suhtautumisesta ja sen muiden pyrkimisestä muuttamisen sellaista - vohkare 4

Suhtautuminen johonkin ajattelun kohteeseen perustuu pitkälti sekä siihen, minkälaisia aiemmat elämänkokemukset ovat, että siihen minkälaiseksi mieltä on muokattu keinotekoisesti sen jälkeen, kun ajattelunkohdetta vastaavaa tai sivuavaa elämänkokemusta on kerrytetty. Monikin varmasti mielellään ajattelisi, että on vapaa ajattelemaan ja suhtautumaan asioihin miten milloinkin haluaa, mutta todellisuudessa ihmisten ajattelu tapaa fakkiutua sillä tapaa, että yhdenlaiset suhtautumistavat etääntyvät mielestä tavoittamattomiin toisten ollessa lähes välittömästi käytettävissä.

Ajattelultaan valppaammatkaan eivät ole täysin suojassa sellaiselta suhtautumistaipumusten muuttamisen pyrkimyksiltä, joka on luonteeltaan systemaattista ja kenties jopa vuosien ajan jatkunutta. Muutoksille alttiimmillaan yksilö lienee silloin, kun tietynlaista suhtautumista on nostatettu mielestä esille, sillä tuolloin on keinotekoisesti muokattavimmillaan.

Suhtautuminen toimintana ei aina ole helposti rationalisoitavissa eli tässä, itselleen selitettävissä, vaan se koetaan joukkona emootioita ja erilaisia tuntemuksia (erotuksena suhtautumisen kohteen kohtelusta ja käsittelystä). Juuri se voi olla mielen toimintaan keinotekoisesti vaikuttamisen tavoitteenakin eli tietynlaisen suhtautumistavan tullessa nopeasti käyttöön, siihen liittyvistä emootioista ja tuntemuksista ei pääse nopeasti eroon.

Kun mieli "rakentaa" suhtautumisen johonkin kohteeseen, jossain tilanteessa, ei suhtautuminen ole välttämättä laadultaan ja "koostumukseltaan" samankaltainen kuin viimeksikin, sillä ajattelu voi hairahtua ottamaan suhtautumiseen mukaan jotain samantapaista, mutta erilaista ja asiaan liittyvien mielteiden esiin saatavuuden laatukin on tilannekohtaista.

Osan ajattelun hairahduksista voi tunnistaa tietoisesti ajatteluaan tarkastelemalla, mutta siltä osin kuin se perustuu esim. primingsignaaleihin, jää aivojen työmuisti liian pieneksi päätelmien tekemiseksi ilman apuvälineitä.

Muutosprosessi perustuu ajatusaikaa valtaavuuden kautta saavutettavaan yhdenlaisten mielteiden unohduttamiseen vähempikäyttöisyyttään ja toisenlaisten dominoivuuteen niiden runsaan keskinäisen verkottuneisuuden vuoksi.

Suhtautumistaipumusten muuttamisen kannalta olennaista on, että lukuisiin eri assosiaatioklustereihin päätyy sellaisia ”noodeja”, jotka edustavat jotain sellaista, jonka voi ajatella esiintyvän suhtautumisen kohteessa tai suhtautumisen kohde tuo sellaista mieleen.

Karkeimmillaan suhtautumisen muuttaminen on ohjailemista kohti ei-mielekästä tai päinvastoin, kohti mieltymistä.

Fakkiutumista tapahtuu Hebbian-oppimisen periaatteiden mukaisesti eli ne mielteet, mitkä laukovat yhdessä, verkottuvat vahvemmin toisiinsa ja täten todennäköistävät myöhempää tendenssiä tietynlaiseen suhtautumiseen.

suuritodennäköisyyksiä assosiaatioita - vohkare 3

Suuritodennäköisyyksisten assosiaatioiden ja asioiden merkittävimpien piirteiden yksinkertaisin esitysmuoto on yksittäisistä noodeista erkanevien viivojen joukko, jotka päätyvät muihin noodeihin, missä noodit vastaavat jotain miellettä kuten muiston alkua tai tuntumaa jonkin esineen osasta.

Suuritodennäköisyyksisyys tarkoittaa tässä sitä, että vaikka ajattelu itsessään muokkaa ajattelua sillä tapaa, että ajatellessaan lähiaikoina samaa asiaa uudelleen ja tullessaan päätyneeksi eri ajatuksiin, tulee ajan kanssa tavallaan palanneeksi aiempaan lähtötilanteeseen eli tietystä samasta ajatuksesta päätyy jälleen uudestaan tiettyihin samoihin ajatuksiin – todennäköisesti.

Omat assosiaationsa on usein helppo ja nopea tunnistaa, mutta mielteiden merkittävimpien osakomponenttien (tässä: piirteet) tunnistaminen vie enemmän aikaa.

Jos näitä suuritodennäköisyyksisiä assosiaatiota ja mielteiden merkittävimpiä piirteitä kirjattaisiin ylös, voitaisiin muodostaa "pelimerkkejä", joita voi yrittää eri perustein järjestellä jonkinlaiseen järjestykseen, jolloin huomattaisiin sekin, että moni mielle suuntautuu samoja mielteitä kohti kuin jotkin toisetkin mielteet.

Näillä samanlaisuuksilla on olennainen vaikutus ajatusten eteenpäin kulkemisen kannalta, sillä useamman "osuman" kohdistuttua johonkin tiettyyn samaan mielteeseen ajattelun kautta, osallistuu täten enemmän aktivoitunut mielle vahvoilla yhteyksillään myöhempien ajatusten ilmentymiseen.

mieleentulevuuksien manipulointia - vohkare 7

Jotkut uusista ajatusyhteyksistä voi havaita tietoisenkin mielen tasolla siten, että yhtä asiaa ajatellessa on hyvin vaikea olla ajattelematta myös jotain tiettyä muuta asiaa, osan yhteyksistä toimiessa hieman hitaammin, jonkin mieleentulemista valmistelevasti. Tätä valmistelevuutta edustavat primingsignaalit, jotka kulkevat yhdensuuntaisesti assosiaatioreittejä pitkin, vaihtelevanlaisin todennäköisyyksin kohteena olevaa miellettä herätellen.

Manipulointi perustuisi tässä siihen, että yksilön mieltä väsytetään sillä tapaa, ettei hän jaksa ajatella muistoja, muistikuvia ja mielteitä esille kovin laajalti, jolloin helpoiten mieleenjuolahtavat assosiaatiot jostain tapahtumasta ovat niitä, joita ensiajattelemalla mieleen juolahtaa ja joihin ajattelu jonkin tapahtuman puitteissa sitten pitkälti tyssääkin.

Kun samoihin aikoihin tai jo jonkin verran ajallisesti aiemmin (tunteja, ehkä kokonainen päiväkin) houkutellaan samaista yksilöä ajattelemaan jotain sellaista tapahtumaa, jossa esiintyy samankaltaisuuksia siihen toiseen tapahtumaan liittyvien ajatusten kanssa, joiden ajattelu tyssäsi nopeasti, hänen mielensä päätyy eräänlaiseen ryhmittely-moodiin, sillä aivot kokevat olevansa niin heikossa jaksavuuden tilassa, että jostain energiaa kuluttavasta on säästettävä.

Tai ehkä tämä energian säästäminen on vain eräs väliaikainen seuraamus, eikä varsinainen aivojen pyrkimys, mutta joka tapauksessa tapahtuu niin, että mielen ollessa ajattelemiseen väsynyt (monitulkintainen sana), se päätyy paljon herkemmin yhdenlaisesta ajatuksesta toiseen samankaltaiseen, vastikään "aktivoituun", mistä on myös se seuraus, että mieli alkaa etsiskelemään muitakin samankaltaisuuksia kahteen eri tapahtumaan kuuluvien asioiden väliltä. Juuri tässä kohdin on mahdollisuus varmistella uusien yhteyksien muodostumista oppimisteorioihin liittyvää vahvistamista hyödyntämällä.

Ulkopuoliselta vaikuttajalta tämä vaatii se sen, että tiedetään, mitkä ovat niitä todennäköisimpiä assosiaatioita, mutta sen voi varmistaa siten, että ollaan niitä, jotka ovat alunperin tuottaneet näitä mielteitä.

ajattelua tyrehdyttävyydestä ja poisorientoivuudesta - vohkare 10

Selkeys, yhteentoimivuus, clutter-free ja vääränlaisten yhdistelmien poissaolevuus ovat sitä, mitä ihmiset pohjimmiltaan visuaalisesti havaittavaksi tulevilta ja ajatuksia herätteleviltä asioilta toivoisivat, mutta esim. lehdistö ja lehdistöä hyödyntävät tahot eivät päästä ihmisiä helpolla. Elinympäristöstä voisi monissa paikoin sanoa paljolti samaa.

Ajoitetut muistiinjäävyydet ja moniassosiaatioita aiheuttavuudet voivat turmella ajattelua joiltain osin jo kertalaakista, mutta lisärasitteena voivat olla eri tahojen semanttiseen yhteentoimivuuteen pyrkivyys, aiemmin tehtyyn viitattavuus, vakioasioiden käyttö ja myös monesta asiasta mainitsematta oleminen.

Tottuneesti meta-ajattelemista harrastavat ja vaikkapa opiskelijat, joilla on meneillään paljon erilaista ajateltavaa, saattanevat olla eräitä, jotka tunnistavat herkähkösti, kuinka ajattelua turhanpäiväisesti stimuloivuus poisorientoi jostain eli vaikka he eivät varsinaisesti sekaantuisi ajatuksissaan sellaisen vuoksi, eikä heidän mielensä "ylikuormitu" samankaltaisuuksien havainnoinnista, he tunnistavat olosuhteissa tai tilanteessa jotain vääränlaisesti vaikuttavuutta.

Jotkin tahot saattaisivat yrittää selittää tietynlaisen turhanpäiväisesti mieltä stimuloivuuden esim. neurologisesti ongelmallisten ihmisten vaikeudeksi toimia maailmassa ja antaa ymmärtää, että heidän ongelmansa tulisi esille jo siinä vaiheessa, missä jotain joiltain osin samankaltaista, mutta kuitenkin erilaista esiintyy samoihin aikoihin ja että tällaisen "kestäminen" on muille ihmisille aivan normaalia. Todellisuudessa mahdollisessa häiritsevyydessä olisi kyse paljon hienoisemman seuraamuksen tajuamisesta.

Erikseen sitten sen tajuamiset, että jotain samankaltaisuuksia pyritään erilaisin tehostinkeinoin runnomaan yksilöiden mielessä yhteen siinä tavoitteessa, että niiden välille muodostuisi pysyväluontoisia yhteyksiä hermoverkkojen tasolla. Meta-ajattelijat saattavat ymmärtää hyvinkin tarkkaan milloin tällainen riski on olemassa, eikä kaikenlaisten tällaisten yhdistelmien tekemistä koeta suotavaksi.

Tavoittelematon poisorientoituminen meneillään olevasta ei mitenkään välttämättä ole vain yksittäisten asioiden hetken aikaa ilmenemisiin perustuvaa vaikutusta, vaan monenlaista keskenään erillistä poisorientoitumista aiheuttavuutta on pitkin viikkoa useissa eri päivittäisjulkaisuissa, joten siinäkin mielessä ongelman luonnehtiminen sellaiseksi, että sen kokevat ongelmaksi vain ne, jotka häiriintyvät yksittäisten asioiden ilmenemisestä, on varsin pöyhkeää.

oletushermoverkot, mielen sisällön ylläpito ja keinotekoiset läpi aikojen yhdistyvyydet - Vohkare 9

On mahdollista, että kohdeyksilöön mieleen kaikenlaista ujuttaneet (tai sellaista yrittäneet) ja niiden välisiä yhteyksiä väsäilleet, ovat toimineet sen teorian pohjalta, että joskus tulevaisuudessa kohdeyksilölle ei enää olisi kaikesta esiintyneestä häirinnästä johtuen ajantajua, vaan kaikki olisi tapahtunut ikään kuin ”eilen” tai ”äsken”. Perusteet, aikomukset ja osanottajat eivät välttämättä ole olleet kaikkina vuosina samoja, mutta on tulkittavissa, että tavoitteena on ollut muokata jonkinlaista kuvitteellista tai tieteellisesti todistettavissa olevaa oletushermoverkkoa (eng. default mode network), mistä englanninkielinen Wikipedia kertoi eräänä ajankohtana seuraavanlaista:

It is potentially the neurological basis for the self:

• Autobiographical information: Memories of collection of events and facts about one’s self
• Self-reference: Referring to traits and descriptions of one’s self
• Emotion of one’s self: Reflecting about one’s own emotional state

Thinking about others:

• Theory of mind: Thinking about the thoughts of others and what they might or might not know
• Emotions of other: Understanding the emotions of other people and empathizing with their feelings
• Moral reasoning: Determining just and unjust result of an action
• Social evaluations: Good-bad attitude judgments about social concepts
• Social categories: Reflecting on important social characteristics and status of a group

Remembering the past and thinking about the future:

• Remembering the past: Recalling events that happened in the past
• Imagining the future: Envisioning events that might happen in the future
• Episodic memory: Detailed memory related to specific events in time
• Story comprehension: Understanding and remembering a narrative

Eli jos ihminen lopettaa johonkin tekemiseen keskittymisen, saattaisi piankin ajautua jonkinlaiseen hänelle tavanomaiseen ajatteluun, jota voisi olla keinotekoisesti muokattu eri elämänvaiheissa kokemuksiin ja ajatteluun vaikuttamalla. Ihmisajattelun säännönmukaisuus ei ole lyhykäisesti määriteltävissä, mutta eräänä enemmän stabiilimpana väittämänä voi todeta, että ihmismieli ei hetimiten voi päätyä mistä tahansa mietteestä mihin tahansa toiseen ajatukseen, mistä johtuen kaikilla ihmisillä on tiedettynä esim. sanoja, joita he eivät ole ajatelleet kertaakaan viimeisimpään kymmeneen vuoteen.

ohjailuproduktioihin osallistumisesta - vohkare 4

Ohjailtuja ja vaikutettuja ihmisiä voi olla useita, joista jotkut voivat tulla vaikuttaneeksi kohdeyksilön elämään tahattomasti tai sitten he eivät koskaan kohtaa häntä, eikä heistä ehkä ikinä tule mitään sellaista, mistä voitaisiin lukea uutisista, vaan he ovat vain eri ohjailuproduktioon kuuluvia.

Eri ohjailuproduktioon kuuluva voi olla myös sellainen, joka saadaan motivoitumaan vaikuttamaan tietyn kohdeyksilön elämään, mutta joka jää silti eräänlaisen välineen asemaan, joka ei tiedä kuuluvansa johonkin ohjailuproduktioon. Tai ehkä hänestä tulee julkisesti laajoihin ihmisjoukkoihin vaikuttava ihminen, joka siinä samalla vaikuttaa myös jonkun kohdeyksilöön elämään. Ihan miten päätetään. Tai ainakin yritetään.

Vaikuttamaan pyrkivien ote kohdeyksilön elämästä ei välttämättä ole niin hyvälaatuista, ettei hän voisi tehdä merkittävästi elämäänsä vaikuttavia valintoja, joiden valitsemisessa ei olisi erityisempiä paineita, vaan kaikki tiettyyn asiaan liittyneet vaihtoehdot olisivat helppoja ja käypiä valintoja.

Siltikin, halukkuutta "ohjailuproduktion" jatkamiseen riittäessä, voi tehdä olettamuksen, että jonkinlaista pilotointia, joukkoa sekalaisia kokeilua ja varmatoimiseksi osoittautunutta vaikuttamista pidetään tärkeänä jonkin tulevan ajan suhteen.

Siltikin, monet niistä ihmisistä, jotka ovat halunneet antaa ymmärtää, että juuri he ovat aikoinaan olleet erityisen paljon vaikuttamassa siihen, minkälaisia elämänkokemuksia kohdeyksilö saa osakseen, ovat jälkeenpäin ajatellen olleet niin nolon varovaisia, että heiltä on mennyt tuhatmäärin hyviä tilaisuuksia täysin hukkaan. Aivan kuin he eivät olisi uskoneet riittävästi toimintansa perusteisiin eli yksilöihin vaikuttamisen teorioihin tai ehkä he ovat olleet muiden heille antamien ohjeiden varassa?

Hehän eivät aina ole olleet esim. tietoteknisesti suuntautuneita, eivätkä edes erityisen lahjakkaita siinä, vaan vasta myöhemmällä iällä (alle kaksikymppisenä) innostuneet enemmän oma-aloitteisiin vaikuttamiskokeiluihin.

Kohdeyksilön mielen toimintaa ohjaillessa, sen toimintaa arvaillessa ja arvailemisen mahdollisuuksia pohjustaessa kertyy herkästi niin paljon dataa tietojärjestelmien käsiteltäväksi ja varsinkin ihmismielien käsiteltäväksi, että monenlaiset kompromissit lienevät kelvanneen.

Kaikkihan eivät voi olla professoreita, eikä virtuaalitodellisuudessa katseltavissa oleva grafiikka tilannetietoineen ole ollut tavanomaista lähentelevää kuin vasta vähän aikaa.

On myös helpompi selittää mukaan tuleville agenteille, mistä on kyse, kun ei-professori pystyy selittämään toimintaa ilman erityisempää selittämiseen valmistautumista ja mukaan tuleva pystyy ottamaan selityksen vastaan selittämisen kuuntelemiseen erityisemmin valmistautumatta.

Eräs tärkeä keino vaikuttamiseen on jo pitkään ollut primingsignaalien hyödyntämiseen perustuva, sillä sen käytöstä ihmiset voivat keskustella puheen avulla, jolloin osallistujien mieltymyksiä ajatellen sosiaalinen aspektikin tulee huomioiduksi.

Paljastavaa sen hyödyntämisessä, toimintaa takaisinmallintaen (eng. reverse engineering), on se, että siinä on tyydytty sillä tapaa laadullisesti välttävään toimintaan, että kohdehenkilön suorittaman oletetun ajattelemisen kohteen ja oletetun havaitun kohteen välillä on niin vähän eroa, että kohdeyksilön ajattelua mallintava algoritmi voi viitata molempiin samalla muuttujalla (esim. ”kohde1”).

Toki myöhempinä vuosina, tutkimustiedon aivoista ja mielen toiminnasta lisääntyessä, sekä paremmin koulutettujen ihmisten tullessa mukaan uusiksi agenteiksi, saavutetaan paremman laatuista mallinnusta, ennakoitavuutta ym. mitä ei varhaisempina aikoina ehkä vielä ollut. Toisaalta, ohjailuproduktiosta ei välttämättä tule laadullisesti täydellista kaikesta yrittämisestä huolimatta, vaan siihen tulee paljon muunnoksia, korjailuja ja toiseksi selittelyjä.

Psykologiaa tieteenä on toki ollut jo vuosisata sitten, mitä on varmasti edeltänyt suuri määrä kokeiluja ihmisillä aina sieltä asti kuin ihmiselle on ollut puhumisen ja ajattelemisen kyky.

tavoitteista simuloida ihmisten toimintaa kuin olisivat biologisia koneita - vohkare 7

Ihmiset eivät aina ensisijaisesti ajattele muita ihmisiä persoonallisina yksilöinä, vaan sääntöjoukkojen, vakiintuneiden ajatusprosessien ja skeemojen ohjaamina deterministisinä olioina. Tämä ajattelun moodi tai tapa tulee sitä enemmän esille, mitä enemmän ja missä lieneekin altistuu demonstraatioille yksilöiden tai ihmisjoukkojen tai muurahaisten käytöksen ohjailuista.

Pöytäkeskusteluissakin voidaan ajoittain, asenteen vaikutuksesta, antaa suorastaan tahallaan antaa itsensä päätyä ajattelemaan toista ihmistä yksinkertaisena koneena. Tätä ei estä edes se, että eri yhteyksissä on suoranaisena pyrkimyksenä muistuttaa ja tehdä esityksien kautta selväksi, että ihminen voi olla muuntautumiskyvykkyydessään hyvinkin yllättävä ja osaava tavalla, jota hänen ei olettaisi olevan, sillä jokin vain käy vetoamaan ajatteluun sillä tapaa, ettei kiinnosta miettiä minkälainen joku voisi olla, vaan haluaa nähdä jonkun toisen tietynlaisena juuri siinä hetkessä.

Eräs syy sille, miksi ihmiseen sisältyviä mahdollisuuksia ei haluttaisi nähdä, on siinä, että yhteiskunnat ja niissä tapahtuva toiminta perustuu niin pitkälti siihen, että ihmisillä ollessa erilaisia kognitiivisia vinoumia ajattelussaan, eikä heidän mielensä työmuistin kapasiteettikaan ole kovin kummoinen, niitä on haluttu hyödyntää huijaamiseen, keinotteluun ja virheille altistamiseen niin paljon, että niiden hyödyntämisestä on tullut jonkinlainen normi, jonka perusteella niiden hyödyntäjä arvottaa itseään suhteessa muihin.

Tätä voi havaita vaikkapa pitkäaikaisissa kaveripiireissä, joissa alkaa valkenemaan, että joku päivä erkaannutaan toisistaan ja ollaan osa jotain muuta yhteisöä.

Arvattavin ihmismielen vajeiden hyödyntäjä on mainosteollisuus, jonka perinteisempiä huomioita edustaa se, että ihminen yleensä ei pysty ajattelemaan vain täsmälleen yhtä asiaa, vaan aina tulee jonkin asian ajattelun yhteydessä mukaan tuntemuksia, mietteitä, muistikuvia ym.

Tätä yksilöiden ajatteluun vaikuttavuutta on sittemmin tullut avustamaan tekoäly, joka pystyy muistamaan ihmisiin kohdistettuja vaikuttamisia kymmenien vuosien ajalta kaikkine todennäköisyyksineen päivineen.

Tekoälyhuuma tarttuu herkästi monenlaisiin yksilöihin heidän päästyään osaksi sellaista hyödyntävää kulttia, tuttavapiiriä, työpaikkaa tai ihmisverkostoa, mikä voi jouduttaa merkittävästi kehitystä, joka saa kokemaan muut ihmiset jotenkin vähemmän ihmisinä ja enemmän jonkinlaisina biologisina koneina, joiden toimintaa voidaan mallintamisen ja simulaatioiden kautta ymmärtää ja ennakoida. Paremmissa piireissä kyetään ottamaan huomioon yksilön metaboliikka (aineenvaihdunta) ja ympäristön vaikutus, joissakin toisissa toiminnan jäädessä enemmän lepsusti sovelletuksi tilastotieteeksi.

Pikanttina kysymyksenä voisi esittää, tekeekö se ihmisistä enemmän ateisteja tai muuten vaan jumalaan uskomattomia ihmisyyden alkaessa tuntumaan pitkälti matematiikalla selitettävänä kuin luomiskertomuksen mukaisena ihmeenä?

häirinnällä vaikuttamaan pyrkijöiden yhteiskuntaan integroituneesta ekosysteemistä palveluntarjoajineen - vohkare 11

Asunnot, hotellit ja toimistot oletetaan paikoiksi, joissa voi keskittyä esim. mielensä lepuuttamiseen, mutta häirinnällä vaikuttajat ovat jo kehittäneet yhteiskuntaan integroituneen ekosysteemin palveluntarjoajineen ja tutkimusmetodeineen ihmisten toiminnan luvattomaan tarkkailuun ja heihin vaikuttamiseensa.

Tämä ekosysteemi voi eri osiltaan olla esim. kulttimaisesti, prakmaattisesti, systemaattisesti tai velvoitteisiin perustuvasti toimiva.

Kun kohteena oleva, riittävän noheva yksilö takaisinmallintaa, mistä on kyse, hän tunnistaa joutuvansa a) jatkamaan itse psykologian keskeneräisyyttä, b) luovimaan tietoturva-asiantuntijoiden välttelemässä tutkimustiedossa, c) taistelemaan psykiatrian näennäistieteisyyttä ja jonkinmoista taantuneisuutta vastaan, d) turhautumaan avustavien tahojen vajeeseen ja e) ihmettelemään, miksi asiasta käydyssä nettikeskustelussa pitäisi olla meritoituneen tahon "alustus" eli uutinen, artikkeli tjm.

Yksinkertaisimmillaan kyse on vedonlyöntimäisestä puuhastelusta, missä arvuutellaan henkilön reagoivuutta ärsyttämiseen, mutta kyse voi olla myös henkilön elämän ohjailusta vaivihkaa, kunnes hän on sopivasti ongelmissa ja hänet voidaan triggeroida käymään uhkailemaan vihanpurkauksilla.

Vaikuttamisen pelillistämisessä merkittävänä tekijänä on priming-ilmiö, missä ärsyke kuten havainto tai ajateltu asia vaikuttaa myöhemmän, toisenlaisen sellaisen aiheuttamaan vasteeseen. Psykologian kirjallisuus kuitenkin määrittää tämän keskeneräisesti, vaikka käsitettä voitaisiin käyttää avustimena mielen orientoituneisuuden ja tuntemuksien valmistelun ymmärtämiselle. Täten olisi erikseen demonstroitava esim. animaation avulla, miten priming-ilmiö selitetään käyttökelpoisemmin.

yhteistyöverkostosta yhteiskunnassa - vohkare 7

Koska eri virastoissa ja kuntien/valtion instituutioissa on runsaasti sellaista väkeä, jotka ajoittavat tiedonantoa, toteilevat muiden osapuolien kanssa sovittua, vääristelevät raportteja synkronissa muiden tahojen kanssa, aiheuttavat suoranaista haittaa ja ovat puolueellisia, on heidän täytynyt muuttua sellaisen hetkellisesti hyväksyväksi tai työnsä, työnantajansa tai työn ulkopuolisten sidosryhmien kanssa normaalina järjestyksenpitona pitäväksi työsuhteessaan, koulutuksensa aikana tai jo paljon aiemmin, nuoruudessaan, ennen koulutukseen hakeutumista.

Eräänlaista piilovaltaa voivat käyttää yhteisin perustein kuten "yhteiskunnan paremmiston parasta ajatellen" esim. poliisiylijohtaja, amk:n lehtori, työkkärin virkailijakööri, poliitikkoja yli puoluerajojen, datakeskuksen admin ja kymmenet tuhannet muut.

Niitä, jotka haluavat "parantaa maailmaa", on vähän, joten kokonaiset työtiimit voivat koostua näistä tietynlaisista piilovaltaisuudesta mieltyvistä.

Mitä paremmin yhteistyöverkoston laajuus ja koostumus tunnetaan, mitä enemmän sen lupauksiin voi luottaa, sitä lujittuneempi tulee siitä päätöksestä, että haluaa pysyä tietynlaisella puolella koko elämänsä, vaikka antaisikin itsensä toisinaan solahtaa mukaan johonkin muuhunkin. Tällainen ihminen siis haluaa ajatella, että aina tulee olemaan paljon niitä huonompia ja epäonnisimpia, joten parempi vaan jatkaa samalla jaottelulla.

Kaikki pitävät muutoksista, kunhan niitä ei ole liian usein ja koulutettuina ihmisinä muutoksiin osaa ottaminen ei ole heidän mielelleen kognitiivisesti työlästä, koska fiksut muutoksien suunnittelijat pyrkivät lähtökohtaisesti siihen, että muutokset eivät aiheuta napinaa niiden välttämättömien keskuudessa, jotka ovat yhteiskunnan paremmiston parasta jo niin paljon työllään auttaneet.

Olennaista piilovallan käyttämisessä paremmiston yhteiskunnan hyväksi on mm. se, että vähempimerkityksisten yksilöiden ei pidä saaman aikaan sellaisia vaikutuksia, joilla olisi sellaisia kumuloituvia vaikutuksia, että siitä seuraisi esim. laajaa paremmiston suosimien tekojen tai käytäntöjen kyseenalaistamista.

yksilön elämään vaikuttavasta, dynaamisesti muuntuvasta entiteetistä, ihmisjoukosta - vohkare 2

Voidaan kuvitella lukematon määrä kokeiluja, joissa tutkitaan sitä minkälaisille ihmisille minkäkinlainen yhteiskunta tai toimintaympäristö toimii, minkä vuoksi testiyksilöstä voi tuntua, että hänen elämänsä on tulevankin osalta muille ihmisille kuin jonkinlaista nauhoitetta.

Pahimmillaan epätoimivuus tarkoittaa sitä, että yksilö ei pysty pitkänkään ajan kuluessa luovimaan elämässään parempaan asemaan, vaan hänen elämänsä junnaa enimmäkseen samoissa rajoittuneissa mahdollisuuksissa, mahdollisesti joiltain osin kohti huonompaa edeten.

Kuka testaavana tahona onkin, ei aina malteta odottaa sitä, että jostain ilmestyy sopivanlainen kandidaatti tietynlaista testitapausta varten, vaan päädytään muokkaamaan jo tiedossa olevan yksilön elämää.

Tämä elämän muokkaaminen voi vähimmillään tarkoittaa sitä, että testiyksilö pystyisi kyllä palauttamaan elämänsä takaisin entisenlaiseksi, jos hän vain jaksaisi ajatella mielestään esiin sen asian, joka hänen pitäisi huomioida aiheuttaakseen itsessään positiivisen muutoksen kohti entistä, mutta se tuntuu hänestä aivan liian työläältä tai sitten ajatukset eivät suuntaudu sinne päinkään.

Vaikuttamaan pyrkivien kokeilut eivät minkään erityisen välttämättömyyden vuoksi kohdistu "yhteiskunnan alimpiin kerroksiin", joilla olisi vähäisempi koulutus tms., vaan vahvaa ohjautuneisuuden tunnetta voi kokea myös sellainen, joka löytää itsensä jonkin koulun rehtorin asemasta tai jonkin kunnan virkamiehen roolista, eikä osaa arvioida ollenkaan, kuinka moni ihminen on osallistunut suoraan hänen valitsemiseensa ja missä yhteyksissä häneen on vaikutettu esim. priming-tekniikan avulla, jotta hän tulisi kuin hypnoosissa tehneeksi häneltä odotettuja valintoja – ennen ja myös jälkeen tehtävään valitsemisen.

Systemaattinen vaikuttaminen ei todennäköisemmin ailahtele laadultaan niin paljon kuin sellainen, johon jokin taho tulee innostuneeksi ilman erityisempää vaikuttamisen koordinoitavuuden miettimistä.

Systemaattinen vaikuttaminen voi noudattaa samankaltaista säntillisyyttä toteutuksessaan kuin organisaatioiden toimintaa ohjaavat käytännöt ja ohjeistukset, mutta tämä ei sulje pois sitä mahdollisuutta, että vaikuttaminen voi olla luonteeltaan läpeensä leikkisää. Täytyyhän osallistuvien tahojen tuntea voivansa viihtyä.

Siitä miten leikkisyys ja samalla myös eettisyys määrittyy, asettuu kyseenalaiseksi silloin, kun kohdeyksilö voi huonosti vaikuttamisen vuoksi.

Erinäisten tutkimuksien mukaan ihmiseen vaikuttaminen on helpompaa silloin, kun hänen mielensä on elimistön lievän vajeetoiminnan vuoksi alttiimpi priming-vaikutuksille eli aistimuksien ja ajatusten myöhempää ajatustoimintaa valmistelevuudelle eli tiettyjen ajatusten esiintyvyyden todennäköistämiselle.

Puhuttaessa vaikuttamaan pyrkivästä tahosta, on huomioitava, että kyse voi olla dynaamisesti muuntuvasta entiteetistä, johon eri ihmiset ottavat eriasteisesti osaa tilannekohtaisesti, eikä näiden ihmisten välillä välttämättä ole erityisempää tasa-arvoisuutta ts. osa on jonkinlaisia suorittajia/toteuttajia, joilla ei ole mahdollisuutta tietää, kuinka laajasta vaikuttamistoiminnasta on kyse ja/tai mihin kaikkeen sillä pyritään.

Asenteiden osalta yhtenäisyyttä saattaa olla paljonkin enemmän, mikä hyödyttää osallistumiseen houkuttelemisen tarkoituksissa. Tällaista voi esiintyä mm. niissä tapauksissa, joissa ei haluta, että joku tietty henkilö saavuttaa jotain erityistä tietynlaisen mentaalisen varustuksen kera.

Kun testihenkilö tunnetaan läpikotaisin historialtaan, nykyiseltä tilanteeltaan ja tulevaisuuteen kohdistuvilta aikomuksiltaan, häntä saatetaan käyttää eräänlaisena "yhteiskunnan penetraatiotestaajana" sen selvittämiseksi, kuinka muut jollain tapaa hänenlaisensa selviytyisivät/suoriutuisivat jostain ratkaistavissa olevasta asiasta. Tällainen voi liittyä esim. siihen, saisiko hän johdateltua muita ihmisiä mukaansa jonkin muutoksen aikaansaamiseksi ja kuinka hän tekee sen (esim. käyttääkö sosiaalista mediaa vai toimiiko enemmän underground-tyyliin).

Minkälaisia tuloksia näistä tutkimuksista olisikaan saatavissa, kaikki osalliset eivät hyödyntäisi niitä samalla tavoin, koska suurimman osan ajastaan he kuitenkin viettävät erilaisissa "piireissä", ovat kouluttautuneet eri tavoilla, työskentelevät pääsääntöisesti erilaisissa yhteisöissä, pitävät erilaisista harrastuksista ja monet heistä asuvatkin aivan eri paikkakunnilla ellei peräti eri maassa.

Erilaisilla vaikuttamaan pyrkivillä ei varmastikaan ole pelkästään yhteisiä pyrkimyksiä, eivätkä he edes halua olla jatkuvasti toistensa kanssa tekemisissä.

Yhteistä heidän toiminnassaan olisi todennäköisesti ainakin se, että tietojärjestelmäavusteinen toiminta perustuu testiyksilön käytöksen sovittamiseen sellaisiin "muotteihin ja malleihin", jotka täsmäävät tietojärjestelmässä oleviin. Helpointa tämä on silloin, kun testiyksilö pidetään sosiaalisesti erakoituneena, vaikeasti työllistyvänä ja vähällä rahalla, sillä tällöin hänen mahdollisuutensa muuttua ihmisenä on rajoittuneempaa.

Koska Suomi on suhteellisen pieni maa asukkaiden määrässä mitattuna ja Maslowin tarvehierarkien mukaisesti ensin halutaan turvata omat fysiologiset ja turvallisuuden tarpeet, eri tavoin leviävät asenteellisuudet muovaavat nopeasti ihmisten asenteita sillä tapaa yhtenäisemmiksi, että joidenkin ihmisten joutuminen jonkinlaisiksi testiyksilöiksi voi tulla niin laajalti hyväksytyksi, että niihin käydään tekemään enemmän tai vähemmän suorasukaisia viittauksia niin populaarikulttuurissa kuin myös politiikassa ja muussa yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Kun samankaltaisesti vihjailevia tahoja kertyy riittävästi, eivät näiden toimintaa havainnoivat ihmiset voi välttyä tajuamasta, että muutkin ihmiset havainnoivat samaa kuin hekin, mikä taas johdattaa ajattelemaan, että näinkö sitä pitää Suomessa elää?

eräitä yhteistoiminnan ilmentymiä yhteiskunnassa - vohkare 7

Saatuaan kaikkeen oikeutuksen sellaiselta taholta, joka haluttaa toimivan konseptin sille, miten ihmisiä rauhoitetaan ja kesytetään sellaiseksi, etteivät he nousisi kapinaan tai saisi aikaiseksi edes kummoisempaa vastareaktiota kaikenlaista ärsyttävyyttä kohtaan, aloittaa se selvitystyön kohdistamalla tutkimuksen valikoituihin yksilöihin, joihin kokeillaan esim. sellaista, missä heidän annetaan ensin nauttia mm. villiintymisen ja vauhdikkuuden tunteista ja keskeytetään sellainen sitten epämiellyttävästi ja erinäisiin ei-mukaviin muistoihin kytkeytyvästi.

Kun jonkinlaiset äärirajat sille, mikä varmasti tyynnyttää ihmistä pidemmän päälle, on tunnistettu, kehitetään tutkimusta pyrkimällä vastaavaan tyynnytykseen vaivihkaisemmin ja hillitympien mielentilojen aikoihin, jotta siitä taasen voitaisiin johtaa uusi tutkimussuunnitelma, joka tuottaisi skaalautuvan toimintamallin siitä, kuinka tietynlaista tyynnytysmetodia tai valikoimaa sellaisia voitaisiin käyttää satoihin tuhansiin ihmisiin kerrallaan lukuisten altistumien kautta. Tässä ihmisten seuraamilla julkaisuilla, viihteellisellä aineksella ja ympäristöissä huomioitavilla seikoilla olisi merkittävä rooli. Konseptimuotoon paketoituna tällaisesta saa arvokkaan tuotteen, jota voi myydä kalliiseen hintaan.

Kuten yhteiskunnassa voidaan koeta tarvittavan ihmisten rauhoittamista sellaiseen tilaan, missä he eivät saa aikaiseksi nostattaa mieleensä ärhenteleviä tuntemuksia, voidaan tehdä toisinkin ja tavoitella sellaista, missä ihmistä kasvatetaan eri demografisiin ja sosioekonomisiin ryhmiin kuuluvien avustajien "agenttien" avulla sellaiseksi, että hänen perusluonteekseen voidaan ajatella kehittyvän "piilevä ärhäkkyys" eli jotain sellaista, joka voidaan triggeroida halutuissa tilanteissa esille ja vieläpä siten, että siinä samalla huomiointikyky asettuu sellaiseksi, missä silmin nähden aistittuna erinäiset seikat jäävät huomioimatta, toisten seikkojen tullessa korostuneeksi. Ajattelussa ollen myös samankaltaista tyrehtyneisyyttä/hyperfokusoituneisuutta.

Tällainen vaatii niin paljon pitkään kestävää pohjustelua, että sellaisen toimivuuteen ryhdytään vain pitkäaikaistutkimuksen tarkoituksessa tai sellaisen suuren varmuuden saattelemana, joka on saavutettu aiempien kokeilujen ja kokemuksien kautta. Kohdeyksilöstä täytyy myös kerätä ajantasaista tietoa jatkuvasti, jota kertyy niin paljon ja keskenään monenlaisesti suhtautuvasti, että sen jatkuvaan analysoimiseen vaaditaan älykäs tietojärjestelmä, jonka analyysit perustuvat sekä psykologisiin perustutkimuksien, että eksperimentaalisimpiin koejärjestelyihin.

Kun kuulee jonkun lapsen tehneen jotain erityisen pahaa toiselle lapselle, mutta joka ei osaa selittää, miksi teki mitä teki, siinä voi olla kyse varhaisesta vaikuttamisesta eikä niinkään kyseiselle lapselle luontaisesta temperamentista, jonka jo muutenkin väitetään valheellisesti olevan läpi elämän samantyyppisenä jatkuvaa.

Kasvua, toimintavarmuutta ja tunnettuutta hakevat yritykset saattavat pyrkiä ilmaisemaan jonkinlaista samanmielisyyttä alueen ihmisten kanssa höykyttämällä tekoälyavusteisesti (vinkit, toimintaohjeet ym.) jotakuta julkisuudesta tuntematonta, mutta kaupunkiyhteisön tietämää yksilöä mainonnassaan, yrityksen toimipisteen olemuksessa, julkisissa lausunnoissa tjm. sillä olettamalla, että kukaan ei paheksuisi tuota yritystä, koska sen toiminta ei ole ilmiselvästi jotain tiettyä höykyyttävää, eikä edes sellaisenaan mitenkään tavallisuudesta poikkeavaakaan.

Tietynlainen samanmielisyys niiden kesken, jotka tietävät paremmin mistä halutaan vihjailla, liittää yrityksen läheisemmäksi osaksi niiden ihmisten ajattelua, jotka ovat jo ehtineet mm. muiden vastaavanlaisesti toimijoiden tekojen kautta tottuneet siihen, että höykyyttämiseen osallistuvat tahot ikään kuin edustavat hyväksyttävyyttä ja höykyyttämisen kohde aivan jotain muuta.

Sinällään tämä voisi olla täysin vastoin arvoja, joita jotkut "asioista tietävät" saattaisivat vaalia, ainakin toisinaan, että ihmisille yleensä pitäisi antaa mahdollisuus kehittyä pois jostain entisestä, jos siis olisi kyse siitä, että höykyttämiseen olisi alun perin ollut joku hyvä oikeutus tai muu peruste, mutta eri puolin tullessa sellaista signalointia, joka ohjaa ajattelemaan, että on paremmistoa, toisia paremmin pärjääviä ja sitten niitä huonompia ihmisiä, niin mahdolliset arvot voivat kumoutua toistuvan paremmuuden tunteen halun täyttämisen vuoksi.

Yksittäisen Facebookin käyttäjän saa tuntemaan, että muiden viestimiset johonkin ryhmään ovat jatkuvasti jotenkin erityisesti hänelle suunnattuja antamalla tekoälylle lupa käyttää lukuisten ryhmään liittyneiden profiileja sekä—että -tyyppisten viestien lähettämiseen, missä uutislinkit liittyvät sinänsä ryhmän aiheeseen, mutta uutislinkin esittelyteksti on generoitu tekstianalyysiavusteisesti käymällä koneellisesti läpi viestijän aiempia viestittelyjä viestintätyylin oppimiseksi, mitä sitten maustetaan muuntamalla ilmaisuja siihen suuntaan, että niillä saa aiheutettua tavoiteltuja assosiaatiota tai muita reaktiota tietyssä käyttäjässä.

Jos kohdeyksilö tunnetaan riittävän hyvin, ei tarvitse tyytyä siihen, että generoidaan manuaalisesti uusi tekoälyn tuottama viesti kohdeyksilön osallistuessa ryhmään omalla viestillään, vaan voidaan jättää tekoäly generoimaan viestejään sillä olettamukselle, että kohdeyksilö saapuu kuitenkin ryhmään käymään juuri hetki sen jälkeen, kun tekoäly on jo viestinsä nähtäväksi jättänyt, jolloin kohdeyksilön silmään sattuu tuo viesti hieman aiempia viestittelyjä taaksepäin selatessaan.

Tällaiseen tarkoitukseen valjastetulle tekoälylle voi antaa ennalta jonkinlaista suuntaa siitä, minkälaisia viestejä sen toivotaan tuottavan, mutta saattanee se "tajuta" itsekin, mitä sen kouluttajat siltä haluavat, eikä sitä tarvitse alkukonfiguraatioiden jälkeen valvoa sen kummemmin.

Ihmisille voidaan kertoa yhteiskunnassa toimivista tahoista melkeinpä mitä vaan, mutta silti ihmiset tapaavat lähteä näihin tahoihin liittyvissä ajatuksissaan siitä, minkälainen heidän suurpiirteinen ideaalinsa on eli esim. TE-toimiston virkailijasta ei oletettaisi, että hän on ihminen, joka avustaisi sabotoimaan jonkin yrityksen toimintaa ohjaamalla sen käyttöön työttömän työnhakijan, jolla on sopivat valmiudet yrityksessä työskentelyyn, mutta jonka työttömyys on varsinaisesti vain tekoselitys, joka mahdollistaa tietyn henkilön valikoimisen ja ohjaamisen sellaisen työnantajan käyttöön, joka ei käytä julkista työnhakua, vaan pyytää TE-toimistoa esittämään sopivia ehdokkaita.

Muitakin tahoja sopivien rekrytoitavien hankkimiseen toki on, mutta TE-toimistoilla on parhaimmat tiedot sen hetkisistä työttömistä ja heidän taustoistaan. Ihmisten mielikuvituksen rajat ilmentyvät siinäkin, että he eivät hoksaisi ajatella, että yksittäisen TE-toimiston koko virkailijakööri voi olla sellaista, joka ajattelee tietyllä tavalla vaalitun yhteiskunnan, sen parhaimmiston tjm. parasta ja täten he osaltaan edistäisivät jollain tapaa samanmielisten yritysten toimintamahdollisuuksia ja osaltaan pyrkisivät rikkomaan väärämielisten mahdollisuuksia vaikkapa sitten sabotoimaan tarkoitetun työntekijän päädyttämiseen johonkin tiettyyn yritykseen.

Toki työnantaja on se, joka lopullisen päätöksen palkkaamisesta tekee, mutta taloudellinen avustus palkkatuen muodossa voi tehdä tietyn työntekijän palkkaamisen muita houkuttelevammaksi, joskaan ei sekään aivan täyttä varmuutta takaa. Analysoitavuuden ja ennakoitavuuden kannalta asiat kääntyvät jännittäväksi sitten, kun yrityksessä huomataan, että sabotoinnin seuraamuksista aiheutuu monenmoista setvittävää.

käytöksenennakointijärjestelmien toiminnan selittämisestä muille - vohkare 5

Häirityn kognitiivisesta käytöksestä (miten hänen mielensä toimii) on ehditty vuosien aikana saamaan hyvää tuntumaa, mikä on mahdollistanut mm. sellaisten tilanteiden järjestämisen, joissa on aiheutunut juuri tietynlainen ärsyyntyneisyyden tila ja minkä jälkeen kohdeyksilö on reagoinut juuri tietyllä tavalla, suunnannut kulkunsa juuri tiettyyn suuntaan ja tehnyt hetkeä myöhemmin juuri tietynlaisen valinnan.

Analyyseja ja raportteja tuottavat käytöksenennakointijärjestelmät olisivat täten tehneet kohdeyksilön tekemien valintojen ennalta simuloinnista helppoa, mutta miten sellaista voi selittää ihmisille, jotka esittävät, etteivät ymmärrä edes tietokoneiden toiminnasta juuri mitään, mutta joiden koulutukseen on kuitenkin kuulunut mm. Bayesin teoreema eli ehdolliseen todennäköisyyteen liittyvä matemaattinen teoreema?

Tällaiset ihmiset pyrkivät käydyssä dialogissa pitämään yllä sellaista maailmankuvaa, jossa ns. tavalliset ihmiset eivät kerta kaikkiaan osaa muunlaista häirintää kuin esim. auton tööttäyksellä häiritseminen.

Häirinnästä ja mm. erilaisista altistumista kertojan kannalta hankalaa on se, että häirintään osallistuvat ihmiset voivat saada toimintaohjeensa tietojärjestelmältä, joka pitää samalla huolta siitäkin, että häirinnän kokija kykenee selittämään sitä miten tarkalleen häneen vaikutetaan vasta pitkän ajan kuluttua eli vasta silloin, kun häirinnässä on saavutettu jokin sellainen vaihe, jossa voidaan katsoa taaksepäin ja havaita jo esiintyneessä häirintätoiminnassa säännönmukaisuuksia.

Tämä kasvattaa riskiä siitä, että jos kertoja epäonnistuu selittämään "häirinnän kaavaa", se tulkitaan suorastaan tahallaan luulosairasteluksi. Ts. terveysalan ammattilainen tulee käytännössä suojelleeksi häiritsijöitä.

psykiatrin joutumisesta valintatilanteeseen yhteiskuntajärjestyksen puoltamisen ja potilaalle haitaksi olemisen välillä - vohkare 3

Voisi osoittautua yllättävän vaikeaksi saada vastausta kysymykseen siitä, millä perusteella sellainen, joka ei ole koskaan opintojensa aikana eikä työssään miettinyt jotain tietynlaista, olisi pätevä esittämään siitä mielipiteitä. Psykiatreilla kuitenkin jostain syystä on maaginen kyky pystyä tuottamaan sellaisia lausuntoja, jotka voivat vaikuttaa asiantuntijamaisilta, mutta jotka eivät mitenkään selvennä sitä, miten johonkin näkemykseen on päädytty.

Kukaan toinen viranomainen ei tyypillisesti käy kiistämään täten tuotettua lausuntoa, mikä on sinänsä perverssiä, sillä ainoastaan sellaista organisaatioita ja yksiköitä sisältävää kulkukaaviota, jossa esitetään kuinka jotain ihmistä kuljetetaan tutkittavana, älyvapaasti silmäilemällä voi päätyä ajattelemaan, että psykiatri on itsestään selvästi se taho, joka varmuudella tuottaa sellaisenaan hyväksyttävän lausunnon.

Asiantuntija-tittelin saa kun käy tietyn verran kouluja, mutta ei se takaa joka asian asiantuntijuutta, sillä muutoinhan maailmassa ei muita olisikaan kuin kaiken tajuavia.

Tavanomaisemmissa asioissakin potilas tai asiakas on usein se, joka kertoo miten asiat on ratkaistava tai tutkittava, joten psykiatrian työssään kehittymisen ja hyvien lopputulemien kannalta olisi lähestulkoon perusteltua, että valtio, kunta tai maakunta maksaisi potilaalle siitä, jos tämä tekee asiantuntijan työn asiantuntijan puolesta.

Asiantuntijoilla on taipumusta karsia ylimääräistä mietittävää pois toteamuksilla, että jotain on tutkittu jossain toisessa yksikössä jossain aiemmassa vaiheessa, joten sitä ei ole tarpeen miettiä sillä erää, vaikka todellisuudessa kyse voisi olla asiasta, jonka tila voi muuttua yhden päivän aikana paljonkin. Ruokavalio olisi eräs tällainen asia, paljonkin aivotoimintaan ja muuhun elimistön toimintaan vaikuttava, mutta ei psykiatrian ydintä lähelläkään.

Huolestuttavaksi lähes kaikkien mahdollisten osapuolien kannalta käyvät sellaiset potilasta­paukset, jotka liittyvät jollain tavoin hyvinvointiyhteiskunta-uskon rapautumiseen kuten tilanteissa, joissa joku on kokenut rutkasti häirintää, poliisi on täysin viitsimätön tekemään asialle mitään ja potilas ilmaisee haluavansa vahingoittaa sellaista tahoa, jonka kertoo häirintään osallistuvan.

Psykiatri saattaa tulla taktikoineeksi asian käsittelyä siten, että puoltaa näennäistä yhteiskuntarauhaa asettumalla potilasvastaiseksi, koska ymmärtää, että poliisi ei voi tehdä mitään ja potilas saattaa tosiaan toteuttaa uhkauksensa eli tällöin psykiatri määrää ns. rauhoittavaa lääkitystä ja pitkäaikaista seurantaa.

Tämä tietenkin vahingoittaa hoitosuhdetta ja lyö merkkinsä potilaan mieleen, mutta tällaista voi pitää normaalina käytäntönä suomalaisessa yhteiskunnassa, jossa poliisin ei ole tarkoitettukaan puuttuvan niin yksityiskohtaisuuksiin meneviin ihmisten välisiin vaikuttamisiin kuin häirintään. Täten psykiatri osaltaan avustaa sosiaalista darwinismiakin, minkä hän varmasti hyvin tiedostaa, mutta kukaan muu ei tule häntä siitä syyllistäneeksi.

diskursiiviset käytännöt terveysalalla työskentelevien ihmisten kanssa keskustelun vaikeuttajana - vohkare 9

Terveysalalla työskenteleville ihmisille joutuu esittämään runsaasti kelpaavia esimerkkejä ennen kuin heidät saa tapauskohtaisesti irroitettua siitä diskurssista, jonka nojalla tietynlaisten luulojen ilmaiseminen viestii psykoosin mahdollisuudesta. Eri tavoin kouluttautuneilla tämä diskurssi on eri määrin ja muodossa sisäistettynä, mutta yhteisenä piirteenä ja sisäistyneisyyteensä tottuneisuuden seurauksena on helppo päätyä olemaan sellaista väitettä vastaan, missä yksilö kertoo havaintojensa kohteiden merkittävyyden olevan personoitu juuri hänelle.

”In the general humanities and social sciences, discourse describes a formal way of thinking that can be expressed through language. Discourse is a social boundary that defines what statements can be said about a topic.” (en.wikipedia.org)

”Diskurssin sisäiset säännöt määrittävät, mitä jostakin aiheesta on mahdollista sanoa, miten siitä voidaan puhua. Diskurssit nähdään usein vangitsevina siten, että diskurssin omaksuneen on vaikea ajatella toisin.” (fi.wikipedia.org)

Toisinaan runsaskaan esimerkkien määrä ei riitä saamaan keskustelukumppania myöntämään, että kertoja on selvästikin kelpaavan selityksen jäljillä tai sitten ehkä se ainoa hyvä esimerkki on juuri sen verran monimutkainen, että kuulija ei halua käydä prosessoimaan sitä mielessään, jolloin käytettäväksi jää vain esimerkkejä, joista kertoja ei itsekään erityisemmin pidä, mutta joilla saattaa olla käyttöä jonkinlaisen aiherajauksen tuottamisessa.

Toki sekin on mahdollista, että kertoja ei itsekään ole saanut muodostettua koherenttia, helposti ajateltavaa selitystä sille, mistä haluaisi kertoa ja juuri sen vuoksi hän toivoisi, että kuulija saisi hänen kerronnastaan ns. kiinni ja auttaisi häntä ajatustensa selkiyttämisessä ja hienostamisessa.

joidenkin ajatusten ajateltavissa olevuuden etäännyttämistä, vinksallaan olevuuksien lisäämistä - vohkare 6

Otettaessa mahdollisuuksien mukaan huomioon kaikki kohdeyksilöä vastaavassa tietomallissa aktivoiva, siihen uutena asettuva, varsinaisten osallistujien tekemiset, heidän etäämmällä vaikuttavat avustajansa kuten erilaiset statistit ym., huomattaisiin, että eräänä pyrkimyksenä on aiheuttaa kohdeyksilön mielessä sellaista assosiaatioiden ja mielteiden verkostojen kilpailua, mikä etäännyttäisi ajatuksia hänelle mieluisasta ja suuntaisi niitä kohti paljon vähemmän kiinnostavia asioita.

Tällaisen pysyväluonteisuutta pyrittäisiin nuijimaan joihinkin konkreettisiin asioihin, jotka tapahtumia seuraavien päivien aikana pitäisivät ei-tarvittavien ajatusten mielessä esiintyvyyttä ja vaikuttavuutta yllä.

Tapahtumia välittömästi seuraavat päivät ovat myös niitä, joiden aikana voidaan ohjailla jo valmiiksi hieman vinksalleen saatettuja ajatuksia vielä enemmän vinksalleen esim. kehittämällä kohdeyksilöä vastaavaa tietomallia lisää sellaiseksi, että se etäännyttää yksilön mieltä tietynlaisesta ajattelusta ja yrittää pakottaa ajattelemaan vähemmän mieluisilla ajatuksilla.

Näennäisesti vähäiseltäkin tuntuvat teot, lausutut sanat, toiminnan ajoitukset, tekojen järjestykset ym. saavat aikaan kohdeyksilön ajatustoimintaa muokkaavuutta, ylläpitävyyttä, ohjaavuutta ym. Vähäiseltä tuntuvien tekojen "toimivuutta" ovat vahvistamassa kaikki muut keinotekoiset tapahtumat ym. mitä kohdeyksilö tulee käsitelleeksi mielessään kyseisen päivän aikana, seuraavan yön aikana, seuraavan päivän aikana, edellisinä päivinä, edellisenä vuonna, seuraavalla viikolla jne.

toisaalla voisi olla mielekkäämpää, jos annettaisiin siellä olla mielekkäämpää - vohkare 4

Tietynlaiseen depressiivisyyteen tai elämänhaluttomuuteen on hyvänä reseptinä sijoittuminen joksikin aikaa fyysisesti jonnekin aivan toisaanne, mutta tämän valinnan ei pitäisi pohjautua pelkästään siihen, minkälaiselta tuon jonkin paikan on tarkoitettu vaikuttavan esitteitä yms. silmäilemällä.

Olennaista on, että havainnoitavissa olevat asiat voivat tulla esittäytyneeksi siten, että niistä ei juonnu mieleen ollenkaan tai niin selkeästi sitä, mitä niitä muistuttava asia jossain toisaalla tuo mieleen ja mitä tämä jokin toinen (tai kolmas tai neljäs jne.) mieleen tullut tuo mieleen jossain toisaalla.

Parantuminen alkaa siitä, kun kokee voivansa luottaa tuossa ympäristössä siihen, että ei tarvitse olla varuillaan niiden tuntemusten esiintymisen riskin vuoksi, joita halusi välttää toisessa ympäristössä.

Toisaalta, elämänhaluttomuuteen pakottavien ihmisten teorioissa on ollut vallalla idea siitä, että ei-mukavat tuntemukset yhtäällä voidaan siirrättää koettavaksi myös jossain toisaalla, jos saadaan keploteltua edes suurin piirtein samankaltainen ”tunteilla ladattu assosiaatioiden verkosto” rakentuneeksi samaisen yksilön mieleen tuolla jossain toisaallakin.

häirityksi tulleen mielensä setviminen hyödyllistä, vaikkakin esilämppäilyssä ajatuspurkauksia aiheuttavaa - vohkare 4

Kohdeyksilön tajutessa häneen pyrittävän vaikuttamaan tahallisesti, hän järjestelee mieltään uusiksi: poistelee, lisäilee, selailee, muistelee, arvioi, luokittelee, jäsentelee ym., mistä seuraa, että hänen mieleensä tulee selkeyden lisäksi ikään kuin uutta tilaa, mutta tämä on samalla myös riski, koska häirinnällä vaikuttavat pyrkivät mitä todennäköisimmin yrittämään liittyä vapautuneeseen tilaan monin kytköksin ja ärsyttein.

Tilaahan ei varsinaisesti vapaudu heti, vaan mielen setviminen antaa aivoille eräänlaisen signaalin ryhtyä toimeen.

Mielen setviminen koostuisi runsaasta mielteiden esiinlämppäilystä ja juuri näihin esiinlämppäilyihin häirinnällä pyritään kytkeytymään, jolloin lopputulemana on, että tiettyjä asioita ei sitten saakaan niin helposti pois mielestään, vaikka aivot jonkinlaista automatisoitua karsintaa käyvätkin suorittamaan.

Vaikka ajatteluun tulee kyllä lisää selkeyttä ym., häirintä aiheutti sellaista lisäverkostoitumista mielessä, mikä vahvistaa myöhempien vaikutteiden tehoa ja niillä aikaan saatavien vasteiden esiin tulevuutta.

Toisinaan kohdeyksilö ei ole yksin suunnilleen tietynlaisen vaikuttamisen kohteena, vaan uutisoinnin avulla on ollut tarkoitus vaikuttaa useisiin ihmisiin joko kaikkiin samalla tavalla tai joihinkin ihmisistä jollain erityisellä tavalla kenties heidän aiemman valmiutensa perusteella tai sitten lisävaikuttamisen kera.

joillekin ajateltavissa olevan kadottaminen ei merkitse erityisempää, toiset eivät muuten vain ole kovin ajattelevaisia - vohkare 10

Ihmisille, joilla ei erityisemmin ole ajattelussaan sellaista, jota eivät haluaisi kadottaa hetkeksi tai kokonaan ja jotka eivät ole erityisemmin moksiskaan siitä, jos jokin saa aikaan sen, että päätyy ajattelemaan asian A sijaan asiaa B, ei kait ole suuremmin väliksi, vaikka jotain ennen niin vääränlaisesti esillä olevaa tulisikin jatkuvasti ja joka päivä nähdyksi?

Tämä voi selittyä sitenkin, että nämä ihmiset eläisivät siinä mielessä suljetussa järjestelmässä, että siinä olevat asiat ovat heille jo tutuiksi tulleita, eivätkä he ole mitenkään kiinnostuneita toimimaan päättäjinä siitä, minkälaista asuinkaupungissaan pitäisi olla, joten hätkähdyttäväkään poikkeama siinä minkälaista on, ei saa heidän tuntemustaan tavallisen tylsästä itsestään muuttumaan suuresti ja se taasen saa heidät kokemaan, että asiathan ovat ihan ok. Eräänlaista itsekkyyttä sekin.

Pikanttina kokeiluna tällaisten ihmisten "vakaumuksen" horjuttamiselle on ollut soitella "iltasoittoa" keskikaupungilla (Lappeenranta), minkä siedettävyyden vaikeus on ilmennyt esim. siinä, että baarin terassilla istuneet saattoivat huomioida lähellä olevien vetävän hiukan syvempään henkeä ärsyttävyyden sietämisen alkamisen merkiksi ja puheensorinat eri puolin tyrehtyivät siksi aikaa, että tulisi taas vähän hiljaisempaa, että voisi puhua selkeämmin kuultavasti.

Seuraavana päivänä paikallislehden tekstaripalstalla kiitellään (ilman sarkasmia) sitä, miten ihanaa oli, kun taas saattoi kuulla iltasoittoa laajalle kuuluvista ämyreistä ja kysellään siinä samalla retorisesti, josko sellaista saisi laajennettua muuallakin puolen kaupunkia.

Kirkonkelloillahan on ihmisten sietokykyä koeteltu esim. Lappeenrannassa jo kymmeniä vuosia. Juhannusviikonlopun sunnuntaina jollain kirkonkelloista vastaavilta taisivat olla irronneet viimeisetkin mutterit päästä, sillä kirkonkelloja soiteltiin ennätysmäärä eli lähes 20 krt saman päivän aikana, vaikka kyse oli tyypillisesti sellaisesta ajankohdasta, jolloin ihmiset ovat tottuneet, että kaupungissa on monin paikoin erittäin hiljaista.

Monilla eri aloilla arvostetaan esteettisyyttä, oli se sitten visuaalista tai muunlaista, joten ovatko ihmiset menettäneet tai surkastuttaneet jotain kyvykkyyttänsä vai ovatko he vain jollain tapaa luovuttaneet? Ketkä voittivat? Ainakin kait ne, jotka pyrkivät vahvistamaan jonkin asenteen tai ilmiön leviämistä erilaisella viestinnällä, joka ei välttämättä ole ns. suoraviivaista, vaan esim. taideteoksiin "kätkettyä".

Nykyäänhän on kovin tavanomaista tehdä taideteoksista moniassosiaatioisia eli ensin tulee mieleen jotain, joka kehittyy lisähuomioiden kautta muiksi ajatuksiksi, kunnes myöhemmin ajattelun ituja ilmaantuu lisää, mahdollisesti jonkin muun ajattelua väkisin stimuloivan avittamana ja sitten vielä vähän myöhemmin, ajattelun "jäähdyttyä", mieleen pyrkii vielä jotain ajateltavaa, johon tämä taideteos päätyy helposti mukaan, vaikkei ole fyysisesti sitä lähimainkaan.

Monitulkintaisuudesta ja -assosiaatioisuudesta seuraa myös sekin, että taideteoksesta ei koeta voitavan keskustella, koska ei voida olla varmoja miten muut sen kokevat.

"Ihan kiva", "sopii mukavan piristävästi ympäristöönsä" ja "pitäisi olla enemmänkin mielipiteellisiä taideteoksia" eivät ole erityisen huolella mietittyjä näkemyksien ilmaisuja, mutta tällaiselle tasolle erikseen kysytyt mielipiteet lehtien sivuilla usein jäävät.

Se voi olla virallissa selityksissä hyvinkin epäselvää, mikä taho on mitenkin paljon vaikuttanut jonkin taideteoksen sijaintiin ja siihen, miltä se näyttää. Täten, kun jostain kaupungista pois muuttanut perulainen nainen sanoo muraalin olevan "kiitos" siitä, miten mukavaa oli opiskella paikallisessa yliopistossa, on hyvinkin todennäköistä, että muraalin olemus oli päätetty jo vuosia aiemmin ja tarvittiin vain joku esittämään tarina, jonka mukaan muraali on hänen ideaansa perustuvaa.

media haitantekotarkoituksineen vaikeuttamassa viestinnällä tavoitettavuutta - vohkare 7

Media on sellainen taho, joka julkaisee uutisia, joiden on tarkoitus romuttaa vaikuttamaan pyrkivän täsmäkohteen mielialaa tai estellä häntä julkaisemasta tietynlaista mielipiteilyä tiettynä päivänä assosiaatio-/attribuuttivaarojen vuoksi.

Olisihan riski kirjoittaa tai puhua tietynlaista, jos olisi ennakoitavissa, ettei pystyisi olemaan ilmaisematta tietynlaista muuta siinä samalla, vastaanottajien ollessa vaikea ottaa sitä jotain muuta vastaan ”puhtaasti” muiden päivän aikaisten tapahtumien ja juttujen vuoksi.

Ennakoitavuutta olisi, että saman päivän aikana julkaistaisiin mitä todennäköisemmin jotain sellaista, joka on pyritty julkaisemaan hiukan ennen (tunteja) kuin mielipiteilijä ehtii julkaisemaan oman juttunsa, joka siis täten pääsee assosioitumaan ikävän vääränlaisesti, eivätkä kaikki molemmille (tai sille kaikelle) altistuneet pysty erottelemaan niitä mielessään erityisen laadukkaasti.

Erityisesti sellainen selittäminen, missä tuotaisiin jollakin yleisölle eksoottisella tavalla esille millä tavoin muille ihmisille voidaan aiheuttaa haittaa, herkistää mediaväkeä apureineen ehkäisemään vääränlaisen informaation yleisöön vaikuttavuutta

Hieman raisumpi väite voisi olla sellainen, missä selittäjä pyrkii argumentoimaan, että hän kokee itseään käytetyn "yhteiskunnan penetraatiotestaajana" eli hänet on ensin ajettu sellaiseen asemaan, johon ei jostain syystä ole tyytyväinen ja on täten motivoitunut aikaan saamaan jonkinlaisen muutoksen (mitä keinoja käyttää, keihin ottaa yhteyksiä ja minkä vuoksi, kuinka sinnikäs on, mitkä syyt aiheuttavat motivaation hyytymistä, kuinka pitkään kestää motivaation uudelleen kerääminen ym.)

Tietoisuuskilpailu, löydettävyys ja saavutettavuus yleensäkin, jotta viestintä edes tavoittaisi, on kaikkien viestijöiden ainaisena haasteena, mihin omat kimuranttiutensa tuovat myös netin suodatus ja häirintä lokaalista tai laajemmin, jolloin lukijat/kuulijat eivät pääse tiedon äärelle, vaikka haluaisivatkin, mutta se että mediaväki apureineen tulee häsläämään haitantekotarkoituksissa aiheuttaa runsaasti ylimääräistä valmistautumista, varmistelua, ajoittamista ym.

sanomalehtien käyttämien lukijametriikoiden hyödyn rajoista ja juttuasettelulla kikkailusta - vohkare 11

Sanomalehdet verkossa julkaisemisineen ovat saaneet ainakin tuottajatahot vakuuttumaan siitä, että heidän uutisointinsa ja muu sisältötuotantonsa ei vain tavoita, vaan vaikuttaa satoihin tuhansiin ihmisiin tavoitellunlaisesti, vaikka samaisten lehtien käyttämät metriikat lukijoiden luokittelussa eivät tarjoaisikaan niin tarkkoja analysoinnin mahdollisuuksia, että voitaisiin määritellä kovin hienoisesti, mitä se vaikuttavuus tarkoittaakaan.

Käytännössä tämä vaikuttavuus onkin paljolti vain mm. mielleyhtymiä vahvistavaa, muita toimijoita varten ajatuksia esilämppäilevää, mielenkiintojen heikentämistä, entisten olettamusten ylläpitämistä yms., mistä on helpohko johtaa kaavioita, joihin ei tarvitse ottaa mukaan sitä, miten ihmisten mieli ja aivot todella lukemaansa/näkemäänsä käsittelevät.

Sanomalehtien lukijoiden luulot ja varmuudentuntemukset siitä, miten muut lukijat ottavat vastaan lukemansa ja muun lehtien sisällön, ovat vielä sumeampia, mutta tietynlaisilta osin he tulevat helposti tunnistaneeksi tai ainakin kokeneeksi tunnistavansa, minkälainen esim. paperilehden aukeaman asettelu tai verkkolehdessä toisiaan lähekkäin olevien juttujen sijoittelu toimii monissa ihmisissä tietyllä tavoin eli mikä saa muitakin päätymään ajattelemaan paljolti samankaltaisesti heidän itsensä kanssa, mikä saa heidät kääntämään hiukan katsetta pois näkemästään, mitä on nähty jo niin moneen kertaan, että se jo vähän korpeaa heitä, ettei se edes harmita ym.

Koska ihmiset ovat niitä, jotka päättävät miten lehden sisältö ihmisten nähtäväksi asettuu tai he osaavat pelata automaattisella ladontasysteemillä siten, että tietty sisältö saadaan asettumaan tietyille kohdin, vaikkei manuaalista asettelua tehtykään, ei olisi erityisen hyödyllistä vaatia lehtiä julkaisemaan "asettelualgoritmejaan" kuten voitaisiin vaatia sosiaalisen median alustoihin liittyen.

Näin mm. sen vuoksi, että fyysisesti samassa toimistotilassa työskentelevien toimittajien kirjoitukset voivat käydä review-prosessin läpi, joka voi tarkoittaa sitäkin, että mahdollisesti julkaistavaa sisältöä käydään käyttämässä ulkomaisilla kollegoilla, valtakunnan päättäjätahoilla ja ties missä asti.

Huomionarvoista mietittävää olisivat ovatko lehtien sisällöt epäilyttävän yhteneväisesti linjassa sen kanssa, minkälaisena ihmiset haluavat yhteiskunnan nähdä ja jääkö joihinkin aiheisiin innostavuus suunnilleen samoissa rajoissa pois kaikista lehdistä?

Näin ollessa voitaisiin tehdä päätelmä, että lehdet toimivat palvelijoina muille tahoille sen sijaan, että ne olisivat itsenäisesti toimivia entiteettejä. Lehtien omistuksien keskittyneisyys ja niiden päätoimittajien vaihtumisen vähämerkityksisyys puoltaisivat myös sitä mahdollisuutta, että sanomalehtien toimituksissa koetaan jopa mieltyneisyyttä siihen, ettei heidän suuremmin tarvitse kilpailla keskenään, vaan he voivat keskittyä toistamaan eri sanoin samoja ulkomaan uutisia ja täyttämään muut osiot sellaisilla aiheilla, joissa on jotain mukavan tavanomaista.

sanomalehtien aihehäivyttämisestä - vohkare 11

Sanomalehtien teossa on jo pitkät perinteet sen hallitsemiselle, kuinka välttää vääränlaisten mietteiden "tarttumista" joihinkin aiheisiin, jolloin lukijoiden sitten myöhemmin tullessa hyödyntäneeksi jostain aiheesta lukemaansa ajattelussaan, he eivät sitten niin helposti ajaudu "vääriin suuntiin" mietinnöissään ja muille viestimisessään.

Uutisoidessa oikeudenkäynnistä, jossa joku sai syytteen väitteestä, että jokin ampumistapahtuma olisi ollut lavastettu, olisi rohkea kolumnisti voinut ottaa mietintäänsä, voisiko tällainen lavastus olla käytännössä mahdollinen, mitä se vaatisi ym.

Samaiseen aiheeseen helposti liitettävää sanaa "salaliittoteoria" ei myöskään tavata koetella sillä tapaa, että se voisi alkaa ihmisten mielissä jotain ihmeellisempää kuin tavanomaisia "5G-verkko aiheuttaa ajatustoimintaan vaikuttavaa säteilyä".

Pikemminkin sanan "salaliittoteoria" käytettävyyttä saatetaan turmella selittämällä tai uutisoimalla, kuinka jotkut aiheuttivat vääriin luuloihin perustuen jonkinlaisen uhkaavan tilanteen kuten ihmisjoukkojen mobiloisoinnin jonkin tietyn henkilön haitaksi, minkä jatkeeksi sitten sopiikin nimetyn, salaliittoteorioita kehittelevän verkkoyhteisön lyhykäinen esittely.

Jos joku ministeri tiedottaa työttömiin kohdistuvista päätöksistä, joita on valmisteltu useita kuukausia, pidetään niin Ylen kuin Ilta-Sanomienkin uutisista ja muista jutuista vähintään kolmen päivän etäisyydellä kaikki sellainen, joka saisi lukijaa hoksaamaan siinä yhteydessä, että työtönkin on ihminen, jonka "epäonnistumisien" syynä voi olla laiskasti toimintaansa kehittyvä terveydenhuolto ja että ihmisten luulot työttömien kyvykkyyksistä ja muuntautumismahdollisuuksista ovat herkemmin hajoavia kuin he luulevatkaan.

Joistakin aiheista on voitu tehdä paljon elokuvia, joita on saatavilla tavanomaisista videopalveluista, niitä on näytetty tavanomaisilla televisiokanavilla ja niissä käsiteltyjä aiheita on voitu käsitellä hutiloidusti lehtijutuissakin, mutta olennaisia sanoja ja niiden käyttöä edistäviä henkilöitä voi olla hyödytöntä yrittää etsiä lehtiarkistojen hakukoneilla, sillä viimeisin juttu voi olla lähemmäs toistakymmentä vuotta sitten julkaistu tai sitten hakusanalla ei löydy mitään.

Transhumanismi on eräs tällainen ja varsinkaan monenlaista siihen liittyvää edistämään pyrkivää henkilöä ei kertakaikkian ole suostuttu mainitsemaan. Toki samojen aiheiden tienoilta olisi osoitettavissa esim. Nick Bostrom, jolla saa Helsingin Sanomienkin hakukoneella muutaman osuman, mutta hän ei ole sillä tapaa seurattava esim. Twitterissä kuin eräs toinen.

On aivan erilaista tulla huomioineeksi lehdestä jonkun nimi, hakea hänestä vähän tietoa alkuun ja huomata, että kysehän on henkilöstä, joka suorastaan pyrkii hakemaan tavoitteidensa taakse ihmisiä kuin tulla kokeneeksi, että kyse on taas jostain yhdestä älyköstä tuolla jossain ulkomailla ja sitten unohtaa koko asia.

Tällainen aihevälttely viestii jonkinlaisesta pelitilan jättämisestä muille toimijoille eli esim. hyvinvointialueet voivat kehittyä jatkossakin samalla hitaalla temmolla ilman ihmisten futurististen kiinnostuksien ohjatessa liiaksi niiden kehittymistä.

Silmäillen lukemaansa valikoivien lukijoiden totuttaminen ottamaan luettavaksi sellaista terveys- ja tutkimusaiheisiin liittyvää, joka ei rajaudu suht tarkasti yhteen aiheeseen, ei liene kovin helppoa, joten tutkimuksien "mietintää"- ja loppupäätelmät-osioihin vertautuvaa huomiointia ei voine olettaa näkevänsä usein iltapäivälehdissä, valtakunnan laajalevikkisimmässä lehdessä tai verkkojulkaisuun keskittyneissä valtamedioissa.

Ihmisiä halutaan vain rajoitetusti jonkinlaisen yhteisen todellisuuden piiriin (eng. realm, sphere of influence), mikä ilmenee vaikkapa siinä, kuinka terveysaiheita näyttää olevan nivelrikoista parisuhteessa puhumattomuuteen ja elinikää lisäävistä ruokavalioista humpuukihoitoihin, mutta jonkinlainen innostavuus esim. uudenlaisen terveysteknologian haluamiseen on paljolti kadoksissa.

sanomalehtien aihehäivyttämisestä - vohkare 3

Kun media mainitsee jotain työttömästä, ei maininnan lähellä ole sellaista uutisointia tai artikkelia, joka virittää esiin mukavia ajatuksia siitä, kuinka työttömyydestä "toivutaan" esim. uusien teknisten tai digitaalisten innovaatioiden avulla, vaan media pikemminkin vahvistaa assosiaatioyhteyksiä esim. sanojen työttömyys—toimeentulotuki ja työttömyys—perustulo ja työttömyys—valtion velka välillä.

Ja jos media mainitsee sen harvan kerran jotain vangeista, on siellä todennäköisesti luotu kontrastia vankeusolojen ja vankilan ulkopuolisen maailman välillä tai korostettu sitä, kuinka hienosti poliisi on hoitanut vankilapaon tai kaunisteltu jotain vankeusajan aikaista terapiamuotoa.

Iäkkäitä ja rumia ihmisiä mm. YLE on saalistanut pitkin lentokenttien odotustiloja ja kauppakeskuksia antaakseen heti seuraavassa jutussa esitellyille nuorille mahdollisuuden esiintyä tulevaisuuden toivona.

TV-sarjojen samaistuttavien mielisairaiden vaikutus ei ole toistuvuudestaan huolimatta sellaista laatua, etteivätkö median toisaalla esiintuomat hullut teot ja niiden mieleen jäävyyttä varmistelevat muut uutisoinnit, samanaikaiset tv-sarjojen tapahtumat ym. kasvattaisi hyväksyvämpiä ja ymmärtäväisempiäkin sellaiseksi, et­teikö vastahakoisuus mielisairaan seuraan päätymiseen lisääntyisi.

Olennaista mainittujen sanojen herättelemissä ajatuksissa on niihin liittyvä diversiteetti eli vaikka nuorisoa on monenlaista, niin nuorisosta on helpompi pitää yllä mukavan sanan vaikutelmaa kuin esim. mielisairaasta, johon kertyy kaikenlaista murhista depikseen.

Olennaista on myös positiivisten ja havainnoijan mietteitä selventävän aineksen toistuvuus, sillä jos esim. vangeista ei mainita missään mitään, alkavat jotkin niihin aiemmin liittyneet mietteet käydä hitaammin ja vaivalloisemmin mieleen tuleviksi, jolloin esim. retorisesti räyhäkkäiden kansanedustajien on helpohko varastaa havainnoijan käsityskyky omiin ohjaileviin tarkoituksiinsa.

Sanan "nuori" kestävyydestä kertoo sekin, että nuorien pahoista teoista voitaisiin kertoa kuukausi läpeensä ja silti havainnoijia ei saisi unohtamaan sitä, mitä hyvää ja kaikkea mukavaa nuoriin liittyy kuten mm. heidän iästä johtuva käytettävyytensä monessa tehtävässä. Iäkkäistä ei tarvitse näyttää kuin yksi epäedullinen kuva ja se on sitten siinä.

Aubrey de Greystä, Singularity Hubista, NBIC:stä (Nanotechnology, Biotechnology, Information technology ja Cognitive science) ym. futuristisemmasta uutisoimisen sijaan Suomessa suositaan mieluummin yhteishengestä, ajanpeluuttamisesta, virikkeistä ja eläkkeelläkin töihin menemisestä kertomista ja ajoittaista vaporwaresta puhumista, missä tekoäly ymmärtää potilaista jotain sellaista, mitä lääkärit eivät ole ehtineet tjs.

Valtiovarainministerikin tapaa puhua kannustimista työttömistä puhuttaessa, mutta ei mainitse mitään HR-osastojen ja joissain tapauksissa koko yrityksen käyttämistä analytiikkatyökaluista, jotka arvioivat automaattisesti erilaisten työnhakijoiden tuottaman riskin yrityksen toiminnalle ilman, että ne ottavat huomioon uuden työntekijän kehitettävyyttä/toivutettavuutta työtehtäviinsä eli tätäkin kautta vankistuu asenne, jonka nojalla on helpompi ottaa käyttöön työntekijä, jota elämä ei ole "pilannut" kuin ottaa riski epäkäyvästä työntekijästä.

Seuraavaksi varmaankin päätetään, että jos työtön ei ota hänelle suositeltua lääkitystä, josta TE-toimisto tai myöhempi työllisiä paimentava taho sai tietää yhdistelemällä työllisyystietoja yksityisen palveluntarjoajan kansalliseen potilastietoarkistoon siirtämiin tietoihin, työtön joutuu karenssiin, eikä media päästä ketään liian kriittisesti kommentoivaa puhumaan tällaista vastaan.

elokuvat ja tv-sarjatkin vaikuttavuudeltaan enemmän muiden tavoitteita myötäilevää kuin näyttelijöiden - vohkare 10

Menestyneenkin näyttelijän voi olla vaikea rakennella osallistumistaan tuotannoista sellaista, että niiden kautta saisi kerrottua tai muuten ilmaistua kaiken sen, minkä kokee tärkeäksi ilmaista, sillä on kaikenlaista näyttelijöiden valintaa, ohjaajien mieltymyksiä, tuottajien vaatimuksia ym., mitkä etäännyttävät mahdollisuuksista vaikuttaa lopullisiin teoksiin ja käsikirjoituksiin, joten vaihtoehtoina saattanevat olla lähinnä riittävän menestyneeksi tuleminen, jotta voi ilmaista mietteitään muiden julkaisukanavien kautta ja pitäytyminen pienemmän budjetin tuotannoissa.

Näyttelijän omaa päätöksentekoa rajoittaa myös se kummallisuus, että elokuvien aiheet ovat kovin usein kuin sopimuksenvaraisesti esim. murhiin, kokaiiniin, psykopaattisuuteen ja vankilasta vapautumiseen liittyväisiä. Ikään kuin jokin elokuvamaailman ulkopuolinen taho rajoittaisi päätösvallallaan sitä, mistä aiheista voidaan tehdä elokuvia ja mitä näiden aiheiden ja tapahtumien käsittelyn yhteydessä voidaan katsojille tulla opettaneeksi.

Jos Suomessakin tehdään elokuva, jossa miljöö on useissa kohtauksissa mielisairaala, ei siinä varmastikaan koetella diagnoosikriteerien kelpoisuutta, vaan siinä on henkilöhahmoja, joilla on jokin nimetty sairaus ja sitten muiden pitää vain jotenkin elää näiden henkilöhahmojen kanssa. Henkilöhahmojen taustoja ja syy-seurauksia voidaan tutkia vaikka rikoskomisarion otteella, mutta lääketieteellisiä paradigmoja ei käydä kyseenalaistamaan.

Yhdysvaltalaiset tv-sarjat (komedia, toiminta ja draama) ovat päätyneet tummaihoisten hyväksynnän ilmaisemisessa loputtomalta tuntuvaan ylikorostamiseen, mikä aiheuttaa tuotannollisten päätösten tuntumisen tv-sarjojen fiktiivisen kerroksen läpi ja mikä ei voi toimia pelkästään totuttavana.

Täten on runsaasti esim. sellaisen korostamista, kuinka voitiin jo vuosikymmeniä sitten olla ystäviä tummaihoisen kanssa; kuinka tummaihoinen ottaa heti esittelyssään tilanteet hallintaan; kuinka hyvin vaatetus sopii hänen ylleen; kuinka tummaihoinenkin voi olla samanlainen hössä kuin vaaleaihoisempi; kuinka tummaihoisia on paljon päättävässä ja komentavassa asemassa; kuinka helppoa on valita flirttikumppaniksi tummaihoinen, vaikka muitakin on ns. tarjolla; kuinka tummaihoinen voi olla suht kamalan näköinen ja silti hyväksyttävä; kuinka tummaihoisellakin voi olla monenlaisia tuntemuksia ja mietteitä; kuinka tummaihoinen voi olla kaikkien tuntema hyvä tyyppi; kuinka yhdellä tummaihoisella saadaan useita ihonväriltään eri tavoin vaaleampia sopimaan hetkeen ja tilaan paremmin ym.

selitettävyydessä olevuuden haasteista - vohkare 1

On hyvin tavallista, että kerrottaessa muille ihmisille ounasteluistaan sen suhteen, että jonkinlaista personoitua, enimmäkseen tunnetasolla aistittua häirintää esiintyy, kuulija/lukija ei tavoita sitä, miten kertoja asian kokee, eikä koe vakuuttuneisuuden tunnetta kerrotusta edes määrällisesti suurista ilmenemiskerroista mainitessa.

Tämä ilmenemiskertojen määrien tajuisuus on vaikeasti jaettavaa hiljaista tietoa sen vuoksi, että ihmisillä yleensä ei ole valmiutta ymmärtää tunnetasolla aistitun häirinnän moninkertaisuuden siedettävyyden vaikeuden kasvamista siitä sanallisesti kerrottaessa. Tästä seuraa se, että häirinnän laadusta ja tyypistä riippuen häirinnän kohde voi joutua ottamaan vastaan valtavan joukon häirinnän ilmentymiä, jotta saa ensin itsensä vakuutettua siitä, että häirintää esiintyy ja saa sitä kautta pontta väittää muille minkälaista häirinnäksi tunnistettua esiintyy.

Paremmassa asemassa on sellainen, joka jo varhaisessa vaiheessa tunnistaa tai pystyy käsitteistämään/takaisinmallintamaan sen, minkälaisesta häirinnästä on kyse ja voi täten ottaa asian esille muiden ihmisten kanssa paljon aiemmin.

Ongelmaksi voi muodostua se, että ihmisten koulutustasosta johtuen, sekä siitä, että tietynlaisista häirintätavoista ei ole ensimmäistäkään esimerkkiä mediassa, häirintää ei voi kuvailla muutamalla sanalla, jotka riittävät selvittämään mistä on kyse, vaan asiaa joutuu avaamaan ehkä paljonkin. Tätä voi luonnehtia potentiaalisesti turhauttavaksi vaiheeksi.

Tähän liittyy sekin ongelma, että jos asiaa ei avata riittävästi, se otetaan vastaan jonkinlaisena tietokönttänä, jota ei pureta auki sen enempää auki kuin mitä siitä pystyy helposti ymmärtämään. Tällöin huomioimatta jää tyypillisesti mm. sen huomioiminen, kuinka paljon aikaa, mentaalista vaivannäköä ym. häirinnän toteuttaminen on vaatinut, minkä mietintänä korvaa erikoisesti se, pystyykö kuulija itse kuvittelemaan, miten jonkinlainen häirintä voitaisiin toteuttaa.

Jos tätä tavallaan kerrottavissa olevaa ei pystytä helposti kuvittelemaan, se kallistaa mielipiteen sen puolella, että jokin ei ole mahdollista ja kenties kertoja itse on jotenkin vain sekaisin, hämmentynyt tms. Todellisuudessa häirintää olisi voitu suunnitella vaikka viisikin vuotta ja sitä olisi käytetty varioiden jo pitkään useita ihmisiä kohtaan.

Kirjoituksessa "Sanasta tarkemmin: asenne" esitetään, että asenteet voivat olla tilannesidonnaisia, kontekstitekijät voivat vaikuttaa asenteeseen merkittävästi ja yksilö tavallaan "rakentaa" asenteen mielessään aina tilanteen tai hetken mukaan. Orientoituessaankaan johonkin tekemiseen tai ajatteluun tavoitteellisesti tai tahattomasti yksilö ei taatusti tule orientoitumaan "samoin" kuin jonain toisena kertana olisi tullut tai tulisi, ellei hän ole erikseen harjoitellut tai muutoin valmistautunut sitä varten, että hänestä jää muille toistuvasti vaikutelma jotakuinkin samoin ajattelevana ja toimivana.

Orientoituminen tapahtumana ei ole harjoiteltavissa olevan hallittavissa, sillä se on joiltain osin voinut saada alkujaan jo ajat sitten ja mikä sitten muovaa tulevia tulkintoja, huomiointeja, päätelmiä ym. Orientoituneisuus ei myöskään ole niin hetkellistä kuin keskittyneisyys voi olla, vaan siitä jää kaikenlaisia "rippeitä" vaikuttamaan ajatteluun, tuntemuksiin ym. Se voi kehkeytyä immersiiviseksi tai se voi olla eräänlaista virittyneisyyttä, mikä vaikuttaa siihen, minkälaista tietoa huomaa, miten sitä tulkitsee ja miten siihen reagoi. Itsetuntemuksen avulla voi saada muodostetuksi tuntumaa siitä, kuinka orientoituneisuuteensa voi vaikuttaa, mutta monissa ennakoimattomissa tilanteissa "taustalla vaikuttava orientoituneisuus" voi tulla unohduttamisen vuoksi estäneeksi joidenkin käytösmallien käyttöön ottamisen ja mietteiden juolahtamisen tajuntaan.

skeemojen ja orientoituneisuuden päättäväisestä muuttamisesta

Pidemmän ajan kuluessa muodostuneet skeemat, jotka ovat aivojen tapa järjestää ja luokitella tietoa, tekevät orientoituneisuudesta selkeämpää niiden auttaessa tekemään nopeampia päätöksiä ja ymmärtämään maailmaa ilman, että joka tilanteessa jouduttaisiin aloittamaan miettiminen ns. puhtaalta pöydältä. Skeemat ohjaavat tiedon tulkintaa, ovat usein jokseenkin vakiintuneita ja niiden muuttaminen vaatii aikaa ja vaivaa (kognitiivista työtä). Voitaisiin sanoa, että skeemat tarjoavat kognitiivista mukavuutta, sillä ajatteleminen tuntuu sujuvammalta kun tulkintakehykset aktivoituvat herkemmin ja vähäisellä miettimiselläkin muodostetut tulkinnat voivat tuntua siinä heti samalla "oikeantuntuisilta". Niiden muuttaminen voi olla "energeettisesti vaativaa" ja vaihtoehtoisten näkökulmien huomaaminen voi vaatia tietoista ponnistelua. Skeemat voivat olla muodostuneet ja vankistuneet kenties pitkänkin elämän kuluessa, niitä ollen koeteltu useissa eri tilanneyhteyksissä havainnoin, tuntemuksin ja kokemuksin.

Voitaisiin siis luonnehtia, että skeemat ovat ikään kuin jotain esivalmisteltua, vaikkakaan eivät välttämättä aina kovinkaan huolitellusti. Suhteessa aivojen toiminnan monimutkaisuuteen skeemat olisivat puheeksi otettaessa aina jonkinlaisia pelkistyksiä, yksinkertaistuksia ja todennäköisesti jotenkin virheellisesti määriteltyjä, sillä vaikka niiden sanotaan olevan "aivojen tapa järjestää ja luokitella tietoa", kaikki havainnoitavissa tai ajateltavissa oleva ei ole sillä tapaa "tarkkarajaista" ja "kaikesta muusta sopivasti erillään", että olisi tolkullista antaa joillekin kuvitelluille skeemoille jopa jokin nimike. Puhekielessä saatettaisiin sanoa esim., että nähdessään tämän, aktivoituu skeema tämä, mutta tuolloin jäisi todennäköisesti huomioimatta, että tilanteet ja tapahtumat ehtisivät jo sekunninkin aikana aiheuttamaan valtavat määrät neuraalisia vaikutuksia aivoissa ja mikä sitten hiukan viiveellä pääsisi ilmentymään tietoisessa mielessäkin.

Ihmisillä on taipumus säilyttää nykyiset ajattelumallinsa ja välttää muutosta, kuten heillä on myös taipuvaisuutta kiinnittää huomiota sellaiseen tietoon, joka vahvistaa heidän olemassa olevia käsityksiään ja jättää huomiotta tieto, joka on ristiriidassa niiden kanssa. Jokin tieto, todeksikin monen muun tunnustamana, voi aiheuttaa kognitiivista dissonanssia eli käytännössä epämukavuutta, jos sen ottaminen osaksi nykyisiä käsityksiä vaatisi "purkamaan" monenlaista aiemmin hyvin yhteen toiminutta käsitystä, skeemaa ym.

Sosiaalinen paine aiheuttaa osaltaan, yhdessä konformististen odotusten kanssa, skeemojen "jähmettymistä" jonkinlaiseksi, jotta käytös ja ajattelu täsmäisi paremmin esim. ryhmän sisäisiin normeihin. Siinä voi tulla aiheutuneeksi myös hermoyhteyksien heikentymistä, koska sosiaaliset kontekstit eivät tukisi niiden aktivoitumista, jolloin jotkin mietteet, tuntemukset, ideat, tulkinnat, päätelmät ym. saisivat vähemmän edustusta yksilön ajattelussa.

kontekstin tunnistaminen

Kontekstin tunnistamisessa tapahtuu vielä enemmän hermoverkostojen aktivoitumista kuin vain nähdessään tämän ja missä tunnistaminen "aivojen tasolla" on pikemminkin emergenttiä aktivoitumista, missä lukemattomat pienet vihjeet kuten tutut hajut, äänet, valaistus ym. aktivoivat jotakuinkin tiettyjä hermoverkostoja. Näiden aktivaatioiden levitessä ja vahvistaessa toisiaan tulee luoduksi eräänlainen kontekstuaalinen virittymä, mihin osaltaan vaikuttaa myös yksilön orientoituneisuus ja joka siis voi olla saanut alkujaan jo ajat sitten. Ihmiset ovat myös hyviä tulkitsemaan toisten ihmisten käyttäytymistä, mikä tarjoaa sosiaalisia vihjeitä siitä, minkälaisessa sosiaalisessa tilanteessa ollaan.

Skeemojen aiheuttamaa toiminnan kaavamaistamisentapaista, muttei kuitenkaan skriptimäiseksi menevänä, voi ilmetä esim. siinä, kuinka tiettyjen henkilöiden läsnäoleminen voi tulla aktivoineeksi itsessä tietynlaisen toiminta- tai ajattelumallin. Toisaalta, samankaltaisuudet eri henkilöiden toiminnassa voivat nekin aiheuttaa jossain määrin samahkoja reaktioita ja muita seuraamuksia. Nämä reaktiot voivat olla emotionaalisia, missä pitkäaikainen negatiivinen suhtautuminen jotain henkilöä tai asiaa kohtaan aiheuttaa helposti negatiivisia tunteita.

Riittämättömät ympäristön tarjoamat vihjeet yhdessä vajeellisen orientoituneisuuden kanssa voivat tehdä aivoille vaikeaksi muodostaa eräänlaisia ennusteita siitä, mihin pitäisi tai on ollut jotakuinkin tapana varautua. Tällaiset riittämättömyydet voivat aiheuttaa sitäkin, että vaikka tuntuisi siltä, että jotain pitäisi olla helppo saada tietoiseen mieleen ajateltavaksi, se ei vain meinaa onnistua. Saatetaan puhua muistojen olevan kontekstisidonnaisia, mutta orientoituneisuudella on silläkin merkittävät vaikutuksensa ajateltavissa olevan mielestään esiin saamiseksi eli pelkkä johonkin paikkaan saapuminen ei välttämättä juolauta mieleen kovinkaan paljoa ainakaan heti, mutta toisaalta esim. päivää myöhemmin voikin alkaa huomaamaan, että orientoituneisuudessa on tapahtunut jonkinlainen muutos ja jotakin kyseiseen paikkaan läheisesti kytkeytyvää ajateltavaa on käynyt juolahtelemaan mieleen paljon helpommin.

LTD:stä

Tunnetila, ikään kuin se olisi jotain "kauttaaltaan mielessä/aivoissa vallitsevaa", vaikuttaa merkittävästi esim. siihen, miten havainnoi ympäristöä tai miten miettii menneisyyttä, sekä siihen minkälaisena ajateltavansa saa mielestään käyttöön. Jos tämä jokin tunnetila oletetaan ikään kuin kauttaaltaan ajatteluun hetkellisesti vaikuttavana, olisivat pysyväluonteisemman helpommin tai vaikeammin ajateltavaksi muodostuneeseen syynä monet hermoverkkotason LTP- (Long Term Potention) ja LTD-ilmiöt (Long Term Depression). LTP:n vaikutus ilmenisi joidenkin ajatustenkulkujen nopeutumisena ja LTD taasen vaikeutumisena. Niiden aiheutumisien alkuperää ei välttämättä muistakaan, mutta ne voisivat olla paljolti sosiaalisten kokemuksien aiheuttamia pitkäaikaisvaikutuksia.

LTD:eiden aiheutuminen selittäisi, miksi joitakin ajatuksia tai muistoja voi olla vaikea palauttaa mieleen, vaikka yrittäisi tietoisesti tehdä niin. Karkeimmillaan se voi aiheutua toistuvan vähättelevän tai syrjivän palautteen tai "sosiaalisen signaloinnin" saamisesta, sekä itsensä soimaamisesta ja luulottelusta olevansa huono ja osaamaton jossain, mutta manipuloimistarkoituksissa on mahdollisuuksia hienovaraisempaankin vaikuttamiseen kuten skeemojen muokkaamiseen, orientoituneisuuksien valmisteluun, diskurssientajun erilaistamiseen, käsitteiden käytön muuntamiseen, asenteiden vaihtamiseen, muistojen esiintulemisen häjyistämiseen ym.

diskurssista

Jos ei aivan ns. pellossa eletä, tulevat yksilön skeemoja muokanneeksi ja orientoituneisuuksia ohjailleeksi diskurssit. Ne voidaan ymmärtää esim. kielen, merkitysten, valtarakenteiden ja sosiaalisten käytäntöjen verkostona, joka muovaa sitä, miten ihmiset puhuvat ja ajattelevat tietystä asiasta. Diskurssit sisältävät yhteiskunnallisia ja kulttuurisia sääntöjä, normeja ja odotuksia, jotka muokkaavat ihmisten toimintaa. Ne eivät rajoitu pelkästään puhuttuun tai kirjoitettuun kieleen, eikä toimimiseen eri tilanteissa, vaan ne kattavat myös ajattelumallit, käsitteet ja jopa tunteet, jotka vaikuttavat siihen, miten ihmiset tulkitsevat ja reagoivat ympäröivään maailmaan.

Jos asenteilla oletetaan olevan jokin määriteltävissä oleva kohde, missä asenne tulee ilmentyneeksi samanlaisehkona useissa ihmisissä ja luonnehdittaisiin, että asenteen kohteen laajuutta rajoittaisi se, onko se ajateltavissa ymmärrettävissä olevan ajatusten kohteen muotoon, diskurssilla ei olisi tällaista laajuusrajoitetta. Se kun voisi olla vaikka pätkittäisesti tapahtuvaa, kuten jotain asiaa byrokraattisesti edistettäessä, missä voi olla esim. suvantovaiheita, siirtymiä ja hetkellisiä poikkemia.

Diskurssit eivät ole kaavamaisia skriptejä, mutta ne aiheuttavat eräänlaisen toiminnan ja ajattelun kehyksen. Toisinaan yksilö ei erityisesti edes huomaa noudattavansa tai myötäilevänsä mitään toimintamallia, vaan sitä on vain jollain tapaa sopeutunut kulttuurillisiin ja sosiaalisiin malleihin. Niillä on tarkoitusmukaisuuksiaan, mutta toisinaan ne voivat olla myös osoitus vallankäytöstä.

Jotkin diskurssit ovat uudelleenmuotoiltavissa, eivätkä estä niin vahvasti uusia ajattelutapoja ja toiminnan muotoja, mutta joitakin vallitsevia diskursseja voi olla hyvin vaikea haastaa ja kyseenalaistaa. Vallitsevat diskurssit kuten sosiaaliset normit ja moraaliset käsitykset voivat olla niin itsestään selviä, että ihmiset toimivat niiden mukaan kuin luonnostaan. Poliittiset tai taloudelliset ideat taasen voivat olla niin syvällä ihmisten ajatusmaailmassa, että ne muokkaavat heidän käsityksiään ilman, että he olisivat tietoisia siitä.

Enemmän uudelleenmuotoiltavia diskursseja voivat olla esim. sellaiset, jotka ovat muodostuneet ihmisten omaksumalla "pelin säännöt" ilman, että niitä varsinaisesti opetetaan. Sosiaalinen "pelisilmä" edesauttaa diskurssien tunnistamista, mikä on hieman enemmän sanottu kuin jos puhuisi sosiaalisesta tilannetajusta, sillä se kuulostaa hähmäisemmältä. Tilannekohtaiset vaatimukset, improvisointi, muiden reaktioiden tarkkailu, fyysisen ympäristön "ehdottelevuus", emotionaalisen kuormituksen vältteleminen, kognitiivisen ergonomian puoltaminen, rutiinien noudattaminen ym. voivat aiheuttaa hetkellisiä diskurssista poikkeamisia, mutta olennaista diskurssissa on pitkälti joissain erityisessä toiminnan ja ajattelun rajoissa pysyminen.

Tutuiksi tulleiden skeemojen käyttäminen diskurssien puitteissa selittyy paljolti juurikin mm. kognitiivisella ergonomialla eli kaikenlaiset poikkeamiset vaatisivat "ylimääräistä energiankäyttöä". Tämä voi päteä sekä tilanteeseen, jossa jo on läsnä jonkun tai joidenkin kanssa, sekä tilanteeseen, jossa miettii itsekseen "seuraavaa pelisiirtoa".

muistojen alttius muokkaantumiselle

Aiemmat muistot ym. harvemmin ajateltavissa oleva ovat alttiina muutoksille niiden tullessa "ajatelluksi esille", sillä niihin voi liittyä uusia elementtejä ja virheellistä tietoa tai ne voivat sekoittua muihin saman hetken ajatuksiin ja tunteisiin. Tämän voi ottaa osana aivojen sopeutuvuutta, missä jotain muistaessa, käy se läpi prosessin, joka voi muuttaa alkuperäistä sisältöä (rekonsolidaatio). Elimistön metabolinen tila voi vaikuttaa siihen, minkälaisena muistojaan ym. saa ajatteluunsa käyttöönsä tuona hetkenä ja minkälaisena ne "herkistyttämisen" jälkeen tulevat mieleen esim. päivää myöhemmin.

Riskinä on esim., että yksilölle tapahtumattomat asiat sekoittuvat todella tapahtuneisiin ja voivat alkaa vähintäänkin juolahdella mieleen todella tapahtuneita ajatellessa. Manipulointimahdollisuuksiin lukeutuu mm. joidenkin unohdettavaksi aiottujen asioiden pitäminen tarpeettoman helposti tietoiseen mieleen päätyvinä yhdessä muiden sellaisten ajateltavissa olevien kanssa, jotka myöskin oli tarkoitus antaa unohtua.

Erheellistä manipulointi olisi sellainen, missä ei kummoisemmin otettaisi huomioon yksilöllisyyttä, vaan pyrittäisiin esim. boolen logiikkaan ja semantiikkaan perustuen herätellä ajattelua usealla visuaalisella ja auditiivisella havainnoitavalla asialla, jotta ajattelua "tietyiltä osin" tulisi alttiiksi muokkaantumiselle. Yksilön orientoituneisuuskaan ei välttämättä tarjoa avustavuutta vaikuttamisyrityksille ja ihmisen ollessa "muita eläimiä" mentaalisesti resistentimpi, ajattelun muokkaamisen yrittäminen voi tyssääntyä ilman erityistä vaivannäköäkin.

diagnoosin piirteisiin sopivuus joidenkin manipulointiyritysten perustana?

Vaikka esim. autismikirjon henkilö saattaa kokea maailman eri tavalla kuin neurotyypilliset, heidän pitämisensä "koneina" tai "yksinkertaisina ohjelmoitavina järjestelminä" perustuu pinnallisiin näkemyksiin neurodiversiteetistä. Vaikka heistä puhuttaessa saatetaan käyttää sanoja kuten "rutiinit" ja "kaavamaiset ajattelutavat", virhe heidän käytöksensä tulkinnassa voi alkaa jo siitä, että kuvitellaan voitavan sijoittaa näennäisiä käytöksentapoja joillekin jatkumoille, missä jotain on jotain toista parempaa tai huonompaa. Moni tällaisen ihmisen tulkitsija saattaa menneiden vuosien aikana olla ohittanut lukuisia erilaisia, ymmärrystä lisäävää tietoa ihan läheltä, jolloin ajatellessaan tällaisia tai tällaista henkilöä yleisehkösti tai erityisemmin, voi tulkintaa, havainnointia tai päätelmiä ohjailla skeemat, asenteet ja orientoituneisuus, jotka eivät saa häntä tulemaan ajatelleeksi heitä juuri muutoin kuin heikkouksiksi tai poikkeavuuksiksi luokiteltavissa olevuuksien kautta, vaikka esim. kyvykkyyttä laajojen ajatusrakennelmien muodostamiseen ja ylläpitämiseen olisi runsaasti.

Manipuloimaan pyrkivän tai pyrkivien haeskellessa soveltuvan tuntuisia kohdehenkilöitä, voivat diagnoosikriteereiden jotakuinkin täsmäävyys olla yhtä huono peruste kohdevalinnalle kuin käytäessä tekemään virallista tutkimusta joidenkin diagnoosin saaneiden joukosta. Diagnoosikriteereiden laveudesta on keskusteltu "tiedepiireissä" kymmenet vuodet ja siinä välillä jotkin diagnoosit ovat joiltain osin yhdistyneetkin ja muodostaneet täten erittäin laajoja jatkumoita kuten autismikirjon (Autism Spectrum Disorder). Onkin koettu, että diagnoosikriteerit voivat olla liian määritelmällisesti liian monitulkintaisia, jolloin erilaiset yksilöt, joilla on hyvin vaihtelevia haasteita, piirteitä ja ilmenemismuotoja, voivat saada saman diagnoosin. Tällainen hämärtää sitä, mitä diagnoosi todella tarkoittaa, ja tehdä siitä vähemmän hyödyllisen esim. tutkimuksissa.

vanhemmalla iällä ajattelu perinteisten käsitysten mukaan ongelmallista

Eräiden diskurssien mukaan vanhemmalla iällä kognitiivisten toimintojen heikkeneminen saattaa rajoittaa uusien skeemojen muodostamista ja niiden hyödyntäminen saattaa hidastua, mutta että monimutkaisten ongelmien ratkaisu onnistuu edelleen ja aiemmin opitut skeemat tarjoavat vakaan pohjan tiedonkäsittelylle. Työmuistin kuormitus voi vaikeuttaa heillä laajojen uusien kokonaisuuksien hahmottamista ja muistiongelmat voivat vaikeuttaa skeemojen päivittämistä. Monimutkaisempien käsitteiden käyttö voi vähentyä, ajattelu saattaa muuttua yksinkertaisemmaksi ja keskittymisvaikeudet voivat lisääntyä.

skeemojen ja ajattelun kehittymisestä iän suhteen

Osittain samojen diskurssien mukaan lapsuudesta aikuisuuteen skeemojen muodostuminen alkaa rajoittuneesti fyysiseen vuorovaikutukseen ympäristön kanssa liittyvästi, etenee skeemojen vahvistumisella leikkimisen kautta ja saavuttaen myöhemmissä elämänvaiheissa abstraktimpien skeemojen hyödyntämisen tason, missä kognitiivisesti kuormittavampi ajatteleminen käy mahdollisemmaksi.

Nykyaikaisessa häirinnän asuun naamioituneessa vaikuttamisessa pyritään oppimaan arvioimaan miten häirittävä reagoi häirintään, miten häirintä vaikuttaa häirityn tulevaan käytökseen ja erityisesti saamaan varma tuntuma siitä, minkälaisilla keinoilla ja -metodeilla saadaan takuuvarmasti aikaan tietty vaikutus tai seuraus. Psykologisen häirinnän käyttö vaikuttamiseen perustuu pitkälti siihen, että se vilkastuttaa aivojen välittäjäaineiden toimintaa sillä tapaa, että pysyväluonteisia emootiotäytteisiä muistijälkiä on helpompi aiheuttaa ja niitä on helpompi "aktivoida" uudelleen. Häirintä sanana herättää sinänsä enimmäkseen vääränlaisia mielikuvia, sillä kyse on usein monimutkaisemmasta kuin esim. välittömästi reaktioita aikaansaavasta äänestä, mutta tässä tapauksessa suomenkieli ei ole riittävän rikas tarjoamaan paljoakaan soveltuvampaa sanaa. Kyse on kuitenkin vaikuttamisesta, jota vaikuttamisen kohteena olevan on erittäin vaikea ymmärtää, jos hän ei tiedä, minkälaisiin metodeihin se perustuu ja vaikka tietäisikin, häirintään perustuvan vaikuttamisen kestäessä pidempään, aukimietittävää kertyisi niin paljon, että se tyrehdyttäisi kenen tahansa ajattelun. Vaikuttamisen takaisinmallintaminen vaatisikin erilaisten visuaalisten mallien esittämistä, mahdollisesti interaktiivisesti animoituvina.

Nykyaikaisessa häirinnän asuun naamioituneessa vaikuttamisessa pyritään oppimaan arvioimaan miten häirittävä reagoi häirintään, miten häirintä vaikuttaa häirityn tulevaan käytökseen ja erityisesti saamaan varma tuntuma siitä, minkälaisilla keinoilla ja -metodeilla saadaan takuuvarmasti aikaan tietty vaikutus tai seuraus. Psykologisen häirinnän käyttö vaikuttamiseen perustuu pitkälti siihen, että se vilkastuttaa aivojen välittäjäaineiden toimintaa sillä tapaa, että pysyväluonteisia emootiotäytteisiä muistijälkiä on helpompi aiheuttaa ja niitä on helpompi "aktivoida" uudelleen. Häirintä sanana herättää sinänsä enimmäkseen vääränlaisia mielikuvia, sillä kyse on usein monimutkaisemmasta kuin esim. välittömästi reaktioita aikaansaavasta äänestä, mutta tässä tapauksessa suomenkieli ei ole riittävän rikas tarjoamaan paljoakaan soveltuvampaa sanaa. Kyse on kuitenkin vaikuttamisesta, jota vaikuttamisen kohteena olevan on erittäin vaikea ymmärtää, jos hän ei tiedä, minkälaisiin metodeihin se perustuu ja vaikka tietäisikin, häirintään perustuvan vaikuttamisen kestäessä pidempään, aukimietittävää kertyisi niin paljon, että se tyrehdyttäisi kenen tahansa ajattelun. Vaikuttamisen takaisinmallintaminen vaatisikin erilaisten visuaalisten mallien esittämistä, mahdollisesti interaktiivisesti animoituvina.

Nykyaikaiseen vaikuttamiseen kuuluukin tyypillisesti kohdeyksilön tulevan käytöksen tietojärjestelmäavusteinen ennustettavuus (analytiikkaa), mutta häirinnän onnistuvuus ei perustuisi tässä siihen, että hyödynnettäisiin ihmisistä yleensä saatavissa olevaa tutkimustietoa, vaan kyse on sosiaalisesta pelistä, jossa häirinnän tavoitteiden saavuttamista valmistellaan monia eri vaiheita läpikäyden ja sovittujen käytäntöjen mukaan erilaisia merkintöjä yhteiseen tietojärjestelmään ylöskirjaten (mm. toteutetut vaikuttamiset yksityiskohtineen ja niiden seurauksena tapahtuneet muutokset kohdeyksilön kognitiivisessa käytöksessä eli pääteltävissä olevassa aivotoiminnassa). Erityisen huomionarvoista on se, että häirintään osallistuja voi olla periaatteessa kuka tahansa, jolla on jonkinlainen näennäisen luonteva peruste tehdä jotain sellaista, joka jollain tapaa tulee kohdeyksilön kokemaksi. Tällainen henkilö voi olla esim. jonkin organisaation tilasuunnittelusta vastaava, jonkin opintojakson aikana tavattu kanssaopiskelija, jonkin kaupan myyjä tai sitten joku sellainen, jolla on enemmän näkymättömästi käytettävissä olevaa valtaa.

Nykyaikainen häirintä ei siis ole ole vain joukko yksittäisiä häirintäkertoja vailla mitään erityistä tarkoitusta, vaan tarkoituksena on aiheuttaa kohdehenkilön mielessä suhteellisen tarkasti kohdennettuja muutoksia, jotka muokkaavat joko hitaasti tai jyrkän muutoksen aiheuttaen kohdeyksilön persoonallisuutta, ajatusmaailmaa, assosiaatioverkostoja, taipumuksia, skeemoja, skriptejä, käytöksenpiirteitä, tunnemaailmaa, maailmankuvaa ym. Oman vivahteensa tällaiseen toimintaan tuovat myös mm. tietoverkon kautta suoritetut murtautumiset kohdeyksilön käyttämälle tietokoneelle, tiedonhankinta erilaisista rekistereistä sosiaalista hakkerointia hyödyntäen, epärehdit verkkopalvelujen työntekijät asiakaspalvelussa tai kehitystyön puolella, vääristäviä laboratoriotuloksia antaneiden tietojärjestelmien ohjelmoijat ja kokeellisia ihmisseurantajärjestelmiä kehittelevät yritykset.

Tietynlaisten psykologisen häirinnän keinojen helppo omaksuttavuus, monistettavuus, jaettavuus, monikäyttöisyys, laajennettavuus, yhdisteltävyys ja tulevien vaikutuksien ennaltasimuloitavuus tekee jo sinänsä aiheesta yhteiskunnallisesti merkittävän asian, minkä vuoksi tästä olisi syytä aloittaa laajempi keskustelu, jotta alkupuheiden ja suurpiirteisyyksien jälkeen voitaisiin päästä nyanssipitoisempiin ja tosielämään vahvemmin kytkeytyviin keskusteluihin. Kyse on asiasta, joka on jo joidenkin häirinnällä vaikuttamisen kohteiksi joutuneiden kohdalla mennyt ns. överiksi, mikä taasen voi johtua siitä, että osallistujien määrien lisääntyessä pelin sosiaalisen aspektin hallittavuus on vaarantunut ja osallistujien mukana pitämiseksi on tehty jonkinlaisia kompromisseja laadun osalta. Toisinaan se, että kohdeyksilöstä alkaa tuntumaan erittäin pahalta esim. silloin, kun hän pyrkii hankkimaan ymmärrystä ja tietotaitoa jostain aiheesta, johtuu siitä, että jotkut tahot kokevat olevan jollain tapaa asianmukaista rajoittaa – keinoja kaihtamatta – kenellä on oikeus edes aloittaa kehittyminen hyväksi jossain tietyssä asiassa. Hypoteesejä vaihtoehtoiseksi selitykseksi osallistujien motiiveista voidaan olettaa olevan monia erilaisia.

NLP-aiheinen (Neuro-linguistics programming) kirjallisuus sekä hienovaraiset suggestiot tarjoavat runsaasti erilaisia mahdollisuuksia muiden ihmisten häirintään ja halutuilla tavoilla toimimiseen ohjailuun. NLP-termiä ankkuri- (tai ankkurointi) käytetään NLP:ssä ilmaisemaan, että kaksi asiaa, ulkoinen ärsyke ja henkilön sisäinen tila, liittyy henkilön mielessä sillä lailla toisiinsa, että kun toinen esiintyy niin toinenkin aktivoituu samanaikaisesti - muissa viitekehyksissä ilmiöstä on käytetty myös nimityksiä assosiaatio tai ehdollistuminen (NLP-kirjasta).

Hienovaraisilla suggestioilla ankkuroidun asian voi saada aktivoitua ilman, että ankkuroinnin vastaparia tarvitsee tuoda niin selkeästi esille. Suggestio voi olla sana, ele, ilme, signaali, mielikuva tai sisäinen emotionaalinen tai aineenvaihdunnallinen liikahdus, jonka sai aikaan jokin muu. NLP-termistössä käytetään termiä implikaatio tarkoittamaan ilmauksen mieleen tuomaa asiaa, josta ei kuitenkaan ole itse ilmauksessa sanottu yhtään mitään.

NLP tutkiikin kielen hienovaraisimpiakin muutoksia kuten vaikkapa objektin sijamuodon muutoksen tai -han-päätteen lisäämisen vaikutusta siihen, miten asia koetaan (NLP-kirjasta).

Varsinaista ankkurointia luotaessa "puhtaus varmistetaan huolehtimalla siitä, että ankkuroinnin tapahtuessa tavoitteena oleva tunne- tai muu tila on mahdollisimman voimakas ja että ankkurointi tapahtuu eläytymisen tai kokemisen huippuvaiheessa" (NLP-kirjasta).

Jos on NLP:n tarkoitettu käytettävän esim. omien voimavarojen aktivointiin, niin sitä voidaan käyttää myös toisen ihmisen "negatiivisten voimavarojen" aktivointiin. Muistolla, josta "voimavara aktivoidaan, ei tarvitse olla sisällöltään mitään tekemistä sen tilanteen tai aiheen kanssa, jossa voimavaraa on tarkoitus käyttää."

Sosiaalisen behaviorismin mielikuvateorian mukaan mielikuvat ehdollistuvat ja muodostavat ketjuja, aikaansaavat ns. mielikuvarepertuaareja eli ohjelmavarastoja, jotka syntyvät eri aistien kautta. Nämä ohjelmavarastot on jaoteltu kolmeen yleiseen personaallisuutta kuvaavaan alueeseen (siitä toisesta kirjasta):

• emootio-motivaatiokäyttäytymisen perusohjelmavarasto
• kielelliskognitiivisen käyttäytymisen perusohjelmavarasto
• sensoris-motorisen (instrumentaalisen) käyttäytymisen perusohjelmavarasto

Olisi liioittelua väittää, että pelkästään mielikuvarepertuaarin mieleenpalauttamalla voitaisiin "ohjata"” muita ihmisiä kuin robottia kaukosäätimellä, mutta implikaatioilla ja suggestioilla niitä voidaan kuitenkin aktivoida, mistä taasen voi olla seurauksena se, että kohteena olevassa henkilössä voi esiintyä tietynlaista malttamattomuutta olla soveltamatta niitä – tai sitten ne aktivoivat ankkuroinnin kautta jotain muuta.

Kuten NLP:stä kertovassa tekstissä mainittiin, voi suggestio olla hyvinkin hienovarainen. Suggestion tehoa voi lisätä huomattavasti, jos se suggestion seurauksena aktivoituvista ajatusten ja tunteiden ketjuista ja verkostoista löytyy yhtymäkohtia kohdehenkilön sen hetkiseen elämäntilanteeseen. Lisäksi, jos yksittäiset huomion kohteeksi tulevat asiat sekä liittyvät toisiinsa assosiaatioiden kautta ja niistä moni on erikseen ehdollistettu (tai ankkuroitu, NLP-termiä käyttääkseni) jo aiemmin, voisi häirintää erittäin suunnitelmallisesti toteutettuna saada aikaan ajatusten ja tuntemusten "hyökyaallon", josta ei pääsisi kovin helposti. Voisi sanoa, että kohdehenkilö joutuisi tuolloin eräänlaiseen "zoneen".

Erittäin paljon on merkitystä sillä, kuinka hyvä on kohdehenkilön asioiden erottelukyky. Esim. ei olisi kovin laadukasta ehdollistamista pyrkiä ankkuroimaan "vihreään väriin yleensä", jos kohdehenkilö tekee sellaista työtä, jossa hän joutuu edes melko paljon kiinnittämään huomiotaan sopivien värisävyjen löytämiseen sellaisten värien joukosta, jossa värisävyjen erot voivat olla hyvinkin vähäisiä.

Ankkurointi toimii keskimääräisesti ottaen paljon huonommin sellaiseen kohdehenkilöön, jonka vireystaso on korkea esim. lenkkeilyn seurauksena. Tämä liittynee parantuneeseen verenkiertoon, hormonitoimintaan ja metaboliikkaan yleensä, mistä on seurauksena se, että kohteen oma aivotoiminta virkistyy ja ankkurointiyritykset on helpompi kumota ilman erityistä vaivaa.

Anonyymien häiritsijöiden eräänlaisena ongelmana on se, että voidakseen toimia koherentisti, heidän täytyy voida välittää toisilleen viesti siitä, mitä he ovat tehneet ja tähän he joutuvat käyttämään sanoja, varsinkin jos haluavat myös tallentaa avainsanoja johonkin itse rakentamaansa tietojärjestelmään. Riippuu toki tietojärjestelmän hienostuneisuudesta, että mitä siihen voi tallettaa ja miten siitä tietoa kysellään.

On tavanomaista, että ankkurointiin perustuvassa hyödynnetään boolean-operaattoria AND (ja) eli pyritään usean eri assosiaation kautta ohjaamaan kohdeyksilö "hoksaamaan", jokin tietty haluttu suggestio. Esim. sanaa Helsinki on hankala käyttää suggestiona yksinään, koska siitä tulee mieleen vähän kaikenlaista, mutta yhdistämällä mukaan muita suggestioita, kohdeyksilön mieli huomaa kuin itsestään, mitä tarkoitetaan. Eräänlaista kriteerien käyttöä siis. Kohdeyksilön ei tarvitse olla mieleltään ns. sairas, sillä idea perustuu siihen, miten normaali-ihminen "toimii". Useimmat ihmiset ovat varsin hyviä huomaamaan tällaisia vihjeiden yhdistelmiä, mistä osittain johtuukin, että ihmisen sanotaan olevan "pattern matching machine". Ketjutetuissa suggestioissa on se hankaluus - voidaan nähdä myös filosofisena ongelmana - että esim. sanat eivät useinkaan tarkoita vain yhtä tiettyä asiaa ja kuten jo mainittiin, yhdellä sanalla ei saa tulemaan mieleen kaikkea mitä sanaa voitaisiin tai ollaan jo liitetty.

Eräänä, tavallaan melko nokkelana suggestiona, voidaan ajatella esim. ilmaisua "oisko heittää euroa". Se voi aluksi tuntea "pelkältä piruilulta" tilanteessa, jossa kohdehenkilö itse on taloudellisessa ahdingossa (kuviteltu tilanne) ja kysymys esitettiin sillan alla, johon on jo aiemmin saattanut tulla ankkuroiduksi jotain ikävää. Todellisuudessa ilmaisu oli tarkoituksellisesti muotoiltu kääntyvän helposti englanniksi muotoon "..spare a coin", josta tietyllä kohdeyksilölle heräisi ehkä samantien assosiaatio yritykseen nimeltä Sparecom. Se taas viittaa moniin sellaisiin elementteihin, jotka voivat kaikki olla jo entuudestaan jollain tapaa ankkuroituja: varaosat, aiempi hakeutuminen kyseiseen yritykseen, konkurssikypsä, lappu luukulle, tekojen selittelyä verkossa (Googlen hakukoneella tiedon hakua), tietynlaisia henkilöiden nimiä, yms. Lisäksi huomioitavaksi tulevat myös muut suggestiot, joista voi "ryöpsähtää" kaikenlaista muuta, jotka nekin voivat olla jo entuudestaan jollain tapaa ankkuroituja (ajattele esim. sitä miten käsi liikkuu, kun annetaan kolikkoa jollain tietyllä asenteella tai minkälaisia uusia suggestioita herää, jos pyrkii kieltämään itseään ajattelemasta minkäänlaisia "rahanpummaajia"). Tällaisen viritelmän luominen vaatii käytännössä aina jonkin tietojärjestelmän tuekseen, mikä taasen kielii aina jonkinlaisesta systemaattisuudesta. Sattumallakin on rajansa.

Olennaisin varsinainen ongelma, häiritsijöiden itsensä kannalta, on se, että he eivät useinkaan ole kovin hyviä reaaliajassa suunnittelijoita, minkä vuoksi asioita kehitellään ikäänkuin toteutusvaihetta odottavaksi. Tilanteet voivat kuitenkin muuttua.

Kun joku hakee vaivaantuvaista esittävästi esille aiemmin julkaistua lehtijuttua siinä tarkoituksessa, että "katsotaan minkälaista sisältöä siinä jutussa on eli että onko siinä jotain vihjailevaa", jotta voi sitten todeta, ettei jutussa itsessään tai sen kuvituksessa ole mitään jutussa mainitsemattomaan ihmiseen henkilöityvää, ei siinä kenties vuosia myöhemmin ole suuremmin mahdollista loihtia esille aiempia konteksteja, layoutteja ja muuta kaikkea, jotka suoraan tai lämppäilevästi saavat useat lukijat tajuamaan jotain erikseen mainitsematonta. Täten, se joka yritti saada jotain henkilöä kanssaan samanmieliseksi kaiken sen suhteen, minkä on ajatellut olevan lehdistön edustajien pyrkimyksinä, on jokseenkin altavastaajan asemassa siinä kamppailussa.

Toisinaan kyseessä ei ole edes tarpeen olla vihjailusta, vaan silkasta käsitteiden ja skeemojen muistettavuuden uudelleenjärjestelystä, assosiaatioiden vaimentelusta ja muunlaisesta turmelluttamista joko ennalta tai "ihmismielissä jo olevaa muokaten". Vaikuttamistekniikoista löytyy toki sellaistakin, missä "yhdellä kertaa" saadaan tehtyä monille vaikeaksi ajatella jotain, mutta usein kyse on pitkäjänteisestä vaikuttamisesta, missä turmelluttamisella on sekä suvanto-, kiihdytys-, ylläpito- ja varmisteluvaiheita.

Yleisöstä puhuttaessa ei oikeastaan pitäisi tyytymän siihen, että käsittäisi yleisön pelkästään jonkin painetun lehden tai verkkolehden lukijoiksi, joiden vaikutelmat, muistiinjäävyydet ja mielen lämppäillyksi tulemiset perustuvat jomman kumman sellaisen hetkelliseen lukemiseen, sillä on myös nettiryhmiä, joille joku taho jakaa luvattomasti reaaliaikaista kuvayhteyttä tietyn käyttäjän tietokonelaitteiden näyttöpäätteillä olevasta ja tuossa jossain lehdessä tiedetään tästä pitkään jatkuneesta toiminnasta. Täten, kun tämä kohdeyksilö tulee vaikkapa aamulettujaan paistaessaan selailleeksi puhelimestaan kyseisen lehden verkkosivuja, muodostuu salakatselijoille jokseenkin erilainen kokemus lehdestä viestintävälineenä kuin niille, jotka ihan vaan lukevat lehteä itse, eivätkä tule päätyneeksi tietämään lehdessä olevasta sisällöstä jonkun toisen henkilön salatarkkailemisen seurauksena.

Molemmanlaisen yleisön tapauksessa kyse voi silti olla mm. käsitteiden ja mielikuvien turmelluttamisesta, sillä uutisia ja muita juttuja ilmestyy päivittäin niin paljon, että kohdeyksilö, johon saattaa olla hyvinkin vahvasti attribuoitu joitain käsitteitä, symboliikkaa, sanontoja ym., joutuisi melkoisille kilpasille ihmisten mieliin vaikuttamisessa voidakseen pitää entisenlaisen ehtana näitä käsitteitä, symboliikkaa, sanontoja ym. Jotkin sellaisista ovat voineet muodostua jonkinlaisen vahingon tai ennalta miettimättömyyden vuoksi, mutta joihin on voinut olla ihan tyytyväinen aina siihen saakka kunnes turmelluttaminen on päässyt liiaksi vauhtiin.

Toki toisinaan on myös sitäkin, ettei monellekaan kohdeyksilön tekemisiin liittyvästä vaikuttamista tietoisena olevalle juolahda mieleen, miksi tai miten jotain tietynlaista samanaikaisuutta on päässyt tapahtumaan. Esim. kohdeyksilö voi soveltaa johonkin tarkoitukseen tiedon semanttiseen analyysiin käytettävän MeaningCloudin ohjelmistorajapintaa (nyk. Redditin omistuksessa) ja sattumalta, jälleen kerran, Sanna Marin tulee ihan siinä lähihetkenä nauhoitetusti lausahtaneeksi "yhtään enempää tummia pilviä" kuin joku hänen avustajatiimissään oleva olisi jäsenenä siinä nettiryhmässä, joka salatarkkailee ja jossa kenties myös lukuisa määrä median edustajia mukana hyörii. Samalla simppelillä periaatteella voisi ounastella monenlaisen muunkin tapahtuneen olevan epäilyttävää, vaikka varmana pidettävyyden joutuisikin heittämään nopalla.

Irtoesimerkkejä

• Jos pitäisi ongelmoittaa monien ihmisten mielissä odottamiseen liittyviä konnotaatioita ja heidän henkilökohtaisia tuntemuksiaan siinä mielessä kuin se liittyy kirjoitusprosessin olemiseen parempi, kun antaa kirjoituksien kehittyä ilman kiirettä, alkuunhan päästään, kun..

• Voidaan myös tarjoutua muodostamaan odottamiseen läheisesti liittyvästä sanasta jonottaminen semiyhteisöllisesti tuotettu juttu..

• Senkin varaan voi laskeskella, että kun luovaan tuotantoon liittyvä odottaminen uhkaa henkilöityä jonkin tietyn henkilön tarjoomaan, voi pelailla ajoittamisella käyttäen jonkun toisen kirjoittamaa artikkelia pitkästymisestä, tylsistymisestä ja sairastumisesta, sekä paremman elämän loputtomasta odottelusta..

• Mainokset lukuisine toistoineen ja paljon ihmisiä tavoittavuuksineen käynevät hyvin myös "sanankaappaukseen"..

• Jos pitäisi saada loppumaan sellainen, missä kaikelle kansalle tutun kasvin pyöreistä muodoista juontuu liian helposti mieleen tietynlainen nettisisältö sen käyttämän kuvituksen vuoksi, voidaan käydä kuormittamaan käsitetajua..

• Etteivät vain jotkin eläimet assosioidu jotenkin oleellisesti nettisovellukseen, jolla on jotain liiallista tekemistä kenen tahansa julkaisemisen ja sisällöntuotannon kanssa..? Omituisilla eläinjutuilla ja muulla vähän pähkähullulla saanee jotain aikaan..

• Iltalehdellä ollut aikoinaan jokseenkin kummallinen käsitys hyvistä kuvituskuvista. Jos tuota asettelua yrittää lukea, siinä taidetaan sanoa jotain peiteasussa toimimisesta, jonkin työntämisestä nenään ja ihmisen kykenevyydestä olla halutessaan erilainen kuin jonain toisella hetkellä? Alemmat kuvat vuoden 1990 elokuvasta Total Recall.

Isosti mokailut, tulivat tekijät tai aiheuttajat tietoon tai eivät, saadaan uutisoituna tuntumaan helposti siltä, että "eihän tällaista pidä/saa tapahtua" ja että "jos vain olisi osaavammat tekijät asialla, tällaista ei tapahtuisi". Hieman lehtiotsikoiden ja uutisen kirjoittajien nimillä pelaamista, niin saadaan monien lukijoiden ajattelua ohjatuksi sen verran, että mieleen juolahtaa joku tietty henkilö, jonka mahdollisuuksia on tarkoitus hiukan vahingoittaa nakertamalla hänen mainettaan tai muuntamalla hänestä mieleenjuontuvia fiboja. Kun yrityksiin rekrytoijat huomioivat tämän vihjailun tai siitä heille erikseen kerrotaan, he voivat toistuvan samankaltaisen vihjailun vuoksi laittaa hänet jonkinlaiselle mustalle listalle sen estämiseksi, että tämä joku henkilö pääsisi edes työhaastatteluun oman alansa yrityksiin, sillä eihän sitä nyt sellaista haluta palkattavan, joka toisi muassaan myös fiboja, jotka voisivat vahingoittaa yrityksen imagoa julkisanomattomasti. Iltauutiset sitten toisenlaisine vihjailuineen sisällyttämänsä insertin taustatapahtumien (taustalla tapahtuvien) avulla ja aamulla vielä vähän lisää vaikkapa haastateltavien henkilöiden nimien ja olemuksen avulla. Tämä kaikki vihjailu voi tapahtua ilman, että vihjailun kohteena oleva henkilö tulee ehkä ollenkaan tajunneeksi tai edes tietoiseksi, että jotain häneen kohdistuvaa on meneillään.

Irtoesimerkkejä

• Jääkiekkojään teko ei ollut onnistunut, pankin asiakkaiden tileillä eri määriä rahaa kuin mitä oikeasti onkaan, ikivanhan sillan romahtamisen estämisessä ei pelkkä moderni valvontakamera riittänytkään..

• Kaduille oli päästetty aivan liian suuria ihmismääriä kerralla, kaupunkinympäristöön rakennettu väliaikainen telinesilta romahtaa..

• Taas on junaliikenteessä vikaa aseman aikataulunäyttöjä ja mobiilisovellusta myöten, junat myöhästelevät, ihmiset eivät ehdi paikkoihin, rakennustöiden yhteydessä joku menee vaurioittamaan tietoliikennekaapeleita saaden vilkkaan lentoaseman toiminnan pahasti sekaisin..

• Tietokoneohjatun junaradanhallintajärjestelmän piti olla täysin varmatoiminen kaikkine varotoimintoineen, junia törmäilee toisiinsa kovalla vauhdilla, makaronien valmistukseen tarkoitettu prosessi menee rikki laiterikon vuoksi, nälkäiset ihmiset odottelevat kuukausia korjaantumista..

Viestintäalan organisaation yksikkö, joka julkaisee joka päivä kaikenlaista audiovisuaalisesta aineistosta verkkouutisiin, ei muunnu ajan mittaan sillä tavoin sujuvasti toimivaksi yhteisöksi, jonka kaikki tekeminen olisi sen viestinnän vastaanottajista yhtälaisesti vääränlaisista tarkoituksista ja tavoitteista vapaata.

Kun esim. Iltalehdessä on tehty päätös käyttää kuvituskuvaa, jossa suosituksi luonnehditulla ihmisellä ja hänen läheisillään on "viivamaiset" hymyt, olisiko aivan tolkullista todeta, että Iltalehti teki päätöksen julkaistu juttu, jossa on kyseisenlainen kuvituskuva vai olisiko paremmin järkeenkäypää, että toimittajakunnalla on artikkelien ja uutisten tekemisen puitteissa jonkinlainen vapaus "kikkailla", jos tehdyn valinnan tökeryydestä huolimatta varmistuu esim. yksinkertainen pidempiaikainen mieleenjäävyys?

On spekuloivaa tehdä olettamuksia siitä, miksi vaikkapa ns. iltapäivälehden toimituksessa olisi kauttaaltaan "ok" häseltää ja julkaista sellaisia juttuja, jotka aivan taatusti koettaisiin yleisesti tökeröksi, töykeäksi tai huonoa makua ilmentäväksi, mutta lehtien toimituksissa käytäneen varmasti ajan mittaan vähintäänkin intuitiivisesti tunnistamaan, mistä ei tule ns. sanomista ainakaan esihenkilöiden tai ylempien toimihenkilöiden suunnalta ja mihin melkeinpä rohkaistaan, minkä taasen pitäisi jossain vaiheessa saada jotkut toimituksessa miettimään "onkohan tämä enää oikein jatkaa tällaisilla linjoilla". Kyllähän fiksut toimittajat (ja kuvittajat, valokuvaajat, koodaajat ym.) tajuavat senkin jollain tavoin merkitykselliseksi edustamansa lehden kannalta, miksi yhtenä päivänä on juttu hi-tech -laatuisesta avustetun kuoleman välineestä ja seuraavana päivänä kerrotaan ihmisten oikeistolaisten asenteiden olemisesta voitolla, sekä siitä, kuinka huonosti suomalaisetkin osaavat ihmisiä kohdella, kun kyse on Suomen natsi-Saksaan passittamista sotavangeista. Nuo viimeisimmät olivat itse asiassa Helsingin Sanomista.

Iltapäivälehdet ovat luvanneet, etteivät enää tee "klikkisaalistajajuttuja", mutta vaikka juttujen otsikoiden lupaavuus täsmääkin kelpoisasti juttujen sisältöön, keinoina pitää lukijat/kokijat näiden julkaisujen käyttäjinä ja enemmänkin, pitämään niitä luontevana jatkeena ajattelulleen, on mm. sisällyttää niiden jokapäiväiseen viestimiseensä mukaan irrallisia juttuja, jotka jollain tavoin sykähdyttävät, herättävät emootioita, tungettelevat, laittavat keskittyneesti miettimään useammaksi minuutiksi, viehättävät, edustavat kodeissa tavanomaisesti puuhasteltavuutta, esittävät jotain höpsöä tai muuten valmistelevat mielessä eräänlaisia "kiinnityskohtia" muulle viestinnälle jäädä lukijan mieleen hengailemaan pidemmäksi aikaa.

Verkossakin julkaiseville tahoille on tärkeää, että sisällön julkaisemisesta huolehtivilla henkilöillä on näppärät välineet sen hallitsemiseen, miltä juttuvirta ja juttujen asettelut lukijalle näyttävät, miten niissä olevien yksityiskohtien huomioitavuutta saadaan varmistelua, miten tietyt artikkelit ja uutiset saadaan olemaan jäämättä ilman huomiotta, miten varmistellaan lukijoiden aiemmin huomioiman/lukeman juontuvuus mieleen, kuinka onnistutaan pitäytymään tyylillisesti yhtenäisenä ym. Kuten eräältä ajanjaksolta yle.fi:n uutisointia voi nähdä, Ylellä on ollut intressiä leikitellä värisävyllä, saaden sellaista ilmentymään useissa lyhyen ajanjakson aikana julkaistujen juttujen kuvituksessa. Kyse on voinut olla manuaalisista kuvavalinnoista-/kokeiluista, mutta voi olla ollut myös jonkinlaisen automatiikan tekemää.

Olisi myös jokseenkin erheellistä olettaa, että uutisviestimet eivät sopisi keskenään minkälaisia juttuja ne milloinkin julkaisevat. Saattavatpa antaa toistensa tietojärjestelmien tutkiskella ohjelmistorajapintojensa kautta, mitä on milläkin minuutilla kehitteillä, jottei toimittajien tarvitse käydä tarttumaan puhelimeen ja sillä tavoin sopia juttuaiheista. Toisaalta, ei sekään aivan pois suljettu mahdollisuus ole, etteikö toisen julkaisun sisältöjä silmäilemällä joku voisi olla saanut idean siitä, minkälainen juttu toiseen lehteen pitäisi kirjoittaa, mutta ei niitäkään juttuja varmaan ihan parissa minuutissa kirjoitella. Etelä-Saimaasta on tullut huomioitua poikkeuksellinen huomionosoitus vekotinkehittelijätaituruutta kohtaan melko samoilla minuuteilla julkaistuna, kun Ilta-Sanomat julkaisee lukijakyselyyn perustuvan jutun "Suomen MacGyverista", joka "valmistaa lähes kaiken itse".

Paljon synkemmästi olisi kuitenkin todettavissa, että mediayhtiöiden jossain määrin aitokin kilpailu saa niitä haluamaan kehittyä tavoilla, joissa niiden yhteiskunnallinen merkitys on kiistämättömästi tunnistettavissa ja niiden olemassa olo jokseenkin välttämättömäksi myönnettävissä. Merkittävänä pysymisen vaikeus voisi tulla imagoa pitkäaikaisesti rapauttavalla tavalla esille ja tajuttavaksi, jos mediayhtiö joutuu tekemään noloja korjausliikkeitä esim. taloudellisen ahdinkonsa vuoksi, joten tällaisen skenaarion toteutumisen estämiseksi tehdään paljon aavistelevaa riskiarviointia, missä jopa yksittäinen kansalainen tekemisineen voidaan nähdä uhkaksi. Kysy vaikka Venäjältä.

Varmistellakseen erilaisia de factoja ja status quoja kuten mediayhtiöihin suhtautumisia, eivät perusteet johonkin tiettyyn ihmiseen kohdistuvaan hybridiviestintään juonnu vain ja ainoastaan jonkin yhden, yhteiskunnallisesti merkittävän tahon päätöksistä, vaan esim. sanomalehden toimituksen joku osuus täydennettynä mediayhtiön jonkin toisen osaston henkilöillä ja joillakin yhtiön ulkopuolisilla toimijoilla voivat tottuneesti aiheuttaa tietylle yksilölle jatkuvaa ahdistuneisuutta, ärsyyntyneisyyttä, haittaa, mainevikaisuutta, muistuttamista ym. sen vuoksi, että muut tahot voivat sitten kanavoida aiheutunutta vaikutusta tavoilla, jotka saattavat viedä tätä jotain ihmistä kohti köyhistymistä, erakoitumista ja inhon tunteita -- ja mitä sitten voitaisiin kanavoida muihin tarkoituksiin, jotka tekevät hänen sosioekonomisesta asemastaan entistä huonomman.

Koska mediayhtiöt paljolti hallitsevat mediamaisemaa, eivätkä kansalaiset ja muut ihmiset osaa kovin hyvin ilmaista kaipuutaan muunlaiselle yleiselle tiedonsaannille, saadun tiedon sisällölle ja kokemuksiensa erilaistumisille, ihmiset yleensäkään eivät edes tajua, kuinka Suomi on hissukseen saatu järjesteltyä sellaiseksi, ettei median ja heidän salaisten sidosryhmiensä edes tarvitse tehdä kovin monien kohdeyksilöiden vuoksi sellaista sisältötuotantoa, mikä on suunnattu a) tavalliselle yleisölle, b) salaiselle yleisölle ja c) täsmäkohteelle, vaan voi olla, että sitä jotain yhtä varten vain on se, mikä riittää. Vaikuttavuuden varmistamiseksi on sitten kaikenlaista street level -avustajaa ja muita henkilöitä, jotka a) estävät kohdeyksilöä vaimentamasta vaikutuksia, b) ylläpitävät sirkushuvin tuntua salaiselle yleisölle ja c) konvertoivat lisää salaista yleisöä tavallisesta yleisöstä. Tietenkin myös läpeensä valheelliset uutisoinnit ovat mahdollisia suostuvaisten ihmisten lavastellessa tilanteita ja joissakin narratiivisäikeissä on jatkuvuutta ja sivujuonteita jo pitkältä ajalta.

Eräs Wille Rydman varmaan ilahtuu, että mainitsee tässä yhteydessä hänestä, mutta jos Google-hakuun laittaa "Lost Illusions review", löytyy runsaasti elokuva-arvosteluja (kuten esim. https://www.nytimes.com/2022/06/09/movies/lost-illusions-review.html) vuonna 2021 julkaistusta elokuvasta sen päivän tienoilta, jolle Helsingin Sanomat halusi ajoittaa eräänlaisen hyökkäykseksikin luonnehditun häntä kohtaan (19.6.2022). Sattumoisin tämä tapahtui jokseenkin heti julkkisoikeudenkäynti Depp ja Heard päätteeksi. Lost Illusions on sillä tapaa asiaan liittyvä, että kyse on elokuvasta, missä lehden toimitus mm. ottaa vastaan maksuja parempia arvosteluja vastaan ja on muutenkin pöyhkeän ja valehtelevan tärkeä osa yhteiskuntajärjestystä.

Valtamedian julkaisujen tekijöille ja jonkinlaisiin yhteisiin tietopooleihin on kertynyt tietoa ja yksityiskohtia kohteena olevan henkilön elämästä, minkä lisäksi myös monenlaisten ennusteiden tekeminen tapaa luontua. Toisinaan valmista juttua, joka olisi kauttaaltaan personoitu vähintään mainittuihin kolmeen yleisöön vaikuttavaksi, ei ole, jolloin "tärkeän ja merkittävän hetken" tullen saatetaan tyytyä esim. siihen, että a) koetaan unohduttaa jossain yleisön osassa, että kohdehenkilö on aikoinaan kokenut jonkinlaista, on joskus osoittanut tajuavansa jonkinlaista tai kykenee siihen nykyiselläänkin, on paremmanlaatuisesti jostain pitävä kuin moni muu tjm. ja b) pyritään ainakin yrittämään turmella kohdeyksilön mahdollisuuksia muistella selkeähkösti jotain mennyttä aikaa, käyttää jotain ajateltavissa olevaa osana jonkin muun ajattelun mieleenjuontumien apuna, tehdä ikävämmäksi lähteä mentaaliselle aikamatkalle jonnekin tiettyyn paikkaan, kuvitella voivansa elää jotenkin samankaltaisesti kuin aiemmin tjm.

Täten, kun Helsingin Sanomissa mainitaan henkilöllä olevan monia hattuja, on ajoitukseen syynä mm. kohdehenkilön joutuminen tilanteeseen, jossa RedHatin tuotteen CentOS käyttö joudutaan lopettamaan ja siirtymään käyttämään Linux-jakeluista joko RockOS:ia tai AlmaLinuxia, niiden ollessa ainoita, jotka ovat CentOS:n kanssa riittävän yhteensopivia, sekä tilaisuus härvätä moniosaajuuden käsitteellä. Eräässä verkkoryhmässä esitellään samoihin aikoihin monenkertaisesti saman käyttäjän toimesta samaa kirjaa, jossa on kaikenlaisia tyhmännäköisiä hattuja lampunvarjostimista alkaen. Tai kun palauttelee laajalti mieleen aikoja, jolloin oli töissä Ruoholahdessa, yrityksessä, jonka osakkaalla oli (on) yritys nimeltä Small ja jossa työskentelyn aikana tuli tietämättömyyttään menemään pienieleiseen elokuvateatteriin katsomaan argentiinalaisen elokuvan, jossa päähenkilö surmaa naisia, jotka pilkkaavat häntä siitä, että hänellä on pieni p.., samainen helsinkiläisyyttä jo nimessä edustava sanomalehti ottaa julkaistavaksi jutun 17-vuotiaasta Littlestä, joka matkaa ulkomaille opiskelemaan.

Irtoesimerkkejä

Nämä seuraavat esimerkit on kirjoitettu kuin olisi pidetty satavarmana, että ne on tarkoitettu vihjaavan tietystä samasta henkilöstä eli todennäköisyydet nollasta sataan on pyöristetty sadan prosentin todennäköisyyttä lähenteleväksi. Tarkoitus on antaa lukijalle mahdollisuus miettiä, mitä jos todella olisikin niin, että medialle on tavanomaista hyökkäillä vihjailuineen.

• Mediatekniikan opintojen aikaisten muistojen pitämistä isoloituneena ovat monet valtavirtaa edustavat tahot koettaneet vaikeuttaa koettamalla ajoittaa tuota mennyttä aikaa ja jotain toista mennyttä aikaa yhdistävyyttä hetkiin jutulla, jonka ajoittaminen saadaan tekoälyn analysoiman perusteella tulevan luetuksi/selatuksi sillä hetkellä tai heti sen jälkeen, kun tietokoneen ääressä on ollut meneillään jotain kyseiseen juttuun yleisluonteisesti tai erityisesti assosioituvaa. Täten goottikotisuus ja valkoisuus olisi tarkoitettu viittaavan iltalukion aikaiseen opiskeluun, missä useilla kursseilla oli toista vuotta mukana gooteiksi naamioitunut nuori pariskunta, sekä valkoisuus ja värjääminen olisi tarkoitettu viittaavan mediatekniikan aikaisiin omien kasvojen meikkaamiseen hieman smoothimmaksi ja värisävyltään vaaleammaksi. Teorioissa lienee ollut, että kun näitä aikoja ei ole usein muistelemassa, niiden muistettavuutta ym. voidaan koettaa muokata eräänlaisilla yllättävyyksillä, vaikkei ihan tuolista ylös hypähdäkään.

• Kotimaista uutistarjontaa käytettäväksi lienee jatkuvasti paljon Suomenkin kokoisessa maassa, joten sieltä löytynee helpostikin mediatekniikan opiskelujen aikaisessa opiskelupaikkakunnassa tapahtunutta, johon liittyvät seikat saa kätevästi assosioitumaan johonkin sellaiseen, jota on nykyhetken paikkeilla valmisteltu useiden paikkakuntalaisten osalta jo pitkään. Täten STT:n juttu varjoliitäjästä, joka menetti varjoliitimen hallinnan ja putosi mäntymetsään, voisi olla eräänlaista jatketta batmanintapaisuuksiin vertautumisille, missä assosiaatiohömppä on alunperin saanut alkunsa kaduilla jo vuosia laahustaneesta henkilöstä, jonka sininen tuulitakin tapainen on selkämyspuolelta sen näköinen kuin siitä olisi katkaistu viitta pois ja jäljellä jäänyt vain jonkinlainen lyhyt lapaluihin asti yltävä kaistale.

• Tämä mainittu laahustajatyyppi on Lappeenrannassa koetettu väen vänkää saamaan assosioitumaan vielä aiempiin menneisyyden hetkiin, jolloin ei kaduilla, mutta tuttavapiirissä oli Joel-niminen henkilö, joka hiukan korston kokoisena pitkänä miehenä ja herkästi päällekäyvän kuuloisen puhetapansa osalta vaikuttaa ajallisesti etäämmältä ajatellen paljolti sellaiselta, miltä tietty laahustajatyyppi saattaisi kuulostaa, jos hänen joskus kuulisi puhuvan. Tämäkin yhtäläisyys on Lappeenrannassa laajalti tiedettyä. Tällainen vähä ei kuitenkaan medialle riitä jutun luettavaksi ajoittamisen perusteeksi, vaan siihen täytyy saada jokin twisti, mikä usein tarkoittaa jonkinlaisella pedofilialla ja lapsiin sekaantumisien mielikuvien ymppäämisellä muiden lukijoiden vahingossa tajuttavaksi, sekä siinä samalla vihjatun henkilön asiallisessa tekemisessä käyttämän symboliikan, kuvituksen tjm. turmelemista vääränlaista vertautuvuutta käyttäen.

[poistettu: kuva, jossa kaksi 5-vuotiasta lasta, joista toisella käsissään, vertautuvuuskäyttöiset, tikarimaiset leluesineet, kuvatekstissä "rakensivat lelunsa itse" ja "siirtyivät touhuamaan kahdestaan päiväkotihuoneeseen", tekstissä "lapset voivat leikkiä pois näkemäänsä pelkoa ja ahdistusta"]

• Valtavirran medioilla on kyvykkyyttä kirjoittaa näennäisen "yhteiskuntarauhaa rakentavasti ja ylläpitävästi", mutta lukuisat saman henkilön härnäämiset saavat niitä bongaamaan tilaisuuksia ympätä samaan kirjoitteilla olevaan juttuun jotain mainittua laahustatyyppiä ja tiettyä kohdehenkilöä ikään kuin yhdistävää, kuten Iltalehden artikkelissa "Sinkkumiehet kertovat kovista paineista", missä Arttu ja Marko eivät ole saaneet naista aikoihin. Mainitun Joelin lisäksi on muitakin ihmisiä, joiden olemusta ainakin tietyn elämänvaiheen osalta on pyritty assosioimaan väen vängällä laahustajatyyppiin kuten erästä Artoa. Arttu ja Arto, eipä niissä niminä paljoa eroa.

• Toisinaan täydentävä pirunmoisuus piilee yksityiskohdissa kuten Ylen jutussa, missä tekstin kirjoittajan Twitter-käyttäjänimessä on sana "mama". Kuvitukseen on saatu mukaan runsaasti sellaista, mikä on mainittuun laahustajatyyppiin jo melkeinpä arkkityyppisesti attribuoituvaa kuten kassisuus, vyölaukkuisuus (tässä tosin crossbody bag) ja raitapaitaisuus. "Tökkäävä satula" ja sana muovikassit erikseen jutun tagina, sekä otsikossa. Ihan tavallista Ylen kikkailua.

• Uutisointien ja artikkelien seasta löytyy aina sopiva slotti, jos sinne täytyy saada mainos, jolla vaikutetaan ihmisten tuntumiin ja näkemyksiin kohdehenkilöstä nähdessään tätä tietyissä olosuhteissa tietynlaisena. Täten kun on ensin käynyt ostamassa Stadiumista lenkkeilyssä käytettävät housut, joissa ei kuitenkaan ole vetoketjua tai muuta sulkemismekanismia sen sivutaskuissa, näyttävät taskut lenkkeillessä repsottavan auki suunnilleen yhtä paljon kuin mitä Freedom Rahoituksen mainoksessa näkee olevan avoinna lompakkoa. Alkoikin samana päivänä, kun kävi ostoksensa tekemässä ja jatkui pitkän aikaa.

• Sehän on tietysti ihan ymmärrettävää, että valokuvatessa jotain tilannetta kadulla, siellä saattaa kulkea ihmisiä johonkin suuntaan ja jotka saattavat päätyä kuvaan mukaan. Sekin on tietysti ymmärrettävää, että tapahtumapaikkana ollen Pariisi ja tapahtumana kirjepommin aiheuttama uhka, kansainvälisestä kuvapaljoudesta ei ole valittavissa uutisen kuvitukseen kuin sellainen, missä huomio kiinnittyy aiheen mukaisen sijaan kadulla kulkijaan, jolla on sattumoisin häirinnän kohteena olevan henkilön itsekin omistamat, mutta harvoin käyttämät Dieselin Zatiny-housut, H&M:ltä aikoinaan ostetun army-henkisen takin tapainen takki, jonka kanssa tuli aina käytettyä huivia juuri tuohon tyyliin kuten kuvassakin. Hiuksia ei aivan noin vähän, mutta hiukan vähenemään kuitenkin. Tässä on hyvinkin todennäköisesti ollut tarkoituksena jatkaa sitä lukijoille vihjailemista, mihin ovat sisältyneet monenlaiset massamurhaajat ja tuhoamista aikoneet kuten Breivikit ym. Mitenkähän kyseinen kulkija alunperin päätyi kuviin mukaan?

• Sukunimellä vihjaamista ja jokseen raisusti esiteltyä hiusten vajenemista Me Naiset -lehdessä (Sanoman lehtiä).

• Kärsimyksen poistaminen (eng. abolish suffering), hedonismi ja transhumanismi ovat herkkiä aiheita valtavirran medialle, sillä ne ovat vuosikymmeniä koettaneet pitää sellaisista kirjoittelun erittäin vähällä, joten kun tarkoitus on sitten kerrankin julkaista juttu "Kahdeksan tapaa estää vanhenemista", niin pitäähän sitten samojen aikojen tienoille ympätä mukaan juttu raihnaisesta Aulis Lintusesta, jonka ovat pitäneet kunnossa kaurapuuro ja liikunta, sekä juttu 14-vuotiaan raiskanneesta lintuharrastajasta. Ihan tavallista Helsingin Sanomilta. Ilta-Sanomien juttua muokattu myöhemmin ja mm. vaihdettu otsikko muotoon "Bongariliiton johtohahmo tuomittiin seksuaalirikoksista".

• Ihan niillä minuuteilla, kun laittelee YouTubeen testivideoita muiden vauhdilla ajeltujen autopelien ratojen ja reittien gameplay-videoiksi, alkoi useissa uutismedioissa olla uutista 94-vuotiaasta vanhuksesta, joka ajelee 169 km/h autollaan ja jonka poliisi joutui pysäyttämään.

• Toisinaan ei tarvita edes kummempaa vaivannäköä tai valmistelua, jotta juttu toimii vihjailevasti ainakin joillekin, joilla on intressiä ajatella ikävästi ja joiden mieli on jo valmiiksi sopivasti pohjusteltu. Vähän mainintaa siltojen alla vuosien ajan asumisesta ja nimeä, joka onnistuu assosioitumaan häirinnän kohteena olevaan ja siinähän se joillekin mukava mielikuva alkaakin jo muodostua.

• Monissa paikallisyhteisöissä ja vähän muuallakin ollaan hyvin tietoisia, kuka aikoinaan piirteli Markosta kuvaa Chaplinina, koiran kanssa. Mitenkähän se pääsi tapahtumaan, että joku "chapliniksi" kutsuttu päätyi kekkuloimaan ajoradalle?

• Javanainen on hassu sukunimi, joka varsinkin Java-ohjelmistokielestä tietäville ja niille, jotka tietävät jonkun käyttävän erityisesti sitä ohjelmoimiseen, voi olla vaikea ajatella ihan vaan sukunimenä. Artikkelissa käytettynä kaikenlaiset erikoiset luonnehdinnat päätynevät helposti analogisen tuntuisiksi suhteessa siihen, minkälaista ohjelmoidessa voi esiintyä kuten tässä kääreisyys ja paketit, missä jokainen ostos käärittiin erillisiin paketteihin kaupan paketointipisteellä ja mikä oli sitten eräänä erikoisen käytöksen piirteenä muiden häntä kohtaan muodostamissa arvostelevissa mielipiteissä.

• Ei jää sukulaisetkaan rauhaan, kun täytyy päästä jotenkin kytkeytymään mukaan siihen, kun häirinnän kohteena oleva käy pitkän aikaa läpi sukulaisista otettuja valokuvia, heidän Facebook-sivujaan ym. ja keskittyy näin tehdessään tiettyyn valikoimaan sukulaisia. Eräänä menneisyyden höhlänä tapahtumana sellainen, missä enon vaimo kuvailee anekdoottisesti vailla mitään erityisen selkeää tarkoitusta, kuinka hänen poikansa sai vahingossa siskonsa päälleen ruiskuttamaa hajuvettä oltuaan siskon takana suihkutuksen aikana. Eihän kukaan oikeasti muuten vaan kerro moista ellei ole juttuaiheet aivan lopussa ja kyseisellä henkilöllä ne eivät ole tainnneet olla lopussa koskaan. Löytynyt sillekin tapahtumalle reitti nykypäivään jonkun muille kertomana. Lehdistön edustajalla on sitten ollut muutama ehkä soveltuva ja jokseenkin äskettäin toisaalla uutisoitu aihe, joista valittavuuteen hän ehti saada vinkin hyvissä ajoin, sillä sukulais-selvittelyt ehtivät kestää neljättä tuntia.

• Elokuvan Ninth Gate katselun jälkeen..

• Samankaltaisuus aiemmin huomioituihin samankaltaisuuksiin nähden..

• Toisinaan juttuja julkaiseva taho noudattaa täsmälleen omaa julkaisuaikatauluaan, mutta antaa muille tahoille mahdollisuuden sovitella häirintää siihen, mitä on tulossa julkaistavaksi. Tällaisen vuoksi lenkkeilemisiä tultiin eräänä iltana ohjanneeksi sellaiselle reitillä, mikä tulisi kulkemaan siitä kohdin, missä ala-asteen biologian tunnilla käytiin hakemassa tien vierellä olevasta metsästä kasveja, jotka sitten litistettiin kirjan tjm. välissä joksikin aikaa, jotta ne saisi mahdollisimman littanaksi (vrt. Hydraylic Press Channel ja kirjapaino). Spatiaalisesti eli maantieteellisen etäisyyden puolesta kyse oli vajaan sadan metrin etäisyydellä aiemmin rannan äärellä sijainneesta puisesta rakennelmasta, jossa oli runsaasti pukuhuoneisuutta ja mihin se oli tilana tarkoitettukin. Tulin kaverini kanssa sytyttäneeksi siellä pienen tulipalon, mikä sitten kantautui tietona nykypäivään asti (vrt. Neronleimaus).

• Ettei tuollainen asento olisi kuitenkin vähän hankala? Posket kestävät paremmin, kun sormilla painamisen voiman saa jaettua useampaan eri kohtaan.

Kuten on olemassa markkinoiden kyllästymistä (eng. market saturation) sen vuoksi, ettei ihmisille pystytä tarjoamaan vielä jotain erilaista ihmisten ollessa jotenkin kummallisen tyytyväisiä käsityksiinsä siitä, minkälaista on jo tarjolla ja tiedettynä, myös uutisoinnissa jostain aihealueesta tapaa tulla vastaan jonkinlaiset rajat sille, missä määrin ihmiset jaksavat muokata käsityksiään tuohon johonkin aihealueeseen kuuluvasta. Hermoverkkoja ajatellen syytä lienee siinä, että ihmisistä on mukavampaa kokea voivansa olevan kyvykäs muistamaan helposti, mitä johonkin aihealueeseen kuuluu hyödyntämällä tiedostamattaan sitä, että samanaihealueiset asiat ovat sillä tapaa toisiinsa kytkeytyneitä, että yhden sellaisen ajattelu tekee helpommaksi ajatella niitä muitakin niiden tullessa lämppäillyksi siinä ohessa. Tietenkään asiat eivät ole hermoverkkojen tasolla samankaltaisen tarkkarajaista kuin ne voisivat olla semanttisella, merkityksien tasolla, joten se mikä milloinkin, kenenkin kohdalla, on aihealue, ei pitäisi, mutta tuleepa kuitenkin, jokseen sumeasti hahmotetuksi.

Käytännön elämässä uutisoinnin vaikutus ilmenee siinä, kuinka ihmiset eivät osaa ajautua pois sellaisista opituista syistä, joilla he tulevat joidenkin muiden ihmisten toimintaa selittäneeksi toisilleen. Tällöin pääsee tapahtumaan jopa aivan älyttömiä käsityksien eräänlaisia pyöristymiä, mihin ei saada kenties minkäänlaista korjausta muiden ihmisten toimesta, koska.. konformismi (tai yhdessä harrastettu valehtelu). Toisinaan ihmisten ajattelun eräänlainen laiskuus johtuu siitä, että he eivät jaksa kuvitella mielessään tapahtumien kulkuja, joten he tyytyvät attribuoimaan ihmisiin jotain sellaista, joka on lukuisten toistojen ja keskinäisten viittailujen vuoksi liiankin hyvin opittua. Tällaiset attribuoinnit ja yksinkertaiset assosiaatiot ovat myös helppoa jaettavaa puheen avulla tapahtuvan viestinnän muodossa, sillä ne eivät vaadi viestijältä, eivätkä viestinnän vastaanottajalla kovinkaan kummoista eli kognitiivinen stressi olisi jokseenkin vähäistä. Ihminen kun tapaa olla sellainen aivojensa energiansäästäjä.

Jotkut saavat suorastaan palkkaa siitä, että esittävät muille ihmisille (tuhansille) näennäistä huonouttaan ihmisenä ja on ihmisiä, joiden elämää pidetään sillä tapaa vaikeana, että he tulevat ilmentyneeksi muille ihmisille huonommanlaisena pelkkää elämänvaikeuttaan ja on ihmisiä, joilla ei sinällään ole niin vaikea elämä, mutta joiden annetaan ymmärtää olevan jonkinlaisia, minkä muut ihmiset sitten totena ottavat, kun eivät ehkä muutakaan osaa. Teennäisesti omituisia haahuilijoita esittävien eräinä käyttötarkoituksina on pitää ihmisten mielissä se mahdollisuus, että joku tietty muu tyyppi on ikään kuin "samaa sarjaa" näiden omituisten haahuilijoiden kanssa, jos tuolla jollain on liian usein yllään tai mukanaan jotain samankaltaisesti liian erikoista, liian väärää tai liian samaa; tuolla jollain on samankaltaisesti liian usein liian poikkeava käytös, ilme, hiukset, suunta, tavoite tjm.

Motivaatioita väärän vaikutelman jostain ihmisestä antamiselle on monenlaisia rahakompensaatioista sosiaaliseen hyväksyntään, jos kyse on näistä omituisista haahuilijoista, mutta toisaalta omituisten haahuilijoiden luokittelemisessa voisi mennä harhaan olettamalla, että kyse on joistain ns. huono-osaisista ihmisistä, vaikka onhan heidänlaisissaan myös esim. yliopisto LUT:n opiskelijoita, vaikkakaan ei välttämättä niin usein. Mukana olevat parempi- ja huonompiosaiset voivat kaikki olla yhteisen tietojärjestelmän avulla ajoitetun, koordinoidun toiminnan ohjeistamia ja kun tarkoitus on jotakuinkin yhteinen, ei osallistuvien puolella ole jatkuvaa jaottelua parempi- ja huonompiosaisiin, vaikka toisinaan saatetaan toisistaan lausahdella mielipiteitä, joilla ilmaistaan haluttomuutta olla missään muussa tekemisissä joidenkin heidän kanssaan. Samainen tietojärjestelmä kaikkine integraatioineen mahdollistaa tai ainakin avustaa käyttämään toimintaan sisänsä kuulumattomia, toisin perustein omituisia haahuilijoita olemaan kohdeyksilön havaitsemana läsnä jossain, vaikkakin ilman haitantekotarkoitusta, mutta kohdehenkilö ei välttämättä saa selkoa siitä, onko tämä joku toisenlainen omituinen haahuilija "millä asialla".

Kun erityisen omituisten haahuilijoiden kerran tai moneen kertaan havainnoijista sitten myöhemmin tulee jonkin alan opiskelijoita ja he valmistuvat johonkin ammattiin kuten terveysalalle, niin mitenkäpä heidän aiemmin elämässään suorittama, omituisten haahuilijoiden ohjastama suhtautuminen ihmisiin ja vaikutelmien muodostuneisuus vaikuttavat heidän työhönsä/elämänasenteisiin? Tai kun paremmin, mutta vain kohtalaisesti, pärjänneet saapuvat keski-ikäänsä tjs., mitenkä herkästi he ovat aiemmin elämässään saamiensa vaikutteiden vuoksi vaikkapa solvaamassa, ärsyttämässä tjm. sellaisia ihmisiä, jotka vaikuttavat tulevan pärjäämään heitä paremmin, mutta joilla alkaa vaikkapa ikänsä puolesta olemaan luullun "kiire"?

Jos monesti tulee luulluksi/koetuksi yhdeksi näistä jonkinlaisista omituisista haahuilijoista, voi häneen alkaa kohdistua vihjailua eri viestintäkanavissa tai arjen tilanteissa, sekä erilaisia tietoturvaongelmia käyttäen käydään häiritsemään hänen immersiivisiä kokemuksiaan esim. tietokonepelejä pelatessaan sellaisella ajoituksella, missä meneillään on jotain kohdehenkilön tietämään omituiseen haahuilijaan assosioituvaa, joka on myös ollut eräs sellaisista omituisista haahuilijoista, jotka ovat kymmeniä tai ehkä jo satoja kertoja osallistuneet häneen kohdistuvaan häirintään.

Onko sitten kyse sellaiseen omituiseen haahuilijaan viittaamisesta häirinnän keinoin, joka ei edes saa mitään rahallista tai muutakaan kompensaatiota, vaan joka vain ärsytetään asunnoltaan pois tietyin ajoituksin, vihjailu siitä, että pyrkimyksenä on aiheuttaa häiritylle elämäntilanne, jossa hän olisi yksi omituisista haahuilijoista, voi olla ahdistavaa vihjailun kokijasta. Tosin, vihjailu ei tässä ole välttämättä edes hyvä sanavalinta, sillä häirinnällä vaikuttamisen kokemisen hetkellä, ei välttämättä ole selkeästi tunnistettavissa "mitä tässä/tällä tarkoitetaan sanoa", sillä esim. pelien pelaamisen ja YouTube-videoiden katsomiset eivät välttämättä etene minuuttiaikataululla, joten häirintää ajoittavat voivat joutuvat hötkyilemään ja hätäilemään häirinnän yrittämisissään.

sijainnin tekeminen merkityksellisen tuntuiseksi

esim. Jokin sijainti metsässä, jossa käy lenkkeilemässä voi tietyn reittiosuuden kulkemisen aikana tuntua merkitykselliseltä itselle silloinkin, kun siinä ei jonain kertana suoranaisesti näytä olevan mitään erityistä, mutta jossa on aiemmin toistuvasti esiinnytetty jotain outoa, poikkeavaa, ärsyttävää, epäilyttävää tai muuta helposti mieleen jäävää.

ohjattuna kulkemaan tietyn saman asian havaituksi tekemää reittiä

esim. Jonkin tietyn autolla kuljettavan reitin varrella ollessa jotain paikoilleen kiinnitettyä, joka jo sellaisenaan kuten värityksensä puolesta erottuu ympäristöstään, muodostuu itselle ajoittain merkitykselliseksi, hitaasti mieleen nousten, muiden ihmisten ohjailtua aiemmin kulkemaan tuota tiettyä samaa reittiä tilanteissa, joiden yhteydessä esiintyi jotain outoa, poikkeavaa, ärsyttävää, epäilyttävää tai muuta helposti mieleen jäävää.

jatkoa edelliseen ja sitten jotain uutta

esim. Kun on saatu aiheutettua jonkun mieleen tunne siitä, että jossain havaitussa on jotain outoa, poikkeavaa, ärsyttävää, epäilyttävää tai muuta helposti mieleen jäävää, annetaan hänen ajatustensa jäähtyä seuraavaan päivään asti, minkä jälkeen tuodaan joko aiemman havainnon lähettyville jotain erilaista, vastaavanlaisesti mieleenjäävää tai altistetaan eri kontekstissa olemuksellisesti edellispäivän havaintoa vastaavanlaiselle ja tuodaan siinä kontekstissa esille jotain erilaista, vastaavanlaisesti mieleenjäävää, molempien vaihtoehtojen aiheuttaessa mielteiden ketjuuntumista.

sama ääni eri syvän keskittymisen tilanteissa

esim. Ihminen tarvitsee aikaa prosessoidakseen mielessään sitä, mitä on juuri hetki sitten keskittyneesti mielessään käsitellyt kuten opiskellessaan jotain uutta yhdestä dokumenttitiedostosta, etsiessään verkosta tietoa lukuisten välilehtien täyttyessä jonkin aiheen tienoille liittyvistä verkkosivuista tai tuottaessaan jotain, josta on muodostumassa laaja kokonaisuus, jonka selkeänä tajuaminen on tärkeää voidakseen tehdä jotain laadukasta hyvän flown saavuttavasti, eikä mikään näistä siedä kovin hyvin sitä, että keskittymisien huippukohtien paikkeilla ilmenee jotain tiettyä samaa ääntä, joka vaikuttaa todistettavasti tai ei-todistettavasti keinotekoiselta ja tahallisesti tuotetulta.

saman piirteen esiinnyttäminen monessa yhteydessä eri merkityksessä

esim. Jollekin asialle piirteinä oleva muoto, väri tai ihmisistä puhuttaessa vaikkapa jokin maneeri voi vaikuttaa yksimerkityksellisiltä, jos sitä tulee havaituksi vain samoissa tilanteissa tai paikoissa, mutta kun tuon piirteen kaltaisen sisältäviä, erilaisia asioita tulee havaituksi niin runsaasti, että tuota piirrettä alkaa havaitsemaan helposti useissa eri tilanteissa ja paikoissa, on helpohko saada vaikuttamisen kohteena oleva näkemään aiemmin yksimerkityksiseltä tuntuneet piirteet uudenlaisina, sillä merkitysalaa ja tulkinnan mahdollisuuksia on täten laajennettu.

kertarysäyksellä mieleen muistuvien piirteiden kerryttäminen

esim. Sekä ihmisen, että esineen saa uuttamaan havainnoijan mieleen tiettyjä samoja sen piirteistä juontuvia mielteitä esiinnyttämällä sitä monen eri asian käsittelyn yhteydessä samoihin aikoihin, kun sen tietty piirre tai siitä juontuvat ajatukset täsmäävät siihen, mitä jonkin asian käsittelyssä kuten jonkun suorittamassa tietokoneen näytöltä lukemisessa esiintyy.

merkitykselliseksi tekeminen ilman piirteiden korostuneisuutta

esim. Kun tarkoituksena on tehdä joku merkityksellisen oloiseksi jollekin toiselle ihmiselle ilman, että tehdään joistain olemuksen piirteistä sellaisia, joista hänet muistaa, sekä halutaan pitää hänen merkittävyytensä käyttökelpoisena pitkän aikaa, käydään tekemään muutamia tiettyjä, usein toistettavia tekoja suunnilleen samankaltaisten tilanteiden aikaan, jotka kohteena olevalla ihmisellä on meneillään kuten roskiksen kannen läppääminen kiinni tai autolla pihasta lähteminen sillä viimeisellä minuutilla, kun kohteena oleva on saanut valmiiksi jonkin pihatyön kuten lumien kolaamisen, nurmikon ajelun tai lehtien haravoinnin, missä tehoa lisää huomattavasti se, että kohteena olevan suoritusta pihatöissä ei näkisi suoraan, jolloin hän päätyy miettimään, miten moinen säännönmukaisuus on mahdollista ja joka taasen saa saa hänet ajattelemaan toistuvasti samoja tekoja suorittavaa ilman mihinkään lopulliseen näkemykseen kuitenkaan pääsemistä.

viittaavuus jo paljon osallistuneeseen piirteeseen

esim. Kun johonkin ihmiseen liittyvä piirre on tehty erityisen tiettäväksi jonkun toisen henkilön mielessä, piirteen voidessa tarkoittaa myös omistettuja tai käytettyjä asioita, kohdehenkilön ajatuksia voidaan johdattaa kohti tuosta henkilöstä juontuvia ajatuksia tuottamalla tuon piirteen ilmentymiä monissa tuolle henkilölle vähemmän tavanomaisissa yhteyksissä, mikä karkeimmillaan tarkoittaa vastaavanlaisten äänien tuottamista, jos piirre on ollut tietynlainen ääni.

monesti mukana olleiden kohtauttaminen

esim. Kun tiettyjä piirteitä, ihmisiä, asioita ym. on tehty tutuksi lukuisia eri kertoja ja ne ovat ehtineet hautua mielen syvyyksissä jo pitkään, niitä voidaan alkaa kohtauttaa samoissa tilanteissa, jolloin, käyttötarkoituksesta riippuen, havainnoijan mieli saattaa luoda uusia hermoverkkoyhteyksiä niitä vastaavien mielteiden välille ja niistä juontuvien mielteiden välille, jolloin niiden myöhempi ajatteleminen aktivoi toinen toistaan herkemmin kuin aiemmin, millä on potentiaalista muuta ajattelua syrjäyttävää vaikutusta.

piirteitä valmistelleen tekijän vaihtaminen

esim. Aiemman piirteiden merkitykselliseksi tekijän kaikotessa maisemista muuanne muuttamisen vuoksi, pääsee hänen piirteitä valmistelevuuttaan hyödyntämään joku muu, joka asettuu samoille sijoille ja joka riittävän selvästi ilmentää olevansa ”samaa porukkaa”.

yhdyshenkilönä oleminen eri aiemmille muistoille

esim. Ihmiset, jotka ovat osallistuneet paljon johonkin tiettyyn ihmiseen kohdistuneeseen vaikuttamiseen, hänen tästä tietoisena ollen, tapaavat osallistua itsenään tai välillisesti sellaiseen toimintaan, jossa hänen tuottamansa toiminta vaikuttaa assosioituvan kahteen sellaiseen asiaan, jotka vaikuttamisen kohteen mielessä liittyvät eri ajanjaksoihin, joilla ei välttämättä ole mitään erityisempää samaa keskenään muuta kuin jokin yksittäinen piirre ja joihin tämä vaikuttamaan pyrkijä täten pyrkii assosioitumaan ja täten kytkeytymään mukaan näihin aiempiin muistoihin.

inhiboivuus

esim. Karkeasti ottaen ajatteluun vaikuttavuus voi olla estävää (inhiboivaa) tai esille saavaa (eng. elicit), minkä voi ajatella esiintyvän sekä tietoisella tasolla, että jossain alitajuisemmalla tasolla, tietoisella tasolla estymisen perustuessa vaikkapa havainnon tai ajatuksen välttämiseen, alitajuisemmalla tasolla estävyyden ollessa mahdollisesti aiheutuneena muiden ihmisten aiemmin aiheuttamista altistumista epämielekkäille asioille mukavien tapahtumien yhteydessä, jolloin niiden välillä pääsee muodostumaan liitosta, joka ikään kuin sävyttää mukavaa asiaa vähemmän mukavaksi, mikä laajemmin ottaen järjestelee tulevaa ajattelua sellaiseksi, että todennäköisyys tulla ajatelleeksi jotain ennen mukavalta tuntunutta, heikkenee.

assosiaatioklusterin laajentaminen

esim. Tiettyjä piirteitä ja asioita toisiinsa assosiaatioiden, denotaatioiden ja konnotaatioiden kautta jonkun ihmisen mieleen kytkettäessä, on tapana tehdä tietyistä niistä sellaisia, jotka ovat muita aisteille altistettuja piirteitä ja asioita enemmän yhteyksiä kerryttäneitä, sekä niiden välillä on vahvoja keskinäisiä assosiaatiosidoksia, jotka voidaan olla muodostettu lukuisten vuosien kestoisen vaikuttamisen aikana, mikä tekee niistä jonkinlaisen ytimen (vrt. network motif), jota voidaan harkitusti laajentaa ja jonkalaisia assosiaatioklustereita voi toki olla useampiakin.

mielen epäselkeyttäminen

esim. Vaikka tekisi mieli pitää eri asioihin, ajankohtiin, tapahtumiin, ilmiöihin, ihmisiin ym. liittyvät ajatukset toisistaan pitkälti erillään omassa mielessään, se ei välttämättä käy joillekin muille ihmisille, varsinkin jos heidän pyrkimyksensä on tehdä tietyn ihmisen ajattelusta työlästä ja toistuvaa setvimistä vaativaa, mikä johtaa siihen, että käsitteiden selvyyttä pyritään sumentamaan ja sotkemaan, assosiaatioita pyritään saamaan poikkeutumaan turhanpäiväisyyksiin, eri aikakausien aikaisten tuttujen ihmisten tuottamia muistoja pyritään saamaan muistamaan väärin, paradikmaattista ymmärrystä jostain alasta pyritään haperruttamaan ym.

aiempien muistojen tavoitettavuuden tukahduttaminen

esim. Aiempaan asuinpaikkaan hienoisesti viittaavien, pysyväluonteisten esineiden tai rakennelmien ensiesiinnyttäminen tilanteissa, joissa mieli on vahvasti orientoituneena johonkin aivan muuhun asiaan, saa aikaan kilpailua aiempaan asuinpaikkaan liittyvien muistojen mieleensaamisen suhteen, jatkossa samoilla paikoin usein havainnoiduksi tulevien esineiden tai rakennelmien tarjotessa käytännössä olemattoman mahdollisuuden väistää niiden havaitsemista.

alkusignaalin hiipuminen, viiveet, ulottuvaisuus

esim. Mitä epäselkeämpi ihmismieli on järjestykseltään, sitä nopeammin ajatuksien synnyttämistä herättelevät aloitussignaalit ikään kuin tyrehtyvät kun taasen selkeämmin järjestyneessä mielessä laajojenkin ajatuskokonaisuuksien ”uudelleenlämppäily” on paljon helpompaa, epäselkeämmän mielen omistajan päätyessä herkemmin aktiivisena olevan sanavaraston vähenemiseen tai karkeistumiseen, sekä sanojen, muistikuvien ja muiden mielteiden hankalampaan tavoitettavuuteen, mitä voi pitää eräänä haitallisesti vaikuttamaan pyrkijöiden tavoitteena.

ajatusmallien aktivoituneisuus

esim. Kuten lukuisten samankaltaisuuksien havainnoimisen saadessa aikaan sen, että niitä vastaavia tulee havaittua helpommin muissakin tilanneyhteyksissä, muutkin ajatusmallit ja kaavamaiset tavat ajatella, voivat päätyä ohjastamaan sitä, minkälaisia asioita jossain ympäristössä tai tilanteessa tulee havainneeksi/ajatelluksi, mikä voi yksinkertaisimmillaan tarkoittaa äänensävyjen hienoisempaa huomioimista ja enemmän hienoisemmillaan korkean tason systeemitajun olemiseen vahvasti läsnä ja vaikuttamassa tilanteiden arvioinnissa, haitallisesti vaikuttamaan pyrkijöiden tavoitellessa sitä, että ajattelussa olisi läsnä vähemmän hyödyllisiä ajattelumalleja.

jonkin nätihkön esiinnyttäminen ei-kivan even boundaryn aikana

esim. Event boundaries eli tapahtuman rajat voivat ulottua jotain rakennusta tai sijaintipaikkaa kauemmaksi ollen vaikkapa matka tekemään jotain ja sitten tulemaan sieltä takaisin, mihin tässä sisältyisi sekä keinotekoisesti tuotettua ärsyttämisestä, että keinotekoisesti esiinnytettyä hemaisevuutta, eroottisuutta tai muuta miellyttävää, jolloin mieli ei voisi event boundary -kohtaisesti unohtaa tapahtunutta ärsyttävyyttä,koska sen tekee alitajuisesti mieli pitää muisto siitä ainakin näennäisesti mielekkäästä asiasta.

unohtamisen estäminen

esim. Käydessä yöllä viemässä pussillinen sanomalehtiä vähän matkan päässä olevaan lehtiroskikseen, pyöräillen, ei matkaa ei saa suoritetuksi ilman, että joku ihminen kuten öinen ohikulkija tekee tahallaan itsensä havaittavaksi lehtiroskiksella asioidessa, mikä riittää enemmän selkeiden muistijälkien jäämiseen lehtiroskiksella käymisestä.

aktiivisena olevat ajatukset ohjaavat ajattelua ja valintoja myös itsensä huomaamatta

esim. Tämän voi huomata vaikkapa tuottaessaan jotain, mitä voi luonnehtia luovaksi toiminnaksi kuten kirjoittaessaan, piirtäessään tai puhuessaan, sanavalintojen, piirroksen sisällön, puheenparsien ym. juolahtaessa mieleen harkitusti käytettäväksi tai päästessä käyttöön, vaikutuksen huomatessa kenties vasta jonkin pituisen viiveen jälkeen. Vaikutus voi kohdistua myös mm. motorisiin liikkeisiin ja tunteisiin.

mahdollisia liityntäpisteitä ammattitermistöön takertumiseksi

esim. SAP-teknologia, sappinesteen tipahtelu; SOAP-protokolla, saippua; Java-ohjelmointikieli, kahvi.

massamurhiin ja väkivaltaisiin rikoksiin assosioittaminen

esim. Breivik, kirjeenvaihto, kirjeen vaihto.

valmistelevat suggestiot

esim. Ihmismielen on usein liian hidasta setviä (eng. decipher) sitä, kuinka kunakin eri kertana tiettyjä valikoituja suggestioita annostelemalla voidaan saada tiettyyn helppoon kaavaan perustuen joku tietty ihminen tulemaan ajatelleeksi jotain suht eksaktia, missä on pohjimmiltaan kyse priming-efektin pelillistämisestä ja missä viimeinen senkertainen suggestio voidaan tuottaa pitkähkönkin viiveen saattelemana.

ikimuistoisuus

esim. Vaikkei oltaisikaan varmoja siitä, mihin jotain mieleenjäävää ja muuta siinä samalla muistettavissa olevaa tullaan käyttämään, on teoreettiseen ikimuistoisuuteen pyrittäessä melko tyypillistä tehdä jokin aistituksi, havaituksi tai ymmärretyksi niin ”isosti”, että se on helppo nostattaa uudestaan tietoisuuteen vähäisin suggestioin.

Tekoälylle annettu alkuideana muutostapahtuma, missä väittämä pysyttäytyy totena ihmisten mielissä senkin jälkeen, kun alkuperäinen väittämän esittäjä on jo poistunut paikalta, väittämän tarttuessa meemin tavoin uusiinkin tulokkaisiin. Käsityksien, hyväksymisien ja luulojen leviämiset tapahtuisivat pitkällä aikavälillä, tavanomaisimmin ihmiseltä ihmiselle, laajemmin kerralla leviämisen sijaan. Väittämänä voisi olla esim. "tuo ovi on sähköistetty, älä koske siihen".

Tavoitteena oli muutostapahtumaa tarkentamalla ja seuranneita jatkokeskusteluja käymällä muodostaa listaa käsitteistä ja ilmiöistä, selitteineen, jotka luonnehtisivat sitä, minkälaisiin syihin väittämään uskominen jatkuminen voisi perustua. Tekoälyä on pyydetty kirjoittamaan lista selitteitä eri pituisina, joista on lopulta valittu seuraavanlaiset.

--

Sosiaalinen oppiminen: Sosiaalisen oppimisen mukaan ihmiset omaksuvat käyttäytymismalleja tarkkailemalla muiden toimia ja jäljittelemällä niitä. Jos joku uusi henkilö tuo alueelle uuden tavan toimia, muut voivat sisäistää sen ja jatkaa käyttäytymistä alkuperäisen esimerkin poistuttua, koska he eivät ole itse kokeilleet vaihtoehtoa.

Sosiaalinen normittautuminen: Ryhmät pyrkivät mukautumaan tiettyihin normeihin ja odotuksiin, ja jos uusi tekijä on onnistunut muokkaamaan ryhmän normeja, ne voivat säilyä osaksi ryhmän käyttäytymistä pitkään sen jälkeen, kun alkuperäinen henkilö on poistunut. Tämä tapahtuu usein ilman aktiivista muistamista, mutta normit jatkuvat käytännöissä.

Itseään vahvistava uskomus: Jos ihmiset uskovat, että jokin käyttäytyminen on oikea tai suositeltava, he saattavat alkaa toimia sen mukaan, mikä puolestaan vahvistaa uskomusta. Tällöin käytös jatkuu ja vakiintuu, vaikka alkuperäinen tekijä olisi poistunut, koska uskomus itsessään ruokkii käyttäytymistä.

Kulttuuriset normit: Kulttuuriset ja yhteisön tavat voivat muovata sitä, kuinka ihmiset toimivat ja mitä he pitävät normaalina. Jos uusi käytäntö otetaan osaksi kulttuuria, se voi jäädä elämään yhteisössä, vaikka alkuperäinen henkilö, joka esitteli sen, on jo lähtenyt.

Sosiaalinen residuaalinen vaikutus: Tämä tarkoittaa tilannetta, jossa yksilön tai ryhmän käyttäytyminen jatkuu muuttuneena, vaikka alkuperäinen vaikuttaja on poistunut. Tämä voi johtua esimerkiksi sosiaalisesta oppimisesta tai siitä, että muutokset ovat juurtuneet ryhmän käyttäytymismalleihin.

Kulttuurinen diffuusio: Uuden käytännön tai tavan leviäminen yhteisössä voi tapahtua jopa silloin, kun alkuperäinen lähde on jo poistunut. Tämä ilmiö tapahtuu, kun muut omaksuvat uuden tavan, ja se leviää, koska se koetaan järkeväksi tai hyödylliseksi, vaikka sen alkuperä ei enää ole aktiivinen.

Kollektiivinen muisti: Yhteisöjen käytännöt ja tavat voivat jäädä elämään pitkään, vaikka ne olisivatkin alkaneet tietyn yksilön tai toiminnan myötä. Yhteisöt voivat säilyttää oppimiaan käytäntöjä ja toistaa niitä, vaikka alkuperäinen tekijä ei ole enää paikalla vaikuttamassa.

Käyttäytymisen jäännös: Tämä tarkoittaa sitä, että yksilön tai tekijän vaikutus jää näkyviin ryhmän käyttäytymisessä pitkään sen jälkeen, kun tämä henkilö on poistunut. Esimerkiksi uudet tavat voivat säilyä ja muokata ryhmän toimintaa, vaikka alkuperäinen vaikutin ei enää ole läsnä.

Sosiaalinen tartunta: Sosiaalinen tartunta kuvaa ilmiötä, jossa ihmisten tunteet, käyttäytyminen ja asenteet leviävät ryhmässä. Jos alkuperäinen henkilö on vaikuttanut ryhmän käyttäytymiseen, se voi jatkua muiden jäsenten kautta, vaikka alkuperäinen vaikuttaja on poistunut.

Priming-vaikutus: Priming tarkoittaa sitä, että jokin ärsyke aktivoi tietyn ajattelutavan tai käyttäytymismallin. Jos uusi tekijä tuo mukanaan tietynlaista toimintatapaa, se voi jäädä "aktiiviseksi" ja vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen vielä pitkään sen jälkeen, kun alkuperäinen ärsyke on poistunut.

Sosiaalinen siirto: Tiedon ja uskomusten siirtyminen ihmiseltä toiselle voi vaikuttaa siihen, kuinka ryhmä muokkaa käyttäytymistään. Kun yksi henkilö jakaa tietyn uskomuksen tai käytännön, se voi levitä ja jäädä osaksi ryhmän käyttäytymistä, vaikka alkuperäinen henkilö ei enää ole läsnä.

Illusorinen totuusvaikutus: Ihmiset voivat alkaa pitää tietoa totena, jos he kuulevat sen toistuvasti. Kun uusi käytäntö tai tapa esitetään useamman kerran, siitä voi tulla osa ryhmän käyttäytymismalleja, vaikka alkuperäisen lähteen luotettavuutta ei olekaan koskaan tarkistettu.

Normin rakentuminen ja säilyminen: Tietyn tavan tai uskomuksen muodostuminen ryhmässä voi tapahtua vähitellen ja jatkuvasti. Tämä normi voi jäädä elämään, vaikka alkuperäinen vaikuttaja olisi poistunut, koska ryhmässä on laajempi ymmärrys ja hyväksyntä siitä, että näin toimitaan.

Todenmukaisuuden periaatteen puute: Ihmiset voivat olettaa tietyn tiedon tai käyttäytymismallin olevan totta, ellei siihen ole selkeää syytä kyseenalaistaa sitä. Kun joku kertoo muille, että ovi on sähköistetty, tämä tieto voi juurtua ryhmässä, vaikka sen paikkansapitävyyttä ei ole koskaan testattu.

Huhujen syntyminen: Tieto voi levitä epävirallisena ja ilman todisteita. Jos ihmiset alkavat varoittaa toisiaan ovesta, se voi edelleen vaikuttaa ryhmän käyttäytymiseen, vaikka kukaan ei ole itse testannut, onko väite totta vai ei.

Episteeminen luottamus: Yhteisössä vallitseva luottamus toisten jäsenten tietoon ja asiantuntemukseen voi vaikuttaa siihen, miten tieto leviää ja kuinka sitä pidetään oikeana. Tämä luottamus voi saada ihmiset seuraamaan varoituksia ja käyttäytymään tietyllä tavalla, vaikka alkuperäistä tietoa ei ole koettu itse.

Informaatiokaskadi: Kun tieto leviää yhdeltä henkilöltä toiselle, tämä voi muodostaa informaatiokaskadin. Alkuperäinen tieto saattaa saada uskottavuutta, koska se on kuultu usealta henkilöltä, mikä johtaa siihen, että käyttäytyminen muuttuu, vaikka alkuperäistä väitettä ei olisi kokeiltu.

Ryhmäpolarisaatio: Ryhmä voi vahvistaa tiettyjä uskomuksiaan ja käyttäytymistapojaan, kun ne esitetään muiden ryhmän jäsenten toimesta. Tämä voi johtaa siihen, että uusi käytäntö saa jalansijaa ryhmässä ja jatkuu, vaikka alkuperäinen tekijä ei enää vaikuta siihen.

Usko auktoriteetteihin: Jos tietty väite tai käyttäytyminen tulee henkilöltä, joka nähdään asiantuntijana tai auktoriteettina, sen arvo voi kasvaa. Tämä voi vaikuttaa ryhmän käyttäytymiseen ja luoda muutoksia, jotka säilyvät pitkään alkuperäisen auktoriteetin poistumisen jälkeen.

Tekoälylle annettu alkuideana miljöökuvaus ostoskeskuksen tapaisesta, johon suhtautuminen ei aivan pelkällä sillä parane, että siihen jotain uutta toimijaa tulisikin ja sen lähiympäristö kohentuisi. Ihmiset kun olisivat ehtineet useamman vuoden kehittymättömyyden aikana muodostaa arvioitansa alueelta moneen kertaan ja tottuneet jo liiaksikin siihen, miten muutkin oletettavasti tai tosiasiallisesti antavat suhtautumisensa pitäytyä melko lailla jossain epäsensitiivisyyden ja välinpitämättömyyden välimaastossa.

Tavoitteena oli miljöökuvausta tarkentamalla ja seuranneita jatkokeskusteluja käymällä muodostaa listaa käsitteistä ja ilmiöistä, selitteineen, jotka luonnehtisivat sitä, kuinka ihmiset aivan helpolla muuta suhtautumisiaan ja miksi näin voisi olla. Tämän listan muodostamisessa oli aluksi pyydetty arvioimaan, josko toisesta jo muodostetusta listasta voisi sovellettuna ottaa käyttöön selitteitä. Tekoälyä on pyydetty kirjoittamaan lista selitteitä eri pituisina, joista on lopulta valittu seuraavanlaiset.

--

Kognitiivinen dissonanssi: Jos alueella tapahtuu merkittäviä muutoksia, kuten fyysisten rakenteiden korjaamista, ihmiset voivat kokea ristiriitaa aiempien käsitystensä kanssa. He saattavat yrittää vähentää tätä dissonanssia mukauttamalla mielipiteitään tai suhtautumistaan, jotta he voivat hyväksyä alueen muutokset ilman suurempaa henkistä kuormitusta. Tämä saattaa pitää alueen tunnetta ennallaan, vaikka muutos onkin tapahtunut.

Itseään vahvistava uskomus: Jos alueen ihmisten mielessä on vakiintunut uskomus siitä, että paikka ei ole kovin arvostettu, jopa pienet muutokset, kuten korjaukset tai parannukset, voivat kokea ristiriitaa tämän uskomuksen kanssa. Tämä voi johtaa siihen, että alueen vanhat negatiiviset mielikuvat jatkuvat, vaikka alue on objektiivisesti parantunut. Näin alue ei muutu mielikuvissa, vaikka fyysiset muutokset tapahtuvat.

Kulttuuriset normit: Jos alueella on vahvoja kulttuurisia normeja, kuten tietynlaista käyttäytymistä tai alueeseen liittyviä perinteitä, nämä voivat estää merkittäviä mielikuvamuutoksia. Vaikka alueella tapahtuu konkreettisia parannuksia, vanhat tavat ja perinteet voivat pitää alueen ilmapiirin samanlaisena kuin ennen. Näin alueen ilmapiiri pysyy entisentuntuisena kulttuuristen normien säilyessä.

Sosiaalinen residuaalinen vaikutus: Jos alueella on ollut pitkään näkyviä epäkohtia, kuten ränsistyneitä rakennuksia tai tyhjiä liiketiloja, nämä voivat jäädä ihmisten mieliin, vaikka alueen fyysinen ympäristö muuttuu. Kun korjaukset ja parannukset on tehty, alueen entiset negatiiviset mielikuvat voivat silti vaikuttaa ihmisten käsityksiin paikasta, mikä estää sen täydellistä "uudistumista" mielikuvissa.

Kulttuurinen diffuusio: Alueella tapahtuvat muutokset voivat levitä laajemmalle yhteisölle, mutta alueen pitkäaikaiset vaikutteet voivat silti pysyä. Esimerkiksi vaikka uusi yritys aloittaa toimintansa alueella ja tuo mukanaan uusia vaikutteita, vanha kulttuuri ja käyttäytymismallit saattavat jatkua pitkään. Alueen kulttuuri voi siis muuttua, mutta se ei tapahdu täydellisesti tai nopeasti.

Yhteisön muistijälki: Jos alueella on ollut pitkäaikaisia käytäntöjä ja asenteita, jotka ovat juurtuneet yhteisön muistiin, nämä voivat säilyä, vaikka alueen fyysinen ulkomuoto muuttuu. Tämä muistaminen voi pitää alueen entisentuntuisena, vaikka muutokset ovatkin näkyvissä. Tämä muistaminen on osa alueen sosiaalista rakennetta, joka estää suuria muutoksia mielikuvissa.

Käyttäytymisen jäännös: Jos alueella on tapahtunut parannuksia, mutta vanhat tavat tai käyttäytymismallit ovat juurtuneet syvälle alueen yhteisöön, ne voivat jäädä elämään. Tämä voi tarkoittaa, että vaikka fyysinen ympäristö muuttuu, ihmisten käyttäytyminen ja suhtautuminen alueeseen ei muutu yhtä nopeasti, mikä saa alueen näyttämään ja tuntumaan entiseltä.

Sosiaalinen tartunta: Jos alueella tapahtuu muutoksia, kuten uutta toimintaa tai parannuksia, ja tämä herättää ihmisten tunteita, muut voivat omaksua näitä tunteita ilman suuria muutoksia alueen ympäristössä. Tämä "tartunta" voi estää alueen täydellistä muuntumista mielikuvissa, koska ihmisten tunteet ja asenteet säilyvät pitkälti samoina.

Priming-vaikutus: Jos alueella on jo pitkään ollut tietynlainen ilmapiiri tai mielikuva, se voi "aktivoitua" uudelleen, vaikka alueen fyysiset olosuhteet ovat parantuneet. Tämä voi estää alueen kokonaistunnelman muuttumista, vaikka parannuksia olisi tehty. Alueen entinen mielikuva saattaa edelleen vaikuttaa siihen, miten ihmiset suhtautuvat paikkaan.

Sosiaalinen inertia: Alueen olemassa olevat rakenteet ja käytännöt saattavat olla niin syvälle juurtuneita, että ne jatkuvat, vaikka alueella tapahtuisi fyysisiä muutoksia. Tämä saattaa pitää alueen tunnelman entisenä, vaikka ympäristö muuttuu. Sosiaaliset rakenteet voivat estää täysin uuden ilmapiirin syntymisen, vaikka ulkoiset olosuhteet paranevat.

Sosiaalinen todistaminen: Alueen olemus voi muuttua vähitellen, mutta jos ihmiset näkevät muiden pitävän aluetta epäarvostettuna, he voivat myös omaksua saman näkemyksen. Jos alueen parannukset eivät ole tarpeeksi näkyviä tai tunnettuja, ne eivät välttämättä vaikuta laajasti siihen, miten alue koetaan. Näin alue saattaa säilyttää entisen mielikuvansa, vaikka muutokset ovat tapahtuneet.

Informaatiokaskadi: Alueen muutokset voivat jäädä huomaamatta, jos tieto niistä ei leviä laajasti. Esimerkiksi korjaukset ja parannukset voivat jäädä paikalliselle tasolle, eikä niiden vaikutus leviä laajempaan yhteisöön. Tällöin alueen entinen maine ja ilmapiiri saattavat jatkua pitkään, koska muutokset eivät ole saaneet laajaa huomiota.

Ryhmäpolarisaatio: Jos alueen ihmiset uskovat jo, että alue on huonossa kunnossa, muutokset eivät välttämättä riitä muuttamaan tätä käsitystä. Tällöin ryhmän kollektiivinen ajattelu voi vahvistaa vanhoja käsityksiä alueesta, ja tämä voi estää sen kokonaistunnelman muuttumista. Alueen negatiivinen maine voi jatkua muutosten jälkeenkin.

Usko auktoriteetteihin: Jos alueella tapahtuvista muutoksista kerrotaan ja niitä tukee luotettavina pidetty henkilöitä tai asiantuntijoita, se voi auttaa muuttamaan alueen mielikuvia. Jos nämä muutokset eivät kuitenkaan ole riittävän vakuuttavia tai laajasti hyväksyttyjä, alue saattaa silti pysyä entisentuntuisena ihmisten mielissä. Mielikuvat voivat säilyä, vaikka ulkoiset olosuhteet paranevat.

Sosiaalinen siirto: Jos ihmiset jakavat keskenään tietoa alueen uusista muutoksista, mutta he eivät koe niitä tarpeeksi merkittävinä, ne voivat jäädä pintapuolisiksi. Tällöin alueen mielikuva voi pysyä samana, vaikka fyysinen ympäristö on muuttunut. Sosiaalinen siirto ei aina riitä muuttamaan sitä, miten alue koetaan.

Illusorinen totuusvaikutus: Jos alueella tapahtuvat muutokset saavat aikaan pelkkiä lieviä muutoksia, mutta ihmiset kuulevat niistä jatkuvasti, saattaa syntyä vaikutelma, että alue on parantunut. Tämä illusorinen totuus voi estää täysin uuden mielikuvan syntymistä, koska aiemmat käsitykset saattavat pysyä vallitsevana, vaikka muutoksia on tapahtunut.

Sosiaalinen oppiminen: Vaikka alueella tapahtuisi merkittäviä parannuksia, ihmiset voivat silti omaksua ja ylläpitää vanhoja mielikuvia alueesta, jos he eivät ole saaneet tarpeeksi positiivisia esimerkkejä tai suosituksia alueen uusista olosuhteista. Tämä voi pitää alueen ilmapiirin entisentuntuisena, vaikka fyysinen ympäristö onkin parantunut.

Alueen itseään vahvistavat rakenteet: Jos alueella on ollut pitkään tietyt sosiaaliset ja kulttuuriset rakenteet, jotka estävät muutoksia, nämä rakenteet voivat ylläpitää alueen vanhaa ilmapiiriä, vaikka sen fyysinen ympäristö olisi parantunut. Tässä tapauksessa alueen mielikuva ei muutu, koska rakenteet estävät sen muuttumista.

Tekoälylle annettu alkuideana tilannekuvaus kerrostalossa asuessa kuultujen ja merkitykseltään potentiaalisen häiritsevän tuntuisiksi muuntuneiden äänien oletettuun aiheuttajaan suhtautumisesta. Tässäkin tapauksessa jotain vaikuttavuutta aiheuttanutta poistuu alueelta, mutta vaikutuksissa on jäämäisyyttä, jotka voivat herkistää suhtautumaan myöhempiinkin oletettuihin häiritsevyyttä aiheuttajiin samankaltaisesti. Kokijan asemassa voi parin vuoden asumisen aikana olla ehtinyt itsereflektoimaan suhtautumisiansa ja miettimään erilaisia skenaarioita kuten muiden tahojen toisensa mahdollisesti tuntemisiaan. Hän on myös voinut ehtiä koettelemaan kokemustensa selittämistä muille ja saattanut joutua huomaamaan, että monille vain ns. satavarmuus kelpaa, joten hän voi jää mietteidensä kanssa yksin.

Tavoitteena oli tilannekuvausta tarkentamalla ja seuranneita jatkokeskusteluja käymällä muodostaa listaa käsitteistä ja ilmiöistä, selitteineen, jotka luonnehtisivat sitä, kuinka hän mielensä toimii selityksiä muodostaessaan, kuinka hänen näkemyksissään muista voi olla todennäköisyyspohjaa ja minkälaisia tuntemuksia hän kokee. Tämän listan muodostamisessa oli aluksi pyydetty arvioimaan, josko toisesta jo muodostetusta listasta voisi sovellettuna ottaa käyttöön selitteitä. Tekoälyä on pyydetty kirjoittamaan lista selitteitä eri pituisina, joista on lopulta valittu seuraavanlaiset.

--

Kognitiiviset ja psykologiset mekanismit

Attributionaalinen virhe. Häiritsevät äänet tulkitaan muiden tahallisena toimintana, vaikka niiden syy voisi olla satunnainen tai ympäristöstä johtuva. Tämä tulkinta vahvistuu, kun kokija keskittyy löytämään ympäristöstään merkkejä, jotka sopivat hänen olettamukseensa. Tilanne heijastaa taipumusta nähdä muiden toiminnassa intentionaalisuutta ja omakohtaista merkitystä, erityisesti tilanteissa, joissa suoraa näyttöä ei ole.

Vahvistuksen etsiminen. Kokija tarkkailee ympäristöään valikoiden, etsien todisteita häirintätulkintansa tueksi. Hän painottaa havaintoja, jotka vahvistavat hänen uskomustaan muiden tahallisesta toiminnasta, ja jättää huomiotta muut selitykset. Tämä prosessi ylläpitää ajatusta, että häirinnän kokemus on oikeutettu ja jatkuva, vaikka se perustuisi tulkinnallisiin vinoumiin.

Itseään vahvistava uskomus. Aiemmat tulkinnat ja kokemukset voivat luoda kehän, jossa jokainen uusi häiritsevä havainto sopii jo olemassa olevaan uskomukseen. Tämä noidankehä estää kyseenalaistamasta tilanteen muita mahdollisuuksia. Kokijan ajattelussa uusi tieto näyttäytyy entisten uskomusten jatkeena eikä tue vaihtoehtoisia tulkintoja.

Episteeminen epäluottamus. Kokija suhtautuu varauksella muiden antamiin selityksiin tai rauhoittaviin viesteihin, sillä hän kokee, että muut eivät täysin ymmärrä tai tunnusta hänen tilannettaan. Tämä epäluottamus vaikeuttaa avun ja uuden näkökulman vastaanottamista, mikä syventää hänen eristyneisyyttään ja vahvistaa olemassa olevia uskomuksia.

Kognitiivinen lukkiutuminen. Häiritsevältä tuntuvien äänten ja tapahtumien jatkuva miettiminen voi kaventaa kokijan ajattelua ja keskittymistä. Hän saattaa keskittyä lähes yksinomaan tilanteeseen liittyviin havaintoihin, jolloin muu ajattelu ja toiminta jäävät taka-alalle. Tämä vahvistaa tuntemusta, että tilanne on hallitseva ja vaikeasti ratkaistava.

Ympäristön ja sosiaalisen vuorovaikutuksen yhteydet

Sosiaalinen inertia. Häirintää kokeva näkee jatkuvuutta ja samankaltaisuutta eri asukkaiden käyttäytymisessä, vaikka kyseessä olisivat täysin eri henkilöt. Tämä tulkinta perustuu havaintoon, että uusi naapuri käyttäytyy äänillisesti samalla tavalla kuin edeltäjänsä, minkä kokija mieltää merkkinä tahallisesta jatkumosta.

Sosiaalinen koordinaatio ja digitaalinen yhteistoiminta. Kokija saattaa olettaa, että häntä häiritsevät tahot käyttävät nykyaikaisia viestintäkanavia suunnitelmalliseen toimintaan. Sosiaalisen median ja digitaalisten verkostojen kautta tapahtuva koordinaatio vaikuttaa hänen mielessään uskottavalta selitykseltä sille, miksi häirintä tuntuu systemaattiselta.

Epävarmuuden kuorma. Häiritsevien äänten syiden epäselvyys ja jatkuva tulkintojen tekeminen kuormittavat kokijaa henkisesti. Hän joutuu tasapainoilemaan sen välillä, pitäisikö häirintää tulkita sattumana vai tahallisena toimintana, mikä kasvattaa epävarmuuden ja stressin kokemusta.

Tuntemukset ja kokemukset

Tunnetason kontrasti. Kokija kokee häiritsevät äänet erityisen voimakkaina silloin, kun ympäristö on muuten hiljainen. Tämä kontrasti voimistaa tuntemusta siitä, että äänet on tarkoitettu juuri häiritsemään häntä, vaikka ne saattaisivat olla ympäristön tavanomaista melua.

Trauman jäämä. Aiemmat kokemukset häiritsevältä tuntuvista tilanteista ovat voineet jättää kokijalle pitkäkestoisen herkkyyden häiriöille. Tämä herkkyys ilmenee voimakkaana reagointina uusiin ääniin, jotka muistuttavat aiemmista tapahtumista, ja se ylläpitää kokijan tulkintoja muiden intentionaalisesta toiminnasta.

Kuviteltu intentio. Kokija saattaa antaa merkityksiä häiritseville äänille, tulkiten ne suunnitelmallisiksi viesteiksi tai tahallisiksi häiriöiksi. Hän yhdistää äänien ajoituksen omaan toimintaansa, mikä vahvistaa käsitystä, että niiden tarkoitus on vaikuttaa häneen henkilökohtaisesti.

Kokemuksen subjektiivisuus. Kokijan tulkinnat ovat vahvasti sidoksissa hänen omaan elämäntilanteeseensa, tunteisiinsa ja ajatuksiinsa. Samaa tilannetta tarkkailevat muut saattaisivat tulkita sen aivan eri tavoin, mutta kokijalle tilanne näyttäytyy yksiselitteisesti häiritsevänä ja kohdistettuna juuri häneen.

Ahdistuksen ylläpitämä valikoiva huomio. Jatkuva ahdistus kohdistaa kokijan huomion erityisesti häiritseviin ääniin ja tapahtumiin. Tämä valikoiva huomio johtaa siihen, että muut ärsykkeet jäävät taka-alalle, mikä voimistaa häirintäkokemusta ja estää tilanteen objektiivisempaa tarkastelua.

Eronnee aiemmista häirinnän monia keinoja, keinojen kombinaatioita ym. listaamisista. Ilmiöinä uudemman kerran huomioituja, sitten paremmin kirjoiteltuja ja jonka jälkeen lajiteltu selkiyttämissyistä.

--

ajattelun estot ja poukkouttamiset

Menneisyyden tapahtumia uskotaan voitavan saada koetuksi toisen mielessä toisin lämppäilemällä niitä esille teennäisissä tilanteissa ja aiheuttamalla tähän lämppäilyyn varautumattoman mielessä muuntumia alkuperäisissä muistoissa, jolloin niitä ei enää jatkossa pystyisi ajattelemaan sellaisena kuin ovat olleet..

Vihdoinkinko olisi aikaa ajatella niitä asioita, jotka ovat ikään kuin odotetelleet pitkään vuoroaan ja sitten tapahtuu tätä jotain, mikä vaatii ottamaan käyttöön jotain menneisyydessä vähän käytettyjä taitoja, joiden käyttäminen tuntuu ajattelua siinä määrin turruttavalta, ettei sitten enää kiinnostakaan ajatella niitä asioita, jotka ovat ikään kuin odotelleet vuoroaan..

Jotkin sanat voivat edustaa jonkun mielessä melko lailla pelkästään yhtä asiaa kuten jotain mennyttä tapahtumaa, joten muiden käyttäessä niitä ilmeisen tahallisesti jossain tilanteessa, jossa on suuressa määrin keskittynyt ja orientoitunut johonkin aivan muuhun aiheeseen, voivat ne singauttaa tietoiseen mieleen ajattelua, jonka laajentumista kilpailemaan meneillään olleen keskittyneisyyden kanssa voi olla vaikea estää ja mitä voi toki pahentaakin..

Moni halunnee olla uniikki persoona kaikista yhteenkuuluvuus- ja toimivuuspuheista- ja opetuksista huolimatta, joten proxy-ihmisten käyttäminen maneerien konkreettiseen projisoimiseen näiden mahdollisesti hyvinkin sietämättömien ja ärsyttävien ihmisten käytöksessä..

Töykeästi käyttäytyvä henkilö voi olla hyvinkin tottunut attribuoimaan itseensä jotain sellaista, joka toimii eräänlaisena estona hänelle kohdistuvan "palautteen" antamiselle, näiden attribuuttien ollessa jotain sellaista, jota kohdehenkilö mieluummin ajattelisi puhtoisemmin ja itse valituissa käyttötilanteissa tai vaihtoehtoisesti, ne ovat jotain vulgaaria tai ällöä, joista ei haluaisi kuullakaan..

Saahan sitä toivoa ja muistella entisiä liittyen siihen, kuinka tekee itselleen jonkinlaisen muodon- ellei jopa elämänmuutoksen, joka saa tuntemaan itsensä hyvinkin erilaiseksi ihmiseksi tai ainakin sellaiseksi, joka on toisenlaiseksi muuntumisen tai entisestä erkaantumisen alkuvaiheiden äärellä, mutta jo pelkän paidan tai hiusten tyylin vaihtamisen hyöty mitätöidään aiheuttamalla suhtautumisen muutoksia niitä kohtaan..

--

muistojen, tuntemusten, mielteiden muodostuminen

Palaillessaan aiemmin elettyyn elämäänsä mielessään tai käymällä samoilla tapahtumapaikoilla, pitäisi olla jokaisen itsensä päätettävissä ja ohjailtavissa, minkälaisia mielteitä ajatuksiin juontuu, mutta..

Mieli suorittaa teorioiden mukaan unohtamista unen aikana, joten mitä sitten muistettavaksi jääkin, voi valitettavasti sisältää jotain sellaista, joka olisi saanut häippäistä pois muistettavien asioiden joukosta, mutta monien totuttujen muistiinjättämistekniikoiden käyttöön..

Aivan kuin olisi "vapautunut" jonkinlaista ajatustilaa, kun sai valmiiksi tietokonepelin pelaamiseen, johon menikin useampi sataa tuntia tai luettuaan monen eri päivän aikana paljon vetoavan kirjan, mutta mistäpä johtuu, että on näitä ihmisiä, jotka vaikuttavat tunnistaneen, että ajatustilan vapautumisen aikoihin olisi kätevää ujuttaa ajatteluun mukaan jotain suht suoraan pitkäaikaismuistiin päätyvää, eikä heillä ole ns. hyvät mielessä..

Haluaisi ihan vaan eläytyä katsomaan tv-sarjaa, mutta tämän aikomuksen ollessa ennalta tiedostettua, on sitä jo käyty läpi kohteentunnistusalgoritmeilla ja puheentunnistuksella, joten..

Tunnistaa, että tekemisissään on jonkinlaisen saumakohdan aika ja haluaisi tehdä tämän erottuvuutta selvemmäksi omalle mielelleen käymällä tekemään heti tai piakkoin jotain täysin uutta tai merkittävästi erilaista, mutta..

Ulkoilmakonsertti oli juuri loppumaisillaan ja saattoi jo antaa itsensä tuntea, että on mahdollista, että tapahtumasta nauttimisen voi antaa jatkua tapahtumaa pidemmällekin, eikä sitä täten tarvitse isoloida mieleensä erillisenä hetkenä sitä seuraavista minuuteista ja tunneista, mutta sieltähän se sitten tulikin tämä jokin epämukavoittaja..

Suorite kuten ulkona tapahtuva lenkkeily tai tietokoneella tehty fast-paced -pelailu ei päätykään niille paikkein ja sillä ajoituksella, kun sen oli aikonut, vaan lopettamista sillä erää joutuu hieman pitkittämään, koska loppuvaiheeseen tai tekemisestään pois siirtymiseen pääsisi pitkäksi aikaa mukaan jotain kelpaamatonta, jota joutuisi kokemaan jollakin aistillaan..

--

pitkäjänteisyys vaikuttamisessa

Asuinrakennuksen ja sen välittömän ympäristön tienoilla voi olla monia sijainteja, joissa on monesti tapahtunut jotain toisistaan paljolti eroavaista, mutta toisaalta myös toisiinsa assosiaatioin ja priming-vaikuttein punoutuvaista, mihin yhdistyy aina myös muiden ihmisten väkinäinen pyrkimys kuroa niihin kiinni itselleen mielekkäitä asioita, joita muutoin ajattelisi mieluummin jossain aivan muissa tilanteissa..

Kyllähän niitä hyviäkin muistoja ihmisten elämiin kertyy, mutta mitä niistä jää jäljelle tai mitä niistä on saavutettavissa, jos niiden mielestä esille konstruoiminen joutuu ikään kuin kilpailemaan joiltain osin samoja hermoverkon osien käyttävien kanssa tai mihin ne muistot sitten ovatkaan tallentuneina..

Kuten uutisissa ei mainita mitään teknologian ja tieteen kehittymisistä niissä yhteyksissä, kun puheena on sote-uudistus, vaan niistä uutisoidaan jotain erikseen, valmistelevat molemmanlaiset erikseen ihmisten mieliä kunnes sitten joskus on aika tuoda ne yhdessä ajateltavaksi, ei kohdeyksilöihin vaikuttaminenkaan ensi alkuun ole aina sellaista, että kaikkia osavaikutuksia otetaan käyttöön samoihin aikoihin..

Olisihan se parempi, jos jotain tilannetta sietämään jouduttuaan, voisi tyytyä edes siihen, että kyse on vain jostain kertaluonteisesta, mutta ilman rytmiä toistuvuuksineen, hieman edelliskertoihin nähden varioituen ja ikään kuin määrittämäksi ajaksi elämään mukaan tulevana..

--

uudistumisyritykset

Joka asian osalta ei halunne olla uudistamassa toimintaansa usein ja tekemällä siitä paljolti erilaista kuin jollain aiemmalla kerralla, joten sitä tottunee rutiininomaisuuteen ja suorittelee tätä jotain tekemistä ilman runsasta ajatuksen antamista sille, miten sen osavaiheet sujuvat, mutta tällaiseen rutiinitekemiseen sitten änkeä jotain pysyväluonteista duaali-assosiaatiota, joka pyrkii kytkeytymään sekä kelpoisaan menneisyyteen, että nykyhetken ärsyttävyyteen, jolloin joutuu sumplimaan, miten pitää menneet muistot kelpoisena ajateltavana ja olemalla tuhoamatta rutiiniaan..

Asuinpaikan vaihtaminen voi olla hyvä keino jonkinlaiselle uudistumiselle, mutta ikävänlaiseen vaikuttamiseen pyrkivien verkostosta voi löytyä samankaltaistettavia ihmisiä aiempaan asuinpaikkaan nähden, jossa samankaltaistattavien vastineet aiemmin suorittivat siinä määrin häirintää, että suuressa määrin juuri heidän vuokseen oli muutettava pois..

Monenlaista tunnerikasta muistoa mielessä ja esiin ajateltavissa vaikkapa niissä yhteyksissä, joissa haluaisi hiukan yhdistellä mielessään aiempia kokemuksia uusien kanssa ja sitä kautta muokata persoonaansa, mutta tämäpä ei kohdehenkilöön vaikuttaville käykään, vaan tunnistaessaan hänen haluavan ajatella nostalgisia, torpataan tämä yritys vaikkapa samoihin aikakausiin päätyneiden tapahtumien muistojen esiin herättelyllä, jolloin yritelmä sopivasti kiihkoisan, haluttavan ja onnistumisia sisältäneen esiin nostattamiseksi ei sujukaan toivotunlaisesti..

--

kaavamaisuudesta

Jonkinlaista syklisyyttä käytöksessä esiintynee, jos muut ihmiset tiedostavat kovin helposti milloin on taas sellaisen tekemisen aika, johon tietynlainen symboliikka ja visuaalisuus liittyy, sillä näiden symbolisuuksien ja visuaalisuuksien rapautumia on nostateltu mielestä esille, jottei niitä silläkään kertaa voisi ajatella kuten niitä huolitellummin käyttävät ja niitä kehitelleet ovat tarkoittaneet niitä voitavan ajatella..

Ettei vain taas kävisi niin, että saadaan sanomaan jotain, johon kommentoitu tai josta kysytty tulee olemaan alkua jollekin, joka tavallaan odotti alkamistaan, koska sen oli ennalta suunniteltu saavan alkunsa tietynlaisista puheista..

Elämäänsä taaksepäin tarkastellessaan huomaa, että monissa eri elämänjaksoissa ja toisistaan erottuvissa tilanteissa on jotain, jos ei aivan henkilökohtaisesti merkittävään asemaan noussutta niin kuitenkin jotain opittuun sanaan liittyväistä, joka toistuu eri elämänjaksoissa ja toisistaan erottuvissa tilanteissa jollakin keinotekoisista muistiinjätetyllä tavalla..

Totuttamalla ihmistä ensin haluun olla toimimatta sillä tavoin, joka tuntuu liian samankaltaiselta kuin mitä esiintyy jossain toisaalla huonona käytöstapana tai muuten ikävästi ilmentyvänä, voidaan häntä saamaan pitämään sisävaloja himmeämpinä, sulkemaan ovet hiljaisemmin, tarkkailemaan laitteidensa tuottamia volyymitasoja, jottei kokisi olevansa lähellekään samankaltainen kuin ihminen, joka..

--

sanat, käsitteet, "noodit"

Siitä voi alkaa olemaan pidempi aika, kun käytti ajatuksissaan jotain tiettyä väriä kuvaavaa sanaa, sillä eräänlaiseen sitä vastaavaan noodiin on pyritty suorastaan liittämään sellaista ajattelua ja tuntemuksia herättelevää, että se tuntuu melkeinpä käyttökelvottomalta..

Pitäisiköhän sellaiselle sanalle tehdä jonkinlaista sananparannusta, jota ei ole pitkään aikaan käyttänyt, mutta jota olisi voinut käyttää ellei tuolla joku ole jo useinkin käyttänyt sitä asia- ja tilanneyhteyksissä, jotka eivät miellytä..

Jos sattuisi olemaan niin, ettei ole harrastanut matematiikkaa moneen vuoteen missään enempää miettimistä vaativissa määrin, mitähän lienee käynyt erilaisten matemaattisten symboleiden ymmärtämiselle ja kyvylle käyttää niitä..

Platonin sanotaan ideaopissaan tarkoittaneen ideoiden olevan ikään kuin aistimaailman asioiden arkkityyppejä, mistä ilmeisesti lukeneena väkinäisen vaikuttavasti vaikuttamaan pyrkivät tahot eivät aina tyydy vähäsidosteisimpiin muistiinjäävyyksiin, vaan haluavat muokkauttaa jotain arkkityyppisempää, joka on ikään kuin perustana ja siitä johdettuna muille käsitteille..

Ihmisiin vaikuttajien pyrkiessä järkeilemään loogisesti, miten jonkun ihmisen mielenkiintoa johonkin heikennetään, he päätyvät eräänlaiseen noodeilla ajatteluun, joka muistuttaa paljolti lasten vanhempien lapsiensa kasvattamista ok / ei-ok -tyylisesti eli missä ensin tuodaan noodia A (kohdehenkilön väitetty mielenkiinnon ilmentymä) jollakin kiinnostavalla esille ja sitten saman "tapahtuman puitteissa" annetaan näyttäytyä jonkin sellaisen noodi B:n (joku tietty ihminen), jota kohdehenkilö ei viitsisi sietää tai suuremmin edes ajatella..

--

ihmisten häirinnällä vaikuttamaan osallistuttaminen

Palvelualan työntekijät ja heitä avustavat tekemässä sijainneista ja palveluistaan sekä tarpeellisuudesta muistuttavia, että ikäviä asiointipaikkoja, mikä sitten lieneekään syynä..Onpa kyllä paljon samaa näköä tuossa lähistölle usein olevassa henkilössä, jolleka on jotenkin tavanomaista tuottaa ärsyttävyden tuntemuksia, kuin siinä hyvänlaatuisessa kaverissa, jonka tunsi hyvinkin silloin joskus menneisyydessä..

Ihmisille on vaikeaa ymmärrettävää jo sellainenkin tapahtumaluonnehdinta, mikä sisältää enemmän kuin yhden asiantuntija- tai palveluhenkilön suorittamassa jotain vilunkipeliä, joten väittämät siitä, että kaupallinen tai yhdistyksellinen toimija olisi jonkun tahon pyynnöstä aiheuttanut sen, että jotain kaikkia ihmisiä ärsyttävää jää pitkäksi aikaa, kuten vuosiksi, johonkin nähtäville..

Vähemmän aikaa jossain kaupungissa aikaansa viettäneet, johonkin henkilöön vaikuttamaan kutsutut, voivat olla kohdehenkilön mielenhallinnan kannalta sillä tapaa haastavampia, ettei hän ehkä koskaan pääse kokemaan samoja henkilöitä henkisesti paremmin valmistautuneena, vaan viimeisin kokemus "jää voimaan"..

Monet lapset, jotka ovat touhunneet ja sanoneet jotain jollakin kulkuväylällä, eivät ole olleet niillä paikoin luontaisista syistä eli ihan muuten vaan, vaan sen vuoksi, että lapsia ei voi koskaan syyttää mistään, koska kaikki on "lapsille tavanomaista" ja sen vuoksi, että heitä on ohjeistettu toimimaan tietyillä tavoin..

Väkisinlaisesti vaikuttamaan pyrkivillä ei välttämättä ole mitään ideologiaan verrattavaa syytä toiminnalleen, vaan he toimivat eräänlaisina välineinä erilaisten muiden ihmisten vaikuttamaan pyrkimisille ja täten he ovat jossain määrin immuneeja heihin kohdistuvalle kohdehenkilön esittämälle kritiikille, jossa tuodaan esille, kuinka huonosti he vaikuttamisestaan suoriutuvat, sillä he tekevät jonkinlaista työtä ilman erityisempää työaikaa tai merkittäviä vastuita..

Jonkin määriteltävissä olevan ihmisryhmän edustajiin voi kuvitella liittyvän muita ihmisryhmiä enemmän tietynlaisia esineitä tai muita asioita, joten niille seutuville ja paikoin, joissa oleskelee tai joiden ohitse kulkee itsekseen, voi toistuvasti päätyä nähtäväksi "lasten esineitä", vaikkei sellaisten tavanomaisia käyttäjiä ole näkynyt ollenkaan ja mihin sitten mieli yhdistää samoihin aikoihin tapahtuneen pitkäkestoisen kuuluaistia ärsyttävyyden, joka muistuttaa mieleen henkilön tai henkilöitä, jotka ovat tavanneet ärsyttää usein ihan itsenään tai sellaisena, minkälaista esittää..

Kaikkihan on mahdollista, jos ihmisiltä kysytään, kuten menneisyydestä tutun henkilön tuleminen vieraassa kaupungissa hapuilemaan samaan aikaan samoja omenoita elintarvikekaupassa, vaikka hän ei sanomisiensa mukaan koskaan edes käy kyseisessä kaupungissa..

--

työvoitto häiriköille?

Saattaisi olla jossain tilanteessa ongelmallista, jos hetkeksikään kadottaa käsityksen siitä, kumpi on vasen ja kumpi oikea puoli, mutta tällaistahan ei voine tapahtua tai ole tapahtunut edes vaikkapa junaonnettomuuksissa..

Aina ei ole itsensä loogisen tai mutupohjaisen helposti tunnistettavissa, miksi jokin vähäinen oma ele, toiminne, mielteen sivuaminen tjm. voisi olla hyvänä osana omaa persoonaa ja jotkut toiset voivatkin päättää, että sellaisen havaitsemisen, tunnistamisen tai harkitsemisen hetkellä on tärkeää aiheuttaa jokin tavanomainen häirintäteko, jotta moinen aie jäisi unholaan..

--

sivullisillekin jotain

Muiden ihmisten voi olla vähemmän mieluisaa kuunnella sellaista tapahtukuvausta, joka on väkinäisesti vaikuttamaan pyrkijöiden sellaiseksi suunnittelemaakin, että siitä selitettäessä joutuu käyttämään sanoja, jotka herättävät mielikuvia, joita moni selityksen kuulija ei ehkä missään yhteydessä haluaisi kuulla..

Voisi tavallaan tehdä jotain sille kaikkien rasitteeksi ja ilmeisen tahallaan nähtäville asetetulle asialle, mutta koska kyse ei olisi omin voimin siirrettävästä esineestä, pitäisi ensin perustella syitä tuntemattomille ihmisille esim. sosiaalisessa mediassa tai ääneen keskustelu -chateissa, jotta kaikki nämä voisivat tiedostaa ongelman suunnilleen samoin, mutta riskinä olisivat assosiaatio- ja attribuoitumishaitat, jotka..

Tultuaan ihan vaan uutisia hetkeä pidempään lukiessaan huomanneeksi jotain ajatuksia herättelevää, aiheuttaa jokin tavanomaiseksi häirintäkeinoksi muodostunut äänenkäyttö lukemisen keskeytymisen, jolloin tulee huomanneeksi näkökentässään, vähän matkan etäisyydellä jotain sellaista, joka tulee jäämään siihen pitkiksi aikoihin kuin pitääkseen häiritsevän äänen esiintymisen aikaan luetun asian..

Niinkin voi käydä, että jonkin ulkosalla näkyvän ja katujen siisteydestä vastaavan poiskorjattavissa olevan tulee omalta osalta jättäneeksi sellaisenaan siellä olevaksi, koska ilmoittamisen vaivaan sisältyisi asian kuvaileva selittäminen ja se taasen tuottaisi mieleen sellaista muuta ajattelua, jota ei vain haluaisi käydä läpi..

Äänien toisistaan erottuvuuden muistaminen, niiden mieleen juolauttavuuksien ja kenties jopa äänilähteen edes suurpiirteisen suunnan ja sen kuvitellun aiheuttajan päätteleminen voi olla mieltä aivan turhanpäiten kuormittavaa, jos tarkoituksena on jossain vaiheessa selittää muille ihmisille kuulemistaan äänistä, niiden käytöstä, omista tuntemuksistaan..

--

advanced stuff: tietoteknologia häirinnällä vaikuttamisessa

Kun johonkin ihmiseen on kohdistunut riittämiin käytöksen mallintamisen toimivuuden varmistelua, voidaan tämän mallintamisen perusteella generoida toteutettavissa olevia tilannesimulaatioita, joissa tavoitteena on aiheuttaa sellaisia keinotekoisia tapahtumia, jotka aiheuttavat kohdeyksilössä juuri tietynlaisia tuntemuksia ja joita taasen voidaan hyödyntää mieleenjäävyyksissä, long-term depression -pyrkimyksissä..

Kun kuulijajoukko, jolle joku ihminen on aikeissa viestiä, on suurin piirtein ennalta tiedossa, voi siitä jo ilman tietokoneiden ja älyjärjestelmien apuakin tehdä kelpoisia päätelmiä sen suhteen, minkälaisia sanoja näille ihmisille viestittäessä tultaneen käyttämään, joten viestimisen vaikeammaksi tekeminen voisi perustua näiden sanojen vahvaan, hetkelliseen kytkeytymiseen viestijän sellaisiin muistoihin, joita hän ei haluaisi nostattaa mielestään esille puhuessaan juuri kyseisenlaisella kuulijajoukolle..

Kun kirjoitetun tekstin tunnistamiseen elektronisilla laitteilla on ollut algoritminsa ja tekoälynsä jo pitkän aikaa, mitenkä täten ei voitaisi tunnistaa myös seinän toisella puolella tapahtuvaa tavallisella lyijykynällä paperille kirjoittamista, jos eleiden ja motorisen liikkeen tunnistamista ollaan voitu tehdä teknisin keinoin, ympäristössä esiintyvien säteilyjen aaltoja tarkkailemalla..

Kun kukaan ei ole nuoren tai lapsen puolesta varmistelemassa, ettei hänelle kerry sellaisia kokemuksia, jotka päätyvät niiden tietoon, jotka pyrkivät hänen myöhemmällä iällään assosiaatioklusteroimaan hänelle eri ikäisenä tapahtuneita asioita..

Kun ihmiset eivät ole tottuneet epäilemään, että siinä heidän luottamansa yrityksen verkkopalvelussa olisi yrityksen vakituisten työntekijöiden ja esimiehensä päätöksellä sellaista ohjelmointikoodia ja toiminnan konfiguroituneisuutta, jolla saadaan palvelu toimimaan huonommin tai viallisesti joillekin tietyille käyttäjille, ihmisille on myös vaikeampi selittää tällaista mahdollisuutta..

Kun sensoreita, tietojärjestelmiä ja muita tarkkailevien ihmisten liikaa vapaa-aikaa käytetään jonkun ihmisen kulkemisien seurantaan, saattaa mahdollistua tehdä päätelmiä siitä, käyttääkö joku jotain kulkureittiä tai sen osaa johonkin orientoisuuttaan säätävään tarkoitukseen..

Kun viestintää muille ja edustamalleen taholle tekevät pyrkivät saamaan aikaan "toimivaa viestintää", se voi liiankin varmasti tarkoittaa jonkinlaista väkinäisyyttä saada jotain jämähtämään altistuvien mieleen sillä tavoin, että siinä tulee samalla korvatuksi jotain heille hyödyllisempiä ajattelun välineitä kuten käsitteitä, symboleita ja muistikuvia, joten altistuvilla on entuudestaankin ollut jonkinlaista aivosumua mahdollisen mielenterveysongelman kanssa, pitäisikö jonkun tahon ottaa kansanterveydellisessä mielessä puheeksi systematisoidun viestinnän haitalliset vaikutukset..

Kun somealustoilta on riittämiin viety käyttäjien tietoja ja palvelun lähdekoodia, voidaan niiden avulla ja internetosoitteiden uudelleenohjauksella muodostaa jollekin sosiaaliste eristäytyneelle ihmiselle keinotekoinen tuntemus siitä, että hän käyttää jotain tiettyjä somealustaa, vaikka kaikkien monien käyttäjien viestit eivät ole todellisten käyttäjien kirjoittamia ja jo kirjoitetuista on seulottu esille vain jotain tarkoitusta palvelevat..

Kun teknologia ja ehkä psykologiakin ja vaikkapa fysiikkakin, ja laitetaanko vielä biologiakin siihen mukaan, on tehnyt ihmisiin vaikuttamisen niin kaavamaisen varmasti toimivaksi, voidaan sellaista jatkaa parikymmentä vuottakin, eikä täten jollain henkilöllä ole tuona aikana ollut ehkä yhtään päivää elämässään, jolloin hän ei olisi vääränlaisen vaikuttamisen kohteena..

Kun stressorit, ajattelun esteet ja aikomuksien tunnistamiset ovat riittämiin olleet koekäytössä yhteen henkilöön liittyväisesti, voidaan varmemmin saada hänet aiheuttamaan tietty sama vaarantava erhe useista erilaisista stimuloivista ja inhiboivista vaikutteista valikoimalla..

Kun ihmisiin vaikuttaminen voi olla niin paljolti helppokäyttöisillä käyttöliittymillä ohjastettavien algoritmien ja kenties jopa jonkinlaisen tekoälyn generoimaa, käy vaikuttavuuden aukipurkaminen ja varsinkin muille selittäminen suhteellisen vaikeaksi, eikä siitä välttämättä edes pelkällä mitenkään valmistelemattomalla puhumiselle selviäisikään..

Kun monet jossain huonetilassa käytetyt laitteet ovat luvatta etämonitoroituja, voi kohdehenkilö joutua huomaamaan, että verkkokaupan tuotesivulla on jossain alempana Tommy Hilfigerin Dad-farkut, minkä näkyvillä skrollaamista osoitetaan tiedostetun aiheuttamalla pihalla lapsille suunnattuna kähinää siinä kohdassa, kun kohdehenkilön toisen monitorin näytöllä katsellussa Netflixin tv-sarjassa on juuri lausuttu "äiti" erittäin vaativalla äänelle kuten eräässä jaksossa tv-sarjaa "In Between"..

Kun asuintalo on sensorien täyteinen, saadaan suht suoraan selville, ehkä vähän algoritmeilla kertyvää dataa setvien, minkälaisia muutoksia elämäänsä joku henkilö on taas yrittämässä saada aikaan, jotta näihin muutoksien yrittämisien hetkien paikkeille, voidaan järjestää jonkun tietyn, hänen havaitsemansa tai tietoiseksi tulemansa henkilön muutokset vaikkapa elinympäristössään, jotta ajan kanssa kohdehenkilölle muodostuu tunne muutostapahtumien eräänlaisesta väkinäisestä synkronisoimisesta, mistä sitten olisi seurauksena synkronisoidun henkilön tuleminen muissa tilanteissa kohdehenkilön alitajuntaan helpommin vaikuttavaksi merkittävyyden keinotekoisen lisääntymisen vuoksi..

Kun analogisesti tallentuneena olleen musiikin kauan aikaa sitten tapahtuneesta kuuntelusta pääsee tietoa, lurjusmaisten tuttavien vuoksi, väärien ihmisten tietoon, voidaan hänen yritelmänsä kuunnella samaista musiikkia streemauspalveluista tehdä muodostuvien tuntemuksien osalta menneisyyden hetkiä valemuistoittavaksi..

Kun ei jonkin teorian perusteella ole tarpeen rypästää häirintää jotain ihmistä kohtaan jatkuvasti, voidaan joitakin ihmisiä käskyttää tuottamaan kohdehenkilön elämänsä edistämisen pyrkimyksiin vaikeuksia vaikkapa niille kohdin, joissa hän käy hakemaan töitä, CV:llisiä sähköposteja lähetellen ja pari puheluakin soittaen..

Episodisilla tapahtumilla, henkilöillä, symboleilla ym. on tyypillisesti joukko vahvoja edustuksia (mielteet) ja assosiaatioyhteyksiä ihmisten mielissä. Jos nämä vahvat assosiaatioyhteydet ovat tiedossa, voidaan sopivan havaintovalikoiman avulla saada herätettyä täsmälleen tietty ajatus. Tämä pohjautuu pitkälti priming-efektiin eli ”aiempi ärsyke (aistimus tai ajatus) vaikuttaa siihen, mitä jokin tietty myöhempi vastaava tulee aiheuttaneeksi”, vaikutuksen voidessa pysyä jopa viikkojen ajan, olettaen, että siinä välillä priming-efektiin osallistuvia mielteitä ei suuremmin käytetä mihinkään muuhun ajatteluun vaikuttaen, eikä tämän mielteen ”olemus” muutu esim. uuden oppimisen seurauksena.

Jos assosiaatioyhteydet ovat tiedossa, ehdotukset havaintovalikoimaksi voidaan jättää tietokoneohjelmienkin tehtäväksi, jolloin tietynlaisiin sosiaalisiin peleihin osallistuvien ihmisten tehtäväksi jää sen järjestäminen, että jotkin tietyt asiat tulevat havaituksi (tai ajatelluksi).

Konnotaatiot ja denotaatiot voivat monesti olla vahvoja assosiaatioita hienoisempia, mutta sopivin koejärjestelyin pystytään niidenkin osalta varmistamaan, että havaintojen aiheuttamat mielen esiaktivoitumiset ovat edelleen voimassa pidemmänkin ajan kuluttua. Tapauksesta riippuen sillä voisi olla paljonkin merkitystä, missä järjestyksessä vaikuttamaan tarkoitetut tapahtumat, esineet ym. (asiat) esiintyvät, sillä ne voivat toimia myös eräänlaisina karsivina kriteereinä, missä kriteereiden lisääntyminen johtaa lopulta jonkin tietyn ajatuksen vain siinä tapauksessa, että mielteiden esiaktivoitumisen rytmi on sopiva.

Ohessa on kuva, missä ylinnä on kolme eri miellettä, joista on esitelty ja asetettu keskimmäiselle riville joukko mielteiden piirteitä, joista osa on muiden mielteiden kanssa yhteisiä. Kuviossa on pelkistettyinä sääntöinä, että piirteen tullessa mielteen esiaktivoitumisen kautta aktivoituneeksi useamman kuin yhden mielteen toimesta, siitä lähtee eteenpäin uusi signaali, mielteiden aktivoitumisen vaatiessa pari sisääntulevaa signaalia enemmän.

Kuvassa jää huomiotta myös mm. neuronien toimintaan pohjautuvuuden selittäminen, todennäköisyysarvot, mahdollisten yhteyksien painoarvot, feedback-mekanismit, estävät signaalit ja ”ajatusresursseihin” vaikuttavat tekijät (esim. onko aivoilla riittävästi happea, onko aivojen välittäjäaine dopamiinia saatavilla ja toimiiko verenkierto ok). Aiheesta on myös kaksi visuaalista simulaatiota, joissa otetaan huomioon mm. jäähtymisaika (”tarpeeksi sisääntulevia signaaleita vähäksi aikaa”): http://jsfiddle.net/smarko/5d5BR/ (”Symbet”, enemmän viitattua kuvaa vastaava) ja http://jsfiddle.net/smarko/4gn7kebp/ (”Tekoneuronit”, ilmentää tietynlaisten neuronien toimintaa).

Yleensä ottaen tämä mielteillä ja piirteillä pelaaminen perustuu pitkälti siihen, että koska ihminen on aivojensa osalta ”energiansäästäjä” mieli ei talleta kaikkea oppimaansa erilliseen isoloituun osaan hermoverkkoja, jottei mikään menisi minkään muun kanssa päällekkäin, vaan se käyttää jo olemassa olevaa ”ainesta”.

Jos haluat tietää, miten tätä hyödynnetään sosiaalisissa peleissä, hae esiin kirjoitus "Otaksumat -- läpi yhteiskunnan käytetyt ikivanhat lievikkeet vallantarpeisiin”.

Karkeasti ottaen primingsignaaleja ovat kaikki ne signaalit, jotka edeltävät jonkin ajateltavissa olevan “mielteen laukeamista” tietoisesti tai ei-tietoisesti, viimeisimmän vaadittavan (assosiaatio)signaalin ollessa vaikuttavin. Tietoisesti tämän voi havaita esim. jonkin visuaalin mieleen juolahtamisesta, mutta karkean säännön mukaisesti vähintään se tapahtuu, että mielteen laukeaminen aiheuttaa uusia primingsignaaleja kaikkia niitä assosiaatiolinjoja pitkin, joita voi luonnehtia implisiittisiksi assosiaatioiksi tai muuten vain korkean todennäköisyyden assosiaatioiksi. Sääntönä voi ajatella olevan vaikkapa “vähintään kolme primingsignaalia samaa miellettä kohti, jotta se voisi tuottaa uusia primingsignaaleja”.

Yksinkertaisien sääntöjoukkojen avulla saa signaalit kulkemaan rajatussa verkostossa vaikkapa 20 sekuntia. Kokeile, klikkaa jokaista isoa noodia yhden kerran: http://sovelluksien.hoito.org/symbetjatekoneuronit/symbet.html

Vasemmanpuoleisessa kuviossa voi eniten alaa haalineen ajatella tarkoittavan sellaista tekemistä, johon eniten ja mieluiten käyttää aikaansa, muiden ollessa tätä tekemistä mahdollisesti tukevaa toimintaa tai pitkälti erillistä tekemistä. Kuvastakoon tämä jotain yksittäistä päivää. Vasemmanpuoleisessa kuviossa ylhäällä oikealla on jotain sellaista ajatteluaikaa käyttävyyttä, joka ei olisi millään tapaa kaivattua, sillä se kuvastaa häirintää.

Oikeanpuoleisessa kuviossa tämä häirintä on vallannut jo enemmän ajatusaikaa, minkä seurauksena häirinnän kohde on lisännyt keskittyneisyyttään johonkin, mitä muutenkin mieluiten tekee, mutta muut ajateltavissa olevat ovat ainakin kyseisen päivän osalta ikäänkuin väliaikaisesti näivettyneet. Jos häirintä jatkuu useita päiviä eri muodoissaan, ajoituksineen ja tekijöineen, mitä mahtaakaan käydä ajatteluajan jakautuvuudelle?

Sellaista paradigmaa tai oppirakennelmaa kuten lääketiedettä ei ilmeisestikään haluta koetella millään uudella kuten sillä, miten häirintä siihen vaikuttaa, joten häirinnän seuraamuksista, syistä ym. voi olla vaikea keskustella lääkärin kanssa. Häirintä on kuitenkin eri muodoissaan ja lyhyt-/pitkäaikaisvaikutuksineen jotain sellaista, joka vaikuttaa merkittävästi elimistön, aivojen ja mielen toimintaan, eivätkä nämä vaikutukset jäisi aivan täysin huomaamatta, jos todella haluttaisiin monitoroida fysiologisia ym. vasteita. Nykyisellään psykologia- ja tietoteknologia-avusteinen häirintä osallistuu monelle elämän osa-alueelle kuten kuvasta voi lukea.

Olisi varmastikin mahdollista toteuttaa sellainen koejärjestely, missä koehenkilö saadaan vietyä pelkästään häneen ulkoisesti vaikuttamalla tilaan, missä hän ei kokisi voivansa tavoittaa omaa ajatteluaan kuten vielä hetki sitten kykeni, vaan karkeasti ottaen hän tavoittaisi käsitekohtaisesti helpoiten mieleen juolahtavat asiat helposti, mutta hienoisempi, etäisempi ja enemmän konstruoimista vaativa saattaisi äärimmillään tuntua siltä kuin ne eivät enää olisi ollenkaan kytköksissä tietynlaiseen ajatteluun.

Kokonaisvaltaisempi ajattelu on tuolloin erittäin vaikeaa ja tietoiseen mieleen tuleekin herkemmin asioita, jotka ovat äskettäin olleet paljon mielessä tai jotka liittyvät emotionaalisesti latautuneisiin muistoihin tai jotka ovat jo lapsuudesta/nuoruudesta lähtien lukuisia kertoja opeteltuja/havaittuja asioita tai liittyvät johonkin sellaiseen, joka on esim. työn ja koulutuksen vuoksi alati mielessä (inhiboivia ja kilpailevia vaikuttimia ei tässä kohdin huomioida). Tämä ei kuitenkaan ole hyvä kaavan määritelmä, sillä perusteet sille miksi jokin ajatus pääsee toista ajatusta paremmin esille on monimutkaisempi.

Primingsignaalit ovat hyvä lähtökohta sen selittämiselle, miksi jokin ajatus yleensäkään päätyy tajuntaan. Kuva pyrkii selittämään sitä, kuinka aiemmat käsitteiden ajattelut valmistelevat myöhempää ajattelua esiin tulevaksi valmistelemalla ajatuksien "esiinaktivoitumista" periaatteella "tarpeeksi sisääntulevia signaaleja, kaikkiin ulosmeneviin signaalireitteihin yksi sykäys". Signaalireitit vastaavat tässä todennäköisimpiä assosiaatioita eli niitä voisi olla lukuisia enemmänkin.

Ns. hyvässä jamassa ollessa aivoverenkierto toimii hyvin, happi kulkeutuu kuten pitääkin, aivojen välittäjäaineista ei ole puutetta ja ravitsemuspuolellakin on kaikki ok (kuvan vasemmanlaitimmaisin kuvio), mutta raakalaismaisen häirinnän kestäessä pitkään, ajattelukyky surkastuu hetkellisesti, mikä ilmenisi sitten myös todennäköisyyksien uudelleenjakaantumisena siten, että monien ajatuksien on suorastaan mahdotonta päästä tajuntaan, koska eniten "varmistelua" kerryttäneet signaalireitit voittavat ne niin helposti.

Jos ongelman toistuvuudesta, kaikkine variaatioineen ei pääse eroon, alkaa ajattelu jossain määrin urautua sillä tapaa, että sen huomaa omassa ajattelussaan silloinkin, kun suoranaista häirintää ei esiinny.

Poiminto Heikki Ikäheimon artikkelista "Persoonuudesta, sen tilasta ja tulevaisuudesta", joka on ilmestynyt filosofisessa aikakauslehdessä Niin ja Näin (4/2006):

"Jonathan Gloverin kirjan Ihmisyys kuvauksissa 1900-luvun hirmuhallitsijasta, kuten Hitlerin ajan Saksasta, Stalinin Neuvostoliitosta tai Pol Potin Kamputseasta on aiheeni kannalta eräs silmiinpistävä yhdistävä tekijä. Kaikissa tapauksissa tiettyihin ihmisryhmiin kohdistuneita massamurhia edelsi systemaattinen ideologinen manipulaatio, jonka enemmän tai vähemmän harkittuna ja suunniteltuna tarkoituksena oli hämärtää joidenkin toisten yksilöiden kykyä tai taipumusta kokea massamurhien kohteeksi joutuviin ihmisryhmiin kuuluvia yksilöitä täysimääräisinä persoonina. Näin valmisteltiin toimeenpanijoiden ja sivustakatsojien psykologista valmiutta kohdella uhreja käytännössä ei-persoonina, vahingollisena aineksena tai syöpäläisinä, joiden tuhoaminen voitiin kokea pikemminkin hygieenisenä toimenpiteenä kuin murhana."