Media on sellainen taho, joka julkaisee uutisia, joiden on tarkoitus romuttaa vaikuttamaan pyrkivän täsmäkohteen mielialaa tai estellä häntä julkaisemasta tietynlaista mielipiteilyä tiettynä päivänä assosiaatio-/attribuuttivaarojen vuoksi. Olisihan riski kirjoittaa tai puhua tietynlaista, jos olisi ennakoitavissa, ettei pystyisi olemaan ilmaisematta tietynlaista muuta siinä samalla, vastaanottajien ollessa vaikea ottaa sitä jotain muuta vastaan ”puhtaasti” muiden päivän aikaisten tapahtumien ja juttujen vuoksi. Ennakoitavuutta olisi, että saman päivän aikana julkaistaisiin mitä todennäköisemmin jotain sellaista, joka on pyritty julkaisemaan hiukan ennen (tunteja) kuin mielipiteilijä ehtii julkaisemaan oman juttunsa, joka siis täten pääsee assosioitumaan ikävän vääränlaisesti, eivätkä kaikki molemmille (tai sille kaikelle) altistuneet pysty erottelemaan niitä mielessään erityisen laadukkaasti.

On spekulaationalaista, millä perusteella ja syyllä mediaväki muine osallistujineen pyrkii aavistamaan, ennakoimaan, valmistautumaan, reagoimaan ja jälkihoitamaan ongelman, joka muodostuu yksittäisen yksilön aikomuksista saada ihmisiä näkemystensä puolelle, mutta he pyrkivät ampumaan alas jokaisen yritelmän. Ikään kuin haasteena ei muutenkin olisi sellaista kuin kertomisen valmistelu, mahdollisine ajatelun hyytymisine/näivettymisine. Puhemuotoinen viestintä audion tai videon muodossa asettaa hieman erilaisia vaatimuksia kuulijalta kuin tekstin lukeminen, mutta kaikissa näissä tapauksissa on riski vastaanottajan kyllästymiselle ennen tiedon parempaa omaksuntaa. Ymmärrettävyys ei sekään ole mitenkään varmasti sama kuin miltä se viestijästä itsestään tuntuu, vaikeusastetta voiden lisätä kognitiivinen kuormitus kuulijan/lukijan esitietojen ollessa liian vajeellista lyhyelle selittämiselle. Puhumisjaksavuus ja ulkonäköisyys vaikuttaa tietysti myös.

Ilmaisun muodosta vähemmän riippuvaista on jonkinlainen vastahakoisuus ottaa jonkinlaista tietoa vastaan, missä haittaa lisää, jos kertojaan on vuosien ajan vihjailevasti attriboitu jotain sellaista, jonka hän itse olemuksellaan palauttaa mieleen, vaikkei syynä olisi kuin joukko vahvoja assosiaatioita, joita mediväen ystävät ylläpitävät eri kohderyhmissä. Mediväkihän siis koostuu ihmisistä, joilla on historia ja elämänkokemukset, eikä niinkään abstrakteista journalisteista, toimittajista ym. joilla on mahdollisesti jokin avatarkuvake ja tekonimi juttujensa äärellä, joten jos heidän arvoihinsa sisältyy se, että tietynlaista ihmistä (mitä tarkoittaisikaan), oli hän sitten julkkis tai ei, ei edesauteta, niin sitten häntä todennäköisesti tölvitään eri tavoin.

Erityisesti sellainen selittäminen, missä tuotaisiin jollakin yleisölle eksoottisella tavalla esille millä tavoin muille ihmisille voidaan aiheuttaa haittaa, herkistää mediaväkeä apureineen ehkäisemään vääränlaisen informaation yleisöön vaikuttavuutta. Selittämään pyrkijähän voisi tavoitella vaikkapa sitä, että ihmiset saisi tiedostamaan sen, että elimistöä voidaan viedä eksogeenisesti (sen ulkopuolelta vaikuttaen) kohti erilaisia raja-arvoja, minkä vuoksi jotkin veriarvot, pitoisuudet ja signaloinnit muuttuvat tavoilla, joka on tulkittavissa käytöksen havainnoinnin keinoin ja mikä voisi joissain tilanteissa aiheuttaa merkittävää haittaa yksilön terveydelle jatkuttuaan tarpeeksi kauan ja toistuttuaan usein. Ihmisethän eivät yleensäkään ole tottuneet yhdistämään elimistöön vaikutettavuutta kuin omavalintaiseen tai hyväksyvään sellaiseen kuten esim. liikunnan muodossa, eikä niinkään esim. psykologisen vaikuttamisen aiheuttaman metabolisen toiminnan poikkeutumisen kautta.

Hieman raisumpi väite voisi olla sellainen, missä selittäjä pyrkii argumentoimaan, että hän kokee itseään käytetyn ”yhteiskunnan penetraatiotestaajana” eli hänet on ensin ajettu sellaiseen asemaan, johon ei jostain syystä ole tyytyväinen ja on täten motivoitunut aikaan saamaan jonkinlaisen muutoksen (mitä keinoja käyttää, keihin ottaa yhteyksiä ja minkä vuoksi, kuinka sinnikäs on, mitkä syyt aiheuttavat motivaation hyytymistä, kuinka pitkään kestää motivaation uudelleen kerääminen ym.). Tämä voisi olla jotain, joka olisi loogisesti ymmärrettävissä, eikä siinä tarvitsisi edes kovin vilkasta mielikuvitusta, mutta sopivasti samanaikaisten mediassa julkaistujen uutisointien kanssa viestintäyritys voi mennä pahemman kerran mönkään.

Tietoisuuskilpailu, löydettävyys ja saavutettavuus yleensäkin, jotta viestintä edes tavoittaisi, on kaikkien viestijöiden ainaisena haasteena, mihin omat kimuranttiutensa tuovat myös netin suodatus ja häirintä lokaalista tai laajemmin, jolloin lukijat/kuulijat eivät pääse tiedon äärelle, vaikka haluaisivatkin, mutta se että mediaväki apureineen tulee häsläämään haitantekotarkoituksissa aiheuttaa runsaasti ylimääräistä valmistautumista, varmistelua, ajoittamista ym.