myös viitsimättämyydestä indikoivaa eli useat eri henkilöt ovat hyväksyneet totena jotain sellaista, mitä eivät henkilökohtaisesti edes täysin ymmärrä kuten jokin vuosien takainen diagnoosi. Perehtymistä helpottaa, jos asiakkaan asioita käsitellyt sosiaalityöntekijä työskentelee samassa huonetilassa kuin uusi työvoimavirkailija tai työvoiman palvelukeskuksen vakituinen terveydenhoitaja on lyhyen kävelymatkan päässä.
Valveutunut asiakas, joka on tuottanut monipuolisesti aineistoa asioidensa selittämiseksi pystyy toki viemään läpi suunnilleen saman "shown" kuin aiemminkin, joten hän ei olisi niin turhautunut samoista asioista kertomiseen kuin joku sellainen, joka vain vastailee hänelle esitettyihin kysymyksiin siltä pohjalta, mitä juuri tuolloin sattuu juolahtamaan mieleen. Jonkinmoista turhautuneisuutta se kyllä aiheuttaisi, että hänen omia aiempia hienoisia selityksiään on jäänyt kokonaan pois ylöskirjailuista, vaikka niistä olisi keskusteltu tapaamisissa runsaastikin, niistä ollen tehty tarkentavia kysymyksiä ja niillä olisi ollut olennaista vaikutusta lyhykäisiin toimintasuunnitelmiin. Tätä samaa oiretta esiintyy myös terveyteen liittyviä asioita käsitellessä niin hyvinvointiasemilla kuin mielenterveystoimistoissakin eli esim. häirinnästä kerrotusta häivyttyy karkeasti ottaen sellainen kerronta pois, mikä tuntuisi tavanomaisia kotimaisia uutisia ja sanomalehtiä seuraavista tavisihmisistä oudolta, jäljelle jääden sellaiset näkemykset, jotka eivät sellaisenaan johdata myöhempää lukijaa epäilemään, että lääketieteen paradigmat tai arkijärki olisivat jotenkin riittämättömiä asioiden selittäjänä. Seurauksena on, että kun myöhempi lukija tulee tietoiseksi jonkinlaisista perusasioista kuten työhistoriasta, sairausnimikkeistä, rahatilanteesta yms. hän kuvittelee voivansa luokitella asiakkaan jollain mystisellä eksaktisuudella, koska hänen tekee mieli luottaa harhaan johtavaan intuitioonsa.
Kun TE-toimistossa todetaan, että jotain työtä pitäisi tehdä, niin onkohan se miten perusteltavissa, että työnhakijan olennaisiin työtehtäviin työtarjouksessa sisältyy jäsenten hankinta jollekin liitolle? Ja millä oikeudella TE-toimisto kokee olevan asiallista päättää, että työnhakija voidaaan attribuoida johonkin tiettyyn liittoon liittyväksi muiden ihmisten mielissä? Jossain määrin törkeää on sellainen, missä Luonnonsuojeluliiton työtarjouksen tullessa tapaamisessa työvoimavirkailijan kanssa puheeksi, kuvaustekstistä näytetään ensin vajaata versiota, missä ei puhuta mitään jäsenten hankinnasta tai siitä, että pitäisi olla jotenkin julkisesti esille, vaan annetaan ymmärtää, että kyse olisi medianomille tjs. sopivasta eli verkkosivujen tekoa, sosiaalisen median alustojen käyttämistä yms. Medianomi oli ilmeisesti riittävän lähellä aiempia parin vuoden mediatekniikan opiskeluja. Kun myöhemmin sai luettavaksi toisen version kuvaustekstistä, selitettiin, että teksti oli vain näyttänyt näyttöruudulta katsottaessa erilaiselta kuin paperille tulostetussa, mikä oli tietysti valheellinen väite, sillä myöhemmin luettu kuvausteksti toi selvemmin esille sen, että kyse oli puhelinmyyjän tehtäviin verrattavasta toiminnasta, missä joutuisi myös olemaan jonkinlainen liiton viestin myyjä yleisöjen edessä oltaessa. Työvoimavirkailija kieltäytyi antamasta liiton piiritoimiston yhteystietoja ennen kuin työtarjous oli otettu allekirjoituksella vastaan, mikä kiristettiin sillä, että vaihtoehtona olisi karenssiaika työmarkkinatuen saamisessa. Mitään muita vaihtoehtoja työtarjouksien osalta ei annettu.
Kun sitten pääsee soittamaan kyseiseen paikkaan, saa selville, että jäsenhankinta olisi pitkälti työn keskiössä eli todennäköisesti melko lyhyen ajan kuluttua medianomin tms. koulutuksen tarve olisi hälventynyt pois ja jäljellä olisi lähinnä tiettyyn liittoon vahvasti attribuoivaa toimintaa. Liitto itsessään hakee muutenkin vapaaehtoisia juuri näihin tehtäviin ja jää vahva vaikutelma, että pyritään hyödyntämään halpaa työvoimaa (runsaasti palkkatuettua), johon ei mitä ilmeisimmin ole saatavilla erityisempää mentorointia. Lisäksi työssä pitäisi mielellään hallita hyvin muukin luonnonsuojeluun liittyvä kuin Etelä-Karjalaan rajoittuva sellainen.
Työvoimavirkailijan oltua kertaalleen jotenkin häijy tai painostetusti pakotettu toimimaan jollain vaativalla tapaa, tulee moneen sellaisen henkilön sanomiseen suhtauduttua kuin hän oli saanut joltain henkilöltä tehtäväksi sanoa jotain tietynlaista. Esim. kun työvoimavirkailija Terhi käyttää ilmaisua "mielessä pyörimisestä" mainitessaan Pallossa olevasta työpaikasta, vaisto alkaa heti hälyttämään. Jos työvoimavirkailija ottaa vastaan ulkopuolisten ehdotuksia siitä, miten työtöntä työnhakijaa pitää käsitellä tai mitä hänellä pitää sanoa, ei olisi ollenkaan mahdotonta, että työtön työnhakija lähetetään hakemaan töitä joltain sellaiselta taholta, jossa työnhakija on tarkoitus saada epäonnistumaan tai hankkimaan ikäviä kokemuksia. Hän on myös ollut eräs niistä, jotka pitävät kättään kasvoillaan jollain sellaisella tavalla, että vaatii erityistä viitsivyyttä jatkaa käden pitämästä kuten sen on tarkoitettu hetken aikaa olevan. Eräänäkin kertana hän oli ottanut samanlaisen asennon kädellään kuin, mikä oli työnhakijan oman käden asento hänen Twitter-avatarillaan.
Muistuma 1: "Ei voine pitää sattumana, että takaisin asuinsijoilleni eli Mattilaan, jossa asuin tuolloin isoäitini kanssa eri kerroksissa, oli ulko-oven edustalla olevaan lumipenkkaan ilmestynyt muutama sinne erikseen tökätty kukka, kun puheena ajanvarauksella on ollut Luonnonsuojeluliiton piiritoimistolla työskentely. Voikukathan ovat niitä, jotka valtaavat kesäisin suuret alueet nurmikosta ja joita isoäitini sitten yksitellen noukkii sieltä pois. Lumipenkkaan tökätty kukka oli sentin tarkkuudella samalla paikalla missä edellisenä päivänä oli ollut lintujen ruoaksi tarkoitettuja leivänmurusia. Lyhyen matkan päässä tuosta kukasta oli sysimusta banaani, joka erottui tummuutensa vuoksi lumesta, mutta joka ei olisi ruoaksi niin linnuille kuin kenellekään muuallekaan, mutta siitä sai silti lisäassosiaatioita luontoon, sillä kertaa viidakkoluontoon. Luonnonsuojeluliiton logon saimaannorppa oli päätetty assosioittaa kuistilla olleeseen lehtipinoon, jossa päällimmäisenä Etelä-Saimaan otsikko "Saimaasta nostettu räjähtävä lasti". Muuta luontoon liittyvää oli se, että kuistin kautta ilman avainta päästävään yläkertaan oli joku mennyt sen verran käymään, että siellä olleista lenkkeilyvaatteista oli rikottu lenkkeilyhousut käytännössä käyttökelvottomaksi. Tapasin käyttää niitä lähimetsän poluilla ja metsäteillä. Vielä aamulla samaiset housut olivat olleet ehjät ja vastahan ne äskettäin oli ostettu. On ollut tyypillistä, että sen jälkeen kun on käynyt TE-toimistossa, siellä pohjustetun ärsyttävyyden varaan on jossain jo ennalta kehitelty lisää jotain ärsyttävää ja mieleenjääväksi tarkoitettua."
Lappeenrannan kaupungintalolle virastomestareiden apulaiseksi joutuminen (2009), palkatta toki, ei ole TE-toimiston vaatimuksena kovin julma, sillä sellainen on siistiä sisätyötä, jossa monien työtehtävien tekemisien ajoittamisissa on muutamien tuntien liukuma, tietointensiteetin aste ei koskaan nouse kovinkaan korkeaksi ja kekkerien jäljiltä voi käydä syömässä vierailijoiden jäljelle jättämät ruoat. Ennen näiden työtehtävien aloittamista, varsinaiset virastomestarit suostuivat allekirjoittamaan työhön ohjatun itse kirjoittaman vapaamuotoisen sopimuksen, jonka perusteella ei tarvitsi osallistua sellaiseen, missä olisi väkivallan uhkaa tai edes ihmisten retuuttamista ulos rakennuksesta. Noihin aikoihin tämä apulainen ei vielä ollut kirjautunut takaisin amk-opiskelijaksi, vaan oli vielä iltalukio-opiskelija, joka oli samalla myös työtön työnhakija.
Jotain näissä työtehtävissä oli vikana, sillä päätymisessä Lappeenrannan kaupungin palvelukseen oli jotain käsikirjoitetulta näytelmältä tuntuvaa, missä asiasta tietävät oli jo jo varhain varmoja, ettei niissä töissä viihtyisi kovinkaan pitkään ja kun sitä lähti kyselemään kaupungintalolla huonettaan pitäviltä kuten viestintäsihteeri Alina Kujansuulta, mitä muita työtehtäviä kaupungilta löytyisi, löytyikin nopeasti työtehtävä Etelä-Karjalan museolta. Siellä olisi tarjolla lehtitaittajan töitä, sillä uusi numero Museoviesti-lehteä pitäisi saada aikaiseksi ja aiempaa tekijää ei ollut käytettäväksi. Työtä opastamaan ei ollut ketään, mutta se tuli ilmi vasta työn aloittamisen jälkeen.
On mainitsemisen arvoista, että virastomestereiden luota pois hätistelivät joidenkin työtovereiden jyrkästi ilman erityistä syytä muuttunut käytös, puhelimitse tulleet tahallisen ärsyttävät tiedustelut, sekä runsas pysyväluonteisten, tunnepitoisten ja jossain määrin iljettävien assosiaatioiden muodostamiseen pyrkivä suggestointi työajan ulkopuolella. Ikään kuin olisi haluttu johdattaa pois yhdestä työstä ja siitä sitten sinne työhön, mihin oli alunperinkin tarkoitus saada asianomainen johdateltua. Jos tässä kokeiltiin sitä, miten ihminen saadaan ohjattua tekemään tietynlaisia valintoja, miksi mukana piti olla kaikki valintaa varmistelemaan pyrkivä? Fiksummat ohjailijat olisivat suunnitelmansa toteutukseen laitettuaan olleet ohjailematta ja siten esitelleet taituruuttaan tekemättä mitään.
Museolaisten toimesta lehdentekijään suhtauduttiin kuin hän olisi tullut tekemään myös muuta graafiseen suunnitteluun liittyvää. Aiempi mediatekniikan parivuotiseksi jätetty koulutus tarjosi toki välineosaamisen ja jonkin verran näkemystä, sekä työ yleensäkin oli paljon enemmän kiinnostuksenkohteita lähellä kuin virastomestareiden apulaisena toimiminen, mutta se jännitti pitkään, miten pärjää kun ei ollut ketään keneltä kysyä neuvoa, jos tulisi lehden taittotyöhön liittyviä teknisiä ongelmia tai graafisen suunnittelun vaatimukset ylittäisivät oman tuolloisen osaamisen rajat. Mielekästä oli se, että lehteen sisältöä tuottavat henkilöt työhuoneineen olivat varsin lähellä työkonetta ja olivat täysin yhteistyöhaluisia sisällön sovittamiseksi tilankäytön, asettelun ja sanamuotojen osalta.
Huolestuttavaa lehdentaittotyössä oli se, että kaupungin helpdesk vaikutti avustavan häirintää. Sehän on siis taho, joka pystyy ilman erityistä lupaa tai edes kulloisenkin käyttäjän uloskirjautumista ottamaan hallintaansa käytössä olevan kaupungin tietokoneen "ihan tuosta vaan", minkä huomasi siinä yhteydessä, kun oli puhelimitse kysyttävää sieltäpäin. Ruudulla ei näkynyt edes mitään erillistä visuaalista vihjettä siitä, että tietokone oli etähallinnassa helpdeskistä vastanneen liikutellessa ruudulla hiiren kursoria.
Reaaliaikainen etämonitorointi on mitä ilmeisemmin mahdollistanut sen, että asianomaisen ollessa suorittamassa taittotyössä jotain tiettyä osuutta, jossa esiintyi tietynlaista symboliikkaa, avainsanoja tai kuvitusta (esim. aseita), tapahtui lähiympäristössä jotain sellaista poikkeuksellista, joka toimi allegorisena vastineena sille mistä kerrottiin taiton kohteena olevassa. Lähiympäristö tarkoittaa tässä ikkunan ulkopuolella, vastakkaisen rakennuksen äärellä tai sen parvekkeella tapahtuvaa omituisuutta. Kovin usein tapahtui sitäkin, että tietokoneen tullessa jätettyä tiettyyn tilaan kaikkine sovellusikkunoineen, vaikutti hetken sen ääreltä pois ollessa siltä kuin joku olisi käynyt näpräämässä jotain kuten artikkeliotsikkoja, sovellusikkunoiden sijaintia tms. Sekään ei ollut tavatonta, että kun artikkelisivu, jonka otti taittokäsittelyyn, käsitteli aseita, tuli toimistoon vierailulla joku henkilö tutustumaan kuva-arkistoon ja puheskeli siinä sitä ennen kaikenlaista menneiden vuosien pommikoneiden lentämisistä, räjähtelyistä ja ihmiskuolemista. Lehtitaiton ollessa aivan loppuvaiheillaan tapahtui vielä sekin, että käyttöjärjestelmän tulostinajuri alkoi tulostamaan tekstistä satunnaiselta näyttäviä kohtia paksunnettuna, vaikkei laitteistoon ollut tehty mitään päivityksiä (esim. ajurit), eikä paikallista monitoimitulostinta oltu käyty huoltamassa tai muuten säätämässä. Lehden loppusivuilla olleet yhteystiedotkin vaikuttivat vaihtuneen jotenkin puutteellisemmaksi, minkä vuoksi osa muutamia lehden tulostettuja numeroita joudettiin heittämään pois, vaikka muokatun tiedoston edellisessä versiossa ne olivat olleet mitä pitikin. Sitä ei kai voine laittaa helpdesk-avusteisen häiriköinnin syyksi, että kaikki yhdessä erässä tilatuista tietynpainoisista- ja pintaisista papereista eivät olleet täsmälleen oikean kokoisia, vaan niissä oli jopa muutama millimetriä heittoa.
Työnhakijan ammattiosaamisen huomioiminen (ammattisuoja) tapaa loppua muutaman kuukauden sisällä työvoimapalveluiden asiakkaaksi ryhtymisen jälkeen, jolloin työtön työnhakija on alttiina sellaisille poliitikkojen irtoideoilla kuten työttömien laitattamiselle hoitamaan vanhuksia tai ihan vaan tekemään jotain, mikä on jotenkin työn luonteista. Tätä ammattiosaamisen vähemmällä jäävää huomioimista kutsutaan lainsäädännössä ammattisuojan poistumiseksi eli tällöin pitäisi olla valmis ottamaan vastaan mitä työtä vain. Juontunee paljolti siitä, että organisaation toiminnan suunnittelussa on helppo piirrellä prosessikaavioihin viivoja ja laatikoita ilman sen tarkempaa miettimistä, mikä on parasta työnhakijan kannalta?
Jos työnhakija kokee olevansa sellaisessa tilanteessa, missä monella hänen elämänsä osa-alueella vaikuttaa jonkinmoinen häirintä, on tällaisen ongelman sovittaminen mukaan työvoimapalveluissa huomioitavaksi melkoista änkeämistä, sillä ammattitaitosuojan poistumiseen vetoaminen on helppo pelikortti työvoimavirkailijalla ja hän voi pelata sen milloin vain. Eräänlainen valttikortti siis.
Ministeriöissä on varmastikin koettu helposti argumentoinneissa hyödynnettäväksi sen väittämän, että palvelukeskuksissa, joihin pitkäaikaistyöttömiä pyritään ohjaamaan, työttömän asioita käsittelee aina kaksi virkailijaa, joista toinen on sosiaaliasioihin erikoistunut ja toinen varsinainen työvoimavirkailija. Sieltäkin löytyy joltain toiselta käytävältä terveysasioihin erikoistunut henkilö, joka voidaan tarvittaessa varata käyttöön kokonaisen tunnin ajaksi, jolloin ainakin teoriassa työttömän asioita tultaisiin käsitellyksi usealta relevantilta kantilta.
Vielä TE-toimiston asiakkaana ollessaan työttömälle voidaan "mainostaa" palvelukeskuksen laajempaa keinovalikoimaa kuten ostopalvelut ja lääkärin tutkimukset, mutta kun lopulta on palvelukeskuksen asiakas, huomaa, että kysymykseensä ostopalveluiden käytettävyydestä saa käyntikohtaisesti vastaukseksi joko "se on mahdollista", "katsellaan tilannekohtaisesti sitten kun on saatu asioita etenemään muilta osin", "ei ole ensisijaisesti käytetty" tai "sairaanhoitopiirillä on jo nykyisellään kattava valikoima erilaisia terveyspalveluita". Vaikka kokemus palvelukeskuksessa asioimisessa sinänsä voi olla leppoisa ja tavatut roolinpitäjät mukavalta tuntuvaa seuraa, voi kuukausien asiakkuuden jälkeen huomata, ettei eroa aiempaan TE-toimistossa asioimiseen juurikaan ole, mikä johtuu erityisesti täydentävien palveluiden pitkään kestävästä sarjamuotoisesta odottelusta tai niiden olemattomuudesta. Jutustelut työvoimavirkailijoiden kanssa ovat melko samankaltaisia TE-toimistoon verrattuna, mahdollisesti hienoisella erolla nopeampaan elämäntilanteiden tunnistamiseen liittyen.
Jos työtön työnhakija tulee vielä TE-toimistossa asioidessaan huomanneeksi, kuinka usea kohdattu työvoimavirkailija tulee nostaneeksi yksittäisellä käynnillä moneen kertaan esille asioimisen siirtämisen pitkäaikaistyöttömille suunnattuun työvoiman palvelukeskukseen ja antaa samalla mahdollisuuden tulkita käytöksestään, että virkailijalla on tällaisesta kertoessaan jokin painostava syy mielessään, tulee vapaavalintaisesti spekuloitavaksi, miksi se on niin kovin tärkeää ja mille tahoille?
Työnjako voidaan mainita perusteena, sekä ne "paremmat palvelut", mutta nämä eivät selitä sitä, miksi työvoimavirkailijoista huokuu jännitettä tällaisen muutoksen saamiseksi tapahtumaan. Aivan kuin virkailijalle itselle olisi jotain haittaa siitä, että hän ei saisi tätä muutosta tapahtumaan. Useamman virkailijan kohdalla tällaista tapahtuessa, voi olettaa, että syy juontuu jollain tavoin TE-toimiston johtajistosta, jotka taasen ovat jollain olennaisella tavoin vastuussa siitä, että asiat saadaan tapahtumaan jonkin heitä velvoittavan tahon toiveiden/tavoitteiden mukaisesti. Yksinkertainen syy voi olla big dataan liittyvä eli on koettu helpommaksi tuottaa päättäjille datasta johdettua tietoa päätöksenteon tueksi, kun työttömät eivät ole epämääräisesti jollain palveluiden välisellä rajalla, vaan yksiselittäisemmin jonkin sellaisen tahon kontolla, johon työtön statuksensa puolesta paremmin sopii (vähemmän aikaa työttömänä olleet TE-toimistossa, pidemmän aikaa olleet palvelukeskukseen).
Jos työttömän selitykset eivät ole olleet TE-toimistossa asioidessa riittävän samankaltaisia muiden siellä asioivien työttömien kanssa, vaan yksittäinen virkailija kokee joutuvansa pähkäilemään liikaa sellaista, joka saa hänet tuntemaan itsensä jotenkin riittämättömäksi, saattaa syy työttömien palvelukeskukseen sysimiseen kummuta siitä, että työvoimavirkailijen oma työelämä helpottuisi. Tällaista tulkintaa tukisi, jos sillä viimeisellä kerralla TE-toimistossa ei enää käsiteltäisi moniakaan asiakkaan asioita kovin syväluotaavasti, vaan työvoimavirkailija olisi ikään kuin helpottuneisuuteen ajautuneessa tilassa, mikä juontuisi riittämättömyyden tunteiden toivotusta vähenemisestä.
Muistuma 1: "Emilia suorastaan työnsi minua mainitun palvelukeskuksen suuntaan ja vastasi kaikkiin esittämiini kysymyksiin siitä siihen tyyliin kuin voisi vastata mitä vaan ja uskoisi minun hyväksyvän vastauksen sellaisenaan. Olin ennen tapaamista kirjoittanut mm. oma-aloitteista selvitystä siitä, mitä minulla on mielessäni oman yritystoimintani aloittamiseen liittyen, mutta hän ei edes kysynyt olenko ottanut yhteyttä johonkuhun TE-toimiston starttiraha-asioita yms. käsittelevään, vaan hän käyttäytyi kuin tietäisi varmuudella, että asiakkaan asiointi siirtyisi toisaanne. Työnhausta keskustelu jäi sillä kertaa diiba daaba -tasolle. Se oli täysin erilainen kohtaaminen kuin ensimmäisellä tapaamisella, jolloin keskustelin hänen kaikesta muusta työhön liittyvästä paitsi häirinnästä kokonaisen tunnin ajan. Myönnettäköön, että aiemminkin palvelukeskuksen mahdollisuus on ollut ainakin sähköpostiviestittelyssä, missä minulle sanottiin, että saisin vapaasti miettiä mitä olen siitä mieltä, mutta tämä viimeisin käyntikerta oli vain yksinkertaisesti omituinen."
Vastahakoisuus työvoiman palvelukeskusta kohtaan sen osalta, ettei haluaisi antaa luettavaksi kaikkia sairaanhoitopiirin terveystietoja, sai työvoimavirkailija Emilian kommentoimaan: "mikset antaisi lupaa käyttää tietojasi, sehän antaa sinusta heti kuvan, että haluat ehkä salata jotain?" Hän oli sanonut, että palvelukeskuksen terveydenhoitaja olisi se, joka kävisi potilastietoja läpi (sairaanhoitopiirin rajoissa) ja tämän vahvistivat myös palvelukeskuksesta annettu sähköpostivastaus tiedusteluihin siitä, tarvitseeko todella antaa oikeus kaikkiin terveystietoihin. Tästä tuli vaikeasti käsiteltävä asia heille ja olisi voinut luulla, ettei heillä ollut mitään kokemuksia siitä, että joku voisi olla haluton antamaan lupaa (kaikkien) terveystietojensa katseluun. Työttömän esittämänä perusteluna haluttomuudelle oli ollut se, että luettavaa olisi ollut aivan liiaksi ja siellä oli kymmenittäin sellaisia käyntejä, joiden osalta olisi ensin täytynyt tehdä tietojenkorjaamisvaatimuksia. Lisäksi, kaikki sellainen tieto olisi jäänyt puuttumaan, joka olisi ollut saatavilla ainoastaan tietyiltä yksityisiltä lääkäriasemilta. Vaikka työtön työnhakija lupasi itse toimittaa kattavan valikoiman suoraan Kanta-palvelujen Potilastiedon arkistosta tulostettuja terveystietoja, täydennettynä yksityisten palvelutarjoajien potilastietomerkinnöillä, haluttiin "viimeiseen asti" saada oikeus sähköiseen terveystietojen katseluun.
Huomionarvoista olisi myös se, että kaikki tapaamiset TE-toimiston työnvoimavirkailijoiden kanssa ovat voineet päätyä ulkopuolisten tietoon ennen kuin tapaamisesta oli edes merkintää missään tietojärjestelmässä eli mistä sitä ennalta tietäisi, onko terveydenhoitajakaan, joka tietoja läpi kävisi, luotettava ollenkaan. Kun työvoiman palvelukeskuksesta kysyy mihin terveystietoja tarvitaan, sanotaan, että niitä tarvittaisiin "siinä laajuudessa kuin hakemuksen käsittelyn kannalta on tarpeellista" (sinne siis pyritään erikseen), mikä ei tarkoita mitään erityistä, vaan vähän kaikenlaista.
Pari päivää ennen kuin sai tietää ajanvarauksesta eräällä naispuoliselle työvoimavirkailija, mielestä nostateltiin pintaan muistikuvia ja muita mielteitä liittyen aikaan, jolloin vietti paljon aikaa eräässä kommuunissa (kolmen tytön yhteisessä asunnossa Kimpisessä, heidän opiskeluaikoinaan, hiukan ennen vuosituhannen vaihdetta), jonka eräs asuja oli tullut itselle varsin läheiseksi.
Kun sitten tapasi hänet, saattoi heti huomata, että hänet oli stailattu sen näköiseksi kuin yksi näistä kommuunissa asuneista tytöistä. Tarkemmin ottaen sen tytön näköiseksi, josta tulin aikoinaan ilmaisseeksi olevani enemmän kiinnostunut kuin siitä, jonka äärelle omien koulupäivieni jälkeen tavanomaisesti hakeuduin. Kävin myös selväksi, että mieltä pyrittiin saamaan luomaan assosiaatioyhteyttä aiemman Pasi-nimisen työnantajan ja tuon toisen tytön tuolloisen Pasi-nimisen poikaystävän välille, joista viimeksi mainittu tuli kertaalleen uhanneeksi läimäyttää kuonoon, koska oli kuulemma yrittänyt vikitellä hänen tyttöystäänsä. Huomioitavaa tässä on, että tuon menneen ajan tapahtumista on mitä ilmeisemmin kirjattu johonkin tietojärjestelmään ylös kaikenlaista messevää tapahtuvaa, joihin voi niiden muistettavuuden vuoksi viitata myöhemmin, sekä pyrkiä muokkaamaan niiden muistettavuutta tietynlaisena.
Kyseistä TE-toimiston tapaamista saattoi pitää jonkinlaisena kokeiluna sille, pysyttäytyisikö rauhallisena ja vastaansanomattomana siitäkin huolimatta, että itselle tehtiin ehdotelmia työtarjouksista, joista ei pitänyt, koska ei teoriassa haluaisi vähäisenkään kiihtymyksen nousevan siinä tilanteessa esille ja muodostavan uutta hermoverkostusta nykyhetken ja menneen ajan välillä. Eduskuntavaalit oli sattumoisin käyty juuri edellisenä päivänä.
Muuta Emilian häijyydestä viestivää edusti mm. se, että hän piti nenää sormellaan eli laski päänsä niin alas, että hänen nenänsä nojasi yhteen häneen sormistaan, mikä vaikutti hankalalta asennolta, mutta hän piti kuitenkin itseään sen verran aikaa aloillaan, että asennon hankaluus tuli varmasti selväksi. Muuta liioitellun pitkään suoritettua edusti mm. se, että hän etsiskeli (pyynnöstä) työvoiman palvelukeskuksen yhteystiedoista jotain sopivalta kuulostavaa titteliä niin pitkään, ettei siinä etsimisessä ollut enää mitään tolkkua jäljellä. Vahtimestareiden osalta mainitsi yhteystietoja katsellessaan, että "vahtimestarit ei varmaan ainakaan" [tiedä keneltä eräästä asiasta kysyä] ikään kuin halventavana viittauksena aiempaan työkokemukseen Lappeenrannan kaupungintalon virastomestareiden apulaisena toimiessa, joka oli sattumoisin myös eräs TE-toimiston osoittama työpaikka. Väitti, että "ei viitsi jättää töitä seuraavalle" [työvoimavirkailijalle], joten "viedään tämä työvoiman palvelukeskusasia" loppuun asti nyt sillä tapaamiskerralla. Yritysavun suuntaan ei tehnyt minkäänlaista aloitetta, vaikka olinkin monessa sähköpostiviestissä ilmaissut kiinnostuksesta ohjelmistotuotantoon liittyvään yritystoimintaan.
Muistuma 1: Pöydällä hänellä oli kuivunut kynä noukittavana lomaketta varten, hänen istuessaan taustalla näkyi Brother-merkkinen tulostin ja itse kotiin päästyä omasta tulostimesta oli muka toner-aine lopussa, vaikka vasta äskettäin vaihdettu siihen uusi sellainen. Tapaamiselta poistuessa ei voinut olla huomioimatta virastorakennuksen ovelta pari metriä seisonutta Angry Birds -reppua selässään kantanutta tyttöä ja joka tavallaan pakotti ottamaan sen yhden ainoan suunnan hänen kiertämisekseen, jolloin näköpiiriin hakeutui painavia Lidl-kasseja kantava, soturihousuinen nuorijamppa.
Mitänkä saattuukin olemaan niin, että aina kun eräällekin työnhakijalle on varattu aika esim. psykologille, lääkärille tai johonkin virastoon, kyseisellä päivällä on tarjottavanaan jotain muuta erityistä kuten:
Palauteohjatussa systeemissä toimintatapoja ei muuteta vain sellaisina harvoina aikoina, kun siirrytään jonkinlaiseen uuteen vaiheeseen, jota on suunniteltu jossain toiminnan ylätasoilla monien kuukausien ajan, vaan paikallisesti annettu palaute ohjautuu paikallisesta toiminnasta vastaavan tahon käsiteltäväksi ja harkitut muutokset toimintaan pääsevät nopeasti toteutukseen. Asiakkaan suunnalta tulleen palautteen pyrkiessä kiinnittämään huomiota työvoimavirkailijoiden asiakkaiden käytettäväksi ohjaamiensa sairaanhoitopiirin palveluiden laatuun, pitäisi tällainen palaute ohjautua työvoimavirkailijoiden esimiehelle, jonka tehtäviin voisi perustellusti olettaa kuuluvan yhteydenottamisen sairaanhoitopiirin asiaan liittyvään yksikköön. Asiakkaan kokemus voisi perustua hänen aiempiin omatoimisiin vastaanottokäynteihinsä tai aiempiin työvoimavirkailijoiden ohjasteluihin. Olisihan se vallan erikoista, jos jotain terveyspalvelua käytetään vain sen vuoksi, että jossain toiminta- tai prosessikaaviossa on piirretty yhteysviiva esittämään sitä missä järjestyksessä asiakkaan asioita käsitellään, olisi käytetyn terveyspalvelun laatu mitä tahansa. Vähintä mitä voisi tehdä olisi lisätä vaatimusmäärittelykaavioon yksi kommenttikenttä, missä muistutetaan käyttämään pelkkiä hyviä palveluita ja toimitaan toimiston laajuisesti tavoilla, joka ehkäisee asiakkaiden joutumista huonokäytöksisten lääkäreiden ja terapeuttien pakeille.
Pikanttia onkin, että jos työtön työnhakija on tullut esittäneeksi vakavia syytöksiä niihin terveyspalveluihin kohdistuen, joita työvoimavirkailijat rutiininomaisesti käyttävät, toimivat työvoimavirkailijat heidän esimiehensä eräänlaisina suojelijoina sillä tapaa, että kaikki kysymykset siitä, onko asiakkaan näkemyksiä käytetyistä palveluista viety työvoimatoimiston johdon tietoon ja missä muodossa ne ovat hänelle päätyneet ja mitä tällaisen seurauksena on saatu aikaan, jäävät vastauksetta. Sama kohtalo on myös niillä tiedustelevilla kysymyksillä, joilla koetetaan selvittää, pidetäänkö työvoimatoimistossa (tai palvelukeskuksessa) koskaan sellaisia yhteispalavereita, missä arvioidaan käytettyjen terveyspalveluiden laatua ja yhteentoimivuutta työvoimatoimiston omien palveluiden kanssa.
Oikeusasiamies
Hallintolaista
Työttömyysturvalaista
Työturvallisuuslaista
Perustuslaista
Mietteitä tilanteiden korjausyrityksiksi
Jos työvoimaviranomainen päätyy ymmärtämättömyyttään tai haluttomuuttaan osoittaa ymmärtävänsä nykyaikaista, psykologiaa ja tietoteknologiaa hyödyntävää häirintää, sivuuttamaan kaiken häirinnästä kerrotun, suorittaako hän tällöin virkavirheen tai suorastaan rikoksen? Entä jos hän olisi tullut ymmärtäneeksi hänelle kerrotun paremmin, keskustelisi siitä luontevasti asiakkaan kanssa, tiedostaisi häirinnän mahdolliset vaikutukset työssä suoriutumiseen ja silti jättäisi häirinnän täysin huomioimatta?
Jos työvoimaviranomainen ei tee minkäänlaista ehdotusta tai edes tiedustele asiakkaalta, onko asiakas ottanut häirintäasiaan liittyen yhteyttä mihinkään tahoihin kuten poliisiin tai terveyspalvelujen tarjoajiin, jääkö tällöin huomioimatta joitakin olennaisia ihmisten perusoikeuksia, sillä tällöinhän työvoimaviranomainen voisi yhtä hyvin laskea pelkästään työttömyyspäiviä ja olla olematta asiakkaaseen yhteydessä muutoin kuin käskeväluonteisin kirjein?
Jos asiakas on omatoiminen ja pyrkii hakemaan riskejä puoltavia näkemyksiä ja lausuntoja Eksotelta, kuten käymällä mielenterveysyksikössä, terveysasemilla, ravitsemusterapeutillakin ym. eikä koe sielläkään tulevansa huomioiduksi häirinnästä kertomansa suhteen, onko työvoimaviranomaisella täten laillinen (eettinen?) oikeus olla huomioimatta asiakkaan kertomuksia häirinnästä, koska asiakkaalla ei ole esim. lääkärinlausuntoa asiasta? Asiakas olisi tässä tapauksessa joutunut tekemään jopa rikosilmoituksen Eksotessa vain joidenkin kuukausien ajan toimineesta, erikoistumassa olleesta lääkäristä, koska tämä valitsi tietoisesti asiakkaan mielen pahoinpitelyn, töykeän käytöksen ym. nykyaikaisesta häirinnästä asiallisesti keskustelemisen sijaan.
Jos terveysviranomaiset eivät kerta kaikkiaan suostu laajentamaan tietämystään ns. koulutietämystä ulommalle, vaan käyttävät mieluummin konsensuspohjaisia ja monitulkintaisia diagnoosiluokituksia työnsä perustana, eivätkä työvoimaviranomaiset suostu huomioimaan häirinnän asiakkaalle aiheuttamia riskejä työelämässä, vaikka asiakas osoittaisi tuottaneensa häirintään liittyen useiden satojen sivujen edestä huolitellusti tuotettua aineistoa (blogeja, aikakauslehtimäisiä julkaisuja, kollaaseja, interaktiivisia demoja, audiotallenteita ym.), onko silti lain tai eettisesti toimimisen näkökulmasta hyväksyttävää aiheuttaa asiakkaalle karenssin uhka, jos asiakas kieltäytyy hänelle osoitetusta työstä mielensä ja elimistönsä vahingoittumisen riskiä välttääkseen?
Minkälaista työvoiman palvelua se sellainen on, missä indikaattorit asiakkaan omien työnhakuvelvoitteiden täyttymiselle on viritetty sellaiseksi, että ne eivät ota huomioon häirinnän ja asiakkaan omien selvittelyjen aikaa vievyyden osallistuvuutta työnhakemisen mahdollisuuksiin? Lukuisat huonot yöunet siihen vielä lisäksi.
Miksi asiakas on se, jonka täytyy selvittää ja selittää kaikki monimutkainen häirintään liittyvä? Psykologiaan ja tietoteknologiaan liittyy monenlaista hitaasti ymmärrykseen menevää opittavaa, mutta kukaan viranomainen ei ole tehnyt elettäkään konsultoidakseen esim. IT-konsultteja paremman ymmärryksen hankkimiseksi asiakkaalle aiheutuvista uhista.
Miten asiakas voi saada mielestään esille ja ymmärrettäväksi mitään monimutkaista, jos viranomaiset eivät edes suostu vastaanottamaan sähköpostitse sellaisia tavanomaisia tiedostoja kuin Word-dokumentit, PDF-tiedostot, JPEG-kuvat ym., vedoten loputtomasti tietoturvariskeihin? Tällainen johtaa siihen, että asiakkaan on tuotettava pelkistyksien pelkistyksiä selityksistään ja todennäköisesti hylättävä kaikki monimutkaiset esimerkit, jotta edes jotain häirinnästä kerrottavissa olevaa voitaisiin käsitellä vaikkapa tunnin pituisessa tapaamisessa viranomaisen kanssa. Ei kaikkea voi selittää yksinkertaisesti.
Millä perusteella työvoimaviranomaisen saa antaa olettaa, että Eksote olisi kykeneväinen tarjoamaan ideaalisen laadukasta tietämystä esim. psykiatriaan tai psykologiaan liittyen, jos Eksotella on jatkuvasti henkilöstö- ja osaamisvajausta (kategorisesti tai laadullisesti)? Pelkkä titteli ei ole tae ideaalista osaamisesta. Pikanttina huomiona, että Eksoten mielenterveysyksikössä vaikuttaa olevan halukkuutta palkata ihmisiä, joilla voi sukunimensä puolesta arvioida olla asiakkaita ärsyttävä vaikutus tietynlaisissa tilanteissa: Karhu, Kaljunen, Viinanen, Lempiäinen ym.
Mitä järkeä olisi käskyttää asiakasta aloittamaan juuri tietynlaiset työvoimaviranomaisten määräämät opiskelut sillä perusteella, että työmarkkinoilla olisi ns. tilausta kyseisenlaiselle osaamiselle, jos asiakkaan kokema häirintä olisi niin tehokasta, että se saa asiakkaan sekä tyystin unohtamaan, mitä on oppinut opiskeluissaan muutama päivä sitten, että sotkeutumaan omiin ajatuksiinsa häirinnän indusoimien erheellisten mietteiden vuoksi?
Mikä estäisi asiakasta tekemästä rikosilmoitusta työvoimaviranomaisista sillä perusteella, että hän olisi ennen työhön tai opiskeluun osoittamista määrittänyt trendikäyrän sille, mitä vahinkoa hänen ajattelukyvylleen ja käytöstaidoilleen ehtii tapahtumaan seuraavien kuukausien aikana, jos hän ei pysty välttämään tahallista häirinnällä vaikuttamista uutta tekemistä opetellessaan ja mikä sitten ennusteena toteutuisikin?
Osoitetusta työstä, johon työvoimaviranomaisten asiakas epämieluisasti suostuu, voi olla hyvin vaikea päästä irti ilman sanktioita, jos saatavilla ei olisi (oikeasti) pätevää ja tutkimisluonteisesta toiminnasta kiinnostunutta psykiatria tai tällaisen avustajana toimivaa psykoterapauttia. Tällaisiahan ei kokemukseen ja muuhun tuntumaan perustuen vaikuta olevan, mitä näkemyksenä vahvistaa eräänkin psykoterapeutin toteamus siitä, että he (eksotelaiset) noudattavat käytännöiksi muodostuneita ohjeistuksia, vaikka asiakkaista ne voivat tuntua vajavaisilta. Eksotelaisethan eivät tunnista edes sellaisen merkittävyyttä, että tietynlaisen häirintämetodin käyttöä esiintyy kausirajoista kuten vuodenajoista riippumatta ja lukuisissa eri konteksteissa. Ts. he eivät ymmärrä, miten minkälainen ajateltu tai kohdattu toiminta vaikuttaa yksilön mieleen, vaan he käyttävät tottuneisuuttaan standardinomaisia kaavakkeita ym. heidän työtään näennäisesti sujuvoittavaa. Asiakkaan kannalta lisäongelmaa aiheuttaa sekin, että lääkärit ovat valmiita suorastaan valehtelemaan asiakkaan tilanteesta, asiakkaan kertomasta ja lääkärin omasta suoriutumisesta/käytöksestä.
Toiseen kaupunkiin muuttaminen voi tarjota kymmenittäin sellaisenaan tajuttavia mahdollisuuksia, sekä vaihtoehtoja, joissa on hieman enemmän auki pähkäiltävää. Sellainen voi lievittää esim. häirinnän vaikuttavuutta, uudenlaiset opiskelumahdollisuudet voivat tulla saavutettavammaksi ja etäisyydet muihin lisää vaihtoehtoja tarjoaviin kaupunkeihin voivat tulla realistisemmin käytettäväksi.
Maksuhäiriömerkintä on usein kriittinen ongelma uutta asuntoa hankkiessa ja sen vuoksi voi olla syytä miettiä muutamia pahimpia skenaarioita ennalta. Voihan esim. käydä niin, että vuokranantaja lopettaa toimintansa muutaman kuukauden uudessa vuokra-asunnossa asuttuaan, joten mikä olisi todennäköisyys sille, että muutaman seuraavan vuoden aikana tapahtuvat muuttamiset ensimmäisen onnistumisen jälkeen onnistuvat myöskin? Valitun kaupungin vuokra-asuntomarkkinoihinhan voi tulla eloa sitä kautta, että alueen merkittävyys opiskelijoiden kouluttajana lisääntyy niin suuresti, että vuokra-asunnoista tulee enemmän kilpailua. Maksuhäiriömerkintäinen ei tuolloin ole erityisen hyvässä asemassa. Töitä hakiessa, mutta vielä muualle muuttamattomana, saattaa joutua kuulemaan potentiaalisen työnantajan toivovan, että asunto olisi jo valmiiksi työpaikan lähettyvillä ellei kyse ole jostain sellaisesta työstä, johon vaaditaan niin hyvää osaajaa, että asuntoasioiden järjestymistä maltetaan jonkin aikaa odottaakin eli on myös tilanteita, jolloin jonkinlainen sokkona tehty päätös olisi välttämätöntä asioiden edistämiseksi.
Muuttamisstrategiaan voi sisältyä arvioituna hyötynä etäisyydet muihin kaupunkeihin työllistymisen, yritystoiminnan helpottamisen tai vaikkapa erilaisissa tapahtumissa käymisisen vuoksi. Tällöin muuton kohteena olevan kaupungin mahdollisesti korkea työttömyysprosentti ei olisi niin merkittävä kriteeri muuttamista harkitessa. Yritystoiminnan aloittamista harkitessa voi olla täysin käypä vaihtoehto pitää sellaisiakin työntekijöitä, jotka asuvat kasvukeskuksissa, itsensä asuessa jossain hiukan taantuneemmassa kaupungissa, jos vain kulkuyhteydet ovat riittävän nopeat. Työllistymisen mielessä on helpompaa tehdä kokeiluja sellaisesta kaupungista lähtien, jolla on monia lyhyehköjä yhteyksiä kasvukeskuksiin kuin joltain Suomen laidalta.
Riskienhallinnan kannalta saattaa olla fiksua hankkia sellainen asunto, jonka vuokran määrä ei ole liian suuri, vaikka työpaikka lähtisi ns. alta. Kaupunkikohtaisesti selvitettynä on kaupunkien sosiaalitoimistoilta (nykyisin Kelalta) saatavissa tieto "kohtuullisista ja hyväksyttävistä asuinkustannuksista" toimeentulotukea ajatellen. Esim. Espoossa tämä on 675 eur, Tampereella 550 eur, Eksoten alueella 520 eur ja Kouvolassa 480 eur. Terveyden ylläpitämisen kannalta moni saattaisi pitää toivottavana, että asunto sijaitsee hyvien lenkkeilymahdollisuuksien läheisyydessä.
Jos lähtötilanne ennen muuttamista on se, että elämään on kohdistunut jo pidemmän aikaa kaikenlaista haitallisesti vaikuttavaa, voi olla hyödyllistä ellei jopa suorastaan välttämätöntä miettiä ja järjestellä kaikenlaisia pienempiä ja suurempia nyansseja, kuten:
Vaikka ohjelmointityö iltalukion käymisen aikoihin vuonna 2008 oli mainion erilainen ja opettavainen kokemus IT-alan tiimityöstä, töiden päättymisen seuraamuksia ei käsitelty Kelassa ja TE-toimistossa vain byrokraattisen kankeasti, vaan suorastaan tahallisen vahingollisesti. Syynsä tai mahdollisuutensa tällaisella antoi se, että työnantajana toiminut Codesign oli viestinyt entiseksi jääneestä työntekijästään kahdella eri tavalla, joista toinen oli vastaavanlaisiin työtehtäviin suositteleva (työtodistuksessa: "Työmotivaationsa ja teknisen osaamisen osalta häntä voi varauksetta suositella alan ohjelmointitehtäviin.") ja toinen, Kelalle lähtenyt selvitys motivaatiota ja soveltuvuutta vähättelevä päätyi Kelan tietojärjestelmiin ilmaisulla "hakija ei ollut kykenevä suoriutumaan ao. työvelvoitteista eikä ollut työnantajan mielestä soveltuva kyseiseen työtehtävään". Yritys pihtaili tuota työmarkkinatukihakemuksen liitteeksi tarkoitettua työnantajan selvitystä viikkoja ennen kuin sitten lopulta sellaisen lähetti. Yritys itsessään näivettyi melko pian irtisanomisen jälkeen, sen vuosittaiseen liikevaihtoon ei tullut mitään lisää ja työntekijämäärätkin pysyivät samoina vähäisinä.
Työmarkkinatuen saamiseen ehti tietenkin tulla pitkähkö katko, koska selvityksen puuttuminen johti päätökseen työvoimapoliittisesta esteestä saada työmarkkinatukea. Työ- ja elinkeinotoimiston tietojärjestelmään tultiin kirjoittaneeksi ylös, että "vaaditaan vähintään 5 kk:n työ-/ toimenpiteeseen osallistuminen, jotta aiempi kielteinen päätös kuittaantuu" ja että "asiakas on siinä luulossa, että kielteinen työmarkkinatukipäätös normalisoituu itsestään, kun on riittävän monta kuukautta työttömänä". Sanan 'luulo' käyttäminen tässä on sinänsä epämukavaa, että se tarjoaa useita erilaisia mahdollisuuksia ymmärtää asiakkaan käytöstä väärin. Postissa saatujen päätöksien osalta ei ole ollut muita mahdollisuuksia kuin saapua seuraavalle vapaalle ajalle työvoimatoimistoon, jossa sitten yksiselitteisesti todettiin, että "pelkkä työttömänä olo ei normalisoi aiempaa päätöstä", mihin vastatut ”ahaa” ja ”justjoo” riittivät tulkintaan itselleen luulottelusta. Kun tähän yhdistää sen, että työnantaja oli vilpillisesti väittänyt, että työntekijä ei ole ollut motivoinut, alkaa näistä seikoista rakentumaan vääristelevää vaikutelmaa yksilöstä, mitä on helppo pahentaa.
Työ- ja elinkeinotoimiston virkailija kirjannut työttömyystietoihin myös sen, että "on ollut vaikeasti työllistyvä jo useamman vuoden ajan", vaikka olisi sellaisen sijaan voinut mainita siitä, että ollessaan Codesignissä töissä, työnhakija oli ollut myös muutaman kerran kuussa iltatöissä raviradan totomyyjänä ja jokaisena Codesign-työpäivänä hän oli samalla myös iltalukion etäopiskelija, joka sujui ilman viivästyksiä. Mistään häirinnästä ei tietenkään ollut mitään mainintaa, joten ulkopuolisen on hyvin vaikea muodostaa käsitystä todellisuudessa vaikuttavista seikoista. Siinä siis jo kolme erillistä seikkaa, jotka vääristävät vaikutelmaa yksilöstä: muka ei-motivoitunut, mieluummin laiskottelisi työttömänä kuin osallistuisi työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin ja työttömyysaikaakin on jo ehtinyt kertyä.
On ollut hyvin hämmentävää yrittää pähkäillä, miksi työnantaja olisi päätynyt monilla tavoin kehuvan työtodistuksen antamisen jälkeen kirjoittamaan silkkaa soopaa toiselle taholle menevään selvitykseen. Tällainen oikeuttaa arvaamaan, että joku muu on tehnyt ehdotuksen sellaisesta ja minkä yrityksen toimitusjohtaja on suostuvaisena mennyt tekemään?
Työ kyseisessä yrityksessä koostui pienessä muutaman hengen tiimissä toimimisesta, ohjelmoijan roolissa. Työpaikka sijaitsi hyvien yhteyksien varrella (Ruoholahti), lähellä vilkkaan ja hyvämaineisen kaupungin keskustaa (Helsinki), ympärillä monia muita koko Suomen tuntemia muita yrityksiä (esim. Nokia ja Viestintävirasto). Muiden työntekijöiden työrooleihin kuuluivat grafiikan tuottaminen, myynti, projektinjohtaminen ja laajempi vastuu ohjelmointipuolesta. Yrityksellä oli yksi ohjelmistotuote (sisällönhallintajärjestelmä), toimitusjohtajan tehdessä muina töineen alihankintaa ohjelmoijana eräälle toiselle yritykselle.
Kyseisessä yrityksessä työskentely sai jo tuolloin käsittämään paremmin, kuinka vajeellisesti opiskelu amk:ssa edesauttoi alan yrityksissä työskentelyä, varsinkin jos yritys itsessään lähtee siitä olettamuksesta, että amk valmistaa jotenkin täysin valmiita opiskelijoita. Tuolloin opiskellut pari vuotta mediatekniikkaa amk:ssa ja tehnyt runsaasti omia pikku ohjelmointiprojekteja ja tulisi vasta muutamaa vuotta myöhemmin kirjautumaan uudelleen amk-opiskelijaksi (paremmin täsmäävään tietotekniikkaan, ohjelmistotekniikan suuntaumalla). Hyödyllistä tuossa yrityksessä työskentelessä oli mm. se, että kuvitellessaan aikaisemmin olevansa hyvä ohjelmoija, joutui mielensä sisäistä kyvykkyysasteikkoa muuttamaan siten, että tason "hyvä" saavuttaakseen oli kehityttävä lisää.
Irtisanominen tapahtui koeajalla, joka oli kestoltaan 4 kk. Voisi toki sanoa, että siihen ei liittynyt mitään erityistä dramatiikkaa, sillä olimme jo tuossa vaiheessa ehtineet työnantajan kanssa sopimaan, että kokeillaan miten etätyöt toimisivat, eikä täten ollut lähelläkään työpaikan toimistoa. Työnantaja ilmoitti yksipuolisesti, että työsuhdetta on päätetty olla jatkamatta, etätyötä tehneen työntekijän tuotua toimitusjohtajan tietoon, että oli joutunut koulun foorumille kirjoittelun vuoksi psykiatriseen pakkotarkkailuun [1] muutamaksi viikoksi, eikä oltu annettu lupaa ottaa puhelimitse yhteyttä mihinkään (mikä oli aivan totta). Työnantajalta kesti pari päivää käsitellä tuota tiedoksiantoa ennen kuin palasi asiaan irtisanomisilmoituksella. Pikanttia on, että työnantaja ei kysellyt ollenkaan, että missä oli ja miten menee, vaikkei työntekijä ollut ottanut yhteyttä moneen viikkoon, mistä voi ounastella, että toimitusjohtaja tiesi, mitä oli tapahtunut, vaikka olikin parinsadan kilometrin päässä.
Työkokemuksena kertyi kaksi kuukautta Helsingin toimistolla ja vähän yhtä kuukautta etätyönä Lappeenrannassa. Kyse oli siis tuotteesta, jolla hallitaan asiakasyrityksien verkkosivuja ja joita varten tuotetta kustomoidaan yritysilmettä vastaavaksi, toivotuilla lisäominaisuuksilla höystettynä. Kaksi ensimmäistä kuukautta kuluivat tuotteeseen ohjelmoijan näkökulmasta tutustuen ja täysin puuttunutta dokumentaatiota itselleen tehden, siinä ohessa jonkin verran kustomointityötä tehden. Iltatöinä oltu totomyynnissä Vermon raviradalla, mikä saattoi olla syynä sille, miksi työnantaja nosti palkkaa pyytämättä 600 eurolla? Eräs muista työntekijöistä tarjosi Töölöstä tilavan omakotitalon, jossa itsekin asui, asumiskäyttöön muutamalla sadalla eurolla per kuukausi siihen asti kunnes löytää oman vuokra-asunnon, missä tulikin asuttua pari kuukautta.
Muuta vuokra-asuntoa ei tuolloin tullut hankkineeksi, sillä työpaikan ilmapiiri sai tuntemaan olonsa sellaiseksi, ettei olla aikeissakaan palkata vuosien ajaksi, vaan pyritään sopivissa tilanteissa jättämään työntekijän mieleen kaikenlaisia outoja tai ei-relevantteja muistikuvia, jotka voidaan sitten vaikka myydä tietona muille ihmisille häirintäkäyttöön soveltuvina. Tällaisia outoja tapahtumia olivat esim. työntekijän ollessa flunssassa ja työkaverin omakotitalolla lepäämässä, työkaveri tuo kaksi pientä lastaan sinne käymään ja ilman mitään tolkullista syytä käy huutamaan heille voimakkaaseen ääneen ja käskee heitä olemaan paikoillaan, vaikkeivat he edes tehneet mitään erityistä sitä ennen. Tai kun työnantaja lähtee mukaan vuokra-asuntohakuun ja näyttötilaisuudessa huomaa, että asunnon yhdessä seinässä on valtavan iso pyöreä reikä, josta näkee toiseen huoneeseen. Tai kun kolme työtoveria saapuu toimistolle lallatellen jotain lastenlorua, missä mainitaan numeroita ja pingviinit. Tai kun työnantaja ottaa kahden ensimmäisen työssäolokuukauden aikana sen ainoan muun työnhakijan, jonka feikkitehtävä vaikuttaa olevan antaa jo työhön palkatulle koeaikalaiselle ihmeteltäväksi, että miksi kukaan palkkaisi tuollaisen töihin, jos se ei osaa erinäisiä verkkosivukoodaukseen liittyviä asioita ollenkaan ym. Ja kuten jo alunpana tätä kirjoitusta mainittuna, myöhempinä vuosina kävi selväksi, ettei yritys koskaan edes kehittynyt taloudellisesti mihinkään, työntekijöitä ei tullut lisää ja asiakkaille personoitavissa ollut tuotekin meni jossain määrin (mainosmateriaalin perusteella arvioiden) uusiksi.
Yrityksistä annetaan usein vaikutelma, että ne ovat ikään kuin jonkinlaisia työttömien pelastajia ja ettei niissä pääsääntöisesti ole mitään moitittavaa. Monet muutaman hengen yritykset ovat kuitenkin varsin hanakoita esittämään paljon parempaa kuin mitä ovatkaan. Jo kauan aikaa sitten tapahtuneesta tohtinee ottaa esimerkkiä, joten mainittakoon kokemuksesta W-create -yritykseen liittyen:
Saattaisi olla mielenkiintoista tietää, mitä tapahtui sille eräälle toiselle yritykselle, joka tiedusteli kiinnostuksesta tulla mukaan koodaamaan Liferay-perustaista verkkopalvelua. Kyseinen palvelu oli alunperin kopio jostain avoimen lähdekoodin palvelusta, jota oli sitten lähdetty muokkaamaan ja myymään, lisenssin sallimasti, yrityksen omana tuotteena. Kun työhaastatteluun tuohon espoolaiseen yrityskeskittymään saapui, ohjattiin toiseen yrityksen käytössä olleista huoneista jutustelemaan, viereisessä pienehkössä huoneessa ollen viitisen pienehköjen näyttöpäätteidensä äärellä olevaa eri-ikäistä muuta työntekijää naputtelemassa jotain tietokoneillaan. Tunnelma työntekijöiden huoneessa oli suhteellisen kolkko (kumimattoa, halpoja työtuoleja, kulmikkaan yksivärisiä huonekaluja ym.) sen perusteella, mitä sitä saattoi avoinna olevan oven auki havaita ennen kuin haasttelu toisessa huoneessa pääsi alkamaan. Haastattelija oli lihavahko kolmikymppinen mies, joka oli saanut itsensä mahtumaan jonkinlaisin puvuntakkiin ja -housuihin, mikä teki hänestä jotenkin tärkeän oloisen, vaikkei se tärkeys hänen kysymyksistään tai tiedustelukyvykkyydestään erityisen hyvin ilmi käynyt. Jossain vaiheessa haastattelua alkoi tuntumaan, että haastattelija toivoisi työnhakijan olevan parempi kuin amk:sta jo valmistuneet, vaikka olikin vasta pari vuotta amk:ta käynyt ja enimmäkseen itseoppinut ohjelmoinnin osalta, joten jos sitten haluavat diplomi-insinöörin koodailemaan heidän toisaalta kopioitua, resurssihirmua verkkopalveluaan, niin ehkäpä se on sitten parempi, että sanotaan morot.
On mahdollista, että nämä esimerkit ovat saaneet mainitsemisen arvoisuutensa "pahan laittamisesta kiertämään" eli jos Primesoftin toimitusjohtaja Kalle ei aikoinaan olisi kailottanut LUT:n aulassa, ettei hän voi laittaa työtodistukseen mitä vaan, mitä pyydetään, vaikka oli kymmentä minuuttia aiemmin omassa vuokratoimistossaan laittanut ihan auliisti kaikki työhön liittyneet avainsanat työtodistukseen mukaan, eikä entisen työntekijän pyyntö LUT:n aulassa ollut mitään työsuhteessa tehtyä vääristävää, ei olisi myöhemmin tuntenut syytä mainita muiden firmojen osalta miten väittämät ja mielikuvat poikkeavat todellisuudesta. Olkoonkin, ettei LUT:n aulassa ollut tuolloin muita kuin infossa työskennellyt nainen ja joku ohitse kulkenut mieshenkilö. Itseasiassa, kyseinen toimitusjohtaja ei kai koskaan aiemmin ollut korottanut ääntään sillä tavoin, mikä teki asiasta vielä omituisemman. Kai sen tilanteen oli tarkoituskin kulkeutua seuraaville vuosikymmenille asti?
Saattaisi olla tutkimisen arvoista selvittää, voivatko työskentelyolosuhteet, työntekijöiden näkemykset muiden ihmisten työtään arvostavuudesta tai vaikka yksittäisen työntekijän liika fiiniys ja muuallepäin suuntautuneet ambitiot suhteessa työn fyysiseen yksinkertaisuuteen aiheuttaa juoruamisen ja vihjailun halun kehkeytymistä joissakin työntekijöissä? Esim. yhden työntekijän tehdessä vihertöissä nurmikon haravoinnin tai muun samalla käsikäyttöisellä työvälineellä suoritettavan työn paljon nopsemmin kuin muut ja päästessä täten usein nojailemaan työvälineen varteen silmäilemään maisemia ja muiden työntekijöiden suoriutumista, joitakin muita voi alkaa pänniä se mahdollisuus, että heiltä saatettaisiin jatkossa odottaa yhtä tehokasta työsuoritusta, joten he menevät kitisemään jotain vihjailevaa samalla työmaalla olevalle pomolleen, joka sitten ajoittain tulee huomioineeksi, että niinhän se mainittu työntekijä tosiaan nojailee siihen työvälineen varteen, vaikka muut paiskivat samaan aikaan täysillä hommiaan. Huoli siitä, että kitisijöitä alkaisi huolettamaan mahdollisuus heiltä vaadittavan jatkossa enemmän, voisi tässä perustua siihen, että vihjailun kohteena olevan karisma ja taktiset valinnat työvaiheiden suorittamisessa saattaisivat olla sellaiset, että uutena työntekijä olemisestaan huolimatta, hänestä saattaisi saada paremman roolimallin kyseisen työn tekijäksi kuin niistä nuorista likoista, jotka ovat olleet samoissa töissä tekemässä sitä tätä jo useampana aiempana vuotena, joten he kokevat näppäräksi ideaksi ohjata pomon huomiota, koska heidän välilleen olisi jo ehtinyt muodostua riittävä luottamussuhde. Ovathan he toki olleet niissä töissä jo useampana aiempana vuonna, mutta ei se heille sitä tarkoittaisi, että he pitäisivät siitä niin paljon, että tekisivät sitä silkasta ilosta.
Ei olisi pahitteeksi viestiä vaikka Suomen Yrittäjien toimesta pienyrityksille, että vaikka he työnantajina saattavat kuvitella olevansa työnantajina hyvin organisoituneita kyetessään pitämään yrityksensä ns. plussan puolella, vaikkeivat suuremmin olekaan investoineet uusiin työvälineisiin tai palkanneet paljon lisää henkilökuntaa, heidän tunneälynsä voi olla heikonlaisesti kehittynyt, heidän ollessaan tottunut käsittelemään ajatuksissaan enemmänkin sellaisia asioita, joihin voi viitata prononimeillä tämä tai tuo. Esim. työnantajalta voi olla jäänyt täysiin väliin työntekijän opastaminen sellaisissa työtehtävissä, joissa käytetään samaa motorisoitua työvälinettä, jota työntekijä kertoo käyttäneensä aiemmassa työpaikassaan, mutta ei koskaan sellaisissa paikoin, missä voi ajoittain olla vilkas liikenne. Kyseessä voisi tällöin olla vaikkapa ruohonajelua pientraktorilla kerrostalojen pihoilla ja kahteen suuntaan kulkevien katujen välisillä ruohoalueilla, aiemman kokemuksen koostuessa laajalla, aidoin rajatulla teollisuusalueella suoritetusta ruoholla ajelusta. Kun työnantajan palkanneelta asiakkaalta tulee sitten palautteena, että autojen huomioiminen ei ole ollut riittävää, työnantaja purkaa tuntemuksensa työntekijään ja saattaapa käyttää tilaisuutta hyväkseen tokaisten samaan syssyyn, että ”koeaika on olemassa juuri sitä varten, että huonosti työhön sopivat työntekijät voidaan irtisanoa helposti”. Samainen työnantaja ei todennäköisesti olisi tajunnut antaa positiivista palautetta työntekijälle sellaisista työtehtävistä, jotka ovat olleet työntekijälle uusia kuten vaikkapa kivilaatoitustyöt ja niihin liittyvät kivilaattojen leikkaukset sopiviin muotoihin, vaan reagoi lähinnä silloin, kun jotain ei ole mennyt kuten olisi toivottua.
Muistuma 1: ”Eräs muu työntekijä, jonka kanssa olin tullut hyvin toimeen, soitti vielä samana päivänä, jolloin sain potkut, tyynnyttääkseni mieltäni ja kertoakseen, että Riitta nyt vaan on sellainen tuittupää. Soittona tämä oli poikkeuksellista sellaisessa maassa kuin Suomi, mikä herätti heti epäilyksen siitä, että olisin saattanut purkaa mahdollisen harmituksena vaikkapa johonkin verkon keskustelufoorumeista, missä tuohtumuksen osoitus olisi voinut säilyä vuosien ajan, mikä olisi voinut haitata uusien asiakkaiden hankkimista.”
Vaikkei ihmisten tunneäly olisikaan hirmu hyvin kehittynyt, on heillä silti käytössään jonkinlainen primitiivinen kyky muodostaa ihmisistä tuntemuksia, joiden avulla he erottavat, ketkä ovat jollain tapaa samanhenkisiä heidän kanssaan. Tällaisen fiilistelyn ongelma on sen näkemyksiä aiheuttavuuden peruuttamattomuudessa, jolloin vääristyneiden fiilistelyjen kohteena olevan työntekijän on vaikea saada heitä tuntemaan toisella tavoin, jos he eivät koettele ollenkaan fiiliksiensä kelpoisuutta. Todennäköisempää on, että pyritään löytämään jonkinlaisia vahvistumia sille, minkä on koettu fiilispohjalta pätevän tai ainakin jotkut heistä kokevat, muiden päätyessä myötäilemään työilmapiiriä aistiskeltuaan. Esim. yhden vähemmän muiden joukkoon sopimattoman ajellessa autollaan kohti työpaikan toimistoa, hänen nähtäväkseen on aseteltu kävelemään työpaikan suuntaan yksi hiukan spuken näköinen toinen työntekijä työvaatteet muovipussissa, mikä erottuu aamun aisteja vähän kuormittavuudessa sen verran helposti, että koetaan voitavan tehdä päätelmä, että tuo autolla töihin tuleva jätti tahallaan tuon toisen ottamatta kyytiin ja mikä olisi sitten todiste sille jollekin, mitä hänestä on haluttu väittää. Huomioimatta on saanut jäädä, että autolla ajellut on tunnistanut välittömästi keinotekoisen asettelun tuntuisuuden tai tilannelavastuksen oloisuuden, mistä johtuen hän on päättänyt kokeilla, mitä siitä seuraa, kun hän jättää ottamatta kyytiin. Olisi ehkä kannattanut ottaa, sillä kukaan muista työntekijöistä ei tietenkään mainitse asiasta, mutta jonkinlaisen lisääntyneen keskinäisen supinan tai ennakkotietämyksen tulevasta työsopimuksen päättämisestä saattaa aistia.
Työnantaja, joka haluaa varmistella hänen tärkeänä koettavuuttaan, saattaa työntekijän työsopimuksen päätettyään tehdä soittokierroksen muihin lähialueiden yrityksiin, jotka toimivat samalla toimialalla, varoittaakseen ennalta, että joku tietty henkilö saattaa tulla kyselemään töitä heiltä ja että kyseinen henkilö ei olisi sellainen työntekijä, joka olisi hyvää työntekijäainesta. Jos irtisanonut työnantaja on sellainen, joka ei henkilökohtaisella tasolla kestäisi tilannetta, missä hän vajoaisi merkityksettömyyden alati laajenevaan ihmismassaan yritystulojen ollessa juuri ja juuri elantoa antavaa, hän voi haluta käyttää monen muunkin yrityksen noudattamaa käytäntöä, missä yritykseenpäin johdetaan assosiaatioita sellaisten ihmisten toimesta, jotka saattavat närkästyksissään sanoa jotain äksyä kyseisestä yrityksestä, siinä työskentelevistä tai sen omistajista, mutta mikä olisi helppo torjua ja jättäisi vaikutukseksi lähinnä sen, että yrityksestä tällä tavoin tietoiseksi tulleet tulisivat samalla tietoiseksi sen tarjoamista palveluista.
Muistuma 2: ”Jostain syystä Riitta halusi suorittaa irtisanomisilmoituksensa karjumista muistuttavalla äänensävyllä, vaikkei sellaiseen saanut johdettua syytä mistään.”
Muistuma 3: ”Käydessäni eräässä toisessa viheralan yrityksessä kyselemässä töitä, sen omistajalla oli kuulolaite korvassaan ja jouduin itse puhumaan varsin voimakkaalla äänellä, jotta minua voitiin kuulla.”
Muistuma 4: ”Myöhempinä vuosina samaisen työpaikan ohi kulkevaa katua alkoi vuosien ajan kävelemään joku maata pitkin viistävää ostoskassiaan kuljettanut häiskä, joka myös päätyi karjumaan minulle. Kuin muistutuksena siitä aiemmin kyytiin ottamattomasta muovikassin kanssa laahustaneesta tyypistä ja Riitan karjumisesta.”
Muistuma 5: ”Yrityksen toisen omistajan monster-tyyppistä kuorma-autoa, samaisen henkilön pitkää fledaa ja karkeita kasvoja ovat myöhempien vuosien aikana pyritty tuomaan uudelleen mieleen sellaisissa muissa tilanneyhteyksissä, missä esiintyy karjumista, huutamista, voimakasta äänenkäyttöä, ärhäkkyyttä tms. Ikään kuin olisi jokin ihmisistä muodostuva nettiverkosto, jossa jaellaan toimintaohjeita kuinka ärsyttää yhtä ja pitää siinä samalla jotain tiettyä yritystä nettiverkoston jäsenien tiedossa. Tämä toinen yrityksen omistajista oli aiemmin ollut ns. hiljainen hissukka, mutta sittemmin hän on tohtinut aina IT-alan töitä hakiessani pöllähtämään monster-autonsa tai yrityksen pakettiauton kanssa esiin juuri niinä päivinä, jolloin olen aloittanut työnhakemisen ja käyttänyt siinä Monster-työnhakupalvelua. Tai sitten joku yrityksen harvoista pakettiautoista tulee näkyvillä jonkun yrityksen työntekijän ajamana ollessani lenkkeilyasussa ja tätä edeltävänä tapahtuma ollen jotain sellaista asunnolla tapahtunutta, missä tuli kokeneeksi tuohtuneisuutta tai ärsyyntyneisyyttä. Sittemmin assosiaatio- ja priming-effect -leikkiin ovat alkaneet osallistua myös muut samaisen kadun yritykset kuten taksifirma, maalausliike, pelti-ja eristyön tekijä, putkiasentaja ym.
Muistuma 6: ”Useampi vuotta irtisanomisen jälkeen tulin kokeilleeksi, josko tässä viheralan firmassa olisi tarjota jotain fyysistä työtä kun ei menoa IT-alan työhaastatteluihinkaan ollut. Puhelinkeskustelussa Riitta otti minut hyvin vastaan, mutta mennessäni toimistolle, hän odotutti minua parikymmentä minuuttia ja sanoi sitten, toisen puhelun lopetettuaan, ettei töitä olisikaan ja se keskustelu päättyikin sitten siihen. Sen ehti huomioida, että työntekijöiksi oli valikoitunut joukko puolalaisiakin työntekijöitä, mutta yrityksen koko työn ja pihalle olevien autojen määrän perusteella vaikutti olevan samanlainen kuin monia vuosia aikaisemminkin.”
Joissakin yrityksissä epäkohdista pääsee jopa väittelemään, eikä se heti seuraavaksi johda irtisanomiseen työstä.
Muistuma 7: ”Eräskin aiempi työnantaja (rakennuksienpurkua) maksoi sinällään, ainakin ensi alkuun, ihan kelvollista palkkaa, mutta oli hyvin halukas olemaan maksamatta kesälomarahoja ja käytännössä vaati pitämään palkattomia vapaita pari päivää niiden sijaan. Kun asiasta kanteli eteenpäin viranomaisreittejä, oli muutaman päivän hiukan hiljaisempaa työtuntien saamisen osalta, minkä aikana vaihtelimme useita tekstiviestejä keskenämme, joista eräässä työantaja ehti jo vähän asianajallakin uhkailemaan, oman oikeassa olevuuden vakuuttelun käydessä riittämättömäksi, mutta lopulta työntekijä sai kesälomarahansa, työt jatkuivat ja pääsi myöhempiinkin työkohteisiin mukaan. Tuntipalkoista tosin katosi myöhempien työkohteiden aikana pari euroa ja uutena työntekijä mukaan tullut oli jotenkin kaikki-työ-kelpaa -asenteinen, minkä saattoi tulkita jonkinlaisena työnantajan varautumisena siihen, että joku työntekijöistä saattaisi heittäytyä hankalaksi.”
Muistuma 8: ”Ollessa rakennuspurkajana siinä kerrostalokohteessa Lappeenrannan Kivisalmessa, missä kokonainen kerrostalo oli peruskorjauksessa, ei työnantajan osalta ollut mitään huomauttamista, palkkojen tullessa ajallaan ja oikeansummaisina, eikä työnantaja ollut moksiskaan mistään täydentävistä kysymyksistä liittyen työn suorittamisen yksityiskohtiin tai maininnoista liittyen parempien suojavarusteiden tai työvälineiden tarpeeseen. Työnantaja kävi tuolloin joko itse tuomassa tarvittavat välineet ja varusteet, taikka antoi luvan käydä ostamassa kaupasta tarvittavan ja laittaa kuitti ostoksista hänelle. Erikoista noissa töissä oli se, että kerrostalon peruskorjauksesta vastuussa ollut rakennuskonsernin työnjohtaja salli alihankkijan työntekijöiden (jotain rappareita, muurareita tai mitä lie) bissen juomisen ja tyhjien pullojen nurtsille vippaamisen siinä rappaustyön ohessa ja kadun ihmisten tilanteen potentiaalisesti nähdessä. Samanaikaisesti rakennuksessa työskenteli myös kirves- ja sähkömiestä, alihankkijoina tai rakennuskonsernin palkkalistoilla.”
Muistuma 9: ”Näissä purkutöissä oli adrenaalin erittymisen vuoksi paljon mieleen jäävää kuten tiiliseinän romahdattuminen alas lekalla tai silkat vahingot kuten pienen vesivahingon aiheuttaminen sorkkaraudalla, mikä sitten valutti vettä alakerran Postin lattialle (virastotalon sisätiloja purettaessa), mutta jostain syystä tällaisen tapahtumat ovat vain vähäisessä määrin päätyneet muiden ihmisten tietoon. Toisin kuin työskentelyt tai tapahtumat liittyen aiempiin viherhommiin.”
<-- Työttömyyden pätkiä, työvoiman palvelukeskuksessa asiakkaana (2019 - 2022)
Paremminkin voitaisiin tutkia (2007 - 2008) -->