Saattaisi olla tutkimisen arvoista selvittää, voivatko työskentelyolosuhteet, työntekijöiden näkemykset muiden ihmisten työtään arvostavuudesta tai vaikka yksittäisen työntekijän liika fiiniys ja muuallepäin suuntautuneet ambitiot suhteessa työn fyysiseen yksinkertaisuuteen aiheuttaa juoruamisen ja vihjailun halun kehkeytymistä joissakin työntekijöissä? Esim. yhden työntekijän tehdessä vihertöissä nurmikon haravoinnin tai muun samalla käsikäyttöisellä työvälineellä suoritettavan työn paljon nopsemmin kuin muut ja päästessä täten usein nojailemaan työvälineen varteen silmäilemään maisemia ja muiden työntekijöiden suoriutumista, joitakin muita voi alkaa pänniä se mahdollisuus, että heiltä saatettaisiin jatkossa odottaa yhtä tehokasta työsuoritusta, joten he menevät kitisemään jotain vihjailevaa samalla työmaalla olevalle pomolleen, joka sitten ajoittain tulee huomioineeksi, että niinhän se mainittu työntekijä tosiaan nojailee siihen työvälineen varteen, vaikka muut paiskivat samaan aikaan täysillä hommiaan. Huoli siitä, että kitisijöitä alkaisi huolettamaan mahdollisuus heiltä vaadittavan jatkossa enemmän, voisi tässä perustua siihen, että vihjailun kohteena olevan karisma ja taktiset valinnat työvaiheiden suorittamisessa saattaisivat olla sellaiset, että uutena työntekijä olemisestaan huolimatta, hänestä saattaisi saada paremman roolimallin kyseisen työn tekijäksi kuin niistä nuorista likoista, jotka ovat olleet samoissa töissä tekemässä sitä tätä jo useampana aiempana vuotena, joten he kokevat näppäräksi ideaksi ohjata pomon huomiota, koska heidän välilleen olisi jo ehtinyt muodostua riittävä luottamussuhde. Ovathan he toki olleet niissä töissä jo useampana aiempana vuonna, mutta ei se heille sitä tarkoittaisi, että he pitäisivät siitä niin paljon, että tekisivät sitä silkasta ilosta.

Ei olisi pahitteeksi viestiä vaikka Suomen Yrittäjien toimesta pienyrityksille, että vaikka he työnantajina saattavat kuvitella olevansa työnantajina hyvin organisoituneita kyetessään pitämään yrityksensä ns. plussan puolella, vaikkeivat suuremmin olekaan investoineet uusiin työvälineisiin tai palkanneet paljon lisää henkilökuntaa, heidän tunneälynsä voi olla heikonlaisesti kehittynyt, heidän ollessaan tottunut käsittelemään ajatuksissaan enemmänkin sellaisia asioita, joihin voi viitata prononimeillä tämä tai tuo. Esim. työnantajalta voi olla jäänyt täysiin väliin työntekijän opastaminen sellaisissa työtehtävissä, joissa käytetään samaa motorisoitua työvälinettä, jota työntekijä kertoo käyttäneensä aiemmassa työpaikassaan, mutta ei koskaan sellaisissa paikoin, missä voi ajoittain olla vilkas liikenne. Kyseessä voisi tällöin olla vaikkapa ruohonajelua pientraktorilla kerrostalojen pihoilla ja kahteen suuntaan kulkevien katujen välisillä ruohoalueilla, aiemman kokemuksen koostuessa laajalla, aidoin rajatulla teollisuusalueella suoritetusta ruoholla ajelusta. Kun työnantajan palkanneelta asiakkaalta tulee sitten palautteena, että autojen huomioiminen ei ole ollut riittävää, työnantaja purkaa tuntemuksensa työntekijään ja saattaapa käyttää tilaisuutta hyväkseen tokaisten samaan syssyyn, että ”koeaika on olemassa juuri sitä varten, että huonosti työhön sopivat työntekijät voidaan irtisanoa helposti”. Samainen työnantaja ei todennäköisesti olisi tajunnut antaa positiivista palautetta työntekijälle sellaisista työtehtävistä, jotka ovat olleet työntekijälle uusia kuten vaikkapa kivilaatoitustyöt ja niihin liittyvät kivilaattojen leikkaukset sopiviin muotoihin, vaan reagoi lähinnä silloin, kun jotain ei ole mennyt kuten olisi toivottua.

Muistuma 1: ”Eräs muu työntekijä, jonka kanssa olin tullut hyvin toimeen, soitti vielä samana päivänä, jolloin sain potkut, tyynnyttääkseni mieltäni ja kertoakseen, että Riitta nyt vaan on sellainen tuittupää. Soittona tämä oli poikkeuksellista sellaisessa maassa kuin Suomi, mikä herätti heti epäilyksen siitä, että olisin saattanut purkaa mahdollisen harmituksena vaikkapa johonkin verkon keskustelufoorumeista, missä tuohtumuksen osoitus olisi voinut säilyä vuosien ajan, mikä olisi voinut haitata uusien asiakkaiden hankkimista.”

Vaikkei ihmisten tunneäly olisikaan hirmu hyvin kehittynyt, on heillä silti käytössään jonkinlainen primitiivinen kyky muodostaa ihmisistä tuntemuksia, joiden avulla he erottavat, ketkä ovat jollain tapaa samanhenkisiä heidän kanssaan. Tällaisen fiilistelyn ongelma on sen näkemyksiä aiheuttavuuden peruuttamattomuudessa, jolloin vääristyneiden fiilistelyjen kohteena olevan työntekijän on vaikea saada heitä tuntemaan toisella tavoin, jos he eivät koettele ollenkaan fiiliksiensä kelpoisuutta. Todennäköisempää on, että pyritään löytämään jonkinlaisia vahvistumia sille, minkä on koettu fiilispohjalta pätevän tai ainakin jotkut heistä kokevat, muiden päätyessä myötäilemään työilmapiiriä aistiskeltuaan. Esim. yhden vähemmän muiden joukkoon sopimattoman ajellessa autollaan kohti työpaikan toimistoa, hänen nähtäväkseen on aseteltu kävelemään työpaikan suuntaan yksi hiukan spuken näköinen toinen työntekijä työvaatteet muovipussissa, mikä erottuu aamun aisteja vähän kuormittavuudessa sen verran helposti, että koetaan voitavan tehdä päätelmä, että tuo autolla töihin tuleva jätti tahallaan tuon toisen ottamatta kyytiin ja mikä olisi sitten todiste sille jollekin, mitä hänestä on haluttu väittää. Huomioimatta on saanut jäädä, että autolla ajellut on tunnistanut välittömästi keinotekoisen asettelun tuntuisuuden tai tilannelavastuksen oloisuuden, mistä johtuen hän on päättänyt kokeilla, mitä siitä seuraa, kun hän jättää ottamatta kyytiin. Olisi ehkä kannattanut ottaa, sillä kukaan muista työntekijöistä ei tietenkään mainitse asiasta, mutta jonkinlaisen lisääntyneen keskinäisen supinan tai ennakkotietämyksen tulevasta työsopimuksen päättämisestä saattaa aistia.

Työnantaja, joka haluaa varmistella hänen tärkeänä koettavuuttaan, saattaa työntekijän työsopimuksen päätettyään tehdä soittokierroksen muihin lähialueiden yrityksiin, jotka toimivat samalla toimialalla, varoittaakseen ennalta, että joku tietty henkilö saattaa tulla kyselemään töitä heiltä ja että kyseinen henkilö ei olisi sellainen työntekijä, joka olisi hyvää työntekijäainesta. Jos irtisanonut työnantaja on sellainen, joka ei henkilökohtaisella tasolla kestäisi tilannetta, missä hän vajoaisi merkityksettömyyden alati laajenevaan ihmismassaan yritystulojen ollessa juuri ja juuri elantoa antavaa, hän voi haluta käyttää monen muunkin yrityksen noudattamaa käytäntöä, missä yritykseenpäin johdetaan assosiaatioita sellaisten ihmisten toimesta, jotka saattavat närkästyksissään sanoa jotain äksyä kyseisestä yrityksestä, siinä työskentelevistä tai sen omistajista, mutta mikä olisi helppo torjua ja jättäisi vaikutukseksi lähinnä sen, että yrityksestä tällä tavoin tietoiseksi tulleet tulisivat samalla tietoiseksi sen tarjoamista palveluista.

Muistuma 2: ”Jostain syystä Riitta halusi suorittaa irtisanomisilmoituksensa karjumista muistuttavalla äänensävyllä, vaikkei sellaiseen saanut johdettua syytä mistään.”

Muistuma 3: ”Käydessäni eräässä toisessa viheralan yrityksessä kyselemässä töitä, sen omistajalla oli kuulolaite korvassaan ja jouduin itse puhumaan varsin voimakkaalla äänellä, jotta minua voitiin kuulla.”

Muistuma 4: ”Myöhempinä vuosina samaisen työpaikan ohi kulkevaa katua alkoi vuosien ajan kävelemään joku maata pitkin viistävää ostoskassiaan kuljettanut häiskä, joka myös päätyi karjumaan minulle. Kuin muistutuksena siitä aiemmin kyytiin ottamattomasta muovikassin kanssa laahustaneesta tyypistä ja Riitan karjumisesta.”

Muistuma 5: ”Yrityksen toisen omistajan monster-tyyppistä kuorma-autoa, samaisen henkilön pitkää fledaa ja karkeita kasvoja ovat myöhempien vuosien aikana pyritty tuomaan uudelleen mieleen sellaisissa muissa tilanneyhteyksissä, missä esiintyy karjumista, huutamista, voimakasta äänenkäyttöä, ärhäkkyyttä tms. Ikään kuin olisi jokin ihmisistä muodostuva nettiverkosto, jossa jaellaan toimintaohjeita kuinka ärsyttää yhtä ja pitää siinä samalla jotain tiettyä yritystä nettiverkoston jäsenien tiedossa. Tämä toinen yrityksen omistajista oli aiemmin ollut ns. hiljainen hissukka, mutta sittemmin hän on tohtinut aina IT-alan töitä hakiessani pöllähtämään monster-autonsa tai yrityksen pakettiauton kanssa esiin juuri niinä päivinä, jolloin olen aloittanut työnhakemisen ja käyttänyt siinä Monster-työnhakupalvelua. Tai sitten joku yrityksen harvoista pakettiautoista tulee näkyvillä jonkun yrityksen työntekijän ajamana ollessani lenkkeilyasussa ja tätä edeltävänä tapahtuma ollen jotain sellaista asunnolla tapahtunutta, missä tuli kokeneeksi tuohtuneisuutta tai ärsyyntyneisyyttä. Sittemmin assosiaatio- ja priming-effect -leikkiin ovat alkaneet osallistua myös muut samaisen kadun yritykset kuten taksifirma, maalausliike, pelti-ja eristyön tekijä, putkiasentaja ym.

Muistuma 6: ”Useampi vuotta irtisanomisen jälkeen tulin kokeilleeksi, josko tässä viheralan firmassa olisi tarjota jotain fyysistä työtä kun ei menoa IT-alan työhaastatteluihinkaan ollut. Puhelinkeskustelussa Riitta otti minut hyvin vastaan, mutta mennessäni toimistolle, hän odotutti minua parikymmentä minuuttia ja sanoi sitten, toisen puhelun lopetettuaan, ettei töitä olisikaan ja se keskustelu päättyikin sitten siihen. Sen ehti huomioida, että työntekijöiksi oli valikoitunut joukko puolalaisiakin työntekijöitä, mutta yrityksen koko työn ja pihalle olevien autojen määrän perusteella vaikutti olevan samanlainen kuin monia vuosia aikaisemminkin.”

Joissakin yrityksissä epäkohdista pääsee jopa väittelemään, eikä se heti seuraavaksi johda irtisanomiseen työstä.

Muistuma 7: ”Eräskin aiempi työnantaja (rakennuksienpurkua) maksoi sinällään, ainakin ensi alkuun, ihan kelvollista palkkaa, mutta oli hyvin halukas olemaan maksamatta kesälomarahoja ja käytännössä vaati pitämään palkattomia vapaita pari päivää niiden sijaan. Kun asiasta kanteli eteenpäin viranomaisreittejä, oli muutaman päivän hiukan hiljaisempaa työtuntien saamisen osalta, minkä aikana vaihtelimme useita tekstiviestejä keskenämme, joista eräässä työantaja ehti jo vähän asianajallakin uhkailemaan, oman oikeassa olevuuden vakuuttelun käydessä riittämättömäksi, mutta lopulta työntekijä sai kesälomarahansa, työt jatkuivat ja pääsi myöhempiinkin työkohteisiin mukaan. Tuntipalkoista tosin katosi myöhempien työkohteiden aikana pari euroa ja uutena työntekijä mukaan tullut oli jotenkin kaikki-työ-kelpaa -asenteinen, minkä saattoi tulkita jonkinlaisena työnantajan varautumisena siihen, että joku työntekijöistä saattaisi heittäytyä hankalaksi.”

Muistuma 8: ”Ollessa rakennuspurkajana siinä kerrostalokohteessa Lappeenrannan Kivisalmessa, missä kokonainen kerrostalo oli peruskorjauksessa, ei työnantajan osalta ollut mitään huomauttamista, palkkojen tullessa ajallaan ja oikeansummaisina, eikä työnantaja ollut moksiskaan mistään täydentävistä kysymyksistä liittyen työn suorittamisen yksityiskohtiin tai maininnoista liittyen parempien suojavarusteiden tai työvälineiden tarpeeseen. Työnantaja kävi tuolloin joko itse tuomassa tarvittavat välineet ja varusteet, taikka antoi luvan käydä ostamassa kaupasta tarvittavan ja laittaa kuitti ostoksista hänelle. Erikoista noissa töissä oli se, että kerrostalon peruskorjauksesta vastuussa ollut rakennuskonsernin työnjohtaja salli alihankkijan työntekijöiden (jotain rappareita, muurareita tai mitä lie) bissen juomisen ja tyhjien pullojen nurtsille vippaamisen siinä rappaustyön ohessa ja kadun ihmisten tilanteen potentiaalisesti nähdessä. Samanaikaisesti rakennuksessa työskenteli myös kirves- ja sähkömiestä, alihankkijoina tai rakennuskonsernin palkkalistoilla.”

Muistuma 9: ”Näissä purkutöissä oli adrenaalin erittymisen vuoksi paljon mieleen jäävää kuten tiiliseinän romahdattuminen alas lekalla tai silkat vahingot kuten pienen vesivahingon aiheuttaminen sorkkaraudalla, mikä sitten valutti vettä alakerran Postin lattialle (virastotalon sisätiloja purettaessa), mutta jostain syystä tällaisen tapahtumat ovat vain vähäisessä määrin päätyneet muiden ihmisten tietoon. Toisin kuin työskentelyt tai tapahtumat liittyen aiempiin viherhommiin.”