On ymmärrettävää, että ihmiset kokevat luulevansa, että ajat ovat äkkiseltään muuttumassa ankeammiksi monille ja että ihmisryhmien väliselle polarisaatiokehitykselle voidaan asettaa jonkinlainen alkuvaihe perustuen hallituksen edustajien lausuntoihin, hallitusohjelman toteuttamispyrkimyksiin ja jäykkään haluttomuuteen tuoda keskusteluihin mukaan mielikuvitusta enempää herättelevyyksiä. Tällaiseen luuloon päätyminen tai sellaista sivuaminen olisi kuitenkin päässyt tapahtumaan sellaisen ajattelun vuoksi, mikä ei oikeastaan olisi kovin kummoista ajattelua ollenkaan, jonkinlaista mietteisiin ajautumista vain ja joita sitten tulee luulleeksi omiksi luuloikseen.

Todellisuudessa esim. monissa julkisorganisaatioissa ollaan voitu valmistella ankeampien aikojen tuloa paljolti hallituskokoonpanoista välittämättä tekemällä niiden kansalaista palvelevuudesta vaikeampaa ja hyödyttömämpää, mutta kuitenkin erilaisten laitosten, instituutioiden, virastojen ja valitettavan vakiintuneiden paradigmojen olemassa olemisen ja imagoa suojelevuuksien jatkuvuutta varmistellen.

Kuva auttanee hahmottamaan sen tajuamista, kuinka kansalaisella voi olla ollut terveyteensä ja hyvinvointiinsa liittyvää hoitoa, tutkimusta ja selvittelyä, mutta mikä on ollut joiltain osin vääränlaista, puutteellista, virheellistä tai jopa töykeää, joten hän on sitten tuottanut erilaisia toimenpidevaatimuksia, joista mikään ei kuitenkaan ole johtanut häntä hyödyttäviin seuraamuksiin. Pikemminkin on esim. kieltäydytty tekemästä jotain selvittelyä toimintatavoissa, ei ole myönnetty tunnistettavan vikaisuuksia suhteessa lakiin, hyviin käytöstapoihin, yhteisiin toimintapoihin ym. tai höpötetään jostain aivan eri asiasta kuin mistä oikeastaan on edes kyse. Käytännössä toimeenpidevaatimukset ovat voineet olla tietojenkorjausvaatimuksia, muistutuksia, kanteluita, paheksunnan ilmaisuja, ehdotuspyyntöjä jatkotoimenpiteille tjm.

Asiat voisi aivan hyvin saada käsiteltyä hyvinvointialueen puitteissa kuluttamatta turhaan henkilöstöresursseja sen toimintaa arvioivilla tahoilla

Vaikka kuinka huolellisesti ja selittävien kaavioiden, taulukoiden ym. aineiston kanssa asioitaan selittää ja koettaa välttää liian runsaan kokoisen aineistoköntän lähettämistä, jotta asioiden käsittelyihin saisi sujuvuutta, silti jokainen oleellinen taho, johon potilas/asiakas ottaa yhteyttä, käyttäytyy kuin siellä jossain pyrittäisiin suojelemaan jotain olemassa olevaa, oli kyse sitten lääkäreiden asemasta tässä yhteiskunnasta tai jonkin hyvinvointialueen kykenevyydestä suhteessa ihmisten yleisiin olettamuksiin tai vaikkapa vastanneen tahon luultuun eri toimijoihin vaikuttavuuteen.

Täten, Potilasvakuutuskeskus ei myönnä hoitovirheitä tai tutkimuksen puutteita tapahtuneen, Valvira ei myönnä lääkäreiden tai muiden ammattihenkilöiden käytöksessä olevan mitään vikaa, hyvinvointialueella ei myönnetä sen toiminnassa olevan vikaa millään tasolla tarkasteltuna, Aluehallintavirasto ehkä vähän jostain lisätietoja kysäisee ja lopettaa hommansa siihen ym.

Monien tahojen henkilöstöresursseja haaskautuu ihan turhaankin siinä, että jotain asiaa ei suostuta käsittelemään hyvinvointialueen puitteissa, vaan pikemminkin aiheutetaan niin, että potilas/tutkittu joutuu lähtemään koettelemaan muiden tahojen kuten Potilasvakuutuksen, Aluehallintaviraston, Valviran, oikeusasiamiehen ja tietosuojavaltuutetun toimivuutta suhteessa hänen tavoitteisiinsa. Alunperin kyse on voinut olla ihan vaan siitä, että potilas väittää hänen omissa potilastiedoissaan olevan virheitä, vääryyksiä ja muuta sellaista, joka tekee vaikeammaksi potilaan asioita käsitteleville ja hänen kanssaan hänen asioistaan keskusteleville saada eksaktimpaa käsitystä tutkittavasta henkilöstä. Sellaisia vikaisuuksia pitäisi sitten saada siistittyä pois, sekä parantaa potilastietojen ymmärrettävyyttä, lisäillä asioiden toisiinsa liittyväisyyksiä ja/tai vähintäänkin saada jonkun ammattihenkilön tekemiin kirjauksiin jonkinlainen potilaan oma kommentti.

Etelä-Karjalan hyvinvointialueella ja sitä edeltäneellä Eksotella potilastietojen korjauksesta ovat kieltäytyneet löperöin perustein monet ylilääkärit, johtajat ja viimeisimpänä EKHVA:n lakimies sillä lepsulla perusteella, että "lääkäri on jo aiemmin tehnyt asiassa päätöksen, joten syytä uuteen käsittelyyn ei ole". Siltikin, potilastiedoissa on esim. sellaisia ajatusvirheitä, jotka olisivat kenen tahansa tajuttavissa virheiksi ilman minkäänlaista esiselitystä tai konteksteista tarkemmin kertomista ja jotka aiheuttavat toistuvasti sen, että eri ammattihenkilöt tekevät samoista asioista vääriä päätelmiä.

Toisinaan potilastiedoissa on vääristelevyyksiä tavallaan hyvään suuntaan, jos olisi tarkoituksena antaa treffiseurana olevalle hyvä vaikutelma itsestä näyttämällä viimeisintä lääkärin kirjoittamaa selitystä. Lääkäri olisi saattanut kirjoittaa/sanella esim. että potilas vaikutti rauhalliselta, mietti asioita huolellisen analyyttisesti ja hänellä on "erittäin hyvä kunto", vaikka potilas olisi ollut univajeisen väsynyt koko vastaanoton ajan, hänellä olisi vaikeuksia tavoittaa mielestään sanoja ja hyvä kunto tarkoitti sitä, että hän jaksaa lenkkeillä yli kilometrin lenkkeilyjä, vaikka tunteekin olonsa jotenkin nuutuneeksi pitkin päivää. Toinen lääkäri saattaisi kirjoittaa/sanella, että potilaasta ei jää vaikutelmaa masentuneesta tai ahdistuneesta, vaikka hän onkin kertonut itseensä kohdistuvasta psykologisesta häirinnästä, joten psykologisesta häirinnästäkään ei sitten kerrota potilastiedoissa oikeastaan mitään.

Kyse on myös organisaatiokulttuurin vioista ja personoidusta haitanteosta

Voisi jopa sanoa, että terveydenhuolto on leikisti toimivaa ja lääkärit ym. saavat ikään kuin vanhalla luvalla kirjoitella potilaan asioista jotain ja mitä se jotain sitten onkin, se on vakiona kelpaavaa esim. lääkäreiden toimintaa valvoville tahoille, koska "lääkäri on asiantuntemukseensa perustuen esittänyt oman arvionsa" ja että sillä mennään. Ilmaisu "vanhalla luvalla" tarkoittaa sitä, että terveydenhuollon kyvykkyyteen suhtaudutaan kuin kymmeniä vuosia sitten, jolloin asioiden ja seikkojen toisiinsa liittyväisyyksiä yksinkertaisteltiin ja vähäteltiin, jotta saataisiin aikaan jotain pseudoloogista selitystä, joka kuulostaisi eri tahoille riittävän käyvältä selitykseltä, mutta jokseenkin yleisen tiedon ja ymmärryksen lisäännyttyä pitäisi potilaan kannalta kyetä parempaan. Tietenkin tämä on tavallaan mahdotonta, ellei lääkäreiden ym. avuksi kehitetä/oteta potilastyössä mukana olevaa yleistä tekoälyä (eng. artificial general intelligence, AGI), sillä jo pelkkä tietojen kirjaaminen potilastietojärjestelmään hävittää paljon tärkeitä seikkoja, koska karsintaa joudutaan tekemään niin paljon.

Ei tässä kuitenkaan ole kyse vain ihmisymmärryksen ja -kykenevyyksien rajoitteista, vaan myös esim. organisaatiokulttuurista ja ihmisten haluista olla jotain muuta kuin minkälaisena heihin tavataan suhtautua (tai jonkalaisena he luulevat ihmisten heihin suhtautuvan). Esim. kun on käymässä spirometriatutkimuksessa ja menee valmistautumaan kyseiseen keuhkojen tilavuutta ja ilman virtausta keuhkoputkissa mittaaviin testiin, vietnamilainen kovaäänisen lattiavahauskoneen käyttäjä tulee juuri samoilla minuuteilla pörräämään siihen metrin päähän käytävällä, jotta testituloksiin vaikuttava ärsyyntyneisyys saataisiin esille. Ja kun spirometriaa sitten tehdään, venäläinen sairaanhoitaja toistelee koko ulospäin puhaltamisen ajan kiihtyvään tahtiin "pois, pois, pois, pois..", vaikka erikseen kieltää häntä tekemästä niin luonnehtien sen kuulostavan pöhköltä, häiritsevältä ja höhlältä. Muutamat puhallukset tehdään, eikä sairaanhoitaja suostu lopettamaan niiden aikana väkinäistä pois-sanan käyttöään. Ohjeiksi olisivat aivan hyvin riittäneet "puhalla niin pitkään kuin jaksat, älä keskeytä liian aikaisin", mutta kyseinen sairaanhoitaja kuten vietnamilainen lattiavahauskoneen käyttäjä olivat varmastikin saaneet jonkinlaisen kompensaation häirinnästään joltain taholta, joten he eivät kokeneet voivansa tehdä muuta kuin mitä heiltä oli toisaalta vaadittu. Kyseinen tapaus oli jo mones sellainen, missä pyrittiin myös siihen, että saataisiin luotua assosiatiivinen kytkös Loihde-yrityksen kehitysjohtaja Katja Aholaan hänen sukulaisiaan samoihin assosiaatioklustereihin änkeämällä (tästä "teemasta" kirjoiteltu useita muita kirjoituksia). Kyseinen venäläinen sairaanhoitaja oli tyylitelty hiusten ja vaatetuksen osalta samannäköiseksi kuin hänen lähisukulaisensa, joka on ollut myös asianomaisen pitkäaikaisen lapsuuden ja nuoruuden tuttavuuden äiti. Venäläisten, pakistanilaisten ym. sikailuja oli myöhemmin ilmenevä runsaasti lisää ja missä pikanttia oli se, ettei itse tarvinnut esittää missään minkäänlaista mielipidettä minkäänlaisista ulkomaalaisista, mutta silti tilastollisesti juuri heidän suunnaltaan ilmeni suhteellisen runsasmääräisesti häirintään, sellaista valmistelevaan tai sellaisen toimivuuden varmisteluun osallistumista.

Terveydenhuoltopalveluiden yksityisellä puolella asiat paremmin?

Joku voisi luulla, että ns. julkisen terveydenhuollon puolella tapahtuu todennäköisemmin jotain pieleen menevyyttä yms., mutta hyvinhän se Terveystaloltakin sujuu tuo tahallinen ärsyttäminen yms. Esim. sen laboratoriolta kesti kaksi kuukautta odotella yksinkertaista Ritalin-lääkeaineen vaikutuksen testitulosta, mikä olisi normaalisti saatavilla viikossa.

Terveystalossa vastaanottoaan pitäneellä psykiatrilla oli hyllyillään ja pöydällään paljon seksuaalisaiheisia kirjoja, joista useat vaikuttivat olleen erikseen aseteltuja siten, että niiden kansikuvat ja -tekstit eivät jäisi huomioimatta. Niiden määrän paljous oli jo sinänsä niin epäilyttävää, että psykiatrin olisi varmasti täytynyt jo sen perusteella tajuta, että ne voivat vähintäänkin sävyttää vastaanottokäyntiä aivan liikaa, vaikkei aiheena ollut missään määrin mikään seksuaalisuuteen liittyvä, mutta moiselle tyypille vastaanottoaika oli sitten kuitenkin Terveystalon puhelinpalvelusta annettu. Jokseenkin turhanpäiväisenä joutui kokemaan senkin vastaanoton eli ammattinimikkeen perusteella ei silläkään kertaa olisi ollut syytä odotella liikoja.

Ravitsemusterapeutti taasen, joka oli joskus jonkun kirjankin kirjoittanut ravitsemusterapiasta, droppaili keskusteluun mukaan, vastailuissaan itselleen kinkkisiin tilanteisiin ajauduttuaan, kaikenlaisia anekdootteja esim. rallikuskista, jolla oli myös tietynlaista oireilua ja joka sai hänen suosituksensa tapaisesta hyvän ohjeen itselleen. Hänen vastaanottonsa joutui keskeyttämään puolen tunnin jälkeen, sillä sitä päätelmien huolittelemattomuutta ja tietopohjan syvyyden vajetta ei vain jaksanut sietää.

Terveystalon arkistonhoitaja otti vastaan omassa toimistohuoneessaan, mutta vaikka keskustelu omien tietojen saatavuudesta alkoi ensin ihan leppoisan hyvin, hänen elekielensä oli tyhmää ja hölmöä kuten siinä kohdin, missä hän kävi selailemaan lattialla olevan pahvilaatikon sisältöä siten, että hän käänsi päänsä niin paljon alaspäin, että hänen niskansa saattoi nähdä ja mitä hän sitten asentona jatkoi niin pitkään, että alkoi jo tuntua, ettei hän mitään sieltä laatikosta siinä alhaalla edessä edes etsi, vaan altistuppaapa vaan siinä niskansa näkemiselle (ja vähän selän ihonkin). Tietopyyntölomakkeella annetustä päiväyksestä oli jostain syystä kadonnut yksi numero sen lähettämisen jälkeen, joten tietopyyntö kohdistui laajalle ajalle sijoittumisen sijaan paljon lyhyemmälle ajalle.

Lähempänä näitä vuosia on ollut puhelinkeskusteluna vastaanotto Terveystalon ravitsemusterapeutin kanssa, mutta ei se sisällöllisesti ollut sen parempi kuin hyvinvointialueen ravitsemusterapeutin kanssakaan, vaikka jutustelu sinänsä sujui mukavasti eli ravintoaineita hienoisempien aineiden merkitystä ei tiedetä, mutta silti kannattaa syödä "oikeaa ruokaa" ravintolisien sijaan, koska oikeassa ruoassa on myös näitä hienompia aineita, joiden merkitystä ei tiedetä eli rajat asioiden perusteltavuudelle saa helposti esille, minkä jälkeen siirrytään esim. kehäpäätelmien käyttämiseen.

Höperöitä tapahtumia

Terveydenhuollon palveluissa asioinnissa on pitkäaikaispossuilua, mikä voi ilmentyä hyvinkin monen ihmisen ja tahon osaaottamana, mutta voi kyse olla jostain simppelistä samankaltaisena toistuvuudestakin kuten peräkkäisten laboratoriokäyntien tapahtumisiin siten, että henkilö, jonka nimi ääneen sanotaan laboratorion ovelta on ensi kerralla Kurvinen, toisella kerralla Vatanen ja kolmannella Kankkunen. On myös tavanomaista, että radiokanavalla soiva biisi täsmää sanoituksien, musiikkivideon tai esittäjään yleisesti liittyvien attribuuttien osalta siihen, mitä on havainnoitavissa lähiympäristössä.

Joskus ei ihan vaan viitsisi miettiä, mitähän höperöä assosiaatioyhdistelmää pyritään väsämään kuten silloinkin, kun älyttömän paljon päällensä laittanut henkilö istui sinipunaisessa vaatetukseen lähettyvillä ikään kuin vuoroaan odottelevan oloisena ja radiosta kuului Harry Stylesin musiikkia biisissä "As It Was".

Toisinaan on ollut melko mahdollista, ettei antaisi jonkinlaisia propseja siitä, että on saatu järkkäiltyä jotain nokkelanoloista, joka ei myöskään ole kovin töykeää, mutta eihän tätä peliä siten voi käydä pelaamaan, että hyväksyisi häiriköinnin, jos itse on vain kokijana ilman minkäänlaista kompensaatiota. Esim. perussuomalaisten Riikka Purran tullessa julkisuudessa selkeästi enemmän tutuksi kuin ennen, järkkäiltiin aamuvarhaisen lenkkeilyn tietty osuus tapahtuvan niin, että omistajaltaan näennäisesti karannut koira tarrautuu hampaillaan Thinsulate-sormikkaisiin, muttei kuitenkaan puraisevasti, vaan vain sen verran, että saa hiukan otetta kädestä. Talviaikaa tuolloin ja pakkasta sen verran paljon, että alla ollut myös ohueammat sormikkaat. Koiran omistaja tjs. ei tapahtunutta mitenkään pahoitellut, vaan puhui sormikkaissa hampaita pitävälle koiralle kuin muita ihmishenkilöitä ei paikalla olisi ollutkaan. Lähtivät pois, lenkkeilymatka jatkui ja seuraavana päivänä sairaanhoitajan ajalle muissa asioissa 50 metrin päähän tapahtumapaikasta. Sairaanhoitajan vastaanotolla oli poikkeuksellisesti seinäkello, joka oli laitettu raksuttamaan erityisen voimakasäänisesti, missä sana raksuttaa palautti mieleen vielä hiukan enemmän edellisaamun tapahtumaa, sillä lumisen talvisella asfaltilla astelu oli raksahtelevaa. Oletettavissa ollut, että tieto vastaanottoajasta ei vain oltu päästetty ulkopuolisten tietoon, vaan oli erikseen jossain päätetty, että se annetaan tietylle päivällä ja että vastaanotto sijaitsee tietyssä huoneessa, jonka ikkunasta on lisäksi suora näkyvyys tapahtumapaikkaan, jossa kyseinen, susimaisen oloinen koira olisi edellisenä päivänä temppunsa tekevä. Hyödyttikö tuo kaikki sitten mitenkään perussuomalaisia vai olisiko pikemminkin päinvastoin ei aivan käynyt selväksi.

Nuo eräänlaiset oheistapahtumat eivät tietenkään edes kirjaudu mihinkään potilastietojärjestelmään, mutta ne ovat kuitenkin tavallaan osa nykyisenlaista terveydenhuoltoa kaikessa älyttömyydessään. Muunlaista potilastietojärjestelmään kirjautumattomuutta edustavat esim. sellaiset, missä potilas tuo ohuen nivaskan tietoa lääkärin luettavaksi ja joka otetaan vastaan, mutta ei kirjata mihinkään ja kun potilas sitten seuraavien kuukausien käy potilastoimistolla tiedustelemassa miten asiat etenevät, ohut nivaska tietoa on kadonnut, eikä kukaan tiedä missä se on. Se keneltä asiaa tulee potilastoimistossa kysyneeksi, on sama henkilö, joka otti kyseisen ohuen nivaskan vastaan, mutta joka ei kuitenkaan myönnä olevansa samainen henkilö, eikä häntä siitä painostetaankaan, vaan pyydetään selvittelemään asiaa, mutta sitäkään ei kirjata mihinkään potilastietojärjestelmään. Aikaa kuluu lisää, asiasta käydään tiedustelemassa uudelleen eri henkilöltä potilastoimistossa, joka silmäilee potilastiedoista, että muutamia kuukausia sitten on viimeisin merkintä asiasta ja missä sanotaan, että potilas on ollut aikeissa tuoda jotain lääkärin luettavaksi ja että sen jälkeen asiasta ei ole muuta merkintää. Kun asiaa selvitellään vielä hiukan lisää, sanotaan, että sairaanhoitaja, jonka kanssa asiasta on vastaanottotilanteessa keskustellut, on vaihtanut vastuualuetta ja sairaanhoitaja, jolle hänen asiansa ovat siirtyneet, ei ole perehtynyt asiaan ollenkaan, koska ei ollut mitään triggeriä, mikä olisi velvoittanut tai muuten saanut häntä huomioimaan, että on ollut jotain keskeneräistä meneillään. Eräs muu sairaanhoitaja potilastoimistossa lupautuu kysymään lääkäriltä, onko toimitettu ohut nivaska tietoa päätynyt lääkärille asti, mutta menee monta viikkoa ennen kuin saa tietää, että asia ei ole edennyt ja mikä tapahtuu eri asiaan liittyvän vastaanottokäynnin aikana sairaanhoitajalle. Voinee olettaa, että ei vain haluttu asettaa lääkäriä ongelmalliseen tilanteeseen, missä hän olisi joutunut miettimään asioita poikkiaiheellisesti, joten helpompaa vain antaa potilaan harmitella asioiden etenemättömyyksiä ja kyllästyttää häntä höpötouhulla.

Vähemmän omia asioita miettivät retuutettavammassa asemassa olevia

Kaikki potilaat/tutkittavat eivät ole yhtäläisen miettiväisesti omiin asioihinsa ja niiden käsittelyn etenemisiin suhtautuvia, joten heidän kohdallaan asiat voivat käydä jo hyvinkin varhain etenemään totaalisen väärin. Tällaisistä mahdollisuuksista tietävät ulkopuoliset tahot saattavat hyödyntää terveydenhuollon toiminnan vajeita ja biasoituneisuuksia esim. aiheuttamalla psykologisella tai muunlaisella häirinnällä yksilölle oireilevuutta, jonka voivat melkeinpä varmasti ounastella tulevan väärin terveydenhuollossa käsitellyksi. Häiritsevien tahojen on esim. helppo kuormittaa yksilön käsitetajua ja kun tämä yksilö sitten menee selittämään ajatteluunsa liittyvästä oireilustaan psykiatrille, hän ei ensinnäkään saa selitettyä ongelmaansa hyvin ja toisekseen psykiatri saattaa tehdä pelkkää ns. erotusdiagnostiikka eli lokeroida potilaan tautiluokituksen mukaiseen sopivaksi ja lopuksi kirjailla potilastietojärjestelmään jotain sellaista, mistä on suodattanut kaikenlaista oleellista pois.

Siinä samalla vastaanottokäynnillä voisi mahdollisesti tulla ilmi myös psykiatrin ymmärtämättömyys esim. häirinnän aiheuttavan stressin vaikutuksesta ruoansulatukseen ja sitä myöten myös moneen muuhun elimistön toimintaan liittyvään, mutta jos ei potilas itse moista yhteyttä hoksaa tunnistaa, ei psykiatrikaan käyne tekemään työtään itselleen vaikeammaksi. Saattaapa käydä niinkin, että vastuu miettimisestä saatetaan sälyttää potilaalle itselleen esim. sen kysymyksen kautta, millä ounastellaan oireilun "itseaiheutetun muodon" voivan olla syynä tietynlaiseen oireiluun, jolloin keskusteluun saattaisi päätyä mukaan esim. itseaiheutettu keskittymishäiriö (eng. attention deficit trait, ADT).

Eräitä muita mahdollisesti vääriä muiden luuloja itsestään (raakilemietteitä):

• sanotun ottaminen ns. kirjaimellisesti ei ole välttämättä mitenkään pysyväluonteista ajattelutapaa, sillä siitä voi päästä eroon "metabolisin keinoin", millä ei välttämättä ole erityisempiä yhtymäkohtia autismiin, dysleksiaan tjms. (ajattelun etenevyys, tiedon löydettävyys mielestä, ennalta aavistamiset ym.)
• ajattelun ollessa sellaista, että tilannekohtaisesti täytyy aina uudelleen orientoitua, että saa ajatuksensa kulkemaan joidenkin asioiden puitteissa tjs. voi alkaa ajatella, että on esim. autisti, mutta se on vain jotain jossain luokituksessa, sitä paitsi kyseiseen vakavuuden asteeseen voi vaikuttaa, vaikka joku saattaisi käydä höpisemään jotain "piirteisyydestä"
• ihmiset ajattelevat mielellään siten, että he tajuavat asiat joka tapauksessa ajan saatossa kunhan ovat vain "elämässä mukana", mutta esim. liikunnan tehon, ruokailuaikojen päivän alkuvaiheita painottavuuden, stressitekijöiden ym. merkittävyys ei välttämättä tule tajutuksi kymmeniin vuosiin, koska mistään ei tule edes vahingossa sellaista selitystä tai viestiä, että tulisi tajunneeksi lähteä edes kokeilemaan jotain itselleen erilaista ja uutta
• nuorempana saattaa pitää itseään tyhmänä tai sairaana, kun ei ymmärrä, miten monet muut osaavat ajattelemalla ottaa huomioon, miten hän tulee toimimaan jossain tilanteessa tai jonkin suhteen, mutta hän taasen ei ymmärrä heidän vastaavanlaisiaan ja jos ei ole oikein ketään kenen kanssa puhua siitä, miten ihmiset ajattelevat mielessään, voivat väärät luulot itsestä pysyä pitkäänkin ohjaamassa kehityskulkuja. nykyisin tosin niin suurta tuo ilmainen audiovisuaalinen tarjonta ja muutenkin esim. näyttelemiset ovat huolitellummin tehtyä työtä, joten sellaisen seuraamisesta on helpompi tajuta ikään kuin vahingossa kaikenlaista
• joidenkin ihmisten kanssa keskustelu voi olla alkuvaiheessa vaikeaa sen vuoksi, että tullut totutetuksi siihen, että heidän kanssaan vähänkään oleminen röypyttää aivan toisenlaista ajattelua esiin, mistä tilanteessa voisi tai viitsisi puhua, jolloin sanojenkin tavoittaminen voi olla kömpelöä. vähän samantapaiseen teoriaan pohjautuen häiritsemään pyrkijät yrittävät saada itsensä tuntumaan joltain ja minkä vuoksi he luulottelevat itselleen ja toisilleen, että juuri sen vuoksi heihin "ei uskalla" ottaa yhteyttä (todellisuudessa: skenaarioiden ennalta mietintä, hyötysuhde-arvioinnit ym.)
• kun kahdesta eri kaveriryhmästä on mukana ihmisiä esim. baarissa, yhteisen keskustelunaiheen löytäminen ei välttämättä olekaan ihan helppoa kenties sen vuoksi, ettei tunnukaan niin luontevalta puhua aiemmin keskusteluissa olleista asioista, koska ei ole mutulla pääteltävissä, mitä seuraamuksia sille on, että "tuokin joku on tuossa paikalla", tai sitten kyse on myös jonkinlaisesta esittämisen vaikeudesta, missä puhetyyli ja asioiden ilmaisutavat ovat olleet niitä tekijöitä, jotka saavat kerrottavaa juolahtelemaan mieleen ja ilman niitä onkin sitten vaikeampaa, jolloin ihan vaan ryystetään olutta ja katsellaan ympärilleen (kuten pitkälti kaikki muutkin eri pöydissä, mutta eihän se niin haittaa, sillä onhan sentään jotain musiikkia, vaikka onkin ihan huonoa vielä tämänkin biisin verran ja hitto, vielä seuraavankin.. hakis toisen tuopin)