Prologue

Ei ole tiedossa yhtään tapausta, jossa syntynyt lapsi olisi saanut vanhemmiltaan geneettisen periytymisen kautta hänen vanhempiensa aatteet ja käsitykset maailmasta. Tiedetään, että esim. ympäristötekijöistä johtuen jotkin perintöaineksen geeneistä voivat joko aktivoitua tai kytkeytyä pois päältä (epigeneettinen periytyminen), ilmeten lapsessa siten kuin on ilmennyt jossain aiemmassa sukupolvessa (viimeksi ehkä jopa sata vuotta sitten), mutta se minkälaiseksi hänen oma tuleva elämänsä muodostuu, on myös muista tekijöistä johtuvaa kuin hänen geneettisestä perimästään.

Osa kansallisista ja ylikansallisista instituutioista, organisaatioista, yrityksistä ja yhteisöistä on ollut vaikuttamassa erilaisten asioiden kehitykseen jo niin pitkään, että niiden toimintaan on tullut mukaan myös tiettyä jähmeyttä, vaikka ne saattavat ajoittain uudistuvina ketteryyteen pyrkiäkin. Niiden kansallisen ja ylikansalllisen toiminnan yhteensovittaminen tuottaa lisää jähmeyttä, mikä "kadunmiehen" tasolta tarkasteltuna ilmenee siten, että monet asiat ja konformistiset tavat toimia vaikuttavat olleen olemassa "aina".

Instituutioilla terveydenhuollosta journalismin kautta mainostamiseen, on erilaisia itsesääntelyelimiä neuvostojen ja eettisten toimi- tai lautakuntien muodossa, sekä niillä on omia ammattieettisiä ohjeita ja ohjeistuksiaan. Mikään niistä ei kuitenkaan, sanoisiko, tohdi osoittaa tunnistavansa yhteiskunnassa esiintyvän ylimääräisten etujen hakemiseen tai ylemmyydentuntoiseen ohjailuun pyrkiviä pelejä, koska heidän edustamansa tahot pelaavat niitä itsekin - saati, että määrittäisivät tekniikoita ja metodeita, joilla niitä pelataan.

Erilaisissa sosioekonomisissa asemissa olevien ihmisten verkottuneisuus, yhdessä ICT-avusteisen tietotaidon ja erilaisista tieteistä johdettujen oivalluksien kanssa, mahdollistaa kuitenkin lukuisten erilaisten pelien pelaamisen, joilla voi olla hyvinkin merkittäviä vaikutuksia koko yhteiskunnan kannalta - tai sitten niitä pelataan esim. jonkin organisaation yksittäisessä yksikössä tai jossain pienemmässä tilassa kuten opettajainhuoneessa tai virtuaalimaailmassa. Jossakin vaiheessa elämäänsä ihmiset tapaavat kokea, että he haluaisivat saada aikaan muutoksia asioihin, jotka vaikuttavat joko hänen omaan tai muiden elämään. Näitä pyrkimyksiä voi luonnehtia hyviksi tai pahoiksi, jos niitä voi hahmottaa siinä määrin, että niistä voi esittää näkemyksen, mutta yleensä erilaiset pyrkimykset eivät ole kovinkaan yksiselitteisiä; hyviä ja pahoja ne ovat aina suhteessa johonkin muuhun, harvemmin itseisarvoisesti.

Ei ole mitenkään harvinaista, että ne ihmisyksilöt, jotka päätyvät pyytämättä erilaisten pelattujen ja käynnissä olevien pelien piiriin, ovat hankalassa asemassa itsepuolustuksen kannalta - he joutuvat itse keräämään ja jalostamaan oman puolustusarsenaalinsa, mikä voi viedä aikaa vuosia. Mediasta ei useinkaan ole tässä asiassa apua, koska aiemmin pelatut pelit, joihin voisi viitata, eivät koskaan nouse julkiseen keskusteluun sillä tapaa, että voisi sanoa, että "tällaista samaa tapahtuu juuri nyt". Tämä tiedon vaje johtuu siitä, että media tarvitsee omassa toiminnassaan osittain samoja metodeita ja tekniikoita kuin aiemmin käytetyissä peleissä, eikä se halua muuntaa niitä yleiseksi tiedoksi.

Riippuu pyrkimyksestä kuinka monenlaisia ja kuinka paljon erilaisia ihmisiä minkäkin pelin pelaamiseen tarvitaan. Äärimmillään kyse voi olla sinänsä huolella määritellyistä visioista, mutta ajallisesti niin etäistä, että muutoksen aikaansaaminen voi viedä aikaa vuosikymmeniä. Visio ja strategiat pelien eteenpäin kuljettamiseksi voivat myös muuttuvat ajan mittaan, sillä myös muilla on visioita ja strategioita, joiden kanssa voi joutua ns. törmäyskurssille. Jos kyse on valtioiden harrastamasta visioinnista, voidaan hyvinkin päätyä visioiden yhteensovittamiseen, mutta jos on kyse kahden hormoniherkän teinin kinastelusta liittyen siihen, kuka saa juoda viimeisen oluen bilekaapista, voi visioiden yhteen sovittelu korvautua rähinällä. Välimaastoon mahtuu monenlaista.

Jos salaliittoteoreetikoiksi luonnehdittavilta kysyisi, heiltä voi saada vastauksen, jonka mukaan "tulevaisuuden historia on jo kirjoitettu", tarkoittaen sitä, että esim. jotkin sodat on jo etukäteen suunniteltu alkavan tietyllä tavalla, tietyssä vaiheessa, päättyen tiettyyn tapahtumaan, tiettyyn aikaan. Vastaustaan he saattaisivat täydentää pyrkimällä osoittamaan kuinka media, poliitikot ja erilaiset yritykset edesauttavat tulevaisuuden kirjoittamista ennalta. Osa näistä tällaisten haastavien näkemyksien esittäjistä on itse osana verkostoa, jolla on jokin intressi tuottaa salaliittoteorioita. [ajatushyppäystä tässä] Eräs tällainen intressi on salaliittoteorioiden uskottavuuden heikentäminen sullomalla samalle verkkosivulle kaikki mahdollinen astrologiasta ja ufoista Kennedyn murhaan. Tämä on johtanut siihen, että sana salaliittoteoria on sekä vääristynyt, että melko käyttökelvoton: sitä on hyvin hankala käyttää viittaamaan mihinkään "pienimuotoiseen", jossa osallisena ei ole jokin valtiollisesta kunnalliseen tasoon toimija, vaan kenties heterogeeninen ja diversiteetin asteeltaan erittäin monenkirjava joukko useita erilaisia toimijoita; lisäksi sanasta herää vääränlaisia konnotaatiota.

Käytännössä yksittäiseen ihmiseen kohdistuvaa häirintää, monitorointia, manipuloimista, ohjailua yms voi laajentaa lähes äärettömyyksiin, jos sen osaa tehdä riittävän todistamattomasti - tähän voi osallistua kuka tahansa, jolla on siihen jokin intressi ja mahdollisuus - sillä kohdehenkilön täytyy pystyä todistamaan olettamuksensa/väitteensä 100-prosenttisesti. Vain täydellinen todistettavuus ("jotain on tapahtunut") olisi riittävää asian tekemiseksi uskottavaksi, kaikki muu olisi joko "ehkä tapahtunut" tai "mitään ei ole tapahtunut". Väliin jäävä "ehkä tapahtunut"-vyöhyke on erittäin laaja ja väittämien esittämisen kannalta riskialtis, viitaten siihen, että ne väittämät, mitä joutuisi esittämään, olisivat todennäköisesti sellaisia, ettei niistä olisi sopivia ennakkotapauksia.

Tyypillinen mediassa esiintynyt selitys monille tapahtumille on se, että "joku oli mustasukkainen jollekin toiselle" ja sen vuoksi hän ampui/räjäytti/hajotti jotain. Täytyy tohtia asettaa edes jokin todennäköisyysarvo sille, että todellisuudessa kyse saattoi olla siitä, että [seuraava lista voi olla lukijan kannalta liian hankala pala tällä lailla tekstin alkuvaiheilla] a) media valehteli täysin tai joiltain osin, b) paikalla olleesta yleisöstä valitut haastateltavat valehtelivat, c) paikalla ollut poliisi valehteli, d) asiaa tutkinut psykiatri valehteli ja e) parisuhde oli alun ns. järjestetty juttu, jonka oli tarkoituskin johtaa parisuhteen toisen osapuolen itsetuhoon (tai muuhun haittaan itselleen). Tilanteita tulkittaessa on olennaista edes yrittää nähdä tapahtunut (mahdollisten) esisuunnittelijoiden näkökulmasta, erityisesti siltä osin, miten erilaiset intressit on saatu sopimaan yhteen ja kuinka paljon on ollut monipuolisuutta kombinaatiovaihtoehdoissa.

Tulevien tapahtumien historian ennaltakirjoittamisessa - jos on sitä lajia, joka sellaista tekee - voi hyödyntää lukuisia erilaisia asioita, joista eräät olennaisimmista liittyvät viestintään (sisältäisi myös informaatio- ja viestintäteknologiat). Internetissä viestiessään ja siellä esiintyvää viestintää seuratessaan yksilö on sekä riippuvainen ohjelmistojen ja laitteistojen toimivuudesta, että myös alttiina niiden toimivuudelle väärin tai epätoivottavasti. Verkossa tapahtuvien rikosten osalta (kyberrikollisuus, esim. tietoturvaloukkaukset ja ns. mustahattu-hakkerointi) voi joillakin tahoilla olla tarkoitus saada ns. pikavoittoja, mutta kyse voi olla myös vuosia tai jopa vuosikymmeniä jatkuvasta teknologioiden heikkouksien hyödyntämisestä laajassa määrin. Sitä mihin suurempiin tarkoituksiin tämä yhdistyy, ei välttämättä ole helppo todistaa (tai edes hahmottaa). Tietoverkkorikoksiksi määriteltyihin tekoihin, joihin myös pelkkä luvatun tietoverkon monitorointikin lukeutuu, voidaan haalia osallistujiksi sekä ns. taviksia, että johonkin erityisalueeseen erityisen hyvin perehtyneitä spesialisteja; riippuu käytettävien hyökkäys-, tarkkailu- ja ohjailuvälineiden osaamisvaatimustasosta kuinka paljon perehdytystä niihin tarvitaan.

Eräs asia, mikä yhteiskunnallisten rakenteiden tiettyyn jähmeyteen kyllästyneitä vetoaa, liittyyelämän eri osa-alueiden pelillistymiseen tai sen huomaamiseen, että tietyt osa-alueet ovat aina olleetkin pelimäisiä. Ihmiset oppivat erilaisia asioita nykyään aina vain aikaisemmin, mikä saa osan lapsistakin esittämään itselleen jo varhaisessa vaiheessa aidosti mietiskelevästi esitetyn kysymyksen: mikä on elämän tarkoitus? Lapsi ei vielä siinä iässään osaa siihen vastata, eikä se ole triviaali kysymys aikuisemmillekaan, mistä tavallaan seuraa se, että ihminen on koko elämänsä alttiina vaikutteille, jotka ohjaavat häntä johonkin uskoon siitä, mikä elämässä on, jos ei aivan tarkoituksena, niin ainakin jonakin tiettynä aikana tärkeää tai mielenkiintoista. Useiden ihmisten kohdalla valinta tärkeän ja mielenkiintoisen kohdalla kallistuu mielenkiintoisen puolelle, koska tärkeät asiat ovat usein vaikeampia kuin mielenkiintoiset.

Mitä varhaisemmalla iällä ihminen mieltyy tietyntyyppisiin asioihin, sitä todennäköisemmin (tilastollisesti) hänen asenteensa jähmettyy tiettyihin malleihin ja ajatusskeemoihin, minkä ei minkään välttämättömyyden vuoksi tarvitse olla lopullista tai peruuttamatonta, mutta on todennäköistä, että herkemmin säläviihteen puolelle kallistuvat ihmiset (vrt. älykäs viihde), ovat vähemmän viitseliäitä muuntamaan itseään toisenlaiseksi tai irtautumaan yhteisöjen aiheuttamista paineita. Sanaa viihde ei tässä yhteydessä kannata ottaa itsestäänselvyytenä, sillä se voidaan nähdä huomattavasti moniulotteisempana käsitteenä kuin voisi ensi alkuun ajatella. Lukemalla tekstin "For the lulz -ajoista asiantuntijarooliin (esim. opetusalalle)" saat viitteitä siitä, mitä tämä voisi tarkoittaa. Kantavana teesinä tässä teoksessa on se väittämä, että on kasvava määrä ihmisiä, jotka haluavat pitää elämän rennon pelillisenä, tarkoituksenaan omien ja sosiaalisten verkostojensa jäsenten etujen kasvattaminen, piilossa julkisuudelta ja mahdollisesti siinä ohessa erilaisia yhteiskunnassa esiintyviä järjestelmiä muokaten ja luoden - välittämättä siitä, mitä haittaa siitä seuraa niille, jotka eivät ole heidän kanssaan asenteellisesti samoilla linjoilla.