Liite - ote naapureista tehdystä rikosilmoituksesta

Edellä mainittiin häirinnästä äänien avulla tuotettu sellainen, mutta kyse on tavanomaisesti toiminnasta, jossa äänet ovat useimmiten vain jonkinlaisia välineitä hienoisemmille tavoitteille kuin yksittäisten reaktioiden aiheuttamisille. En halua selittää asiaan liittyvää teoriaa monella eri tavalla eri yhteyksissä, joten pyrin pohjustamaan sellaista aiemmin tuotettujen selityksien avulla, jotka on julkaistu verkossa. Linkit niihin löytyvät Linkkejä-osiosta. Ne liittyvät paljolti psykologia- ja tietoteknologia-avusteiseen häirintään, oleellisimpana tajuttavana ollen ns. primingsignaalit (oma termi), jonka määritelmäksi olen asettanut seuraavaa:

Karkeasti ottaen primingsignaaleja ovat kaikki ne signaalit, jotka edeltävät jonkin ajateltavissa olevan “mielteen laukeamista” tietoisesti tai ei-tietoisesti, viimeisimmän vaadittavan (assosiaatio)signaalin ollessa vaikuttavin. Tietoisesti tämän voi havaita esim. jonkin visuaalin mieleen juolahtamisesta, mutta karkean säännön mukaisesti vähintään se tapahtuu, että mielteen laukeaminen aiheuttaa uusia primingsignaaleja kaikkia niitä assosiaatiolinjoja pitkin, joita voi luonnehtia implisiittisiksi assosiaatioiksi tai muuten vain korkean todennäköisyyden assosiaatioiksi. Sääntönä voi ajatella olevan vaikkapa “vähintään kolme primingsignaalia samaa miellettä kohti, jotta se voisi tuottaa uusia primingsignaaleja”.

Erikoisena todisteena häirinnästä toimii juuri se, että tietynlaisia muistirakenteita on päässyt muodostumaan ja joiden vihjeiden avulla aktivoituminen tuottaa mahdollisesti hyvinkin pitkäkestoista tietyn saman assosiaatioklusterin aktiivisena pysymistä. Primingsignaalien avulla aiheutettua aktiviteetin ylläpysymistä havainnollistaakseni olen tehnyt JavaScriptillä interaktiivisen animaation (ks. http://sovelluksien.hoito.org/symbetjatekoneuronit/symbet.html), missä verkoston toisiinsa jossain määrin yhteyksissä olevat noodit aktivoituvat tietyn saman simppelin säännönmukaisuuden mukaan eli aktivaatio jatkuu initialisoivien alkuärsykkeiden saannin jälkeen esim. parikymmentä sekuntia (ohje: klikkaa tai täpäytä laidoilla olevia isokokoisia verkoston noodeja). Simulaation ominaisuuksiin sisältyy myös jäähtymisaika eli noodi/mielle ei ota vastaan signaaleita jatkuvasti, vaan vain tietyn aikaikkunan ajan ja sen jälkeen vasta tietyn hetken jälkeen. Simulaation toimintaa tarkastellessa on perusteltua miettiä, miten yksilö kokisi mielessään sen, jos jokainen aktivoituva mielle toisi siinä ohessa mieleen ärsyttäviä tuntemuksia ja kaikenlaisia epämukavia mielikuvia. Puutteena simulaatiossa on mm. se, että signaalivasteiden herkkyys ei muutu, eikä samanaikaisesta aktivoitumisesta seuraa samanaikaisesti aktiivisena olleiden signaalireittien keskenään linkittyminen.

Mahdollisesti huomion arvoisena voi pitää sitä, että oheinen piirrosversio, joka näyttää simulaation kaikki mahdolliset yhteydet (pari hienoista eroavuutta), ei ole erityisen paljon ennalta suunniteltu, eikä sitä piirtäessä ole otettu huomioon mainittua jäähtymisaikaa, eikä noodeista toisiin noodeihin ole kovinkaan monia yhteyksiä ja silti aktivaatio tuon verkoston puitteissa pysyy yllä useamman kymmentä sekuntia. Tämä tarkoittaa sitä, että häirintääkään, joka pohjautuu primingsignaalien hyödyntämiseen, ei tarvitse suunnitella äärimmäisen tarkasti, vaan hutiloivakin asenne käy suht hyvin. Häirinnässä on lisänä vielä sekin, että kun kohdehenkilöä ärsytetään paljon esim. äänien avulla, hän päätyy tilaan, jossa hän ei jaksa ajatella laadukkaasti, jolloin hän on myös ”helpompi uhri assosiaatioille”. Siinä vaiheessa, kun assosiaatioiden verkostoon päätyväksi tarkoitettuja havaintoja (tai ajatuksia) tuotetaan, eivät häiritsijät kaihda esim. cosplay-asujen tai gootti-kuteiden käyttämistä pelkästään yksittäiseen häirintäkertaan jossain julkisella paikalla, eikä ilmeisestikään ole ollenkaan vaikea löytää sellaisia ihmisiä, jotka suostuvat kulkemaan kaikkien ihmisten nähden omituisia reittejä tai esiintymään jopa kuukausien ajan omituisella tavalla tai toimimaan muutoin sellaisilla tavoilla, joita ihmiset yleensä vieroksuisivat oman käytöksensä osana. Ja tietenkin on valtaisa määrä vaihtoehtoja häirintää valmistelevaan toimintaan, missä teot eivät ole niin ilmiselvästi erikoisia tai omituisia, mikä tekee myös niistä keskustelemisesta hankalampaa (kirjoitukseni häirinnän personoitavuudesta kertovat lisää erikoisuuden ja normaaliuden käyttämisestä häirintään).