Viimeistään parin päivän lenkkeilemättömyyden jälkeen palaili takaisin olotiloihin, missä on kognitiivisesti työläämpää:

• ajatella astraktisti UML-notaatiota käyttävien kaavioiden avulla
• miettiä suljetun fyysisen laatikon sisältöä siitä jo esiin mietittyä ajatuksissaan hukkaamatta, tuntien samalla laatikon esineiden olemuksen mielessään
• tehdä valintoja, joissa vaaditaan ajatusten esiinhakua ja sen jälkeistä päättelyä
• saada yleensäkään asioita tehtyä tai aloitettua
• olla eksymättä uudessa tai uudehkossa paikassa
• olla unohtamatta suullisesti saatuja ohjeita
• löytää sanottavaa puhelinkeskustelussa ja pitää tuoreessa muistissa, mitä aikoi sanoa puhelinkeskustelussa
• muistaa työhaastattelussa, mitä osaa ja miten osaa
• olla jumiutumutta keskustelutilanteissa aina siihen saakka kunnes myöntää itselleen, ettei löydä mielestään sitä, mitä yrittää esille hakea
• tajuta esisuunnittelemattomien valintojen vaikutuksia

Yleensäkin ajatusrakennelmat saattoivat tuolloin olla muutenkin epäkoherentteja ja herkästi hapertuvaisia, sekä aiemmin hyvin osatut sanat, ideat, konseptit, skeemat ja skriptit saattoivat olla tulematta esille, ellei jopa tuntua jotenkin vierailta vihdoin esille tullessaan. Joitain ajattelun osa-alueita saattoi tuolloin boostata musiikilla, mutta vasta lenkkeily auttoi parhaiten (pelkät esim. lumityöt fyysisenä liikuntana eivät riitä).

Lenkkeilyyn verrattuna on ollut varsin tavanomaista, että kesäinen 14 km:n pyöräily, sen jälkeinen uimareissu ja sen jälkeinen takaisin pyöräily eivät toimineet aivojen kannalta samalla tapaa kuin tehokas lenkkeily, jonka saa suoritetuksi parissa kymmenessä minuutissa. Myöskään piha-askareet kuten haravointi ja lumikolaaminen eivät ole sellaisia aktiviteetteja, joilla saisi heräteltyä aivoja riittävästi, vaan se oli aina se riittävän tehokas lenkkeily, joka toimi parhaiten. Sellaiset muualla luettavissa olleet ohjeet ja vinkit, joissa sanotaan, että päivittäin pitäisi liikkua vähintään 30 minuuttia vaikkapa ulkona kävellen, ovat lähellä höpsismiä, sillä saadakseen elimistönsä oikeasti toimimaan siten kuin sen on "tarkoitettu toimivan", on tarpeen suoriutua eteenpäin kulkemisesta aerobisesti tehokkaammin.

Toisaalta on myös niinkin, että jos teki lenkkeilusuoritteessaan pelkästään muutamia spurttauksia ja ylämäkeen juoksuja, sai sillä selvästikin hyvät vaikutukset aivojen seutuville, mutta sitten jäi muu kroppa jotenkin liian vähälle, eikä edes hengitettävyys ollut aivan niin hyvää kuin jos mukana olisi silkkaa eteenpäin lenkkeilyä edes muutaman kilometrin verran. Lenkkeilyalustakin vaikutti paljon, minkä huomasi esim. siinä, että paljaalla asfaltilla lenkkeily teki paljon enemmän hyvää kuin talvisella jalkakäytävällä lenkkeily sen tietynlaisen pehmeyden vuoksi.

Vajeellisissa tiloissa ollessaan oli alttiimpi häirinnälle kaikissa sen enemmän tai vähemmän nerokkaissa muodoissaan, jolloin voidaan helpommin saada aikaan sekin, että ajallisesti eri tapahtumiin liittyviä mielteitä voidaan kytkeä yhteen pysyväluonteisesti: http://kwstories.hoito.org/view.jsp?solutionid=504&writingi...

Riittävän tehokas liikunta, joka voi koostua parista ylämäestä ja muutaman kilometrin tasaisella lenkkeilystä, aiheutti tyypillisesti sen, että hengitettävyys parani koko loppupäiväksi ja vähän seuraavaksikin, kehonkuva täsmentyi, hajuaisti tuli erottelukykyisemmäksi, hiusten pestävyys ja käsiteltävyys parani, levottomuuden tunteen korvasi tyyneys, reaktiota ja muistamista mittaavissa mobiileissa älypeleissä sai useita kymmeniä prosentteja parempia tuloksia ym. Ilman lenkkeilyä palasi kuitenkin muutamassa päivässä sellaiselle "mälsälle" tasolle, joka ei pelkästään tehnyt olosta inattentiivista ja ajatuksenkulusta hieman laiskaa, vaan myös hiusten ja ihon kunto tuntuu huonommalta, olo oli hiukan rauhaton, hengittäminen oli raskaampaa, ryhti oli mentaalisesti ja fyysisesti hieman lysyssä, tarkkaavaisuus oli sitä sun tätä, sekä alttius erilaisen tahallisen häirinnän vaikutuksille oli merkittävämmässä asemassa.

Teaniinia tuli otettua vähintään hiukan eli arviolta vajaat 10 mg veteen ripoteltuna juuri ennen lenkkeilyä hienoisena motivaatio- ja teholisänä tai jos halusi tehostaa suorituskykyä runsaasti, otti sitä esim. 60 - 90 mg. Suurehkon teaniiniannoksen avulla sai kesäisellä metsäpolulla aikaiseksi demonisen tehokkaan olotilan, mistä oli hyötyä, jos tavoitteli lenkkeilyn jälkeistä aikaansaavuutta, mutta vähäinen teaniiniannos yhdessä 5 - 6 km:n lenkkeilyn kanssa takasi sekin ihan kelpoisat jaksavuudet kyseiselle päivällä. Yöuni rauhoitteli saavutettuja hyötyjä, joten seuraavalle päivälle hyöty kantautui lähinnä silloin, jos lenkkeilynsä suoritti varhain tai myöhään illalla. Yötä vasten käytettynä teaniini takasi myös mukavan sikeät yöunet, mikä kieli sen serotoniinivaikutteisuudesta.

Teaniini-avusteinen lenkkeily saa asiat sujumaan 40 - 60 % paremmin. Mobiililaitteilla pelattavissa olevat "älyn kehittämiseen tarkoitetut pelit" ja pelit, joissa on minimaalisesti erilaisia tilanteita, mutta progressiivisesti vaikeutuvaa toimintaa, sujuvat ennen ja jälkeen lenkkeilyn aivan eri tavoin. Soveltuvan asiantuntemuksen hankkinut voisi tehdä paljonkin hyviä päätelmiä siitä, mistä johtuu, että teaniini-avusteinen lenkkeily saa toistuvasti nämä pelit sujumaan 40 – 60 % paremmin. Parannusta ilmenee mm. tarkkaavaisuudessa, jaksavuudessa, hienovaraisuudessa, motorisessa suorituksessa ja reaktionopeudessa. Lenkkeilyn ohessa myös hapenkulku, iho, ryhdikkyys ja moni muu seikka paranee huomattavasti, varsinkin aerobisesti tehokkaan lenkkeilyn kautta, mihin teaniini-avusteisuus helposti kiidättää. Liittyyköhän tähän jotain, joka olisi ollut hyödyllistä tietää nuorempanakin, sillä yläasteelta on jäänyt mieleen, kuinka toisinaan – siis, toisinaan – linja-autossa ja kouluruokailussa oli toisinaan vaikea olla, koska hengittäminen oli jotenkin työlästä, mikä johti hermostuneisuuteen ja tietenkin myös erinäiseen sosiaaliseen epämukavuuteen?