Sisäilman laadussa on ainakin hiilidioksin määrän suhteen mitattavissa olevat ongelmansa. Tämä ilmenee esim. siinä, että kun mittarin aluksikin ottaa käyttöön, ovat hiilidioksipitoisuudet sen mukaan ottaneet jo merkittävästi etäisyyttä tasosta "hyvä" (800 ppm). Kun tuuletusikkuna avaa, saa tason laskemaan hiukan matalemmalle, mutta siinä on vähän tuurikin mukana, koska ulkona kävi jonkinmoinen tuuli. Avaamalla samaisen huoneen parvekkeen oven laskivat hiilidioksimäärät samaisessa mittauskohdassa jo paljon lähemmän ulkoilman tasoa (400 ppm), mutta toisaalta myös huoneilma viileni. Lähtötilannekin oli jo sellainen, tällä kertaa, että huonetilan viileys oli reilusti alle tavanomaisen (20 - 21 astetta Celciusta).

Kun sekä parvekkeenkin ovi, että tuuletusikkuna pidettiin kiinni ja pidettiin seuraavien tuntien ajan avoinna vain tuuletusikkunan tuuletusventtiiliä, kohosivat hiilidioksiarvot parissa tunnissa yli 800 ppm ja muutaman lisätunnin jälkeen oltiin taas yli 1000 ppm. Jonkin aikaa vielä pidempänä oltuaan tasot jonnekin hieman matalammalle, mutteivat kuitenkaan niin kelpoiselle, etteikö jotain tuuletusta olisi taas tarpeen tehdä.