Kesäisin linnoituksen vallien hiljaisempi puolisko vetää luokseen istuskelemaan 16 - 40 -vuotiaita ihmisiä, jotka tulevat sinne kaksin tai kolmisin viettämään aikaa, joka sujuu jutustelevasti. Kolmen nuoren miehen pienseurue ilman alkoholia irroittautumassa tavanomaisuuksista, kaksi puhearkaa nuorta ihmistä tutustumassa toisiinsa, kaksi todennäköisesti lapsensa jo lähes aikuiseksi kasvattanutta naista rupattelemassa niitä näitä, yksi hiuksia ohentanut mies lukemassa kirjaa.. kaikki ryhmittymät toisiinsa asianmukaisen etäisyyden pitäen.

Sopivan oleilupaikan määrittäminen johonkin hetkeen nähden sisältää paluumatkan siedettävyyden suhteuttamisen matkaetäisyyteen, sekä mielialan muuntamiseen soveltuvien elementtien esiintyvyyttä lähtöpaikkaa unohduttavassa määrin. Märkiä ja katkenneita puunrunkoja, liukkaita kiviä järven läheisyydessä, sormia tuhrivia koivupuun oksia maassa, kookkaita ja sammaloituneita kiviä peittämässä lähellä olevia taloja ja katuja ym. Linjavuuteen melankolisen mielialan kanssa tarvitaan myös hiukan kosteutta ilmassa ja pilvet peittämässä taivasta.

Tilannekohtaisesti väriään vaihtavaa lampea ja eri levyisiä metsäpolkuja. Metsä itsessään jatkuu moneen suuntaan ja niin jatkuvat polutkin, vaikkei niillä useinkaan ketään vastaan tule.

Hiukan taktikoiden täälläkin pystyy ottamaan valokuvia, joiden ottamisen aikaan alueella on vähän ihmisiä ja valoisuuttakin riittää. Lyhyt matka keskustaan ja satama-alueelle.

Ei niin, että sitä olisi yritetty osoittaa näiden valokuvien avulla, mutta tässä ollaan niille alueilla, joita ihmiset käyttävät tai käyttäisivät erilaiseen virkistäytymiseen, mutta joita hoidetaan vasta sitten, kun jonkinlainen paine jonkin korjaavan tai muokkaavan tekemiseen kasvaa riittävän suureksi.

Vuodenajat saavat tietyt alueet tuntumaan tuoreilta ja virikkeellisiltä, sillä niissä tulee käytyä lähinnä kesäisin ja pyöräillen.

Koitappa löytyy sellainen lappeenrantalainen, joka ei ole ulkopaikkakuntalaiselle Lappeenrannasta kertoessaan tullut ensipuheinaan maininneeksi jotain Lappeenrannan satamasta.

Prismasta kaikkien kausien parhaimmat päällystakit, Lidlistä alennuspähkinöitä ja Matkahuollon varastosta jonkun muun ostokset. Sitten uusi kierros Prismaan, mistä mukaan olutta, pöytälamppu ja vedenkeitin, nätisti järjestellyiltä hyllyiltä. Takin kanssa yhteen sopiva paitakin voi löytyä.

Kaupungintalon neuvotteluhuoneiden sisustajalla saattaisi olla mielenkiintoinen tarina kerrottavanaan siitä, miksi kaikki neuvotteluhuoneet ovat aikoinaan näyttäneet niin ankeilta: sohvat olivat kamalan näköisiä, kokolattimatot olivat mälsänoloisia, istumapenkit olivat kuin suoraan kirpparilta, valitut seinätaulut olivat ihan urpoja ja AV-välineet olivat halvimmasta tukusta hankittuja paksureunaisine televisioineen ja kolme senttiä korkeine kaukosäätimineen. Kaupunginhallituksen kokoontumistilat sentään ovat jo kauan olleet paljon komiammat kuin monilla muilla kaupungeilla. Kaupungintalossa sijaitsevassa Lappeenranta-salissa tohtii pitää kaikenlaista konferensseista musiikkipainotteisiin, maksullisiin iltamiin. Raatihuonetta, jolle on tehty parin vuosisadan aikana monenlaista laajennus-, saneeraus-, entisöinti- ja korjaustyötä, ei ole saatu näyttämään kolkolta, joten sitä käytetään kaupungin juhla- ja edustustilana.

Anna niille tarpeeksi aikaa, niin niistä tulee taidetta, ajattelivat?