Vaikkei jäisikään huomiotta, median vähäpätöistäessä naapureiden keskinäistä ”kahinointia”, että yleensäkään on olemassa mahdollisuus, että joukko naapureita voi keskittää häirintävoimansa johonkin tiettyyn naapuruston osaan, se todennäköisesti jää, että rajaus olisi todennäköisesti väärä. Osallistuvia tahojahan voi johonkin tavoitteeseen nähden olla muuallakin kuin siellä, missä kohdeyksilö asuu. Jos joukko naapureita osallistuu edes jossain määrin koordinoidusti jonkun tietyn henkilön elämään vaikuttamiseen, kyse on todennäköisesti toiminnasta, joka näin ylitsevuotavan sosiaalisena ja digitaalisena aikana saa mukaansa paljon muitakin ihmisiä, joiden osalta asuinsijainti ei välttämättä ole este jossain muodossa osallistumiselle, sillä monenlaisen luovan yhteistyön mahdollistavat verkkosovellukset ovat kaikkien Internetin käyttäjien ulottuville. Olisi myös väärin lähteä sellaisesta olettamuksesta, että syy häirintään osallistumiseen juontuisi sieltäpäin, missä häirinnän kohde asustelee, sillä häirinnän kohteeseen välittömimmin vaikuttavia ihmisiä voidaan konvertoida mukaan yksi kerrallaan ja lisäksi aina on myös mahdollisuus vaihtaa niitä henkilöitä, joilla on jollain tapaa lyhyin etäisyys häirittävään (maantieteellinen etäisyys vain esimerkkinä). Ja se mediakin.. on osoitus tietämättömyydestä monella eri tasolla, jos lähtee siitä olettamuksesta, että jokin mediatalo tai vaikkapa vain yksittäinen lehti tekisi ”lehtitalon sisällä” läpeensä itsenäisiä päätöksiä siitä, miten se lukijoidensa ajatusmaailmaa ohjailee.

Vaikuttamisen harjoitteluun pyrkivä toiminta, missä esiintyy merkittävässä määrin häirintää, ei välttämättä tai todennäköisesti ole lähtöisin kenenkään yhden ideanikkarin mielestä, vaan se voi olla kehittynyt pienehkön ihmisjoukon keskuudessa, siellä vuosia muhien, kunnes he vihdoin saavat varmuuden riittävän monen vaikutustekniikan (riittävän hyvin) toimivuudesta, kokevat voivansa luottaa toisiinsa (eivät pidät toisiaan lavertelijoina) ja ovat saavuttaneet tunteen siitä, että heillä on jotain, jota voidaan toimintana skaalata laajemman ihmisjoukon osallistuttavaksi, joka on inspiroivaa ja tarjoaa vaihtelevaa toimintaa, sopii heidän oman elämänsä rytmiin ym. ja joka ajan saatossa kehittyy paremmaksi (vastaisena pelkälle varioinnille). Tietenkään tämä ei vielä sitä takaa, että he ymmärtäisivät vaikuttamisen hyödyt sen paremmin kuin mitä tilastollinen analysointi voi tietona tarjota ja etteikö mukaan mahtuisi äärellinen määrä epäonnistumisia.

Oma naapurustoni vaikuttaa siltä, että sille on ikään kuin asettunut jonkinlainen velvoite toimia jollain tietyllä tavalla minua kohtaan, mahdollisesti sen vuoksi, että jotain ”vänkää” on joskus aloitettu ja sitä ei vain kertakaikkiaan voi nyt lopettaa kesken. Huomioitavaa on, että heillä on melko vakaana pysyvä pyrkimys aiheuttaa epämielekkäitä tuntemuksia, sekä halu viestiä suggestoiden osallisuuttaan tietomurroista tietämiseen, asunnolla luvatta käymisestä tietämiseen ja kohteelle ajan saatossa tapahtuneista asioista tietämiseen. He pyrkivät osallistumaan aktiivisesti jonkin asian tekemiseksi epämielekkääksi jonkinlaiseen kyllästymispisteeseen asti, jonka jälkeen jatko on ylläpitävää toimintaa, mikä leimahtaa uudelleen, kun hän alkaa käsitellä tätä jotain uudelleen. He myös antavat toisilleen ja muille osallistuville tahoille tilaa aloittaa jotain uutta häirintää tai vaikuttamista – hiukan samaan tapaan kuin yhdysvaltalaiset tv-sarjat pitävät toisinaan yhden viikon tauon, jotta jokin vasta aloittava tv-sarja saa tarvitsemaansa huomiota.

Ei siis pidä liian helposti sortuman ajattelemaan yksinkertaisesti, että se mitä voidaan suoraan havaita tai helposti päätellä jonkun naapurin toiminnasta, joka vaikuttaa sellaisenaan tai toistuvaluonteisena häirinnältä, olisi johtuvaa tuon jonkun naapurin omasta tai lähipiiristä kumpuavasta ajattelusta, vaan jos haluaa ymmärtää, mistä on ns. kyse, pitää olla valmiutta hyväksyä konventionaalisuudesta ja teoreettisista mahdollisuuksista kaukanakin olevat tarkoitukset. Vaikuttamisen kohteeksi joutuneen ei kannata hävetä tms., jos jotain toimintaa ei pysty selittämään pelkästään omassa mielessään ajatellen tai jos siitä ei saa riittävästi tolkkua vielä senkään jälkeen, kun on tovin aikaa piirrellyt kuvioita paperille, sillä mahdollisuuksiin sisältyy, että toiminnassa on jollain tapaa mukana yksi tai useampi tietojärjestelmä, joiden muistin laajuudelle ja tiedonkäsittelyn teholle ihminen ei pysty vetämään vertoja. Voi jopa olla mahdollista, että toiminnassa ei ole pelkästään listamaisesti lueteltavissa olevia tarkoituksia, jotka rajaisivat kattavasti sen, mistä on ns. kyse, koska sellaisethan olisivat ihmisiä varten luotuja sanallisia luonnehdintoja, eikä oppimaan suunniteltu tekoäly, joka toimintaa ihmisiä enemmän ohjaisi, tarvitse sellaisia. Jos tämä teksti olisi kirjoitettu viisi vuotta sitten, olisi ollut perusteltua selittää tekoälyn osallisuutta jo tässä kohdin, mutta elokuvat ja parempien verkkosivujen uutisointi ovat valistaneet ihmisiä siinä määrin, ettei enää ole erityisen tarpeellista lisätä: ”tekoälyt eivät enää ole scifiä, vaan käytännöllinen osa ihmisten arkea”. Tyypillisemmin, kuitenkin, mitä tulee ihmisiin vaikuttamiseen esim. tietotekniikka-avusteisesti, päädytään käyttämään lukuisista eri osasista kokoonparsittuja ratkaisu, jotka toimivat sisäisesti riittävän hyvin yhteen ja joiden osakomponentteja voidaan helposti vaihtaa ja ohjelmoida uudelleen, mutta missä erityistä tietoteknistä älyä on lähinnä niissä kohdin, missä prosessoidaan dataa ihmisten toiminnan indusoimana (aikaansaamana).

Vaikuttamiseen pyrkivä toiminta, joka sisältää häirintää, voi periaatteessa olla myös täysin ihmisten muistinvaraista toimintaa sillä tapaa, että aina ajoittain on toiminnan kiihkeytymistä, jota suunnitellaan paperilla ja tietokoneilla, mutta josta ei kerry esim. mihinkään logeihin merkintöjä, vaan aiemmista vaikuttamisista keskustellaan ja palautellaan sitä kautta osallistujien mieliin, mitä on aiemmin tehty, mille olisi nyt otollinen aika, miksi jotain pitäisi välttää yms. Tämä vaatisi kuitenkin varsin suurta motivoituneisuutta ja tyypillisesti casual-tyyppiset osallistujat olisivat aivan liian laiskoja tällaiseen, eikä tämä skaalautuisi kovinkaan hyvin monen ihmisen osallistuttavaksi.

Esimerkkejä

arviointia/seuraamista, muistaako miten hyvin vaikuttamiseen osallistuneita tekijöitä/vaikuttimia (tilastointia eri tapaukset huomioiden)

Häirinnän vaikuttavuuden analysointi on paljon helpompaa, jos häirittävä on motivoitunut kertomaan siitä muillekin, tekstimuodossa, koska tekstiä tuottaessaan hän joutuu miettimään, mitä hän kertoo. Tällöin on olennaista, että häirittävän tietokone tai esim. säteilyä emittoivat johdot välittävät jonnekin kauemmas selvälukuista näkymää siitä, mitä tekstiä hän on kirjoittamassa, missä kohdin pitää taukoa, missä pyyhkii mitäkin pois, mitä esimerkkejä pitää ensin jonkin aikaa mukana ja poistaa sitten, mitä yksityiskohtia laajentaa ja mitä taasen ei yms. Hän saattaa myös kirjoittaa samasta asiasta useamman kuin yhden kerran, ajallista väliä ollen minkä verran tahansa, jolloin hän ei välttämättä muista tapahtumia samalla lailla, mikä taasen johtaa vastaavaan, vertailukelpoiseen, mietintään ja tekstinkäsittelyyn. Hän voi myös sisällyttää jostain kertomisen osaksi jotain muuta kirjoitusta. Käytännössä hän tulee paljastaneeksi myös sen, mitä tapahtumia ja seikkoja pitää käyttökelpoisina kuvailemisen kannalta, mitä tapahtumia hän haluaa korostaa, mitä hän toistuvasti jättää mainitsematta, mitä hän muistaa usein virheellisesti, mitä hän joutuu miettimään pitkään ym. Voidaan myös luonnehtia, että häirittävä toimii tavallaan eräänlaisena palautteenantajana, jonka kerronnan ja käytöksen perusteella optimoidaan sitä, miten häneen myöhemmin vaikutetaan. Teoriassa luvatta hankitun näkymän tarkastelun voi jättää fiksun tietokoneohjelman tehtäväksi, joka ottaa vastaan joko reaaliaikaista tai tallennettua videokuvaa – tai dataa jonka perusteella voidaan rekonstruoida vastaava näkymä – joka esittää kohdeyksilön tietokoneen monitorin ruudulla näkyvissä ollutta ja joka suorittaa yksittäisen tekstinkäsittelytapahtuman analysoinnin lisäksi vertailua aiempiin vastaaviin tiedonhankintoihin ja tuottaa tarvittaessa jonkinlaista raporttia häiritsijöiden käyttöön.

ärsyttäminen ennen saumakohtia ja niiden jälkeen

Joka kerta kun häirittävä saa valmiiksi jotain, saa jotain tekemistään sopivaan saumakohtaan tai siirtyy jonnekin muuanne, jossa tulee irtautuneeksi tavanomaisesti ja liiankin tavanomaisesti ajattelemistaan asioista, hänen mielessään on aktiivisimmillaan sellaista ajattelua, josta hän pitää, mikä syrjäyttää tehokkaasti häiritsevää ajattelua ja saa häiritsevän ajattelun menettämään myöhempää vaikuttavuuttaan. Häiritsevää ajattelua edustaisivat tässä esim. tietoisuus jostain ylenmäärin muistetusta, suggestoidusta tai muistetusta asiasta, joka ei erityisemmin edusta tai ole osa sitä, minkälainen hän haluaisi olla tai mitä hän haluaisi ajatella. Jos häirittävää on profiloitu riittävän kauan, voidaan saavuttaa korkean varmuustason arvio siitä, minkä tekemisensä jälkeen on saanut ajatuksensa irtautumaan kaikenlaista sellaisesta, mikä ei erityisemmin kiinnosta häntä. Hänellä voi olla myös joitain rutiineja, joita hän suorittaa, joilla hän ikään kuin viestii omalle mielelleen, että ”tässä on nyt sellainen saumakohta, unohda kaikki turha”. Tekemisien saumakohtia edeltävät monesti sellaiset keskittymisen hetket, jotka optimoivat yksilön ajattelua ja karsivat ylimääräisiä ajattelun rönsyjä, mikä tarkoittaa ihan käytännössäkin sitä, että mieleen tulee ”lisää tilaa” ja juuri tuolloin on huomattavissa, kuinka jonkin uuden oppiminen sujuu erityisen tehokkaasti. Häiritsijät pyrkivät noihin aikoihin tulemaan tiedostetuksi, jotta heitä tulisi ajatelluksi sekä ennen, että jälkeen saumakohdan, jolloin, teorian mukaan, heidän merkittävyytensä vähintään jossain määrin ylläpysyisi, ellei jopa jossain määrä laajenisi, kohdeyksilön aivojen käydessä noihin aikoihin vilkkaasti ja täten mahdollisesti uusia yhteyksiä asioiden välillä luoden, mihin häiritsijöiden kautta vaikuttaisi merkittävästi se, miten häirittiin tai miten tuotiin itseä tiettäväksi, mitä samoihin aikoihin tapahtui ja mitä muita ajatuksia ne esiaktivoivat tai toivat tietoisuuteen asti.

baariin ja viihteelle lähtemisen häiritsemistä

Kuten sanottu, ihmiset tarvitsevat vertailukohteita ja se taasen kumpuaa monesti halusta olla jotenkin parempi muiden ihmisten mielessä, mikä ultimaattisesti juontaa juurensa sosiaalisesta darwinismista. Yksinkertaisimmillaan fiiliksen pilaaminen viihteelle lähtemisen mielessä onnistuu, kun tuottaa ajattelua ja elimistön toimintaa häiritsevää aistittavaa lähellä sitä aikaa, kun kohdeyksilö todennäköisimmin aloittelee henkistä valmistautumista viihteelle lähtemiseen. Valmistelua voidaan tuottaa myös pitkin päivää aiheuttamalla esim. heikkoa suggestointia kohti yksityiskohtia, jotka liittyvät pariin seuraavaan päivään, mutta vasta illan saapuessa nostatetaan tajuntaan asti ymmärrys siitä, että viihteellä lähtemisen seuraamuksena voi olla esim. jaksamattomuutta jollain tärkeällä hetkellä tai jopa unirytmin kääntymistä, siten ettei ehdi nukkua tarpeeksi ennen vaikkapa jonkin ihmisen tapaamista. Tässä hyödynnettäsiin todennäköisesti intuitiivisesti hankalasti ymmärrettävää ”otaksumat”-tekniikkaa, joka on kuvailtu toisaalla. Huomioitavaa olisi erityisesti se, että naapurusto antaisi täten ymmärtää tietävänsä ennalta, mitä kohdeyksilön elämään liittyy esim. ihmisten tapaamisen muodossa, kellonaikoja myöten, mikä olisi jotain, mitä heidän ei pitäisi tietää. Pitkin päivää tapahtuva suggestointi nostaisi teorioiden mukaan vaikutuksen tehoa siinä mielessä, että se kalvaisi mieltä enemmän viihteellä olemisen aikana ellei jopa keskeyttäisi sinne lähtemistä tyystin. On myös mahdollista hyödyntää häirinnässä vuosien kohdeyksilön mieleen jo vuosia sitten jätettyjä ikimuistoja uudelleen lämppäämällä, varsinkin jos niitä on käytetty useissa eri konteksteissa suunnilleen samoissa merkityksissä. Voidaan myös tehdä jostain maantieteellisestä sijainnista sellainen muistojen rypäs, että se aiheuttaa kohdeyksilön aivoissa neuraalisia signaalienaaltoja, jotka vähään aikaan laantumatta ehtivät saamaan sympaattisen hermoston reagoimaan tavoilla, jotka johtavat mielialan lyhytkestoiseen muutokseen, mikä voi olla riittävää tavoitteen saavuttamiseksi. Ultimaattisena tarkoituksena tällaisessa voi olla kokeilla esim. sitä, kuinka monen vuoden ajan voidaan estää kohdeyksilö hankkimasta hyviä sosiaalisia kokemuksia (missään yhteydessä) ja sitä kautta kehittää persoonaansa.

lisäävät häirintää silloin, kun olisi mahdollista, että olisi aikeissa yhdistää eri konteksteissa ja aikoina tuotettuja ajatuksia

Monessa paikkaa elämässään eri asioita kokeneet eivät ajattele niihin liittyviä muistoja yhtä usein, mutta toisinaan he haluavat yhdistää eri paikoissa kokemiaan muistoja kuten esimerkiksi eri paikoissa opiskelun kautta saatua tietämystä ja ymmärrystä. Jos kohdeyksilö, joka tällaista harkitsee, on riittävän tarkasti profiloitu, voivat häiritsijät tietää ennalta ja varmasti, milloin kohdeyksilö mieltyy ajatuksesta ajatella tiettyjä muistoja yhtä aikaa. Tätä ennakoiden he voivat ikään kuin kaapata näihin muistoihin liittyviä olennaisia käsitteitä ja ihmisiä uudelleenmerkityksellistämiseksi aiheuttamalla havaintoja ja ajattelua, jotka saavat yksilön käyttämään niitä aivan eri ajatusyhteyksissä. Tavoitteena voi ajatella olevan se, että kohdeyksilön käydessä ajattelemaan jotain tiettyä ajanjaksoa, hän ei saakaan tuota ajanjaksoa mieleensä ”puhtaana”, vaan siinä samalla tulee kaikenlaista sälää, joka voi potentiaalisesti liittyä valemuistojen tavoin ajateltuun ajanjaksoon, löytyen taas uudestaan, kun sitä seuraavan kerran ajattelee ilman sen enempää ulkopuolista vaikuttamista. Kohdeyksilön kannalta voi toisinaan olla ajattelua tehostavaa, jos hän yhdistää eri ajanjaksojen aikaisia mietintöjään, mikä olisi tässä vastainen ”ajatusten siiloutumiselle”, mutta se taasen ei välttämättä sovi sellaiselle, joka ei halua hänen tulevan tehokkaaksi ajattelijaksi yleensä tai jonkin erityisosa-alueen osalta. Häirintämielessä voidaan myös tuottaa ajattelua inhiboivuutta tiettyjen asioiden osalta ja liittää muistoihin henkilöistä kaikenlaista epämielekkyyttä. Helpoiten uudelleenmerkityksellistäminen onnistuu, kun kohdeyksilön elimistöä kuormitetaan niin, että hänen ajattelunsa ei ns. kulje erityisen laadukkaasti, ellei jopa saada häntä unohtamaan, että hän tarvitsee enemmän esim. jodia tai kaliumia, koska niitä tarvitaan laadukkaaseen ajattelemiseen; jos aivot signaloivat normaalia vähemmän, ei ajatuksia saa rekonstruoitua kovinkaan hyvin, mikä aiheuttaa riskin sille, että ylimääräisiä assosiaatioyhteyksiä voidaan pakotetusti muodostaa sellaisten asioiden välille, jotka vain sattuvat olemaan mielessä enemmän pinnalla jonkinlaisen aikaikkunan puitteissa. Häirintää olisi myös se, että jotain käsitettä, ideaa tai muuta miellettä ryöpytettäisiin useissa eri tilanneyhteyksissä esille ylenmäärin, jolloin herkkyys sille voi heikentyä joksikin aikaa.

osallistuvat esineiden sijoittelulla esim. bongattujen työpaikkojen mielekkyyden pilaamiseen

Jos häirinnän kohde ei ole työssä missään tai hän on vaihtamassa työpaikkaa, hänen todennäköisimpiin työnhakukohteisiinsa liittyen saatetaan häirintämielessä pyrkiä vaikuttamaan aiheuttamalla epämielekkäitä ajatuksia ja tuntemuksia. Tätä edeltäisi jo pitkään jatkunut tiettyjen symboleiden tai vaikkapa geometristen kuvioiden pitäminen hänen mielessään jonkinlaisiin assosiaatioverkostoihin sisällytettynä, sekä häirinnässä käytettyjen ärsyttävien ihmisten attribuoiminen sellaisiin asioihin, joita halutaan käyttää häirintämielessä jossain tietyssä erityisessä tilanteessa eli esim. vaikkapa silloin, kun kohdeyksilö on hakemassa töitä. Häirintää voi esiintyä niin asuintalon sisällä tietokoneen ääressä, pihatöissä ollessa tai jossain muualla liikuskellessa. Tyypillistä on, että työnhakukohteisiin liittyviä avainkäsitteitä konkretisoidaan johonkin aivan eri asiaan kohdeyksilön ollessa eri orientoituneisuustilassa kuin miettiessään erityisesti työnhakuun liittyviä aiheita. Aiempiin työhaastatteluihin tai niihin liittyvien matkojen aikaisiin tapahtumiin, jotka eivät olleet mukavia muistoja, saatetaan viitata tai loihtia tuntemuksia siitä, että tälläkään kertaa ei voisi lähteä/saapua ilman, että joku tietty naapuri saattaisi tulla jollain typerällä tavalla mukaan työnhakuun liittyvään muistoon. Omakotitalossa asumisen tapauksessa voi olla riski mennä pihatöihin, jos on aikeissa hakea esim. IT-alalle töihin, koska silloin on pitkän aikaa alttiina kaikenlaiselle mahdollisesti koko loppupäivän vaikuttavalle häirinnälle, joka voi yksinkertaisimmillaan olla sitä, että muistutetaan/suggestoidaan siitä, että ollaan tietoisia siitä, mitä jätti monitorin ruudulle näkyviin lähtiessään pihalla esim. haravoimaan ja tietyt vakiotyypit voivat tulla taas kerran esille esim. autollaan tai kävellen juuri siinä kohdin ja jollain typerällä tapaa, kun on lopettelemassa ajatuksiensa tuulettamista pikku pihatöissä.

naapureiden viivyttelyt ja aloittamiset rakennustöissä

Tietyt naapurini ovat omituisen hitaita omissa rakennus-, remontointi- ja siivoustöissään, sillä yksinkertaisienkin työkohteiden eteenpäinvieminen voi kestää jopa toista vuotta, minä aikana heillä on eräänlainen mahdollisuus pitää esillä jotain sellaista symboliikantapaista, joka ikään kuin konkretisoi esim. itselle tutun käsitteen tai vaikkapa jonkin vähemmän tutun verkkopalvelun nimen; tai sitten tuota jotain vain joutuu huomioimaan lukuisia kertoja ja täten mahdollisesti tyrehdyttämään jotain omaa ajatteluaan siltä osin kuin tuota kohdetta vastaava mielle esiintyy omissa muissa muistoissa; tai sitten heidän muutostyönsä assosioituu joidenkin piirteiden osalta siihen, mikä liittyy johonkin itselle ajankohtaiseen. Heillä saattaa vasara tai joku muu esine pitää ääntä yhden päivän aikana kaksi minuuttia ja sitten kestääkin pari kuukautta, että alkaa taas tapahtumaan jotain.

Naapurin maalatessa taloa hän käytti juuri niitä samaisia värisävyjä, joita esiintyi siinä kerrostalossa, josta kävin katselemassa vuokra-asuntoa. Naapurin lisäillessä autotallinsa sivulle rimoja, niitä assosioitiin runsaasti ja toistuvasti IBM:n logon ”rimoitukseen”, esim. siinä yhteydessä, kun kävin lenkillä sellaisen linja-autopysäkin ohitse, jossa oli rimoitetut sivut. Niitäkin autotallin rimoja ei voitu laittaa tasavärisenä, vaan piti jättää useisiin rimoihin ihmeellisiä vaaleita läikkiä. Naapuri lisäsi pihalleen kirkkaan valonsa samana iltana kuin asuintaloni pihaan sellaiset varoittamatta ja ärsytyksen kera lisättiin. Naapuri pitää pöhkön pitkänä räystäitään, mitä pyrittiin assosioimaan Ylilauta-verkkopalveluun. Naapuri kutsuu luokseen BAG-sanan rekisterikilvessään sisältävän auton samana päivänä, kun kassisuutta korostetaan mielessäni monen eri ajankohtaisen ja menneen tapahtuman osalta. Naapuri pitää ulkovalojaan jonnekin huhtikuulle asti, vaikkei sellaista tee kukaan muu. Jonkin aikaa naapureiden käytöstä voisi tietyiltä osin selittää talon ja piha-alueen muutostöiden osalta sillä, että vasta sitten kun on valmista, laitetaan epäkohdat kuntoon, mutta sitä ennen pidetään selkeimpien epäkohtien avulla muiden kadunkulkijoiden huomio kohdistettuna epäkohtiin, muun piha-alueen ollessa epäselkeämmin hahmotettavana (halutaan ihmisten mieleen jäävän paremmin täysin valmiin alueen), mutta voisi luulla, että edes vaimot jossain vaiheessa ilmoittaisivat, etteivät he halua ihmisten muistavan itseään sellaisina, jotka [tähän jokin vaimon näkemys uhkakuvasta]. Toisaalta, kyse on asuinalueesta, jossa ihmiset leikkaavat kyllä ruohon ja pensasaidan, käyvät viikoittain pesättämässä autonsa ym. mutta jos joku käy vaikkapa värittämässä liikennemerkin eri väriseksi esim. teippien palasilla, kukaan ei ilmoita asiasta mihinkään, eikä kukaan tule tekemään asialle mitään ennen kuin minä kyllästyn ajanottamiseen ja mainitsen asiasta Lappeenrannan kaupungin palautepalvelun kautta – josta kommentoidaan jotain viikkojen viiveellä sellaisella ajoituksella, jolla on muunlaista symbolista vaikutusta erityisen ajoittamisen kautta.

kokeiluja, mitä muistoja ei halua uhrata kertoessaan asioista, vaikka helppoa esimerkkiä olisi tarjolla

Toisinaan häiritsemällä vaikuttajat tuottavat tietyntyyppisen häirinnän aikaan useita eri suunnilta ilmeneviä arjesta poikkeavuuksia, joilla on yhteistä sama sana ja jotka liittyvät kaikki aivan eri tilanteisiin ja ajanjaksoihin. Jokin näistä tilanteista ja ajanjaksoista voi olla sellainen, jota ei haluaisi ajatella tarkemmin sen vuoksi, että kokee riskiksi, että muu samaan sanaan liittyvä saattaisi vuodattaa/injektoida muistoja yhdestä tilanteesta tai ajanjaksosta toiseen, koska ei ole pitkään aikaan ”lämppäillyt” mielessään johonkin tiettyyn tilanteeseen tai ajanjaksoon liittyviä episodisia ja muita muistoja. Tämä sana voi olla esim. kolmikirjainen sana, joka esiintyy rekisterikilvessä ja joka konkretisoituu jossain muodossa jossain nähdyssä ihmisessä, jota ei voi sietää ja joka muistuttaa aiemmasta tapahtumasta, jossa ei sisänsä ollut mitään epämielekästä, mutta juuri tämän viimeisimmän muiston säästämiseksi saattaa välttää kertomasta mistään näistä. Voisi myös olla niinkin, että jos tiedetään ennalta, että joku päivä tietynlaisesta rekisterinumerosta olisi tietynlaista hyötyä, järjestetään niin, että tietyn omistajan, tiettyyn autoon saadaan tietynlainen rekisterinumero (outo sana, onhan siinä kirjaimiakin). Jossain virastossa työskentelevä tai tietorekisterin toimittaja/ylläpitäjä, joka on tottunut osallistumaan erityyppiseen häirintään, voi tarvittaessa varmistaa, että tavoite tietyn rekisterinumeron saamiseksi saavutetaan.

pidetään mieltä yliaktiivisena yli yön

Lappeenranta on kaupunki, jossa esim. virastot ja näytteenottolaboratoriot eivät kykene pitämään tietoturvaansa, jolloin häiritsijöiden on helppo ajoittaa kohdeyksilön mielen virittäminen sellaiseen tilaan, että hän on yöllä ylipirteä, vaikka pitäisi olla aamulla varhain hereillä. Käytännössä tämä onnistuu esim. aiheuttamalla suggestioiden ja houkuttelun avulla kohdeyksilöä miettimään läpikotaisin, jotain mitä hän ei ole pitkään aikaan osoittanut ajatelleensa. ”Ei ole osoittanut ajatelleensa” viittaa tässä siihen, että sen perusteella, mitä hänelle tehdyt luvattomat inventaariot (asuntoon tunkeutuminen esim. petturimaisen sukulaisen avustukselle), älypuhelinten etämonitorointi ja netin käytön tarkkailu osoittaa, hän ei ole ollut lähelläkään tulla aktivoineeksi sellaista ajattelua, mikä sivuaisi olennaisesti jotain tiettyä aihetta. Esim. matematiikkaa ei välttämättä ole tullut ajatelleeksi pitkään aikaan ja kun sitten innostuu ottamaan tietyn pitkän matematiikan kirjat esiin, niin se ryöpsäyttää runsaasti uinumassa ollut ajattelua esiin, mikä voi sopivissa olosuhteissa johtaa siihen, että seuraavan yön unet ovat menetetyt. Tätä edeltää jonkinlainen vaikuttaminen siihen, että kohdeyksilö elimistö ei saisi yöuneen tarvitsemiaan ravintoaineita tarpeeksi ja se mitä oli jäljellä kului enimmäkseen uinuneita ajatuksia ja niistä juontuvia ajatuksia lämppäillessä. Eksote on osoittanut, että sen työntekijöinä toimivat lääkärit ym. viestivät mielellään eteenpäin luottamuksellisesti käytyjä keskusteluja, joita ei ole edes kirjattu mihinkään tietojärjestelmään ylös, jonkin toisen sieltä tarkasteltavaksi, joten mahdolliset terveydelliset vaikuttimet päätyvät helposti ulkopuolisten tietoon.

seuraamista, kuinka kauan kestää löytää sopiva selitys

Olettaen, että häirinnällä vaikuttamisen kohde on sellainen, joka haluaa löytää ja muodostaa sellaisia selityksiä häirinnästä, että ne ovat ulkopuolistenkin ymmärrettävissä, hän päätynee käyttämään sekä tekstuaalisia, että visuaalisia kuvauksia selittämään siitä, mistä on kyse. Tietyntyyppinen häirintä kuten priming-ilmiön pelillistäminen on kuitenkin jotain sellaista, jota ei voi ”ihan tuosta vaan” selittää edes itselleen intuition kautta, vaan kestää oman aikansa ennen kuin löytyy selitysmalli, joka on sopivan joustava selittääkseen useita erilaisia tapauksia. Lisäksi, vaatimukseksi voi asettua ymmärtämään kaikenlaista esim. fysiikasta, jotta voidaan selittää, kuinka jokin tapahtuma, joka osallistui jonkin suggestion tuottamiseen, tapahtui. Suhteutettuna lähtökohtiin eli tässä, kohdeyksilön osaamisen tasoon esim. fysiikassa, on yleistettävissä olevaa, kuinka kauan kestää ennen kuin hän saa muodostettua oikeanlaisen selityksen vai välttääkö jotain selityksen osaa kokonaan ja tyytyy pitkäksi aikaa vain osaselitykseen? Jos tietynlainen ihminen ei saa aikaiseksi tietynlaista selitystä, niin kuinka monen muun ihmisen kohdalla olisi samalla lailla (skaalattavuus, tiedonkeräämistä laajemmalti sovellettavaksi)?

kokeilua, kuinka pitkään feikkiä roolia tai attribuuttia voi pitää yllä ja miten vaikuttaa esim. ihmiseen suhtautumisessa

Joillakin häiritsemään koordinoidun hallitutusti vaikuttamaan osallistuvilla on kenties jo valmiiksi sopivanlaisia attribuutteja, joita kohti suggestoimalla saadaan heidät itsensä palautettua kohdeyksilön mieleen ja joiden avulla vaikuttamaan osallistuja voi johtaa kohdeyksilön ajatukset johonkin tiettyyn, sillä kertaa merkitykselliseen asiaan. Esim. hiukset voivat olla tietynlaiset tai jonkun on ohimennen kerrottu olevan aiemmalta ammatiltaan tietynlainen, joihin molempiin voidaan viitata myöhemmin ja joita molempia voidaan käyttää hyödyksi, vaikka olemus muuttuisikin, olettaen, että muistikuvasta olisi vielä riittävästi jäljellä. Koska johonkin henkilöön liitetyt yksittäiset attribuutit voivat sellaisenaan aiheuttaa halua tietynsisällöisten ajatusten tyrehdyttämiseen tietyissä tilanneyhteyksissä, on houkuttelevaa kokeilla, kuinka hyvin sellaiset attribuutit ja vaikutelmat toimivat, jotka ovat täysin feikkejä eli kohdeyksilön on vain annettu ymmärtää, että jotain tiettyä liittyy johonkin tiettyyn henkilöön vaikkei näin olisikaan. Kyse voi olla siitäkin, että kohdeyksilön ei haluta kehittävän johonkin tiettyyn aiheeseen liittyvää ajatusmaailmaa isoloidusti, vaan niihin muistoihin ja muihin ajatuksiin halutaan ympätä mukaan joku tiettyn henkilö feikkiattribuutteineen. [itselle: tämä selvästikin vaatisi lisää avaamista, mutta mitäpä jos jätetään tämä näin, sillä tämän ymmärtää paremmin kun lukee muita kirjoituksiani?]

omien valokuvien selailua sen arvioimiseksi, minkä valitsee myöhemmin kuvituskuvaksi, jos vielä tiettyyn aikaan ottaa tietynlaisen valokuvan

Tekoäly ja kehittyneet algoritmit voidaaan valjastaa sellaiseenkin toimintaan, missä pyritään luomaan mahdollisimman eksakti ennakkoarvio siitä, minkä valokuvan kohdehenkilö valitsee jonkin kirjoituksensa kuvituskuvaksi. Tälle on pohjustuksena murto tietotietokoneelle joko lokaalisti tai verkon kautta, jolloin huomataan, että kohdeyksilö on juuri järjestänyt kaikki tiedostonsa ja valokuvatkin ovat kansioihinsa sijoitettuna tavalla, joka kielii siitä, että kohdeyksilö on vihdoin löytänyt sopivan käytännön valokuvakansioidensa jaotteluun ja nimeämiseen eli niitä ei tulla merkittävästi muuttamaan pidempään toviin. Arvio siitä, että hän tulee tarvitsemaan tietynaiheisen, perustuu hänen aiempiin taipumuksiinsa, hänen tekstitiedostoon kirjoittamaansa esisuunnitelmaan siitä mitä aikoo tehdä ja haluun ottaa valokuvia, joissa on tietynlainen ”harmoninen tasapaino” kaiken kuvassa nähtävän kesken. Kansioiden järjestely kielii siitä, että hän haluaisi säilyttää tietynlaiset, tietyn aiheen kannalta sopivat kuvat toiseen tarkoitukseen, joten niistä kuvista, jotka hänelle olisi jäljellä samoilta seutuvilta, puuttuu tyystin tietynlaiset kuvat, mikä jättää auki mahdollisuuden sille, että hänet saisi suggestoitua ottamaan tietynlaisia valokuvia, mutta vielä pitäisi saada hänet ottamaan niitä tiettyyn aikaan, jotta hänet voisi myöhemmin suggestoida valitsemaan niiden joukosta se tietynlainen kuva. Tähän tarkoitukseen sopii hänen saamisensa menemään tiettyyn aikaan suorittamaan pihatöitä ja ottamaan siinä yhteydessä taskuun mukaan ottamallaan älypuhelimella kuvia, joista kelpoiseksi muodostuu lähinnä yhdestä suunnasta tiettyyn kohdistuen otettu, koska naapuriin on saapunut isoilla teksteillä varustettu pakettiauto, joka tunkisi kuvaan mukaan; mäkeä ylös laahustaa taas se sama, typerä, muistijälkiä jättävä eukko, isoine pyöreine silmälaseineen ja joka jää tutkimaan tien laitaan jätettyä pahvilaatikkoa; asuintalon pihalle on ilmestynyt linnunsulkia, joita sinne ilmestyy usein silloin, kun kohdeyksilö tekee jotain, missä esiintyy linnunsulkia kuten käytyään esim. Apache.orgissa. Koska valokuvaaminen itsessään on valokuvaajan mieleen muistijälkiä jättävää niiltäkin osin, mitkä eivät ilmene otetuissa valokuvissa, olisi erilaisten halukkuutta inhiboivien ja edistävien tekijöiden vaikutuksesta jäljellä lähinnä siihen suuntaan kuvaaminen, josta aurinko klo 16.50 paistaa korkealta, mikä tekee valokuvasta säteidensä vuoksi sopivan mielenkiintoisen ja erilaisemman kuin mitä on pidempään aikaan valokuvana ottanutkaan. Sekin oli koneellisesti laskettavissa, että jos kohdeyksilö ensin asettuu ottamaan kuvaa tietystä kohdin, hän tulee siirtäneeksi itseään ja kuvaussuuntaa auringon säteiden vaikutuksesta siinä mielessä, että liian suora suuntaus kohti aurinkoa estäisi hyödyllisen valokuvan ottamisen, mutta hiukan säätämällä auringonsäteet tulisivat mukaan valokuvaa täydentävänä efektinä.Tietenkin se oli myös ennalta varmistettua, että valokuvaaja ei ottaisi muita kuin tietyn Android-laitteen mukaan kuvaustilanteeseen, vaikka hänellä on lukuisia sellaisia, mikä onnistuisi esim. virittämällä siihen liittyviä tuntemuksia vaikkapa sopivanlaisten tiedoteviestien avulla, joita laitteeseen asennetut sovellukset lähettäisivät – hän kun on niin herkkä.

muiden auttamisesta kiinnostumisen tyrehdyttäminen (dysleksia, afasia, sensomotoriikka) naapurin vammaista esittävän kautta

ADHD, dysleksia, depressiivisyys ym. ovat olleet häirinnän kohteelle aiempina vuosina ja nykyaikaankin vaihtelevasti, sanoisiko, akateemisen mielenkiinnon kohteena. On merkillepantavaa, että käytännössä joka ikinen kerta, kun näitä aiheita on alkanut mielessään lämmittelemään esim. EurekAlertin tai jonkin Nature-julkaisun lukemisen jälkeen, tietyn naapurin lapseksi kerrottu pieni tyttö löytyy ohikuljettaessa heidän pihaltaan tekemässä jotain ihmeellisen omituista (esim. työntämässä päätään portinväleistä tms.). Muina aikoina heidän pihallaan ei ole mitään erityisempää tapahtumaa. Tästä ei ole muuta kerrottavaa ja kysymykseksi lähinnä jääkin, riittääkö todisteeksi, jos vuoden aikana moista tapahtuu poikkeuksetta yli 20 kertaa, että kyse on selvästikin käytetyn tietokonelaitteiston vakoilua verkon kautta tai mahdollisesti jotenkin epäsuoremmin?

LPR:n kaupungin autot

Kaupungille työskentelevän asukin pihalle on lähes poikkeuksetta ilmestynyt Lappeenrannan kaupungin pakettiauto aina niissä yhteyksissä, kun olen käynyt yliopiston ja amk:n yhteisellä kampuksella tarkoituksena käydä Tiedekirjastossa tai joissain muissa asioissa opiskeluaikojen jälkeen, sekä jonkin verran niihinkin aikoihin, kun vielä opiskelin Saimaan amk:ssa. Tämä on vain yksi niistä monista tavoista, joilla naapuri on tehnyt itseään tiettäväksi, vaikkemme ole koskaan keskustelleet keskenämme. Hän on myös yksi niistä henkilöistä, jotka tekevät toistuvasti suggestoivia viittauksia tai osallistuvat priming-ilmiön pelillistämiseen, missä tavoitteena on saada mieleeni tiettyjä samoja henkilöitä, joista en pidä ja joihin sukulaisenikin haluavat tahallaan ajatuksiani johtaa ja joista eräs työskentelee yliopistolla (vähäpalkkaisissa tehtävissä). Hän on useana eri vuotena ja kaikkina vuodenaikoina pyrkinyt esim. ajoittamaan roskiksensa kiinniläppäämisen siihen hetkeen, jolloin olen saapunut nurmikkoa ajaessani heidän pihansa viereen, saapunut lehtiä haravoidessani heidän roskiksensa vieressä olevan asuintalon roskiksen viereen, kolatessani viimeisiä lumia pihalta aamuvarhaisella tai no, melkein mihin aikaan vain, mikä kielii jonkinlaisten sensoreiden ja ylimääräisten silmäparien käytöstä, koska suoraa nähtävyyttä asuintalon pihaan ei ole. Tuota Lappeenrannan kaupungin autoa käytetään sillä tapaa muistojen kuljettimena, että samaan aikaan kun olen asioinut kampuksella, joka päättyy suunnilleen siihen kun takaisintullessa kohtaa kyseisenlaisen auton, on mieleeni jätetty pyörämatkan aikana ja kampuksella ollessa epämiellyttäviä muistijälkiä, mitä sitten toistetaan erikseen sellaisenaan ja suggestoivasti niissä yhteyksissä, kun olen menossa johonkin Lappeenrannan kaupungin virastoon kuten TE-toimistoon (eivät assosioidu muihin lähiaikojen tapahtumiin). Kyseistä Lappeenrannan kaupungin logoin varustettua autoa on pyritty rinnastamaan sillä tapaa Lappeenrannan teknisen toimen valkoiseen pakettiautoon, että jälkimmäistä on pyritty tuomaan esiin lähitienoilla sekä muutamina samoina päivinä kuin tuota toistakin pakettiautoa, että silloin kun olen ollut tekemässä jotain muuten tavallista pihatyötä, mutta sijaitessani hyvin lähellä pihalla olevan likakaivon kantta, mikä kielii siitä, että joku ylimääräisen silmäparin omistaja viestii Teknisen toimen työntekijöille milloin on sopiva hetki kehittää ärsytysvaikutusta. Kyseinen kaupungille työskentelevä asukki on toistuvasti (moni muu myös) korostanut suggestioiden kautta vastakkainasettelun, kontrastin, polarisoituneisuuden yms. ideaa, hänen edustaen tietyissä suggestioissa valtaa pitävien, yrittäjien tms. puolta. Se, että hänen pihassaan on ollut tietty auto tiettyinä aikoina, on päässyt aktiiviseen vaikuttamiskäyttöön muissakin yhteyksissä, joissa on vaikutelman mukaan tarkoitettu palauttaa kampuksella käyntiin liittyvät mietteet ja muistot mieleen, mutta orientoituneisuus tällaiselle ollessa aivan väärä. Juuri se on lappeenrantalaisille liiankin tyypillistä eli kun orientoituneisuus on jotain aivan muuta kuin minkälaiseen vaikuttamiseen on valmistautunut, tuodaan inhalla tavalla sävyttäen mieleen jotain, minkä on tarkoitettu pilaavan ajatuksia liittyen aiempiin opiskeluihin tai ”tekniseen alaan” yleensä.

LPR:n teknisen osaston työkoneet (ajattelua surkastuttavaa häirintä-ääntä)

TE-toimisto, laboratoriokäynnit, lääkärissä käynnit.. on epäilyttävää, että tuohon talon viereen saapuu niinä harvoina kertoina joko joku Lappeenrannan kaupungin edustaja tai alihankkija autoineen tai työkoneineen, juuri silloin, kun on tilastollisesti ottaen todennäköisin hetki, että lähden käymään jossain Lappeenrannan kaupungin virastossa tai Eksoten toimipisteeseessä. Kyse ei ole vain pelkästä ajoituksesta, vaan siitä, että se mitä attribuutteja ja detaileja lähelle saapuviin ihmisiin tai koneisiin liittyy, on tullut priming-ilmiön pelillistämisen ja aiempien suggestioiden kautta jossain määrin ennalta arvattavaksi. Ottaen huomioon, miten innokkaasti työnhakua häiritään, kampuksella käyntiä häiritään ym. voisi ajatella, että kaupungissa on paljon sellaista asennetta, joka juontaa halusta karsia kaupunkilaisten joukosta jollain tapaa vääränlaisia ihmisiä (liian kilttejä ja rehellisiä?). [itselle: jäikö tämä esimerkki jotenkin kesken vai oliko tämä riittävää?]

tavallisten asioiden tekemistä merkittäväksi, jotta ulkopuoliset alkaisivat suhtautua varoen, niistä kerrottuaan

Jos jotain tavanomaista, useissa erilaisissa arkisissa tilanteissa esiintyvää asiaa käytetään häirinnän osana toistuvasti, niin vaikka sitä kohden on helppo sanojen avulla osoittaa, häirintään osallistumattomat muistavat kerrotusta (esim. netissä) melko todennäköisesti vääränlaisia asioita, jos tuo jokin ei ole itseisarvollisesti ja kenties jopa universaalisti häiritsevä (kuten jokin ääni voisi olla. Ja vaikka lähinnä alkuperäistä tietolähdettä olleilla vielä jotenkuten kattava käsitys olisi siitä, mitä muuta tilanteeseen liittyi, niin viestiessään tapahtuneesta jollekin muulle, kerronnasta katoaa osa, mikä aiheuttaa jo viestinnän etenemisen alkuvaiheessa sen, että häirityn voidaan luulla pitäneen häirintänä pelkästään sitä, että jokin esiintyi ”epäilyttävän monta kertaa”. Täten esim. lakanoiden tai oranssin värin käyttäminen häirinnässä on kohdeyksilön kannalta hiukan kinkkinen selitettävä. Erilaisista häirinnän välineistä saadaan hyödyllistä tilastoaineistoa varsinkin siltä osin, missä menevät jonkinlaiset rajat sille, mikä tunnistetaan yleisesti häiritseväksi ja mikä aiheuttaa ärtymyksen tuntemuksia tietyissä olosuhteissa, mutta joka vaatii täydentävää selittämistä.

tv-sarjat, poliitikot

TV-sarjat ja usein myös poliitikkojen käytös on niin tenhoavaksi ja vahvoja tunteita aiheuttavaksi kehitetty, ettei ole kovinkaan vaativaa liittyä mukaan niihin muistoihin, joissa on ensin itse katsonut tietokoneella jakson jotain tv-sarjaa videovirtana netistä tai lueskellut jonkin suomalaisen poliitikon edesottamuksia uutisista ja jonka jälkeen joku näihin esim. habituksen kautta assosioituva henkilö palautetaan mieleen hiukan vastaavanlaiseksi stailattuna. Kun tätä tapahtuu monesti myös alle kymmenvuotiaiden lasten toimesta, herää kysymys siitä, minkälaista asennetta heidän vanhempansa heissä ruokkivat antaessaan heidän toistuvasti hyötyä tietomurron kautta saadusta informaatiosta. Tyypillisesti näissä ilmentymissä on lisäjuonteina jokin avainsana tai esine, joka esiintyy omassa elämässä kohtalaisen usein joko sen vuoksi, että siitä kuulee usein tai se on sellainen, joka itsellä on. Esim. Vampyyripäiväkirjojen Elenan olemuksesta teki naapurintyttö oman versionsa (hänen ystävätyttönsä kadullakin kailotettu nimi on, kuulemma, Elina; Kokoomuksen Lepomäki on myös Elina, sekä entinen Java-koodari; Elina Haavisto on Uusi päivä tv-sarjan kuvitteellinen hahmo jatkoassosiaatioilla esim. vihreiden Pekka Haavistoon) ja nuoresta reportteritytöstä kerrotun elokuvan jälkeen hän pyrki näyttäytymään muistivihkoa käyttävänä salapoliisina tjs. Muistivihkot ovat osa jokapäiväistä elämääni. Tyypillistä on, että kun on joltain pieneltä osin saatu yhdistettyä todellisuutta ja fiktiota, luodaan yhteyksiä ajan kanssa lisää. Poliitikoista mm. Ben Zyskowiczin, Jyrki Kasviston ja Mikael Jungner ovat sellaisia, että heiltä ei monikaan lausunto tai muu julkisuudessa huomattu oleminen pääse mieleen ilman lähialueen tapahtumia, joissa yksinkertaisimmillaan pyritään liittämään esim. lausunnossa esiintynyt olennainen sana johonkin esineeseen. Tämä pätee sekä pöytätietokoneellä, läpppäreillä, tableteilla ja älypuhemilla tehtyyn mediaseurantaan. Merkillepantavaa on sekin, että vaikka olisi vain käyttänyt Facebookia (erillinen sovellus tai verkkoselaimella) suojatun HTTPS-yhteyden kautta iPad Airilla tai jollain esim. Sonyn/Samsungin älypuhelimella/tabletilla, eikö olisi varsinaisesti uutissivustolle, vaan lueskellut vain asiasta käytyä kommentointia hetken aikaa, niin tämä ei estä tietovuotoa mitenkään ts. ongelma on jo laitteissa itsessään – kaikissa niistä.

pyrkimys aiheuttaa epämielekkäitä tuntemuksia ja pyrkiä osoittamaan halun olla niitä, jotka muistuttavat emotionaalisesti jostain ikävästä tietämisestä, tietomurroista tietämisestä, asunnolla käymisestä tietämisestä ja elämän varrella tapahtuneiden asioiden tietämisestä (jatkuu kyllästymispisteeseen asti)

Naapuruston yhteenlasketut suggestiot niistä kerroista, jolloin he ovat suggestoineet tietävänsä miten minulla menee, mitä minä olen tehnyt yms. huitelee parin viime vuoden osalta ehkä jossain parinkymmenentuhannen tienoilla, eikä yksikään niistä ole ollut proaktiivisen auttavainen tai jelppaava, vaan lähinnä ärsyttävä, pilaava, tunkeileva, välinpitämätön ja koordinoiva. Ihminen on elukka.

ajoittaa huomaamatta oman toimintansa siten, että se on sattumoisin merkityksellistä esim. Minnalle

Toisinaan erikoiselta tuntuvat tapahtumien ajoittumiset eivät johdu siitä, että joku muu on ajoittanut saapumisensa/esiintymisensä johonkin tiettyyn hetkeen, vaan itse saapuu esim. lenkkeilemästä juuri siinä kohdin, mikä on jollekin naapurille merkityksellinen. Vaikken koskaan ota kelloa mukaan lenkkeilemään lähtiessä, on eräänä viikkona ollut erikoista, kuinka onnistuin toistuvasti saapumaan n. klo 13.38 – 13.43 takaisin pihaan, missä ”naapurin muija” oli juuri tekemässä lähtöä töihin, vaikka lähdin lenkkeilemään eri pituisiksi ajoiksi, eri aikoina ja eri reittejä kulkien. En koskaan saanut täyttä varmuutta siitä, johtuiko tämä siitä, että hän oli aiemmalla viikolla esiintynyt tavoilla, jossa hänestä tulivat eri kertoina tutuiksi sääret, rinnat, selkä ja kasvot jollain eroottisella tavalla, mihin yhdistyi tietoisuus kellonajasta, joka oli pääteltävissä ja aistittavissa useista seikoista linja-autojen kulkemisen ajoittumisesta alkaen vai siitä, että metsässä oli useina kertoina ihmisiä, jotka ohjasivat valintoja poluilla ja metsäteillä juostessa. Metsässä kuljettavista reiteistä saa helposti aikaiseksi vieruspistematriisin, josta voi nähdä mitä reittejä kulkien pääsee minnekin polkujen ja muiden reittien risteykseen, vaikka toki toisinaan sanonkin tyypillisimmille reiteille ”screw this” ja kuljen vaikka tiheän metsäkaistaleen läpi tai laskeuden hiekkaista rinnettä alas ei-minnekään-erityiseen. Jälkimmäinen vaihtoehto on siitä todennäköisempi, että Mattila on Lappeenrannassa sellainen paikka, jossa ihmisillä on ilmeisestikin niin mälsää, että heistä on mukavaa vaihtelua lähteä sellaiseen sosiaaliseen peliin mukaan, jossa ohjaillaan jonkun ihmisen käytöstä, mikä ilmenee sitten siinä, että kuljetaan tuolla metsässä kalsarit jalassa ja joku tyhmä lätsä päässä, jolloin mitä todennäköisesti pitäydyn tällaisestä tyypistä kauempana (ei viitsi jatkuvasti ja joka tilanteessa pitää ihan kaikenlaisia ihmisten ilmentymi ä siedettävänä). Vaikutelmaksi on kuitenkin jäänyt, että osa näistä tyypeistä, joista moni vaikuttaa sinänsä normaaleilta, eikä aivan noin selkeästi omituisena esiintyen, ei tiedosta olevansa mukana pelissä, joka osa jotain muuta peliä.

ryppäyttäminen (pomppuisalla vauhdilla, peräkärrin kanssa Y-risteykseen)

Jälleen peräkärrin töyssyttelyä sellaista vauhtia, että peräkärri kulki vähän aikaa ilmassa, mikä on erittäin kova vauhti ottaen huomioon, että kääntyessään Y-risteyksestä vasemmalle alkaa alamäki, josta tulijoita kuski ei näkisi ja oikealta saattaisi tulla joku toinen yhtä kovaa vauhtia. Onhan siitä risteyksen viereisen asuintalon ympäriltä toki katkaistu pensasaita parista metristä metrin korkuiseksi, mutta eihän kukaan järkevä ihminen aja peräkärrin kanssa sellaista vauhtia ellei hän tiedä tilannetta ennalta, mikä taasen jälleen kerran vie ajatukset siihen, että satelliittiavusteinen toiminta on ollut jo pitkään kaikenmaailman tavisten käytettävissä.

Tuollakaan kertaa tilanne ei jäänyt siihen, vaan naapurin sisko saapui muutamaa sekuntia myöhemmin mustalla, ”laivamaisella” autollaan siskonsa pihaan, mistä alkoi ”ADHD-show”, jota pitivät yllä kiljuva naapurin tytär ja siskon poika, joka oli attribuoitu ADHD-teemaan juurikin sillä tapaa, että siskon pojan saapumista edelsi jotain nopeuteen, härdelliin, vinhuuteen tms. viittaavaa.

Eräässä myöhemmässä vaiheessa lähistölle laitettiin digitaalinen nopeusnäyttö, mutta sen tarkoitus vaikutti olevan lähinnä siinä, että sen avulla saatiin tuotua ympäristöön digitaalinen hymiö, joka näkyi risteyksessä sijaitsevan asuintalon ikkunaan, eikä itse enää voinut saapua asuintaloon ilman, että joku muu tyyppi tuotti ohiajamisellaan hymiön esiintymisen. Lappeenrannan kaupungin palauteviestintään vastannut, täysin nimetön edustaja käytti mahdollisuuden yrittää liittyä asiaan liittyviin muistoihin mukaan vastaamalla jotain symboliikantäyteistä.

jo pidempään valmiihkona ollutta suunnitelmaa siitä, mitä ja missä järjestyksessä halutaan tapahtuvan

Koska Googlen hakukone on nykyään sellainen, että hakusanojen ryppäässä esiintyviä sanoja vaihtelemalle päädytään hakutuloksiin, jotka ovat vaihtelusta huolimatta yli 80 %:sti samanlaisia keskenään, luvattomasti internetin käyttöäni profiloineen tahon on helppo aavistaa, että etsiessäni Exceliin tietynnimistä lisäosaa, päädyn siinä samalla väistämättä huomioimaan sellaisen sivuston, jonka nimi kiinnostaa itseäni, jolla ei ole mitään tekemistä Excelin kanssa, mutta jonka tutkailemisen aloittamisen summonoi läheisellä parkkipaikan tapaisella alkamaan jotain sellaista, joka nivoutuu yhteen sen kanssa, mitä tuolta löydetyltä sivustolta eteenpäin edetessäni havainnoin. Naapuruston suosikkina on sellainen vaikuttamispeli, missä muodostuu eräänlaisia assosiaatioklustereita, joihin liittyvät esim. tietyt maantieteelliset sijainnit, netissä tutkiskellut asiat, samankaltaisuus itselle tärkeiden esineiden nimiin, toistuvasti suggestoidun symboliikan käyttö ym. ja Extreme Collaboration -lisäosa Smart Notebook 11 -ohjelmistoon tarjoaa runsaasti häiritsijöideni käyttöön soveltuvia mielteitä, jotka ovat kaikki sellaisia, joita he ovat aiemmin käyttäneet tietyissä merkityksissä useissa eri asiayhteyksissä.

Alle minuutin viiveellä siitä, kun kävi tutkiskelemaan tuota lisäosaa Smart Notebook -sovellukselle, ilmaantui naapurin portin äärelle, jossa naapurin usein roskistaan pitää niin pitkään, että kaikki tajuavat siinä tosiaan olevan roskiksen, ikkunapaketti lavoineen. Smart Technologies on erikoistunut opetusteknologiaan, mistä on suorat mm. assosiaatioyhteydet älynäyttöihin ja naapureiden usein aiemmin viittaamiin futuristisiin teknologioihin, missä lasiin tai ilmaan kirjoitetaan tai tuodaan tietoa muualta. Smart Technologiesin logo itsessään sisältää assosiaation liikaan tiiviyteen, mikä tuossa tilanteessa assosioituu roskikseen täyttöasteeseen, sekä myös itselle tavanomaiseen kirjoitusteni ideatiiviyteen.

Sovelluksen YouTube-opetusvideoissa ensimmäisessä on heti alkuminuuteilla skippaillenkin huomioiduksi tuleva esimerkki, missä erilaisia roskikseen joutuvia tavaroita lajitellaan ekologisesti kestävällä tavalla.

Toisessa videossa on kaksi lasta, taustanaan runsas joukko ympyröitä ja vaatetuksena naapureideni usein vaalimaa vastakohtaisuuksien ideaa vastaavat värit.

Kyseisen portin äärellä on monesti ollut tilannetta, missä naapurin lapsi kiipeää aidan reunan yli ja roskiksen päältä pihan puolelle, minkä lisäksi naapurin lasta on usein tuotu esille tilanteissa, joissa hänen nimensä assosioituu johonkin K15-määritteiseen asiaan, mikä on ollut nähtävillä tietokoneeni kuvaruudulla (esim. uutisissa) ja reikäisyyden/ympyräisyyden idean liittymistä naapuriini seksuaalisessa merkityksessä on vaalittu jo vuosien ajan.

Ikkunapaketti siirtyi jonkin ajan kuluttua ympyränmuotoisen trampoliinin vierelle ja siinä samalla ikkunapaketin taustalla olevan ikkunan läpi näkyvää paperirullaa käytiin sen verran säätämässä, että siitä näkyi kaksi kokonaista paperisuikaletta puolikkaan sijaan ja lisäksi paperirullan toiselta laidalta oli viimeisin paperi revitty sen verran huolimattomasti, että pieni palanen viimeisintä paperia jäi vielä rullaan kiinni.

Kyseinen paperirulla on toiminut vuosia esineenä, jota käydään säätämässä niissä yhteyksissä, joissa on tarkoitettu virittää mielessäni ajatusta siitä, että ”nyt olisi jotain havaittavaa/mietiskeltävää tarjolla”. Extreme Collaboration -lisäosa itsessään on tarkoitettu mahdollistamaan usean eri laitteen käyttäjiä lähettämään langattomasti viestejä ja kuvia yhteiseen Smart Notebookin työkirjan digitaaliselle sivulle, mistä saa assosiaatiot aiempiin naapurilleni lähettämiin (harvoihin) viesteihin, joista ensimmäisessä koettelin sitä, josko naapurini saisivat edes muunnettua laaduttomaksi kokemaani teknologia- ja tietovuoto-avusteista häirintää, jos eivät aivan lopettamaan ja arvioimaan itseään häirintään osallistujina.

Seuraavassa viestissä taisin jo kutsua heitä kantturoiksi tjs. Isoäiti oli järjestänyt kyseiseksi päiväksi jonkinlaisen tempauksen asuintalon kuivaushuoneeseen, jossa on ikkunaverho, joka on väriltään samanlainen kuin on nähtävissä kannettavan tietokoneen väriksi kuvassa, jossa lapset sellaista käyttävät ja jota aiemmin oli assosioitu moneen kertaan liittyväksi Windows 10:n logon väritykseen, mistä myös päästään assosiaation kautta takaisin naapuriin saapuneeseen ikkunaan. Pikanttina huomioitavana naapurin auton takalasin tarrateksti (”Hard rock hallelujah”.), josta assosiaatioyhteydet sekä erääseen omaan sarjamuotoiseen julkaisuuni (Vohkare), että blogiini (Uskottavaa vai totta).