hei sosiaaliohjaajaM, sinä entinen Etelä-Karjalan työvoiman palvelukeskuksessa työskennellyt,

(tämä on olevinaan-keskustelua sosiaaliohjaajaM:n kanssa ja tarkoitettu monen nähtäväksi)

Et varmaankaan haluaisi tulla sekaantuneeksi aiempiin työtehtäviisi liittyviin asioihin, joiden viimeisimmässä käänteissä minua eivät niinkään ärsyttäneet ulkopuoliset, vaan palvelukeskuksen työntekijät ja mikä tilanteena ajautui siihen, että jouduin käyttämään "haista kanttura **ttu"-korttia (työvoimavirkailijalle todettua). Ihmisistähän olisi tyypillisesti mielekästä, että tilanteista ja ajanjaksoista juontuvia muistoja ja mietteitä ei tultaisi muiden arvaamattomien valintojen vuoksi sotkemaan keskenään ja olet ehkä jo orientoitunut aivan muihin asioihin kuin entisiin työtehtäviisi toisenlaisena sosiaalityöntekijänä, mutta tässä sitä ollaan.

Koska tietty työvoimavirkailija teki valinnan käyttäytyä kuin hänellä olisi vakavia ongelmia tiedonprosessoinnin kanssa, hän esiintyi kyvyttömänä ja haluttomana ottaa huomioon työllistymistilanteeseeni vaikuttavia asioita muutoin kuin siten, että lohkoo asiat "sipaistavaksi" sillä tavoin, että suuntautuessaan jankuttamaan sitä tätä kuntoutukseen liittyvästä, hän ei käytännössä ota huomioon mitään esim. uniongelmistani, asuinympäristöstäni ja monenlaisesta häirinnästä. Hän ilmaisi kyllä katseellaan ja nyökkäyksentapaisella muistavansa, kuinka olen maininnut ennenkin siitä, että pystyn kyllä muutamassa päivässä toipumaan kehon oireilusta ja mielentilan epämukavuuksista, jos olosuhteet mahdollistavat, mutta hän tuhosi tämän orastavan asianmukaisuuden sillä, että hän alkoi tekemään sinne tänne menneisiin vuosiin viittauksia aiemmin puheissa olleista ja tavatuista Eksoten asiantuntijoista, puhuen kuin heidän kanssaan asiointi olisi sujunut jotenkin optimaalisesti ja kuinka hyöty heistä olisi täysmääräistä ja kuinka hyöty olisi edelleen käytettävissä ajallisesta etäisyydestä riippumatta. Samaa hölmöläisyyttä edustivat myös toistot työttömyyspäivien määristä ja että "jotain pitäisi tehdä".

Minun täytyisikin pyytää sinua, sosiaaliohjaajaM, muistuttamaan tätä työvoimavirkailijaa ym. siitä, että sinäkin (minun lisäkseni) olet sanonut eräästä lääkäristä, ettei hänen minulle tekemänsä "haastattelu" jättänyt teille oikein mitään, mistä saisi jotain mietittävää, vaan se meni suorastaan jotenkin huonosti tjs. Tällaista olet sanonut eräällä käyntikerrallani palvelukeskuksessa. Tavatusta psykologista olen sanonut toimistolla käydessä useasti, että psykologi itsekään ei pitänyt itseään sopivana keskustelemaan kanssani asiantuntemattomuudestaan johtuen. Mm. näitä henkilöitä työvoimavirkailija kuitenkin käytti sillä tapaa puheissaan, että oli ikäänkuin "hyvä ja hyödyllistä, että ne on käyty läpi", vaikka hyödyttömyys oli totaalista. Ja sitten vielä ne kaikki jopa vuoteen kahteen venyneet viiveet asioiden etenemisissä.

Melkeinpä väittelyn alkua oli siinä, kuinka työvoimavirkailija eilen työnhakusuunnitelmaa päivitettäessä yritti väittää, että terveysasioitani on tutkittu paljonkin. No eikä ole, monesti olen pyydellyt kaikenlaista, mutta ihan turhaan ja jättipä työvoimavirkailija viimeisimmistä sähköpostiviesteistäni huomioimatta senkin, että olen käynyt fysioterapautissa ja röntgenissä polvisäryn vuoksi.

Keskustelua toimivista selvittelyistä ei ole ainakaan se, että sähköpostiin palvelukeskuksen terveydenhoitajalle, jossa kyselin mahdollisuudesta käydä uudestaan palvelukeskuksen käyttämällä psykiatrilla ei edes vastattu. Jos tavoitteena olisi selvittää, mikä olisi soveltuvaa kuntoutusta, jos sellaiseen lähdettäisiin, on tähän mennessä käynyt monesti ilmi, että henkilö on vähintään normaaliälyinen, korkeakoulutuksen hankkinut ja jolla on usein uniongelmia, häirintää esiintyy paljon ja asuinypäristöön olisi hyvä saada vaihdosta. Ja näitä tällaisia siis heivattiin eilen sivuun, jotta voitiin jättää ainoiksi toimintavaihtoehdoiksi kuntoutus, jolle ei osattu määrittää mitään tarkoituksenmukaisuutta, työpaikkojen omatoiminen hakeminen ja työnhaun kokonaan lopettaminen. Tämä työvoimavirkailija saattaisi ehkä puolustautua sanomalla, että kuntoutuksessa on erilaisia vaihtoehtoja, joista jotain mainittiin, mutta kun hänen puheisiinsa kuitenkin luikahti Laptuote ja muu sellainen toimintamallina vakioitu, missä ei olisi erityisempää sopivuuden arviointia, sellainen viestii minulle haluttomuudesta ymmärtää minuun vaikuttavia tekijöitä laajalti.

Työvoimavirkailija yritti korostaa sitä, kuinka "nykyään on mennyt niin kovaksi" tämä työllistäminen, että sen vuoksi sitten joudutaan tekemään vaikeita päätöksiä, mikä kuulosti suunnilleen yhtä uskottavalta kuin sanottaisiin, että "tällainen uusi kaikkien haluama trendi on tullut Suomeen", vaikka kyse jälkimmäisen tapauksessa olisikin vain hypetyksestä. Kuitenkin, moisten "kovien asenteiden" todenpitävyys tarkoittaisi myös sitä, että palvelukeskuksessa ja niillä tahoilla, joille se raportoi, ei ole sellaista palaute- ja vaikutuskanavaa, jonka kautta toimintaa voitaisiin parantaa TE-toimistojen ja palvelukeskuksen asiakkaiden kannalta, vaan käytännössä palvelukeskuksen johtokin on pitkälti tarpeeton.

Eilen oli olevinaan niin kiirekin, ettei edes aikomuksistani opiskeluun tai mahdollisuuksistani sellaisiin kysytty mitään, mutta samoja selitteitä aiemmista opiskeluun liittyvistä mietteistä monilta edellisiltä tapaamiskerroilta kuljetettiin allekirjoitetuissa papereissa mukana. Allekirjoituksen hetkellä olin liian tuohtunut ja vihainen, jotta olisin voinut käydä sitä ns. ajatuksella läpi. Mitäs sitten taas kolmen kuukauden päästä? Jätetäänkö jotain toisenlaista käsittelemättä?

Vaikka palvelukeskuksen "tuoteselosteessa" tuodaan esille sanaa "monialaisuus" ja millä viitataan mm. terveysalan ammattilaisten mukana oloon, on vuosien aikana jäänyt tuntuma, että asiakkailla harjoitellaan siten, miten heitä saa käsiteltyä ja ohjailtua erilaisesti puhuvien ja ajattelevien tiimiläisten luo heitä laittaessa. Esim. tietty terveydenhoitaja oli oikein mukava ja miettiväinen, sosiaaliohjaajaM myös, mutta eräs toinen sosiaalialan työntekijä oli jotenkin kovin hukassa kaikessa ajattelussaan ja eräs toinen terveydenhoitaja oli erittäin etäinen ja vähävastaileva.

Tästä tietystä työvoimavirkailijasta olen nyt tehnyt pysyvästi sen päätöksen, että aio häntä enää sietää. Sanoinkin viimeksi, että hän on minulle jatkossa "vastustaja". Puhelimitse läsnä tapaamisessa ollut taas joku muu sosiaalialan henkilö ei ollut sellainen, joka olisi kovinkaan herkästi lähtenyt kysymään minulta tarkentavia kysymyksiä, vaan hän oli pikemminkin työvoimavirkailijan puhumisten tukena ja henkilö, jolle työvoimavirkailija esitti, että siellä palvelukeskuksessa ja juuri hänellä käsittelyssä olleessa asiassa asioita tehdään hyvällä laadulla, kattavasti ym.

Pikanttia eilisessä tapaamisessa on sekin, että työvoimavirkailijan kuntoutuksesta jankuttavuus ei kaikesta tässä sanotusta huolimatta tuntunut hänenlaiseltaan toiminnalta, vaan ikään kuin jonkun kanssa ennalta sovitulta, että "näin tehdään". Pitäisikö minun täten suunnata osa työvoimavirkailijaan suuntaamani ärtyneisyyttä kohti esim. palvelukeskuksen johtoa?

Voisin minä itseasiassa sen myöntää, että on tämä työvoimavirkailija joskus aiemmin ollut ihan riittävän ns. kartalla siitä, mitkä asiat minuun vaikuttavat, mutta eilistä varten hänen käytössään ollut suhtautumisvalinta oli eräänlainen merkki siitä, että minun on syytä hylkiä ja halveksia häntä. Jonkun hänen tilalleen tulevan henkilön kanssa asioidessa on sitten taas uudet samojen asioiden selittämiset.

--

Retorisesti sosiaaliohjaajaM:ltä kysyen, koska hän ei varmaankaan voi kommentoida menneitä vapaasti tietosuojasyistä: Miltä tällainen sosiaaliohjaajaM kuulostaa sinusta? Kaikki ne kerrat kun olen puhunut sinun kanssasi tapaamisessa tai puhelitse, olenko koskaan ilmentänyt puheillani tai käytökselläni minkäänlaista hyökkäävyyttä vai ovatko keskustelumme olleet sujuvan jouhevaa ja mukavanlaatuisesti asioita käsitellyttä? Niin, varmastikaan ei ollenkaan ensin mainittua ja paljolti tuota toista. Paitsi tietysti silloin, jos olen ollut väsynyt ja olen joutunut hakemaan ajatuksiani kauemmin. Kuitenkin, muiden käytös vaikuttaa minun käytökseeni.

Ja sosiaaliohjaajaM.. harmi, että menit silloin tämän erään lääkärin palvelukeskuksella olemisen aikaan sanomaan minulle puhelimitse, että "voidaan tulla hakemaan sinut" (autolla), jotta pääsisin jo paikalla olleen lääkärin kanssa juttelemaan (olin jo hiukan myöhässä ja kovin väsynyt), sillä juuri tuona päivänä teille oli minulle ensimmäistä kertaa ovimiehenä Halpanen, joka oli kymmenisen vuotta sitten se henkilö, joka, ollessani valheellisin perustein ns. vapaaehtoiseen pakkohoitoon otettuna (vuosikymmen sitten), oli siellä sairaanhoitajana ja tuuppasi siellä lattioita pitkin jatkuvasti ja keskeytyksettä kulkeneen henkilön (eräs toinen) seinään ja pyysi erikseen muilta sairaanhoitajilta huomiota teolleen. Olisi tuolloin voinut yhtä hyvin huudahtaa "Katsokaa mitä tein! Tuuppasin tän yhen tälleen tuohon seinään! Hauskaa!" Muutenhan se oli siis paikka, jossa oikeastaan kenellekään ei ollut oikein mitään tekemistä, työntekijät mukaan lukien, joten erikoisemmista tapahtumista muille viestittynä voisi toki jäädä vaikutelma "ihan kauheasta paikasta", mikä saattoi ehkä olla tahallisen potilaaseen suuntautuneen töykeän teon tarkoituskin. Eniveis, siinä ei ollut mitään sattumanvaraista, että kyseinen Halpanen oli tuolla yhdellä kertaa ovimiehenä, mikä osaltaan voisi määrittää koko työvoiman palvelukeskusta ihmisyyden vastaiseksi paikaksi, vaikka miten hetkittäin esiintyisi mukavalla äänensävyllä jotain sanomisia.