Digitaalisuutta ja tekoälyä tuodaan esille kaikille onnellisuutta ja parempaa elämää tuovana, mutta monesti kyse on siitäkin, että niillä ostetaan aikaa pitää ihmisiä odottavaisena sen aikaa, että erinäiset julkiset hankkeet ja projektit saadaan valmiiksi tai riittävän pitkälle valmistelluksi, jotta niiden tuomia ja odotettuja oheishyötyjä päästäisiin hyödyntämään enemmän valtaa ja mahdollisuuksia hankkineiden piireissä (esim. kaiken valvonta ja monitorointi). Tuon odotusajan aikana tekoälyt eivät opi lukemaan ihmisten deskriptiivisesti luonnehdittuja ongelmia terveyden- tai sosiaalihuollon palveluiden käyttämistä tietojärjestelmistä ja täten tuottamaan ihmisille automaattisesti parempia elämänohjeita ja käsittelysuunnitelmia, mutta sen sijaan ihmisten interaktiot elektronisten laitteiden kanssa tieverkkoa, työmaita, kouluja tjm. käytettäessä päätyvät entistä varmemmin tietorekistereihin, joista viranomaisilla on oikeus kerätä tietoa johonkin master-rekisteriin, josta on tehtävissä automaattisia tietokyselyjä, joiden pohjalta on tarvittaessa tehtävissä automaattisiakin toimenpiteitä. Nämä toimenpiteet eivät välttämättä ole välittömiä, vaan johonkin voi kirjautua tietoa jonkun ihmisen oletettujen aikomuksien todennäköisyyksistä, perusteista ja valintavaihtoehdoista, jotka vallitsevat eri kohdin hänen elämäänsä, eikä sitten sillä erää muuta. Ts. pidetään tarkoituksenmukaisena, että ihmisten kehittymistä, kulkeutumista ja mahdollisuuksien mukaan mentaalista käytöstäkin pystytään seuraamaan ja mielellään toki myös ennakoimaan. Kun sitten myöhemmin osoittautuu tärkeäksi, että on syytä puuttua jonkin ihmisen elämänkulkuun, ei sitä osuutta suoriteta pelkästään toimistohuoneista käsin, vaan siihen käytetään sellaisia toiminnassa avustavia ihmisiä, joilla on jokin näennäinen luontainen mahdollisuus läsnäoleiluun tai kommunikointiin kohdeyksilön kanssa.

Ns. tavallisten ihmisten haluun puuttua muiden ihmisten elämään vaaditaan jonkinlaista itsensä etäännyttämistä inhimillisestä ajattelusta ja sen korvaamista halulla tai kiinnostuksella ymmärtää/tunnistaa kaavamaisuuksia ihmisten toiminnassa eli suhtaudutaan ihmiseen biologisena koneena. Kulttimaisesti toimivat privaatit yhteisöt ja median tietynlaista asenteellisuutta villitsevä toiminta voivat saada tuntemaan, että on paljonkin sellaisia asenteellisesti vertaisia ihmisiä, jotka hyväksyvät osan ihmisistä olevan eräänlaisia leluja, joilla ja joille voi tehdä mitä vaan, kokeilujen ja tavoitteiden tullessa vietyä läpi systemaattisen toiminnan kautta, joka perustuu ihmisten käytöksen mallinnettavuuteen ja ennustettavuuteen. Kunkin valtioneuvoston rakenteellisia yhteiskunnallisia muutoksia ai­heuttavat toimet melkeinpä tyypillisesti varmistelevat sitä, että yhteiskunnassa on aina suuri joukko ihmisiä (enemmän kuin miljoona ihmistä), jotka ovat alttiina heihin kohdistuvalle eriarvoistamiselle ym.

Eri ammateissa toimivat ihmiset ja eri tavoin automatisoidut järjestelmät ovat olleet tähänkin mennessä valmiita tuottamaan ja ylläpitämään ihmisten eriarvoistumista, mikä palveluiden osalta johtuu erityisesti siitä, että palveluiden tarjoajat eivät ole halukkaita kertomaan miten he tuottavat ratkaisunsa, vaan he suosivat kapitalistista hinnoittelumallia, missä paremmat ratkaisut maksavat enemmän ja jos ei ole varaa, sitten on ilman ratkaisuja. Vai oletko koskaan kuullut esim. psykiatrin perustelevan miten hän ymmärtää ihmisen ajattelua ja kuinka se kytkeytyy elimistön muuhun toimintaan?

Muiden ihmisten ajattelun ja käytöksen parempi ymmärrettävyys, yhteiskunnan osittainen ja pitkään jatkuva epätoimivuus erilaisille ihmisille, hyväksyntä eriarvoisuuden läsnä olevuudelle ja digitalisoituminen tarjoavat hyvän perustan sille, että ne joilla on enemmän motivaatiota ja resursseja saada muutoksia aikaan ja järjestellä asioita jonkin tarkoituksen mukaisella tavalla, voivat tehdä niin varsin vapaasti. Eihän Suomessa ole todellisia vastavoimiakaan kuin retorisella tasolla. Enemmän valtaa ja ohjausvaikutusta käsittelevät pystyvät suht helposti kanavoimaan hyväosaisuutta, ammattiosaamista, virikkeitä ym. sinne minne halutaan, mitä heidän agendojensa puoltajat mielellään avustavat. Tällaisen ohjailun ei aina tarvitse olla suurieleistä. Esim. jos yhdessä koulussa halutaan käytettävän sellaista oppikirjaa, jonka on arvioitu olevan hiukan luotaan pois työntävä ja toiseen halutaan sellainen, joka vetoaa paremmin, eivät tietynlaisia agendoja puoltavat koulujen rehtorit ja esim. fysiikan opettajat käy kinastelemaan asiasta, vaan toteuttavat pyydetyn kuten ennenkin. Tai ehkäpä jokin opettaja vedetään pois tehtävistään suorittamaan jotakin projektia ja otetaan tilalle sellainen, joka osaa lähinnä kirjoittaa liitutaululle sen mitä kirjastosta saatavassa kirjassa sanotaan ellei suorastaan käytetä pätevää opettajaa huonompana versiona kuin mihin hän todellisuudessa pystyisi.

Tekoälyiset ratkaisut tarjoavat lisää helppoutta ihmisten eriarvoistamiseksi eli hyödyllisemmän aineksen päästämiseksi sinne, mistä heistä on hyötyä tarinan punojien kannalta.

Terveydenhuollon ja hyvinvoinnin puolelta löytyy paljon sellaista ihmeellisyyttä, missä tarjolla olisi valtavasti tutkimustietoa, julkaisuja ja simulaatiota sekä ihmisen sisäisestä, että sosiaalisesta toiminnasta, mutta silti asiakas on tyypillisesti se, joka laajentaa esim. terapeutin osaamista tuomalla tiedettäväksi jotain sellaista, joka menee yli siitä, minkälaiseksi palveluntarjoaja on koulutuksen kautta itsensä kehittänyt. Ikään kuin oltaisiin tittelin tai jonkin metodologian puoltamisen vankeja. Enemmän ideaalisessa yhteiskunnassa ihmisestä olisi universaali simuloitu malli, joka perustuisi eri ammattilaisten tuottamaan dataan opetettavistaan, asiakkaistaan, potilaistaan, tutkittavistaan, havainnoitavistaan, monitoroitavistaan, haastateltavistaan jne. mitä voitaisiin siitä käyttää palveluiden tarvitsijoiden hyödyksi. Nykyisellään jonkin maantieteellisen alueen kaikki terapeutit voivat olla eräänlainen koriste, josta ei ole erityisempää hyötyä asiakkaille, mutta ilman heitä tuntuisi kuin jotain puuttuisi.

Tekoälyiset ratkaisut tarjoavat lisää help­poutta ihmisten eriarvoistamiseksi eli hyödyllisemmän ihmisaineksen päästämiseksi sinne, mistä heistä on hyötyä tarinan punojien kannalta. Esim. jos haluaisi muuttaa toisaanne asumaan tai töihin, voi päästä lähinnä odottamaan sitä, että tekoälyavusteiset järjestelmät mahdollisesti sitten joskus kehittyisivät yksinkertaisia kriteerejä automaattisesti käsittelevistä joksikin hienoisemmaksi. Tällaista voi jossain määrin verrata siihen, että perustetaan eettisiä toimikuntia päättämään siitä, miten autoa ohjaavan tekoälyn pitäisi toimia, jos sen pitää valita mihin kohtaan ihmisryhmää se törmää, jos törmäystä ei voi välttää. Kriittisiä hakeutumista vaativia asioita ovat, elämän sujuvuuden kannalta, esim. luottotietojen käsittelyyn, asunnon hakemiseen ja työpaikan metsästykseen liittyvät. Tekoälyjen päättäessä liiaksi tällaisiin liittyvien hakemuksien käsittelystä, ei voine pitää perusteltuna luonnehtia mahdollisesti tulevan perustulon saajia esim. työtä vieroksuvina tyyppeinä. Nykyisin tätä virkaa hoitavat epäluotettavat ihmiset.

Ihmisten toivoisi nostattavan keskustelua saatavilla olevien vaatteidenkin kelpoisuudesta, mutta he eivät osaa tai eivät viitsi, tai vielä todennäköisemmin, ovat tottuneet siihen, miten asiat ovat. Vaatteethan ovat jotain, jotka määrittävät muille ihmisille, minkälainen on ihmisenä, sekä ne ohjaavat sitä miten ihminen kohdataan. Unohtamatta sitäkään, miten ihminen itse kokee itsensä ja sitä kautta, mihin hän on minäkin hetkenä paremmin kykeneväinen. Voitaneen pitää melko varmana, etteivät edes vasemmiston laulujen tekijät ole tehneet yhtään sellaista laulun sanoitusta, jossa pyritään tuomaan tajuttavaksi, kuinka paljon vaatteiden tuntu ja olemus vaikuttaa itsetuntoon ym. Sen sijaan siitä on varmaan jo jonkun verran luriteltu, kuinka tekoäly vie työpaikat ja kuinka vanha ”tehdas-ajattelu” ei ole enää nykypäivää. Sen perusteella, että jokainen yhdysvaltalainen vaatemerkki tajuaa estää parhaimpien tuotteidensa myynnin Suomeen Amazonin kautta, osoittaa, että vaatteiden merkitys ihmisten hyvinvoinnissa on yleisesti tiedossa ainakin vaatevalmistajien osalta. Kulttuurin merkitys on laajemmin tiedostettu hyvinvoinnin kannalta, vaikka toisaalta senkin käyttö hyvinvoinnissa voi olla pelkkä tekosyy tuoda esiin aloittelevien taiteilijoiden tuotoksia ”siellä missä ihmiset tapaavat liikkua”. Todellinen kulttuurin tuoma hyvinvointi ei perustu siihen, että kuljetaan jonkin ”kulttuuripitoisen” asian ohitse, vaan se yleensä se vaatii aktiivista ajattelua.

Eräs asia, mistä voisi johtaa hyviä muutosliikkeitä, liittyy ihmisten elämän laatua parantavien innovaatioiden ja ratkaisujen aikaansaamista vastapainona sille trendille, että palveluita etäännytetään henkilökohtaisesta kohtaamisesta laadullisesti välttävään käsittelyyn jonnekin toisaallepäin Suomea. Hyödyllisen henkilökohtaisen tarpeen korvaajaksi ei välttämättä riitä se, että puhuu tuttaviensa kanssa, koska heihin kohdistuu paineita huolehtia ensisijaisesti itsestään, eivätkä he muutenkaan ole ehkä koskaan elämässään oppineet vaikuttamaan avustavasti jonkun toisen puolesta jossain toisaalla - varsinkaan jos se vaatisi aikaa, ihmisresursseja ja suunnittelua.

Olisi toki toivottavaa, että nuoriin opiskelijoihin kohdennetut opiskelusuunnitelmat, joissa korostetaan mm. eri oppiaineiden ”ristiinpölyttämistä”, tuottaisi sellaisia systeemiajattelua osaavia ihmisiä, jotka ymmärtäisivät minkälaisia innovaatiota Suomessa olisi tehtävä ja valitsisivat jatko-opintonsa ja ystävänsä sen mukaan, mutta pakotetusti mielessä pidettävät visiot jatko-opinnoista sysinevät ”ylimääräistä” ajattelua kauemmas aina siihen asti kunnes he ovat jo pitkällä tullakseen osaksi sitä yhteiskunnallista koneistoa, jonkalaiseksi heidän suunniteltiinkin tulevan. Ja jos joku uhkaa livahtaa vallanku­mouksellisen puolelle jollain osa-alueella, voidaan vastareaktioon ryhtyä jo ennen kuin mitään erityisen distruptiivista on saatu edes aluilleen, minkä keinona tarjoavat mm. teleyhtiöt, joilla on luontainen mahdollisuus monitoroida, suodattaa ja muokata vallankumouksellisuutta edistävien ihmisten viestintää. Poikkeuksellisten ihmisten päätelaitteisiin lisätyt valvontasovellukset- ja prosessit sitten vielä erikseen.

Useisiin eri aihealueisiin liittyvän tiedon hyödynnettävyys samassa tilanneyhteydessä, saman ihmisen mielessä, on toivottavaa, sillä se viestii itselle ja muille hyvästä opitun aiempaan integroitumisesta. Muilla ihmisillä on kuitenkin keinonsa ehkäistä tällaista alkaen uneen vaikuttavuudesta, jonka olisi muutoin tarkoitus olla mieltä selkeyttävää ja järjestelevää. Ajattelun kelpoisuuteen voidaan vaikuttaa paljonkin aiemmin ennen kuin tietynlaiselle ajattelulle soveltuvat tilanteet tulevat esille.

Liialliselta ajatusten sekamelskalta välttyneet tapaavat pärjätä paremmin liikemaailmassa, ihmissuhteissa ja muutenkin elämässä, välttyneisyyden viitatessa siihen, että heidän oma toimintansa on voinut hälventää tai pahentaa sellaista sekamelskaisuuden uhkaa, joka on muiden ihmisten aikaansaannosta. Ihmisellehän on luontaista pyrkiä pitämään mielensä sellaisessa kunnossa, että hän elämää pidemmälle vietettyään pystyy edelleen hyödyntämään aiempaa tietotaitoa mahdollisimman helposti ja hän pystyy saamaan muistoihinsa liittyvät emootiot esille ilman runsasta ylimääräisten ajatusten tulvaa, joten hän ei itse pitäisi mielensä sekamelskaisuutta tavoiteltavana tilana.

Muiden ihmisten luomaa mielen sekamelskaisuuden uhkaa voi lieventää käsittelemällä tietoa ja kokemuksiaan paremmin tai keskittymällä kapea-alaisempiin asioihin, mutta koska ihmiset ovat aina halunneet tehdä asioita kuten ihmisiä vertailtavaksi jonkinlaisilla kelpoisuusasteikoilla kuten äänenlaadulla, pisimpään juoksemisella, eniten ratkaisemisella, hyödyllisimmin sosialisoitumalla, pragmaattisimmin tekemisellä tjms., tapaavat he täten haluta nähdä itsensä tai suosikkinsa tällaisen asteikon yläpäässä, mikä sitten johtaa tarpeeseen heikentää muissa ihmisissä sitä, mitä he käyttävät kaikkeen eli heidän ajattelukykyään.

Olosuhteet, kohdeyksilön asema, tilaisuus ja mahdollisuudet ovat kaikki sellaisia yksittäisiä tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, kenen ajattelun kelpoisuus tulee kohdanneeksi haittaa. Pyrkimyksistä riippuen kohteena voi olla esim. peruskoulun aikoinaan keskeyttänyt pursimies, yliopiston dekantti, viestintätoimiston nuori, hyvin koulutettu assari, 5 vuotta kilpailijoita edellä oleva, yksin toimiva tekoälykehittäjä tai Peikko Groupin maajohtaja. Oman ongelmansa muodostaa se, jos ei ole yksiselitteisen selkeää, mikä on uhka mielen sekamelskaisuudella myöhemmin, jos jokin ei sellaiselta tunnu juuri sillä hetkellä, kun jotain uhkaa ensi kerran ajattelee. Uhkan välttäminen ei täten olisikaan vain kertaluontaista ja jonka jälkeen sen voisi tapahtumana unohtaa, vaan aiempi muisto, kokemus tai muu mielle voi alkaa osallistua sekamelskaisuuden tuottamiseen vasta esim. 20 vuotta myöhemmin. Tästä on lyhyt matka siihenkin, että tulevaisuuden menestyjiä arvotaan jo ennen kuin he itsekään tiedostavat olevansa sellainen.

Ihmisen aivojen toiminnassa on runsaasti samaa menestyjien ja ns. luusereiden välillä, joten yhden ihmisen ohjailusta opittua voi soveltaa toisenkin ihmisen kohdalla. Fenotyyppi (yksilön ilmiasu) ei ole tässä erityisen olennainen, eikä välttämättä genotyyppikään (perimä), paitsi jos siitä voi johtaa analyyttistä tietoa ohjailuvaikutuksen tuottamisen avuksi. Sekin on mahdollinen skenaario, missä jonkun menestyksen avustajat puolustavat häntä tuottamalla ajatusten sekamelskoitumista niihin ihmisiin, jotka tavoittelevat pääsyä lähelle häntä tai jotka tulisivat päässeeksi liian lähelle häntä esim. luontaisen urakehityksen kautta.

Koska ihmiset tapaavat helpoiten huomioida tapahtumista, maisemista ja ihmisistä, sekä muista asioista, jotka voi aistein havaita ja muuten tajuta, sellaista, minkä heidän elämänkokemuksensa ja taannoin esivirittyneet ajatuksensa ovat tehneet tutuksi, voidaan eräänä myöhempään vaikuttamiseen pyrkivyyttä pitää sellaista, joka jättää menneisyyden tietynnäköiseksi ja -tuntuiseksi, kun menneisyyteen päin joskus myöhemmin vilkaisee. Eli käytännössä ei tyydyttäisi aivan siihen, että jätettäisiin kohdeyksilön havaittavaksi yksittäisiä muistoja aiheuttavia asioita, vaan tuotettaisiin eri konteksteissa keinotekoisia tilanteita, jotka liittyvät assosiaatioiden kautta muihin eri aikoina tapahtuneisiin keinotekoisiin tilanteisiin. Tämä siksi, että tällainen uuttaa kokijaan ohjausvaikutusta, joka perustuu eri yhteyksissä toistuvuuteen ja toisiinsa verkottuneisuuteen, saaden ne tuntumaan enemmän kohdeyksilön minään kuuluvalta kuin jos ne olisivat vailla samankaltaista toisiinsa liittyvyyttä. Voi toki mennä vuosiakin ennen kuin tietoisesti alkaa huomata yhteyksiä eri tapahtumien välillä ja voi olla tarkoituskin, että mielteiden tajuntaan juolahtamista avustetaan sitten kun sellaisen aika on. Koska aivojen neuronit ovat jatkuvasti eräänlaisessa kilpailussa keskenään, vaikuttaminen siihen, mitä ihminen helpoiten havaitsee, voi olla suuresti hyödyksi, kun on tarkoitus saada joku olemaan tiedostamatta esim. jotain lukemaansa, näkemäänsä tai kuulemaansa tilanteessa, jossa on sen verran kognitiivista kuormittavuutta ja kenties pientä kiirettäkin, että edes yritys keskittyä hiukan paremmin ei johda siihen, että jotain olennaista havaittavaa tulisi havaituksi.

Koska ihminen käy ajan mittaan ajattelemaan sitä tehokkaammin, mitä sujuvammin hän saa useisiin eri aihealueisiin liittyvää tietoa hyödynnettyä mielestään samassa tilanneyhteydessä, voi erääksi haittavaikuttamisen kohteeksi päätyä hänen mahdollisuutensa integroida oppimaansa ja kokemaansa ts. hän oppiessaan tai kokiessaan jotain uutta, hänen mielensä ei tavoita sitä aiempaa oppia tai koettua, johon uudempi aines olisi periaatteessa valmis liittymään. Tällöin yksilö aloittaa ikään kuin uudelleen suunnilleen tietynlaisen opin tai kokemuksen keräämisen ja tulee sitten ehkä joskus myöhemmin luoneeksi yhteyksiä täten ”tallentamaansa”, mutta nämä yhteydet ovat laadullisesti huonompia eivätkä ne ole niin moninaisia, sillä jälkeenpäin tapahtuva ajatusten uudelleenlämmittely on aina vajaampaa ja hajanaisempaa kuin alkuperäisen kokemuksen aikainen signalointi. Karkeasti ottaen tätä voisi visualisoida hiukan pirstoituneiden ajatusfragmenttien välisinä vähäisinä yhteyksinä, mikä ei ajattelun tehokkuuden kannalta ole erityisen optimaalista. Helpoin tapa estää ajatusten integroitavuutta on inhiboida kohdeyksilön ajattelua niiltä osin, jotka saattaisivat muutoin nousta tajuntaan jonkin tilanteen yhteydessä. Vertaa: disassosiaatio (”kyvyttömyyttä yhdistää ajatukset, tunteet ja muistot mielekkääksi kokonaisuudeksi”).

Koska ihminen on unen aikana tietyllä tapaa suojattomampi kuin ollessaan hereillä ja vireämielinen, pystytään hereillä olon aikaisten keinotekoisten tapahtumien avulla vaikuttamaan siihen, mitä kyseisestä päivästä jää yön jäljiltä mieleen ja minkä unen aikaiset prosessit karsivat pois. Tämäkin on tehokkaampaa, kun kyse on useamman päivän aikaisesta vaikuttamisesta, sillä se mitä on nostateltu mielestä esiin, nostattelee itsestään mielestä esiin muuta niihin liittyvää ja tiedettäessä minkälaisia assosiaatioyhteyksiä jollakin on, voidaan varautua siihen, että suurin piirtein ennen nukkumaan käymistä kohdeyksilön mieli on ehtinyt valmistella tiettyjen ajatusten unenaikaista esiintuloa. Näihin juuri virinneisiin ajatuksiin pääsevät sitten liittymään kyseisen päivän aikaiset keinotekoiset tapahtumat nyansseineen, mikä johtaa esim. tavoitellunlaisiin visuaalisiin uniin, jotka taasen herättelevät sellaisia jatkoajatuksia, joita voisi muutoin olla hankala saada tietyn henkilön mielestä esille. Unen aikana ihminen ei voi tehdä paljoakaan mielensä suojelemiseksi, paitsi ehkä silloin jos on hyvä selkounien näkijä ja pystyy täten puolustamaan mieltään unenkin aikana vaikuttamalla unensa sisältöön.

Koska ihminen tapaa olla sellainen, että hän ei pysty jatkuvasti ajattelemaan monesta asiasta kaikkia niiden eri puolia, hänen ajatteluaan voidaan keinotekoisesti jouhevoittaa yhden asian osalta ja etäännyttää hänen ajatteluaan toisesta asian osalta. Mainostoimistoilla on suhteellisen hyvä ja lähes metodinen käsitys siitä, miten tällaista toteutetaan. Tämän huomaisi vaikkapa silloin, jos kaksi eri saman toimialan yritystä ensin kilpailee keskenään mainonnan avulla siten, että toinen muuntaa jatkuvasti mainontaansa, attribuoi mainonnan kohteeseen aina jotain uutta ja ryövää toisinaan käyttöönsä jotain sellaista käsitettä tai muuta elementtiä, jota kilpaileva tahokin käyttää, kilpailijan käyttäessä melko harvoin esiintyvässä mainonnassaan jotain samankaltaista kuin ennenkin. Ennen pitkää kävisi niin, että toinen kilpailijoista ei enää voi jatkaa samaa hidastempoista ja samankaltaisena toistuvaa mainontaansa johtamatta havainnoijan ajatuksia kilpailevaan yritykseen. Ja jos kumpikin näistä tahoista lopettaa mainostamisen ja odotellaan esim. viikko, tuntuu enemmän mainonnan vaivaa nähnyt paljon merkityksellisemmältä, sekä useammin ja monipuolisemmissa tilanteissa mieleen juolahtavalta. Hieman samankaltaisesti voitaisiin ryövätä kohdeyksilön mielestä harvoin ajatellut muistot sellaiseen käyttöön, missä ne johtavat johonkin keinotekoisesti tuotettuun ajatteluun, siinä samalla näiden aiempien muistojen käydessä myös vaikeammin tavoitettavaksi, koska niihin liittyvät sanat, kuvat ym. ovat vahvemmin käytössä keinotekoisesti tuotetussa ajattelussa.

Koska ajatuspajat ja vähemmän merkittävätkin tahot kuten vaikkapa yliopisto-opiskelijat tekevät omatoimisesti arvioita tulevista megatrendeistä, voi hyökkäyksenä muita ihmisiä kohtaan pitää sitäkin, että tulevaisuudessa käytettyjä käsitteitä ja termejä naarataan jo vuosia aiemmin aivan joihinkin muihin asioihin liittyväksi, sekä betonoidaan niiden vääriin asioihin liittyvyys kaikenlaisilla vahvikkeilla kuten konkretisoimalla niitä johonkin epämiellyttävään esim. sanojen mielikuvia herättävyyteen pohjautuen. Esim. joku päivä tulevaisuudessa joku joutuu käsittelemään naurua graafiteoreettisessa mielessä, joka on “a symmetric bipartite cubic graph with 24 vertices and 36 edges”, mutta muutamat ensimmäiset yrittämät johtavat ajatukset ylimääräisen signaloinnin vuoksi harhateille, joita on valmisteltu ja ylläpidetty jo vuosia aiemmin.

Ajautuminen pois normaalista verkkopalvelun käyttäjän roolista

LinkedInin ja Twitterin tukipalvelut ovat molemmat väittäneet, että he eivät pysty tuottamaan heille kuvailtua ongelmaa, missä jokin tietty sivun elementti räpsyy Firefoxia käytettäessä, kun sivua skrollaa alas- tai ylöspäin. Ongelmaa jatkui useita viikkoja, mikä oli outoa, sillä moinen olisi ollut erittäin ärsyttävää kenestä käyttäjästä tahansa, joten ongelmaan liittyvien yhteydenottojen määrän olisi pitänyt olla runsasta. Asian selvittelyä nopeuttaakseen tuli omatoimisesti tutustuneeksi palveluiden lähdekoodiin selainpuolen osalta (HTML, CSS ja JavaScript), mikä vei pois normaalin käyttäjän roolista ja teki täten näitä palveluita erilaisesti koettavaksi ainakin sillä erää. Vertaa: VR:n junalla matkattaessa seinäpaneeleja on purettu auki, mikä päästää niiden takana olevan ihmisten nähtäville kaikkine johtoineen ja putkineen. Mistä kuitenkaan tietää sitä, kuinka moneen käyttäjään moinen kohdistui vai vainko pelkästään itseen, sillä asiasta ei kukaan kysynyt mitään erilaisissa verkon kysy/vastaa -palveluissa? Ja mitä tarkoitti se, että näiden verkkopalvelujen tukipalvelut eivät tunnistaneet ongelmaa? Oliko kyse man-in-the-middle -tyyppisestä tilanteesta, missä omaa verkkoliikennettä oli muokattu luvattomasti?

Uutiskirjeiden ja palautelomakkeiden symboliselta tuntuvat vaikutukset

Yrityksien uutiskirjeiden tuottajia ei useinkaan moni ihminen valvo ja mitä itsenäisemmin uutiskirjeen sisällön teksteineen, kuvituksineen ja taittotöineen pystyy tekemään, sitä helpompi on saada ujutettua uutiskirjeisiin mukaan sellaista ainesta, joka toimii sekä normaalina uutiskirjeenä muille ihmisille, mutta jollekin tietylle ihmiselle, kohdehenkilölle, se toimii esim. vahvasti symboliikalla ladattuna välineenä, joka uuttaa häneen juuri tietynlaista ajattelua. Tällainen kohdentaminen voidaan helposti tehdä niin personoiduksi, etteivät ulkopuoliset pysty mitenkään kokemaan vertaisesti sitä, mitä juuri tietty ihminen kokee nähdessään uutiskirjeessä esim. junan puksuttamassa runsaasti savua tuottaen, kirjaimet ”ABC”, konduktööri päähineessään nuoli alaspäin ja juna juuri ylittämässä siltaa. Uutiskirje voi olla myös itse tilaamaton, jonkun laitettua kohdehenkilön sähköpostin postituslistalle.

Samantapaista voidaan harrastaa, vaikkakin paljon rajoitetummin, aiheuttamalla se, että kohdehenkilön sähköpostiin saapuu ”vahvista sähköpostisi”-viesti esim. Pinterest-palveluun, jolloin kohdehenkilön mennessä Pinterestin sivuille lähettämään palautetta, että hän ei ole luonut tunnusta kyseiseen palveluun, hän tulee altistuneeksi palautelomakkeella oleville vaihtoehdoille: alastomuus, toiseksi henkilöksi tekeytyminen, häirintä ja tietosuoja, vihepuhe, itsetuhoisuus, raaka väkivalta, roskaposti, bad third party app ym. Tällaisella voi olla erittäin ärsyttävä vaikutus, jos ajoitus on elämäntilanteen tai päivän tapahtumien vuoksi jotenkin huono.

Lukemiseen ja kirjoittamiseen nopeasti reagoiva verkkovakoilija

Kun RT-uutispalvelujen artikkeleja lukiessa yläreunaan pompsahtaa esiin jonkun kirjoittama kommentti nimimerkin kera, joka tuntuu jotenkin itselle läheiseltä, vaikkei varsinaisesti tutulta, kyse voi hyvinkin olla siitä, että kyse oli sen tahon teosta, joka pystyy näkemään reaaliajassa, mitä kohdeyksilö tekee tietokoneellaan (näytön näkymän), mikä voi perustua esim. siihen, että ohjelmallisesti otetaan näytölle päätyvästä kuvasta kuva per sekunti sivummalle ja lähetetään se verkon yli jonnekin toisaalle, missä yksittäisistä kuvista muodostuu videokuvaa tai sitten näytöllä oleva rekonstruoidaan jokaisen pienen muutoksen jälkeen jossain toisella koneella (esim. käyttäjä kirjoittaa yhden kirjainmerkin). Jälkimmäinen näistä tuottaa huomattavasti vähemmän verkkoliikennettä.

Hieman enemmän vaivaa vaatii sellainen, missä ei pelata pelkästään ajatuksia herättävällä nimimerkillä ja jollain yksinkertaisella kommentilla, vaan kommentin esittäjä vaikuttaa käyttävän omaa nimeään ja kommentti liittyy siihen, mitä kohdehenkilö on itse juuri hetki sitten kirjoittanut esim. Facebook-postituksen kommentiksi. Oman vastauksensa kirjoittamisen aikana luvaton etäkäyttäjä mahdollisine tukijoukkoineen joutuu miettimään jotain sopivan ärsyttävää/vaikuttavaa, jonka voi laittaa heti julkaisuun, kun kohdehenkilö laittaa omansa muiden luettavaksi, millä voi ajatella olevan sitä parempi teho, mitä viiveettömämmin se tulee kohdehenkilön luetuksi. Tässä on pikanttina mahdollisuutena myös se, että etätarkkailijalla on käytössä eräänlaisen DJ:n keinot sillä tapaa, että hän voi postittaa viestejä useiden eri käyttäjien puolesta näiden hyväksynnällä, jolloin hän voi valita onko postittajan nimi esim. Kimmo Halonen tai joku muu. Sosiaalisen median alustat (Facebook ym.) tarjoavat tällaisen mahdollisuuden ohjelmointirajapintojensa kautta. Analytiikka mukaan ottaen, voidaan ennalta arvioida sitä, mihin esim. Facebookin ryhmään tietty henkilö mitä varmimmin tulee mistäkin aiheesta kertoneeksi, mitä helpottaa mahdollisuus monitoroida kohdeyksilön tekemisiä ja mitä varmistavat erilaiset aiemmin tuotetut suggestiot Internetissä ja muualla.

Verkkopalvelujen käyttäjätunnukset

Verkkopalvelujen tunnuksia on helppo luoda muillekin kuin itselleen, jos verkkopalvelu on tehty sellaiseksi, että luotua profiilia pääsee muokkaamaan heti, kun se on tehty eli ilman sähköpostin varmistamista. Kysymykseksi nousee tällöin tietenkin se, mitä joku toinen hyötyy siitä, että luo jollekin muulle ihmiselle jonkin verkkotunnuksen, mutta se on oikeastaan huono ensikysymys, sillä on parempi kysyä, miten se vaikuttaa johonkin ihmiseen, että hänelle tultiin luoduksi tunnus jonnekin? Miten hän käyttäytyy sen seurauksena? Mitä hän tulee havainnoineeksi mennessään tai yrittäessään poistaa tunnusta, jota ei itse ole hankkinut? Mitä muuta tapahtuu noihin samoihin? Jääkö hänelle tapahtumasta joitain erityisiä muistijälkiä, jotka voivat palata tai jotka voidaan palauttaa hänen mieleensä myöhemminkin? Onko tavanomaista, että häntä häiritään usein? Voiko käydä niin, että jos tapahtuma palautetaan hänen mieleensä esim. vuoden päästä, hän muistaa siinä samalla jotain muutakin, mitä tapahtui tai tuli havainnoineeksi kyseisenä aikana? ihminenhän tapaa muistaa episodisten tapahtumien yksityiskohtia eräänlaisina ryppäinä eli ihminen ei koskaan ”tallenna” mieleensä ”yhtä asiaa”, vaan kaikenlaista muutakin, jolloin niillä on herkästi tapana palautua myöhemmin mieleen samanmoisena ryppäänä. Mielteiden mieleenpalautumiselle voidaan asettaa jopa todennäköisyysarvoja muiden kuin ”mielensä omistajan toimesta”, koska hehän tietävät, mille tämä joku varmasti tuli altistuneeksi sillä tavoin, että mielteet ryppääntyvät.

Sweet uncertainty

  1. Radio Novalla Beastie Boysin Sabotage, puikoissa Ile Jokinen, selaimessa auki.. boom! Netti jumiutuu siten, että vain niille sivuille pääsee, joiden domain-osoitetta oli käytetty hetki sitten (esim. kaikki arstechnica.comin sivut toimivat, koska sieltä tuli luettua artikkeli hetki sitten).
  2. Otan käyttöön uudet viherkeltaiset lenkkarit. Pihan vieressä olevaan tolppaan käy joku niittaamassa viherkeltaista teippiä, jota on vain kahdessa tolpassa lähikatujen varrella. Aiemminhan oli muutamaan läheisimpään tolppaan käynyt joku sitomassa kiinni yksi erilainen muovikassi per tolppa ja joita ei saanut irti kuin puukolla, eivätkä ne edes osoittaneet mitään reittiä kenellekään tai toimittaneet mitään muutakaan virkaa.
  3. Sistek-yrityksen verkkosivujen Seinälaatta-sivua katsellessa huomaa erään seinälaatta-aiheisen kuvan olevan rikki. Selaimen konteksti-menun ”katso kuva”-toiminnolla katsoessa tulee huomanneeksi satoja mustalla salmiakki-pohjalla näkyviä valkoisia kysymysmerkkejä selaimen yrittäessä esittää vain osittain latautuneen kuvan sisältämää dataa tekstimuodossa.
  4. Esineiden rikkominen ei välttämättä tarkoita esim. murskaamista, vaan kyse voi olla vaikkapa printterin värikasetin toiminnan lopettamisesta aiheuttamalla siihen asennettu mikropiiri saamaan värikasetti viestimään printterille, että värikasetin sisältö on lopussa, vaikkei näin olisikaan, jolloin joutuu tilaamaan kyseistä tuotetta lisää juuri kun olisi tietynlaista printtauksen tarvetta enemmänkin.
  5. Watch Dogs -pelin (pelisarjan ensimmäisen pelin) aikana mukaan tuppautuu pelin ideaan sinänsä mukaan kuuluvia hakkereita, jotka alkavat varastaa itseltä pelin sisäistä tietoa langattomasti ja heidät pitää etsiä. Näiden mukaan tuppautujien mahdollisuus liittyä mukaan omaan peliin on pelin asetuksista säädettävissä pois/päälle, mutta erikoista heissä on aina se, että heidän valitsemansa nimimerkki on tyypillisesti jonkinlainen yhteenrunnottu kooste kolmesta eri sanasta, jotka liittyvät esim. omassa offline-elämässä itseä tahallaan ärsyttäviin ihmisiin tai vaikkapa jossain aiemmin pelatussa tietokonepelissä tapahtuneeseen, minkä lisäksi heidän valitsemansa sijainti- ja tapahtumapaikka, josta heidät voi löytää, on myös symboliikalla ladattu. Ei kuitenkaan jää tunnetta, että Ubisoft olisi antanut näillä hakkereille mahdollisuuden muuttaa tapahtumapaikkoja itseään, vaikka tapahtumapaikkojen tienoilla onkin usein ainakin yksi asia, joka vaikuttaa ”symbolisesti latautuneelta”.
  6. Verkkopalvelun kehitystyön aikana ilmestyi virheilmoitus ”exception message: broken pipe”, kun sitä kokeili verkkoselaimessa (Grails-pohjainen palvelu Jelasticissä). Samaan aikaan Spotifyssä soitetussa musiikissa vaihtui kappaleeksi Two Fingersin biisi That Girl, albumin kuvituksena kaksi palkkia vierekkäin (vrt. broken pipe). Broken pipe -virheilmoitus tarkoittaa Stack Overflown käyttäjien mukaan sitä, että ”Clearly the low memory caused the application to close the receiving socket or indeed exit altogether, with the same effect.” ja että ”A pipe is a data stream, typically data being read from a file or from a network socket. A broken pipe occurs when this pipe is suddenly closed from the other end. For a network socket, it could be if the network gets unplugged or the process on the other end crashes.” Sivun uudelleenlataus ei aiheuttanut samaista virheilmoitusta enää uudelleen.
  7. Tehdyssä Googlen kuvahaussa tuottaa haku ”kroisos pennonen ja roope ankka” muuten sitä mitä haetaan, mutta satojen kuvien mukana on yksi poikkeus: kaksi hevosta kyhnäämässä toisiaan vasten.
  8. Se ei vielä vaadi some-palvelun työntekijän/työntekijöiden olemista jollain tapaa korruptoitunut, että samaan aikaan, kun joku ihminen lukee ohjelmistoteknistä asiaa kuten parin sivullisen verran Javan säikeistä (thread), putkahtaa Facebookin kaveripyyntöihin mukaan henkilö, jolla on nimenä Edyth Treadwell (huomaa sanojen thread ja tread samankaltaisuus), vaikka kyllä se sen saattaa vaatia, että joku on pystynyt näkemään kohdeyksilön käyttämän tietokoneen monitorin näytön sisällön luvattomasti ns. etänä katsellen. Sen sijaan, se, että Twitter-seurattavien ehdotuksiksi tai Facebook-ryhmien ehdotteluihin päätyy juuri sellainen nippu ehdotuksia, jotka liittyvät pelkästään esim. senpäiväisiin offline-maailmassa itselle tapahtuneisiin asioihin, vaaditaan Twitterin tai Facebookin työntekijöiden osallisuutta. Kysehän on täysin näiden some-palvelujen hallinnassa olevasta osa-alueesta, eikä mainosverkosta, joiden kautta kuka tahansa ulkopuolinen voi hankkia näkyvyyttä. Mahdollisena keskustelun tuhoavana vasta-argumenttina toimii tietysti se, että näiden palvelujen käyttämät tekoälyt ovat niin fiksuja, että ne osaavat arvioida jo pitkältä ajalta kertyneen tiedon perusteella, mikä suosittelu olisi relevanttia milloinkin, mikä ideaalisesti toteutettuna voisi varmaan toimiakin.
  9. Kuunnellessa Pandora-musiikkipalvelun kautta väitetysti algoritmien ehdottamia musiikkikappaleita, jää tunne siitä, että joku Pandoran työntekijä syöttää soittolistalle sellaisia musiikkikappaleita, jotka nimensä, sanoituksiensa tai sen aikaisten äänien osalta assosioituu vahvasti siihen, mitä kohdehenkilö tekee tietokoneelleen eli Pandoran työntekijä hyödyntää mahdollisuutta olla mukana siinä ihmisverkostossa, joka pystyy seuraamaan useiden eri ihmisten tietokoneen käyttöä reaaliajassa ilman kohdehenkilön lupaa. Eli jos on juuri lukenut jonkun PDF-tiedoston tai kirjoittanut viestin Facebookiin tai jotain muuta, musiikkikappale myötäilee jollain tapaa tätä tekoa.
  10. Eräänä syyspäivänä tuli soitto 05 3526 -alkuisesta numerosta, mikä johtaa Googlen hakutuloksissa ykkösenä olevan ”Suomeen on perustettu natsipuolue”-uutisen huomioimiseen, koska ei tullut ehtineeksi vastaamaan puheluun ja kiinnosti arvuutella, kuka lienee soittanut. Tovia aikaisemmin oli liikennevaloihin autolla pysähtyessään tullut huomioineeksi NATS-tarran viereisen auton ikkunassa, sillä sieltäpäin kuului lujaa soitettua poppia ja auto lipui siihen viereen sillä tapaa hitaasti, että NATS-tarra tuli huomatuksi syrjäsilmällä, kuten myös tarran kotka-aiheinen kuvitus ja teksti ”Nissan Anti-Theft System”.
  11. Rainmakerin, Buusterin ja Elisan puhelinmyyjät soittavat jostain syystä useita puheluita eri numeroista sellaisina aikoina, muutaman päivän ajanjaksolle ulottuen, kun on odotettavissa, että itselle on saapumassa jokin tärkeähköksi luokiteltava puhelu, mistä seuraa se, että ei voi varautua puhelinnumeron puhelimen näytössä nähdessään siihen, että on käymässä puhumaan jollekin tietylle tai tietystä paikkaa soittavalle henkilölle. Vaikutus on sitä tehokkaampi, mitä enemmän käsittelee asioitaan puhelimen sijaan sähköpostilla.
  12. Eclipse-ohjelmistokehitysympäristössä käytetty versionhallintajärjestelmä käy ilmoittelemaan, että ”entry not found: //lanteenpaikka” ilman mitään järkevää syytä (kokeellisen tilanteenpaikka-verkkopalvelun kehitystä), vaikka kaikki oli ok, kun edellisen kerran samaista ohjelmistokehitysympäristöä samaisen päivän aamupäivänä käytti.
  13. Jos otan yhteyttä esim. Stockmanin, Elisan tai Postin asiakaspalveluun chattaamalla, on asiakaspalvelijan nimi jotain sellaista, joka saa tuntumaan siltä kuin keskusteludialogin toiselle osapuolelle olisi välitetty tieto siitä, minkä nimistä keksittyä nimeä hänen pitäisi käyttää tai olisi valikoitu kenen asiakaspalvelijoista pitäisi olla chattaamassa tietyn henkilön kanssa.
  14. Kun vielä käytti Nordean tunnuslukutaulukon vahvistuskirjaimia verkossa tapahtuvien laskujen maksamisen yhteydessä, palvelun pyytämä kirjain oli lähes aina tietystä vähäisestä joukosta valkkautuvainen ja aina johonkin itselle ajankohtaiseen liittyvää.
Tämän kirjoituksen sisältö on poimittu ja uudelleenversioitu eri yhteyksisssä jaetusta tekstistä nimeltä "Tietotekniikka-avusteista häirintää (v1.01)".
Tietoturva- ja tietoliikennehäirintä -aiheisia poimintoja mm. Threatpostista, Dark Readingistä, SC Magazinesta ja Homeland Security News Wirestä.

Growing opposition in Germany to new surveillance measures

”We need policies that restore individual liberties. This flood of surveillance needs to be confronted with a reform for more freedom. That means a reduction of telephone and Internet surveillance and the far-too-large intelligence service infrastructure. People need to be given back control over their communication and their communication devices.” (Homeland Security News Wire)

Popular D-Link router riddled with vulnerabilities

The vulnerabilities range from a command injection bug, a flaw that allows backdoor access to the router, to the fact hardcoded encryption keys are stored on the device. A serious cross-site scripting bug allows an attacker to easily to steal a user’s authentication cookies and gain access to their device. Their previous lack of consideration about security made him publish this research without coordinated disclosure. (Threatpost)

New 4G, 5G network flaw ’worrisome’

The 4G and 5G EPC attack scenarios largely fall into three categories: interception of data, such as text messages and unencrypted email messages; a collection of data, such as the location of the device; and disruption of services like DoS attacks. (Dark Reading)

(jatkuu..)

Kuten Vohkareen nro 1:ssä todetaan,

"Otaksumat ovat suunnittelunaikaisia arvioita siitä, mitä jonkun tietyn henkilön mieleen tulee, kun tämä altistetaan joukolle valikoituja suoria havaintoja tai hänet johdatellaan ajattelemaan tiettyjä asioita." ja
"Otaksumat perustuvat sekä yleiseen tietämykseen siitä, minkälaisia ajatusverkostoja ihmisten mieleen on muodostunut, että myös tietämykseen siitä, minkälaisia ajatusten välisiä yhteyksiä jonkun tietyn henkilön mielessä on, mikä johtuu usein siitä, että otaksumien asettajat itse ovat olleet niitä luomassa, vahvistamassa ja ylläpitämässä."

Helpoimmalla tasolla otaksumiin voidaan suhtautua pelkästään ajatuksia eteenpäin vievinä tekijöinä, kaikenlaisten ajattelun tyrehdyttämisten, huomiota joistain muista ajatuksista irti repivyyksien, aivojen verenkierron keskittymisten ja oppimisvasteiden aikaansaamisten jäädessä sivuseikoiksi.

Kuva 1. Kuvio havainnollistaa sitä, kuinka muut ihmiset kuin ajattelija itse ovat aiheuttaneet sen, että ajattelija on kolmen vaiheen kautta tullut ensin päätyneeksi kahteen eri ajatukseen ja tullut sitten hoksanneeksi, että näiden kahden ajatuksen välillä on jokin yhteys kuten niiden jollain tapaa samaan kuuluminen esim. piirteidensä, ajankohdan, sijainnin tai muun seikan puolesta. Käytännössä nämä muut ihmiset olivat yksinkertaisesti olleet tietoisia, minkälaisia ”pelinappuloita” kohdeihmisen ajattelusta voi muodostaa ja kuinka näitä pelinappuloita yhdistelemällä saadaan aikaiseksi karkea suunnitelma siitä, minkälaista havaittavaa tarvitsee tuottaa, jotta kohdeyksilö päätyy vaiheiden kautta tiettyihin ajatuksiin.

Suuritodennäköisyyksisten assosiaatioiden ja asioiden merkittävimpien piirteiden yksinkertaisin esitysmuoto on yksittäisistä noodeista erkanevien viivojen joukko, jotka päätyvät muihin noodeihin, missä noodit vastaavat jotain miellettä kuten muiston alkua tai tuntumaa jonkin esineen osasta. Suuritodennäköisyyksisyys tarkoittaa tässä sitä, että vaikka ajattelu itsessään muokkaa ajattelua sillä tapaa, että ajatellessaan lähiaikoina samaa asiaa uudelleen ja tullessaan päätyneeksi eri ajatuksiin, tulee ajan kanssa tavallaan palanneeksi aiempaan lähtötilanteeseen eli tietystä samasta ajatuksesta päätyy jälleen uudestaan tiettyihin samoihin ajatuksiin – todennäköisesti. Omat assosiaationsa on usein helppo ja nopea tunnistaa, mutta mielteiden merkittävimpien osakomponenttien (tässä: piirteet) tunnistaminen vie enemmän aikaa.

Jos näitä suuritodennäköisyyksisiä assosiaatiota ja mielteiden merkittävimpiä piirteitä kirjattaisiin ylös, voitaisiin muodostaa ”pelimerkkejä”, joita voi yrittää eri perustein järjestellä jonkinlaiseen järjestykseen, jolloin huomattaisiin sekin, että moni mielle suuntautuu samoja mielteitä kohti kuin jotkin toisetkin mielteet. Näillä samanlaisuuksilla on olennainen vaikutus ajatusten eteenpäin kulkemisen kannalta, sillä useamman ”osuman” kohdistuttua johonkin tiettyyn samaan mielteeseen ajattelun kautta, osallistuu täten enemmän aktivoitunut mielle vahvoilla yhteyksillään myöhempien ajatusten ilmentymiseen.

Nuorisolta on opittu, että pieleen mennyt voltti johtaa Instagramissa esiteltyyn kipsiin, joka on täynnä nimmareita ja kuvioita eli hänen ei oleteta jäävän epäkelvon asemaan. Nuoriso ja nuori sananakin kuulostavat raikkaalta, eloisalta, viriililtä ja vaikka mitä toisin kuin esim. vanki, työtön, mielisairas tai iäkäs, mikä on kaikkien ja kaiken sellaisen aikaansaannosta, jotka käyttävät näitä sanoja tai niiden kuvallisia vastineita sellaisessa yhteydessä, joka ei herättele havainnoijan mielessä positiivisia mielikuvia.

Kun media mainitsee jotain työttömästä, ei maininnan lähellä ole sellaista uutisointia tai artikkelia, joka virittää esiin mukavia ajatuksia siitä, kuinka työttömyydestä ”toivutaan” esim. uusien teknisten tai digitaalisten innovaatioiden avulla, vaan media pikemminkin vahvistaa assosiaatioyhteyksiä esim. sanojen työttömyys—toimeentulotuki ja työttömyys—perustulo ja työttömyys—valtion velka välillä. Ja jos media mainitsee sen harvan kerran jotain vangeista, on siellä todennäköisesti luotu kontrastia vankeusolojen ja vankilan ulkopuolisen maailman välillä tai korostettu sitä, kuinka hienosti poliisi on hoitanut vankilapaon tai kaunisteltu jotain vankeusajan aikaista terapiamuotoa. Iäkkäitä ja rumia ihmisiä mm. YLE on saalistanut pitkin lentokenttien odotustiloja ja kauppakeskuksia antaakseen heti seuraavassa jutussa esitellyille nuorille mahdollisuuden esiintyä tulevaisuuden toivona. TV-sarjojen samaistuttavien mielisairaiden vaikutus ei ole toistuvuudestaan huolimatta sellaista laatua, etteivätkö median toisaalla esiintuomat hullut teot ja niiden mieleen jäävyyttä varmistelevat muut uutisoinnit, samanaikaiset tv-sarjojen tapahtumat ym. kasvattaisi hyväksyvämpiä ja ymmärtäväisempiäkin sellaiseksi, et­teikö vastahakoisuus mielisairaan seuraan päätymiseen lisääntyisi.

Olennaista mainittujen sanojen herättelemissä ajatuksissa on niihin liittyvä diversiteetti eli vaikka nuorisoa on monenlaista, niin nuorisosta on helpompi pitää yllä mukavan sanan vaikutelmaa kuin esim. mielisairaasta, johon kertyy kaikenlaista murhista depikseen. Olennaista on myös positiivisten ja havainnoijan mietteitä selventävän aineksen toistuvuus, sillä jos esim. vangeista ei mainita missään mitään, alkavat jotkin niihin aiemmin liittyneet mietteet käydä hitaammin ja vaivalloisemmin mieleen tuleviksi, jolloin esim. retorisesti räyhäkkäiden kansanedustajien on helpohko varastaa havainnoijan käsityskyky omiin ohjaileviin tarkoituksiinsa. Sanan ”nuori” kestävyydestä kertoo sekin, että nuorien pahoista teoista voitaisiin kertoa kuukausi läpeensä ja silti havainnoijia ei saisi unohtamaan sitä, mitä hyvää ja kaikkea mukavaa nuoriin liittyy kuten mm. heidän iästä johtuva käytettävyytensä monessa tehtävässä. Iäkkäistä ei tarvitse näyttää kuin yksi epäedullinen kuva ja se on sitten siinä. Tämäkin olisi muutettavissa, jos esim. Aubrey de Greystä ja Singularity Hubista uutisoitaisiin useammin, mutta futuristismin kautta menemisen sijaan Suomessa suositaan mieluummin yhteishengestä, ajanpeluuttamisesta, virikkeistä ja eläkkeelläkin töihin menemisestä kertomista ja ajoittaista vaporwaresta puhumista, missä tekoäly ymmärtää potilaista jotain sellaista, mitä lääkärit eivät ole ehtineet tjs., vaikka pitäisi puhua NBIC:stä (Nanotechnology, Biotechnology, Information technology ja Cognitive science).

Olennaista mainittujen sanojen herättelemissä ajatuksissa on niihin liittyvä diversiteetti eli vaikka nuorisoa on monenlaista, niin nuorisosta on helpompi pitää yllä mukavan sanan vaikutelmaa kuin esim. mielisairaasta, johon kertyy kaikenlaista murhista depikseen.

Oman haittansa tuovat mukaan esim. lääkärit, jotka kokevat tiedostavansa jo nyt, että ihmisten eriarvoistuminen tulee vain lisääntymään, eikä sitä kehitystä voida kääntää takaisinpäin, joten mikseipä olisi jo nyt valmiiksi paremmin pärjääviä suosiva, omaa työllistyneisyyttä varmisteleva ja vähempikelpoisille nälvivä. Voidaan spekuloida, että Jari Lindström on valittu työministeriksi sen vuoksi, ettei hänelle ole kaavailtukaan mitään sellaista uraa, jonka esivaatimuksena olisi hyvä suoriutuminen työministerinä, joten hän kaudellaan voidaan viedä läpi uudistuksia, jotka ärsyttävät ihmisiä suunnattomasti. Eihän näistä teoista ole mitään haittaa Lindströmin imagolle tai tavoitteille, sillä hän on itsekin jo sanonut, että ministerin hommat saavat riittää meneillään olevaan kauteen. Aloittaessaan kyseisiä tehtäviä hän totesi, että ”ei tiedä mitään näistä hommista, mutta että opetellaan” ja monien kuukausien jälkeen hänen merkittävimmäksi saavutuksekseen muodostui se, että hänet huolittiin mukaan Kiinaan suuntautuneeseen delegaatioon, vaikkei hänellä siellä mitään merkittävää roolia ollutkaan. Suomessa hän on saanut toimia työttömiä kurittavien toimenpiteiden puhemiehenä ja päässyt kertomaan naistenlehdessä, kuinka hänelle on ollut stressiä kahden eri ministeriön tehtävien hoitamisessa. Eli mitään ei osannut kun aloitteli, puhetaidot lisääntyivät kuukausien aikana ja teot olivat suoraan niiden tahojen käsikirjasta, jotka haluavat, että Suomesta kehittyy maa, jossa nuorista kehittyy mahdollisimman nopeasti jotain yhteiskunnan kannalta käyttökelpoista, epäonnistujien joutuessa tyytymään ikuiseen harmitukseen.

Valtiovarainministerikin tapaa puhua kannustimista työttömistä puhuttaessa, mutta ei mainitse mitään HR-osastojen ja joissain tapauksissa koko yrityksen käyttämistä analytiikkatyökaluista, jotka arvioivat automaattisesti erilaisten työnhakijoiden tuottaman riskin yrityksen toiminnalle ilman, että ne ottavat huomioon uuden työntekijän kehitettävyyttä/toivutettavuutta työtehtäviinsä eli tätäkin kautta vankistuu asenne, jonka nojalla on helpompi ottaa käyttöön työntekijä, jota elämä ei ole ”pilannut” kuin ottaa riski epäkäyvästä työntekijästä. Sinänsä tämä asettaa miettimisen arvoiseksi sen, voisiko helpompi irtisanottavuus tehdä työnantajia rohkeammaksi kokeiluille, mutta koeaikojen pidennykset ja ilmaistyön teettämisen mahdollisuuksien lisääminen osoittavat, että potentiaalisten työnantajien rasitteeksi ei haluta asettaa sitä, että pitäisi niinkin pian ohimenevän ajan kuin 120 päivän aikana arvioida jonkun työntekijän soveltuvuutta, vaan annetaan työnantajille mieluummin, varsinkin mikro- ja pk-yrityksille, mahdollisuus kasvattaa hienoisesti liiketoimintansa tulosta pidempien koeaikojen ja helpomman irtisanottavuuden avulla. Seuraavaksi varmaankin päätetään, että jos työtön ei ota hänelle suositeltua lääkitystä, josta TE-toimisto tai myöhempi työllisiä paimentava taho sai tietää yhdistelemällä työllisyystietoja yksityisen palveluntarjoajan kansalliseen potilastietoarkistoon siirtämiin tietoihin, työtön joutuu karenssiin.


”Keskeytä joku täysin valmistautumattomassa ja sujuvassa puheessa. Kysy häneltä sitten, mitä hän aikoi sanoa. Monissa tapauksissa hän pystyy jatkamaan aloittamaansa lausetta. Jotta hän voisi tehdä näin, hänen aikomiensa sanojen on täytynyt olla hänen mielessään. Eikö tämä ilmiö voi olla peruste, miksi sanomme, että jatko oli ollut hänen mielessään?”

”Meitä tavallaan häiritsee, ettei lauseen ajatus ole minään hetkenä täysin käsillä. Suhtaudumme siihen kuin esineeseen, jota valmistamme ja jota meillä ei ole koskaan täysin käsissämme, sillä tuskin jokin osa on valmis, kun toinen jo katoaa näkyvistämme.”

”Ihmisen käyttäytymisen ennustamattomuus. Ellei niin olisi, sanoisimmeko silloinkin, ettemme voi koskaan tietää, mitä toisessa ihmisessä tapahtuu?”

(Zettel - katkelmia)

Voidaan kuvitella joukko sellaisia selityksiä, joiden avulla voidaan valmistella jotain ihmistä hyväksymään, että maailmaa ohjaillaan ja siinä pärjätään aivan eri tavoin kuin mitä julkisuudessa annetaan ymmärtää olevan normaali tapa.

Muutamia aiheita, joista voi juontaa selityksiä, joilla voidaan edistää sitä tavoitetta, että saadaan konvertoitua tietynlaisen ”kultin” puolelle lisää  ihmisiä:

Roolitetut paikat. Osoitukset siitä, että niille joille on luvattu tietynlainen elämä, jos he vain suostuvat tekemään jossain tietyssä vaiheessa elämäänsä jotain tietynlaista, ovat saaneet sen, mikä heille on luvattu esim. 20 vuotta aiemmin, ovat riittäviä vakuuttamaan monia ihmisiä siitä, että yhteiskunta on paljon tiukemmin kontrolloitu/hallittu kuin mitä julkisuus antaa ymmärtää ihmisen vapaudesta ja yhtälaisista elämässä etenemisen mahdollisuuksista. Tosin, robotiikka ja ihmisten käytön tarpeen vähentyminen voi muuttaa näitä kuvioita, jolloin eripura ja keskinäinen kateus voivat pilata lupauksien toteuttamisen mahdollisuudet. Onneksi tätä varten ovat luvaton ja luvallinen verkon valvonta, sekä epäluotettavat ystävät, jotka varoittavat asianmukaisia tahoja riskialtteista ihmisistä.

Tietokonepelien tapahtumat. Fallout 4 -tietokonepeliin on sisällytetty tapahtumien sarja, missä radiojuontajan henkinen kasvu saavuttaa sen vaiheen, missä hän vihdoin rohkenee lyödä sitä tyyppiä, joka on häntä jo niin pitkään mollannut. Ennen tätä kyseinen radiopersoona on ollut pelin pelaajalle vain ääni radiossa, paikassa, jossa hän ei vielä ole käynyt. Peli sisältää myös mielen lataamista synteettiseen humanoidiin ja paljon mietittävää siitä, miten edes erottaa synteettinen humanoidi ihmisestä. Tällaisten toteuttaminen vaatii aina vähintään kymmenien ihmisten työpanoksen ja monien ihmisten yhteisen hyväksynnän pelin sisällölle. Tavanomaisessa populaarikulttuurissa elävälle tällainen ei tunnu mitenkään ihmeelliseltä, mutta jos asiaa ajattelee ensin niin, että olisivatko kristilliset pelinkehittäjät hyväksyneet tällaista ja kysyy sitten, miksi esim. Bethesda ja Ubisoft hyväksyvät tällaisen, mihin päädyt?

Satelliitit. Sen visualisoiminen, kuinka sadat pienikokoiset nanosatelliitit kiitävät Maapallon ympärillä isompiensa joukossa, johtaa sen tajuamiseen, että Maapallolla ei enää lähitulevaisuudessa pääse pakoon minnekään. Ei edes sademetsään tai autolla karkuun jonnekin kauas, sillä reaaliaikainen videointi avaruudesta erittäin hyvälaatuisella kuvanlaadulla ja kymmeneen senttiin ulottuvalla tarkkuudella ei ole enää ollenkaan mahdotonta.

Karkuun pääsemättömyys. Ihmisen on hankala olla hyvä vastus tietokoneille, joilla on tilastotiede, todennäköisyyslaskelmat, reittimahdollisuudet, rakennuksien kulkukaaviot, lentoreitit, ihmishavainnoitsijat ja monet kulkemiseen vaikuttavat päätöksien tekijät puolellaan, jos tarkoituksena on välttää olemasta joidenkin ihmisten vaikuttamisen kohteena.

Raportit pitkäaikaistutkimuksista. Ihmisiä on kautta aikain seurailtu pitkäaikaisesti ja sellaisten epävirallisten pitkäaikaistutkimusten tulosten vilauttaminen, jotka osoittavat kuinka ihmisiä voidaan ohjailla ja saada tekemään mitä halutaan, on tehokas keino saada ymmärtämään, kuinka kukaan ihminen ei ole täysin suojassa vaikuttamiselta ja että niillä, jotka parhaiten ymmärtävät tätä vaikuttamista ja sitä miten sitä toteutetaan, on tietynlainen etu puolellaan.

Toistettavuus, helppous, automatisointi. Se nopeus ja ketteryys, millä erilaisten tavoitteiden toteutumista pystytään valmistelemaan käytössä oleviin metodeihin, toteutustemplaatteihin ja ihmisresursseihin perustuen on jotain, jota moni ihmisten keskeinen ryhmittymä ei kykene tarjoamaan, joten tällaisen ryhmittymän ulottuessa kaikkiin sosioekonomisiin lokeroihin, tuntuu melkein mielettömältä olla siitä paitsi, jos vaihtoehtona on toimia puhtaasti lakien, säännöksien ja kieltojen rajoissa. Tosin, tämähän ei vielä tarkoita sitä, että itse hyötyisi henkilökohtaisella tasolla jatkuvasti jotain erityistä, mutta pelkkä osallisuuskin tarjoaa hyviä mahdollisuuksia sosiaaliseen verkostoitumiseen, mikä jo sellaisenaan on hyödyttävää, jos osaa verkostoitumisen.

Tekijöiden kiinnijäämättömyys. Kun huoltoaseman kassakaappi hinataan seinään tehdyn aukon kautta jonnekin kauemmas, missä kassakaappi murjotaan auki, jää teosta runsaasti jälkiä, jotka voivat johtaa tekijöiden luokse, mutta kun kyse on psykologisesta vaikuttamisesta teknologiavusteisesti, voidaan ihmisiin kohdistuvaa vaikuttamista jatkaa pitkään. Ja se taasen jättää pidemmän päälle tuntuman, ettei kiinnijääminen ole edes mahdollisuus, joten se melkein ikään kuin unohtuu vaihtoehtojen joukosta.

Työntekijöiden sukunimet. Minkä syyn vuoksi voittoa tuottamattomat terveyspalveluita tarjoavat tahot valitsisivat työntekijöikseen sellaisia tai antaisivat heille sellaiset peitenimet, jotka liittyvät esim. hupaisasti sen yksikön toimintaan, jossa he ovat työssä? Eksoten Mielenterveyspalveluista löytyy lääkäri, jonka nimi on Lempiäinen ja psykiatrinen sairaanhoitaja, jonka nimi on Viinanen. LUTin lähellä olevassa YTHS:ssä työskentelee henkilö nimeltä Särkikoski. Ovatko nämä henkilöt itse hakeutuneet nimensä vuoksi juuri sellaisiin paikkoihin, missä heidän nimellään olisi jotain erityistä käyttöä? Eksoten Mielenterveyspalvelujen ylilääkäri on julkisuudessa kehuskellut sillä, kuinka hoitojonot on saatu lyhenemään melkein olemattomaksi ja samainen henkilö on työnsä ohessa käynyt opiskelemassa LUTissa liiketaloutta, johtamista ja tehokkuusajattelua eli ovatko esim. Viinanen ja Lempiäinen tarkoitettu asiakkaiden ärsyttämiskäyttöön? Kyseisestä paikastahan on tehty mm. joukko rikosilmoituksia, muistutuksia ja kanteluita, sillä potilaiden käsittelykäytännöt ovat olleet erittäin laaduttomia. Särkikoski taasen, mitenkään arvostelematta tai mitään erityisempää henkilöön menevää väittämättä, on sen kuuloinen, että se tuottaa tietynlaista hyvänlaatuista huumoria, josta tietoiseksi tuleminen voi piristää nuoria opiskelijapotilaita silloin kun terveydellinen vaiva tulee ylimääräistä huomiota vieväksi. Ja Lappeenrannan kaupungin vaihteeseen soitettaessa voi tulla keskustelleeksi neljän eri henkilön kanssa, joiden kaikkien sukunimi on jostain syystä Vehviläinen.

Elektronisten laitteiden monitoroitavuus ja postilähetyksien seuranta. Lukuisilla eri tahoilla on pyrkimystä totuttaa ja valmistella ihmisiä siihen, että kaikkialla ja joka hetki on mahdollista, että joku siihen hänen kanssaan samaan verkostoon kuuluva henkilö saattaa juuri parhaillaan lukea hänen sähköpostiviestejään, selata hänen tiedostojaan ja monitoroida hänen verkkoliikennettään, koska verkoston keskuudessa on vallalla idea siitä, että yhteiskunta on parempi siten, että kaikki riittävän yhteisesti uhkiksi tunnistetut asiat tunnistetaan myös verkoston jäsenissä. Sama pätisi pitkälti myös kirjeiden ja pakettien lähettämiseen. Kukaan osallistujista ei pystyisi lähettämään esim. käsiasetta kaupungista toiseen Postin mukana. Lisäksi, koska he pitävät itseään monilta osin aika lailla samanlaisina ihmisolioisuuden osalta, ei ole kovin kummoista saavuttaa ymmärrystä muiden ihmisten mielentiloista heidän käytöstään seuraamalla, sillä siinä ei olisi mitään erityisen hätkähdyttävää, vaan pikemminkin ehkä jotain ideaa antava, jota voisi itsekin kokeilla.

Tekstiviestin saapumisen ajoitus tietynlaisessa tilanteessa. Teleyhtiöt eivät tarjoa yleisesti sellaista palvelua, missä jollekin ihmiselle voidaan lähettää tekstiviesti siten viivästyttäen, että se saapuu juuri sillä hetkellä, kun tekstiviestin vastaanottajan lähettäjän ympäristössä olevat ihmiset ovat valmistelleet tekstiviestin mieltä siten, että saapuvan tekstiviestin sisältö ärsyttäisi mahdollisimman paljon ja jatkaisivat tuntemuksien muokkaamista tekstiviestin lukemisen jälkeen. Tällainen vaatii ihmisten välistä yhteistyötä, sekä teleyhtiön olemista epäluotettava ja kaikkea muuta, mitä se julkisesti esittää olevansa.

Ennakkotiedot. Elettäessä maailmassa, jossa kaikki on jotenkin rajoitettua, tulee mielenkiintoisista ennakkotiedoista tietoisena oleminen paljon kiinnostavammaksi henkilökohtaisella tasolla, mutta tällaisen ei tarvitse rajoittua siihen, että tietää ennen mediassa mainitsemista siitä, että jokin bändi tulee seuraavana vuonna Suomeen, missä se ei ole koskaan ennen käynyt. Kiinnostavimmat ennakkotiedot eivät ole pelkästään aikataulujen ennalta jakamisen kautta tietoon tulleita, vaan niitä ovat sellaiset ennakkotiedot, jotka liittyvät tapahtumiin, joiden tapahtuvuudesta kukaan ei ole varsinaisesti varma, sillä kukaan ei olisi miettinyt niihin liittyviä tapahtumakulkuja tai mahdollisia riskejä läpi, mutta silti joku ulkopuolinen taho pystyy tuottamaan tiedon siitä, että jotain tapahtuu jonakin ajankohtana ja vieläpä jollain tietyllä tavalla. Riippuen verkostosta, jonka kautta tällainen tieto on saavutettavissa, voi päästä käsiksi tietoon tapahtumaan liittyvistä vaiheista, tapahtuman tapahtumista edistävistä henkilöistä tai saattaapa päästä jopa itsekin osalliseksi tapahtumien kulun varmistamiseksi – mahdollisesti kuoleman uhalla, jos harkitsisi lavertelemista ulkopuolisille.

Töykeän käytöksen ja samanaikaisen sissimainonnan hyväksymisen laajuus. Roger Mooren eli erään James Bondin ja myös mm. Pyhimyksen esittäjän kuoltua, LOAS (Lappeenrannan seudun opiskelija-asuntosäätiö) ajelutti runsaasti tiettyä samaa autoaan, jossa oli heillä jo pidempään viestintäkäytössä käytössä ollut ”Jos James Bond asuisi Lappeenrannassa..”-teksti helposti luettavissa. Ajoitukset auton esiintymiselle olivat sellaisia, että samaan aikaan tietyissä risteyksissä, tiettyjen äänilähteiden läheisyydessä ja tiettyjen rakennuksien läheisyydessä oli ”esittelyssä” lukuisia niiden mielteiden ilmentymiä, joita oli jo vuosien ajan pyritty nakuttamaan mieleen ärsyttävänä asiana (tarkemmin tällaisesta mm. teksteissä, joissa kerrotaan priming-efektistä, otaksumista ja/tai assosiaatioista). Yhteistyössä toteutettavasta häirinnästä tullessa eräänlainen uusi normaali, voi käydä jopa hankalaksi löytää sellaisia ihmisiä, jotka eivät olisi ainakin kertaalleen kokeilleet häiritä jotain toista ihmistä tunnelatautuneiden assosiaatioiden avulla.

Historialliset kehityssyklit ja -vaiheet. Historian on sekä Suomen, että muiden maiden osalta usein vähän kiinnostava oppiaine, eikä sellaiseen perehtyminen saata erityisemmin kiinnostaa lapsia tai nuoria, eikä vielä varhaisaikuisiakaan, joten sopivasti eri yhteyksissä suggestoiden ja vihjaillen, voidaan saada ujutettua ihmisten tajuntaan ideaa esim. siitä, että on normaalia, että ihmiskunta kohtaa ajoittain keinotekoisia ihmishävityksiä, joista ”musta surma” olisi jonkin logiikan mukaan ollut välttämätön esim. ihmisen evoluution tai väenpaljouden vähentämisen kannalta.

Häirintään viehtyneet ihmisverkostot tapaavat saattaa jäsentensä tehtäväksi kaikenlaista sellaista, mikä ajan kanssa attribuoi kohdehenkilön mielessä johonkin tiettyyn osallistuneeseen ihmiseen liittyen tietynlaisia assosiaatioita ja niistä juontuvia muita ajatuksia. Koska häirintä on tyypillisesti jotain, jota kukaan ei kaipaa osakseen, käytetään attribuutteina sellaista, joka ei miellytä kohdeyksilöä, mutta se tarkoittaa myös sitä, että aina toisinaan jonkun osallistujan on ikään kuin uhrauduttava (esim. jostain tytöstä tehdään tyttö, jonka on tarkoitus tuoda mieleen pornovideon pepputyttö). Mutta kysyttiinkö attribuoitavalta hyväksyntää tällaiseen vai asetettiinko hänet hänelle kertomatta tilanteisiin, jotka muokkaavat tietyn havainnoijan assosiaatioverkostoja tietyllä tavalla?

Koska ihmisten välinen verkostoituneisuus tarkoittaa myös sitä, että asioita tehdään yhdessä, tulevat osallistuvista nekin, jotka seuraavat tapahtumien kulkuja passiivisesti, tietoiseksi, että joku tietty tyttö on tietylle ihmiselle ”se pepputyttö”. Tämä ei vielä sellaisenaan tuhoa tuon tytön mahdollisuuksia sosiaaliseen kanssakäymiseen muiden osallistujien kanssa, jos hänen mielensä on riittävän kestävä moiselle ja hän on riittävän suosittu tai kelpaava ihmisenä, mutta jos kyse olisi hupaisuus—iljettävyys -jatkumolla yleisesti vähemmän mielekkäistä attribuoinneista, olisi jotain, joka ajan kanssa tulisi haitaksi hänelle.

Näiden ihmisten käyttäessä häirintätekniikkanaan paljolti sitä periaatetta, että aiempi havainto tai ajatus vahvistaa jonkin myöhemmän ajatuksen tulemista mieleen, kääntyy juuri tämä osallistujia itseään varten. Tämä johtuu siitä, että osallistujien mielessä tullessa ensin esiaktivoiduttua pepputyttöisyyden idea ja muu saman asian tienoille liittyvä (anaaliseksi, levitettävyys ym.), alkaa muiden osallistujien mieleen kertyä tähän pepputyttöön liittyen uutta attribuuttia sitä mukaa, kun esiaktivoituneisuutta seuraa muissa yhteyksissä tehdyt havainnot, jotka vahvistavat pepputytöstä mieleen tulevia ajatuksia. Tämä taasen on varsin kontrolloimatonta, eikä kenelläkään osallistujista ole selkeää käsitystä siitä, miten kunkin osallistujan käsitys tuosta pepputytöstä muokkaantuu ajan kanssa.

Varsinkin naisosallistujista on helppo lukea, että he tiedostavat heitä itseään ärsyttävän ”vastuunsa” osallistua häirintään attribuoimalla itseensä jotain pöhköä tjm., sillä ainakin jollain tasolla he ymmärtävät, mitä haittaa moisesta voi olla hänelle itselleen. Jos muilta osallistujilta kyselee, mikä on heidän suhteensa tuohon pepputyttöön, niin sellaisenaan voi saada vastauksen, että suhtautuminen on ihan tavallinen eli ”ei mitään ongelmaa” tjs. Todellisuudessa aika on ehtinyt vaikuttaa heidän mieleensä enemmän kuin he antavat kerronnallaan ymmärtää, eikä jatkuvasti olisi sellaisia tilanteita, joissa esim. hiljainen syrjivyys olisi erityisen selkeästi läsnä olevaa. Joillakin tytöillä tämän tajuaminen tulee viiveellä, jolloin he kuvittelevat, että he vain osallistuvat kertaalleen johonkin tekoseen, mutta jo se yksi kertakin riittää haitaksi hänelle itselleen, sillä tuotettua attribuuttiahan tullaan käyttämään myöhemmin moneen kertaan ja ajatukset johtavat osallistujien keskuudessa sinnepäin useista muista ajatuksista. Toki asia voidaan yrittää selittää pois sitenkin, että pidetään muiden osallistujien erottelutarkkuutta sen verran laadukkaana, ettei mielikuvahaittaa pääsisi kertymään, mutta hyvä erottelutarkkuus vaatii aktiivista ajatuksien prosessointia, minkä monet kokisivat suorastaan työlääksi.

Tilastollisesti tämän asian tiedostamisen osallistujien keskuudessa voi osoittaa epäsuorasti, huomaamalla, että hyvännäköiset tytöt ja naiset ottavat mieluiten osaa sellaisiin tekoihin, joissa he voivat esiintyä naisellisesti, sensuellista, viehkeästi tms. Iäkkäämmät naiset taasen ovat ilmeisesti herkempiä ajattelemaan, että heillä on riittävästi sellaista elämänkokemusta, joka muistuttaa heitä siitä, kuinka he joskus aiemmin olivat hyvännäköisiä yms., joten muutama kerta örkin tms. näköisenä tai pöhkösti käyttäytyvänä ei tunnu heistä ensimmäisellä, eikä monelle myöhemmälläkään kerralla erityisen haitalliselta heille itselleen. Hermostuneimpia ovat sellaiset naiset, jotka ovat vielä kohtalaisen nuoria (esim. alle 30-vuotiaita), mutta eivät koskaan tai useinkaan ole kokeneet olleensa kauniita tai muuten itseensä täysin tyytyväisiä. Toki kaikki näistä voivat ystäviensä puheiden kautta saada palautettua hyväntuulisuutensa ym. tekojensa jälkeen, mutta ei se mihinkään sitä tosiasiaa hälvennä, että monien muiden osallistujien mieliin on jäänyt jälkiä hänestä ja hänen osallisuudestaan. Voi mennä vuosiakin ennen kuin muiden osallistujien myöhemmät havainnot muissa yhteyksissä johtavat siihen, että aiemmin häirintään osallistunut alkaa tuntua ei-haluttavalta tms.


Tämä teksti sisältää sanoja, joiden esiin loihtimat mielikuvat eivät ole odotettuja muiden tekstien perusteella. Sinänsä varsin kesyä, ottaen huomioon, kuinka karkeaa ja moukkamaista ihmisten käytös voi olla ja mistä voisi kertoa, jos se ei kävisi lukijasta vähemmän mielekkääksi.
Lausuntoja muille tahoille tuottavilla psykiatreilla on eräänlainen lupa toimia ikäänkuin rinnakkaistodellisuudessa potilaan kanssa keskustellessaan, keskeytellessään tätä sellaisilla hetkillä, missä keskustelu verkossa samaisista aiheista olisi jatkunut vuolaana, ja jättäessään huomioimatta lukuisan määrän tilanteisiin vaikuttaneita seikkoja. Näiden lausuntojen tekoa ohjaavat monesti yhteiskuntarauhan ylläpitäminen noudattamalla vakiokäytäntöjä, jotka jättävät potilaan edun vähemmälle huomiolle.

Voisi osoittautua yllättävän vaikeaksi saada vastausta kysymykseen siitä, millä perusteella sellainen, joka ei ole koskaan opintojensa aikana eikä työssään miettinyt jotain tietynlaista, olisi pätevä esittämään siitä mielipiteitä. Psykiatreilla kuitenkin jostain syystä on maaginen kyky pystyä tuottamaan sellaisia lausuntoja, jotka voivat vaikuttaa asiantuntijamaisilta, mutta jotka eivät mitenkään selvennä sitä, miten johonkin näkemykseen on päädytty. Kukaan toinen viranomainen ei tyypillisesti käy kiistämään täten tuotettua lausuntoa, mikä on sinänsä perverssiä, sillä ainoastaan sellaista organisaatioita ja yksiköitä sisältävää kulkukaaviota, jossa esitetään kuinka jotain ihmistä kuljetetaan tutkittavana, älyvapaasti silmäilemällä voi päätyä ajattelemaan, että psykiatri on itsestään selvästi se taho, joka varmuudella tuottaa sellaisenaan hyväksyttävän lausunnon.

Asiantuntija-tittelin saa kun käy tietyn verran kouluja, mutta ei se takaa joka asian asiantuntijuutta, sillä muutoinhan maailmassa ei muita olisikaan kuin kaiken tajuavia. Ihan vielä ei olla ihmisten evoluutiossa sillä tasolla. Tavanomaisemmissa asioissakin potilas tai asiakas on usein se, joka kertoo miten asiat on ratkaistava tai tutkittava, joten psykiatrian työssään kehittymisen ja hyvien lopputulemien kannalta olisi lähestulkoon perusteltua, että valtio, kunta tai maakunta maksaisi potilaalle siitä, jos tämä tekee asiantuntijan työn asiantuntijan puolesta. Asiantuntijoilla on myös taipumusta karsia ylimääräistä mietittävää pois toteamuksilla, että jotain on tutkittu jossain toisessa yksikössä jossain aiemmassa vaiheessa, joten sitä ei ole tarpeen miettiä sillä erää, vaikka todellisuudessa kyse voisi olla asiasta, jonka tila voi muuttua yhden päivän aikana paljonkin. Ruokavalio olisi eräs tällainen asia, paljonkin aivotoimintaan ja muuhun elimistön toimintaan vaikuttava, mutta ei psykiatrian ydintä lähelläkään.

Huolestuttavaksi lähes kaikkien mahdollisten osapuolien kannalta käyvät sellaiset potilasta­paukset, jotka liittyvät jollain tavoin hyvinvointiyhteiskunta-uskon rapautumiseen kuten tilanteissa, joissa joku on kokenut rutkasti häirintää, poliisi on täysin viitsimätön tekemään asialle mitään ja potilas ilmaisee haluavansa vahingoittaa sellaista tahoa, jonka kertoo häirintään osallistuvan. Psykiatri saattaa tulla taktikoineeksi asian käsittelyä siten, että puoltaa näennäistä yhteiskuntarauhaa asettumalla potilasvastaiseksi, koska ymmärtää, että poliisi ei voi tehdä mitään ja potilas saattaa tosiaan toteuttaa uhkauksensa eli tällöin psykiatri määrää ns. rauhoittavaa lääkitystä ja pitkäaikaista seurantaa. Tämä tietenkin vahingoittaa hoitosuhdetta ja lyö merkkinsä potilaan mieleen, mutta tällaista voi pitää normaalina käytäntönä suomalaisessa yhteiskunnassa, jossa poliisin ei ole tarkoitettukaan puuttuvan niin yksityiskohtaisuuksiin meneviin ihmisten välisiin vaikuttamisiin kuin häirintään. Täten psykiatri osaltaan avustaa sosiaalista darwinismiakin, minkä hän varmasti hyvin tiedostaa, mutta kukaan muu ei tule häntä siitä syyllistäneeksi.

Teknologia, ihmisten välinen yhteistyö ja pahaenteiset spekulaatiot eivät tyypillisesti ole psykiatrien vahvimpia lajeja, joten jos potilas alkaa puhua siitä, kuinka

”Voidaan hyödyntää teennäistä perustetta sille, että pitää saada estettyä tai muokattua jotain Internetiin liittyvää, jotta saadaan asian valmistelemiseksi ja toteuttamiseksi esim. 80 eri alan ihmistä sekä omasta, että muiden organisaatioista. Kenenkään heistä ei tuolloin ole niin tarvetta epäillä tällaisen toiminnan syitä ja perusteita, koska sille on annettu jokin syy (esim. oikeuden päätös). Myöhemmin kun toteutus on tehty riittävän simppeliksi kustomointia varten, ei samaa ihmisjoukkoa enää tarvita samaan tarkoitukseen, vaan muokkaukset voi tehdä yksikin ihminen.”

kysyy psykiatri ensin miten potilas voi tämän tietää ja kun potilas ei voi olla asiasta täysin varma, saa psykiatri perusteen käyttää lausunnossaan ilmaisua luulosairas tai paranoidi, vaikka samaan aikaan Twitterissä olisi viljelty paljon linkkejä samantapaiseen asiaan liittyen linkkien kohteina vaikkapa sellaisia arvovaltaisia sivustoja kuin qz.com, theintercept.com, slashdot.com ja io9.com, artikkelien kommenttiosioissa käytäessä runsaasti asiaan liittyvää keskustelua ilman, että ehkä kukaan kutsuu ketään luulosairaaksi tai paranoidiksi. Ts. psykiatreilla on tavallaan eräänlainen lupa elää jonkinlaisessa rinnakkaistodellisuudessa, missä he voivat neppailla potilaan puheista pois kaiken sellaisen, joka ei sovi siihen tarinaan, jota lausunnoksikin kutsutaan. Jos psykiatrialta itseltään tiedustelisi, mikä on hänen osaamisensa taso jonkin asian suhteen, saattaisi tämä opiskelujensa aikaisten harjoitteiden mukaisesti kääntää asian siten, että ”nyt ei puhuta minusta psykiatriana, vaan keskitytään tähän sinun tilanteeseesi”. Potilaan kannalta olisi suotavaa, että hänellä ei ole liiemmin muita ongelmia elämässään tai terveydessään, sillä moniongelmaisuus ja vähän maksava asiakas eivät ole tervetullut yhdistelmä.


”Sanotaan tosin, että vaikkakin ylempi auktoriteetti saattaa estää meitä puhumasta tai kirjoittamasta vapaasti, se ei voi viedä meiltä ajattelemisen vapautta. Mutta miten paljon ja miten asianmukaisesti voisimme ajatella, jos emme ajattelisi niin sanoakseni yhdessä toisten kanssa, jotka välittävät meille ajatuksensa ja joille me välitämme ajatuksemme? Voidaan siis sanoa, että samat ulkoiset rajoitukset, jotka estävät ihmisiä välittämästä ajatuksiaan julkisesti toisille myös poistavat heiltä ajatuksen vapauden - tämän ainoan aarteen, joka meillä on jäljellä kaikkien kansalaisuuden taakkojen keskellä, ja joka yksin tarjoaa meille keinoja tämän olotilan vitsauksien voittamiseksi.” (Mitä on valistus?)

Plant security

Phishing attacks are still one of the best ways to gain access to a system. While there are solutions that provide the ability to capture and detect those types of threats in the email, many are missed. (Food Engineering)

Data breaches often originate behind your Defenses

While people who have shown themselves to be untrustworthy in the past are certainly a gamble, even good people have the capacity to willfully misuse their data privileges, particularly when someone feels as though they have been mistreated or disrespected, an otherwise trustworthy person could develop the motivation and ability to retaliate. (Infosecurity)

To err is human; to automate, divine

Misconfigurations are most likely to occur during security change processes – that is, when new rules are added, or existing ones changed or removed on a firewall. (Infosecurity)

Navy cyber director amps use of AI and computer automation

Computer automation can both track potential intru­ders and use advanced algorithms to replicate human behavior online by using deception techniques to lure and then track attackers. (Defence Systems)

Lab mistakenly ships radioactive material aboard commercial plane

The radioactive material had been packaged for ground transport, but by mistake was shipped via a commercial air cargo service. (Homeland Security News Wire)

Earthquake early warning vital for city transit

Slowing down the trains will reduce the number of derailments, and that will have a direct effect on reducing the number of injuries and deaths. (Homeland Security News Wire)

Microsoft patches critical windows DNS client vulnerabilities

”The Windows DNS client doesn’t do enough sanity checking when it processes a DNS response that contains an NSEC3 record,” Freeman wrote in a report released today. ”Malformed NSEC3 records can trigger this vulnerability and corrupt the memory of the DNS client. If this is done carefully, it can result in arbitrary code execution on the target system.” (Threatpost)

Asus patches router vulnerabilities

The vulnerabilities were found in a native web interface on the devices and allow an attacker on the same local network to change router settings, steal Wi-Fi passwords or leak system information. (Threatpost)

Google busy removing more malicious Chrome Extensions from web store

Swift on Security said the developer used Cyrillic Unicode characters in the extension name allowing the malicious plugins to again sidestep Google’s malware filters. (Threatpost)

Where do security vulnerabilities come from?

There are three major causes: code quality, complexity, and trusted data inputs. (Dark reading)

Few major cloud storage security slip-ups

One text file contained more than four million records with information like user names, Mac accesses, serial numbers, account numbers, and transaction IDs. Other databases had addresses and phone numbers for TWC customers. (Dark reading)

Why size doesn’t matter in DDoS attacks

Small and midsize companies are tempting targets because often they are armed less with heavy tech investments, services, and staff. (Dark reading)

4G cellular networks at risk of DoS attacks

Many mobile network operators were under the impression that all their security problems would be fixed with LTE/diameter-based protocol. (Dark reading)

4G vulnerabilities put mobile users and even Smart Cities at risk, study

Fundamental deficiencies in the Evolved Packet Core could allow the disconnection one or more sub­scribers, the interception of Internet traffic and text messages, operator equipment malfunction, and other illegitimate actions. (Dark reading)

2.3.1997 18.30

Jani, tietotekniikasta, scifistä, vimpaimista yms. innostuva ja muillekin esittelevä toistelee sanoja lusia ja sohjo niin moneen kertaan, että sillä on varmaankin jokin tarkoitus. Ulkona joku käynnistelee autoaan. Savitaipaleella kuulemma joku Taneli Tikka -niminen tyyppi. Senkö vuoksi nyt katsotaan homopornoa, missä työnnetään nyrkkiä peräaukkoon ja paikalle saapunut Taneli-niminen homopuppeliksi esitelty tyyppi?

16.10.2001 15.46

Pallossa oli ennen pikkuinen ruokakauppa, johon oli läheisistä opiskelija-asuntoloista lyhyt matka ja mistä sai mm. mehua ja munkkeja. Mikä oli hyvä asia lauantai-aamuisin. Istuttiin tuossa korokkeella ja annettiin ohikulkeneiden turistimaisten japanilaisten ottaa itsestämme kuvakin. Tosin, nyt kun sitä miettii.. eihän sielläpäin ole turisteille mitään, minkä vuoksi kävellä sielläpäin?

14.4.1995 10.20

Telasmaan Jukka kysyy Pekon ollessa läsnä, mitä pikkuveljelleni kuuluu? Miksi hän sellaista kysyisi, kun ei edes tiedä minulla olevan pikkuveljeä? Tapahtupaikkana sähkötyösalin lasi-ikkunainen opettajien tila. Toisena opettajanani Veli-niminen.

12.2.2003 20.08

Aivan kuin joku kirjannut inttiajastani ylös sellaisen, mistä voi johtaa assosiaation johonkin itselle ajankohtaiseen: Repo-niminen tyyppi; tetsari selässä ryömittyyn betoniseen, kolmimetriseen putkeen jumiutuminen; Kalle Päätalo -yhtyeen solistin samanaikainen intissä oleminen; alikersantin ”sinä et puhut tästä mitään” sanat hänen käytyään myöhään yöllä tuvassa nussimassa nuorta reportterityttöä ym.

21.3.2010 19.50

Onkohan tuolla Perussuomalaisten edustajalla kaikki ok vai miksi hän on tällä viikolla tullut kohdatuksi jo 8 kertaa erilaisissa näennäisen arkisissa asioissa?

19.10.2007 23.10

Miksi menneisyyden ystäväni lempinimi on ollut ”vety”? Miksi menneisyyden tyttöystäväni nimi on ollut Siru? Miksi Tuomas kysyy koko ajan tarkentavia kysymyksiä, jotka koostuvat pelkästään sanasta ”miksi”? Miksi hiukseni leikannut nainen lenkkeili ohitseni, jolloin näin hänen olkapäässään olevan jänis-tatuoinnin?