Ministeriöissä on varmastikin koettu helposti argumentoinneissa hyödynnettäväksi sen väittämän, että palvelukeskuksissa, joihin pitkäaikaistyöttömiä pyritään ohjaamaan, työttömän asioita käsittelee aina kaksi virkailijaa, joista toinen on sosiaaliasioihin erikoistunut ja toinen varsinainen työvoimavirkailija. Sieltäkin löytyy joltain toiselta käytävältä terveysasioihin erikoistunut henkilö, joka voidaan tarvittaessa varata käyttöön kokonaisen tunnin ajaksi, jolloin ainakin teoriassa työttömän asioita tultaisiin käsitellyksi usealta relevantilta kantilta.

Vielä TE-toimiston asiakkaana ollessaan työttömälle voidaan "mainostaa" palvelukeskuksen laajempaa keinovalikoimaa kuten ostopalvelut ja lääkärin tutkimukset, mutta kun lopulta on palvelukeskuksen asiakas, huomaa, että kysymykseensä ostopalveluiden käytettävyydestä saa käyntikohtaisesti vastaukseksi joko "se on mahdollista", "katsellaan tilannekohtaisesti sitten kun on saatu asioita etenemään muilta osin", "ei ole ensisijaisesti käytetty" tai "sairaanhoitopiirillä on jo nykyisellään kattava valikoima erilaisia terveyspalveluita". Vaikka kokemus palvelukeskuksessa asioimisessa sinänsä voi olla leppoisa ja tavatut roolinpitäjät mukavalta tuntuvaa seuraa, voi kuukausien asiakkuuden jälkeen huomata, ettei eroa aiempaan TE-toimistossa asioimiseen juurikaan ole, mikä johtuu erityisesti täydentävien palveluiden pitkään kestävästä sarjamuotoisesta odottelusta tai niiden olemattomuudesta. Jutustelut työvoimavirkailijoiden kanssa ovat melko samankaltaisia TE-toimistoon verrattuna, mahdollisesti hienoisella erolla nopeampaan elämäntilanteiden tunnistamiseen liittyen.

Jos työtön työnhakija tulee vielä TE-toimistossa asioidessaan huomanneeksi, kuinka usea kohdattu työvoimavirkailija tulee nostaneeksi yksittäisellä käynnillä moneen kertaan esille asioimisen siirtämisen pitkäaikaistyöttömille suunnattuun työvoiman palvelukeskukseen ja antaa samalla mahdollisuuden tulkita käytöksestään, että virkailijalla on tällaisesta kertoessaan jokin painostava syy mielessään, tulee vapaavalintaisesti spekuloitavaksi, miksi se on niin kovin tärkeää ja mille tahoille?

Työnjako voidaan mainita perusteena, sekä ne "paremmat palvelut", mutta nämä eivät selitä sitä, miksi työvoimavirkailijoista huokuu jännitettä tällaisen muutoksen saamiseksi tapahtumaan. Aivan kuin virkailijalle itselle olisi jotain haittaa siitä, että hän ei saisi tätä muutosta tapahtumaan. Useamman virkailijan kohdalla tällaista tapahtuessa, voi olettaa, että syy juontuu jollain tavoin TE-toimiston johtajistosta, jotka taasen ovat jollain olennaisella tavoin vastuussa siitä, että asiat saadaan tapahtumaan jonkin heitä velvoittavan tahon toiveiden/tavoitteiden mukaisesti. Yksinkertainen syy voi olla big dataan liittyvä eli on koettu helpommaksi tuottaa päättäjille datasta johdettua tietoa päätöksenteon tueksi, kun työttömät eivät ole epämääräisesti jollain palveluiden välisellä rajalla, vaan yksiselittäisemmin jonkin sellaisen tahon kontolla, johon työtön statuksensa puolesta paremmin sopii (vähemmän aikaa työttömänä olleet TE-toimistossa, pidemmän aikaa olleet palvelukeskukseen).

Jos työttömän selitykset eivät ole olleet TE-toimistossa asioidessa riittävän samankaltaisia muiden siellä asioivien työttömien kanssa, vaan yksittäinen virkailija kokee joutuvansa pähkäilemään liikaa sellaista, joka saa hänet tuntemaan itsensä jotenkin riittämättömäksi, saattaa syy työttömien palvelukeskukseen sysimiseen kummuta siitä, että työvoimavirkailijen oma työelämä helpottuisi. Tällaista tulkintaa tukisi, jos sillä viimeisellä kerralla TE-toimistossa ei enää käsiteltäisi moniakaan asiakkaan asioita kovin syväluotaavasti, vaan työvoimavirkailija olisi ikään kuin helpottuneisuuteen ajautuneessa tilassa, mikä juontuisi riittämättömyyden tunteiden toivotusta vähenemisestä.

Muistuma 1: "Emilia suorastaan työnsi minua mainitun palvelukeskuksen suuntaan ja vastasi kaikkiin esittämiini kysymyksiin siitä siihen tyyliin kuin voisi vastata mitä vaan ja uskoisi minun hyväksyvän vastauksen sellaisenaan. Olin ennen tapaamista kirjoittanut mm. oma-aloitteista selvitystä siitä, mitä minulla on mielessäni oman yritystoimintani aloittamiseen liittyen, mutta hän ei edes kysynyt olenko ottanut yhteyttä johonkuhun TE-toimiston starttiraha-asioita yms. käsittelevään, vaan hän käyttäytyi kuin tietäisi varmuudella, että asiakkaan asiointi siirtyisi toisaanne. Työnhausta keskustelu jäi sillä kertaa diiba daaba -tasolle. Se oli täysin erilainen kohtaaminen kuin ensimmäisellä tapaamisella, jolloin keskustelin hänen kaikesta muusta työhön liittyvästä paitsi häirinnästä kokonaisen tunnin ajan. Myönnettäköön, että aiemminkin palvelukeskuksen mahdollisuus on ollut ainakin sähköpostiviestittelyssä, missä minulle sanottiin, että saisin vapaasti miettiä mitä olen siitä mieltä, mutta tämä viimeisin käyntikerta oli vain yksinkertaisesti omituinen."

Vastahakoisuus työvoiman palvelukeskusta kohtaan sen osalta, ettei haluaisi antaa luettavaksi kaikkia sairaanhoitopiirin terveystietoja, sai työvoimavirkailija Emilian kommentoimaan: "mikset antaisi lupaa käyttää tietojasi, sehän antaa sinusta heti kuvan, että haluat ehkä salata jotain?" Hän oli sanonut, että palvelukeskuksen terveydenhoitaja olisi se, joka kävisi potilastietoja läpi (sairaanhoitopiirin rajoissa) ja tämän vahvistivat myös palvelukeskuksesta annettu sähköpostivastaus tiedusteluihin siitä, tarvitseeko todella antaa oikeus kaikkiin terveystietoihin. Tästä tuli vaikeasti käsiteltävä asia heille ja olisi voinut luulla, ettei heillä ollut mitään kokemuksia siitä, että joku voisi olla haluton antamaan lupaa (kaikkien) terveystietojensa katseluun. Työttömän esittämänä perusteluna haluttomuudelle oli ollut se, että luettavaa olisi ollut aivan liiaksi ja siellä oli kymmenittäin sellaisia käyntejä, joiden osalta olisi ensin täytynyt tehdä tietojenkorjaamisvaatimuksia. Lisäksi, kaikki sellainen tieto olisi jäänyt puuttumaan, joka olisi ollut saatavilla ainoastaan tietyiltä yksityisiltä lääkäriasemilta. Vaikka työtön työnhakija lupasi itse toimittaa kattavan valikoiman suoraan Kanta-palvelujen Potilastiedon arkistosta tulostettuja terveystietoja, täydennettynä yksityisten palvelutarjoajien potilastietomerkinnöillä, haluttiin "viimeiseen asti" saada oikeus sähköiseen terveystietojen katseluun.

Huomionarvoista olisi myös se, että kaikki tapaamiset TE-toimiston työnvoimavirkailijoiden kanssa ovat voineet päätyä ulkopuolisten tietoon ennen kuin tapaamisesta oli edes merkintää missään tietojärjestelmässä eli mistä sitä ennalta tietäisi, onko terveydenhoitajakaan, joka tietoja läpi kävisi, luotettava ollenkaan. Kun työvoiman palvelukeskuksesta kysyy mihin terveystietoja tarvitaan, sanotaan, että niitä tarvittaisiin "siinä laajuudessa kuin hakemuksen käsittelyn kannalta on tarpeellista" (sinne siis pyritään erikseen), mikä ei tarkoita mitään erityistä, vaan vähän kaikenlaista.