Kuten Vohkareen nro 1:ssä todetaan,

"Otaksumat ovat suunnittelunaikaisia arvioita siitä, mitä jonkun tietyn henkilön mieleen tulee, kun tämä altistetaan joukolle valikoituja suoria havaintoja tai hänet johdatellaan ajattelemaan tiettyjä asioita." ja
"Otaksumat perustuvat sekä yleiseen tietämykseen siitä, minkälaisia ajatusverkostoja ihmisten mieleen on muodostunut, että myös tietämykseen siitä, minkälaisia ajatusten välisiä yhteyksiä jonkun tietyn henkilön mielessä on, mikä johtuu usein siitä, että otaksumien asettajat itse ovat olleet niitä luomassa, vahvistamassa ja ylläpitämässä."

Helpoimmalla tasolla otaksumiin voidaan suhtautua pelkästään ajatuksia eteenpäin vievinä tekijöinä, kaikenlaisten ajattelun tyrehdyttämisten, huomiota joistain muista ajatuksista irti repivyyksien, aivojen verenkierron keskittymisten ja oppimisvasteiden aikaansaamisten jäädessä sivuseikoiksi.

Kuva 1. Kuvio havainnollistaa sitä, kuinka muut ihmiset kuin ajattelija itse ovat aiheuttaneet sen, että ajattelija on kolmen vaiheen kautta tullut ensin päätyneeksi kahteen eri ajatukseen ja tullut sitten hoksanneeksi, että näiden kahden ajatuksen välillä on jokin yhteys kuten niiden jollain tapaa samaan kuuluminen esim. piirteidensä, ajankohdan, sijainnin tai muun seikan puolesta. Käytännössä nämä muut ihmiset olivat yksinkertaisesti olleet tietoisia, minkälaisia ”pelinappuloita” kohdeihmisen ajattelusta voi muodostaa ja kuinka näitä pelinappuloita yhdistelemällä saadaan aikaiseksi karkea suunnitelma siitä, minkälaista havaittavaa tarvitsee tuottaa, jotta kohdeyksilö päätyy vaiheiden kautta tiettyihin ajatuksiin.

Suuritodennäköisyyksisten assosiaatioiden ja asioiden merkittävimpien piirteiden yksinkertaisin esitysmuoto on yksittäisistä noodeista erkanevien viivojen joukko, jotka päätyvät muihin noodeihin, missä noodit vastaavat jotain miellettä kuten muiston alkua tai tuntumaa jonkin esineen osasta. Suuritodennäköisyyksisyys tarkoittaa tässä sitä, että vaikka ajattelu itsessään muokkaa ajattelua sillä tapaa, että ajatellessaan lähiaikoina samaa asiaa uudelleen ja tullessaan päätyneeksi eri ajatuksiin, tulee ajan kanssa tavallaan palanneeksi aiempaan lähtötilanteeseen eli tietystä samasta ajatuksesta päätyy jälleen uudestaan tiettyihin samoihin ajatuksiin – todennäköisesti. Omat assosiaationsa on usein helppo ja nopea tunnistaa, mutta mielteiden merkittävimpien osakomponenttien (tässä: piirteet) tunnistaminen vie enemmän aikaa.

Jos näitä suuritodennäköisyyksisiä assosiaatiota ja mielteiden merkittävimpiä piirteitä kirjattaisiin ylös, voitaisiin muodostaa ”pelimerkkejä”, joita voi yrittää eri perustein järjestellä jonkinlaiseen järjestykseen, jolloin huomattaisiin sekin, että moni mielle suuntautuu samoja mielteitä kohti kuin jotkin toisetkin mielteet. Näillä samanlaisuuksilla on olennainen vaikutus ajatusten eteenpäin kulkemisen kannalta, sillä useamman ”osuman” kohdistuttua johonkin tiettyyn samaan mielteeseen ajattelun kautta, osallistuu täten enemmän aktivoitunut mielle vahvoilla yhteyksillään myöhempien ajatusten ilmentymiseen.