Jotkut uusista ajatusyhteyksistä voi havaita tietoisenkin mielen tasolla siten, että yhtä asiaa ajatellessa on hyvin vaikea olla ajattelematta myös jotain tiettyä muuta asiaa, osan yhteyksistä toimiessa hieman hitaammin, jonkin mieleentulemista valmistelevasti. Tätä valmistelevuutta edustavat primingsignaalit, jotka kulkevat yhdensuuntaisesti assosiaatioreittejä pitkin, vaihtelevanlaisin todennäköisyyksin kohteena olevaa miellettä herätellen.

Manipulointi perustuisi tässä siihen, että yksilön mieltä väsytetään sillä tapaa, ettei hän jaksa ajatella muistoja, muistikuvia ja mielteitä esille kovin laajalti, jolloin helpoiten mieleenjuolahtavat assosiaatiot jostain tapahtumasta ovat niitä, joita ensiajattelemalla mieleen juolahtaa ja joihin ajattelu jonkin tapahtuman puitteissa sitten pitkälti tyssääkin.

Kun samoihin aikoihin tai jo jonkin verran ajallisesti aiemmin (tunteja, ehkä kokonainen päiväkin) houkutellaan samaista yksilöä ajattelemaan jotain sellaista tapahtumaa, jossa esiintyy samankaltaisuuksia siihen toiseen tapahtumaan liittyvien ajatusten kanssa, joiden ajattelu tyssäsi nopeasti, hänen mielensä päätyy eräänlaiseen ryhmittely-moodiin, sillä aivot kokevat olevansa niin heikossa jaksavuuden tilassa, että jostain energiaa kuluttavasta on säästettävä. Tai ehkä tämä energian säästäminen on vain eräs väliaikainen seuraamus, eikä varsinainen aivojen pyrkimys, mutta joka tapauksessa tapahtuu niin, että mielen ollessa ajattelemiseen väsynyt (monitulkintainen sana), se päätyy paljon herkemmin yhdenlaisesta ajatuksesta toiseen samankaltaiseen, vastikään “aktivoituun”, mistä on myös se seuraus, että mieli alkaa etsiskelemään muitakin samankaltaisuuksia kahteen eri tapahtumaan kuuluvien asioiden väliltä. Juuri tässä kohdin on mahdollisuus varmistella uusien yhteyksien muodostumista oppimisteorioihin liittyvää vahvistamista hyödyntämällä. Ulkopuoliselta vaikuttajalta tämä vaatii se sen, että tiedetään, mitkä ovat niitä todennäköisimpiä assosiaatioita, mutta sen voi varmistaa siten, että ollaan niitä, jotka ovat alunperin tuottaneet näitä mielteitä.

Tapahtumat D186 (aikaisempi) ja L4847 muodostaisivat uusia kytkentöjä keskenään sen jälkeen, kun vähempitodennäköisyyksisiin mielteisiin johtavat reitit käyvät paljon entistä vähempitodennäköisemmiksi. Kookkaammat, täytetyt ympyrät edustavat tapahtuman puitteissa helpoimmin muistettavissa olevia asioita, niistä erkanevien pallopäisten viivojen edustaessa helpoimmin mieleen juolahtavia piirteitä ja attribuutteja. Erityistä huomioitavaa on mm. se, kuinka eri asioilla voi olla yhteisiä, melko samankaltaisia piirteitä (tästä “noin”-merkki kirjaimien vierellä). Syytä lienee myös mainita, että kuviot esittävät erästä abstraktitasoa tai pelkistystä, missä yhteyksien määrää on vähennetty radikaalisti, eikä todennäköisyyksien muodostumisen perustekaan käy niistä ilmi siten kuten se kävisi ilmi kuvioista, jotka sisältäisivät kaikki mahdolliset tapahtumien aikaiset mietteet, havaittujen esineiden piirteet ym. Pylväsdiagrammi olisi eräs havainnollistamiskeino sen esittämiseksi, kuinka jotain tapahtumaa ajatellessa tietyt ajateltavissa olevat asiat saisivat muita sellaisia enemmän ajatusaikaa ja “osumia”, mikä johtuisi suuremmasta primingsignaalien johtavuudesta tiettyjä mielteitä kohti (läheltä ja kaukaa).

Aluksi uusia yhteyksiä muodostuu vain samankaltaisuuksien osalta, mutta koska nämä yhteydet ovat muodostuneet sellaisten mielteiden välille, jotka ovat jo muutenkin helposti jostain tilanteesta mieleen juolahtavia, voi kyseessä ajatella olevan mentaalinen valtatie, joka tarjoaa korkeatodennäköisyyksiset yhteydet silloinkin, kun aivot ovat jälleen vetreämmät ja vireämpitoimiset. Paremmin ajattelevana on tavallaan helpompi väistää mahdollisesti ongelmalliseksi/ärsyttäväksi muodostuvat assosiaatioyhteydet, mutta takaisin huonompaan mentaaliseen jaksavuuteen päätyessään, voi huomata, ettei uusista, mahdollisesti tarpeettomasti assosiaatioyhteyksistä ollut ainakaan eroon päässyt.