Intro

Minulle on vuosien saatossa muodostunut jonkinlaiset rajat sille, missä laajuudessa ja mitä selitysreittejä kulkien kerron tietyistä omista asioistani, sekä millä vaiheistuksella lisään nyanssien tarkkuutta. Nämä asiat liittyvät olennaisesti omaan hyvinvointiin, tavoitteisiini, mahdollisuuksiin, riskeihin, häirintäteemaan ja nykytilanteeseeni muilta osin, sekä menneisyyteeni ja näkemyksiini erinäisistä asioista. Tiedostaen mitä haluan kertoa ja mitä en niinkään, en koe olevani esim. naiivi selventäessäni itseäni ihmisille, joihin minulla ei ole muodostunut luottamuksellista suhdetta, enkä myöskään määritä sitä erityisen merkitykselliseksi, jos kerrontani ”lämppäilyvaiheen” aikana saatan elekielelläni, puheensävylläni, jaksavuudellani, mikroilmeilläni, omasta kerronnastani erilaisia otteita saavana, kuulijan näkemyksiin ja kommentteihin vastaajana tai muilla tavoilla tulla viestineeksi enemmän kuin olen ennalta suunnitellut. Keskustelun toiselle osapuolelle annan mahdollisuuden säätää omaa käyttäytymistään ja suhtautumistaan, sillä ihmisillä on usein suoranainen tarve tehdä jonkinlaisia ”sohaisevia” kokeiluja, jotta he itse saavat tuntumaa siitä, minkälaisen ihmisen kanssa ovat keskustelemassa – mikä on tietenkin jossain määrin harhaista, koska he tulevat usein vahvistaneeksi sellaisia luulojaan, jotka perustuvat esim. aiempiin taipumuksiinsa luokitella ja määrittää muita ihmisiä, eikä sillä täten haeta uudenlaisia käsityksiä, joita sovellettaisiin heti siinä samassa yhteydessä. Kutsun seuraavassa henkilöä, jonka kanssa koettelin päästä keskustelemaan syvällisemmin asioistani, Fladistaniksi.

Tiivistelmä

Vastaanottanut lääkäri oli vähempiarvoistava, nöyryyttämiseen halukas ja kapeaan näkemyksen väylään ohjaava. Hän ampui alas aloitetun maininnan siitä, että aiemmat kokemukset Eksoten tietystä henkilökunnan osasta olivat huonoja, pilkkaavalla äänensävyllä. Hän vei käyntiraporttiin keskustellut asiat sellaisessa muodossa ja vain siltä osin, että niistä saisi aikaiseksi jonkinlaisen epätoden kertomuksen, missä antipsykoosilääkityksen ehdottaminen olisi kuvitellun muun lukijan mielestä perusteltua siihen nähden, mitä (valheellista ja vääristämistä) parissa aiemmassa käyntiraportissa oli sisältönä. Tällä lääkärillä kävin vain kerran päämäärätavoitteellisesti valmistautuneena ja ohuiden aineistonippujen kanssa. Eräs itse esille ottamistani aiheista oli häirintä ja sen vaikutukset. Ensikäynnille oli muutenkin haastavaa löytää esimerkkejä häirinnästä, jotka eivät olisi liian huonoja, eivät menisi liian abstraktiksi tai olisi liian monimutkaisia nopeasti ymmärrettäväksi, mutta hänen palveluasenteensa, osoitettu asiantuntijuutensa, nyanssien muistamiskykynsä, Eksoten ja yksityisten tahojen tarjoamista palveluista tietämisensä, ehdotusten käypyys, empatiataidot, häikäilemättömyyden aste, kertyvän ajateltavan koherenttina pitämisen kyky ym. jättivät selkeän tunteen siitä, että tästä paikasta ei kukaan häirinnästä kertova saisi hyötyä. Itse olen hypotisoinut, että häirintä pitää alitajuntaani liian aktiivisena, kuluttaen siinä samalla tarpeettomasti mm. aivojen välittäjäaineita, mikä heijastuu sekä fyysiseen jaksavuuteen, että unenlaatuun, ja mihin auttaa paljon, kun tarkastelee minkälaista ravintoa syö, minkälaista liikunnallista aktiviteettia harrastaa ja lisänä vielä stimulanttikokeilut. Hän jätti käyntiraportissaan mainitsematta tyystin mm. kerrotuista lenkkeilyn ja teaniinin positiivisista vaikutuksista, vaikka ne olivat olennaisessa asemassa mentaalisen suorituskyvyn parantamisen osalta (muisti-, päättely- ja refleksipohjaiset tehtävät), eikä huomioinut mitenkään annettua, kaavioita ja tekstiä sisältänyttä aineistoa, saati että olisi sanallakaan maininnut esim. algoritmeista tai business intelligencestä, joihin keskustelun aikana viittasin häirinnässä avustavista seikoista mainitessani. Tällä ei olisi ollut erityisempää merkitystä itselleni, jos hän ei olisi ollut niin lurjusmainen, mutta mahdolliselle myöhemmälle lukijalle muodostuvien vaikutelmien mielessä olisi mielekkäämpää, jos käyntiraportti ei koostuisi pelkästään valheista, vääristelyistä ym. Keskustelujen aikana hän halusi ärsyttävällä tavalla takerruttaa itseään myöhempää ajatteluani teoreettisesti estävästi (Long term depression, LTD) niihin muistijälkiin, joita minulla oli sanan ”priming” merkitykseen liittyen, mikä vaikutti siltä kuin hän olisi tehnyt palvelusta ulkopuolisille, sillä kyseisellä sanalla selittyy monenlainen hienoisempaan häirintään liittyvä toiminta- ja ajatusmalli. Hän teki käytännössä mahdottomaksi jatkaa eteenpäin hänen kanssaan. Kysymys ”ootko ajatellu, josko antipsykoosilääkkeet voisivat auttaa” tuli esille jo varhaisessa vaiheessa käyntisessiota eli suunnilleen niillä main, missä olin kertonut, että yksinkertaisimmillaan häirintä on äänillä häiritsemistä, missä tahallaan ajoitettu sellainen perustuisi siihen mahdollisuuteen, että pystytään reaaliajassa seuraamaan, mitä tekee tietokoneellaan. Oli kysynyt pilkkaavasti, josko on kokeillut korvatulppia häirinnältä suojautumiseen, mutta annettu tämän lääkärin jatkaa eteenpäin, jotta saisi tuntumaa siitä, kuinka pitkälle hän töykeydessään menee.

Omista alkuperäisista tavoitteista ja käynnin syistä

Olin hakeutunut marraskuussa 2016 kunnallisten mielenterveyspalvelujen asiakkaaksi, ollen valmistautuneena tuleviin sessioihin kuuden itsemääritetyn ja ylöskirjatun tavoitteen, sekä kolmeen ohueen nippuun lajiteltujen kaavioiden, kirjoituksien ja kuvituksien kera (kaikki omaa tuotantoa). Lyhyesti ilmaistuna tavoitteeni olivat tällaiset: keskusteluja aivojen toimintaan liittyvistä aiheista; erinäisten psykiatristen diagnoosien poissulkeminen; dopamiini-välittäjäaineen merkittävyyden koettelua lääkekekokeilun avulla (Ritalin ollut aiemmin kokeilussa yksityislääkärin kanssa, mikä voisi olla parempi kuin nykyinen teaniini); arviota soveltuvien tutkimusten tai psykologisten testien hyödyllisyydestä esim. muisti- ja päättelytoimintojen normaaliuden arvioinnissa; unenlaatuun vaikuttavien tekijöiden kartoitus ja keskustelua eksaktimmista tahosta arvioimaan lenkkeilyn merkittävyyttä omassa elämässä. Omassa mielessäni olen hypotisoinut, että häirintä pitää alitajuntaani liian aktiivisena, kuluttaen siinä samalla tarpeettomasti aivojen välittäjäaineitakin, mikä heijastuu sekä fyysiseen jaksavuuteen, että unenlaatuun, mikä on kuitenkin vain yksi mahdollinen aspekti ja olin asettanut itseni lähtökohtaisesti siihen asemaan, että voisin ottaa erilaisia ehdotuksia ja näkemyksiä omaksi mietittäväkseni.

Minulla on voinut olla vaikkapa 2 – 3 vk täysin ok olo, jos unettomuutta ei esiinny, jolloin häirintäkään ei tunnu erityisen merkitykselliseltä. Häirintä pääseekin tuottamaan vaikutuksensa lähinnä silloin, kun mieleni ei ole sopivassa vireessä, mikä voi tarkoittaa silkkaa vähäunisuutta tai hetkeä sellaisen lenkkeilyn jälkeen, jolloin ei jostain syystä ole saavuttanut aerobisesti tehokasta suoritusta, jolloin mielikään ei ole vireytynyt riittävästi, vaikka unta edellisenä olisikin ollut tuntimäärällisesti riittävästi. Asiaan vaikuttaa moni nyanssi öisen sisäilman laadusta alkaen, mutta näistä en päässyt missään vaiheessa sanomaan mitään, vaikka niistä introavana aineistona olleessa paperinipussa kerroinkin.

Lenkkeily ja teaniini ovat muodostuneet parina viime vuonna rutiiniksi, joilla monen päivänä käynnistän, ollen yöuniltani vielä niin energinen, että lähden melko pian heräämisen jälkeen lenkille joko lähimetsään tai aamun pimeydessä jalkakäytäviä pitkin jonnekinpäin. Tämä tuottaa koko loppupäivän kestävän tasaisen hyvän olon, josta loiskahtaa hieman seuraavankin päivän puolelle. Tämä oli asia, jonka erityisesti halusin tehdä selväksi Fladistanille, sillä koin tärkeäksi, että hän tavoittaisi edes alkeet siitä, mikä saa minut toimimaan tietyiltä osin ikään kuin eri säännönmukaisuuksilla selittyvänä.

Univaikeudet olivat tärkeä teema, josta olin tehnyt selventävän kaavionkin, joka esitti sitä, kuinka univaikeuksien jälkeiset päivät olivat riskialttiita häirinnälle altistustumisen kannalta, mutta kunhan elimistö sai reguloitua normaalien prosessiensa kautta itsensä lähemmäksi normaalitiloja parin seuraavan päivän aikana, alkoi lenkkeilykin sujumaan paremmin, mieliala oli hyvä ja univaikeudet väistyivät. Koska en kuitenkaan haluaisi jatkaa sitä linjaa, missä en juuri koskaan voi olla varma ennalta, olenko esim. valmis lähtemään vaikkapa Turkuun työhaastatteluun jonkin viikon jonain päivänä, koska saatan olla nukkunut huonosti juuri tuona päivänä, haluaisin ymmärtää paremmin sitä logiikkaa – jos siitä vain pystyy muodostamaan logiikkaa – mikä uneeni milloinkin vaikuttaa tai saattaa vaikuttaa. Selitykset, joissa esiintyy esim. sana stressi ilman sen tarkempaa avaamista, ovat käytännössä lähinnä hyödytöntä hölinää.

Väitteeni mahdollisesta viikkojen mittaisesta hyvästä olosta oli sinänsä ristiriitainen käynnin erään syyn vuoksi eli miksi minulla on ollut jonkinlaista aloittamisen laiskuutta asioita kohtaan, joita en ole tehnyt toviin, kuten esim. kiinnostumattomuus oman verkkopalvelun kehitykseen sen viimeisimmän iteraation valmiiksisaamisen jälkeen ja laajemminkin, kuten esim. viitsimättömyys tehdä joinakin päivinä paljoakaan muuta kuin lukea iPadillani artikkeleita esim. Aeonista, Wiredistä tai Guardianista. Tämä johtuu kuitenkin siitä, että minun täytyi luoda jonkinlainen lähtökohta asioistani keskustelemiselle, missä halusin korostaa aloittamisen laiskuuden sijaan sitä, että pystyn saavuttamaan hyvän olotilan kunhan vain univaikeudet ja niitä seuraavat oireilut ym. saadaan toistuvana ilmiönä hälvennettyä. Tästä olisi sitten voinut tehdä täsmennyksiä keskustelun edetessä, mutta eipä niihin asti taideta koskaan päästä. Melankoliseksi tai syvästi depressiiviseksi en ole itseäni kokenut, mutta omassa mielessäni en varsinaisesti ole sulkenut pois sitäkään mahdollisuutta, että esim. antidepressiiveistä voisi olla hyötyä. Tosin, on ollut tyypillistä, että mahdollinen psyykkinen ja muu oireilu korjaantuu helposti ja nopeasti hankkimalla sitä ravintoa, mihin elimistö reagoi kuin se sisältäisi juuri sitä, mistä sillä on ollut puutetta (esim. ilman pekaanipähkinöitä olo heikkenee, iho muuttuu kalpeaksi, ei jaksa ajatella, fyysinen suorituskyky kehno ym.). Koska en ollut kokenut sitä kovinkaan merkitykselliseksi kysymyksi, ”kuinka monta kertaa minulla on univaikeuksia per kuukausi”, tulin kysyttäessä maininneeksi Fladistanille, että minulla on univaikeutta n. 8 krt kuukaudessa, vaikka olin tullut sanoneeksi edelliselle vastaanottajalle (psykiatrinen sairaanhoitaja), että niitä olisi n. 12 krt kuukaudessa. Eipä niitä tosin mihinkään raporttiin ylöskirjattukaan, eivätkä he ilmeisesti kommunoi keskenään nyanssitasolla - mikä tosin ei ole kritiikkiä, sillä kritiikki on vasta edessäpäin.

Häirinnän vaikutuksen yleensä olen usein kokenut sympaattisen hermoston aktivoitumisena, ”fight or flight”-efektinä ja otsolohkon eksekutiivisten toimintojen häiriintymisenä (muisti, päättely, emootiot ym.). Häirittynä olemisen jälkeen voi käydä esim. niin, että asuintalolla ollessani ja sisätiloissa chia-siemeniä geeliytymään laittaessa päätyy osa työvaiheista jäämään pois, jolloin unohdan laittaa rasiaan ripoteltujen chia-siementen kanssa desillisen vettä ja laitan rasian jääkaappiin sellaisenaan kunnes vasta hetkeä myöhemmin kykenen tajuamaan, että jotain meni pieleen. Olen asettanut jonkin todennäköisyyden sille, että häirintä vaikuttaa minussa koko elimistöni nestetasapainoon vasopressiini-hormonin kautta (antidiureettinen hormoni, ADH), jolloin aivojeni hermoverkot eivät signaloi normaalisti, minkä huomaisi erityisesti silloin, jos dopamiiniin vaikuttavien tapahtumien määrä elämässäni olisi ollut runsasta, mutta näistä asioista en ole päässyt puhumaan vakavasti kenenkään asiantuntijan kanssa.

Minkäslainen lääkäri se sellainen on, joka tuhoaa ylimääräiset haarat keskustelusta ja vetää keskustelun kohti jotain tiettyä kapeaa näkemyksen väylää?

Äänillä häiritsemisestä kertominen on vähäinen osa sitä, minkälaista häiritseminen voisi olla ja mitä se tosiasiallisesti on, niistä saaden helpommin ihmisten ymmärtämiä esimerkkejä, mutta varsinainen häirintäaihe liittyy enemmänkin mm. erilaisten tieteiden ja teknologioiden hyödyntämiseen sellaisessa, mihin lisätietona mukana ollut aineisto olisi tarjonnut verkkolinkkien, kaavioiden ym. kautta paljon hyödyllistä, itse tuotettua tietoa. Nämä eivät kuitenkaan saaneet edes minkäänlaista viittausta potilasraportissa, mikä on sinänsä outoa, sillä Fladistan otti ne session loppupuolella vastaan ja läpikäytäväkseen.

Käyntisession aikana Fladistan ei lähtenyt vahvasti mukaan keskusteluun edes äänillä häiritsemiseen liittyen, mutta nyökkäili ja sulki silmiään hetkeksi niistä puhuttaessa samantapaisen myötäilyn merkiksi kuin myöhemminkin samaisen session aikana. Tästä huolimatta, hän esittää potilasraportissa mahdollisuuden, että kyse voisi olla jonkinlaisesta skitsoaffektiivisesta persoonallisuudesta tms. ikään kuin juuri sellainen olisi perustellusti hyvä vaihtoehto jatkoarvioinnin kannalta, eikä tarjoa mahdolliselle lukijalle mitään mahdollisuuksia muiden vaihtoehtojen ounastelulle. Aiemmin tavattu psykiatrinen sairaanhoitaja oli kirjannut ylös, että ”asiakkaan kertomassa saattaa olla viitteitä psykoottisista piirteistä, vaikuttamis- ja vainoamisharhaluuloja”, mikä on linjassa sen kanssa, jota olen monien kirjoituksieni kautta tuonut esille eli ennen kuin on riittävästi mahdollisuuksia tehdä hyviä päätelmiä mielentilojen laadusta, ollaan jo esittämässä näkemyksiä, jotka ulkopuoliset tulkitsevat virallisesti todetuiksi ongelmiksi ja varmoina oireina jostain sairaustilasta. Tämä liian aikainen ja suorastaan väärä assosioituminen esim. psykoottisuuteen, vainoharhaisuuteen tai skitsoaffektivisuuteen saattaa johtua siitä, että näiden ihmisten koulutus- ja työssäolojaksot järjestelevät heidän mieltään sillä tapaa uusiksi, etteivät he enää ulotu niin helposti (luovasti) parempiin selityksiin tai sitten he tekevät tämän tahallaan, mikä taasen kielisi halusta puoltaa oman alansa tarpeellisuutta tässä yhteiskunnassa, minkä voi nähdä myös rikoksena vääryyttä kokeneita kohtaan. Molemmat sentään mainitsevat joko kerronnan johdonmukaisuudesta tai ajattelun loogisuudesta.

Fladistan ei mainitse omassa raportissaan mitään siitä, että olen itse huolellisesti ilmaissut tavoitteeni käynnille ranskalaisille viivoille kirjoitettujen lyhyiden tekstiselityksien kautta – aivan kuin tutkittavan oma aktiivisuus ja aiempi itsereflektointi olisi toissijaista tai jopa merkityksetöntä suhteessa tittelin kautta asettuvaan asiantuntijavaltaan nähden. Hän ei myöskään mainitse minkään vertaa siitä, mitä olen kertonut lenkkeilyn vaikutuksista, vaikka oli kirjoittanut käyntisession aikana jotain omallekin muistilapulleen – oletan, että oman muistinsa tueksi, mutta mistäpä sitä tietää? Lenkkeilyn ja dopamiinivaikutteisen teaniinin käyttö saa minut parantamaan parissa kymmenessä minuutissa mentaalista suorituskykyäni muisti-, päättely- ja refleksipohjaisten tehtävien osalta jopa 40 – 60 %, minkä olen lukuisia kertoja todennut mobiilien älytestien avulla, jotka antavat suorituksista vertailukelpoisia pisteitä. Tästä asiasta olin liittänyt parisivuisen kirjoituksenikin mukaan, mutta ilmeisesti tämä aineisto ei ollut lukemisen vaivan väärti?

Selitettäessäni tietyllä varovaisuudella äänillä häirintää nokkelemman häirinnän alkeita, Fladistan oli myötäillyt hyväksyvästi (silmät, nyökkäys) sillekin, että muistijälkiä vahvistavat myöhemmät ajatukset/havainnot ylläpitävät ajatusten tietoisuudessa liepeilyä ja että se voi viedä huomiota siltä, mitä kohden haluaisi orientoitua tai mitä haluaisi tehdä/ajatella – sanoi jopa sanat ”ihan oikein”, mikä oli selkein vahvistus omille näkemyksilleni koko session aikana, mutta siltikin hän tuli johtaneeksi käynnin idean jo varhaisessa vaiheessa antipsykoosilääkityksen suositteluun, mihin hän palautti sen ikään kuin ennalta päätettynä. Käytännössä hän vei käyntiraporttiin sellaiset asiat ja sellaisessa muodossa, että niistä saisi aikaiseksi jonkinlaisen epätoden kertomuksen, missä antipsykoosilääkityksen suosittelu olisi kuvitellun muun lukijan mielestä perustelua siihen nähden, mitä raportissa oli sitä edeltäen kirjoitettuna. Tätä muodostumaisillaan olevaa kertomusta vahvistavat väärin perustein tietyt muut käyntiraportit (Eksoten muiden työntekijöiden tuotoksia, joihin osaan ovat ulkopuoliset tahot päässeet esittämään näkemyksiään, vailla kelpoisuutta olla käypiä näkemyksien esittäjiä).

Käytännössä Fladistan tuli kysyneeksi ”ootko ajatellu, josko antipsykoosilääkkeet voisivat auttaa” varhaisessa vaiheessa käyntisessiota eli suunnilleen niillä main, missä olin kertonut siitä, kuinka tietynlainen tahallaan ajoitettu äänillä häirintä olisi perustunut siihen mahdollisuuteen, että pystyy reaaliajassa seuraamaan, mitä teen tietokoneellani. Tätä oli edeltänyt hienoinen kallistuminen minun suuntaani ja melkeinpä topakasti, mutta kuitenkin melkeinpä ohimennen suoritettu ehdottaminen: ”oletko kokeillut käyttää korvatulppia”. Totesin siihen samantien, että ”sivuutan tuon kommentin tyystin”, sillä kuten sanoinkin, oli oletettavaa, että ihmisissä on sellaisia, jotka haluavat koetella keskustelukumppaneitaan, saadakseen heistä tuntumaa, vaikka olihan tuo sinänsä sen asteen loukkaus, että siihen olisi voinut puuttua, mutta halusin myös tietää, miten hän jatkaa siitä edespäin. Siis, jos tutkittava kertoo ensin siitä, että häntä häiritään ja siihen sitten todetaan kysyvästi, että onko kokeillut suojautua äänillä häirinnältä estämällä itseään kuulemasta ääniä korviensa kautta, siinähän käytännössä heivataan häirinnän aiheuttajan merkitys pois ja lähes syyllistetään häirinnän kokija siitä, ettei ole suojautunut jollain tietyllä tapaa, mikä ei tietenkään ole mikään ratkaisu. Voisi kuvitella, että moni olisi lyönyt häntä kasvoihin moisen teon vuoksi, mutta se ei tietääkseni ole minulle tavanomaista. Siltikin, voidaan kysyä, missä maailmassa hän elää, jos ei oikeasti näe sellaista mahdollisuutta käypänä, että joku monitoroi jonkun tietyn henkilön tietokoneen käyttöä ja ajoittaa tämän mahdollisuuden avulla tietynlaista häirintää. Eihän tämä ole edes monimutkaista kuvitella omassa mielessään ja siitä on helppo todeta, että kyllä sellaista voi tapahtua, mikä taasen herättää kysymyksen siitä, miksi hän esitti niin helposti osoitettavaa vääryyttä ja huonoa ajattelun laatua. Aivan kuin olisi ollut tavoitteena, että asia nostetaan myöhemmin esille. Ok, let’s see how this goes.

Käynnin alkuvaiheilla hän oli nyökkäillyt hyväksyvästi sille, että kulkureittejä voidaan esittää vieruspistematriisin avulla (A:sta B:hen, B:stä D:hen jne.), mistä otin esimerkiksi lenkkeilyn. Olin itseasiassa piirtänyt ruutupaperille kuvion, joka esitti joukon toisiinsa yhtyviä risteyksiä, joista on yhteyksiä toisiin risteyksiin ja joiden kautta kulkemalla voi muodostaa erilaisia lenkkeilyreittejä. Siitä vielä päästiin selityksessäni ylitse ilman, että hän alkoi esittää(!) epäuskoista tai pistää muuten lekkeriksi, missä kerroin, että lenkkeilyreitillä voi joutua kulkemaan pitkähkön matkan suoraa jotain risteystä kohti, koska käännöspaikkoja ei ole tarjolla ja täten voi joutua olemaan esim. parikymmentä sekuntia alttiina jollekin havainnoimiselle, jota ei haluaisi aistia ja että tälle reitille olisi joutunut sen vuoksi, että jokin tietty spatiaalinen sijainti hetkeä aiemmin olisi tehty sillä tapaa psykologisesti epämiellyttäväksi, että tuli valinneeksi kahdesta vaihtoehtoisesta suunnasta sen, joka veisi siihen suuntaan, jossa joutui alttiiksi jonkin pitkäkestoiselle havainnonnille. Ei kuitenkaan vaadittu muuta kuin maininta juoposta, jolla on pöhkö asu päällään ja joka olisi juuri se, joka siinä kertomuksessa olisi se, joka tulisi vastaan sillä reitillä, jolta ei päässyt kääntymään minnekään, ja jolle olisi kuvitteellisesti maksettu esim. parikymppiä siitä, että hän sillä tavoin vastaan tulisi, että Fladistan pääsi vesittämään koko asian kysymällä väheksyvästi naurahtaen ”miksi joku olisi sellaista tehnyt”. Vastakysymys sinänsä oli perusteltavissa oleva, mutta se miten se kysyttiin, kertoi siitä, miten hän oli päättänyt ajatella juuri kerrotusta, millä taasen oli kausaalinen efekti siinä mielessä, että joka kerta, kun Fladistanista sai pienoisestikin epämiellyttävän vaikutuksen, kiinnostus siirtyä ”alkeista” hienoisempaan kerrontaan pitkälti tyrehtyi. Todellisuudessa ns. juopot eivät juuri koskaan ole häirinneet itseäni mitenkään, vaan esimerkkiin oli vain sijoitettu yksinkertaisin mahdollisin motivaatio tietynlaiselle teolle, koska ei ollut varmuutta siitä, mikä olisi sellainen ”harmaa alue”, josta saattaisi löytyä sopivaa esimerkkiä ensikäynnille (eivät olisi liian huonoja, eivätkä menisi liian abstraktiksi). Riskialtista selittämisen kannalta olisi tietysti se, että mikä tahansa häirintään liittyvä väite voisi saavuttaa korkeintaan ”vain” n. 99 % varmuuden, mikä jättää avoimeksi mahdollisuuden väitteen tyrmäämiselle jollain latteudella. Karkeita esimerkkejään en mielelläni lähtisi tarkentamaan, koska sellaisessa on hiukan samankaltaista riskiä kuin analogioiden liian pitkälle menevässä laajentamisessa.

Jos Fladistan olisi petrannut omaa suoritustaan asiantuntija-asemassaan, hänen kanssaan olisi voinut keskustella abstraktimminkin selittyvästä häirinnästä, minkä vuoksi jätin myös sanan ”suggestointi” käyttämisen käyntisession aikana yhteen kertaan, koska hän ei ollut riittävän vastaanottavainen. Fladistan oli itseasissa tehnyt pilaa sanasta ”priming”, johon suggestoinninkin usein aiheen puolesta liitän, joten lähtökohta oli varsin huono hyvälle keskustelusessiolle.

Fladistan oli eräässä vaiheessa katsonut minuun päin sillä hetkellä, kun olin ensin kysynyt häneltä, ”tiedäthän varmaan priming-ilmiön.. tai priming-efektin, kummin sen haluaakaan sanoa”, ikään kuin olisi nähnyt siinä hetkessä olevan samalla tapaa tärkeä paikka kuin lätkäpelissä, missä hyökkääjä on juuri päässyt lähes-hyvään paikkaan laukoa, mutta vielä pitäisi hetki malttaa miettiä, miten toimia. Olin sitten selittänyt priming-ilmiön lyhyesti eli ”aiempi ärsyke ikään kuin pohjustaa sitä, miten todennäköisesti yksi tai useampi myöhempi ärsyke esiintyy (tai vaikuttaa)”, mihin hän oli heti(!) perään todennut äänennopeuttaan hiukan hidastaen ja ilmeensä kurissa pitäen, että luuli minun tarkoittavan ”briminkiä” tjs. Hän oli siis halunnut lyödä oman leimansa niihin muistijälkiin, joita minulla on sanan ”priming” merkitykseen liittyen, minkä itse tulkitsen siten, että hän oletti tehneensä joillekin ulkopuolisille palveluksen tekemällä käsitettä, jota käytän monissa verkossa käyttämissäni selityksissä selittämään häirintään liittyviä toiminta- ja ajatusmalleja, epämieluisammaksi ärsyttävyyttä tuottamisensa kautta. Tällehän on englanninkielessä oma sanansakin: ”aversive” - making someone feel a strong dislike for something, or making them not want to do it. Tekoon voidaan ajatella liittyvän myös LTD eli Long term depression, joka tarkoittaa sitä, että hermostoverkoston aktiivisuus tietyiltä osin (kuvitellusti: tietyn käsitteen osalta) heikkenisi kenties pitkäaikaisestikin aktiivisuutta estävän (inhiboivan) ärsyyntymisen mieleen jättämien jälkien vuoksi. Tosin, oma näkemykseni on, että tämä pätee paremmin sellaisiin ihmisiin, jotka osaavat kohteena olevan asian huonosti, eivätkä edes ole käyttäneet jotain tiettyä käsitettä useissa eri yhteyksissä ja ihmisiin, joilla ajatustoiminta on esim. metabolisista syistä laiskahkoa ja sitä kautta ärsyyntyneisyys on helpompi juurruttaa (esim. mainitsemieni univaikeuksien jälkeisinä päivinä). Se, että Fladistan kuitenkin päätti, että tilanteessa olisi hyvä tilaisuus ärsyttää ja saada jotain pidempiaikaista vaikutusta aikaan, antaa ymmärtää, että hän henkilökohtaisesti on huono työssään eli ihmisten toiminnan ymmärtäjänä erityisesti aivojen toiminnan osalta. Laitan tämän tekstin loppuun muutamia kiistämättömiä esimerkkejä muiden eksotelaisten epäasiallisesta toiminnasta, jotta saisit laajemmin tuntumaa siitä, minkälaisia ihmisille haitallisia asenteita osa eksotelaisista keskenään jakaa. Kuitenkin, normaalisti kummin tahansa kuultu tai luultu olisi kyseisen käyntisession aikana johtanut oikeaan oletukseen tarkoituksesta, jos on koskaan tullut tietoiseksi sanasta priming, minkä koen todisteena siitä, että töykeili tahallaan. Hänhän siis, kuitenkin, käytännössä myönsi tunnistavansa kyseisen sanan.

Se, miten helpoksi hän teki puheensävyllään ja elekielellään hänen käytöksestään osoitettavien epäkohtien osoittamisen, herätti jossain vaiheessa mielessäni kysymyksen siitä, pyrkiikö hän koettelemaan sitä, olenko todella sellainen kuin jokin vuosituhannen vaihteessa saatu (arvottu) Aspergerin syndrooma -diagnoosina saattaisi viitata eli en osaisi lukea muiden ihmisten hiljaista viestintää. Fladistan oli vienyt lukuisia kertoja kättään suulle siten kuin kättään vievät suulleen ihmiset, jotka haluavat viestiä, että heille kerrottu on ns. unettavaa eli ei-kiinnostavaa, vaikkei heitä oikeasti nukuttaisikaan, sekä hänen teennäiset ja äänensävyltään väärin muodostetut yksisanaiset kysymykset niinkö?, enkö? ja ihanko? antoivat ymmärtää, että hän halusi jollain tapaa ”leikkiä” kertojan kanssa ja myös tätä kautta pyrkiä vähempiarvoistamaan nöyryyttävyyteen tähtäävän asenteen kera. Tavanomaisissa sosiaalisissa tilanteissa ylikorostetuilla kysymyksillä saatetaan pitää yllä chit-chat -tyylistä keskustelua tai korvata niillä jokin pidempi lausahdus tai kommentti, mutta Fladistanin asenne oli lähinnä ”what ever”-tyyppinen ikään kuin kuin hän olisi mielessään päättänyt miten tutkittavaa käsittelee ja mitä hänestä suurinpiirtein raporttiin laittaa, muun ollessa vain ajan kuluttamista.

Fladistan ei saanut edes käsitekaaviota, jossa oli piirrettynä joukko käsitteitä verbien niitä yhdistelemänä, silmäillyksi kysymättä jotain tympeän tyhmää kuten ”mitä tämä [sana] osallistuminen tarkoittaa tässä”. Osallistuminen-verbi oli yhdistämässä ellipsin muotoisia piirrosmerkkejä, jotka alkoivat käsitteestä ”häirintä” ja päätyivät selitteisiin kuten ”uuden oppiminen”, ”osaamisen kehittäminen”, ”tietokoneella pelaaminen” ja ”aukevat mahdollisuudet (mm. työpaikka ja uusi asunto). Aiemmin kaavioitani silmäillyt psykiatrinen sairaanhoitaja oli sentään hupaistuneena todennut niistä – ja niihin sentään aikaa käyttäen ja omissa käsissään (kaksin käsin) pitäen hetken syventyenkin - että ”sie selvästikin olet insinööri”, mutta Fladistan halusi sävyttää tuonkin selityksen tuottamisen hetken sellaiseksi, että mielenkiintoni asioistani kertomiseen laskisi. Olin siis pyrkinyt ko. kaavion avulla esittämään, että häirintä tunkeutuu useille elämän osa-alueille, mutta eipä ollut tämäkään päätynyt missään määrin hänen tuottamaansa käyntiraporttiin.

Päädyin antamaan jonkinlaisen todennäköisyysarvon sille mahdollisuudelle, että Fladistan tuli maininneeksi kyseisestä sanasta jonkun toisen tahon pyynnöstä sillä perusteella, että tulisin joskus myöhemmässä tilanteessa käsitelleeksi vastaanottokäynnistä todennäköisesti kirjoittamaani raporttia sellaisessa tilanteessa, jossa osallistuvuus on jotenkin erityisessä asemassa kuten oman verkkopalvelun käyttämässä termistössä ja mikä sitten teoriassa linkittäisi eri ajankohtia ja tilanteita mielessäni yhteen.

Koska olin saapunut käyntisessiolle pyöräillen ja ulkona oli ns. haastava keli, minulla oli alkuvaiheessa tuon sinänsä vaatimattoman fyysisen aktiivisuuden vuoksi hieman kuiva kurkku ja olin aivan hivenen hengästynyt puhuessani. Äänioireideni hälvettyä, hänen asenteensa ”asiallistui” hiukan, minkä voisi tulkita kielivän jopa siitä, minkälaisia ihmisiä hän haluaisi yhteiskunnassa olevan, mutta tämä olisi spekulointia kuten myös olisi ollut tarkoittamieni häirinnän syiden arvuuttelu. Sanoinkin, että olisi spekulointia yrittää selittää sitä, miksi jotkut tahot haluavat häiritä, enkä haluaisi lukittautua joihinkin tietynlaisiin näkemyksiin. Mielestäni sanat kuten häiritseminen ja rauhoittuminen yleensäkin ovat liian ilmaisuvoimaisia, minkä vuoksi halusinkin välttää niiden käyttämistä eri sijamuotoineen ja johdannaisineen ensisession aikana, koska niiden saattoi arvata johdattavan keskustelua liiaksi. Keskeytinkin pariin kertaan keskustelun häirinnästä, jottei ajauduttaisi yhteen sivujuonteeseen liiaksi, varsinkin kun hän siis ei ollut sopivan vastaanottavainen sellaisesta puhumiselle siten kuin siitä pitäisi puhua. Ei sentään runnonut päälle ja väkisin pitäytynyt siinä teemassa, paitsi loppuvaiheessa, kun sessiota oli mennyt jonkin verran yliaikaa – ei kuitenkaan seuraava potilasta tms. odottamassa – hän halusi ottaa ohjat keskustelusta kolmeenkin kertaan, jotta saisi tehtyä jotain, jota kutsui ”yhteenvedoksi”, mikä oli tavallaan ymmärrettävää, mutta se kuinka moneen kertaan hän tuota sanaa toisti ja miten mielellään hän sitä käytti, sai tuntemaan, että hän halusi käyttää sitä sen vuoksi, että sen voi visualisoida yhteenvievillä viivoilla, mutta enpä sitäkään käy spekuloimaan. Olipahan kuitenkin myöhemmin illalla erään ”symbolisesti merkittävän paikan” kohdalta lenkkeillessä nähtävissä hiukan ylipainoinen ja ”tyhmävaatteinen” nainen, jonka lannetta ympyröi neljää eri koirien talutushihnaa kiinnipitävä vyö, pienten, samanlaisten koirien kulkiessa yhdessä talutettuna suunnilleen samaan suuntaan – sarjassamme ”kamalia esimerkkejä”. Annoin havainnon merkittävyydelle todennäköisyysarvon, joka oli suhtautettu siihen, minkälaiseksi olen aiemmin arvottanut muita mahdollisesti merkittäviä asioita ja jätin asian miettimisen siihen.

Sinänsä, tuo käyntisession loppuvaiheen näennäinen selkiyttäminen oli opiskelijamainen virhe siinä mielessä, että sellaisen aika olisi ollut parempi vasta myöhemmin, koska itsehän olin kirjannut ne erityiset tavoitteeni ylös, joista lukaisin käyntisession alussa otteita hänelle, eivätkä ne tulleet edes katetuksi hänen ilmaisemassaan ”yhteenvedossa”. Indikoituani uuden käyntiajan tarvetta, hän sanoi kysyvästi ”haluaisit uuden ajan”, mikä oli hiukan outoa, koska normaalistihan vastuussa oleva asiantuntija itse kuvailee toimintasuunnitelmaa ja tekee ehdotuksen seuraavasta käyntiajasta. Täten, tuntemukseksi nousi, että hän ikään kuin kysyikin ”haluatko todella uuden käyntiajan tämän kaiken [ärsyttämisen] jälkeen”. 

Kukahan haluaisi toisen session sellaisen kanssa, joka on potentiaalisesti itselle tuhoisaa seuraa?

Jos nyt hetkeksi kuviteltaisiin, että menisin Fladistanin juttusille, toiselle käyntisessiolle, minulla tulisi olemaan matkassani runsaasti epäilyjä sekä hänen aikomuksiaan, asennettaan, että myös hänen ammattitaitoaan kohtaan. Esim. hänen ehdotukseksi muotoilemansa heitto suhtautua häiritsevään asiaan neutraalisti on ehdotukseltaan suunnilleen samanlainen kuin mitä voi lukea kävijämääräänsä kasvattavien bloggaajien blogeista eli ei kovin hääppöinen ja muutenkin tällaisessa, pyytämättömässä vastauksessa, on se outo piirre, että sen tilalla olisi pitänyt olla ehdotus käytettävissä olevista esim. kognitiivis-terapeuttisista vaihtoehdoista. Tämäkin siis menee tällaiseksi, missä itse tiedän paremmin, miten asiat pitäisi tehdä. Voisi luulla, ettei hän edes ole lääkäri.

Varsinaisena vastakommenttina neutraalin suhtautumisen ideaan tulin sanoneeksi, että yhden asian mielessään rauhoittaminen ei johtaisi mielensä rauhoittumiseen, koska muut liitännäiset ajatukset olisivat edelleen aktiivisia johtuen häiritsevien asioiden keskinäisestä assosiatiivisesta verkottumisesta, mikä tosin oli vain johdos siitä, miten noodien välisiä yhteyksiä visualisoitaisiin eli sinänsä itseltänikin melko vajaa vastapallo. Toisaalta, samankaltaista visuaalisista esitysmuotoa myötäillen väittäisin, että myös antipsykoottisien lääkkeiden ehdottaminen on tyhmä idea, koska kysehän on siitä, että vain tietynlaiset, altistuttamisien kautta tutuksi tehdyt ja ärsyttämisten aikaiset asiat (havainnoista mielteiksi muuttuneet asiat), joilla on keskinäistä assosiaatiivistä yhteyttä, ovat niitä, joilla on potentiaalia aiheuttaa ärsyttävyyttä myös myöhemmin, koska ne ikään kuin aktivoivat toinen toisiaan. Antipsykoottisillä lääkkeillä ei ole täsmävaikutusta semanttisella eli merkityksellisellä tasolla, joten niiden voi tosiasiallisesti väittää vaikuttavan ”vähän sinne tänne”. Antipsykoottiset lääkkeethän Fladistan oli siis maininnut sen jälkeen, kun oli ensin ärsyttänyt töykeillä kommentteillaan.

Noille mielteiden keskinäisille yhteyksille Fladistan oli käyntisession aikana nyökytellyt hyväksyvästi, kun niistä tovin ajan kerroin, selittäen alustavasti siitä, miten tietynlaisen häirinnän vaikutus rakentuu, mutta siitäkään ei sitten päätynyt käyntiraporttiin yhtään mitään. Miten kukaan myöhempi tietojani lukeva voi saada minkäänmoista todellisuutta vastaavaa kuvaa minusta, jos käyntitietoihini sisällytetään vain sellaista, joka vahvistaa jonkinlaista epätodellista tarinaa ja esittää ihmiskehityksessäni olevan jonkinlaista jatkumoa erityisesti harhaisuusteemaan liittyen?

Päädyin kuitenkin toteamaan hänen antipsykootit-ehdotukseensa, että ”tällaisten, miettimistä vaativien harkintojen äärellä koen syytä hankkia lisätietoa esim. Internetistä”, mihin hän tuli heti todenneeksi, että ”netissä on paljon väärää tietoa”, mikä oli varsin suora viittaus ajankohtaiseksi asiaksi nostettuun ”false news”-aiheeseen, jota on nostatettu esille esim. Facebookin uutisvirtoihin ja Yhdysvaltain vaalikampanjointiin liittyen. Hän ei kuitenkaan valeuutisiin viittaavuuden jälkeen maininnut minkään lääkkeen nimeä, eikä tehnyt tarkentavia osoituksia, mitä kannattaisi lukea. Antipsykootteja on useammanlaisia, eikä niitä varmastikaan voi yleistää vaikutuksiltaan, mutta vasta käyntiraportista saattaa lukea, että hänen mielestään tietyt kolme antipsykoottia olisivat käypiä vaihtoehtoja. Käyntiraporttiin on jätetty vaikutelma, että hän oli maininnut niistä nimeltä käyntisession aikana, vaikkei se pidäkään paikkaansa. ”[Potilas aikoo] ottaa selvää kyseisistä lääkkeistä”, on kirjoitettuna tuossa. Jos hän on ensin kategorisesti valinnut antipsykootit, eikä vielä olisi ollut varma, mitä niistä aikoo ehdottaa, minkälainen lääkäri sellainen on, joka pimittää tiedon siitä, että antipsykootteja on lukuisia erilaisia ja että jos lähtisi nettiin etsimään ”antipsykooteista”, saisi siellä viettää vaikka koko päivän tietoa etsien, sillä yksi niistä vaikuttaa vaikkapa D2-dopamiinireseptoreihin ja pariin muuhun, toisen vaikuttaessa johonkin muuhun, oletettuun, kohteeseen ja loput sitten jotenkin eri tavoin myöskin. Ja miksi hänen täytyi päästä sanomaan, että ”netissä on paljon väärää tietoa”? Se on tässä kohdin se oleellinen seikka, joka käyttöyhteydellään osoittaa hänen olevan epäluotettava.

Olin piakkoin käyntisession jälkeen kirjoittanut itselleni ylös mietteitäni Fladistaniin liittyen ja minua jäi mietityttämään epäilyni siitä, että hänen kognitiivinen kapasiteettinsa ja kompetenssinsa tulisivat ongelmaksi, koska hän todennäköisesti ottaisi huomioon asioita sen verran, mausteilla ja muutoksilla täydennettynä, että tuotetusta asiakokonaisuudesta olisi helpohko puhua ja esittää siitä erilaisia argumentteja, mutta häneltä jäisi laajalti huomioimatta elimistöni toiminta siltä osin kuin siitä olen kertonut. Ja niinhän siinä käyntiraportin perusteella arvioiden kävikin.

Mitä ihmettä tarkoittaa ”Joka tapauksessa potilaalla vaikuttaa olevan psykoosille altistavia tekijöitä.”? Se voi lukijoista kuulostaa siltä, että se tarkoittaakin jotain, mutta ainoa mikä tällaista väitettä tukisi, olisivat ”ajatusmaailman” kuvailuista tehdyt vääristelevät tulkinnat, jotka on enempiä pohtimatta viety kohti sanapilveä, josta löytyy sellaisia käsitteitä kuin skitsotyyppinen, häiriintyneisyys, rauhoittua ja harhailu. Käytännössä kyse on lähinnä siitä, että Fladistan yrittää keinotekoisesti pitää yllä paradigmaa eli ”jonkun tieteenalan kulloinkin yleisesti hyväksyttyä oppirakennelmaa, ajattelutapaa tai suuntausta”. Sentään käyntiraportissa on mainittu, että ”potilas pystyy vastaamaan loogisesti oman ajatusmaailmansa mukaan” ja että ”skitsotyyppinen häiriö (psykoosipiirteinen persoonallisuus)” on varmuusasteen osalta vain ”epäilty”.

Koska Fladistanin käytös on ollut se, joka on vaikuttanut siihen, miten itse olen käyttäytynyt eli käytännössä, mistä asiasta kertomisen olen keskeyttänyt lyhyeen, hänelle ei ole jäänyt kuultavaksi lapsien ymmärrettäväksi tarkoitettuja esimerkkejä kummoisempaa, vaikka lisätietona olisi vuosien aikana tuotetut useat sadat tekstit, kaaviot ja muut selvitykset, jotka käsittelevät häirintää ja sen tarkoituksia huolitellusti ja ihmisten älykkyyttä kutkuttelevasti. Fladistan ei ymmärrä tai esittää, ettei ole tarpeen ymmärtää vaikkapa sitä, että esim. Windows-tietokoneen käyttöjärjestelmän voi saada toimimaan siten, että ainakin kun jokin tietty tapahtuma ilmenee kuten tietyn sanan kirjoittaminen näppäimistöllä, tietyn verkko-osoitteen avaaminen selaimella tai tietynlaisen datapaketin kulkeminen tietokoneen näytönohjaimelta monitorille, voi automaattisesti triggeroituva toiminto, joka olisi luvattoman etäkäyttäjän tuotosta, tulla suoritetuksi, mikä voi tarkoittaa mitä tahansa esim. äänimerkin tuottamisesta datan lähettämisestä Internetiin ja kovalevyn lukupään siirtämisestä selaimen välilehden sulkemiseen. Tällainen voi olla osana psykologista häirintää, jolla on suunnitelma, mutta sellaiseen asti Fladistanin kanssa ei ilmeisesti voi päästä, koska hän lähestulkoon murskaa kaikki yritykset, jotka kuljettavat keskustelua suuntiin, jotka eivät ole linjassa ennalta valitun oloisen näkemyksen ja linjauksen kanssa. Käyntisession aikana tulin kertoneeksi karkeana esimerkkinä sellaisesta häirinnästä, missä tietokonepelin aikaisessa cutscenessä (ei-interaktiivisessa välijaksossa) ihmiset keskustelevat pöydän äärellä ja juuri kun joku heistä sanoo jotain tiettyä – symbolisesti tai muutoin merkityksellistä – peli ns. kaatuu ja palaa takaisin työpöydälle, mistä jäisi muistijälki erityisesti siltä osin, mitä siinä pelissä sanottiin juuri sillä hetkellä kun peli ns. kaatuu, sillä aiheutunut ärsyyntyneisyys purskauttaisi aivoissa sen verran dopamiinia, että se osallistuisi muistijälkien ”kiinnittämiseen”. Tästä olisi sitten voinut jatkaa esittämällä, kuinka priming-efekti tulisi kuvaan mukaan, sillä tapahtuneen seurauksena mieli olisi hiukan herkempi ottamaan huomioon ärsytyksenaikaisia aikaisia asioita muissakin konteksteissa, mutta Fladistan ei ollut missään määrin vastaanottavainen tällaiselle. En vain arvannut sitä, että hänen lopulta tuottamansa käyntiraporttinsa olisi sellaista lässytystä, mitä se näyttää olevan.

Käyntiraportissa mainitaan sen loppupuolella ”menemisestä aluksi potilaan kanssa yhteistyössä ja seurataan tilannetta”, mikä varmastikin näyttäisi esim. Valvirasta sellaiselta, että tässähän on ihan asiallinen lääkäri, mikä on varmasti useidenkin potilasraportteja tuottavien ihmisten mielessä, sillä kukapa haluaisi laittaa näihin raportteihin esim. kommenttia ”voi jeesus, että olinkin tänään tyhmä.. potilas oli aivan oikeassa kutsuessaan minua huonoksi lääkäriksi. pitäisi varmaan mennä opiskelemaan pari vuotta lääkiksestä uusiksi ja ehkä pari intensiivikurssia ICT:täkin tekisi hyvää”. Itseasiassa, mihin hänen lääkärin opinnoissaan saamansa tietämys ihmisen metaboliikasta ikään kuin katoaa erikoistumisjakson aikana?

Paikoitellen Fladistan pystyi olemaan sellainen, ettei jäänyt tunne, että pitäisi suorastaan varoa omia sanojaan hänen seurassaan. Kysyessään, että ”koenko, että sinua ohjaillaan”, totesin sen kuulostavan vähän scifistiseltä, mihin hän myötäili suoremmin kuin useimmissa muissa kohdin, minkä saattoi aistia siten, että hän tiedosti itsekin, ettei hän voisi väittää kokevansa minun olevan ”läpeensä skitsofreninen” tai jotain sellaista. Toisaalta, se ettei voisi väittää kokevansa minun olevan mitään skitso-alkuista tms. johtui pitkälti myös siitä, että tajusin ajoissa välttää selittämästä hänelle mitään liian abstraktinoloista ja liian kompleksista, minkä voisi tulkita miten lystää. Tekstuaalisesti pystyn konstruoimaan hyvinkin monitahoisia selityksiä kadottamatta selityksen koherenttiutta tai yhteyttä teknologisesti tai tieteellisesti selitettävään todellisuuteen, mutta puheen avulla se olisi tietysti hankalampaa ja jättäisi alttiiksi pöhköillä tulkinnoille.

Jos pitäisi valita yksi asia, joka minua Fladistanin tyyppisissä ihmisissä huolestuttaa – tai siinä ihmistyypissä, jonkalaisen vaikutelman hän yhden käyntisession aikana antoi – olisi se, että hän ei olisi halukas purkamaan auki sitä, minkä on kertaalleen rakennellut, oli sitten kyse aiemmin puhutusta tai siitä, mitä on kirjoitettu käyntiraporttiin. Hän luonnehti käyntisession aikana tilannettani stressaavaksi, mutta sehän oli vain tavallaan jatkoa sille selitysmallille, jota hän oli parhaillaan rakentamassa ja johon sisältyivät epäilyt psykoottisuudesta ja ehdotus antipsykooteista rauhoittamaan mieltä. Sen verran suoraa päätä hän näihin teemoihin keskustelun vei, että siinä voidaan nähdä jonkinlaista, toistaiseksi tarkemmin tunnistamatonta, motivaatiotakin. Fladistan on ihminen, joten häneen on täten voitava suhtautua ihmisenä ja ihmisethän voivat olla esim. haluttomia objektiivisuuteen, jos heillä on sellaiseen jonkinlainen intressi.

Lääketieteellisen asiantuntemuksensa osalta minusta on huolestuttavaa se, etteikö hänelle alalla työskentelevänä jäisi helposti mieleen se, jos tutkittava kertoo, kuinka jokin aine vaikuttaa stimuloivasti, mutta silti hän kirjoittaa teaniinistä, että ”potilaan mukaan se rauhoittaa mielialaa jonkin verran”. Itseasiassa minä sanoin, että käytän teaniiniä aamuisin ennen lenkkeilyä,koska se antaa runsaasti lisää tehoa fyysiseen suoritukseen, joka taasen auttaa saavuttamaan aerobisesti tehokkaan suorituksen helpommin, mikä taasen tekee loppupäivästä hyvänoloisen (ja itsestä aloitteellisen, tarkkaavaisen, muistavaisen ym.) ja että teaniinin toinen vaikutus on se, että sen gaba-vaikutteisuus rauhoittaa ehkä enemmänkin kuin haluaisin, ollen annoskohtaista. Ja että sen vuoksi siis haluaisin mieluummin kokeilla pitkästä aikaa esim. Ritalinia, joka vaikuttaa lähinnä dopamiinireseptoreihin. Toki, myönnettäköön, käyntisession pituus vaikuttaa yleensä ottaen siihen, mitä siitä lopulta muistetaan, mutta kaikkien ”pikkuseikkojen” valossa en voi luottaa hänen lääketieteelliseen ammattitaitoonsa varsinkaan lääkityksen osalta, varsinkaan koska personoitu lääketiede ei todellakaan ole tätä päivää, vaan lääkkeet ovat tyypillisesti kaikenlaisia negatiivisia sivuoireita tuottavia. Fladistan ei varmastikaan osaisi kommentoida mitään hyödyllistä siitäkään, voisinko käyttää pieniä määriä teaniiniä yhdessä jonkun lääkkeen kanssa, vaikka kyseistä ainetta on siis myös teessäkin, koska sehän on peräisin teenlehdistä. Näkemystäni ei varsinaisesti paranna se, että hän lausui sanan ”teaniini” väärin, kun sen ensi kertaa sanoin, vaikkei se olekaan lausuttavaksi tai muistettavaksi vaikea. Teaniini vaikuttaa siis erityisesti dopamiiniin ja gabaan, mutta minun pitäisi itsekin lukea vielä lisää siitä, mitä tutkijat ovat mieltä sen mahdollisesta vaikutuksesta serotoniiniin.

Pikanttia on sekin, että mainitessani gaban vaikutuksen olevan arvioni mukaan ehkä liiankin tyynnyttävä, hän tarttui siihen heti ja myötäili sanallisesti näin tosiaan gaban osalta olevan, minkä voi koko käyntisessiota tarkastellessa nähdä tavoitteellisen toiminnan osana, missä tutkittavaa pyritään ohjailemaan kohti ”tiettyä kapeaa näkemyksen väylää”. Hän sai esitetyksi myötäilevän kommenttinsa siten, että se kuulosti siltä kuin ”koulutuksensa ja kokemuksensa kautta ymmärrystä kehittänyt kertoo siinä jotain varmasti tietämäänsä”, mutta ei sentään lähtenyt avaamaan gaban vaikutuksia sen enempää – olisin varmaankin ollut ällikällä. Mitä hän kysyikään minulta? ”Tuntuuko minusta, että minua ohjaillaan?” Niin, no.. Tosin, hän on käytännössä ikään kuin karsinut kaikenlaisia vaihtoehtoisia etenemisreittejä pois käyttäytymisensä aiheuttamien haluttomuusreaktioiden kautta ja junnannut tiettyä teemaa, mikä kuulostaa suunnilleen yhtä intellektuellilta kuin Big Brother -tv-shown kilpailijoille annettavat tehtävät.

Minulla oli alkuperäisenä tavoitteena keskustella fiksuja esim. siitä, millä tavoin häirintä käytännössä voi aiheuttaa merkittävää sympaattisen hermoston toimintaa ja missä olosuhteissa tai elimistön tiloissa tällainen vaste olisi voimakkainta; miten häirinnän vaikutukset voivat olla riski esim. työssä suoriutumiselle; adaptogeenien ajoittainen toimimattomuus ym., mutta mitenkäs minä muka hänestä saisin ”juttukaverin”? Hän on ollut erittäin valikoiva sen suhteen, mitä keskustelun reittejä hän lähtee avaamaan lisää ja mitä ei niinkään. Esim. kun tulen lähes ohimennen maininneeksi häirinnän joukkoistamisesta, hän ei, erikoista kyllä, tuottanut minkäänlaista reaktiota. Aivan kuin hän olisi pidätellyt ottamasta siitä keskusteltavaa, vaikka sehän olisi sopinut tosi hyvin psykoottisuuteen ym. Olin siis kertonut siitä, kuinka häirintää voidaan tuottaa usean ihmisen yhteistyönä, mutta tosiaan, kumma kyllä, ei erityisempää reaktiota. Ei edes kysymystä siitä, mikä tällainen taho voisi olla. Toisaalta, esitin hiukan eri kohdin eräänä syynä häirinnälle voivan olla se, että se on eräänlaista harjoittelua, missä yhtä henkilöä koetellaan jollain tapaa ja toista toisella ja sitten olisi tuntematon joukko muita häirinnän kohteita, joista kustakin saa erilaista oppia jotain käyttötarkoitusta varten.

Käyntiraporttiin ei päätynyt mitään fiksulta kuulostavaa kertomaani kuten sitä, että eräänä häirinnän tarkoituksena voi olla se, että sillä aiheutetaan muistijälkiä, mitä voidaan sitten mallintaa myös tietokoneella, mihin toin tarkennuksena sen, että nykyäänhän ihmisten käytöstä pystytään mallintamaan useilla eri tavoilla tuotevalinnoista ja kulkureittien kautta kulkemisesta alkaen ja että Business Intelligence ja Big Data ovat olennaisessa roolissa analysoidessa ihmisten käytöstä, mitä moni taho lisääntyvässä määrin hyödyntää (tässäkin kohdin hän suoritti nyökyttelynsä). Sen sijaan sinne päätyi kyllä maininta siitä, että minulla on ulosotto meneillään opintolainojen takaisinmaksamattomuudesta johtuen - tarinanluomista siinäkin.

Onko edes mitään mieltä odottaa hänen kommenttejaan jaetusta materiaalista, jos hänen asenteensa, osoitettu tietämyksensä, tietämättömyyden peittely, nyanssitasojen kadottaminen varsinkin useita eri aiheita käsiteltäessä, asiantuntijuuden laatunsa yleensä, tietämys Eksoten ja yksityisten tahojen tarjoamista palveluista, ehdotusten käypyys, empatiataidot, häikäilemättömyyden aste, kertyvän ajateltavan koherenttina pitämisen kyky ym. ei anna ymmärtää, että hän olisi halukas taikka kykenevä käsittelemään jaettua aineistoa itselle myönteisellä tavalla tai edes erityisemmin mitenkään muutenkaan? Käyntisession loppupuolella sitä aineistoa hänelle suullisesti tarjosin, niiden ollessa valmiina sivupöydällä, mihin hän tarjoutui ottamaan niitä vastaan viemällä kätensä eteensä koura ojossa ja pitäen kouraansa auki niin pitkään, että hänen käden lihaksensa alkoivat todennäköisesti rasittua kättä ilmassa pitäessään, mikä herättää kysymyksen halusiko hän jätättää minun mieleeni mielikuvan auki olevasta kourasta? Normaalistahan olisi vedetty kättä takaisin ja asetettu käsi uudestaan tarjolla siihen papereita tökättäväksi sitten, kun niitä ollaan siihen tuomassa, mutta hän oli asettanut käden tarjolle jo siinä vaiheessa, kun niistä vasta mainitsin, papereiden ollessa vielä sivupöydällä. Kuin UML-kaavioiden tikkarimaiseen rajapinnan symboliin tarttuva toinen symboli, mihin hän itseasiassa saattoi tahallaan viitatakin. Ottaen huomioon kuinka hän oli käyttäytynyt koko muun käyntisession ajan, tämä ”aloitteellisuus” ei oikein täsmännyt muuhun käytökseen, mutta myönnettäköön nyt sen verran, että ihmiset eivät aina toimi läpeensä rationaalisesti, sillä aivot ovat pohjimmiltaan sellaiset, että toiminnan ideoita kumpuaa toteutettavaksi kaikenlaisen vähäisenkin mielen aktiviteetin seurauksena, mutta olihan tuo kuitenkin hiukan lapsellista tjs.

Muita huomioita

Koska Fladistan on ikään kuin kokeillut, kuinka paljon ärsytystä sietää eli kuinka paljon tarvitsee ja haluaa ko. palvelua, en malta olla ajattelematta, että Juha Kemppinen, joka varsinainen ylilääkäri on, ei oikeasti olekaan millään virkavapaalla, vaan Fladistan on asetettu hänen ”suojakseen”, mutta asetin tälle varsin pienen todennäköisyysarvon, koska en kokenut asiaa jatkomiettimisen arvoiseksi. Muutenhan sitä voisi vaikkapa arvuutella sillä, miksi itselleni ei meinannut löytyä mitään sopivaa käyntiaikaa, kun aiemmin tavattu psykiatrinen sairaanhoitaja niitä tietokoneen avulla etsiskeli, mutta sitten jostain (yllättäin) löytyikin tämän Fladistanin aika.

Mielestäni en itse ole aiheuttanut Fladistanille ”egojen kilpailun” tuntua tai edes saivarrellut tai muutenkaan saanut aikaiseksi hänen käytöstään, asennettaan tai tilannetta rikkovia tyylivalintoja puheeseensa ja elekieleensä, mikä herättää minussa kysymyksen siitäkin, tiesikö hän minut missä määrin jo entuudestaan eli tiesikö hän minut muustakin kuin sen perusteella, mitä potilastiedoista saattoi lukea – jotka ovat siis monilta osin soopaa? Tiputtelin keskustelun sekaan muutamia sivistyssanoja kuten ”etiologia” ja ”pubmed”, mutta eivät ne saaneet häntä suhtautumaan minuun yhtään erilaisemmin. Tosin, en ole varma, mitä kaikkea siitä voisikaan päätelläkään, mutta monen muun ihmisen kanssa sivistyssanojen sopiva käyttö saa aikaan sen, että he ”antautuvat” sellaisen jälkeen helpommin älylliseempään keskusteluun – eivät kokene omasta intellektuellisuudestaan ammennettujen mietteiden menevän hukkaan? Fladistanin intellektuellisuus ulottui suunnilleen siihen, että hän esitti ehdottavansa ”suhtautua häirintään neutraalisti”.

Toki voisin joku myöhempi vuosi osoittaa aidosti psykoosin oireita tms., mutta se ei olisi mikään osoitus aiemmin ylöskirjatun validiudesta, vaan pikemminkin myöhemmät oireet olisivat todennäköisimmin mahdollisia lähinnä tilastoja pelillistävän anti-biohakkeroinnin aiheuttamaa eli muut ihmiset tietävät oman elimistön toiminnasta enemmän kuin itse ja käyttävät sitä haitanteon tarkoituksessa hyväkseen. Sinänsä minusta olisi mainitun Ritalinin vaihtoehtona ok kokeilla jotain SSRI-lääkettä ihan vain saadakseni tuntumaa olisiko sillä jotain vaikutusta esim. emootioihini tai muistiini, koska aikoinaan sellaisia kokeillessa liikunnallinen aktiviteettini oli erilaista ja ruokavaliona aivan jotain muuta, mutta eihän minulla tästä Fladistanista olisi mitään hyötyä sellaisessa kokeilussa, koska hänen näkemyksensä ovat lässytystä, enkä muutenkaan luota häneen millään tasolla.

Fladistan tuli melko alkuvaiheessa keskustelua kysyneeksi aiemmasta psykiatrisesta tarkkailujaksosta (2008) eli ns. osastolla olosta, pariinkin kertaan, koska ilmaisin sen olevan hyödytöntä siinä yhteydessä käytävän keskustelun kannalta ja olin siihen muutenkin haluton siihen liittyvien muistojen vuoksi. Hän ei kuitenkaan sillä erää antanut heti periksi, vaan kysyi vielä mistä muistoista oli kyse. Vastasin lyhyesti, että asia liittyi ko. paikan henkilökunnan käytökseen, mihin hän reakoi käyttämällä jälleen pöyhkeää äänensävyä, missä ääni kohoaa liioitellusti lausutun sanan loppua kohti ("henkilökunTAAN?") ja jolla ikään kuin annettiin ymmärtää samaa kuin kysymällä "eikä.. ei kai nyt henkilökunta sentään voisi mitään ikäviä muistoja aiheuttaa". Kyse oli siis siitä, että iltalukion rehtori tai joku kaverinsa oli keksinyt, että yhdestä keskustelufoorumikirjoituksestani saisi näppärän keinon pilata opiskelun mahdollisuuksiani eli näennäisen perusteen lähetyttää minut tarkkailuun, vaikkei kukaan opettajistani ollut koskaan aiemmin tai myöhemmin suoraan kysyttäessä saanut mielestään esiin yhtään tilannetta, joka olisi edes vihjannut siihen suuntaan, että minulla olisi jotain ongelmia ajattelussa tms.

Spekuloitavakseni jää se, onko eräs Fladistanin tarkoituksista, taustajoukkoineen, ollut se, että tässä tulee testattua sitä, onko yksityishenkilön mahdollista saada aikaiseksi merkittävää muutosta vallitseviin tapoihin tehdä asioita, saati aiheuttaa merkittävää vahinkoa jonkun uralle. Moinen tosin voi päteä vain, jos tahot, joihin minun voidaan kuviteltavan ottavan yhteyttä, eivät vie asiaa eteenpäin eli esim. Etelä-Saimaa ei ilmaisisi mitään mielenkiintoa asiaa kohtaan – mikä ei sinänsä yllättäisi, koska kysehän on lehdestä, joka näkemykseni mukaan vääristelee ja kaunistelee asioita sen mukaan, mikä parhaiten sen sidosryhmille passaa. Täten, Fladistanin toiminta voisi liittyä Eksoten sisäiseen riskienhallintaan eli sen tarkasteluun, kuinka viestintäkykyinen ja motivoitu yksityishenkilö toimii, kun häntä riittävästi ärsytetään. Tämä siis vain eräänä vaihtoehtoisena skenaariona, mihin saattaisi liittyä aiempi toimintani Lappeenrannan tarjoamiin terveyspalveluihin liittyen. Vuosituhanteen vaihteessahan olin kovin kriittinen mm. psykiatrien ja yleislääkäreiden ammattitaitoa kohtaan, mikä aiheutti sen reaktion, että jopa sairaanhoitajat, joita en ollut koskaan aiemmin tavanneet, suhtautuivat ensihetkistä lähtien kuin olisin joka hetkellä valmis saivarteluun, kritisointiin ja myöhemmin tapahtuvaan ”pahaa puhumiseen”, mikä kieli runsaasta disinformaation levittämisestä yksiköiden rajat ylittävästi. Sinänsä järkyttävää ajatella, miten vähän todellista kehitystä paikallisessa terveysalan käytännön työssä on tapahtunut yli kymmenessä vuodessa, mitä tulee ihmisen elimistön toiminnan ymmärtämiseen ja sen suhtauttamiseen ympäröivään todellisuuteen.