Kansanvaihto sanana on aika vahvasti merkityksillä ladattu, mutta aivan "orgaanisesta muutoksesta" ei Lappeenrannassakaan ole kyse siinä, kuinka esim. venäläisiä lääkäreitä on enemmän, ulkomaalaisia opiskelijoita on aina vain enemmän, valtuustoihin/parrasvaloihin pääsee ulkonäöltään selvästi "suomalaisista" poikkeavan näköisiä ihmisiä, lapsien joukossa on sujuvasti suomea puhuvia tummempi-ihoisia, vuokra-asuntoihin sijoitetaan ulkomaalaisia häirinnän kohteen lähelle ja ulkomaalaisten perustamat ruokapaikat saavat tavattoman paljon näkyvyyttä mediassa ja ulkoympäristössä. Lappeenranta on myös profiloitunut Kansainvälisten Suurmarkkinoiden eräänä järjestäjätahona ja sillä on halua kasvattaa kaupungin merkitystä mm. lisäämällä yliopiston koulutuslinjoihin mukaan yhteiskuntatieteiden koulutuksen (sosiaali- ja käyttäytymistieteet).

Mitä rennommaksi ulkomaalaiset ja heidän oloisensa, olkoonkin, että olisivat Suomessa eläneet vaikka lapsuudestaan asti, arkensa mm. edellä mainituista syistä kokevat, sitä enemmän he kokevat olevansa oikeutettuja yhdenvertaisuuteen olla yhtä syrjiviä, häiritseviä ja tolvanoita kuin kuka tahansa muukin Suomessa asuva, jos heillä siihen jokin oma tai muiden motiivi sattuu olemaan. Tämä ilmenee kovin usein eräiden helpoimmin käytettävien ja tekijöitä suht anonyymiksi jättävien häirintäkeinojen käytössä, joista tavanomaisin lienee Hebbin teoria sovellettuna mm. käsitteisiin, mielikuviin, tuntemuksiin ja havaintoihin eli "what fires together, wires together"-hömppää täydennettynä psykologisen priming-efektin pelillistämisellä. Assosiaatioiden toistoilla turruttaminen, väkisin näkyviin pitkälle aikaa joidenkin muistuttavien esineiden jätättämiset ym. yksinkertainen on ollut jo kauan "tavallisten suomalaisten" repertuaarissa ja nyttemmin oikeastaan vähän kaikkien.

Ulkomaalaiset on tässä hiukan pöhkö sanavalinta, koska ei ole tarkoitus olla niin kontrastinen suhteessa johonkin muuhun, mutta kyse on kuitenkin siitä, kuinka "kaupungin" suotuisalla hyväksynnällä ja edesauttamiselle runsas joukko sellaisia osallistuu häirintään ja töykeisiin vaikuttamispyrkimyksiin ammattiaan harjoittaessaan tai vapaa-ajallaan, yhdessä "just niiden toisenlaisten kanssa" tai "just muiden sellaisten" kanssa. Useimmiten kyse on yhteistoiminnasta, eikä yksilösuorituksesta, missä päätös esim. häirinnästä olisi jonkun oma ja jäisi lähinnä hänen itsensä tietoon, vaan ihmiset suorittavat tekemisiään annettujen roolituksiensa puitteissa niillä kohdin, kun jotain on aiottu tapahtuvaksi tai vaikuttavaksi.

Kun jonkinlaista agendaisuuden vaikutuksen tuntua suuntautuu joka kerralla sekä kaupungin, että hyvinvointialueen palveluissa asioidessa, eivät vaikuttamispyrkimykset ole tuolloin koskaan niin tarkkajakoisia, että tekoset juontuisivat vain esim. monikulttuurisuus-syistä, vaan niissä sekoittuvat sopiviksi koetuissa määrin ja ajoituksin kaikenlaiset juuri tietyn henkilöiden haitaksi määritetyt eli jokin yksittäisiä ihmisryhmittymiä laajempi verkosto jakanee keskenään laajan tietopoolin. Toisinaan kyse on myös joidenkin luuloista ja monien ihmisten keskinäisestä kollektiivisesta kyvyttömyydestä olla laadukkaasti haitaksi jollekin ihmisille ollessaan oman ymmärtämättömyytensä ja muiden viestinnällisten kykyjen rajoittamia, jolloin häirintä ja sen vaikuttavuus ei ole ollenkaan niin laadukasta kuin jotkut toisilleen selittävät olevan.

-- kaupunginjohtajan kohtaamista, fysioterapiaa --

Fysioterapeutti-Judy (nimi muutettu) on ollut eräs hyvinvointialueen työntekijöistä, joiden tehtävänä on ollut oman työnsä ohella pohjustaa teorisoitujen huonouden tuntemuksien ilmentymistä toisen ihmisen mielessä. Hänen luokseen päätyminen oli kirjattu haitantekosuunnitelmaan jo siinä vaiheessa, kun ei vielä tiennyt, että hänen vastaanotollaan käymisiä edeltäneet vastaanottokäynnit tultaisiin siirtämään itse varatulta toiselta henkilöltä kolmannelle, joka sattumoisin oli ihonväriltään rusehtava. Päätös tästä muutoksesta ja jatkosuunnitelmasta saattoi muodostua eräänlaisena kostona siinä vaiheessa, kun oli julkaissut Lappeenranta-nimisessä Facebook-ryhmässä huoliteltua kritisointia kaupunginvaltuuston kokouksen lepsuudesta, missä tulee saaneeksi osansa myös aasialainen Ding Ma, joka on tätä kirjoittaessa elinvoimajohtajan tittelinen.

Vaihdos fysioterapeuteissa (2022) johti kohtaamiseen rusehtavaihoinen fysioterapeutti Räsäsen kanssa, joka puhui aivan kelpo suomea, eikä ollut edes ärsyttävä luonteeltaan tai edes viljellyt puheissaan ärsyttävästi erottuvuuksia tai ärsyyntyneisyyttä aikaansaavuuksia. Lähinnä toisella tapaamiskerralla hän ilmensi jonkinlaista itsenärkästyneisyyttä sitä kohtaan, ettei edellisellä kerralla löytänyt mielestään erityisempää kommentoitavaa polvien tienoon kollageenin volyymin vaihteluun liittyen, mikä ilmeni kolmen erilaisen kollageeni-alkuisen sanan käytössä monessa eri virkkeessä, esiharjoitellun huolitellusti ilmaistuna. Jonkun tahon järjestämässä vaihdoksessa häneen oli kuitenkin sellaisia merkityksiä, että hänen ihonvärisyytensä pääsi yllättämään ja mikä joidenkin vaikuttamaan pyrkijöiden teorioiden mukaan oli noihin aikoihin epätoivottavaa asuinrakennuksessa ja muualla esiintyneiden muiden eri tavoin tummaihoisten erittäin tahallisen häirinnän vuoksi, jota oli jatkunut jo pitkän aikaa ja mistä mm. kaupunginvaltuutetut laajalti ovat olleet tietoisia kuten monet muutkin tahot. Teorioissa on kai ollut idea siitä, että tummaihoisen koskettamisessa olisi jotain muistijälkiä jättävää ja siten sellaisenaan tunnepitoisesti merkitsevää, kenties ainutlaatuista, harvoin toistuvaista ym., jolloin kokija joutuisi muodostamaan mielessään jonkinlaisen Likert-asteikon määrittäkseen itselleen, mitä on mieltä moisesta kaikkine vaikuttavina tekijöineen vai lähtisikö tilanteesta pois. Vähänpä sitten kuitenkin ihmiset tietävät vaikkapa aiemmasta elämästä esim. Helsingissä asumisien osalta, vaikka tietopooliin tietoa tuovia tahoja onkin useita tuhansia.

Jokaisella Räsäsen vastaanotolta poistumisen jälkeen, olipa vastaanottokäynti kestänyt 48, 74 tai 28 minuuttia, kaupunginjohtaja Jarva tuli vastaan ollessaan ainakin näennäisesti menossa katua alaspäin Kattavan ovelle, josta pääsee Osuuspankin 6. kerroksessa sijaitsevaan Ravintola Saimaaseen hyvien näköalojen äärelle. Tapahtumapaikkana Kirkkokatu, jota yhteen suuntaan mennessä pääsee kaupungintalolle ja toiseen suuntaan mennessä Lappeenrannan Satamaan. Jokaisella kohtaamiskerralla kaupunginjohtaja Jarva oli parin metrin tarkkuudella samoilla kohdin katua alaspäin kävelemässä, itsen tullessa kulman takaa ja siellä kadun toisella puolella olevasta rakennuksesta. Tämä ei ollut lähellekään ensi kerta, kun kaupungin edustaja, valtuutettu tjm. kaupunginhallintaan jollain merkittävällä tavalla liittyvä henkilö osallistuu tilanteeseen tai tapahtumakokonaisuuteen, jossa on runsaasti epäilyttävyyttä ja jonka assosiaatiot vievät yhdessä helposti kohti jotain sellaista, jonka parissa on tullut väkertäneeksi useita vuosia. Tässä tapauksessa Räsäisyys ja kirkkokatuisuus kirkonkin Jarvan tuolloin taustalla ollen herätteli dominoivasti ja ennalta arvattavasti mielestä esille Uskottavaa vai totta -blogin, jossa niitä kaupunginvaltuuston kokouksienkin kritisointeja on tullut julkaisseeksi ja jossa mm. muut kommentoijat tai toiset bloggaajat ovat pyrkineet luomaan assosiaatioyhteyttä Kristillisdemokraattien Päivi Räsäseen, vaikkei siellä ole uskonto-aiheisia juttuja ollut kuin yksi pitkästi naljaileva.

Kaupunginjohtaja Jarvan tuolla tavoin kohtaaminen useita kertoja ja mistä epäilyttävyys hiljalleen alkoi kumpuamaan, oli kuitenkin sekin vain pohjustusta myöhemmälle. Kolmannen fysioterapeutilla käymisen jälkeen annettiin tiedoksi vaihtuvuus fysioterapeutti-Judyyn, joka oli supisuomalainen, melko pullea nainen. Monet fysioterapeutit ovat yleensäkin jokseenkin mukavaksi työnsä kokevia, mikä selittänee, miksi heidänlaisistaan ei niin hirmu helposti löydy kauttaaltaan kamalia ihmisiä ja hänkin tavallaan ihan rento tapaus, mutta kuitenkin valitettavan suostuvainen muiden hänelle ohjeistamaan suoraan ja pohjustuvaan häirintään.

Ensi käynnillä fysioterapeutti-Judyn luona puhuttiin niitä näitä käynnin asiaan liittyen, mutta herkistymää epäilyille alkoi muodostua mm. siinä, kun itse tuli ensin ottaneeksi puheeksi näköhäiriön, joka on läsnä myös silmät suljettuina ja johon hän ilman suurempaa viivettä hiukan runnovasti ja kiireellä alkoi selittämään, kuinka sellainen voi selittyä lapsuuden tiedostamattomilla tapahtumilla, mikä tuntui mielipiteenä kerrassaan tyhmältä, minkä mainitsikin, mutta hän puolsi kovin moista näkemystä, minkä mietteenä ehdotin laittamaan "takaisin labraan" eli jatkomietintään. Hän sai myös johdateltua keskustelun polvivaivoista genetiikkaan ja "luolamies"-ajoilta periytyvyyteen ja sieltä sitten siihen, kuinka nykyisin joissain ammateissa, joista esimerkiksi otti bussikuskin, jotkin vaivat voivat entisaikaisista syistä tulla muita tilanteita helpommin esille. Hän piti tuolloin päällään pitkähihaista, kohtalaisen ohutta paitaa, jossa oli paksuina vaakasuuntaisina raitoina mustaa ja valkeaa. Näistä luolamiehisyys, bussikuskisuus ja paidan raitaisuus olivat kuin tarkoitettuja johdattelemaan ajattelua erääseen "laahustajatyyppiin", joka on kulkenut pitkin katuja ainakin vuodesta 2014 ja joka on itsellekin tullut tahallisen näyttäytyvästi esille esim. jokaisena jonkin viikon arkipäivänä juuri niillä kerroilla, kun on itse ollut lenkkeilemässä, vaikka lenkkeilyaika olisi ollut joka päivä aivan eri kohdin päivää. Tähän kyseiseen laahastajatyyppiin ovat useat muut, myös ulkomaalaiset ja heidän oloisensa, tehneet allegorisia, ikonisia, symbolisia ym. viittauksia ikään kuin muistuttaakseen elämäntilanteen epävakauksista, joten tahallisen oloinen muistuttaminen vastaanottotilanteessa, jossa aiheena on eteenpäin kulkemisen rasittavuus eli lenkkeily, tuntui äkkiseltään töykeältä, mutta siedettävältä. Aiemmin oli käynyt kyseisen vastaanottorakennuksen alemmassa kerroksessa asioidakseen psykiatrilla työllistymisasioissa (2021), jolloin oli joutunut huomaamaan, että puhuessaan psykiatrillepäin, hänen taustallaan joutuu näkemään bussipysäkin, minkä merkittävyys ja ennakkoon hänen luonaan käymisen hyödyttömyydestä mainitsemisen tyrmäämisen merkittävyys alkoivat muotoutua siinä fysioterapeutilla käydessä, jonka ikkuna oli myöskin saman kadun suuntaan, jolla kyseinen bussipysäkki. Tarkoittaen sanoa, että siinä vaiheessa, kun muille tahoille oli niin kovin välttämättämätöntä saada käymään tietyllä psykiatrilla ja tietyssä rakennuksessa, tiedettiin jo tuolloin, että myöhemmin siinä rakennuksessa tulisi asioineeksi toisesta syystä, vastaanottavien henkilöiden tietyssä järjestyksessä ja ajoituksella vaihtuen.

Mainittu laahustajatyyppi oli tehnyt tai tulisi myöhemmin muiden ohjeistuksella tekemällään näyttäytymisellään turhan tutuksi myös hänen käyttämänsä pitkähihaisen T-paidan, olemaan pääkirjastossa olevinaan selaamassa netissä viikinkipäähineitä (Uusi päivä -sarjan viikinkiteemojen aikoihin), tonkimassa roskiksia keskustassa, tonkimassa roskiksia asuintalon pihassa, kulkemassa viitsimättömästi Matkakeskuksen luona muovikassi maata laahaten, kulkemassa tuhannennen kerran jotain muuta tietä olevinaan matkalla jonnekin kauas, jonka varrella ei olisi sivukadulle kääntymisen mahdollisuutta, mutta kuitenkin taas jotain tyhjän oloista muovipussia kuljettaen ym. Hän oli myös osaltaan myöhempia tilanteita valmisteleva, sillä hän oli esim. usein sijoittuneena siten, että vierellä tai taustalla olisi vaakatasoista raitaisuutta, mitä sitten pyrittiin muistikuvina ja arkkityypin edustajana vahvistelemaan esim. Raitakadulla, jonka kautta itse kulki myöhempinä vuosina mennäkseen esim. Lentokentän ympäri kulkevaa kuntorataa pitkin lenkkeilemään. Ensimmäisiä kertoja kyseisen tapauksen tuli havainneeksi vuoden 2014 aikoihin, mutta vielä vuonna 2023:kin hän näyttää kummallisesti suht samanlaiselta surkimuksenoloiselta ja aina noilta menneiltä ajoilta asti häntä on pyritty väkisin pitämään mietteissä muiden toimesta, kaikenlaisiin assosiaatioklustereihin ainakin teoriassa "liitellen".

Palataan kohta takaisin fysioterapeutti-Judyyn, mutta mainittakoon, että ennen tätä laahustajatyyppiä on ollut muitakin laahustajia kuten psykiatrisella osastolla väärin perustein ollessa (2008) läheltä havaittavaksi tullut "Matti", joka kulki päämäärättömästi psykiatrisen osaston käytäviä pysähtymättä. Käytännössä siellä oli mahdollisuus kulkea karkeasti ottaen kasin muotoista käytäväkokonaisuutta jollain tavoin, mutta hän jatkoi sitä loputtoman oloista kulkuaan äärilaitoja myöten. Tätä ennen oli monen muunkin jollain tapaa "tietämä" ns. heippamies, joka kuulemma kuljeskeli väliä Lappeenranta--Taipalsaari ja heippaili kaikille ohikulkijoille, mistä oli aikoinaan paikallislehdessäkin kirjoittelua.

Noniin. Fysioterapeutti-Judy tuli toisella käyntikerralla ehdottaneeksi marjanpoimija-tekniikan käyttöä venyttelyyn ja esitteli sitä siinä vastaanotolla kädet kauhamaisesti ilmaa eteenpäin lattian pinnassa työntäen, mikä oli itse asiassa sama, mitä edellinenkin fysioterepeutti, Räsänen, oli ehdotellut ja jonka sanotuksi tullessa tuli heti muistaneeksi YLE:n uutisissa sinä päivänä mainitun marjafirman tarvitsemat ulkomaiset työntekijät. Tämä venyttelyehdotus sinänsä ei ollut ensi alkuun ihmeteltävän tuntuista sellaisenaan, mutta on ollut kovin tavanomaista, että epäilyttävän oloinen YLE taas kerran sijoittaa uutisiinsa jotain sellaista, jolla on ajallisen ajoittuneisuutensa vuoksi tilanteeseen pyrkivyyden halua ja jonka Lappeenrannan toimipiste on ennenkin tuntunut jotenkin persoonaa kohti piilohyökkäilevältä. Marjanpoiminta-tekniikassa ei kummallakaan kerralla ollut kuin vivahteeksi ulkomaalaisuuteen viittaavuuden tuntuisuutta, mutta Räsäsen tekemänä kyseinen ehdotus oli jalkojen motorisen liikkeen osalta epäilyttävän tuntuisesti täsmälleen samanlainen kuin minkälaista tummaihoinen ruokalähetti oli käynyt suorittamassa tuodessaan ruoankuljetuslaukun perälle unohtuneen kokiksen. Ruokalähetti oli tullut tuolloin huhuilemaan maantasaisen parvekkeen luo, nurmialueelta pientä ääntä käyttäen, jotta saisi asiakkaan tulemaan laidattomalle parvekkeelle ja minkä jälkeen hän teki ojentavan liikkeen siten, että hänen toinen jalkansa siirtyi taaksepäin kuin hän olisi kumartamassa kuninkaalliselle samalla kun hän työnsi pikkukokista pitävää kättään kohti asiakasta.

Kun fysioterapeutti-Judyn vastaanotolla oli muutaman kerran käynyt, hän ryhtyi vähän kerrallaan tuttavallisemmin oloiseksi, mikä alkoi perjantai-illan viestillä, mikä tuli sen verran myöhään, ettei voisi enää ajatella hänen olevan töissäkään niihin aikoihin. Koska oli perjantai ja oli muiden salaa elämää seurailevien ihmisten arvattavissa, että mietteissä olisi lähteä käymään illalla kaupungilla, sillä olihan jo muutama viiden prosentin olut ja siiderikin lähikaupasta ostettuna, sekä oli käynyt Facebookissa läpi eri ravintoloiden Facebook-sivuja, ei vakoilevien ihmisten ollut vaikea päätellä, että olisi tullut lämppäilleeksi mielestään esille muistikuvia siitä, miltä keskusta näyttää, miten siellä liikutaan ym. Nämä mietteet olisivat aivan erilaisia sävyltään ja mietteiden sisällöltä kuin silloin, kun miettii menemistä fysioterapeutin vastaanotolle, joka sijaitsee keskustassa. Olipa myös niinkin, että vihjailu ja jonkinlainen yllyttäminen harkita lähtemistä käymään keskustassa illalla oli tehty nostalgisiin syihin epäsuorasti vetoillen muiden ihmisten toimesta, joten sinänsä vakoilut ja tietosuojattomuus kaupasta ostamisiin ja Facebookin käyttämisiin olivat tavallaan tarpeettomia keskusta-alueen ajatelluksi tulemisen kannalta. Olennaista, joidenkin teorioissa, olikin mm. saada ajattelemaan samoilla sekunneilla sekä päiväs- ja yöaikaista keskusta-aluetta ja vieläpä tietyiltä osin eli juuri sen kadunpätkän osalta, jossa oli kohdannut aiemmin epäilyttävän tuntuisesti kaupunginjohtaja Jarvan ja joka oli sattumoisin metrien tarkkuudella sitä kohta, jossa lähes kolme vuosikymmentä sitten oli tultu pysähdyltyä peruskouluvuosinaan käveltyään muiden ihmisten kuten luokkakavereidensa kanssa korttelia ympäriä kuten "kaikki muutkin" tuolloin. Siinä sitten oli mm. saanut yhdeltä luokkalaiselta syytöksiä "poskareiden vetelystä" aidosti röökinpolttamisen sijaan. Kaupunkiympäristö ja rakennukset ehtineet muuttua aika paljonkin.

-- assosiaatioklusterin muodostumista, ammattilaisten yhteenpelaamisia --

Alkaisi siis olemaan monenlaista jokseenkin jotain suorakaiteisen tapaisen reitin kulkemista kuten psykiatrisen osaston Mattia, laahustajatyyppiä lentokentän viereisen kuntoradan välittömässä läheisyydessä, menneiden aikojen korttelin kiertämistä ja sitten yleensäkin omia lenkkeilemisiä, jotka oltiin tavallaan saatu mukaan samoihin mietteisiin ajatusvihjeiden avulla. Ja onpa sitten helmikuussa 2022 muuttanut ylempään asuntoon ulkomaalainen henkilö, joka on ottanut ajoittaiseen käyttöön sellaisen huoneistossa kulkemisen tavan, missä kantapää osuu lattiaan sen verran voimakkasti, että täten tuotetun äänen muuanne kulkeutuvuutta voi olla tajuamatta, mutta silti sillä tapaa kulkemisien jaksoja ilmenee monine kuukausina, päiviä tai viikkoja. Loppuvuodesta 2022 kyseisessä osoitteessa asuja, joita ei välttämättä ole yksi ainoa tai aina joku sama tietty, on perustanut ravintola-alan toiminimellisen yrityksen, jonka nimi on arabialainen ja Saudi-Arabiastahan löytyy se sellainen Kaaba-niminen pykäelmä, jonka ympärillä kaikki sinne hakeutuneet sitten kuljeskelevat paljon suurempana ihmisjoukkona kuin jossain korttelissa kulkemisissa. Ja lisättäköön tähän könttään vielä välttämätön Stadiumin outlettiin meneminen ostamaan uusia verkkahousuja, koska maantasaisen parvekkeen kaiteille jätetyt aiemmat sellaiset oli rikottu kahdesta kohdin pahasti repäisten. Stadiumissa odottelivat urheilustadioneilta tutut "juoksuväylien" piirrosmerkit sen lattioissa ja ostoskeskuksen ulkopuolella, jonka sisällä tämä urheiluvälineliike sijaitsi, hääräili hitaasti etenevin liikkein eräs muu, vielä mainitsematon laahustelija, jonka ohjeistuksiin oli tyypillisesti sisältynyt esiintyminen sellaisissa tilanteissa, joissa olen yrittämässä muuntaa olemustani eli esim. silloin, kun olen juuri päässyt parturista (Sarianna) ulos.

Eteenpäin kulkemisien ja luolamiesmäisyyden teemaisuuden yhteinen merkittävyys alkoi muotoutua mm. siinä yhteydessä, kun siinä fysioterapeutti-Judyllä käymisien välillä kokeilin käydä omaehtoisesti hyvinvointialueen psykiatrilla (2023) keskustelemassa monista asioista, mutta itselle ei löytynyt kuin yhden tietyn psykiatrin aika, joka olisi venäläiselle naiselle ja jonka huonosti suomea puhuvuudesta en vielä tuolloin tiennyt. Kyseinen henkilö osoittautui henkilöksi, joka on ns. hongankolistelija eli naiseksi normaaleiksi koettuja mittasuhteita pidempi ja leveämpi, sekä hän pukeutui jokseenkin tyhmästi kaikkien vaatteiden ollen jotenkin vääränlaisia suhteessa muihin käyttämiinsä vaatteisiin nähden ja kengännauhatkin hän piti toisesta jalasta avoinna, vaikka tajusi niiden olevan siten. Hänen hiuksensa oli leikattu sellaiseen tyyliin, että hän oli kuin mainitun laahustajatyypin vaimo. Kun hetken oli odotellut hänen vastaanottokäyntinsä alkamista vastaanottohuoneen ulkopuolella, käytävän toisella puolella olevalle toiselle venäläiselle psykiatrille oli menossa hiukan itseäni nuorempi nainen, jonka nimeksi ainakin näennäisesti (kuuloisesti) osoittautui sama sukunimi kuin itselle on, sillä tuo toinen venäläinen psykiatri sanoi sen siinä ääneen. Kyseisen toisen venäläisen psykiatrian kanssa olin kokeeksi koittanut kommunikoida muutaman sähköpostiviestin verran vuosi pari aikaisemmin, mutta hän vaikutti selvästi liian huonosti suomea puhuvalta ollakseen itselleni käyttökelpoinen.

Näitä laahustajatyypin vaimon näköisiä erikoisuuksia on ollut jonkin verran muuallakin esiintymässä ja he kaikki ovat olleet monessa sellaisessa eri tilanteessa läsnä, jotka jollain suorahkolla assosiaatiolla kytkeytyvät tässä selittymässä olevaan assosiaatioklusteriin. Esim. iltalukiota käydessä oli opiskelija nimeltä Seija, pitkä nainen hänkin, mutta hänet tuli "sattumalta" tavattua myös mainitulla psykiatrisella osastolla, mihin lähetyttämispäätökseen mm. iltalukion töykeähkö vararehtori oli osallistunut. Varmaankin mm. sen vuoksi, että saataisiin lukion kirjoituksiin valmistautuminen tuhottua tekosyyllä ("uhkaava" kirjoittelu kurssin nettifoorumilla), vaikkei oikeastaan kukaan muu ollut pitänyt henkilöä tai kirjoittelua samalla tavalla tulkittavissa olevana. Seija ei sinänsä ollut omituinen, vaan pikemminkin ujo ja johdateltavissa olevan oloinen. Hänen kohtaamisensa ajoittuivat vuosille 2007 ja 2008.

Mainitusta laahustajatyypistä ja kymmenistä muista epäilyttävän väkisin muiden ohjeistuksella toimivista on valokuvaa ym. todisteaineistoa näytettäväksi, että siinähän epäilee jotkut, jos sellaista haluavat esittää. Se, että hyvinvointialueella osallistutetaan monen työntekijän toimesta häirintään, sellaisen pohjustamiseen tai aiempien häiritsemisien tai sellaisten valmisteluiden toimivuuden parantelemisiin, ei ole oikeastaan edes kovin ihmeellistä, sillä valmius moiseen on melkeinpä tai ehkä jopa tosiasiallisesti mukana rekrytointiperusteissa. Ja luolamieshän on siis myös Lappeenrannan vaakunassa, sekä myös erään Museoviesti-lehden numeron kannessa niin isolla kuin siihen mahtuu, sillä TE-toimisto pakotti menemään tekemään kaupungille palkatonta työtä (2010), jossa tuli sitten moinen koko lehden taittamistyö eteen. Tai oikeastaan se meni niin, että työ johon pakotettiin oli niin vähän kiinnostavaa asiakaspalvelutyötä kaupungintalolla, että oli ennustettavissa, että lähden sielläpäin ollessa työpäivän aikaan kyselemään muualtapäin samaisesta rakennuksesta, minkälaista muuta työtä kaupungilla on tarjota ja kah, pianko sitten löytyikin työ lehtitaittajana, jossa pääsi hyödyntämään mediatekniikan opintojaan, mutta missä kaupungin tietohallinto aiheutti häiritsevyyttä mahdollistamalla ulkopuolisille laitteiden toiminnan häirintää ja monitorin näkymän peilaantumisen ulkopuolisten reaaliajassa katseltavaksi.

Enivei. Fysioterapeutti-Judyn vastaanottokäyntien ja tekstiviestittelyjen piirteisiin tuli myöhemmillä kerroilla mukaan kaikenlaista muutakin hienoista tai vähemmän hienoista omituisuutta tai epäilyttävyyttä. Hän esim. äännähteli kerran tietokoneella ollessaan yskähtelynsä kuin pikkulapsi eli jotenkin falsetiksi äänensä laittaen ja toisella kertaa heilutteli hiirtä jotenkin teennäisen suurieleisesti hiirimaton päällä kuin sillä tavoin saisi jotenkin vauhdikkaammin tietokoneen "heräämään" ja lepotilasta käyttöön. Hänen tekstiviesteissään ei aiemmin käytetty ollenkaan emoji-ikoneita, mutta hänen ollessaan runsaasti myöhässä, hän käytti thankgod-emojia ilmaisemaan ikään kuin huojentuneisuutta, että jään sitten vielä sitten kuitenkin odottamaan josko hän jo kohta saapuisi. Tuona kertana alemman kerroksen ilmoittautuminen-kopin nainen käytti jotenkin virnuilevasti toteamustaan ettei "ole koko ajan vahtimassa ketä ovelta tulee" ikään kuin hän olisi jossain "juonessa mukana", mutta joka ei aivan suoraan käynyt ilmi, että mistä onkaan kyse. Fysioterapeutti-Judy saapui sitten hetken kuluttua täysin meikittömänä, vaikka sanoi olleensa palaverissa "toisella puolen" kaupunkia (aamuysiltä).

Vaikeasti määriteltävää epäilyttävyyden tunnetta edustaa sellainen, missä useilla määritelmällisesti eri asioihin keskittyneillä ihmisillä asioidessaan tulee saaneeksi saman ikään kuin vinkin tai hyväksyntää ilmaisevuuden, missä nämä jotkut väittävät "itsekin" käyttävän jotain tietynlaista ihan tavanomaisesti, vaikka moinen olisi mututilastollisesti erittäin epätodennäköistä ja jokseenkin huonosti sopivaa suhteessa siihen, minkälaisena ihmisten käytöstä ja toimintaa on tottunut pitämään. Fysioterapeutti-Judy (2022) kuten eräs työvoimavirkailija (2022) ja kuten eräs sairaanhoitaja (2022) ja vielä toinenkin sairaanhoitaja (2022) olivat kaikki maininneet oma-aloitteisesti ilman minkäänlaista harkinnan ilmentymistä, että hekin käyttävät ihan tavanomaisesti äänien vaivaannuttavuudelta suojaantumiseen korvatulppia. Siis kotioloissaan. Ruokaa laittaessaan liesituulettimien äänenvoimakkuuden vuoksi ja määrittelemättömäksi jääneistä syistä. Itse oli jokaiselle maininnut, että kokee desibelien osalta liesituulettimen liian kovaääniseksi, jonka vuoksi sitä ei mielellään käytä ja mm. sen vuoksi huoneiston sisäilma ei välttämättä ole niin hyvä kuin voisi olla, sekä kuinka muiden asukkaiden toiminta tuottaa jokapäiväistä, usein pitkäänkin kestävää kolketta, pölinää ym. Minkäänlaisia tarkentavuuksia korvatulppaisuuden laadusta ei mainittu, mutta epäilyttävyyttä tässä oli muodostamassa mututilastollisen omituisuuden lisäksi erityisesti se, että "alunperin" korvatulpista oli ikään kuin ehdottanut varalla ollut vastuuylilääkäri, joka oli "pakistanilaisen" näköinen ja joka ollut psykiatrian roolissa vuonna 2016, kun hänen luonaan omaehtoisesti asioi ja tiedusteli hänen mietteitään mm. häirinnän vaikuttavuudesta aivojen otsalohkon eksekutiivisiin toimintoihin. Hän heittäytyi aika pian vastaanottokäynnin alkamisesta pöyhkeäksi ja töykeäksi, suorastaan koetti saada ärtymään. Korvatulppien ehdottaminen tuli häneltä puheeksi viiveettä heti sen jälkeen, kun oli vähän ehtinyt kertomaan siitä, kuinka ylemmästä asunnosta on lasketeltu tahallaan vettä useita kymmeniä minuutteja alemmassa asunnossa pauhaavana kuuluen ja kuinka jotain ihmeellistä raahailua ja kolketta kuuluu usein, tietoturvattomuuksista johtuvilla häirinnän ajoittamisilla. Todennäköisenä tulin tuolloin pitäneeksi mm. sitä, että kyse oli mm. jonkinlaisesta viittauksesta Anssi Vanjoen "korvavalo"-laitteisiin ja aivan asunnon parvekkeen edessä olevaan valotolppaan, mutta tämän mahdollisuuden todenpitävyys ei tullut tuolloin omasta toimesta enempää koetelluksi tai edes mietityksi (olin vain kirjoittanut mietteen itselleni ylös).

-- s-ryhmäläisiä, kaupunginjohtajaa --

Sitä on tapahtunut monesti, että psykiatrien luona tapahtuneisiin tai ilmenneisiin, ellei jopa arvattavasti ajateltuihin, on viitattu myöhempinä vuosina sillä tavoin, että niistä jää vahva tuntu siitä, että tietosuoja on rikottu, jolloin eri henkilöiden kesken tai jostain aivan toisaalta tietoa kuljetellen tai saaden on tehty päätös tuoda jonkinlainen mentaalinen yhteys yhdestä tilanteesta toiseen siinä tarkoituksessa, että aiemmasta tilanteesta luikahtaisi mieleen muutakin kuin se, mitä sanotusta heti ensinnä tulee mieleen.

Psykiatrit kuten fysioterapeutitkin ja muut hyvinvointialueen työntekijät voivat siis olla sekä "ihan käyttökelpoisen rennon" oloisia, mutta siinä samalla työnsä ohessa he voivat olla myös haitantekijöitä. Fysioterapeutti-Judyn osalta tässä on nyt sanottu kaikki tarpeellinen, mutta kaupunginjohtaja Jarvaan saattaa vielä olla syytä palata, sillä hänen venäläinen vaimonsa, jonka tykö hän lehtitietojen mukaan hakeutui tekoselityksillä kuten "maitoa tulin ostamaan", on myös eräs prismalaisista, jotka ovat menneinä vuosina osallistuneet häirintään mm. sillä tapaa, että kaupan asiakkaat ovat jonottamistemppuiluillaan ohjanneet tekemiäni kassavalintoja siten, että päädyin toistuvasti toisen venäläisen myyjän luokse (mm. 2016), joka vinkeää kyllä, oli samannäköinen kuin muutamaa vuotta myöhemmin ilmestyneen Days Gone -pelin Rikki Patil (julkaistu 2019, pelattu 2023). Days Gonen tekstilogo on muuten kehystetty valkoisella suorakaiteella ja "prisma-aikojen" asuinomakotitalon naapurin tahallaan autonsä äänillä ärsyttäneen tilalle tuli myöhemmin RIK-rekkarinen auto. Edellisen auton äänillä häiritseminen aiheutti pitkäkestoisuudellaan fight-or-flight -stressireaktioita, jotka johtivat "zombiemaiseen" ajattelemisen haluttomuuden tilaan ja niin, Days Gonekin sattumoisin ns. zombiepeli. Pelikehityksen aikataulu täsmäisi sinänsä käyvästi siihen, mihin aikoihin Prismassa on monenlaista häirintää esiintynyt ja on siis jokseenkin tavallista nykyaikana, että kaiken maailmat tavikset tuntevat jonkun enemmän tai vähemmän merkittävän tai käyttökelpoisen henkilön (tai useampia sellaisia) esim. jostain pelistudiosta.

Prismalaisten tai ehkä laajemminkin, S-ryhmäläisten osallistumisesta (tai ainakin häirintään on kerrottu laajemmin toisaalla. Siinä kyse on mm. siitä, että jos jollakulla taholla on intressiä häiritä tai vaikuttaa häirinnällä tiettyyn henkilöön, prismalaiset tekevät sitä heidän puolestaan, mutta myös siitä, että he haluavat olla enemmän kuin vain työntekijöitä ja esimiehiä eli mieluummin osana jotain analytiikan avulla koordinoitua häirintäpeliä, mihin sisältyy myös osallistujien keskenään ystävystymistä ja mieltyneisyyttä kenties laajahkoiksi ja monivaiheisiksi muotoutuvan häirintäpelien onnistumisiin. Eräänä anekdoottisena tempauksena jonotilanne eräässä S-marketissa (2022), missä jonon annettiin kasvaa ainoalta auki olleelta kassalta karkkihyllyille, sieltä pakasteiden luokse ja aina juustoille asti. Kuin matopelissä konsanaan. Taisi olla load balancing (kuormituksentasaus) -aiheet juuri tuolloin omalla tietokoneella selvittelyn alla. Paljon uutisoituun Vastaamo-tapaukseen liittyvä väitetyn kiristäjän kiinnijääminen sai heti samana päivänä (2023) aikaan sen, että tietyssä lähellä olleessa S-marketissa oli juuri kyseisen kiristäjäksi väitetyn näköinen vartija oleskelemassa paikoilleen jotenkin vaarattoman ja asiakkaille merkityksettömän oloisena kassojen vierellä suunta kohti ulko-ovea. Tyypillisesti kyseisessä kaupassa ei näe vartijaa missään tehtävissä minään aikana, paitsi ihan sulkemisaikaa lähellä. Seuraavana päivänä kun kävi täydentämässä jauhelihavarastoja, samannäköistä henkilöä on ikään kuin muistiinjäämisen varmistamiseksi oleskelemassa lihoja sisällään pitävien kylmien lasiovien vierellä vähän haahuilevan oloisena, ollen kuitenkin eri henkilö ja jonkinlaisissa arkitamineissa. Jossain siinä margariinien ja jauhelihojen välillä kuljeskeli. Samaisen kaupan tietyillä myyjille tai vain muutamaksi päiväksi kyseiseen kauppaan sijoitetuille myyjille on suht tavanomaista, että heidän olemuksensa on kehon muotojen, kasvojen piirteiden, hiusten ja ihonvärin osalta erittäin samankaltainen kuin jossain äskettäin julkaistuksi tulleessa populaarikulttuurisessa viihdetuotteessa (esim. Cyberpunk 2077 ja Atypical).

Koska S-ryhmäläiset ehkä laajemminkin, koko osuuskunnan toiminnan laajuisesti "kikkailevat" kaikenlaista, antaa tällaisen jokseenkin ounasteltavissa olevuuden mahdollisuus perusteen arvioida sitä mahdollisuutta, että S-ryhmässä on koettu hyödylliseksi "napata heidän miehekseen" kaupunginjohtaja, joka ei edes pidempään Lappeenrannan kaupunginjohtajana ollessaan ole saanut itsestään esiin minkäänlaista charmikkuutta tai karismaa, joten hänen mielensä lämppäily sen idean kokeilemiseksi, josko alkaisi vikitellä sitä erästä Prisman myyjää, on saatettu ujuttaa hänen mieleensä nykyisin jokseenkin tavanomaisiksi tulleiden vaikutustekniikoiden avulla. Jarvan karisman puute, mitä ei ole tässä tarkoitus ylenmäärin arvostella, on tullut esille mm. siinä, että kun hän postaa Twitterissä Vappua juhlistavan vaisun skool-kuvan, tulee siitä kysymyksen sävyttämä fiilis, että "osoittaako tämä tosiaan skoolauksen lappeenrantalaisille, joihin hän ei ole onnistunut muodostamaan minkäänlaista tunnesidettä ja vieläpä noin väkinäisen oloisesti". Ihan kuin silloin kun satamassa paljastettiin rohkeasti paljasteleva patsas lasten leikkipaikan ja jäätelokioskin vierellä, hän ei reikätakkisen taiteilijan vierellä ollessaan ja kuulijoille patsaan merkityksestä kertoessaan tuntenut oloaan ollenkaan rennoksi, vaan haluttomalta olla edes paikalla siellä. Jarva on aloittanut kaupunginjohtajana jo vuonna 2011, joten onhan se tavallaan erikoista, että vielä kymmenen vuotta myöhemminkin hän tuntee olonsa kotoisammaksi puhuessaan kalvojen avulla jostain tutuksi tulleista talousluvuista. Ehkäpä kaupunginvaltuutetut tai "kaupunki" ovat juuri kyseisenlaisten ominaispiirteiden oloisuuksien vuoksi valinneet hänet tehtäväänsä, sillä mitä siitäkin olisi tullut, jos hän olisi rento auktoriteetti, jonka jokainen esim. tweetti huomioitaisiin laajalti kaupunkilaisten keskuudessa ja jotka saisivat aikaan jotain merkittävää muutosta vaikkapa sellaisten ihmisten käytöksessä, jotka eivät muuten juuri ketään kuuntele? Etelä-Saimaa on auttanut häntä jossain määrin ihmismäiseksi tulemisessa tekemällä jutun mm. hänen tenniksen pelaamisestaan ja tietysti myös siitä, että hänen vaimonsa on töissä Prisman kassalta ja jonkin aikaa myöhemmin vielä erikseen lehdessä kysellään Etelä-Saimaan itseään mainostaessa, että "muistatko tämän jutun", jossa kyseiseen artikkeliin kuvalla viitataan. Mainittakoon, että tässä kaupunginjohtajan luonnehtimisessa pyritään noudattamaan sitä ohjetta, jonka rempseähkö viestinnänopettaja mediatekniikan opintojeni aikana lausahti eli "jos on julkisuuteen omasta valinnastaan lähtenyt, silloin täytyy kestää arvostelua ja arviointia muita ihmisiä enemmän". Eikä tämä taida olla edes kovin julmaa arvostelua, joten eiköhän hän kestä. Toisaalta, sitten olisivat vielä ne mainitut kadulla lähestymiset, joissa oli hyvin paljon feikin oloista jo sellaisenaan, joten voisi joko sanoa "iteppä alotit" tai "kannattanee jatkossa valita parempia avustajia".

Muistinvaraisesti olisi sanottavissa, että sellaista nettikirjoittelua on ollut ja olisiko uutisoitukin, missä S-ryhmän sanotaan saaneen epäreilua etua esim. kuntapäättäjien avustuksella. Näistä on jo pidempi aika ja olisi pelkillä näillä puheilla epäreilua vetää kaupunginjohtaja Jarva niihin mukaan, mutta mm. prismalaisten "vinkeä" käytös antaa pohjaa, vaikkei ehkä varmuutta, epäillä kaikenlaista. Joka tapauksessa, eekoo.fi -osoitteesta on ainakin vielä vuonna 2013 löytynyt S-ryhmän itsensä tuottamana videosisältöä teemalla "videosarja 10 S-myyttiä käsittelee S-ryhmään liitettyjä, lähes yleiseksi totuudeksi muuttuneita väittämiä ja kertoo oman kantamme niihin", sekä sivuston käyttäjien kommentointia niihin, mutta jäljellä vaikuttaa olevan vain YouTubessa sijaitsevat parin minuutin pituiset "S-myytit"-videot kuten "Rohmuaako S-ryhmä parhaat kauppapaikat?" ja "Osuuskaupat suosivat poliitikkoja", jotka argumentoiden kumotaan.

Tutkimatta tarkemmin ei pitäisi ehkä edes fraasimaisesta todeta, että "jostain se kai kertoo, kun.." täytyy edes puolustautua epäreiluus-väitteitä vastaan. S-myytit videoiden kuvaustekstinä on mm. "Osuuskaupan hallinnossa vaikuttavista monet ovat poliitikkoja. Haalivatko osuuskaupat poliitikkoja hallintoonsa saadakseen esimerkiksi parhaat liikepaikat?" ja "Sarjan toinen osa pureutuu S-ryhmän kauppapaikkoihin ja siihen, saadaanko ne kuntapäättäjien avustuksella epäreilusti."

En täten ryhdykään tässä väittämään tai edes arvioimaan, josko esim. kaavoituspäätöksissä olisi jotain epäilyttävää, mutta haluan pitää niihin viittaavuuden mukana ajattelua esiin lämppäävänä vivahteena, mikä ei pakota ketään minkään päätelmän tekemiseen, mutta jonkinlaiseen eri tahojen "yhteenkasvamiseen" silti uskon ja mikä sitten ilmenee koordinoituna vaikuttamisena, tapahtumien kulkujen estelynä/ohjailuna ja muuna yksilöille kuten itselleni tapahtuvina asioina.

Sillekin voi antaa suurehkon todennäköisyyden mahdollisuuden, että sama (dynaamisesti muuntuva) taho, joka on koordinoinut tarinoiden kulkua sillä tapaa, että minä kohtaan Jarvan kadulla kuvaillulla tapaa epäilyttävästi useaan kertaan, on osallistunut järjestämään asioita mm. niin, että Jarva on Etelä-Saimaan valokuvassa pukeutuneena täysin mustiin arkivaatteisiin kuten hänen Natalia-vaimonsakin (artikkelin mukaan ensikohtaamisiin saatu vipinää vuonna 2019, artikkeli vuodelta 2022) ja kertoo tekosyisistä maidonhakureissusta Natalian tavatakseen, mutta myös niin, että kun minä kohtaan minulle työkyvyn arviointia tekevän venäläisen psykiatrin, Irinan siinä samaisessa rakennuksessa, jossa fysioterapeutti-Judy myöhemmin ottaa eri kerroksessa vastaan ja josta tiettyinä aikoina ulos tullessa kohtaan kaupunginjohtaja Jarvan epäilyttävissä olosuhteissa, Irinan vaatetus on houkuttelevaksi tarkoitetun ihonmyötäistä ja kauttaaltaan mustaa, hiuksia myöten.

Tuo vaatetusseikka ei kuitenkaan olisi ainoaksi jäävää assosiaatioklusteriin osallistuvaa Irinan osalta, vaan kun (kuukausia) myöhemmin oli tarkoitus mennä psykiatri Juha Kemppisen luo, hän peruu itse koko vastaanoton viime hetkellä, jolloin minulle ei jäänyt muita vaihtoehtoja kuin hakeutua asiani vuoksi aiemmin käymälleni Irinalle, mikä sai tuolloin edellispäivänä epäilyttävän tavoitteen mukaisesti vaatekaupan kaiuttimista soineen Irina-artistin uusimmalta albumilta soitetun Haluun olla yksin -kappaleen tuntumaan vihjailevalta ja ohjeistuksesta minulle soitetulta (jollain todennäköisyydellä). En vielä tuolloin kokenut lähikaupassa havaitsemiini, täysin mustiin pukeutuneiden kolmen eri nuoren parin merkityksessä muuta kuin sen, että "siinä taas ilmentyy se tosiasia, että Eksote ei osaa pitää tietosuojastaan huolta, vaan tieto siitä, että minulla on vastaanottoaika Irinalle on päästetty ulkopuolisten tietoon". Kyse oli myös viittauksesta elokuvasarjaan Men in Black, mutta se kävi ilmi vasta myöhemmin, Irina K jälkeen asioimalla psykiatrilla käymisen jälkeen. Siitä hetken kuluttua lisää.

-- avaruusolioita, ulkomaalaisuutta --

Jo ennen Juha Kemppisen vastaanottoaika, joka siis peruuntui, minulla oli ollut kirjanmerkeissäni mm. sellaisten YouTube-tähtien kuin Drew Goodenin ja nigahigan videoita valikoituna katseltavaksi, mutta niiden katsomisen aloittamiseen meni pari kuukautta, joten tietoturva-aukkoja hyödyntävillä niiden katselemisen aikeet olivat olleet selvillä jo hyvän aikaa. Kun sitten edellisenä päivänä ennen Irinan vastaanotolla käymistä tulin katsoneeksi mm. YouTube-videot Drew Gooden - Do these mental health products even do anything ja nigahiga - Stop-Motion Ninja Melk Commercial!, en vielä hänen vastaanottokäyntinsä jälkeen tajunnut molempien näiden videoiden olevan eri tavoin kaupunginjohtaja Jarvasta ja hänen Natalia-vaimostaan otettuun valokuvaan, sekä maidon-osteluihin liittyvää, vaan huomioin merkittäväksi lähinnä sen, että Irina oli värjäyttänyt hiuksensa täsmälleen samanväriseksi kuin, mikä oli Drew Goodenin hiusten väri kyseisessä videossa. Sattumoisin myös YouTube-tähti nimeltä Ninja tapaa pitää hiuksensa yksivärisen värikkäänä (sinisenä) ja ninjathan siis tapaavat pukeutua mustaan. Ja sitten vielä olisi myös niinkin, että hyvinvointialueen valtuustossa on tällainen henkilö kuin Drews Teemu, mutta tein päätöksen olla ottamatta häntä enempää tähän mukaan, vaikka muut olisivatkin tarkoittaneet hänenkin tähän kaikkeen liittyvän.

Nigahagan videossa ammutaan "tisseistä" maitoa, mutta tämän merkittävyys kävi selvemmäksi ja assosiaatioklusteri enemmän verkottuneeksi siinä vaiheessa, kun olin joutunut (sinänsä omaehtoisesti ja -valintaisesti) käymään ainoalla saatavissa olleella hyvinvointialueen psykiatrilla, joka oli hänkin venäläinen, mutta joka puhui paljon surkeampaa suomea kuin Irina. Tämä toinen venäläinen psykiatri oli aiemmin tässä kirjoituksessa mainittu hongankolistelija. Hän oli jokseenkin välinpitämätön, rajoitteli työnkuvansa laajuutta, hän haeskeli usein käyttökelpoisen oloisia sanoja, mainitsi monesti kuinka ei ole psykiatrien tehtävä miettiä niin monialaisia asioita, tutkia kaikenlaista, vaan tehdä vain erotteludiagnostiikka ja että hän ei vaan jaksa ja muutkaan eivät oikein viitsisi. Siis kerrassaan huonosti soljunutta keskustelua verrattuna vaikkapa siihen, miten Irina:n sai sentään temmattua moneen mietintään mukaan helpostikin. Hänen nauhansa sisäkengissään olivat hänen oikeanpuoleisesta kengästään auki ja nauhat repsottivat lattialla. Hänen pitkähihainen, valkoinen, korkeakauluksinen paita lämpimämmän paidan alla piti valkoisuutta hänen vaatetuksessaan esillä älyttömän tyylittömästi. Hänen päällispaidassaan sijaitsi kaksi isohkoa G-kirjainta keskellä hänen rintojaan, käytännössä nännien kohdalla. Törkimys, mutta sellaisiahan nämä ohjeistetut proxy-tyypit ovat. Useimmiten kuitenkin jossain kaupungin kaduilla tekemässä jotain tyhmää parista kympistä. Housujen farkkukangas oli vaaleansinistä, housut liian lyhyet ja liioitellussa leveydessään typerän näköiset. Hiuksiaan myöten hän vaikutti siltä kuin koko olemus olisi valikoitu sisältävän sellaista huomioitavaa, että sen vikaisuus tekisi kertakatselemiselta muistettavaksi monenlaisia ulkoasun hölmöyksiä. Hiuksensa näyttivät äkkiseltään jostain korvien kohdilta poikkileikatuilta, mikä näytti paljolti samanlaiselta kuin myöhemmin kaupunginvaltuuston kokouksessa esiintyneen "morgan"-nimisen nuorison edustajan hiukset ja joka kaksin käsin laukkuaan maata laahaamassa pitäen näytti mainitun laahustavaisen, luolamiehen vaimon nuoremmalta versiolta.

Kun seuraavana päivänä tuli netin huonosti toimivuuksista johtuen ohjautuneeksi katsomaan sellaisia japanilaisia elokuvia, joiden videovirta vaikutti toimivan katseltavasti, päätyi katsomaan elokuvaa Gintama, joka kaikessa pähkähulluudessaan, mutta helposti katseltavuudessaan, pitikin sisällä mm. tilanteen, jossa G-kirjaimia sylkäistään nuoren naisen poskille samalla liikkeelle laiton voimalla kuin nigahigan videossa "tissipyssyt" aloittivat tulituksensa. Elokuvan jatko-osassa, jota arvattavasti päätyi katsomaan, on parin kymmenen minuutin edestä tilannetta, jossa miehet ovat pukeutuneet katsojaa suuresti hämmentävällä tavalla naisiksi miehisen ruumiinrakenteen tullessa kuitenkin niin selvästi esille, että vertaus yrityksestä olla nainen, vaikka onkin mies, alkaa muodostua. Gintama-elokuvat sijoittuvat "Edoon (vuosien 1600–1868 Tokioon), joka on täyttynyt sodan jälkeen Amantoiksi kutsutuista avaruusolioista".

Erään yleislääkärin sukunimen taivutusmuoto kuulosti hyvinvointialueen puhelinpalveluun soittaessa siltä kuin tämän, jälleen venäläisen, sukunimen loppuosassa olisi "valle", joten se toi tietysti mieleen mietteen siitä, että asuntoon vaihdetun jääkaappipakastimen toi Huoltopiste Walle. Uudempi jääkaappipakastin oli enimmäkseen valkoinen, ylemmässä osassa neliönmuotoinen, mustapohjainen logo. Irroitettavissa oleva, mutta silti.. lehmän värit. Vastaanottokäynnin syynä sen arviointi, kuinka pahasti olkavarsi oli asfaltin jäisellä osuudella lenkkeillessä kaatuessa vahingoittunut. Tähän lääkärin puheessa viitattaessa sanottiin "..novalle", mutta sukunimi itsessään päättyy .."nova". Hän oli joka tapauksessa monin tavoin epäilyttävä.

Tämä yleislääkäri piti potilaan näkökentässä melko suoraan edessä ollut seinäposteria, joka syrjäsilmällä katsoen näytti tatuointien tapaisilta iholla, mutta oli ihan silkkaa sairaanoloisen ihon rumuutta kuvauskohteenaan ihmisen haius. Lääkärillä oli otsallaan isohko ruskea täplä. Hän esitti tyhmänoloisia kysymyksiä kuten "niin usein, pitäisikö syytä kaatumisiin tutkia", vaikka jokainen kaatuminen oma erityinen tapauksensa ja eiköhän kaikki ihmiset kaatuisi jäisellä alustalla, jos kallistuskulmaa on riittävästi. Hän kehitti jostain idean, että "sua ilmeisesti häiritsee asioiden käsittely, sano vaan", ikään kuin olisin jotenkin antanut ymmärtää epäileväni hänen osaamistaan tai todennut suoraan jotain hänen suoriutumisestaan, mihin jouduin useaan kertaan sanomaan, ettei minulla ole mitään erityisempää kommentoitavaa, mutta hän intti, sinänsä, rauhalliseen sävyyn, että "sano vaan, jos on jotain". Hän käytti olkavarteni testaamisen osana "lypsäväksi puristukseksi" kutsumaansa otetta, missä piti tarttua kahteen hänen esille laittamaansa sormeen ja puristaa tiukasti. Lypsävä. Sieltähän se sitten tulikin se nigahigan videoon viittaavuus.

Vastaanottoaikaansa tämä lääkäri tuli vekslanneeksi kahteen kertaan, jostain syystä, joten olkovarren vahingoittumisesta sen tutkimiseen meni kolmisen viikkoa. Vastaanottohuone oli täsmälleen sama, minkä vieressä on ruudukkomaisesti rakennettu lasiseinä ja jonka äärellä istuin tuolissa odottamassa myös silloin joskus aiemmin, kun samaisen vastaanottohuoneessa vastaanottanut sairaanhoitaja, jonka sukunimi oli lähes sama kuin omani (Seppänen, Seppälä). Tuolloin aiemmin hetken odoteltuani lasiseinämän viereisestä ovesta tuli ulos äitini aviomies, lääkäri hänkin. Siinä oli ajoituksena jotain epäilyttävää, varsinkin kun hän ei edes työskentele julkisessa terveydenhuollossa, enkä itse juuri koskaan käy terveyskeskuksessa.

Avaruusoliot.. Men in Black.. kaupunginjohtaja Jarva ja vaimonsa mustiin pukeutuneena, Irinan ja muiden psykiatrien populaarikulttuuriset viittaukset, netin huonosti toimivuudella ohjastelemista, lähikaupan tapahtumat, vaatekaupassa kuultu Irinan biisi.. assosiaatioklusterissa alkaa olla väliaikaisen valmiuden tuntua. Surkeammin suomea puhunut psykiatri oli myös tehnyt sen tökeryyden, että kun mainitsin menneiden vuosien kokeilun Concerta-lääkkeellä ja sen liian pitkään kestävän vaikutuksen huonoista puolista, johon sisältyi elimistön nestetasapainon muutosta, hän sijoitti juuri tuolla hetkellä etusormensa keskellä sierainten väliä ja piti sitä siinä useiden kymmenien sekuntien ajan. Tällaistä ja muutakin tökeröyttä on ollut ilmennyt muiden hyvinvointialueen työntekijöiden vastaanotoilla, mutta tulin antaneeksi tilanteen edetä näennäisen luontevasti, jotta saisin enemmän ylöskirjailtavaa myöhempää käyttöä varten. Olisihan siinä toki voinut ottaa irtotuolin kätösiin ja lyödä sillä häntä päähän, jotta loppuu hölmöilyt, mutta sillä olisi ollut vaikutusta myös muiden tahojen toimintaan ja koin tärkeämmäksi antaa kertyä vaikutelmaa ja selvyyttä siitä, millä eri tavoin häirintäpeliä koetaan haluttavan pelattavan. Nykyisin elokuvien ja tv-sarjojen ennalta läpikäynti tekoälyisellä objektien tunnistamisella on tehnyt häirintäpeleistä vähän mälsiä, sillä osallistuville tuntuu riittävän melkeinpä minkälaiset assosiaatioyhteydet vain kunhan niissä on jotain sirkushuvimaisuutta, jolla voi viihdyttää ihmisinä huonolaatuisia muita tahoja, joille häirinnän edistymisestä raportoidaan tai ennalta tiedotetaan.

Eräänä jatkona ja tavallaan paluuna tämän kirjoituksen aloittaneeseen ulkomaalaisuuksiin päästäisiin siitä, että ennen tämän surkeamman venäläisen psykiatrin luona käymistä, oli edellisenä myöhäisiltana kuulunut ylemmän asunnon parvekkeelta hoilottavaa messuamisääntä kuin jotain äänisamplea moneen kertaan toistellen. Useimmiten ylemmästä asunnosta kuuluu lähinnä paljoa kävelyä siten, että kantapää iskeytyy lattiaan jollain pyrkimyksellä tai sitten ei mitään erityisempää. Sample-käyttöinen hoilaaminen, jossa oli jotain arabialaisuusviitteisyyttä tjs. alkoi vasta myöhemmin tuntua merkittävältä, sillä ilmeni, että kyseisessä asunnossa asuu joku, jolla on jokin merkittävä yhteys paikallisen Ravintola Maan kanssa. Yritystietoja netistä selvitellen osoittautui, että yritys jonka osoitteena oli ensin kyseinen asunto, muuttui pari kuukautta myöhemmin osoitteeltaan täsmälleen samaksi, jossa Ravintola Maan sijaitsee. Yritystietojen mukaan perustettu Mashalla-niminen yritys oli varauduttu perustamaan varsin samoina päivinä kuin Ravintola Maan perustajien uudempi Cocko-Ricco -yritys eli vuoden 2022 lopulla.

Sattumoisin samana päivänä, kun Etelä-Saimaa uutisoi kyseisen Cocko-Riccon perustamisesta otsikolla "Yrittäjäveljekset näkivät kanankoiven kokoisen markkinaraon Lappeenrannassa", kajahti S-marketissa äänimainos Veljekset Mattilasta heti siinä kohdin, kun olin päässyt sisäporteista läpi eli n. seitsemän minuuttia kyseisen uutisen lukemisen ja lyhyen kävelymatkan jälkeen. Kyseinen S-market on usein pyrkinyt tekemään eri keinoin töykeitä muistutuksia liittyen mm. siihen, kuinka aiempi asuinpaikkani oli juurikin Mattila, joka on ollut lähisukuni tavanomainen kohtaamispaikka jo 1950-luvulta asti, sekä myös psykiatriselle osastolle väärin perustein (ks. Terveysalasta) lähettäneen iltalukion vararehtorin sukunimi. Asuinkerrostalossa on useita ihonväriltään tummasävyisempiä ns. neekeriin asti ja on jokseenkin harvinaista, jos joku heistä ei ole osallistunut vaikuttamaan pyrkivällä häirinnällä tekemään suoraan tai epäsuorasti jotain yritystoimintaa tai tapahtumaa tunnetuksi. Eräskin neekeri (vain tästä yhdestä henkilöstä käyttäen, ei tyypillistä puhekieltäni) käytti paljon aikaa ajoittaakseen häirintäänsä sellaisiin tilanteisiin, joissa olisi jotain valkoisen ja mustan välistä kontrastisuutta, koettaen saada jonkinlaista "kynnysarvon" ylittävän häirinnän tuntua aikaan. Hänen häirintänsä oli alkanut elokuussa 2022 pari viikkoa Black & White Theatre Festivaalin jälkeen.

-- psykiatriaa, kaupunkikehitystä --

Lappeenrannan Asuntopalvelu järkkäilee asuinkerrostaloon asujiksi tulevien sijoittumista siten, että tietynlaisille ihmisille tulee suht optimaaliset mahdollisuudet häiriköidä tietyissä tilanneyhteyksissä ja mistä taasen päästään takaisin siihen, kuinka itse asiassa paremmin suomea puhunut psykiatri Irinan voi tulkita kätkeneen ja hämänneen potilastietoihin ylöskirjaamallaan myöhempiä lukijoita, jottei Lappeenrannan Asuntopalvelusta jäisi niin huonoa vaikutelmaa.

Niinhän se perinteisesti on ollutkin, että potilastietoihin päätyvät kirjailut ovat vahvasti suodattuneita ym. jo pelkästä mahdollisesti hyvinkin runsaasta keskustelusta johtuen, sillä ei sitä kaikkea voi talteen muiden tahojen kannalta järkevästi kirjatakaan, mutta toisinaan tai ehkäpä jopa liian usein vastaanottotilanteessa terveysalan asiantuntijan roolissa oleva välttelee jonkin mainitsemista potilastiedoissa, jottei tulisi sanoneeksi mitään negatiivista jostain tietystä tahosta.

Hän tuli, työkyvyn arviointi tuolloisena työnkuvanaan, välttäneeksi mainitsemasta Lappeenrannan Asuntopalvelua nimeltä ja juurikin sen vuokra-asuntoon liittyen hän on tullut sotkeneeksi virkkeensä sellaiseen muotoon, etteivät ne oikeastaan kerro siitä, mistä oli puhe. Hän oli kirjoittanut mm., että "Uskoo, että paremmat asumisolosuhteet vaikuttaisivat positiivisesti hänen vointiinsa ja työkykyyn, mutta toisaalta kokee riskiksi muuttaa, koska tämä häirintä ei ole riittävä peruste sille." ja "Kertoo, että asuintalossa on häirintää, mikä on huonosti hoidettu.".

Ensimmäisessä kohdassa riittävä peruste liittyi itse asiassa häirinnän mainitsemisen muuntuvan merkityksettömäksi käytettäessä sitä asunnonvaihtamisen perusteena Lappeenrannan Asuntopalvelun asuntotarjonnan puitteissa. Riski muuttamiseen taas muodostuu siitä, että maksuhäiriömerkintä (tuolloinen, jo poistunut) rajaa mahdollisista vuokra-asunnoista esim. 70 % pois eli mitäpä sitten, jos joutuisi muuttamaan taas uuteen asuntoon vaikkapa 8 kk:n asumisen jälkeen? Kuinka pitkään hyvä tuuri muuttamisissa jatkuisi?

Toisessa kohdassa "huonosti hoitaminen" olisi pitänyt tarkoittaa kyseisen asuintalon kiinteistömhuollollista toimintaa, missä päätöksentekijänä on paljolti Lappeenrannan Asuntopalvelun isännöitsijä, joka on viiden asuinvuoden aikana mm. antanut asuintalon ympäristöineen huonontua ulkonäöllisesti (seinät, ruoho-alueet, valaistus, varastotilat, käytävät ym.), vaikka toisaalta siellä täällä jotain ehostavaa muutosta on ollutkin kuten pensaiden ja kiikkujen poistaminen. Psykiatrin tapaaminen itse asiassa alkoi asuintalon olemuksen esittelyllä, missä kelpoisat seikat ja karmeudet kuten asukkaiden parvekkeiden rojut, joillain avokäytävillä olevat törkyisyydet ym. tulevat vaikutelman antamisen kannalta esitellyksi.

Häirintää tämä psykiatri ei erikseen luonnehtinut ollenkaan, vaikka käytin sen selittämiseen paljon aikaa (ja kaavioita ym. selittämisen apuvälineitä) ja missä yhteydessä mainitsin ounastelustani, että Lappeenrannan Asuntopalvelu sijoittelee taloon tahallaan sellaisia, joilla on jonkinlaista intressiä ja motivaatiota kohdennettuun häirintään.

Jos Lappeenrannan Asuntopalvelu olisi tullut nimeltä mainittua ongelmallisuuksien edesauttajana ja jos häirinnästä kertomisesta olisi jäänyt jotain luettavaa, olisi tällainen voinut toimia jonkinlaisena "toimintaan ryhtymisen triggerinä" huolellisesti asioita miettivälle työvoimavirkailijalle tai jollekin muulle taholle, joka työtehtäviinsä liittyvää tietoa potilastiedoistani suoraan tai epäsuorasti saa. Onhan niissä potilastiedoissa toki se mainittu, että "kertoo häirinnästä ja sen seuraamuksista olevan vaikutusta vointiinsa", mutta ei sen tarkemmin, mikä tarkoittaa, että monien lukijoiden mielikuvitus ja tietämys maailmasta ei riitä tajuamaan, minkälaisesta häirinnästä on kysymys.

Nykyistä hyvinvointialuetta edeltävän sairaanhoitopiiri Eksoten eräiden psykiatrien ja lääkärien melkeinpä kahjoudesta, mutta vähintäänkin monenlaisesta töykeydestä ja kaikenlaisesta kykenemättömyydestä voi lukea toisaalta. Heistä esimerkkinä mm. psykiatrisen osaston turkkilaisen oloinen lääkäri Agasiev, joka vaikutti aina olevan jotenkin nauttiva siitä, että pääsee kohtelemaan "valkoihoista" huonosti kuin kanavoiden kaiken itse kokemansa ärsyyntyneisyyden ihmisiä kohtaan potilaaseen. Tosin, tämä oli todennäköisesti paljolti feikkiä ja osana pyrkimystä saada kirjoittamaan kokemuksista netissä, jotta "muut eläisivät sillä tapaa, ettei tulisi asiaa psykiatriselle osastolla". Kyseinen ajanjakso liittyi siihen, että iltalukion oppitunneillaan tahallaan ärsyttänyt vararehtorin retku oli tehnyt vaarailmoituksen, että "tämän henkilön viestin nettifoorumilla on uhkaavan oloinen", mikä oli aivan höpöä, eikö kukaan muu vajaasta kymmenestä opettajasta, jolta asiasta myöhemmin mielipidettä tiedusteli, ollut yhtään samaa mieltä ja alunperinkin viesti perustui tiettyjen samoja kursseja käyvien henkilöiden käytökseen oppitunneilla ja muuna aikana. Siltikin, kun jotain tympeää ja ärsyttävää on joutunut joidenkin lääkäreiden taholta kokemaan, monet muut tahot käyttävät niiden perusteella muodostuneita muistoja ja tuntemuksia häirintäkäyttöön tuomalla menneiden aikojen tilanteita ja henkilöitä ajateltavaksi eri tavoin väärillä hetkillä. Tämä mahdollistuu mm. siten, että hyvinvointialueen tietosuoja toimii huonosti ja siksi, että jotkut hyvinvointialueen työntekijät ovat jo valmiiksi vilpillisiä. Eräs turhan monesti uusiksi ajateltavaksi tuotu tilanne on se, missä ihonväriltään kauttaaltaan mustahko yleislääkäri on pyytänyt työntämään sormea saturaatiomittariin.

Koska sekä mm. ihonväriltään eri tavoin tummemmat ja slaavilaiset ihmiset sekä työssään, että arjessa voivat kovin vapaan oloisesti ja jotenkin turvallisen tuntuisesti jatkaa koordinoidunlaista häirintäänsä tai sellaisen pohjustamista tjm., tulee mieleen kysymys siitä, että voiko heidän toiminnastaan kirjoittelu vaikeuttaa sitä mahdollisuutta, että joskus myöhemmin tulisi kenties palkanneeksi omaan ohjelmistoalan yritykseen henkilöitä, jotka ovat määritelmällisesti ja kenties olemukseltaan ulkomaalaisia? Eihän tässä, kuten muissakaan kirjoituksissani, ole kyse kategorisesta suhtautumisesta johonkin ihmisryhmään, vaikka valitettavan helposti ihmisiä jossakin ihmisryhmässä tuleekin konvertoituneeksi epäkelvoiksi tjm. Kuitenkin, "kaupunki" vaikuttaa olevan kovin suvaitsevainen ja hyväksyväinen, edesauttavakin sille, että monenlaiset ihmiset pääsevät aiheuttamaan mm. häirityksi tulemisen tuntemuksia, mikä asettaa myös kaikenlaiset yhdenvertaisuus-höpötykset kyseenalaiseen valoon.

Ehkä merkittävien vastausten jäljille pääsisikin vaikkapa kysymyksille, joilla arvuutellaan sitä, mikä oikeastaan on vähintä riittävää esim. poliitikoille, jotta ihmiset kuten kaupunkilaiset pysyvät riittävän tyytyväisenä, eikä kaupungin talouskaan ajaudu haaksirikkoon. Tällöin saatettaisiin huomata, että on joltain kantilta käyttökelpoista pitää joitakin asuinalueita huonommalla vetovoimalla; on taloudellisesti vähemmän kannattavaa tehdä julkisesta terveydenhuollosta parempaa; on ihmisten kehittymishalujen kannalta parempi pitää monia ihmisiä sosioekonomisesti huonommassa asemassa, jotta muilla voi olla kivempaa; on sujuvampaa, kun eri tavoin epäkelpoja, mutta ammatillisesti riittävän päteviä ihmisiä on töissä kaikkialla, missä ajoittain tarvitaan epävirallista yhteistoimintaa; on poliitikkojen kuukausitulojen kannalta melko yhdentekevää, kritisoivatko jotkut kaupungin monikulttuurisuuspyrkimyksiä; on poliitikkojen kuukausitulojen kannalta vähämerkityksistä, vaikka liiketiloja onkin pitkään tyhjillään; on poliitikkojen mainetta mitättömästi haittaavaa, vaikkeivat he tekisi valtuustokausina yhteen aloitetta ja kaikki ideat olisivat alunperin tavanomaisen virkahenkilötyön tulosta, jonka he muutamaa pilkun paikkaa siirrettäväksi ehdotellen hyväksyvät.