Iltalukion aikana oli mahdollista käyttää koulun oman kirjaston tietokoneita, mutta jostain syystä niillä ei päässyt omille verkkosivuille ("Pääsy estetty!"). Muutamia muita sivustoja kokeillessa alkoi tuntua, että estot olivat kuin manuaalisesti asetettuja, sillä esim. moniin blogeihin, uutissivustoille ja verkkopalveluihin pääsyssä oli jotain sellaista kaavamaisuutta, joka ei myötäillyt mitään loogisen tolkullista tarkoitusta kuten sivuston domainia, sisällön aiheisuutta tai käytön yleisyyttä.
Toisinaan joku soittaa esim. 040-alkuisesta numerosta, joita sitten tulee tavan mukaan käytyä hakemassa kokeeksi Google-haulla, koska "se on kuitenkin puhelinmyyjä", eikä puhelinnumeroista tietoa kertova mobiilisovellus kerro mitään erityistä. Jostain syystä tälläisen hakukokeilun top 10 sisältää monesti paljon sellaista, joka assosioituu suoraan asianomaisen senhetkisen elämän tapahtumiin, virittää mielessä esiin tietynlaisia geometrisia muotoja (esim. sana ”ruoto” tai ”katto”), sekä palauttaa taas kerran mieleen jotain samaa, jota on käytetty eräänä avainsanana häirintäpelissä (esim. sanat ”rasismi” ja ”natsi”).
Monista tietyn hakemiston tiedostoista oli sisältö kadonnut bittitasolla eli tiedostot sisälsivätkin pelkästään tiettyä yhtä ja samaa hexakoodia.
Silloin kun vielä käytti tunnuslukutaulukkoa maksaessa laskuja Nordean verkkopalvelussa, 9/10:stä tunnuslukupyynnöstä oli "katso kohta P".
Pinterestistä tullut viestiä, joka vaati reagoimaan palautteen antamisen muodossa, mitä edelsi kaikenlaisten vääränhetkisten, valinnaisten sanojen (palautteen aihe) huomioiminen palautelomakkeella: alastomuus, vihapuhe, itsetuhoisuus, häirintä, tietosuoja ym.
<-- Ei kai webmainonnan tarkoitus ole saada pitämään elämää ikävänä?
Samat mainokset vievät kaiken mainostilan? -->