Pari päivää ennen kuin sai tietää ajanvarauksesta eräällä naispuoliselle työvoimavirkailija, mielestä nostateltiin pintaan muistikuvia ja muita mielteitä liittyen aikaan, jolloin vietti paljon aikaa eräässä kommuunissa (kolmen tytön yhteisessä asunnossa Kimpisessä, heidän opiskeluaikoinaan, hiukan ennen vuosituhannen vaihdetta), jonka eräs asuja oli tullut itselle varsin läheiseksi.

Kun sitten tapasi hänet, saattoi heti huomata, että hänet oli stailattu sen näköiseksi kuin yksi näistä kommuunissa asuneista tytöistä. Tarkemmin ottaen sen tytön näköiseksi, josta tulin aikoinaan ilmaisseeksi olevani enemmän kiinnostunut kuin siitä, jonka äärelle omien koulupäivieni jälkeen tavanomaisesti hakeuduin. Kävin myös selväksi, että mieltä pyrittiin saamaan luomaan assosiaatioyhteyttä aiemman Pasi-nimisen työnantajan ja tuon toisen tytön tuolloisen Pasi-nimisen poikaystävän välille, joista viimeksi mainittu tuli kertaalleen uhanneeksi läimäyttää kuonoon, koska oli kuulemma yrittänyt vikitellä hänen tyttöystäänsä. Huomioitavaa tässä on, että tuon menneen ajan tapahtumista on mitä ilmeisemmin kirjattu johonkin tietojärjestelmään ylös kaikenlaista messevää tapahtuvaa, joihin voi niiden muistettavuuden vuoksi viitata myöhemmin, sekä pyrkiä muokkaamaan niiden muistettavuutta tietynlaisena.

Kyseistä TE-toimiston tapaamista saattoi pitää jonkinlaisena kokeiluna sille, pysyttäytyisikö rauhallisena ja vastaansanomattomana siitäkin huolimatta, että itselle tehtiin ehdotelmia työtarjouksista, joista ei pitänyt, koska ei teoriassa haluaisi vähäisenkään kiihtymyksen nousevan siinä tilanteessa esille ja muodostavan uutta hermoverkostusta nykyhetken ja menneen ajan välillä. Eduskuntavaalit oli sattumoisin käyty juuri edellisenä päivänä.

Muuta Emilian häijyydestä viestivää edusti mm. se, että hän piti nenää sormellaan eli laski päänsä niin alas, että hänen nenänsä nojasi yhteen häneen sormistaan, mikä vaikutti hankalalta asennolta, mutta hän piti kuitenkin itseään sen verran aikaa aloillaan, että asennon hankaluus tuli varmasti selväksi. Muuta liioitellun pitkään suoritettua edusti mm. se, että hän etsiskeli (pyynnöstä) työvoiman palvelukeskuksen yhteystiedoista jotain sopivalta kuulostavaa titteliä niin pitkään, ettei siinä etsimisessä ollut enää mitään tolkkua jäljellä. Vahtimestareiden osalta mainitsi yhteystietoja katsellessaan, että "vahtimestarit ei varmaan ainakaan" [tiedä keneltä eräästä asiasta kysyä] ikään kuin halventavana viittauksena aiempaan työkokemukseen Lappeenrannan kaupungintalon virastomestareiden apulaisena toimiessa, joka oli sattumoisin myös eräs TE-toimiston osoittama työpaikka. Väitti, että "ei viitsi jättää töitä seuraavalle" [työvoimavirkailijalle], joten "viedään tämä työvoiman palvelukeskusasia" loppuun asti nyt sillä tapaamiskerralla. Yritysavun suuntaan ei tehnyt minkäänlaista aloitetta, vaikka olinkin monessa sähköpostiviestissä ilmaissut kiinnostuksesta ohjelmistotuotantoon liittyvään yritystoimintaan.

Muistuma 1: Pöydällä hänellä oli kuivunut kynä noukittavana lomaketta varten, hänen istuessaan taustalla näkyi Brother-merkkinen tulostin ja itse kotiin päästyä omasta tulostimesta oli muka toner-aine lopussa, vaikka vasta äskettäin vaihdettu siihen uusi sellainen. Tapaamiselta poistuessa ei voinut olla huomioimatta virastorakennuksen ovelta pari metriä seisonutta Angry Birds -reppua selässään kantanutta tyttöä ja joka tavallaan pakotti ottamaan sen yhden ainoan suunnan hänen kiertämisekseen, jolloin näköpiiriin hakeutui painavia Lidl-kasseja kantava, soturihousuinen nuorijamppa.