Jos on jotain ihmisarvon kunnioitusta ja luonnon hyvinvointia enemmän, mitä johtavassa ja päättävässä asemassa olevat toivovat, on se varmastikin tulevan ennakoitavuus ja riittävän stabiili toimintaympäristö. Jotkut voivat saada viritettyä itsensä parempaan suorituskykyyn epävarmoissa olosuhteissa, mutta monista on mielekkäämpää, kun se mitä lähivuosina tullaan käymään läpi, on jo ennalta simuloitu, harjoiteltu ja eri tavoin varmisteltu.

Jotkin tulevaisuutta arvioivat ”mitä jos”-tyyppiset kysymykset ovat eettiseltä laadultaan sellaisia, että niitä voidaan käsitellä laajemmassa ryhmässä vain, jos osallistujien kesken on kestävää luottamusta. Tätä mahdollisesti ongelmaksi muodostuvaa seikkaa voidaan ehkäistä elämällä sellaisessa yhteiskunnassa, jossa media vaimentaa tehokkaasti epäeettisiin ”mitä jos”-tyyppisiin kokeiluihin liittyvät tietovuodot, viestintäverkoissa kulkeva viestintä voidaan tarvittaessa estää kohdennetusti ja yhteiskunnassa vallitsee muutenkin sellainen ilmapiiri, missä kaikenlaiset ”mitä jos”-kokeilut voivat jatkua vuosikymmeniäkin kenenkään merkittävän ja puhevaltaisen niistä kummemmin hötkähtämättä.

Korkeammalle vallan verkostoihin asemoituneet eivät välttämättä ole kiinnostunut näissä kokeiluissa vain siitä, mikä näennäisen suoraan heidän virallisesti edustamansa tahon toimintaan liittyy, vaan heidän roolinsa merkittävyys voi muodostua sitäkin kautta, että he ovat merkittävänä henkilönä verkostoituneita muiden merkittävien henkilöiden kanssa. Näiden muiden kanssa filosofisia keskusteltuaan, on voitu päätyä esim. kokeiluun, jossa jonkun ihmisen elämästä vaihdetaan jotain osia tai siihen lisätään jotain tai siitä poistetaan jotain. Ollessaan edustamassaan yrityksessä tai muussa instituutiossa jo valmiiksi korkealla hierarkian tasolla on helpompi arvioida, millä varmuudella alaisia saadaan kokeiluun mukaan. Yksittäisenä vähämerkityksenä työntekijänä olisi paljon hankalampaa saada muita ihmisiä kokeiluihin mukaan, varsinkin jos rekrytoinneissa on painotettu esim. rehellisyys-kriteeriä. Sinänsä, siinä vaiheessa kun erilaisten ihmisten yhteistyön avustamia kokeiluja on tehty jollain maantieteellisellä alueella useita kymmeniä vuosia, käy vähemmänkin valtaa hankkineille helpommaksi toimia kokeilutoiminnan käynnistäjänä, sillä tuolloin on helpompi löytää sellaisia ihmisiä, joiden mieli on jo valmiiksi hyvin esivalmisteltu erilaista yhteistyötä varten.

Enemmän erikoisten kokeilujen opettavuus on parhaimmillaan silloin, kun niiden tuloksia ei koeta voitavan arvata intuitiivisesti, vaan ne on vain kokeiltava, että tietää sitten paremmin. Jos kyse olisi hienosäätökokeilusta, pyrittäisiin siinä varmistelemaan, että simulaatiot ja esiolettamukset täsmäävät sen kanssa, miten kokeilu varsinaisesti sujuu. Voidaan myös pitää lähtöolettamuksena, että useat eri toimijat ovat kiinnostuneet kokeilujen tuloksista.