Oikeusasiamies

• Ei pääsääntöisesti käsittele kanteluita, joita ei ole kohdennettu riittävän tarkoin henkilöihin eli sieltä ei voi pyytää yleistä suositusta siihen, miten TE-toimiston tms. pitäisi toimia, jos asiakas kokee ennalta riskiksi sen, että hän saattaa kohdata jonkinlaista häirintää työssä, johon hänet olisi osoitettu.

Hallintolaista

• Viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.
• Asiointi ja asian käsittely viranomaisessa on pyrittävä järjestämään siten, että hallinnossa asioiva saa asianmukaisesti hallinnon palveluita ja viranomainen voi suorittaa tehtävänsä tuloksellisesti.

Työttömyysturvalaista

• Henkilöllä on pätevä syy kieltäytyä työllistymistä edistävästä palvelusta ja keskeyttää palvelu, jos palvelu ei ole hänen terveydentilansa tai työ- ja toimintakykynsä huomioon ottaen hänelle sopivaa.

Työturvallisuuslaista

• Jos työssä esiintyy työntekijään kohdistuvaa hänen terveydelleen haittaa tai vaaraa aiheuttavaa häirintää tai muuta epäasiallista kohtelua, työnantajan on asiasta tiedon saatuaan käytettävissään olevin keinoin ryhdyttävä toimiin epäkohdan poistamiseksi.

Perustuslaista

• Jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen.
• Ketään ei saa tuomita kuolemaan, kiduttaa eikä muutoinkaan kohdella ihmisarvoa loukkaavasti.

Mietteitä tilanteiden korjausyrityksiksi

Jos työvoimaviranomainen päätyy ymmärtämättömyyttään tai haluttomuuttaan osoittaa ymmärtävänsä nykyaikaista, psykologiaa ja tietoteknologiaa hyödyntävää häirintää, sivuuttamaan kaiken häirinnästä kerrotun, suorittaako hän tällöin virkavirheen tai suorastaan rikoksen? Entä jos hän olisi tullut ymmärtäneeksi hänelle kerrotun paremmin, keskustelisi siitä luontevasti asiakkaan kanssa, tiedostaisi häirinnän mahdolliset vaikutukset työssä suoriutumiseen ja silti jättäisi häirinnän täysin huomioimatta?

Jos työvoimaviranomainen ei tee minkäänlaista ehdotusta tai edes tiedustele asiakkaalta, onko asiakas ottanut häirintäasiaan liittyen yhteyttä mihinkään tahoihin kuten poliisiin tai terveyspalvelujen tarjoajiin, jääkö tällöin huomioimatta joitakin olennaisia ihmisten perusoikeuksia, sillä tällöinhän työvoimaviranomainen voisi yhtä hyvin laskea pelkästään työttömyyspäiviä ja olla olematta asiakkaaseen yhteydessä muutoin kuin käskeväluonteisin kirjein?

Jos asiakas on omatoiminen ja pyrkii hakemaan riskejä puoltavia näkemyksiä ja lausuntoja Eksotelta, kuten käymällä mielenterveysyksikössä, terveysasemilla, ravitsemusterapeutillakin ym. eikä koe sielläkään tulevansa huomioiduksi häirinnästä kertomansa suhteen, onko työvoimaviranomaisella täten laillinen (eettinen?) oikeus olla huomioimatta asiakkaan kertomuksia häirinnästä, koska asiakkaalla ei ole esim. lääkärinlausuntoa asiasta? Asiakas olisi tässä tapauksessa joutunut tekemään jopa rikosilmoituksen Eksotessa vain joidenkin kuukausien ajan toimineesta, erikoistumassa olleesta lääkäristä, koska tämä valitsi tietoisesti asiakkaan mielen pahoinpitelyn, töykeän käytöksen ym. nykyaikaisesta häirinnästä asiallisesti keskustelemisen sijaan.

Jos terveysviranomaiset eivät kerta kaikkiaan suostu laajentamaan tietämystään ns. koulutietämystä ulommalle, vaan käyttävät mieluummin konsensuspohjaisia ja monitulkintaisia diagnoosiluokituksia työnsä perustana, eivätkä työvoimaviranomaiset suostu huomioimaan häirinnän asiakkaalle aiheuttamia riskejä työelämässä, vaikka asiakas osoittaisi tuottaneensa häirintään liittyen useiden satojen sivujen edestä huolitellusti tuotettua aineistoa (blogeja, aikakauslehtimäisiä julkaisuja, kollaaseja, interaktiivisia demoja, audiotallenteita ym.), onko silti lain tai eettisesti toimimisen näkökulmasta hyväksyttävää aiheuttaa asiakkaalle karenssin uhka, jos asiakas kieltäytyy hänelle osoitetusta työstä mielensä ja elimistönsä vahingoittumisen riskiä välttääkseen?

Minkälaista työvoiman palvelua se sellainen on, missä indikaattorit asiakkaan omien työnhakuvelvoitteiden täyttymiselle on viritetty sellaiseksi, että ne eivät ota huomioon häirinnän ja asiakkaan omien selvittelyjen aikaa vievyyden osallistuvuutta työnhakemisen mahdollisuuksiin? Lukuisat huonot yöunet siihen vielä lisäksi.

Miksi asiakas on se, jonka täytyy selvittää ja selittää kaikki monimutkainen häirintään liittyvä? Psykologiaan ja tietoteknologiaan liittyy monenlaista hitaasti ymmärrykseen menevää opittavaa, mutta kukaan viranomainen ei ole tehnyt elettäkään konsultoidakseen esim. IT-konsultteja paremman ymmärryksen hankkimiseksi asiakkaalle aiheutuvista uhista.

Miten asiakas voi saada mielestään esille ja ymmärrettäväksi mitään monimutkaista, jos viranomaiset eivät edes suostu vastaanottamaan sähköpostitse sellaisia tavanomaisia tiedostoja kuin Word-dokumentit, PDF-tiedostot, JPEG-kuvat ym., vedoten loputtomasti tietoturvariskeihin? Tällainen johtaa siihen, että asiakkaan on tuotettava pelkistyksien pelkistyksiä selityksistään ja todennäköisesti hylättävä kaikki monimutkaiset esimerkit, jotta edes jotain häirinnästä kerrottavissa olevaa voitaisiin käsitellä vaikkapa tunnin pituisessa tapaamisessa viranomaisen kanssa. Ei kaikkea voi selittää yksinkertaisesti.

Millä perusteella työvoimaviranomaisen saa antaa olettaa, että Eksote olisi kykeneväinen tarjoamaan ideaalisen laadukasta tietämystä esim. psykiatriaan tai psykologiaan liittyen, jos Eksotella on jatkuvasti henkilöstö- ja osaamisvajausta (kategorisesti tai laadullisesti)? Pelkkä titteli ei ole tae ideaalista osaamisesta. Pikanttina huomiona, että Eksoten mielenterveysyksikössä vaikuttaa olevan halukkuutta palkata ihmisiä, joilla voi sukunimensä puolesta arvioida olla asiakkaita ärsyttävä vaikutus tietynlaisissa tilanteissa: Karhu, Kaljunen, Viinanen, Lempiäinen ym.

Mitä järkeä olisi käskyttää asiakasta aloittamaan juuri tietynlaiset työvoimaviranomaisten määräämät opiskelut sillä perusteella, että työmarkkinoilla olisi ns. tilausta kyseisenlaiselle osaamiselle, jos asiakkaan kokema häirintä olisi niin tehokasta, että se saa asiakkaan sekä tyystin unohtamaan, mitä on oppinut opiskeluissaan muutama päivä sitten, että sotkeutumaan omiin ajatuksiinsa häirinnän indusoimien erheellisten mietteiden vuoksi?

Mikä estäisi asiakasta tekemästä rikosilmoitusta työvoimaviranomaisista sillä perusteella, että hän olisi ennen työhön tai opiskeluun osoittamista määrittänyt trendikäyrän sille, mitä vahinkoa hänen ajattelukyvylleen ja käytöstaidoilleen ehtii tapahtumaan seuraavien kuukausien aikana, jos hän ei pysty välttämään tahallista häirinnällä vaikuttamista uutta tekemistä opetellessaan ja mikä sitten ennusteena toteutuisikin?

Osoitetusta työstä, johon työvoimaviranomaisten asiakas epämieluisasti suostuu, voi olla hyvin vaikea päästä irti ilman sanktioita, jos saatavilla ei olisi (oikeasti) pätevää ja tutkimisluonteisesta toiminnasta kiinnostunutta psykiatria tai tällaisen avustajana toimivaa psykoterapauttia. Tällaisiahan ei kokemukseen ja muuhun tuntumaan perustuen vaikuta olevan, mitä näkemyksenä vahvistaa eräänkin psykoterapeutin toteamus siitä, että he (eksotelaiset) noudattavat käytännöiksi muodostuneita ohjeistuksia, vaikka asiakkaista ne voivat tuntua vajavaisilta. Eksotelaisethan eivät tunnista edes sellaisen merkittävyyttä, että tietynlaisen häirintämetodin käyttöä esiintyy kausirajoista kuten vuodenajoista riippumatta ja lukuisissa eri konteksteissa. Ts. he eivät ymmärrä, miten minkälainen ajateltu tai kohdattu toiminta vaikuttaa yksilön mieleen, vaan he käyttävät tottuneisuuttaan standardinomaisia kaavakkeita ym. heidän työtään näennäisesti sujuvoittavaa. Asiakkaan kannalta lisäongelmaa aiheuttaa sekin, että lääkärit ovat valmiita suorastaan valehtelemaan asiakkaan tilanteesta, asiakkaan kertomasta ja lääkärin omasta suoriutumisesta/käytöksestä.