Verkkopalvelujen tunnuksia on helppo luoda muillekin kuin itselleen, jos verkkopalvelu on tehty sellaiseksi, että luotua profiilia pääsee muokkaamaan heti, kun se on tehty eli ilman sähköpostin varmistamista. Kysymykseksi nousee tällöin tietenkin se, mitä joku toinen hyötyy siitä, että luo jollekin muulle ihmiselle jonkin verkkotunnuksen, mutta se on oikeastaan huono ensikysymys, sillä on parempi kysyä, miten se vaikuttaa johonkin ihmiseen, että hänelle tultiin luoduksi tunnus jonnekin? Miten hän käyttäytyy sen seurauksena? Mitä hän tulee havainnoineeksi mennessään tai yrittäessään poistaa tunnusta, jota ei itse ole hankkinut? Mitä muuta tapahtuu noihin samoihin? Jääkö hänelle tapahtumasta joitain erityisiä muistijälkiä, jotka voivat palata tai jotka voidaan palauttaa hänen mieleensä myöhemminkin? Onko tavanomaista, että häntä häiritään usein? Voiko käydä niin, että jos tapahtuma palautetaan hänen mieleensä esim. vuoden päästä, hän muistaa siinä samalla jotain muutakin, mitä tapahtui tai tuli havainnoineeksi kyseisenä aikana? ihminenhän tapaa muistaa episodisten tapahtumien yksityiskohtia eräänlaisina ryppäinä eli ihminen ei koskaan “tallenna” mieleensä “yhtä asiaa”, vaan kaikenlaista muutakin, jolloin niillä on herkästi tapana palautua myöhemmin mieleen samanmoisena ryppäänä. Mielteiden mieleenpalautumiselle voidaan asettaa jopa todennäköisyysarvoja muiden kuin “mielensä omistajan toimesta”, koska hehän tietävät, mille tämä joku varmasti tuli altistuneeksi sillä tavoin, että mielteet ryppääntyvät.
Itselleni on parina viime vuonna tehty luvattomasti verkkopalvelujen tunnuksia mm. Photobuckettiin (thaassasssin15), Milfaholiciin (ststevesmarko) ja Chemistry.comiin (esa), mitkä voi halutessaan selittää pois sillä, että joku on epähuomiossa luonut tunnuksen väärän sähköpostiosoitteen kera, kuten voisi olla laita esim. varasähköpostiosoitteiden kohdalla, joita muut ovat itselleen erheellisesti asettaneet luodessaan tunnuksia esim. Gmailiin. Itselle tulee ajoittain tietoa kirjautumisista johonkin laitteeseen sähköpostilla, joka ei ole itseni, mutta varasähköpostiksi on joku asettanut sen, mikä on omani. Esim. nämä eivät ole omiani: smarko971@gmail.com ja s.marko@gmail.com. Yhden helpon erikoisuuden per mainittu verkkopalvelu mainitakseni: Photobucketin tunnuksen luomisen yhteydessä joku oli käynyt repäisemässä asuintaloa vastapäisen linja-autopysäkin roskiksen irti kiinnikkeistään ja se lojui siinä tiellä autojen väisteltävänä; Milfaholicin etusivulla oli unohtumattoman räikeän keltaiseen asuun pukeutunut “vosu”; Chemistry.comin tunnuksesta tietoiseksi tulemisen aikaan, ilmeni vahvoja suggestioita kohti vuosia aiemmin pariin kertaan toistuneeseen Tiedekirjaston kirjanpalautuspyyntöön, joka ei edes liittynyt itse lainaamaani kirjaan (joku kemian kirja).
Itse luodun verkkopalvelun tunnuksen ja salasanan päätyminen jonkun muun käyttöön on itselle sinänsä harvinaista, jos asiaa arvioidaan esim. käyttäjäprofiilien tietojen muuttumisten määrissä - vaikka uskonkin, että yli 600 verkkotunnusta sisältänyt Personal Information Management -tiedostoni on päätynyt vääriin käsiin - mutta pari esimerkkiä niistäkin: TechRepublicin tunnukseltani oli vaihtunut käyttäjänimi Markosta Tuomoksi, eikä mitään muuta; normaalisti kronologisessa järjestyssä olevista Facebook-tykkäyksistä oli tietyt muutama ikäänkuin poistettu ja sitten heti perään lisätty nuo samaiset, jolloin ne päätyvät tuoreimpien tykkäysten ensimmäiseksi (Watchmen-elokuva ja Eyes Wide Shut -elokuva).
Yrityksien uutiskirjeiden tuottajia ei useinkaan moni ihminen valvo ja mitä itsenäisemmin uutiskirjeen sisällön teksteineen, kuvituksineen ja taittotöineen pystyy tekemään, sitä helpompi on saada ujutettua uutiskirjeisiin mukaan sellaista ainesta, joka toimii sekä normaalina uutiskirjeenä muille ihmisille, mutta jollekin tietylle ihmiselle, kohdehenkilölle, se toimii esim. vahvasti symboliikalla ladattuna välineenä, joka uuttaa häneen juuri tietynlaista ajattelua. Tällainen kohdentaminen voidaan helposti tehdä niin personoiduksi, etteivät ulkopuoliset pysty mitenkään kokemaan vertaisesti sitä, mitä juuri tietty ihminen kokee nähdessään uutiskirjeessä esim. junan puksuttamassa runsaasti savua tuottaen, kirjaimet “ABC”, konduktööri päähineessään nuoli alaspäin ja juna juuri ylittämässä siltaa. Uutiskirje voi olla myös itse tilaamaton, jonkun laitettua kohdehenkilön sähköpostin postituslistalle.
Samantapaista voidaan harrastaa, vaikkakin paljon rajoitetummin, aiheuttamalla se, että kohdehenkilön sähköpostiin saapuu “vahvista sähköpostisi”-viesti esim. Pinterest-palveluun, jolloin kohdehenkilön mennessä Pinterestin sivuille lähettämään palautetta, että hän ei ole luonut tunnusta kyseiseen palveluun, hän tulee altistuneeksi palautelomakkeella oleville vaihtoehdoille: alastomuus, toiseksi henkilöksi tekeytyminen, häirintä ja tietosuoja, vihepuhe, itsetuhoisuus, raaka väkivalta, roskaposti, bad third party app ym. Tällaisella voi olla erittäin ärsyttävä vaikutus, jos ajoitus on elämäntilanteen tai päivän tapahtumien vuoksi jotenkin huono.
LinkedInin ja Twitterin tukipalvelut ovat molemmat väittäneet, että he eivät pysty tuottamaan heille kuvailtua ongelmaa, missä jokin tietty sivun elementti räpsyy Firefoxia käytettäessä, kun sivua skrollaa alas- tai ylöspäin. Ongelmaa jatkui useita viikkoja, mikä oli outoa, sillä moinen olisi ollut erittäin ärsyttävää kenestä käyttäjästä tahansa, joten ongelmaan liittyvien yhteydenottojen määrän olisi pitänyt olla runsasta. Asian selvittelyä nopeuttaakseen tuli omatoimisesti tutustuneeksi palveluiden lähdekoodiin selainpuolen osalta (HTML, CSS ja JavaScript), mikä vei pois normaalin käyttäjän roolista ja teki täten näitä palveluita erilaisesti koettavaksi ainakin sillä erää. Vertaa: VR:n junalla matkattaessa seinäpaneeleja on purettu auki, mikä päästää niiden takana olevan ihmisten nähtäville kaikkine johtoineen ja putkineen. Mistä kuitenkaan tietää sitä, kuinka moneen käyttäjään moinen kohdistui vai vainko pelkästään itseen, sillä asiasta ei kukaan kysynyt mitään erilaisissa verkon kysy/vastaa -palveluissa? Ja mitä tarkoitti se, että näiden verkkopalvelujen tukipalvelut eivät tunnistaneet ongelmaa? Oliko kyse man-in-the-middle -tyyppisestä tilanteesta, missä omaa verkkoliikennettä oli muokattu luvattomasti?
Jos medialta kysytään, niin yksittäisen käyttäjän tietokoneen päätyminen jonkun etäohjailtavaksi voi johtua lähinnä siitä, että joku taho on pyrkinyt hankkimaan automatisoidusti esim. kymmenien tuhansien laitteiden ns. bottiverkon, missä nämä tietokoneet valjastetaan halutulla ajoituksella suorittamaan jotain toimenpidettä kuten johonkin yksittäiseen verkkopalvelun niin paljon yhteyksiä ottamalla, että kohteena oleva verkkopalvelu menee rikki tjs. Tällainen on todella kapeakatseista, sillä voidaan kuvitella tuhansia toteutuskelpoisia syitä sille, miksi jonkun yksittäisen käyttäjän, jonka ei tarvitse olla millään tavoin ns. yhteiskunnallisesti merkittävä henkilö, tietokonetta haluttaisiin ohjailla luvattomasti.
Pohjustavana tavoitteena etäohjailija pyrkii muokkaamaan tietokoneen ohjelmistoa tai joissakin tapauksissa laitteistoa siten, että tietokoneeseen pystyy ottamaan yhteyttä luvattomasti, täydet käyttäjäoikeudet saaden, milloin tahansa laitteen ollessa käynnissä, vaikka laite olisi kertaalleen käynnistetty uudelleenkin. Tämä voi tapahtua siten, että joku on tehnyt luvattomia muutoksia lokaalisti eli paikan päällä käyden tai verkon kautta (esim. langattomasti Bluetoothilla tai WiFillä, tai piuhallisesti Ethernetin välityksellä). Monillahan on kotiverkko rakentuneena siten, että kaikilla mobiililaitteilla on esteetön yhteys esim. kannettavaan tietokoneeseen, koska kukaan asuja ei ole tullut säätäneeksi reititinlaitteen asetuksia. Lokaalin muutostyön mahdollisuutta ei ole fiksua vähätellä, sillä jos joku todella haluaa päästä etäohjailemaan tiettyä tietokonetta, hän harkitsee varmasti sitä vaihtoehtoa, miten saisi jonkun ihmisen vietyä tekemään tietynlaisen muutoksen. Kukahan se olikaan se tyyppi, joka tuli sen ystävän mukana viime kerralla? Voiko siihen luottaa? PDF-tiedostoja ja muita tiedostomuotoja tullaan ladanneeksi Internetistä melko huolettomasti ajattelematta, että esim. se bloggaaja, joka niitä omalla verkkopalvelimellaan säilöö ja jonka juttuja kohdehenkilö usein lukee, ei itseasiassa ole kovin hyvä tietoturva-asioissa, joten hänen jakamissaan PDF-tiedostoissa on tietyn lyhyen aikaikkunan ajan tietynlaista vikaa, joka päästää viruksen lukijan tietokoneelle. Adoben PDF-lukijassa on ollut lukuisia tietoturva-aukkoja, ihan vaan tiedoksi, mikä yhdistettynä esim. Windowsin tietoturvaongelmiin tarjoaa etäohjailun mahdollisuutta haikailevalle mahdollisuuden saada virukselle täydet käyttäjäoikeudet kohdehenkilön tietokoneeseen.
Kun käydään miettimään sitä, mitä kaikkea joku luvaton etäohjailija haluaisi tehdä kohdehenkilön tietokoneella, tulee vähemmän tietoteknisesti valveutuneille ensinnä mieleen oheislaitteet kuten hiiri ja näppäimistö, mitä seuraa mentaalisesti hiukan haastavampi sen tajuaminen, että voi etäkäyttäjä voi esiintyä varsinaisena käyttäjänä Internetissä. Ei kuitenkaan pidä sortua ajattelemaan, että etäkäyttäjä haluaisi heti mahdollisuuden avautuessa ryhtyä tekemään jotain haittaa tai esim. lisäillä ylimääräisiä kirjainmerkkejä varsinaisen käyttäjän tuottamiin dokumentteihin. Ei pidä rajautua siihenkään, että kyse olisi yhdestä henkilöstä, sillä jos kyse on esim. kohteena olevan käytöksen profiloimisesta eri tilanteissa, voi kyse olla lähes minkä tahansa määräisestä vaikuttamaan pyrkijöiden joukosta. Mitä kauemmin luvattomat etäkäyttäjät pääsevät vaikuttamaan kohteeseensa esim. luiskauttamalla hiiren pointteria hiukan sivulle silloin, kun se varmasti ärsyttää ja mitä kauemmin Windows-käyttöjärjestelmä saadaan herättämään toimintaan kaikenlaista ärsyttävää kuten runsaasti tietokoneen kovalevyä rumpsuttavia defrag-, indeksointi- tai superfetch-toimintoja, sitä helpommin kohdeihmisen tajuntaan pääsevät vaikuttamaan myös kaikki muu, mitä ärsyttävien tilanteiden aikana tapahtuu, sillä ärsyttävyys tuottaa dopamiinin purskahduksia aivoissa, mikä taasen toimii muistijälkien syntyä varmistavana tekijänä. Täyteen kontrolliin laitteiston saatuaan, voi helposti esim. simuloida tilanteita, jotka eivät ole tosia, mutta käyttäjä kokee ne sellaisina kuten nettiyhteyden kuristaminen laajakaistan nopeudesta modeemiin nopeuteen, sekä tietokonepelit, verkkosivut ja käytetyt ohjelmat saadaan menemään nurin esim. juuri silloin, kun havaintokentässä monitorin ruudulla on jotain tiettyä (tai ulkona joku soittaa pirikelloa). Nämä ovat tietenkin tällaisia helposti ymmärrettäviä esimerkkejä, mutta se on tavallaan välttämätöntä esivalmistelua ennen kuin voidaan puhua mistään hienoisemmasta vaikuttamisesta.
Kun tarkoituksena on vaikuttaa johonkin henkilöön ja luvaton Internetin käytön seurannan mahdollisuuskin on käytössä, täydennettynä mahdollisuudella aiheuttaa erityyppistä, ajoitukseltaan ennalta arvaamatonta ärsyttävyyttä muistijälkien muodostumisen todennäköistämiseksi, niin mitäpä sitä vaikuttamista muutamaan kertaan jättämään. Lähinnä pitää vain siitä huolta, ettei liiaksi tee sitä per päivä, jotta vaikuttavuus ehtii muhiutumaan kohdehenkilön mielessä ilman ylenmääräistä sotkeutumista eri vaikuttamissessioihin tai vaikuttamissessioiden aikaisiin yksittäisiin häirintätapahtumiin.
Todistettavuuden vaikeuttamisen vuoksi, vähän fiksumpi häiritsijä lopettaa tietyn tyyppisen häirinnän heti, kun se ei enää vaikuta olevan riittävän luonnollisesti muutenkin esiintyvää. Esim. jos kohdehenkilö ostaa uuden hiiren, voi hiiren pointterin heilauttelu tai viskauttaminen pitkin näyttöä loppua siihen, mutta tilalle voi tulla jotain muuta kuin Windowsin käyttöjärjestelmän lukuisten tapahtumien ylimääräiset käynnistämiset (defrag, indeksointi, superfetch ym.), näytönsäästäjän liian aikainen alkaminen, näppäimistön kielen vaihtaminen, verkkosivun skrollauttaminen johonkin kohtaan verkkosivua tjm. Laitteistotason ohjauskäskyillä saadaan aikaiseksi myös mm. kovalevyn lukupään nakuttelua ja jonkinlaista sirinää, jonka lähdettä ei pysty paikallistamaan, vaikka avaisi tietokoneen kotelon. Toki ihan silkka selaimen jumiuttaminen sellaiseen tilaan, että se vastaa mihinkään ohjauskomentoon, mutta näyttää viimeisintä näkymää kuvaruudulla, on käypä vaihtoehto myöskin. Kaikki tuossa luetellut ovat sellaisia, joita itse vastaan on käytetty satoja kertoja ja aina jollain erityisellä ajoituksella, joka ei jätä epäilyksiä tahallisen haitanteon mahdollisuudesta.
Käytännössä luvaton etäkäyttäjä siis möllöttää jossain muualla ja lähinnä odottelee jotain sopivaa ilmestyväksi kohdehenkilön näyttöruudulle. Syitä voi olla monenlaisia, joista eräs on muokata kohdehenkilön ajattelua sillä tapaa, että se mikä ennen assosioitui yhteen asiaan tai joka toimi jonkin tietyn mielikuvan laukaisija, suuntautuisikin jonnekin aivan muuanne. Tai sitten häiritsijä pyrkii liittämään johonkin tiettyyn symboliin tietynlaista merkityksellisyyttä. Tai ehkä hän vain pyrkii pitämään tiettyjä käsitteitä tjm. pinnalla kohdehenkilön tajunnassa (silloin kun pyrkimyksenä on esim. priming-efektin myöhempi hyödyntäminen). Tai ehkäpä joskus aiemmin elämässään on viettänyt aikaa sellaisen ihmisen kanssa, jota ei enää siedä missään olosuhteissa ja joku pyrkii toistuvasti suggestoimaan ajatuksia kohti jotain sellaista, joka assosioituu vahvasti noihin aiempiin aikoihin. Tai jotain muuta. Psykologian kirjat ovat usein paksuja.
Eräinä häiritsijää toimintaan innostavina asioina voivat olla esim. Haglöfsin logon digitaalinen H-kirjain, joka näyttää digitaalisena kirjaimena riittävän paljon X-kirjaimelta, jonka saa toimimaan monen asian symbolina tai viitteenä; Kari Hotakaisen -kirja “Kantaja”, koska se liittyy mm. painoon, kuljettamiseen ja kantamiseen; seksiin ja eroottisuuteen viittaavat symbolit ja kuvat; sana ‘spa’, koska se liittyy kylpylään, samannimiseen nimimerkkiin verkkokeskustelussa ja Saipa-sanan tiivistykseen; sanat ja tapahtumat jotka liittyvät tappamiseen, natseihin, julmuuteen, filosofi Nietzscheen, Jokelaan, Virginia Techiin (massamurha), Myyrmanni (pommi) jne. Nämäkin ovat kaikki itseen kohdistuen tavallisia, erityispiirteenä ollen se, että häirinnän ajoitus liittyy aina johonkin sellaiseen hetkeen, jossa esiintyy samalla jotain vaikeammin unohdettavaa ja potentiaalisesti ärsyttävää sellaisenaan tai esiin kumpuavien ajatusten kautta.
Kun RT-uutispalvelujen artikkeleja lukiessa yläreunaan pompsahtaa esiin jonkun kirjoittama kommentti nimimerkin kera, joka tuntuu jotenkin itselle läheiseltä, vaikkei varsinaisesti tutulta, kyse voi hyvinkin olla siitä, että kyse oli sen tahon teosta, joka pystyy näkemään reaaliajassa, mitä kohdeyksilö tekee tietokoneellaan (näytön näkymän), mikä voi perustua esim. siihen, että ohjelmallisesti otetaan näytölle päätyvästä kuvasta kuva per sekunti sivummalle ja lähetetään se verkon yli jonnekin toisaalle, missä yksittäisistä kuvista muodostuu videokuvaa tai sitten näytöllä oleva rekonstruoidaan jokaisen pienen muutoksen jälkeen jossain toisella koneella (esim. käyttäjä kirjoittaa yhden kirjainmerkin). Jälkimmäinen näistä tuottaa huomattavasti vähemmän verkkoliikennettä.
Hieman enemmän vaivaa vaatii sellainen, missä ei pelata pelkästään ajatuksia herättävällä nimimerkillä ja jollain yksinkertaisella kommentilla, vaan kommentin esittäjä vaikuttaa käyttävän omaa nimeään ja kommentti liittyy siihen, mitä kohdehenkilö on itse juuri hetki sitten kirjoittanut esim. Facebook-postituksen kommentiksi. Oman vastauksensa kirjoittamisen aikana luvaton etäkäyttäjä mahdollisine tukijoukkoineen joutuu miettimään jotain sopivan ärsyttävää/vaikuttavaa, jonka voi laittaa heti julkaisuun, kun kohdehenkilö laittaa omansa muiden luettavaksi, millä voi ajatella olevan sitä parempi teho, mitä viiveettömämmin se tulee kohdehenkilön luetuksi. Tässä on pikanttina mahdollisuutena myös se, että etätarkkailijalla on käytössä eräänlaisen DJ:n keinot sillä tapaa, että hän voi postittaa viestejä useiden eri käyttäjien puolesta näiden hyväksynnällä, jolloin hän voi valita onko postittajan nimi esim. Kimmo Halonen tai joku muu. Sosiaalisen median alustat (Facebook ym.) tarjoavat tällaisen mahdollisuuden ohjelmointirajapintojensa kautta. Analytiikka mukaan ottaen, voidaan ennalta arvioida sitä, mihin esim. Facebookin ryhmään tietty henkilö mitä varmimmin tulee mistäkin aiheesta kertoneeksi, mitä helpottaa mahdollisuus monitoroida kohdeyksilön tekemisiä ja mitä varmistavat erilaiset aiemmin tuotetut suggestiot Internetissä ja muualla.
On ehkä helpompi hyväksyä etäohjailun ja luvattoman näytön tarkkailun kohdistuvan PC-tyyppisiin laitteisiin, joissa on Windows-käyttöjärjestelmä kuin se, että Android-päätelaitteet ja Applen laitteet vuotaisivat ulkopuolisten tietoon näyttöjensä kuvan esim. 1 kuva per sekunti, datan kulkiessa WiFin kautta 4G-verkkoon ja sieltä jonnekin kauemma. Siltikin, on syytä pitää mukana se mahdollisuus, että laite itsessään on malicious-tyyppiä eli se voi jo ostettuna olla tietoturvaongelmia sisältävä tai sitten sitä on jälkeenpäin käsitelty siten, että sille ja sillä voidaan tehdä kaikenlaista varsinaisen käyttäjän huomaamatta. Tällainen laite voidaan osallistuttaa myös siihen, että se tunkeutuu langattoman verkon kautta muihin samaan verkkoon liitettyihin laitteisiin eli esim. pöytäkoneeseen, jossa on Windows-käyttöjärjestelmä, jolloin reititinlaitteen palomuuri tulee ohitetuksi, jos kukaan ei vaivautunut konfiguroimaan tällaista yhteydenottoa estäväksi. Androidille sovelluksia kehittävänä minun pitäisi kai jonkin säännön mukaan olla mainitsematta mitään Android-laitteisiin kohdistuvista riskeistä ja tosiasiallisista tietoturvaongelmista, mutta valitettava tosiasia on, että en erityisemmin luota näihin laitteisiin. Tosin, en tiedä, onko niihin tehty ostamisen jälkeen jotain muutoksia silloin, kun en ole pitänyt niitä silmällä tai ovatko verkon yli ladatut päivityspaketit tulleet luotetusta lähteestä. Normaalitilanteissakin Android-laitteisiin asennetuilla sovelluksilla on usein aivan liikaa oikeuksia, jotka ovat varsin laveasti määritettyjä, jolloin vähemmän luotettavat sovellukset pääsevät huseeraamaan kaikenlaista vahingollistakin tai sitten sellaista, joka ei ole niinkään vahingollista, mutta jolla on vaikutusta käyttäjän tuntemuksiin ja kokemuksiin.
Itselle on ihmeellisen tyypillistä, että kun kesäisin ajelee nurmikkoa ruohonleikkurilla, pienehkö Android-laite taskussa, joku vaikuttaa säätävän laitetta siten, että päiväys muuttuu englanninkielestä suomenkieliseksi, jolloin ruudussa lukee isolla IP, joka omassa mielessä liittyy vahvimmin yhteyspisteen ideaan, johon saapuu monta yhteyttä ja siitä lähtee monta yhteyttä, mikä yhdessä ruohonleikkurin pyörivän terän ja seuraavaksi käyttöön tulevasta punaisesta trimmerilaitteesta tietoisena olemisen kanssa sulautuu hetkellisesti yhden yhteyden pyörimiseen jonkin keskipisteen ympärillä. Lisäksi Ajotila-moodi on kytkeytynyt/kytketty käyttöön samaisesta älypuhelimesta ja joukko ikoneita on siirtynyt ikonisivulliselta toiselle (vaatii normaalisti ikonien raahaamista, hetkellisen pysähtymisen kera niitä ruudun laitaan viedessä). Samainen puhelin on kulkenut mukana useissa eri housuissa ja useissa eri taskuissa, mutta vain tuona tietynlaisen toiminnan hetkenä tapahtuu moista, eikä koskaan esim. silloin kun vaikka haravoin lehtiä samainen puhelin samaisessa taskussa. Jostain syystä tietty sama kaupungin pääkirjastossa töissä oleva nainen kävelee taas urheilullisen oloisena ohitse pian muutoksen huomaamisen jälkeen, kuten erikoisesti niin monena muunakin kertana, kun on ollut pihatöissä (lehtien haravointi, puiden oksien karsinta, paksujen oksien sahaaminen tjms.). Eräs niistä monista “vakiotyypeistä”, joiden havaituksi tuleminen on määrällisesti niin lukuisaa, ettei se oikein täsmää edes suurinpiirtein siihen oletukseen, kuinka usein heitä enintään voisi ajatella nähtävän tietynlaisissa tilanteissa tai paikoissa, mutta heillä on ilmeistä motivaatiota tai pakotetta tuppautua muodostuviin muistoihin mukaan, sekä toimia myöhemmin itsenään tai viitatusti mm. mentaalisten aikamatkojen tuottajina.
Itselle tapahtuu sitä, että lukuisat netin mainos- ja ehdotteluverkostot pakottavat kymmenillä eri sivuistoilla havainnoimaan jotain tiettyä samaa jatkuvasti (kuukausien ajan), vaikka niissä olisi mahdollisuus esittää palaute painikkeiden avulla (repetitive, not interesting tms.). Nämä liittyvät tyypillisesti johonkin marginaaliseen aihealueeseen, joka voi näennäisesti olla itselle läheinen kuten RFID-paikannuslätkät, mutta kymmenien eri variaatioiden kanssa, eri mainosverkoissa ja useilla verkkosivuilla näkyen, niihin tulee ähky ja ärsyttävä kyllästyminen. Tai sitten kyse on ihmisen elimistä, raajoista tai muista osista jollain karkean rumalla kuvalla esitettynä. Palveluiden tuottajat eivät vastaa yhteydenottoihin. Näiden palveluiden kautta sinänsä kuka tahansa voi hankkia näkyvyyttä, mutta tietty tolkuton toistuvuus ja se, että nämä mainokset ja suositukset eivät vaikuta ottavan mitenkään huomioon sitä kaikkea, mistä osoitan selailuni kautta olevani kiinnostunut, kielii vahvasti jonkinlaisesti vilunkipelistä, mikä voi tarkoittaa sitä, että palveluiden tuottajat ovat korruptoituneita tai sitten nettiliikennettäni muokataan jollain tapaa. Eräänä vaihtoehtona on sekin, että luvaton etäkäyttäjä selailee jonkinlaisen automatiikan avulla omilla verkkoselaimillani, itseni ollessa jossain muualla, sellaisia sivustoja, jotka pohjustavat sitä, että mainonnasta maksava saa juuri tietynlaiset mainokset ja ehdotukset juuri minun nähtävilleni, eikä kenenkään muun. Kohdistetusta häirinnästä indikoi sekin, että asuinympäristön lähistön tapahtumat vaikuttavat heijastuvan siihen, minkäviestisiä mainoksia saa nähtäväkseen, usein yhtenä yhdistävänä tekijänä ollen jokin sellainen, jota jokin lähinnaapuri laittaa pihalleen nähtävilleen. Nämä naapurithan tykkäävät kolkuttaa, kilkattaa, huudattaa, mekastaa, väläytellä tai esiintyä jollain tietyllä tavalla juuri silloin, kun se tukee jonkin tietynlaisen ajattelun uuttumista omaan mieleen.
Radio Novalla Beastie Boysin Sabotage, puikoissa Ile Jokinen, selaimessa auki.. boom! Netti jumiutuu siten, että vain niille sivuille pääsee, joiden domain-osoitetta oli käytetty hetki sitten (esim. kaikki arstechnica.comin sivut toimivat, koska sieltä tuli luettua artikkeli hetki sitten).
Otan käyttöön uudet viherkeltaiset lenkkarit. Pihan vieressä olevaan tolppaan käy joku niittaamassa viherkeltaista teippiä, jota on vain kahdessa tolpassa lähikatujen varrella. Aiemminhan oli muutamaan läheisimpään tolppaan käynyt joku sitomassa kiinni yksi erilainen muovikassi per tolppa ja joita ei saanut irti kuin puukolla, eivätkä ne edes osoittaneet mitään reittiä kenellekään tai toimittaneet mitään muutakaan virkaa.
Sistek-yrityksen verkkosivujen Seinälaatta-sivua katsellessa huomaa erään seinälaatta-aiheisen kuvan olevan rikki. Selaimen konteksti-menun “katso kuva”-toiminnolla katsoessa tulee huomanneeksi satoja mustalla salmiakki-pohjalla näkyviä valkoisia kysymysmerkkejä selaimen yrittäessä esittää vain osittain latautuneen kuvan sisältämää dataa tekstimuodossa.
Esineiden rikkominen ei välttämättä tarkoita esim. murskaamista, vaan kyse voi olla vaikkapa printterin värikasetin toiminnan lopettamisesta aiheuttamalla siihen asennettu mikropiiri saamaan värikasetti viestimään printterille, että värikasetin sisältö on lopussa, vaikkei näin olisikaan, jolloin joutuu tilaamaan kyseistä tuotetta lisää juuri kun olisi tietynlaista printtauksen tarvetta enemmänkin.
Watch Dogs -pelin (pelisarjan ensimmäisen pelin) aikana mukaan tuppautuu pelin ideaan sinänsä mukaan kuuluvia hakkereita, jotka alkavat varastaa itseltä pelin sisäistä tietoa langattomasti ja heidät pitää etsiä. Näiden mukaan tuppautujien mahdollisuus liittyä mukaan omaan peliin on pelin asetuksista säädettävissä pois/päälle, mutta erikoista heissä on aina se, että heidän valitsemansa nimimerkki on tyypillisesti jonkinlainen yhteenrunnottu kooste kolmesta eri sanasta, jotka liittyvät esim. omassa offline-elämässä itseä tahallaan ärsyttäviin ihmisiin tai vaikkapa jossain aiemmin pelatussa tietokonepelissä tapahtuneeseen, minkä lisäksi heidän valitsemansa sijainti- ja tapahtumapaikka, josta heidät voi löytää, on myös symboliikalla ladattu. Ei kuitenkaan jää tunnetta, että Ubisoft olisi antanut näillä hakkereille mahdollisuuden muuttaa tapahtumapaikkoja itseään, vaikka tapahtumapaikkojen tienoilla onkin usein ainakin yksi asia, joka vaikuttaa “symbolisesti latautuneelta”.
Verkkopalvelun kehitystyön aikana ilmestyi virheilmoitus “exception message: broken pipe”, kun sitä kokeili verkkoselaimessa (Grails-pohjainen palvelu Jelasticissä). Samaan aikaan Spotifyssä soitetussa musiikissa vaihtui kappaleeksi Two Fingersin biisi That Girl, albumin kuvituksena kaksi palkkia vierekkäin (vrt. broken pipe). Broken pipe -virheilmoitus tarkoittaa Stack Overflown käyttäjien mukaan sitä, että “Clearly the low memory caused the application to close the receiving socket or indeed exit altogether, with the same effect.” ja että “A pipe is a data stream, typically data being read from a file or from a network socket. A broken pipe occurs when this pipe is suddenly closed from the other end. For a network socket, it could be if the network gets unplugged or the process on the other end crashes.” Sivun uudelleenlataus ei aiheuttanut samaista virheilmoitusta enää uudelleen.
Tehdyssä Googlen kuvahaussa tuottaa haku “kroisos pennonen ja roope ankka” muuten sitä mitä haetaan, mutta satojen kuvien mukana on yksi poikkeus: kaksi hevosta kyhnäämässä toisiaan vasten.
Se ei vielä vaadi some-palvelun työntekijän/työntekijöiden olemista jollain tapaa korruptoitunut, että samaan aikaan, kun joku ihminen lukee ohjelmistoteknistä asiaa kuten parin sivullisen verran Javan säikeistä (thread), putkahtaa Facebookin kaveripyyntöihin mukaan henkilö, jolla on nimenä Edyth Treadwell (huomaa sanojen thread ja tread samankaltaisuus), vaikka kyllä se sen saattaa vaatia, että joku on pystynyt näkemään kohdeyksilön käyttämän tietokoneen monitorin näytön sisällön luvattomasti ns. etänä katsellen. Sen sijaan, se, että Twitter-seurattavien ehdotuksiksi tai Facebook-ryhmien ehdotteluihin päätyy juuri sellainen nippu ehdotuksia, jotka liittyvät pelkästään esim. senpäiväisiin offline-maailmassa itselle tapahtuneisiin asioihin, vaaditaan Twitterin tai Facebookin työntekijöiden osallisuutta. Kysehän on täysin näiden some-palvelujen hallinnassa olevasta osa-alueesta, eikä mainosverkosta, joiden kautta kuka tahansa ulkopuolinen voi hankkia näkyvyyttä. Mahdollisena keskustelun tuhoavana vasta-argumenttina toimii tietysti se, että näiden palvelujen käyttämät tekoälyt ovat niin fiksuja, että ne osaavat arvioida jo pitkältä ajalta kertyneen tiedon perusteella, mikä suosittelu olisi relevanttia milloinkin, mikä ideaalisesti toteutettuna voisi varmaan toimiakin.
Kuunnellessa Pandora-musiikkipalvelun kautta väitetysti algoritmien ehdottamia musiikkikappaleita, jää tunne siitä, että joku Pandoran työntekijä syöttää soittolistalle sellaisia musiikkikappaleita, jotka nimensä, sanoituksiensa tai sen aikaisten äänien osalta assosioituu vahvasti siihen, mitä kohdehenkilö tekee tietokoneelleen eli Pandoran työntekijä hyödyntää mahdollisuutta olla mukana siinä ihmisverkostossa, joka pystyy seuraamaan useiden eri ihmisten tietokoneen käyttöä reaaliajassa ilman kohdehenkilön lupaa. Eli jos on juuri lukenut jonkun PDF-tiedoston tai kirjoittanut viestin Facebookiin tai jotain muuta, musiikkikappale myötäilee jollain tapaa tätä tekoa.
Eräänä syyspäivänä tuli soitto 05 3526 -alkuisesta numerosta, mikä johtaa Googlen hakutuloksissa ykkösenä olevan “Suomeen on perustettu natsipuolue”-uutisen huomioimiseen, koska ei tullut ehtineeksi vastaamaan puheluun ja kiinnosti arvuutella, kuka lienee soittanut. Tovia aikaisemmin oli liikennevaloihin autolla pysähtyessään tullut huomioineeksi NATS-tarran viereisen auton ikkunassa, sillä sieltäpäin kuului lujaa soitettua poppia ja auto lipui siihen viereen sillä tapaa hitaasti, että NATS-tarra tuli huomatuksi syrjäsilmällä, kuten myös tarran kotka-aiheinen kuvitus ja teksti “Nissan Anti-Theft System”.
Rainmakerin, Buusterin ja Elisan puhelinmyyjät soittavat jostain syystä useita puheluita eri numeroista sellaisina aikoina, muutaman päivän ajanjaksolle ulottuen, kun on odotettavissa, että itselle on saapumassa jokin tärkeähköksi luokiteltava puhelu, mistä seuraa se, että ei voi varautua puhelinnumeron puhelimen näytössä nähdessään siihen, että on käymässä puhumaan jollekin tietylle tai tietystä paikkaa soittavalle henkilölle. Vaikutus on sitä tehokkaampi, mitä enemmän käsittelee asioitaan puhelimen sijaan sähköpostilla.
Eclipse-ohjelmistokehitysympäristössä käytetty versionhallintajärjestelmä käy ilmoittelemaan, että “entry not found: //lanteenpaikka” ilman mitään järkevää syytä (kokeellisen tilanteenpaikka-verkkopalvelun kehitystä), vaikka kaikki oli ok, kun edellisen kerran samaista ohjelmistokehitysympäristöä samaisen päivän aamupäivänä käytti.
Jos otan yhteyttä esim. Stockmanin, Elisan tai Postin asiakaspalveluun chattaamalla, on asiakaspalvelijan nimi jotain sellaista, joka saa tuntumaan siltä kuin keskusteludialogin toiselle osapuolelle olisi välitetty tieto siitä, minkä nimistä keksittyä nimeä hänen pitäisi käyttää tai olisi valikoitu kenen asiakaspalvelijoista pitäisi olla chattaamassa tietyn henkilön kanssa.
Kun vielä käytti Nordean tunnuslukutaulukon vahvistuskirjaimia verkossa tapahtuvien laskujen maksamisen yhteydessä, palvelun pyytämä kirjain oli lähes aina tietystä vähäisestä joukosta valkkautuvainen ja aina johonkin itselle ajankohtaiseen liittyvää.
<-- Psykologisen vaikuttamisen keinoja (v1.0)
Päivittäismedia pahalla asialla: täsmäkohteen tuhoamista -->