Julkisen terveydenhuollon ongelmana voi tutkittava-kohtaisesti olla se, että tutkittava eli potilas voi olla tietämykseltään ja setvimismotivaatioltaan liian "advanced" suhteessa siihen, mihin hyvinvointialue on tarkoitettu tai kykenevä. Virallisissa lausunnoissa ja lehtihaastatteluissa voidaan yrittää antaa ymmärtää, että "eri asiantuntijoiden keskinäinen konsultoivuus ja työnjako on hyvälaatuista ja toimii palautteen perusteella hyvin", mutta todellisuudessa ihmisen oloon vaikuttavien tekijöiden tunnistamista ja elimistön toiminnan ymmärtämistä ei useinkaan pääse tapahtumaan hyvälaatuisena yksinkertaisissakaan asioissa. Toki sellaisiakin vastaanottokäyntejä on, joissa potilasta on kuunneltu huolella ja potilastietoihinkin asiat pääsevät kelpaavan oloisina ja laatuisina, mikä tulee kyllä huomioiduksi, mainittakoon erikseen.

Se, mitä potilastietoihin kirjautuu, voi jättää myöhemmälle lukijalle vaikutelman, että esim. lääkärin tekemä päätelmä on hyvä ja hienosti mietitty ja kaikkea, vaikka potilas itse tietää, että lääkäri on todellisuudessa ottanut huomioon lähinnä sitä sun tätä ja jättänyt monta sellaista asiaa huomioimatta, joita ilman lääkärin ei pitäisi olla mahdollista tehdä tietynlaista päätelmää. Mutta lääkäripä on sitten kuitenkin mennyt esittämään olleensa kykeneväinen tekemään tietynlaisen päätelmän ja siitähän potilas onkin sitten riemastunut ja päättää tehdä tiedonkorjaamisvaatimuksen.

Tarkempana perusteena tiedonkorjaamisvaatimukselle olisi esim. a) ilmaisu potilastiedoissa jättää pikantisti väärän vaikutelman; b) ilmaisu potilastiedoissa antaa vääristelevästi ymmärtää, että asioita on huomioitu riittävällä laajuudella ja huolellisuudella ja että sen vuoksi toteamus olisi pätevä tai hyvä; c) ilmaisu potilastiedoissa ei vastaa todella tapahtunutta ollenkaan tai on suoranainen valhe.

Koska ollaan jo vuosikymmeniä totuttu jaottelemaan koulutuslinjoja ja niiden oppimissisältöjä tietyin tavoin, päädytään helposti sellaisiin asiakaspalvelutilanteisiin, missä yhden terveydenhuoltoalan ammattilaisen tietotaito loppuu kesken, eikä soveltuvaa toista terveydenhuoltoammattilaista ole saatavilla koko sairaanhoitopiiristä, sillä nimikkeen perusteella lähinnä sopivalta puuttuu käypä erikoistuneisuus, mitä organisaatioon työntekijöitä rekryävä taho ei ollut ottanut ennakoivasti huomioon.

Voi myös olla niinkin, että sopivaa erikoistuneisuutta ei edes ole olemassa, koska koulutusta järjestävät tahot eivät ole kokeneet tärkeäksi, että käytäisiin ottamaan huomioon, kuinka esim. häirintä monissa eri muodoissaan ja kombinaatioissaan vaikuttaa yksilöön ja miten nämä vaikutukset muokkaavat elimistön toimintaa ja miten nämä vaikutukset muokkaavat häntä persoonanana ja miten se taasen vaikuttaa siihen miten muut häneen suhtautuvat ja miten se taasen vaikuttaa siihen, miten hänen elimistönsä toimii jne.

Hyvinvointialueen potilasohjeissa tavataan sanoa jotakuinkin niin, että "Mikäli rekisteritiedoissa ilmenee virheitä, on rekisterinpitäjän omasta tai asiakkaan/potilaan aloitteesta korjattava virheellinen tieto." Sitä ei kuitenkaan todennäköisesti määritellä sen tarkemmin, mitä kaikkea virheellä voidaan tarkoittaa eli onko se oltava selvä esim. numeerisen arvon vääryys vai onko myös terveydenhuollon työntekijän tekemän ajatusvirhe tällainen korjattavissa oleva virhe ja jonka seurauksena jokin tekstissä esiintyvä päätelmä ei ole loogisesti oikein.

Vääristyvien käsityksien mahdollisuus on olemassa sekä yksittäisen lääkärin, sairaanhoitajan tms. kohtaamisesta ylöskirjoitettuja tietoa lukiessa, mutta ehkäpä jopa vielä varmemmin väärät käsitykset pääsevät sekä muodostumaan, että ohjaamaan niiden lukijan myöhempää ajattelua, hänen lukiessaan useita kirjauksia yhdeltä istumalta, sillä tällöin hän todennäköisesti ehättää suhtautua niihin vähemmän kriittisesti, jos niitä terveellä kriittisyydellä varustettuna lukeekaan. Tällaista voisi tapahtua esim. silloin, kun aluehallinnosta pyydetään saada nähtäväksi potilastiedot tehdyn kantelun vuoksi.

Hoitotyön vinkkelistä ongelmia aiheutuu erityisesti siitä, että vääristelevät tiedot vaikuttavat erittäin paljon hoitohenkilökunnan päätöksiin, päätelmiin ja ensiasenteisiin potilasta kohtaan. Tällainen aiheuttaa sitä, että hyvinvointialueen lääkäreiden, sairaanhoitajien ym. kanssa keskusteltaessa päädytään toistuvasti hyödyttömiin ja turhiin keskusteluihin esim. saaduista diagnooseista, joita sitten toistellaan fraasimaisen ajattelemattomasti pitkin potilastietoja.

Jos kirjeitse saapuvassa vastineessa tiedonkorjausvaatimuksiin todetaan, että yksikään erillinen tiedonkorjausvaatimuksen kohde ei tullut hyväksytyksi vaaditulla tavalla, potilas voi kokeilla vaikkapa odottaa, että tiedonkorjaamisvaatimuksia käsittelevä ylilääkäri vaihtaa muihin työtehtäviin, mutta seuraavalla yrittämällä voikin käydä niin, että tiedonkorjaamisvaatimus meneekin hyvinvointialueen lakimiehen käsiteltäväksi, joka toteaa vastineessaan (julkeasti), että jotain päätöksiä samaisiin asioihin on jo aiemmin tehty ja hylkää käsittelyn etenemisen mahdollisuuden sillä perusteella. Tiedonkorjaamisvaatimuksia käsittelevissä ylilääkäreissä kuten muissakin hyvinvointialueen työntekijöissä saattaa olla "sitä verta", että he ärsyttävät potilaita tahallaan, mihin ei välttämättä tepsi ollenkaan esim. kantelu Valviraan tai Aluehallintovirastoon.

Väärien tietojen jäämistä potilastietoihin voisi ajatella myös kunnianloukkauksen näkökulmasta, vaikka pääsy potilastietojärjestelmiin onkin lähtökohtaisesti käyttäjäoikeuksin ja meneillään olevien työtehtävien puitteissa rajattua. Vääristelevän tiedon vaikuttamisen mahdollisuus olisi kuitenkin voitava pysäyttää mahdollisimman varhain ja optionaalisesti siten, että todiste vääristelevästä ilmaisusta ei poistu tiedonkorjaamisvaatimuksen seurauksena. Se on sitten oma ongelmansa, jos potilastietojärjestelmä on suunniteltu siten, ettei suunnitteluvaiheessa ole tullut kenellekään mieleenkään, että potilaiden tiedonkorjauksineen aikaansaamat merkinnät pitäisi näkyä jotenkin jossain.

Terveydenhuollon asiantuntijoiden ollessa eräänlaisia palvelukomponentteja isommassa järjestelmässä, jossa yksi komponentti kerrallaan tutkii jotain asiaa, mahdollisesti pilkkoen tutkimusprosessin useampaan kuin yhteen osaan, voi potilas itse edistää tapahtumankulkujen sujuvuutta esim. piirtämällä muutaman hyvin asioita selventävän kaavion ja arvioimalla, minkä verran ehdittäisiin mistäkin aiheesta puhua. Vielä parempi olisi, jos tietoteknologia olisi kehittynyt niin pitkälle, että älykkäät vastaanottotilanteeseen osallistuvat pystyisivät itsenäisesti ja reaktiivisesti tunnistamaan ja esittämään arvioita siitä minkälaisista taustatekijöistä (etiologiasta) jonkun henkilön oireiden tapauksessa voisi olla kyse, sekä luomaan monivaiheisia ja personoituja hoitosuunnitelmia lääkärin hyväksyttäväksi.

Ihminen on oliona siitä ihmeellinen, että se kykenee palautumaan normaaliin tai lähes normaaliin tilaan hyvinkin nopeasti, kunhan vain tietyt negatiivisia kierteitä aiheuttavat ja ylläpitävät tekijät joka poistuvat tai sitten elimistön puolustuskykyä vahvistetaan niin paljon, että elimistö pystyy haittatekijöiden vaikuttavuudesta huolimatta pitämään itsensä melko lailla normaalitilojen rajoissa (tai ainakin yksilö itse kokee olevansa ok). Toisinaan ongelmat selkiytyvät hyvinkin vähäisiin muutoksiin ryhtymällä, mutta voi mennä vuosiakin byrokaattisesti toimivan hyvinvointialueen potilaana ollessa. Älykäs tietojärjestelmä auttaisi vastaanottotilanteissa paljonkin olemalla kykeneväinen tekemään valistuneita arvauksia hyvinkin vähäisistä oireista, joita toisinaan esiintyy, mutta jotka sellaisenaan eivät lääkärin mielestä vaikuta olevan siihen asiaan liittyväisiä, josta on puhe.

Paljon omaan terveyteensä liittyviä asioita miettivä potilas hyötyisi tällaisesta älykkäästä tietojärjestelmästä, jota voisi ehkä käyttää jopa muuallakin kuin vastaanottotilanteissa ja jonka ei välttämättä tarvitsisi joka asian osalta olla käynyt läpi potilaasta aiemmin kirjoiteltuja tai muutoin tallennettuja tietoja, vaan se voisi laajan tietopohjansa, laskentatehonsa ja sille erityisten toimintatapojensa avulla vähintäänkin saada potilasta mietityttävän keskeneräiset mietteet vietyä jonkinlaiselle viimeistelyn tasolle hänen itsensä ollessa kenties pääsemättä niissä eteenpäin ilman soveltuvia tutkimusinstrumentteja, -välineitä, -metodeita ja tietotaitoa.

On ymmärrettävää, että ihmiset kokevat luulevansa, että ajat ovat äkkiseltään muuttumassa ankeammiksi monille ja että ihmisryhmien väliselle polarisaatiokehitykselle voidaan asettaa jonkinlainen alkuvaihe perustuen hallituksen edustajien lausuntoihin, hallitusohjelman toteuttamispyrkimyksiin ja jäykkään haluttomuuteen tuoda keskusteluihin mukaan mielikuvitusta enempää herättelevyyksiä. Tällaiseen luuloon päätyminen tai sellaista sivuaminen olisi kuitenkin päässyt tapahtumaan sellaisen ajattelun vuoksi, mikä ei oikeastaan olisi kovin kummoista ajattelua ollenkaan, jonkinlaista mietteisiin ajautumista vain ja joita sitten tulee luulleeksi omiksi luuloikseen.

Todellisuudessa esim. monissa julkisorganisaatioissa ollaan voitu valmistella ankeampien aikojen tuloa paljolti hallituskokoonpanoista välittämättä tekemällä niiden kansalaista palvelevuudesta vaikeampaa ja hyödyttömämpää, mutta kuitenkin erilaisten laitosten, instituutioiden, virastojen ja valitettavan vakiintuneiden paradigmojen olemassa olemisen ja imagoa suojelevuuksien jatkuvuutta varmistellen.

Kuva auttanee hahmottamaan sen tajuamista, kuinka kansalaisella voi olla ollut terveyteensä ja hyvinvointiinsa liittyvää hoitoa, tutkimusta ja selvittelyä, mutta mikä on ollut joiltain osin vääränlaista, puutteellista, virheellistä tai jopa töykeää, joten hän on sitten tuottanut erilaisia toimenpidevaatimuksia, joista mikään ei kuitenkaan ole johtanut häntä hyödyttäviin seuraamuksiin. Pikemminkin on esim. kieltäydytty tekemästä jotain selvittelyä toimintatavoissa, ei ole myönnetty tunnistettavan vikaisuuksia suhteessa lakiin, hyviin käytöstapoihin, yhteisiin toimintapoihin ym. tai höpötetään jostain aivan eri asiasta kuin mistä oikeastaan on edes kyse. Käytännössä toimeenpidevaatimukset ovat voineet olla tietojenkorjausvaatimuksia, muistutuksia, kanteluita, paheksunnan ilmaisuja, ehdotuspyyntöjä jatkotoimenpiteille tjm.

Asiat voisi aivan hyvin saada käsiteltyä hyvinvointialueen puitteissa kuluttamatta turhaan henkilöstöresursseja sen toimintaa arvioivilla tahoilla

Vaikka kuinka huolellisesti ja selittävien kaavioiden, taulukoiden ym. aineiston kanssa asioitaan selittää ja koettaa välttää liian runsaan kokoisen aineistoköntän lähettämistä, jotta asioiden käsittelyihin saisi sujuvuutta, silti jokainen oleellinen taho, johon potilas/asiakas ottaa yhteyttä, käyttäytyy kuin siellä jossain pyrittäisiin suojelemaan jotain olemassa olevaa, oli kyse sitten lääkäreiden asemasta tässä yhteiskunnasta tai jonkin hyvinvointialueen kykenevyydestä suhteessa ihmisten yleisiin olettamuksiin tai vaikkapa vastanneen tahon luultuun eri toimijoihin vaikuttavuuteen.

Täten, Potilasvakuutuskeskus ei myönnä hoitovirheitä tai tutkimuksen puutteita tapahtuneen, Valvira ei myönnä lääkäreiden tai muiden ammattihenkilöiden käytöksessä olevan mitään vikaa, hyvinvointialueella ei myönnetä sen toiminnassa olevan vikaa millään tasolla tarkasteltuna, Aluehallintavirasto ehkä vähän jostain lisätietoja kysäisee ja lopettaa hommansa siihen ym.

Monien tahojen henkilöstöresursseja haaskautuu ihan turhaankin siinä, että jotain asiaa ei suostuta käsittelemään hyvinvointialueen puitteissa, vaan pikemminkin aiheutetaan niin, että potilas/tutkittu joutuu lähtemään koettelemaan muiden tahojen kuten Potilasvakuutuksen, Aluehallintaviraston, Valviran, oikeusasiamiehen ja tietosuojavaltuutetun toimivuutta suhteessa hänen tavoitteisiinsa. Alunperin kyse on voinut olla ihan vaan siitä, että potilas väittää hänen omissa potilastiedoissaan olevan virheitä, vääryyksiä ja muuta sellaista, joka tekee vaikeammaksi potilaan asioita käsitteleville ja hänen kanssaan hänen asioistaan keskusteleville saada eksaktimpaa käsitystä tutkittavasta henkilöstä. Sellaisia vikaisuuksia pitäisi sitten saada siistittyä pois, sekä parantaa potilastietojen ymmärrettävyyttä, lisäillä asioiden toisiinsa liittyväisyyksiä ja/tai vähintäänkin saada jonkun ammattihenkilön tekemiin kirjauksiin jonkinlainen potilaan oma kommentti.

Etelä-Karjalan hyvinvointialueella ja sitä edeltäneellä Eksotella potilastietojen korjauksesta ovat kieltäytyneet löperöin perustein monet ylilääkärit, johtajat ja viimeisimpänä EKHVA:n lakimies sillä lepsulla perusteella, että "lääkäri on jo aiemmin tehnyt asiassa päätöksen, joten syytä uuteen käsittelyyn ei ole". Siltikin, potilastiedoissa on esim. sellaisia ajatusvirheitä, jotka olisivat kenen tahansa tajuttavissa virheiksi ilman minkäänlaista esiselitystä tai konteksteista tarkemmin kertomista ja jotka aiheuttavat toistuvasti sen, että eri ammattihenkilöt tekevät samoista asioista vääriä päätelmiä.

Toisinaan potilastiedoissa on vääristelevyyksiä tavallaan hyvään suuntaan, jos olisi tarkoituksena antaa treffiseurana olevalle hyvä vaikutelma itsestä näyttämällä viimeisintä lääkärin kirjoittamaa selitystä. Lääkäri olisi saattanut kirjoittaa/sanella esim. että potilas vaikutti rauhalliselta, mietti asioita huolellisen analyyttisesti ja hänellä on "erittäin hyvä kunto", vaikka potilas olisi ollut univajeisen väsynyt koko vastaanoton ajan, hänellä olisi vaikeuksia tavoittaa mielestään sanoja ja hyvä kunto tarkoitti sitä, että hän jaksaa lenkkeillä yli kilometrin lenkkeilyjä, vaikka tunteekin olonsa jotenkin nuutuneeksi pitkin päivää. Toinen lääkäri saattaisi kirjoittaa/sanella, että potilaasta ei jää vaikutelmaa masentuneesta tai ahdistuneesta, vaikka hän onkin kertonut itseensä kohdistuvasta psykologisesta häirinnästä, joten psykologisesta häirinnästäkään ei sitten kerrota potilastiedoissa oikeastaan mitään.

Kyse on myös organisaatiokulttuurin vioista ja personoidusta haitanteosta

Voisi jopa sanoa, että terveydenhuolto on leikisti toimivaa ja lääkärit ym. saavat ikään kuin vanhalla luvalla kirjoitella potilaan asioista jotain ja mitä se jotain sitten onkin, se on vakiona kelpaavaa esim. lääkäreiden toimintaa valvoville tahoille, koska "lääkäri on asiantuntemukseensa perustuen esittänyt oman arvionsa" ja että sillä mennään. Ilmaisu "vanhalla luvalla" tarkoittaa sitä, että terveydenhuollon kyvykkyyteen suhtaudutaan kuin kymmeniä vuosia sitten, jolloin asioiden ja seikkojen toisiinsa liittyväisyyksiä yksinkertaisteltiin ja vähäteltiin, jotta saataisiin aikaan jotain pseudoloogista selitystä, joka kuulostaisi eri tahoille riittävän käyvältä selitykseltä, mutta jokseenkin yleisen tiedon ja ymmärryksen lisäännyttyä pitäisi potilaan kannalta kyetä parempaan. Tietenkin tämä on tavallaan mahdotonta, ellei lääkäreiden ym. avuksi kehitetä/oteta potilastyössä mukana olevaa yleistä tekoälyä (eng. artificial general intelligence, AGI), sillä jo pelkkä tietojen kirjaaminen potilastietojärjestelmään hävittää paljon tärkeitä seikkoja, koska karsintaa joudutaan tekemään niin paljon.

Ei tässä kuitenkaan ole kyse vain ihmisymmärryksen ja -kykenevyyksien rajoitteista, vaan myös esim. organisaatiokulttuurista ja ihmisten haluista olla jotain muuta kuin minkälaisena heihin tavataan suhtautua (tai jonkalaisena he luulevat ihmisten heihin suhtautuvan). Esim. kun on käymässä spirometriatutkimuksessa ja menee valmistautumaan kyseiseen keuhkojen tilavuutta ja ilman virtausta keuhkoputkissa mittaaviin testiin, vietnamilainen kovaäänisen lattiavahauskoneen käyttäjä tulee juuri samoilla minuuteilla pörräämään siihen metrin päähän käytävällä, jotta testituloksiin vaikuttava ärsyyntyneisyys saataisiin esille. Ja kun spirometriaa sitten tehdään, venäläinen sairaanhoitaja toistelee koko ulospäin puhaltamisen ajan kiihtyvään tahtiin "pois, pois, pois, pois..", vaikka erikseen kieltää häntä tekemästä niin luonnehtien sen kuulostavan pöhköltä, häiritsevältä ja höhlältä. Muutamat puhallukset tehdään, eikä sairaanhoitaja suostu lopettamaan niiden aikana väkinäistä pois-sanan käyttöään. Ohjeiksi olisivat aivan hyvin riittäneet "puhalla niin pitkään kuin jaksat, älä keskeytä liian aikaisin", mutta kyseinen sairaanhoitaja kuten vietnamilainen lattiavahauskoneen käyttäjä olivat varmastikin saaneet jonkinlaisen kompensaation häirinnästään joltain taholta, joten he eivät kokeneet voivansa tehdä muuta kuin mitä heiltä oli toisaalta vaadittu. Kyseinen tapaus oli jo mones sellainen, missä pyrittiin myös siihen, että saataisiin luotua assosiatiivinen kytkös Loihde-yrityksen kehitysjohtaja Katja Aholaan hänen sukulaisiaan samoihin assosiaatioklustereihin änkeämällä (tästä "teemasta" kirjoiteltu useita muita kirjoituksia). Kyseinen venäläinen sairaanhoitaja oli tyylitelty hiusten ja vaatetuksen osalta samannäköiseksi kuin hänen lähisukulaisensa, joka on ollut myös asianomaisen pitkäaikaisen lapsuuden ja nuoruuden tuttavuuden äiti. Venäläisten, pakistanilaisten ym. sikailuja oli myöhemmin ilmenevä runsaasti lisää ja missä pikanttia oli se, ettei itse tarvinnut esittää missään minkäänlaista mielipidettä minkäänlaisista ulkomaalaisista, mutta silti tilastollisesti juuri heidän suunnaltaan ilmeni suhteellisen runsasmääräisesti häirintään, sellaista valmistelevaan tai sellaisen toimivuuden varmisteluun osallistumista.

Terveydenhuoltopalveluiden yksityisellä puolella asiat paremmin?

Joku voisi luulla, että ns. julkisen terveydenhuollon puolella tapahtuu todennäköisemmin jotain pieleen menevyyttä yms., mutta hyvinhän se Terveystaloltakin sujuu tuo tahallinen ärsyttäminen yms. Esim. sen laboratoriolta kesti kaksi kuukautta odotella yksinkertaista Ritalin-lääkeaineen vaikutuksen testitulosta, mikä olisi normaalisti saatavilla viikossa.

Terveystalossa vastaanottoaan pitäneellä psykiatrilla oli hyllyillään ja pöydällään paljon seksuaalisaiheisia kirjoja, joista useat vaikuttivat olleen erikseen aseteltuja siten, että niiden kansikuvat ja -tekstit eivät jäisi huomioimatta. Niiden määrän paljous oli jo sinänsä niin epäilyttävää, että psykiatrin olisi varmasti täytynyt jo sen perusteella tajuta, että ne voivat vähintäänkin sävyttää vastaanottokäyntiä aivan liikaa, vaikkei aiheena ollut missään määrin mikään seksuaalisuuteen liittyvä, mutta moiselle tyypille vastaanottoaika oli sitten kuitenkin Terveystalon puhelinpalvelusta annettu. Jokseenkin turhanpäiväisenä joutui kokemaan senkin vastaanoton eli ammattinimikkeen perusteella ei silläkään kertaa olisi ollut syytä odotella liikoja.

Ravitsemusterapeutti taasen, joka oli joskus jonkun kirjankin kirjoittanut ravitsemusterapiasta, droppaili keskusteluun mukaan, vastailuissaan itselleen kinkkisiin tilanteisiin ajauduttuaan, kaikenlaisia anekdootteja esim. rallikuskista, jolla oli myös tietynlaista oireilua ja joka sai hänen suosituksensa tapaisesta hyvän ohjeen itselleen. Hänen vastaanottonsa joutui keskeyttämään puolen tunnin jälkeen, sillä sitä päätelmien huolittelemattomuutta ja tietopohjan syvyyden vajetta ei vain jaksanut sietää.

Terveystalon arkistonhoitaja otti vastaan omassa toimistohuoneessaan, mutta vaikka keskustelu omien tietojen saatavuudesta alkoi ensin ihan leppoisan hyvin, hänen elekielensä oli tyhmää ja hölmöä kuten siinä kohdin, missä hän kävi selailemaan lattialla olevan pahvilaatikon sisältöä siten, että hän käänsi päänsä niin paljon alaspäin, että hänen niskansa saattoi nähdä ja mitä hän sitten asentona jatkoi niin pitkään, että alkoi jo tuntua, ettei hän mitään sieltä laatikosta siinä alhaalla edessä edes etsi, vaan altistuppaapa vaan siinä niskansa näkemiselle (ja vähän selän ihonkin). Tietopyyntölomakkeella annetustä päiväyksestä oli jostain syystä kadonnut yksi numero sen lähettämisen jälkeen, joten tietopyyntö kohdistui laajalle ajalle sijoittumisen sijaan paljon lyhyemmälle ajalle.

Lähempänä näitä vuosia on ollut puhelinkeskusteluna vastaanotto Terveystalon ravitsemusterapeutin kanssa, mutta ei se sisällöllisesti ollut sen parempi kuin hyvinvointialueen ravitsemusterapeutin kanssakaan, vaikka jutustelu sinänsä sujui mukavasti eli ravintoaineita hienoisempien aineiden merkitystä ei tiedetä, mutta silti kannattaa syödä "oikeaa ruokaa" ravintolisien sijaan, koska oikeassa ruoassa on myös näitä hienompia aineita, joiden merkitystä ei tiedetä eli rajat asioiden perusteltavuudelle saa helposti esille, minkä jälkeen siirrytään esim. kehäpäätelmien käyttämiseen.

Höperöitä tapahtumia

Terveydenhuollon palveluissa asioinnissa on pitkäaikaispossuilua, mikä voi ilmentyä hyvinkin monen ihmisen ja tahon osaaottamana, mutta voi kyse olla jostain simppelistä samankaltaisena toistuvuudestakin kuten peräkkäisten laboratoriokäyntien tapahtumisiin siten, että henkilö, jonka nimi ääneen sanotaan laboratorion ovelta on ensi kerralla Kurvinen, toisella kerralla Vatanen ja kolmannella Kankkunen. On myös tavanomaista, että radiokanavalla soiva biisi täsmää sanoituksien, musiikkivideon tai esittäjään yleisesti liittyvien attribuuttien osalta siihen, mitä on havainnoitavissa lähiympäristössä.

Joskus ei ihan vaan viitsisi miettiä, mitähän höperöä assosiaatioyhdistelmää pyritään väsämään kuten silloinkin, kun älyttömän paljon päällensä laittanut henkilö istui sinipunaisessa vaatetukseen lähettyvillä ikään kuin vuoroaan odottelevan oloisena ja radiosta kuului Harry Stylesin musiikkia biisissä "As It Was".

Toisinaan on ollut melko mahdollista, ettei antaisi jonkinlaisia propseja siitä, että on saatu järkkäiltyä jotain nokkelanoloista, joka ei myöskään ole kovin töykeää, mutta eihän tätä peliä siten voi käydä pelaamaan, että hyväksyisi häiriköinnin, jos itse on vain kokijana ilman minkäänlaista kompensaatiota. Esim. perussuomalaisten Riikka Purran tullessa julkisuudessa selkeästi enemmän tutuksi kuin ennen, järkkäiltiin aamuvarhaisen lenkkeilyn tietty osuus tapahtuvan niin, että omistajaltaan näennäisesti karannut koira tarrautuu hampaillaan Thinsulate-sormikkaisiin, muttei kuitenkaan puraisevasti, vaan vain sen verran, että saa hiukan otetta kädestä. Talviaikaa tuolloin ja pakkasta sen verran paljon, että alla ollut myös ohueammat sormikkaat. Koiran omistaja tjs. ei tapahtunutta mitenkään pahoitellut, vaan puhui sormikkaissa hampaita pitävälle koiralle kuin muita ihmishenkilöitä ei paikalla olisi ollutkaan. Lähtivät pois, lenkkeilymatka jatkui ja seuraavana päivänä sairaanhoitajan ajalle muissa asioissa 50 metrin päähän tapahtumapaikasta. Sairaanhoitajan vastaanotolla oli poikkeuksellisesti seinäkello, joka oli laitettu raksuttamaan erityisen voimakasäänisesti, missä sana raksuttaa palautti mieleen vielä hiukan enemmän edellisaamun tapahtumaa, sillä lumisen talvisella asfaltilla astelu oli raksahtelevaa. Oletettavissa ollut, että tieto vastaanottoajasta ei vain oltu päästetty ulkopuolisten tietoon, vaan oli erikseen jossain päätetty, että se annetaan tietylle päivällä ja että vastaanotto sijaitsee tietyssä huoneessa, jonka ikkunasta on lisäksi suora näkyvyys tapahtumapaikkaan, jossa kyseinen, susimaisen oloinen koira olisi edellisenä päivänä temppunsa tekevä. Hyödyttikö tuo kaikki sitten mitenkään perussuomalaisia vai olisiko pikemminkin päinvastoin ei aivan käynyt selväksi.

Nuo eräänlaiset oheistapahtumat eivät tietenkään edes kirjaudu mihinkään potilastietojärjestelmään, mutta ne ovat kuitenkin tavallaan osa nykyisenlaista terveydenhuoltoa kaikessa älyttömyydessään. Muunlaista potilastietojärjestelmään kirjautumattomuutta edustavat esim. sellaiset, missä potilas tuo ohuen nivaskan tietoa lääkärin luettavaksi ja joka otetaan vastaan, mutta ei kirjata mihinkään ja kun potilas sitten seuraavien kuukausien käy potilastoimistolla tiedustelemassa miten asiat etenevät, ohut nivaska tietoa on kadonnut, eikä kukaan tiedä missä se on. Se keneltä asiaa tulee potilastoimistossa kysyneeksi, on sama henkilö, joka otti kyseisen ohuen nivaskan vastaan, mutta joka ei kuitenkaan myönnä olevansa samainen henkilö, eikä häntä siitä painostetaankaan, vaan pyydetään selvittelemään asiaa, mutta sitäkään ei kirjata mihinkään potilastietojärjestelmään. Aikaa kuluu lisää, asiasta käydään tiedustelemassa uudelleen eri henkilöltä potilastoimistossa, joka silmäilee potilastiedoista, että muutamia kuukausia sitten on viimeisin merkintä asiasta ja missä sanotaan, että potilas on ollut aikeissa tuoda jotain lääkärin luettavaksi ja että sen jälkeen asiasta ei ole muuta merkintää. Kun asiaa selvitellään vielä hiukan lisää, sanotaan, että sairaanhoitaja, jonka kanssa asiasta on vastaanottotilanteessa keskustellut, on vaihtanut vastuualuetta ja sairaanhoitaja, jolle hänen asiansa ovat siirtyneet, ei ole perehtynyt asiaan ollenkaan, koska ei ollut mitään triggeriä, mikä olisi velvoittanut tai muuten saanut häntä huomioimaan, että on ollut jotain keskeneräistä meneillään. Eräs muu sairaanhoitaja potilastoimistossa lupautuu kysymään lääkäriltä, onko toimitettu ohut nivaska tietoa päätynyt lääkärille asti, mutta menee monta viikkoa ennen kuin saa tietää, että asia ei ole edennyt ja mikä tapahtuu eri asiaan liittyvän vastaanottokäynnin aikana sairaanhoitajalle. Voinee olettaa, että ei vain haluttu asettaa lääkäriä ongelmalliseen tilanteeseen, missä hän olisi joutunut miettimään asioita poikkiaiheellisesti, joten helpompaa vain antaa potilaan harmitella asioiden etenemättömyyksiä ja kyllästyttää häntä höpötouhulla.

Vähemmän omia asioita miettivät retuutettavammassa asemassa olevia

Kaikki potilaat/tutkittavat eivät ole yhtäläisen miettiväisesti omiin asioihinsa ja niiden käsittelyn etenemisiin suhtautuvia, joten heidän kohdallaan asiat voivat käydä jo hyvinkin varhain etenemään totaalisen väärin. Tällaisistä mahdollisuuksista tietävät ulkopuoliset tahot saattavat hyödyntää terveydenhuollon toiminnan vajeita ja biasoituneisuuksia esim. aiheuttamalla psykologisella tai muunlaisella häirinnällä yksilölle oireilevuutta, jonka voivat melkeinpä varmasti ounastella tulevan väärin terveydenhuollossa käsitellyksi. Häiritsevien tahojen on esim. helppo kuormittaa yksilön käsitetajua ja kun tämä yksilö sitten menee selittämään ajatteluunsa liittyvästä oireilustaan psykiatrille, hän ei ensinnäkään saa selitettyä ongelmaansa hyvin ja toisekseen psykiatri saattaa tehdä pelkkää ns. erotusdiagnostiikka eli lokeroida potilaan tautiluokituksen mukaiseen sopivaksi ja lopuksi kirjailla potilastietojärjestelmään jotain sellaista, mistä on suodattanut kaikenlaista oleellista pois.

Siinä samalla vastaanottokäynnillä voisi mahdollisesti tulla ilmi myös psykiatrin ymmärtämättömyys esim. häirinnän aiheuttavan stressin vaikutuksesta ruoansulatukseen ja sitä myöten myös moneen muuhun elimistön toimintaan liittyvään, mutta jos ei potilas itse moista yhteyttä hoksaa tunnistaa, ei psykiatrikaan käyne tekemään työtään itselleen vaikeammaksi. Saattaapa käydä niinkin, että vastuu miettimisestä saatetaan sälyttää potilaalle itselleen esim. sen kysymyksen kautta, millä ounastellaan oireilun "itseaiheutetun muodon" voivan olla syynä tietynlaiseen oireiluun, jolloin keskusteluun saattaisi päätyä mukaan esim. itseaiheutettu keskittymishäiriö (eng. attention deficit trait, ADT).

Eräitä muita mahdollisesti vääriä muiden luuloja itsestään (raakilemietteitä):

• sanotun ottaminen ns. kirjaimellisesti ei ole välttämättä mitenkään pysyväluonteista ajattelutapaa, sillä siitä voi päästä eroon "metabolisin keinoin", millä ei välttämättä ole erityisempiä yhtymäkohtia autismiin, dysleksiaan tjms. (ajattelun etenevyys, tiedon löydettävyys mielestä, ennalta aavistamiset ym.)
• ajattelun ollessa sellaista, että tilannekohtaisesti täytyy aina uudelleen orientoitua, että saa ajatuksensa kulkemaan joidenkin asioiden puitteissa tjs. voi alkaa ajatella, että on esim. autisti, mutta se on vain jotain jossain luokituksessa, sitä paitsi kyseiseen vakavuuden asteeseen voi vaikuttaa, vaikka joku saattaisi käydä höpisemään jotain "piirteisyydestä"
• ihmiset ajattelevat mielellään siten, että he tajuavat asiat joka tapauksessa ajan saatossa kunhan ovat vain "elämässä mukana", mutta esim. liikunnan tehon, ruokailuaikojen päivän alkuvaiheita painottavuuden, stressitekijöiden ym. merkittävyys ei välttämättä tule tajutuksi kymmeniin vuosiin, koska mistään ei tule edes vahingossa sellaista selitystä tai viestiä, että tulisi tajunneeksi lähteä edes kokeilemaan jotain itselleen erilaista ja uutta
• nuorempana saattaa pitää itseään tyhmänä tai sairaana, kun ei ymmärrä, miten monet muut osaavat ajattelemalla ottaa huomioon, miten hän tulee toimimaan jossain tilanteessa tai jonkin suhteen, mutta hän taasen ei ymmärrä heidän vastaavanlaisiaan ja jos ei ole oikein ketään kenen kanssa puhua siitä, miten ihmiset ajattelevat mielessään, voivat väärät luulot itsestä pysyä pitkäänkin ohjaamassa kehityskulkuja. nykyisin tosin niin suurta tuo ilmainen audiovisuaalinen tarjonta ja muutenkin esim. näyttelemiset ovat huolitellummin tehtyä työtä, joten sellaisen seuraamisesta on helpompi tajuta ikään kuin vahingossa kaikenlaista
• joidenkin ihmisten kanssa keskustelu voi olla alkuvaiheessa vaikeaa sen vuoksi, että tullut totutetuksi siihen, että heidän kanssaan vähänkään oleminen röypyttää aivan toisenlaista ajattelua esiin, mistä tilanteessa voisi tai viitsisi puhua, jolloin sanojenkin tavoittaminen voi olla kömpelöä. vähän samantapaiseen teoriaan pohjautuen häiritsemään pyrkijät yrittävät saada itsensä tuntumaan joltain ja minkä vuoksi he luulottelevat itselleen ja toisilleen, että juuri sen vuoksi heihin "ei uskalla" ottaa yhteyttä (todellisuudessa: skenaarioiden ennalta mietintä, hyötysuhde-arvioinnit ym.)
• kun kahdesta eri kaveriryhmästä on mukana ihmisiä esim. baarissa, yhteisen keskustelunaiheen löytäminen ei välttämättä olekaan ihan helppoa kenties sen vuoksi, ettei tunnukaan niin luontevalta puhua aiemmin keskusteluissa olleista asioista, koska ei ole mutulla pääteltävissä, mitä seuraamuksia sille on, että "tuokin joku on tuossa paikalla", tai sitten kyse on myös jonkinlaisesta esittämisen vaikeudesta, missä puhetyyli ja asioiden ilmaisutavat ovat olleet niitä tekijöitä, jotka saavat kerrottavaa juolahtelemaan mieleen ja ilman niitä onkin sitten vaikeampaa, jolloin ihan vaan ryystetään olutta ja katsellaan ympärilleen (kuten pitkälti kaikki muutkin eri pöydissä, mutta eihän se niin haittaa, sillä onhan sentään jotain musiikkia, vaikka onkin ihan huonoa vielä tämänkin biisin verran ja hitto, vielä seuraavankin.. hakis toisen tuopin)

Kansanvaihto sanana on aika vahvasti merkityksillä ladattu, mutta aivan "orgaanisesta muutoksesta" ei Lappeenrannassakaan ole kyse siinä, kuinka esim. venäläisiä lääkäreitä on enemmän, ulkomaalaisia opiskelijoita on aina vain enemmän, valtuustoihin/parrasvaloihin pääsee ulkonäöltään selvästi "suomalaisista" poikkeavan näköisiä ihmisiä, lapsien joukossa on sujuvasti suomea puhuvia tummempi-ihoisia, vuokra-asuntoihin sijoitetaan ulkomaalaisia häirinnän kohteen lähelle ja ulkomaalaisten perustamat ruokapaikat saavat tavattoman paljon näkyvyyttä mediassa ja ulkoympäristössä. Lappeenranta on myös profiloitunut Kansainvälisten Suurmarkkinoiden eräänä järjestäjätahona ja sillä on halua kasvattaa kaupungin merkitystä mm. lisäämällä yliopiston koulutuslinjoihin mukaan yhteiskuntatieteiden koulutuksen (sosiaali- ja käyttäytymistieteet).

Mitä rennommaksi ulkomaalaiset ja heidän oloisensa, olkoonkin, että olisivat Suomessa eläneet vaikka lapsuudestaan asti, arkensa mm. edellä mainituista syistä kokevat, sitä enemmän he kokevat olevansa oikeutettuja yhdenvertaisuuteen olla yhtä syrjiviä, häiritseviä ja tolvanoita kuin kuka tahansa muukin Suomessa asuva, jos heillä siihen jokin oma tai muiden motiivi sattuu olemaan. Tämä ilmenee kovin usein eräiden helpoimmin käytettävien ja tekijöitä suht anonyymiksi jättävien häirintäkeinojen käytössä, joista tavanomaisin lienee Hebbin teoria sovellettuna mm. käsitteisiin, mielikuviin, tuntemuksiin ja havaintoihin eli "what fires together, wires together"-hömppää täydennettynä psykologisen priming-efektin pelillistämisellä. Assosiaatioiden toistoilla turruttaminen, väkisin näkyviin pitkälle aikaa joidenkin muistuttavien esineiden jätättämiset ym. yksinkertainen on ollut jo kauan "tavallisten suomalaisten" repertuaarissa ja nyttemmin oikeastaan vähän kaikkien.

Ulkomaalaiset on tässä hiukan pöhkö sanavalinta, koska ei ole tarkoitus olla niin kontrastinen suhteessa johonkin muuhun, mutta kyse on kuitenkin siitä, kuinka "kaupungin" suotuisalla hyväksynnällä ja edesauttamiselle runsas joukko sellaisia osallistuu häirintään ja töykeisiin vaikuttamispyrkimyksiin ammattiaan harjoittaessaan tai vapaa-ajallaan, yhdessä "just niiden toisenlaisten kanssa" tai "just muiden sellaisten" kanssa. Useimmiten kyse on yhteistoiminnasta, eikä yksilösuorituksesta, missä päätös esim. häirinnästä olisi jonkun oma ja jäisi lähinnä hänen itsensä tietoon, vaan ihmiset suorittavat tekemisiään annettujen roolituksiensa puitteissa niillä kohdin, kun jotain on aiottu tapahtuvaksi tai vaikuttavaksi.

Kun jonkinlaista agendaisuuden vaikutuksen tuntua suuntautuu joka kerralla sekä kaupungin, että hyvinvointialueen palveluissa asioidessa, eivät vaikuttamispyrkimykset ole tuolloin koskaan niin tarkkajakoisia, että tekoset juontuisivat vain esim. monikulttuurisuus-syistä, vaan niissä sekoittuvat sopiviksi koetuissa määrin ja ajoituksin kaikenlaiset juuri tietyn henkilöiden haitaksi määritetyt eli jokin yksittäisiä ihmisryhmittymiä laajempi verkosto jakanee keskenään laajan tietopoolin. Toisinaan kyse on myös joidenkin luuloista ja monien ihmisten keskinäisestä kollektiivisesta kyvyttömyydestä olla laadukkaasti haitaksi jollekin ihmisille ollessaan oman ymmärtämättömyytensä ja muiden viestinnällisten kykyjen rajoittamia, jolloin häirintä ja sen vaikuttavuus ei ole ollenkaan niin laadukasta kuin jotkut toisilleen selittävät olevan.

-- kaupunginjohtajan kohtaamista, fysioterapiaa --

Fysioterapeutti-Judy (nimi muutettu) on ollut eräs hyvinvointialueen työntekijöistä, joiden tehtävänä on ollut oman työnsä ohella pohjustaa teorisoitujen huonouden tuntemuksien ilmentymistä toisen ihmisen mielessä. Hänen luokseen päätyminen oli kirjattu haitantekosuunnitelmaan jo siinä vaiheessa, kun ei vielä tiennyt, että hänen vastaanotollaan käymisiä edeltäneet vastaanottokäynnit tultaisiin siirtämään itse varatulta toiselta henkilöltä kolmannelle, joka sattumoisin oli ihonväriltään rusehtava. Päätös tästä muutoksesta ja jatkosuunnitelmasta saattoi muodostua eräänlaisena kostona siinä vaiheessa, kun oli julkaissut Lappeenranta-nimisessä Facebook-ryhmässä huoliteltua kritisointia kaupunginvaltuuston kokouksen lepsuudesta, missä tulee saaneeksi osansa myös aasialainen Ding Ma, joka on tätä kirjoittaessa elinvoimajohtajan tittelinen.

Vaihdos fysioterapeuteissa (2022) johti kohtaamiseen rusehtavaihoinen fysioterapeutti Räsäsen kanssa, joka puhui aivan kelpo suomea, eikä ollut edes ärsyttävä luonteeltaan tai edes viljellyt puheissaan ärsyttävästi erottuvuuksia tai ärsyyntyneisyyttä aikaansaavuuksia. Lähinnä toisella tapaamiskerralla hän ilmensi jonkinlaista itsenärkästyneisyyttä sitä kohtaan, ettei edellisellä kerralla löytänyt mielestään erityisempää kommentoitavaa polvien tienoon kollageenin volyymin vaihteluun liittyen, mikä ilmeni kolmen erilaisen kollageeni-alkuisen sanan käytössä monessa eri virkkeessä, esiharjoitellun huolitellusti ilmaistuna. Jonkun tahon järjestämässä vaihdoksessa häneen oli kuitenkin sellaisia merkityksiä, että hänen ihonvärisyytensä pääsi yllättämään ja mikä joidenkin vaikuttamaan pyrkijöiden teorioiden mukaan oli noihin aikoihin epätoivottavaa asuinrakennuksessa ja muualla esiintyneiden muiden eri tavoin tummaihoisten erittäin tahallisen häirinnän vuoksi, jota oli jatkunut jo pitkän aikaa ja mistä mm. kaupunginvaltuutetut laajalti ovat olleet tietoisia kuten monet muutkin tahot. Teorioissa on kai ollut idea siitä, että tummaihoisen koskettamisessa olisi jotain muistijälkiä jättävää ja siten sellaisenaan tunnepitoisesti merkitsevää, kenties ainutlaatuista, harvoin toistuvaista ym., jolloin kokija joutuisi muodostamaan mielessään jonkinlaisen Likert-asteikon määrittäkseen itselleen, mitä on mieltä moisesta kaikkine vaikuttavina tekijöineen vai lähtisikö tilanteesta pois. Vähänpä sitten kuitenkin ihmiset tietävät vaikkapa aiemmasta elämästä esim. Helsingissä asumisien osalta, vaikka tietopooliin tietoa tuovia tahoja onkin useita tuhansia.

Jokaisella Räsäsen vastaanotolta poistumisen jälkeen, olipa vastaanottokäynti kestänyt 48, 74 tai 28 minuuttia, kaupunginjohtaja Jarva tuli vastaan ollessaan ainakin näennäisesti menossa katua alaspäin Kattavan ovelle, josta pääsee Osuuspankin 6. kerroksessa sijaitsevaan Ravintola Saimaaseen hyvien näköalojen äärelle. Tapahtumapaikkana Kirkkokatu, jota yhteen suuntaan mennessä pääsee kaupungintalolle ja toiseen suuntaan mennessä Lappeenrannan Satamaan. Jokaisella kohtaamiskerralla kaupunginjohtaja Jarva oli parin metrin tarkkuudella samoilla kohdin katua alaspäin kävelemässä, itsen tullessa kulman takaa ja siellä kadun toisella puolella olevasta rakennuksesta. Tämä ei ollut lähellekään ensi kerta, kun kaupungin edustaja, valtuutettu tjm. kaupunginhallintaan jollain merkittävällä tavalla liittyvä henkilö osallistuu tilanteeseen tai tapahtumakokonaisuuteen, jossa on runsaasti epäilyttävyyttä ja jonka assosiaatiot vievät yhdessä helposti kohti jotain sellaista, jonka parissa on tullut väkertäneeksi useita vuosia. Tässä tapauksessa Räsäisyys ja kirkkokatuisuus kirkonkin Jarvan tuolloin taustalla ollen herätteli dominoivasti ja ennalta arvattavasti mielestä esille Uskottavaa vai totta -blogin, jossa niitä kaupunginvaltuuston kokouksienkin kritisointeja on tullut julkaisseeksi ja jossa mm. muut kommentoijat tai toiset bloggaajat ovat pyrkineet luomaan assosiaatioyhteyttä Kristillisdemokraattien Päivi Räsäseen, vaikkei siellä ole uskonto-aiheisia juttuja ollut kuin yksi pitkästi naljaileva.

Kaupunginjohtaja Jarvan tuolla tavoin kohtaaminen useita kertoja ja mistä epäilyttävyys hiljalleen alkoi kumpuamaan, oli kuitenkin sekin vain pohjustusta myöhemmälle. Kolmannen fysioterapeutilla käymisen jälkeen annettiin tiedoksi vaihtuvuus fysioterapeutti-Judyyn, joka oli supisuomalainen, melko pullea nainen. Monet fysioterapeutit ovat yleensäkin jokseenkin mukavaksi työnsä kokevia, mikä selittänee, miksi heidänlaisistaan ei niin hirmu helposti löydy kauttaaltaan kamalia ihmisiä ja hänkin tavallaan ihan rento tapaus, mutta kuitenkin valitettavan suostuvainen muiden hänelle ohjeistamaan suoraan ja pohjustuvaan häirintään.

Ensi käynnillä fysioterapeutti-Judyn luona puhuttiin niitä näitä käynnin asiaan liittyen, mutta herkistymää epäilyille alkoi muodostua mm. siinä, kun itse tuli ensin ottaneeksi puheeksi näköhäiriön, joka on läsnä myös silmät suljettuina ja johon hän ilman suurempaa viivettä hiukan runnovasti ja kiireellä alkoi selittämään, kuinka sellainen voi selittyä lapsuuden tiedostamattomilla tapahtumilla, mikä tuntui mielipiteenä kerrassaan tyhmältä, minkä mainitsikin, mutta hän puolsi kovin moista näkemystä, minkä mietteenä ehdotin laittamaan "takaisin labraan" eli jatkomietintään. Hän sai myös johdateltua keskustelun polvivaivoista genetiikkaan ja "luolamies"-ajoilta periytyvyyteen ja sieltä sitten siihen, kuinka nykyisin joissain ammateissa, joista esimerkiksi otti bussikuskin, jotkin vaivat voivat entisaikaisista syistä tulla muita tilanteita helpommin esille. Hän piti tuolloin päällään pitkähihaista, kohtalaisen ohutta paitaa, jossa oli paksuina vaakasuuntaisina raitoina mustaa ja valkeaa. Näistä luolamiehisyys, bussikuskisuus ja paidan raitaisuus olivat kuin tarkoitettuja johdattelemaan ajattelua erääseen "laahustajatyyppiin", joka on kulkenut pitkin katuja ainakin vuodesta 2014 ja joka on itsellekin tullut tahallisen näyttäytyvästi esille esim. jokaisena jonkin viikon arkipäivänä juuri niillä kerroilla, kun on itse ollut lenkkeilemässä, vaikka lenkkeilyaika olisi ollut joka päivä aivan eri kohdin päivää. Tähän kyseiseen laahastajatyyppiin ovat useat muut, myös ulkomaalaiset ja heidän oloisensa, tehneet allegorisia, ikonisia, symbolisia ym. viittauksia ikään kuin muistuttaakseen elämäntilanteen epävakauksista, joten tahallisen oloinen muistuttaminen vastaanottotilanteessa, jossa aiheena on eteenpäin kulkemisen rasittavuus eli lenkkeily, tuntui äkkiseltään töykeältä, mutta siedettävältä. Aiemmin oli käynyt kyseisen vastaanottorakennuksen alemmassa kerroksessa asioidakseen psykiatrilla työllistymisasioissa (2021), jolloin oli joutunut huomaamaan, että puhuessaan psykiatrillepäin, hänen taustallaan joutuu näkemään bussipysäkin, minkä merkittävyys ja ennakkoon hänen luonaan käymisen hyödyttömyydestä mainitsemisen tyrmäämisen merkittävyys alkoivat muotoutua siinä fysioterapeutilla käydessä, jonka ikkuna oli myöskin saman kadun suuntaan, jolla kyseinen bussipysäkki. Tarkoittaen sanoa, että siinä vaiheessa, kun muille tahoille oli niin kovin välttämättämätöntä saada käymään tietyllä psykiatrilla ja tietyssä rakennuksessa, tiedettiin jo tuolloin, että myöhemmin siinä rakennuksessa tulisi asioineeksi toisesta syystä, vastaanottavien henkilöiden tietyssä järjestyksessä ja ajoituksella vaihtuen.

Mainittu laahustajatyyppi oli tehnyt tai tulisi myöhemmin muiden ohjeistuksella tekemällään näyttäytymisellään turhan tutuksi myös hänen käyttämänsä pitkähihaisen T-paidan, olemaan pääkirjastossa olevinaan selaamassa netissä viikinkipäähineitä (Uusi päivä -sarjan viikinkiteemojen aikoihin), tonkimassa roskiksia keskustassa, tonkimassa roskiksia asuintalon pihassa, kulkemassa viitsimättömästi Matkakeskuksen luona muovikassi maata laahaten, kulkemassa tuhannennen kerran jotain muuta tietä olevinaan matkalla jonnekin kauas, jonka varrella ei olisi sivukadulle kääntymisen mahdollisuutta, mutta kuitenkin taas jotain tyhjän oloista muovipussia kuljettaen ym. Hän oli myös osaltaan myöhempia tilanteita valmisteleva, sillä hän oli esim. usein sijoittuneena siten, että vierellä tai taustalla olisi vaakatasoista raitaisuutta, mitä sitten pyrittiin muistikuvina ja arkkityypin edustajana vahvistelemaan esim. Raitakadulla, jonka kautta itse kulki myöhempinä vuosina mennäkseen esim. Lentokentän ympäri kulkevaa kuntorataa pitkin lenkkeilemään. Ensimmäisiä kertoja kyseisen tapauksen tuli havainneeksi vuoden 2014 aikoihin, mutta vielä vuonna 2023:kin hän näyttää kummallisesti suht samanlaiselta surkimuksenoloiselta ja aina noilta menneiltä ajoilta asti häntä on pyritty väkisin pitämään mietteissä muiden toimesta, kaikenlaisiin assosiaatioklustereihin ainakin teoriassa "liitellen".

Palataan kohta takaisin fysioterapeutti-Judyyn, mutta mainittakoon, että ennen tätä laahustajatyyppiä on ollut muitakin laahustajia kuten psykiatrisella osastolla väärin perustein ollessa (2008) läheltä havaittavaksi tullut "Matti", joka kulki päämäärättömästi psykiatrisen osaston käytäviä pysähtymättä. Käytännössä siellä oli mahdollisuus kulkea karkeasti ottaen kasin muotoista käytäväkokonaisuutta jollain tavoin, mutta hän jatkoi sitä loputtoman oloista kulkuaan äärilaitoja myöten. Tätä ennen oli monen muunkin jollain tapaa "tietämä" ns. heippamies, joka kuulemma kuljeskeli väliä Lappeenranta--Taipalsaari ja heippaili kaikille ohikulkijoille, mistä oli aikoinaan paikallislehdessäkin kirjoittelua.

Noniin. Fysioterapeutti-Judy tuli toisella käyntikerralla ehdottaneeksi marjanpoimija-tekniikan käyttöä venyttelyyn ja esitteli sitä siinä vastaanotolla kädet kauhamaisesti ilmaa eteenpäin lattian pinnassa työntäen, mikä oli itse asiassa sama, mitä edellinenkin fysioterepeutti, Räsänen, oli ehdotellut ja jonka sanotuksi tullessa tuli heti muistaneeksi YLE:n uutisissa sinä päivänä mainitun marjafirman tarvitsemat ulkomaiset työntekijät. Tämä venyttelyehdotus sinänsä ei ollut ensi alkuun ihmeteltävän tuntuista sellaisenaan, mutta on ollut kovin tavanomaista, että epäilyttävän oloinen YLE taas kerran sijoittaa uutisiinsa jotain sellaista, jolla on ajallisen ajoittuneisuutensa vuoksi tilanteeseen pyrkivyyden halua ja jonka Lappeenrannan toimipiste on ennenkin tuntunut jotenkin persoonaa kohti piilohyökkäilevältä. Marjanpoiminta-tekniikassa ei kummallakaan kerralla ollut kuin vivahteeksi ulkomaalaisuuteen viittaavuuden tuntuisuutta, mutta Räsäsen tekemänä kyseinen ehdotus oli jalkojen motorisen liikkeen osalta epäilyttävän tuntuisesti täsmälleen samanlainen kuin minkälaista tummaihoinen ruokalähetti oli käynyt suorittamassa tuodessaan ruoankuljetuslaukun perälle unohtuneen kokiksen. Ruokalähetti oli tullut tuolloin huhuilemaan maantasaisen parvekkeen luo, nurmialueelta pientä ääntä käyttäen, jotta saisi asiakkaan tulemaan laidattomalle parvekkeelle ja minkä jälkeen hän teki ojentavan liikkeen siten, että hänen toinen jalkansa siirtyi taaksepäin kuin hän olisi kumartamassa kuninkaalliselle samalla kun hän työnsi pikkukokista pitävää kättään kohti asiakasta.

Kun fysioterapeutti-Judyn vastaanotolla oli muutaman kerran käynyt, hän ryhtyi vähän kerrallaan tuttavallisemmin oloiseksi, mikä alkoi perjantai-illan viestillä, mikä tuli sen verran myöhään, ettei voisi enää ajatella hänen olevan töissäkään niihin aikoihin. Koska oli perjantai ja oli muiden salaa elämää seurailevien ihmisten arvattavissa, että mietteissä olisi lähteä käymään illalla kaupungilla, sillä olihan jo muutama viiden prosentin olut ja siiderikin lähikaupasta ostettuna, sekä oli käynyt Facebookissa läpi eri ravintoloiden Facebook-sivuja, ei vakoilevien ihmisten ollut vaikea päätellä, että olisi tullut lämppäilleeksi mielestään esille muistikuvia siitä, miltä keskusta näyttää, miten siellä liikutaan ym. Nämä mietteet olisivat aivan erilaisia sävyltään ja mietteiden sisällöltä kuin silloin, kun miettii menemistä fysioterapeutin vastaanotolle, joka sijaitsee keskustassa. Olipa myös niinkin, että vihjailu ja jonkinlainen yllyttäminen harkita lähtemistä käymään keskustassa illalla oli tehty nostalgisiin syihin epäsuorasti vetoillen muiden ihmisten toimesta, joten sinänsä vakoilut ja tietosuojattomuus kaupasta ostamisiin ja Facebookin käyttämisiin olivat tavallaan tarpeettomia keskusta-alueen ajatelluksi tulemisen kannalta. Olennaista, joidenkin teorioissa, olikin mm. saada ajattelemaan samoilla sekunneilla sekä päiväs- ja yöaikaista keskusta-aluetta ja vieläpä tietyiltä osin eli juuri sen kadunpätkän osalta, jossa oli kohdannut aiemmin epäilyttävän tuntuisesti kaupunginjohtaja Jarvan ja joka oli sattumoisin metrien tarkkuudella sitä kohta, jossa lähes kolme vuosikymmentä sitten oli tultu pysähdyltyä peruskouluvuosinaan käveltyään muiden ihmisten kuten luokkakavereidensa kanssa korttelia ympäriä kuten "kaikki muutkin" tuolloin. Siinä sitten oli mm. saanut yhdeltä luokkalaiselta syytöksiä "poskareiden vetelystä" aidosti röökinpolttamisen sijaan. Kaupunkiympäristö ja rakennukset ehtineet muuttua aika paljonkin.

-- assosiaatioklusterin muodostumista, ammattilaisten yhteenpelaamisia --

Alkaisi siis olemaan monenlaista jokseenkin jotain suorakaiteisen tapaisen reitin kulkemista kuten psykiatrisen osaston Mattia, laahustajatyyppiä lentokentän viereisen kuntoradan välittömässä läheisyydessä, menneiden aikojen korttelin kiertämistä ja sitten yleensäkin omia lenkkeilemisiä, jotka oltiin tavallaan saatu mukaan samoihin mietteisiin ajatusvihjeiden avulla. Ja onpa sitten helmikuussa 2022 muuttanut ylempään asuntoon ulkomaalainen henkilö, joka on ottanut ajoittaiseen käyttöön sellaisen huoneistossa kulkemisen tavan, missä kantapää osuu lattiaan sen verran voimakkasti, että täten tuotetun äänen muuanne kulkeutuvuutta voi olla tajuamatta, mutta silti sillä tapaa kulkemisien jaksoja ilmenee monine kuukausina, päiviä tai viikkoja. Loppuvuodesta 2022 kyseisessä osoitteessa asuja, joita ei välttämättä ole yksi ainoa tai aina joku sama tietty, on perustanut ravintola-alan toiminimellisen yrityksen, jonka nimi on arabialainen ja Saudi-Arabiastahan löytyy se sellainen Kaaba-niminen pykäelmä, jonka ympärillä kaikki sinne hakeutuneet sitten kuljeskelevat paljon suurempana ihmisjoukkona kuin jossain korttelissa kulkemisissa. Ja lisättäköön tähän könttään vielä välttämätön Stadiumin outlettiin meneminen ostamaan uusia verkkahousuja, koska maantasaisen parvekkeen kaiteille jätetyt aiemmat sellaiset oli rikottu kahdesta kohdin pahasti repäisten. Stadiumissa odottelivat urheilustadioneilta tutut "juoksuväylien" piirrosmerkit sen lattioissa ja ostoskeskuksen ulkopuolella, jonka sisällä tämä urheiluvälineliike sijaitsi, hääräili hitaasti etenevin liikkein eräs muu, vielä mainitsematon laahustelija, jonka ohjeistuksiin oli tyypillisesti sisältynyt esiintyminen sellaisissa tilanteissa, joissa olen yrittämässä muuntaa olemustani eli esim. silloin, kun olen juuri päässyt parturista (Sarianna) ulos.

Eteenpäin kulkemisien ja luolamiesmäisyyden teemaisuuden yhteinen merkittävyys alkoi muotoutua mm. siinä yhteydessä, kun siinä fysioterapeutti-Judyllä käymisien välillä kokeilin käydä omaehtoisesti hyvinvointialueen psykiatrilla (2023) keskustelemassa monista asioista, mutta itselle ei löytynyt kuin yhden tietyn psykiatrin aika, joka olisi venäläiselle naiselle ja jonka huonosti suomea puhuvuudesta en vielä tuolloin tiennyt. Kyseinen henkilö osoittautui henkilöksi, joka on ns. hongankolistelija eli naiseksi normaaleiksi koettuja mittasuhteita pidempi ja leveämpi, sekä hän pukeutui jokseenkin tyhmästi kaikkien vaatteiden ollen jotenkin vääränlaisia suhteessa muihin käyttämiinsä vaatteisiin nähden ja kengännauhatkin hän piti toisesta jalasta avoinna, vaikka tajusi niiden olevan siten. Hänen hiuksensa oli leikattu sellaiseen tyyliin, että hän oli kuin mainitun laahustajatyypin vaimo. Kun hetken oli odotellut hänen vastaanottokäyntinsä alkamista vastaanottohuoneen ulkopuolella, käytävän toisella puolella olevalle toiselle venäläiselle psykiatrille oli menossa hiukan itseäni nuorempi nainen, jonka nimeksi ainakin näennäisesti (kuuloisesti) osoittautui sama sukunimi kuin itselle on, sillä tuo toinen venäläinen psykiatri sanoi sen siinä ääneen. Kyseisen toisen venäläisen psykiatrian kanssa olin kokeeksi koittanut kommunikoida muutaman sähköpostiviestin verran vuosi pari aikaisemmin, mutta hän vaikutti selvästi liian huonosti suomea puhuvalta ollakseen itselleni käyttökelpoinen.

Näitä laahustajatyypin vaimon näköisiä erikoisuuksia on ollut jonkin verran muuallakin esiintymässä ja he kaikki ovat olleet monessa sellaisessa eri tilanteessa läsnä, jotka jollain suorahkolla assosiaatiolla kytkeytyvät tässä selittymässä olevaan assosiaatioklusteriin. Esim. iltalukiota käydessä oli opiskelija nimeltä Seija, pitkä nainen hänkin, mutta hänet tuli "sattumalta" tavattua myös mainitulla psykiatrisella osastolla, mihin lähetyttämispäätökseen mm. iltalukion töykeähkö vararehtori oli osallistunut. Varmaankin mm. sen vuoksi, että saataisiin lukion kirjoituksiin valmistautuminen tuhottua tekosyyllä ("uhkaava" kirjoittelu kurssin nettifoorumilla), vaikkei oikeastaan kukaan muu ollut pitänyt henkilöä tai kirjoittelua samalla tavalla tulkittavissa olevana. Seija ei sinänsä ollut omituinen, vaan pikemminkin ujo ja johdateltavissa olevan oloinen. Hänen kohtaamisensa ajoittuivat vuosille 2007 ja 2008.

Mainitusta laahustajatyypistä ja kymmenistä muista epäilyttävän väkisin muiden ohjeistuksella toimivista on valokuvaa ym. todisteaineistoa näytettäväksi, että siinähän epäilee jotkut, jos sellaista haluavat esittää. Se, että hyvinvointialueella osallistutetaan monen työntekijän toimesta häirintään, sellaisen pohjustamiseen tai aiempien häiritsemisien tai sellaisten valmisteluiden toimivuuden parantelemisiin, ei ole oikeastaan edes kovin ihmeellistä, sillä valmius moiseen on melkeinpä tai ehkä jopa tosiasiallisesti mukana rekrytointiperusteissa. Ja luolamieshän on siis myös Lappeenrannan vaakunassa, sekä myös erään Museoviesti-lehden numeron kannessa niin isolla kuin siihen mahtuu, sillä TE-toimisto pakotti menemään tekemään kaupungille palkatonta työtä (2010), jossa tuli sitten moinen koko lehden taittamistyö eteen. Tai oikeastaan se meni niin, että työ johon pakotettiin oli niin vähän kiinnostavaa asiakaspalvelutyötä kaupungintalolla, että oli ennustettavissa, että lähden sielläpäin ollessa työpäivän aikaan kyselemään muualtapäin samaisesta rakennuksesta, minkälaista muuta työtä kaupungilla on tarjota ja kah, pianko sitten löytyikin työ lehtitaittajana, jossa pääsi hyödyntämään mediatekniikan opintojaan, mutta missä kaupungin tietohallinto aiheutti häiritsevyyttä mahdollistamalla ulkopuolisille laitteiden toiminnan häirintää ja monitorin näkymän peilaantumisen ulkopuolisten reaaliajassa katseltavaksi.

Enivei. Fysioterapeutti-Judyn vastaanottokäyntien ja tekstiviestittelyjen piirteisiin tuli myöhemmillä kerroilla mukaan kaikenlaista muutakin hienoista tai vähemmän hienoista omituisuutta tai epäilyttävyyttä. Hän esim. äännähteli kerran tietokoneella ollessaan yskähtelynsä kuin pikkulapsi eli jotenkin falsetiksi äänensä laittaen ja toisella kertaa heilutteli hiirtä jotenkin teennäisen suurieleisesti hiirimaton päällä kuin sillä tavoin saisi jotenkin vauhdikkaammin tietokoneen "heräämään" ja lepotilasta käyttöön. Hänen tekstiviesteissään ei aiemmin käytetty ollenkaan emoji-ikoneita, mutta hänen ollessaan runsaasti myöhässä, hän käytti thankgod-emojia ilmaisemaan ikään kuin huojentuneisuutta, että jään sitten vielä sitten kuitenkin odottamaan josko hän jo kohta saapuisi. Tuona kertana alemman kerroksen ilmoittautuminen-kopin nainen käytti jotenkin virnuilevasti toteamustaan ettei "ole koko ajan vahtimassa ketä ovelta tulee" ikään kuin hän olisi jossain "juonessa mukana", mutta joka ei aivan suoraan käynyt ilmi, että mistä onkaan kyse. Fysioterapeutti-Judy saapui sitten hetken kuluttua täysin meikittömänä, vaikka sanoi olleensa palaverissa "toisella puolen" kaupunkia (aamuysiltä).

Vaikeasti määriteltävää epäilyttävyyden tunnetta edustaa sellainen, missä useilla määritelmällisesti eri asioihin keskittyneillä ihmisillä asioidessaan tulee saaneeksi saman ikään kuin vinkin tai hyväksyntää ilmaisevuuden, missä nämä jotkut väittävät "itsekin" käyttävän jotain tietynlaista ihan tavanomaisesti, vaikka moinen olisi mututilastollisesti erittäin epätodennäköistä ja jokseenkin huonosti sopivaa suhteessa siihen, minkälaisena ihmisten käytöstä ja toimintaa on tottunut pitämään. Fysioterapeutti-Judy (2022) kuten eräs työvoimavirkailija (2022) ja kuten eräs sairaanhoitaja (2022) ja vielä toinenkin sairaanhoitaja (2022) olivat kaikki maininneet oma-aloitteisesti ilman minkäänlaista harkinnan ilmentymistä, että hekin käyttävät ihan tavanomaisesti äänien vaivaannuttavuudelta suojaantumiseen korvatulppia. Siis kotioloissaan. Ruokaa laittaessaan liesituulettimien äänenvoimakkuuden vuoksi ja määrittelemättömäksi jääneistä syistä. Itse oli jokaiselle maininnut, että kokee desibelien osalta liesituulettimen liian kovaääniseksi, jonka vuoksi sitä ei mielellään käytä ja mm. sen vuoksi huoneiston sisäilma ei välttämättä ole niin hyvä kuin voisi olla, sekä kuinka muiden asukkaiden toiminta tuottaa jokapäiväistä, usein pitkäänkin kestävää kolketta, pölinää ym. Minkäänlaisia tarkentavuuksia korvatulppaisuuden laadusta ei mainittu, mutta epäilyttävyyttä tässä oli muodostamassa mututilastollisen omituisuuden lisäksi erityisesti se, että "alunperin" korvatulpista oli ikään kuin ehdottanut varalla ollut vastuuylilääkäri, joka oli "pakistanilaisen" näköinen ja joka ollut psykiatrian roolissa vuonna 2016, kun hänen luonaan omaehtoisesti asioi ja tiedusteli hänen mietteitään mm. häirinnän vaikuttavuudesta aivojen otsalohkon eksekutiivisiin toimintoihin. Hän heittäytyi aika pian vastaanottokäynnin alkamisesta pöyhkeäksi ja töykeäksi, suorastaan koetti saada ärtymään. Korvatulppien ehdottaminen tuli häneltä puheeksi viiveettä heti sen jälkeen, kun oli vähän ehtinyt kertomaan siitä, kuinka ylemmästä asunnosta on lasketeltu tahallaan vettä useita kymmeniä minuutteja alemmassa asunnossa pauhaavana kuuluen ja kuinka jotain ihmeellistä raahailua ja kolketta kuuluu usein, tietoturvattomuuksista johtuvilla häirinnän ajoittamisilla. Todennäköisenä tulin tuolloin pitäneeksi mm. sitä, että kyse oli mm. jonkinlaisesta viittauksesta Anssi Vanjoen "korvavalo"-laitteisiin ja aivan asunnon parvekkeen edessä olevaan valotolppaan, mutta tämän mahdollisuuden todenpitävyys ei tullut tuolloin omasta toimesta enempää koetelluksi tai edes mietityksi (olin vain kirjoittanut mietteen itselleni ylös).

-- s-ryhmäläisiä, kaupunginjohtajaa --

Sitä on tapahtunut monesti, että psykiatrien luona tapahtuneisiin tai ilmenneisiin, ellei jopa arvattavasti ajateltuihin, on viitattu myöhempinä vuosina sillä tavoin, että niistä jää vahva tuntu siitä, että tietosuoja on rikottu, jolloin eri henkilöiden kesken tai jostain aivan toisaalta tietoa kuljetellen tai saaden on tehty päätös tuoda jonkinlainen mentaalinen yhteys yhdestä tilanteesta toiseen siinä tarkoituksessa, että aiemmasta tilanteesta luikahtaisi mieleen muutakin kuin se, mitä sanotusta heti ensinnä tulee mieleen.

Psykiatrit kuten fysioterapeutitkin ja muut hyvinvointialueen työntekijät voivat siis olla sekä "ihan käyttökelpoisen rennon" oloisia, mutta siinä samalla työnsä ohessa he voivat olla myös haitantekijöitä. Fysioterapeutti-Judyn osalta tässä on nyt sanottu kaikki tarpeellinen, mutta kaupunginjohtaja Jarvaan saattaa vielä olla syytä palata, sillä hänen venäläinen vaimonsa, jonka tykö hän lehtitietojen mukaan hakeutui tekoselityksillä kuten "maitoa tulin ostamaan", on myös eräs prismalaisista, jotka ovat menneinä vuosina osallistuneet häirintään mm. sillä tapaa, että kaupan asiakkaat ovat jonottamistemppuiluillaan ohjanneet tekemiäni kassavalintoja siten, että päädyin toistuvasti toisen venäläisen myyjän luokse (mm. 2016), joka vinkeää kyllä, oli samannäköinen kuin muutamaa vuotta myöhemmin ilmestyneen Days Gone -pelin Rikki Patil (julkaistu 2019, pelattu 2023). Days Gonen tekstilogo on muuten kehystetty valkoisella suorakaiteella ja "prisma-aikojen" asuinomakotitalon naapurin tahallaan autonsä äänillä ärsyttäneen tilalle tuli myöhemmin RIK-rekkarinen auto. Edellisen auton äänillä häiritseminen aiheutti pitkäkestoisuudellaan fight-or-flight -stressireaktioita, jotka johtivat "zombiemaiseen" ajattelemisen haluttomuuden tilaan ja niin, Days Gonekin sattumoisin ns. zombiepeli. Pelikehityksen aikataulu täsmäisi sinänsä käyvästi siihen, mihin aikoihin Prismassa on monenlaista häirintää esiintynyt ja on siis jokseenkin tavallista nykyaikana, että kaiken maailmat tavikset tuntevat jonkun enemmän tai vähemmän merkittävän tai käyttökelpoisen henkilön (tai useampia sellaisia) esim. jostain pelistudiosta.

Prismalaisten tai ehkä laajemminkin, S-ryhmäläisten osallistumisesta (tai ainakin häirintään on kerrottu laajemmin toisaalla. Siinä kyse on mm. siitä, että jos jollakulla taholla on intressiä häiritä tai vaikuttaa häirinnällä tiettyyn henkilöön, prismalaiset tekevät sitä heidän puolestaan, mutta myös siitä, että he haluavat olla enemmän kuin vain työntekijöitä ja esimiehiä eli mieluummin osana jotain analytiikan avulla koordinoitua häirintäpeliä, mihin sisältyy myös osallistujien keskenään ystävystymistä ja mieltyneisyyttä kenties laajahkoiksi ja monivaiheisiksi muotoutuvan häirintäpelien onnistumisiin. Eräänä anekdoottisena tempauksena jonotilanne eräässä S-marketissa (2022), missä jonon annettiin kasvaa ainoalta auki olleelta kassalta karkkihyllyille, sieltä pakasteiden luokse ja aina juustoille asti. Kuin matopelissä konsanaan. Taisi olla load balancing (kuormituksentasaus) -aiheet juuri tuolloin omalla tietokoneella selvittelyn alla. Paljon uutisoituun Vastaamo-tapaukseen liittyvä väitetyn kiristäjän kiinnijääminen sai heti samana päivänä (2023) aikaan sen, että tietyssä lähellä olleessa S-marketissa oli juuri kyseisen kiristäjäksi väitetyn näköinen vartija oleskelemassa paikoilleen jotenkin vaarattoman ja asiakkaille merkityksettömän oloisena kassojen vierellä suunta kohti ulko-ovea. Tyypillisesti kyseisessä kaupassa ei näe vartijaa missään tehtävissä minään aikana, paitsi ihan sulkemisaikaa lähellä. Seuraavana päivänä kun kävi täydentämässä jauhelihavarastoja, samannäköistä henkilöä on ikään kuin muistiinjäämisen varmistamiseksi oleskelemassa lihoja sisällään pitävien kylmien lasiovien vierellä vähän haahuilevan oloisena, ollen kuitenkin eri henkilö ja jonkinlaisissa arkitamineissa. Jossain siinä margariinien ja jauhelihojen välillä kuljeskeli. Samaisen kaupan tietyillä myyjille tai vain muutamaksi päiväksi kyseiseen kauppaan sijoitetuille myyjille on suht tavanomaista, että heidän olemuksensa on kehon muotojen, kasvojen piirteiden, hiusten ja ihonvärin osalta erittäin samankaltainen kuin jossain äskettäin julkaistuksi tulleessa populaarikulttuurisessa viihdetuotteessa (esim. Cyberpunk 2077 ja Atypical).

Koska S-ryhmäläiset ehkä laajemminkin, koko osuuskunnan toiminnan laajuisesti "kikkailevat" kaikenlaista, antaa tällaisen jokseenkin ounasteltavissa olevuuden mahdollisuus perusteen arvioida sitä mahdollisuutta, että S-ryhmässä on koettu hyödylliseksi "napata heidän miehekseen" kaupunginjohtaja, joka ei edes pidempään Lappeenrannan kaupunginjohtajana ollessaan ole saanut itsestään esiin minkäänlaista charmikkuutta tai karismaa, joten hänen mielensä lämppäily sen idean kokeilemiseksi, josko alkaisi vikitellä sitä erästä Prisman myyjää, on saatettu ujuttaa hänen mieleensä nykyisin jokseenkin tavanomaisiksi tulleiden vaikutustekniikoiden avulla. Jarvan karisman puute, mitä ei ole tässä tarkoitus ylenmäärin arvostella, on tullut esille mm. siinä, että kun hän postaa Twitterissä Vappua juhlistavan vaisun skool-kuvan, tulee siitä kysymyksen sävyttämä fiilis, että "osoittaako tämä tosiaan skoolauksen lappeenrantalaisille, joihin hän ei ole onnistunut muodostamaan minkäänlaista tunnesidettä ja vieläpä noin väkinäisen oloisesti". Ihan kuin silloin kun satamassa paljastettiin rohkeasti paljasteleva patsas lasten leikkipaikan ja jäätelokioskin vierellä, hän ei reikätakkisen taiteilijan vierellä ollessaan ja kuulijoille patsaan merkityksestä kertoessaan tuntenut oloaan ollenkaan rennoksi, vaan haluttomalta olla edes paikalla siellä. Jarva on aloittanut kaupunginjohtajana jo vuonna 2011, joten onhan se tavallaan erikoista, että vielä kymmenen vuotta myöhemminkin hän tuntee olonsa kotoisammaksi puhuessaan kalvojen avulla jostain tutuksi tulleista talousluvuista. Ehkäpä kaupunginvaltuutetut tai "kaupunki" ovat juuri kyseisenlaisten ominaispiirteiden oloisuuksien vuoksi valinneet hänet tehtäväänsä, sillä mitä siitäkin olisi tullut, jos hän olisi rento auktoriteetti, jonka jokainen esim. tweetti huomioitaisiin laajalti kaupunkilaisten keskuudessa ja jotka saisivat aikaan jotain merkittävää muutosta vaikkapa sellaisten ihmisten käytöksessä, jotka eivät muuten juuri ketään kuuntele? Etelä-Saimaa on auttanut häntä jossain määrin ihmismäiseksi tulemisessa tekemällä jutun mm. hänen tenniksen pelaamisestaan ja tietysti myös siitä, että hänen vaimonsa on töissä Prisman kassalta ja jonkin aikaa myöhemmin vielä erikseen lehdessä kysellään Etelä-Saimaan itseään mainostaessa, että "muistatko tämän jutun", jossa kyseiseen artikkeliin kuvalla viitataan. Mainittakoon, että tässä kaupunginjohtajan luonnehtimisessa pyritään noudattamaan sitä ohjetta, jonka rempseähkö viestinnänopettaja mediatekniikan opintojeni aikana lausahti eli "jos on julkisuuteen omasta valinnastaan lähtenyt, silloin täytyy kestää arvostelua ja arviointia muita ihmisiä enemmän". Eikä tämä taida olla edes kovin julmaa arvostelua, joten eiköhän hän kestä. Toisaalta, sitten olisivat vielä ne mainitut kadulla lähestymiset, joissa oli hyvin paljon feikin oloista jo sellaisenaan, joten voisi joko sanoa "iteppä alotit" tai "kannattanee jatkossa valita parempia avustajia".

Muistinvaraisesti olisi sanottavissa, että sellaista nettikirjoittelua on ollut ja olisiko uutisoitukin, missä S-ryhmän sanotaan saaneen epäreilua etua esim. kuntapäättäjien avustuksella. Näistä on jo pidempi aika ja olisi pelkillä näillä puheilla epäreilua vetää kaupunginjohtaja Jarva niihin mukaan, mutta mm. prismalaisten "vinkeä" käytös antaa pohjaa, vaikkei ehkä varmuutta, epäillä kaikenlaista. Joka tapauksessa, eekoo.fi -osoitteesta on ainakin vielä vuonna 2013 löytynyt S-ryhmän itsensä tuottamana videosisältöä teemalla "videosarja 10 S-myyttiä käsittelee S-ryhmään liitettyjä, lähes yleiseksi totuudeksi muuttuneita väittämiä ja kertoo oman kantamme niihin", sekä sivuston käyttäjien kommentointia niihin, mutta jäljellä vaikuttaa olevan vain YouTubessa sijaitsevat parin minuutin pituiset "S-myytit"-videot kuten "Rohmuaako S-ryhmä parhaat kauppapaikat?" ja "Osuuskaupat suosivat poliitikkoja", jotka argumentoiden kumotaan.

Tutkimatta tarkemmin ei pitäisi ehkä edes fraasimaisesta todeta, että "jostain se kai kertoo, kun.." täytyy edes puolustautua epäreiluus-väitteitä vastaan. S-myytit videoiden kuvaustekstinä on mm. "Osuuskaupan hallinnossa vaikuttavista monet ovat poliitikkoja. Haalivatko osuuskaupat poliitikkoja hallintoonsa saadakseen esimerkiksi parhaat liikepaikat?" ja "Sarjan toinen osa pureutuu S-ryhmän kauppapaikkoihin ja siihen, saadaanko ne kuntapäättäjien avustuksella epäreilusti."

En täten ryhdykään tässä väittämään tai edes arvioimaan, josko esim. kaavoituspäätöksissä olisi jotain epäilyttävää, mutta haluan pitää niihin viittaavuuden mukana ajattelua esiin lämppäävänä vivahteena, mikä ei pakota ketään minkään päätelmän tekemiseen, mutta jonkinlaiseen eri tahojen "yhteenkasvamiseen" silti uskon ja mikä sitten ilmenee koordinoituna vaikuttamisena, tapahtumien kulkujen estelynä/ohjailuna ja muuna yksilöille kuten itselleni tapahtuvina asioina.

Sillekin voi antaa suurehkon todennäköisyyden mahdollisuuden, että sama (dynaamisesti muuntuva) taho, joka on koordinoinut tarinoiden kulkua sillä tapaa, että minä kohtaan Jarvan kadulla kuvaillulla tapaa epäilyttävästi useaan kertaan, on osallistunut järjestämään asioita mm. niin, että Jarva on Etelä-Saimaan valokuvassa pukeutuneena täysin mustiin arkivaatteisiin kuten hänen Natalia-vaimonsakin (artikkelin mukaan ensikohtaamisiin saatu vipinää vuonna 2019, artikkeli vuodelta 2022) ja kertoo tekosyisistä maidonhakureissusta Natalian tavatakseen, mutta myös niin, että kun minä kohtaan minulle työkyvyn arviointia tekevän venäläisen psykiatrin, Irinan siinä samaisessa rakennuksessa, jossa fysioterapeutti-Judy myöhemmin ottaa eri kerroksessa vastaan ja josta tiettyinä aikoina ulos tullessa kohtaan kaupunginjohtaja Jarvan epäilyttävissä olosuhteissa, Irinan vaatetus on houkuttelevaksi tarkoitetun ihonmyötäistä ja kauttaaltaan mustaa, hiuksia myöten.

Tuo vaatetusseikka ei kuitenkaan olisi ainoaksi jäävää assosiaatioklusteriin osallistuvaa Irinan osalta, vaan kun (kuukausia) myöhemmin oli tarkoitus mennä psykiatri Juha Kemppisen luo, hän peruu itse koko vastaanoton viime hetkellä, jolloin minulle ei jäänyt muita vaihtoehtoja kuin hakeutua asiani vuoksi aiemmin käymälleni Irinalle, mikä sai tuolloin edellispäivänä epäilyttävän tavoitteen mukaisesti vaatekaupan kaiuttimista soineen Irina-artistin uusimmalta albumilta soitetun Haluun olla yksin -kappaleen tuntumaan vihjailevalta ja ohjeistuksesta minulle soitetulta (jollain todennäköisyydellä). En vielä tuolloin kokenut lähikaupassa havaitsemiini, täysin mustiin pukeutuneiden kolmen eri nuoren parin merkityksessä muuta kuin sen, että "siinä taas ilmentyy se tosiasia, että Eksote ei osaa pitää tietosuojastaan huolta, vaan tieto siitä, että minulla on vastaanottoaika Irinalle on päästetty ulkopuolisten tietoon". Kyse oli myös viittauksesta elokuvasarjaan Men in Black, mutta se kävi ilmi vasta myöhemmin, Irina K jälkeen asioimalla psykiatrilla käymisen jälkeen. Siitä hetken kuluttua lisää.

-- avaruusolioita, ulkomaalaisuutta --

Jo ennen Juha Kemppisen vastaanottoaika, joka siis peruuntui, minulla oli ollut kirjanmerkeissäni mm. sellaisten YouTube-tähtien kuin Drew Goodenin ja nigahigan videoita valikoituna katseltavaksi, mutta niiden katsomisen aloittamiseen meni pari kuukautta, joten tietoturva-aukkoja hyödyntävillä niiden katselemisen aikeet olivat olleet selvillä jo hyvän aikaa. Kun sitten edellisenä päivänä ennen Irinan vastaanotolla käymistä tulin katsoneeksi mm. YouTube-videot Drew Gooden - Do these mental health products even do anything ja nigahiga - Stop-Motion Ninja Melk Commercial!, en vielä hänen vastaanottokäyntinsä jälkeen tajunnut molempien näiden videoiden olevan eri tavoin kaupunginjohtaja Jarvasta ja hänen Natalia-vaimostaan otettuun valokuvaan, sekä maidon-osteluihin liittyvää, vaan huomioin merkittäväksi lähinnä sen, että Irina oli värjäyttänyt hiuksensa täsmälleen samanväriseksi kuin, mikä oli Drew Goodenin hiusten väri kyseisessä videossa. Sattumoisin myös YouTube-tähti nimeltä Ninja tapaa pitää hiuksensa yksivärisen värikkäänä (sinisenä) ja ninjathan siis tapaavat pukeutua mustaan. Ja sitten vielä olisi myös niinkin, että hyvinvointialueen valtuustossa on tällainen henkilö kuin Drews Teemu, mutta tein päätöksen olla ottamatta häntä enempää tähän mukaan, vaikka muut olisivatkin tarkoittaneet hänenkin tähän kaikkeen liittyvän.

Nigahagan videossa ammutaan "tisseistä" maitoa, mutta tämän merkittävyys kävi selvemmäksi ja assosiaatioklusteri enemmän verkottuneeksi siinä vaiheessa, kun olin joutunut (sinänsä omaehtoisesti ja -valintaisesti) käymään ainoalla saatavissa olleella hyvinvointialueen psykiatrilla, joka oli hänkin venäläinen, mutta joka puhui paljon surkeampaa suomea kuin Irina. Tämä toinen venäläinen psykiatri oli aiemmin tässä kirjoituksessa mainittu hongankolistelija. Hän oli jokseenkin välinpitämätön, rajoitteli työnkuvansa laajuutta, hän haeskeli usein käyttökelpoisen oloisia sanoja, mainitsi monesti kuinka ei ole psykiatrien tehtävä miettiä niin monialaisia asioita, tutkia kaikenlaista, vaan tehdä vain erotteludiagnostiikka ja että hän ei vaan jaksa ja muutkaan eivät oikein viitsisi. Siis kerrassaan huonosti soljunutta keskustelua verrattuna vaikkapa siihen, miten Irina:n sai sentään temmattua moneen mietintään mukaan helpostikin. Hänen nauhansa sisäkengissään olivat hänen oikeanpuoleisesta kengästään auki ja nauhat repsottivat lattialla. Hänen pitkähihainen, valkoinen, korkeakauluksinen paita lämpimämmän paidan alla piti valkoisuutta hänen vaatetuksessaan esillä älyttömän tyylittömästi. Hänen päällispaidassaan sijaitsi kaksi isohkoa G-kirjainta keskellä hänen rintojaan, käytännössä nännien kohdalla. Törkimys, mutta sellaisiahan nämä ohjeistetut proxy-tyypit ovat. Useimmiten kuitenkin jossain kaupungin kaduilla tekemässä jotain tyhmää parista kympistä. Housujen farkkukangas oli vaaleansinistä, housut liian lyhyet ja liioitellussa leveydessään typerän näköiset. Hiuksiaan myöten hän vaikutti siltä kuin koko olemus olisi valikoitu sisältävän sellaista huomioitavaa, että sen vikaisuus tekisi kertakatselemiselta muistettavaksi monenlaisia ulkoasun hölmöyksiä. Hiuksensa näyttivät äkkiseltään jostain korvien kohdilta poikkileikatuilta, mikä näytti paljolti samanlaiselta kuin myöhemmin kaupunginvaltuuston kokouksessa esiintyneen "morgan"-nimisen nuorison edustajan hiukset ja joka kaksin käsin laukkuaan maata laahaamassa pitäen näytti mainitun laahustavaisen, luolamiehen vaimon nuoremmalta versiolta.

Kun seuraavana päivänä tuli netin huonosti toimivuuksista johtuen ohjautuneeksi katsomaan sellaisia japanilaisia elokuvia, joiden videovirta vaikutti toimivan katseltavasti, päätyi katsomaan elokuvaa Gintama, joka kaikessa pähkähulluudessaan, mutta helposti katseltavuudessaan, pitikin sisällä mm. tilanteen, jossa G-kirjaimia sylkäistään nuoren naisen poskille samalla liikkeelle laiton voimalla kuin nigahigan videossa "tissipyssyt" aloittivat tulituksensa. Elokuvan jatko-osassa, jota arvattavasti päätyi katsomaan, on parin kymmenen minuutin edestä tilannetta, jossa miehet ovat pukeutuneet katsojaa suuresti hämmentävällä tavalla naisiksi miehisen ruumiinrakenteen tullessa kuitenkin niin selvästi esille, että vertaus yrityksestä olla nainen, vaikka onkin mies, alkaa muodostua. Gintama-elokuvat sijoittuvat "Edoon (vuosien 1600–1868 Tokioon), joka on täyttynyt sodan jälkeen Amantoiksi kutsutuista avaruusolioista".

Erään yleislääkärin sukunimen taivutusmuoto kuulosti hyvinvointialueen puhelinpalveluun soittaessa siltä kuin tämän, jälleen venäläisen, sukunimen loppuosassa olisi "valle", joten se toi tietysti mieleen mietteen siitä, että asuntoon vaihdetun jääkaappipakastimen toi Huoltopiste Walle. Uudempi jääkaappipakastin oli enimmäkseen valkoinen, ylemmässä osassa neliönmuotoinen, mustapohjainen logo. Irroitettavissa oleva, mutta silti.. lehmän värit. Vastaanottokäynnin syynä sen arviointi, kuinka pahasti olkavarsi oli asfaltin jäisellä osuudella lenkkeillessä kaatuessa vahingoittunut. Tähän lääkärin puheessa viitattaessa sanottiin "..novalle", mutta sukunimi itsessään päättyy .."nova". Hän oli joka tapauksessa monin tavoin epäilyttävä.

Tämä yleislääkäri piti potilaan näkökentässä melko suoraan edessä ollut seinäposteria, joka syrjäsilmällä katsoen näytti tatuointien tapaisilta iholla, mutta oli ihan silkkaa sairaanoloisen ihon rumuutta kuvauskohteenaan ihmisen haius. Lääkärillä oli otsallaan isohko ruskea täplä. Hän esitti tyhmänoloisia kysymyksiä kuten "niin usein, pitäisikö syytä kaatumisiin tutkia", vaikka jokainen kaatuminen oma erityinen tapauksensa ja eiköhän kaikki ihmiset kaatuisi jäisellä alustalla, jos kallistuskulmaa on riittävästi. Hän kehitti jostain idean, että "sua ilmeisesti häiritsee asioiden käsittely, sano vaan", ikään kuin olisin jotenkin antanut ymmärtää epäileväni hänen osaamistaan tai todennut suoraan jotain hänen suoriutumisestaan, mihin jouduin useaan kertaan sanomaan, ettei minulla ole mitään erityisempää kommentoitavaa, mutta hän intti, sinänsä, rauhalliseen sävyyn, että "sano vaan, jos on jotain". Hän käytti olkavarteni testaamisen osana "lypsäväksi puristukseksi" kutsumaansa otetta, missä piti tarttua kahteen hänen esille laittamaansa sormeen ja puristaa tiukasti. Lypsävä. Sieltähän se sitten tulikin se nigahigan videoon viittaavuus.

Vastaanottoaikaansa tämä lääkäri tuli vekslanneeksi kahteen kertaan, jostain syystä, joten olkovarren vahingoittumisesta sen tutkimiseen meni kolmisen viikkoa. Vastaanottohuone oli täsmälleen sama, minkä vieressä on ruudukkomaisesti rakennettu lasiseinä ja jonka äärellä istuin tuolissa odottamassa myös silloin joskus aiemmin, kun samaisen vastaanottohuoneessa vastaanottanut sairaanhoitaja, jonka sukunimi oli lähes sama kuin omani (Seppänen, Seppälä). Tuolloin aiemmin hetken odoteltuani lasiseinämän viereisestä ovesta tuli ulos äitini aviomies, lääkäri hänkin. Siinä oli ajoituksena jotain epäilyttävää, varsinkin kun hän ei edes työskentele julkisessa terveydenhuollossa, enkä itse juuri koskaan käy terveyskeskuksessa.

Avaruusoliot.. Men in Black.. kaupunginjohtaja Jarva ja vaimonsa mustiin pukeutuneena, Irinan ja muiden psykiatrien populaarikulttuuriset viittaukset, netin huonosti toimivuudella ohjastelemista, lähikaupan tapahtumat, vaatekaupassa kuultu Irinan biisi.. assosiaatioklusterissa alkaa olla väliaikaisen valmiuden tuntua. Surkeammin suomea puhunut psykiatri oli myös tehnyt sen tökeryyden, että kun mainitsin menneiden vuosien kokeilun Concerta-lääkkeellä ja sen liian pitkään kestävän vaikutuksen huonoista puolista, johon sisältyi elimistön nestetasapainon muutosta, hän sijoitti juuri tuolla hetkellä etusormensa keskellä sierainten väliä ja piti sitä siinä useiden kymmenien sekuntien ajan. Tällaistä ja muutakin tökeröyttä on ollut ilmennyt muiden hyvinvointialueen työntekijöiden vastaanotoilla, mutta tulin antaneeksi tilanteen edetä näennäisen luontevasti, jotta saisin enemmän ylöskirjailtavaa myöhempää käyttöä varten. Olisihan siinä toki voinut ottaa irtotuolin kätösiin ja lyödä sillä häntä päähän, jotta loppuu hölmöilyt, mutta sillä olisi ollut vaikutusta myös muiden tahojen toimintaan ja koin tärkeämmäksi antaa kertyä vaikutelmaa ja selvyyttä siitä, millä eri tavoin häirintäpeliä koetaan haluttavan pelattavan. Nykyisin elokuvien ja tv-sarjojen ennalta läpikäynti tekoälyisellä objektien tunnistamisella on tehnyt häirintäpeleistä vähän mälsiä, sillä osallistuville tuntuu riittävän melkeinpä minkälaiset assosiaatioyhteydet vain kunhan niissä on jotain sirkushuvimaisuutta, jolla voi viihdyttää ihmisinä huonolaatuisia muita tahoja, joille häirinnän edistymisestä raportoidaan tai ennalta tiedotetaan.

Eräänä jatkona ja tavallaan paluuna tämän kirjoituksen aloittaneeseen ulkomaalaisuuksiin päästäisiin siitä, että ennen tämän surkeamman venäläisen psykiatrin luona käymistä, oli edellisenä myöhäisiltana kuulunut ylemmän asunnon parvekkeelta hoilottavaa messuamisääntä kuin jotain äänisamplea moneen kertaan toistellen. Useimmiten ylemmästä asunnosta kuuluu lähinnä paljoa kävelyä siten, että kantapää iskeytyy lattiaan jollain pyrkimyksellä tai sitten ei mitään erityisempää. Sample-käyttöinen hoilaaminen, jossa oli jotain arabialaisuusviitteisyyttä tjs. alkoi vasta myöhemmin tuntua merkittävältä, sillä ilmeni, että kyseisessä asunnossa asuu joku, jolla on jokin merkittävä yhteys paikallisen Ravintola Maan kanssa. Yritystietoja netistä selvitellen osoittautui, että yritys jonka osoitteena oli ensin kyseinen asunto, muuttui pari kuukautta myöhemmin osoitteeltaan täsmälleen samaksi, jossa Ravintola Maan sijaitsee. Yritystietojen mukaan perustettu Mashalla-niminen yritys oli varauduttu perustamaan varsin samoina päivinä kuin Ravintola Maan perustajien uudempi Cocko-Ricco -yritys eli vuoden 2022 lopulla.

Sattumoisin samana päivänä, kun Etelä-Saimaa uutisoi kyseisen Cocko-Riccon perustamisesta otsikolla "Yrittäjäveljekset näkivät kanankoiven kokoisen markkinaraon Lappeenrannassa", kajahti S-marketissa äänimainos Veljekset Mattilasta heti siinä kohdin, kun olin päässyt sisäporteista läpi eli n. seitsemän minuuttia kyseisen uutisen lukemisen ja lyhyen kävelymatkan jälkeen. Kyseinen S-market on usein pyrkinyt tekemään eri keinoin töykeitä muistutuksia liittyen mm. siihen, kuinka aiempi asuinpaikkani oli juurikin Mattila, joka on ollut lähisukuni tavanomainen kohtaamispaikka jo 1950-luvulta asti, sekä myös psykiatriselle osastolle väärin perustein (ks. Terveysalasta) lähettäneen iltalukion vararehtorin sukunimi. Asuinkerrostalossa on useita ihonväriltään tummasävyisempiä ns. neekeriin asti ja on jokseenkin harvinaista, jos joku heistä ei ole osallistunut vaikuttamaan pyrkivällä häirinnällä tekemään suoraan tai epäsuorasti jotain yritystoimintaa tai tapahtumaa tunnetuksi. Eräskin neekeri (vain tästä yhdestä henkilöstä käyttäen, ei tyypillistä puhekieltäni) käytti paljon aikaa ajoittaakseen häirintäänsä sellaisiin tilanteisiin, joissa olisi jotain valkoisen ja mustan välistä kontrastisuutta, koettaen saada jonkinlaista "kynnysarvon" ylittävän häirinnän tuntua aikaan. Hänen häirintänsä oli alkanut elokuussa 2022 pari viikkoa Black & White Theatre Festivaalin jälkeen.

-- psykiatriaa, kaupunkikehitystä --

Lappeenrannan Asuntopalvelu järkkäilee asuinkerrostaloon asujiksi tulevien sijoittumista siten, että tietynlaisille ihmisille tulee suht optimaaliset mahdollisuudet häiriköidä tietyissä tilanneyhteyksissä ja mistä taasen päästään takaisin siihen, kuinka itse asiassa paremmin suomea puhunut psykiatri Irinan voi tulkita kätkeneen ja hämänneen potilastietoihin ylöskirjaamallaan myöhempiä lukijoita, jottei Lappeenrannan Asuntopalvelusta jäisi niin huonoa vaikutelmaa.

Niinhän se perinteisesti on ollutkin, että potilastietoihin päätyvät kirjailut ovat vahvasti suodattuneita ym. jo pelkästä mahdollisesti hyvinkin runsaasta keskustelusta johtuen, sillä ei sitä kaikkea voi talteen muiden tahojen kannalta järkevästi kirjatakaan, mutta toisinaan tai ehkäpä jopa liian usein vastaanottotilanteessa terveysalan asiantuntijan roolissa oleva välttelee jonkin mainitsemista potilastiedoissa, jottei tulisi sanoneeksi mitään negatiivista jostain tietystä tahosta.

Hän tuli, työkyvyn arviointi tuolloisena työnkuvanaan, välttäneeksi mainitsemasta Lappeenrannan Asuntopalvelua nimeltä ja juurikin sen vuokra-asuntoon liittyen hän on tullut sotkeneeksi virkkeensä sellaiseen muotoon, etteivät ne oikeastaan kerro siitä, mistä oli puhe. Hän oli kirjoittanut mm., että "Uskoo, että paremmat asumisolosuhteet vaikuttaisivat positiivisesti hänen vointiinsa ja työkykyyn, mutta toisaalta kokee riskiksi muuttaa, koska tämä häirintä ei ole riittävä peruste sille." ja "Kertoo, että asuintalossa on häirintää, mikä on huonosti hoidettu.".

Ensimmäisessä kohdassa riittävä peruste liittyi itse asiassa häirinnän mainitsemisen muuntuvan merkityksettömäksi käytettäessä sitä asunnonvaihtamisen perusteena Lappeenrannan Asuntopalvelun asuntotarjonnan puitteissa. Riski muuttamiseen taas muodostuu siitä, että maksuhäiriömerkintä (tuolloinen, jo poistunut) rajaa mahdollisista vuokra-asunnoista esim. 70 % pois eli mitäpä sitten, jos joutuisi muuttamaan taas uuteen asuntoon vaikkapa 8 kk:n asumisen jälkeen? Kuinka pitkään hyvä tuuri muuttamisissa jatkuisi?

Toisessa kohdassa "huonosti hoitaminen" olisi pitänyt tarkoittaa kyseisen asuintalon kiinteistömhuollollista toimintaa, missä päätöksentekijänä on paljolti Lappeenrannan Asuntopalvelun isännöitsijä, joka on viiden asuinvuoden aikana mm. antanut asuintalon ympäristöineen huonontua ulkonäöllisesti (seinät, ruoho-alueet, valaistus, varastotilat, käytävät ym.), vaikka toisaalta siellä täällä jotain ehostavaa muutosta on ollutkin kuten pensaiden ja kiikkujen poistaminen. Psykiatrin tapaaminen itse asiassa alkoi asuintalon olemuksen esittelyllä, missä kelpoisat seikat ja karmeudet kuten asukkaiden parvekkeiden rojut, joillain avokäytävillä olevat törkyisyydet ym. tulevat vaikutelman antamisen kannalta esitellyksi.

Häirintää tämä psykiatri ei erikseen luonnehtinut ollenkaan, vaikka käytin sen selittämiseen paljon aikaa (ja kaavioita ym. selittämisen apuvälineitä) ja missä yhteydessä mainitsin ounastelustani, että Lappeenrannan Asuntopalvelu sijoittelee taloon tahallaan sellaisia, joilla on jonkinlaista intressiä ja motivaatiota kohdennettuun häirintään.

Jos Lappeenrannan Asuntopalvelu olisi tullut nimeltä mainittua ongelmallisuuksien edesauttajana ja jos häirinnästä kertomisesta olisi jäänyt jotain luettavaa, olisi tällainen voinut toimia jonkinlaisena "toimintaan ryhtymisen triggerinä" huolellisesti asioita miettivälle työvoimavirkailijalle tai jollekin muulle taholle, joka työtehtäviinsä liittyvää tietoa potilastiedoistani suoraan tai epäsuorasti saa. Onhan niissä potilastiedoissa toki se mainittu, että "kertoo häirinnästä ja sen seuraamuksista olevan vaikutusta vointiinsa", mutta ei sen tarkemmin, mikä tarkoittaa, että monien lukijoiden mielikuvitus ja tietämys maailmasta ei riitä tajuamaan, minkälaisesta häirinnästä on kysymys.

Nykyistä hyvinvointialuetta edeltävän sairaanhoitopiiri Eksoten eräiden psykiatrien ja lääkärien melkeinpä kahjoudesta, mutta vähintäänkin monenlaisesta töykeydestä ja kaikenlaisesta kykenemättömyydestä voi lukea toisaalta. Heistä esimerkkinä mm. psykiatrisen osaston turkkilaisen oloinen lääkäri Agasiev, joka vaikutti aina olevan jotenkin nauttiva siitä, että pääsee kohtelemaan "valkoihoista" huonosti kuin kanavoiden kaiken itse kokemansa ärsyyntyneisyyden ihmisiä kohtaan potilaaseen. Tosin, tämä oli todennäköisesti paljolti feikkiä ja osana pyrkimystä saada kirjoittamaan kokemuksista netissä, jotta "muut eläisivät sillä tapaa, ettei tulisi asiaa psykiatriselle osastolla". Kyseinen ajanjakso liittyi siihen, että iltalukion oppitunneillaan tahallaan ärsyttänyt vararehtorin retku oli tehnyt vaarailmoituksen, että "tämän henkilön viestin nettifoorumilla on uhkaavan oloinen", mikä oli aivan höpöä, eikö kukaan muu vajaasta kymmenestä opettajasta, jolta asiasta myöhemmin mielipidettä tiedusteli, ollut yhtään samaa mieltä ja alunperinkin viesti perustui tiettyjen samoja kursseja käyvien henkilöiden käytökseen oppitunneilla ja muuna aikana. Siltikin, kun jotain tympeää ja ärsyttävää on joutunut joidenkin lääkäreiden taholta kokemaan, monet muut tahot käyttävät niiden perusteella muodostuneita muistoja ja tuntemuksia häirintäkäyttöön tuomalla menneiden aikojen tilanteita ja henkilöitä ajateltavaksi eri tavoin väärillä hetkillä. Tämä mahdollistuu mm. siten, että hyvinvointialueen tietosuoja toimii huonosti ja siksi, että jotkut hyvinvointialueen työntekijät ovat jo valmiiksi vilpillisiä. Eräs turhan monesti uusiksi ajateltavaksi tuotu tilanne on se, missä ihonväriltään kauttaaltaan mustahko yleislääkäri on pyytänyt työntämään sormea saturaatiomittariin.

Koska sekä mm. ihonväriltään eri tavoin tummemmat ja slaavilaiset ihmiset sekä työssään, että arjessa voivat kovin vapaan oloisesti ja jotenkin turvallisen tuntuisesti jatkaa koordinoidunlaista häirintäänsä tai sellaisen pohjustamista tjm., tulee mieleen kysymys siitä, että voiko heidän toiminnastaan kirjoittelu vaikeuttaa sitä mahdollisuutta, että joskus myöhemmin tulisi kenties palkanneeksi omaan ohjelmistoalan yritykseen henkilöitä, jotka ovat määritelmällisesti ja kenties olemukseltaan ulkomaalaisia? Eihän tässä, kuten muissakaan kirjoituksissani, ole kyse kategorisesta suhtautumisesta johonkin ihmisryhmään, vaikka valitettavan helposti ihmisiä jossakin ihmisryhmässä tuleekin konvertoituneeksi epäkelvoiksi tjm. Kuitenkin, "kaupunki" vaikuttaa olevan kovin suvaitsevainen ja hyväksyväinen, edesauttavakin sille, että monenlaiset ihmiset pääsevät aiheuttamaan mm. häirityksi tulemisen tuntemuksia, mikä asettaa myös kaikenlaiset yhdenvertaisuus-höpötykset kyseenalaiseen valoon.

Ehkä merkittävien vastausten jäljille pääsisikin vaikkapa kysymyksille, joilla arvuutellaan sitä, mikä oikeastaan on vähintä riittävää esim. poliitikoille, jotta ihmiset kuten kaupunkilaiset pysyvät riittävän tyytyväisenä, eikä kaupungin talouskaan ajaudu haaksirikkoon. Tällöin saatettaisiin huomata, että on joltain kantilta käyttökelpoista pitää joitakin asuinalueita huonommalla vetovoimalla; on taloudellisesti vähemmän kannattavaa tehdä julkisesta terveydenhuollosta parempaa; on ihmisten kehittymishalujen kannalta parempi pitää monia ihmisiä sosioekonomisesti huonommassa asemassa, jotta muilla voi olla kivempaa; on sujuvampaa, kun eri tavoin epäkelpoja, mutta ammatillisesti riittävän päteviä ihmisiä on töissä kaikkialla, missä ajoittain tarvitaan epävirallista yhteistoimintaa; on poliitikkojen kuukausitulojen kannalta melko yhdentekevää, kritisoivatko jotkut kaupungin monikulttuurisuuspyrkimyksiä; on poliitikkojen kuukausitulojen kannalta vähämerkityksistä, vaikka liiketiloja onkin pitkään tyhjillään; on poliitikkojen mainetta mitättömästi haittaavaa, vaikkeivat he tekisi valtuustokausina yhteen aloitetta ja kaikki ideat olisivat alunperin tavanomaisen virkahenkilötyön tulosta, jonka he muutamaa pilkun paikkaa siirrettäväksi ehdotellen hyväksyvät.

Sellainen lääkäreiden ja erikoisasiantuntijoiden työn nopeammin ja varmemmin tekoälyn avulla suoritettavuus, missä jotain esiseulotaan tai tutkitaan tapauskohtaisesti, on paljon todennäköisemmin uutisoiduksi tulevaa kuin sellainen, missä lääkärin työtä avustava tai kenties jopa lääkärin ohittava järjestelmä "pystyy tuottamaan hyviä alustavia näkemyksiä vähistäkin tiedonrippeistä" (Vohkare nro 8, "Tekoäly lääkärin ja potilaan apuna"). Nämä vihjeet voisivat olla potilaan itsensä tuottamaa dataa esim. puettavilta älylaitteilta tai ylöskirjailluista huomioista, puheen avulla selittelyä tai tekstitse tuotettua kerrontaa, käsin tai digitaalisesti tehtyjä kaavioita, arvauksia asioiden toisiinsa liittyvyyksistä, täysin toisistaan irrallaan olevuuksia mietteitä ym. Tavallisella lääkärin tai sairaanhoitajan luona asioimisen yhteydessä moiset tulisivat ehkä kuunnelluksi ja vilkaistuiksi, mutta ihmisten käyttäminen selvittelyissä, varsinkin yhden kerrallaan, ongelmana on mm. se, että heitä täytyy kenties erikseen lisäkouluttaa, jotta heidät voidaan sovittaa mukaan johonkin prosessikaavioon toimimaan jossain rajatunlaisessa roolissa. Asiakokonaisuudet kun voivat olla ns. poikkiaiheellisia, joten vastaanottotilanteissa selittyvyyden onnistuminen riippuu paljolti selittäjän itsensä sen hetkisistä kyvykkyyksistä, vaikka aiheutuuhan siinäkin omat suodattuvuutensa, vääristymänsä ym., kun jotain pitäisi kirjata ylös potilastietojärjestelmään, jotta joku muu voi sitten esim. usean viikon kuluttua ymmärtää niiden perusteella jotain ja josta saatua ymmärrystä hän voi sitten joutua käymään erikseen läpi potilaan kanssa, joka saattoi olla siinä ehkä vähän höpsössä luulossa, että yksi selityskerta riitti.

Rajoittuneisuuden, riittämättämyyden ja ohjeistuksien vallassa olevuuksien tuntemukset voivat olla eräinä esim. sairaanhoitajien burnout-kokemuksiin vaikuttavina tekijöinä, jotka pidemmän päällä muovaavat myös heidän persoonaansa, sillä lukuisat potilaan kuvittelemien mahdollisuuksien ja esittämien pyyntöjen kieltäminen tai jopa niihin liittyvän valehtelun suorittaminen harmituttavat, kyynistyttävät tai jopa saavat harkitsemaan alan vaihtoa - jos se vain olisi mahdollista ihan tuosta vaan. Toisaalta, jotkut heistä osaavat tarkastella terveydenhuoltoa systemaattisemmalta tasolta, jolloin heidän on helpompi tunnistaa, etteivät joidenkin tapahtumasarjojen tai valintojen tekeminen oikeastaan ole heidän päätettävissään, mikä voi vapauttaa mahdollisista itsesyyllistämisen tuntemuksista, ellei jo opiskeluaikoina ole käyty läpi esimerkinomaisesti tilanteita, joissa sairaanhoitajat joutuvat olemaan jyrkästi toppuuttelevia. Toisaalta, terveydenhuoltoalalla työskentelee paljon myös sellaisia ihmisiä, joille potilaat ovat vain "välttämätön paha", jotka vievät aikaa joltain mukavammalta.

Hyvinvointialueiden kehittämispuheiden yhteydessä tavataan mainita jokin sellainen kuin "omatiimi", jolla olisi väitetysti hyvä keskinäinen ymmärrys joistain tietyistä potilaista, mutta tällainenkin on vain jotain, joka "näyttää hyvältä paperilla" kaikessa erilaisia ammattiosaajia samaan tiimiin yhdistäessäänkin. Kysehän omatiimeissä ei ole siinä, että potilas tapaa aina kerralla koko tiimin, vaan vähimmillään ihan vain siitä, että kaikilla tiimin jäsenillä on käyttöoikeus potilaan tietoihin joiltain osin ja enimmilläänkin jotakuinkin sitä, että toisinaan omatiimi saattaa kokoontua miettimään yhdessä juuri heidän potilaidensa asioita ja tulemaan huomanneeksi, ettei heidän ymmärryksensä riitä ja sitten keksitään jotain entisenlaista kuten jonkun erikoisasiantuntijan luona käyminen. Omatiimin jäsenten kesken tapahtuva viestiminen ja ylöskirjaillun samalla tavoin ymmärtäminen aiheuttavat nekin omat haasteensa ja vääristymänsä, eikä siltäkään voine välttyä, että toisinaan jotkut heistä ovat muita kuormittuneempia työmäärän vuoksi, sillä tietenkin henkilöresurssien vajeesta johtuen heille on allokoituna vain jonkin verran aikaa tietynlaisiin tehtäviin - vaikka hyvinvointialue saattaakin esittää palvelustrategiassaan tms., että sen työntekijät ovat vapaita olemaan itseohjautuvia ja että sisäinen palaute huomioidaan.

Kuten medikalisaation paheksuminen aikoinaan ja aina silloin tällöin varmaan nykyäänkin on ollut melko yleisesti hyväksyttävissä oleva status quo eli "tietenkään kaikki terveyteen liittyvää ei pidä tutkia ja tutkituttaa", on omatiimi-ideassakin eräänlaista ajan hankkimista antaa asioiden pitäytyä suht kehittymättömällä tasolla pitkän aikaa, jotta terveydenhuollon budjetoitavuuteen ei kohdistuisi niin paljon ulkopuolisia paineita muutosvaatimusten muodossa. Medikalisaation tapauksessa toiminnan budjetoitavuutta pyritään rauhoittamaan antamalla ymmärtää, että kaikenlainen liiallisuuksiin menevyys ihmisten tutkimisessa on paheksuttaavaa, kun taasen omatiimien tapauksessa kyse on eräänlaisesta lupauksesta, että ajan kanssa toiminta kehittyy sellaiseksi, että saadaan tuotettua, liiaksi hyvinvointialueiden rahaa tuhlaamalla, parempaa palvelua. Mutta eiväthän ne omatiimitkään mitenkään ihmeellisen hyödyllisiksi muutu, jos käytäntöjä uudemman tutkimustiedon hyödyntämiseksi ei ole, diagnoosien määritelmien liiallista laveutta esim. psykiatriassa ei myönnetä, potilastietojärjestelmät eivät tue mahdollisuutta huomioida potilaan selittämisiä paremmin, kouluttautuneisuus käytettyjen hyvinvointialueen erikoisasiantuntijoiden osalta jää keskeneräiseksi jopa suhteessa potilaiden itsensä tietämykseen ym.

Jos terveydenhuoltoalan johtajakoulutuksissa käyneet todella haluaisivat edistää jotain sellaista, mikä tarjoaa potilailla mahdollisuuden olla terveempiä yksilöitä, olivatpa he nohevia, utelioita ja kyvykkyitä tiedonetsijöitä itse tai olivatpa he terveydenhuollon "vietävänä", he panostaisivat sellaisten tekoälyratkaisujen kehittämiseen, jotka pystyvät a) selittämään päätelmiensä kulkua, b) paketoimaan muodostamastaan tekoälyisestä ymmärryksestä erilaisia ihmisiä varten soveltuvia tietokokonaisuuksia suhteessa ihmisellä meneillään olevaan päätelmän tekemiseen, c) tekemään ehdotuksia meneillään olevan vastaanoton aikana ja tausta-ajona, d) jalostamaan tietämystään potilaasta ilman, että sen täytyy kommunikoida välillisesti juuri terveydenhuollon asiantuntijan kanssa jonkin spesifikaation tai syntaksin mukaisesti. Tämän ei tarvitse tarkoittaa sitä, että tällainen tekoäly olisi "kaiken tajuava", sillä monestihan potilaiden ongelmat ja oireet ovat etiologisesti vähäisistä syistä johtuvia, vaikka oireilua voikin olla moneen eri terveydenhuoltoalan sektoriin liittyen. Terveydenhuoltoalan johtajan pitäisi päätöksientekijänä kyetä olemaan myös sellainen, ettei räätälöityä ohjelmistokehitystyötä jonkin konsulttiyrityksen kanssa aloiteta liiaksi sen kriteerin painotuksen vuoksi, että konsulttiyrityksen brandi ja imago tuovat jotain extrahyvää hyvinvointialueen vastaaviin.

Potilaiden kannalta ongelmallista on varmasti vielä kauan se, että potilaiden ei ole tarkoitus asioida hyvinvointialueiden palveluiden käyttäjänä vastaanottokäynnit sivuuttaen eli vaikka ajatus siitä, että potilas kommunikoisi viestintävälineiden välityksellä hyvinvointialueen tarjoaman tekoälytohtorin kanssa, ei ole edes absurdi, se on kuitenkin vastoin sitä, minkälaisena hyvinvointialueet halutaan pitää ja laajemmin, minkälaisena minkäkinlaisen ihmisen asema suhteessa muihin ihmisiin halutaan pitää. Hyvinvointialueiden halu tarjota eri alojen ammattilaisille paikka, jossa he voivat työskennellä, on tietysti hyödyllistä terveydenhuoltoalalta koulutuksensa hankkineille, mutta potilaiden kannalta ongelmallista on esim. se, että näillä ammattilaisilla ei koskaan ole käyttökelpoista valmiutta ajatella potilaiden tilannetta uusiksi sen vuoksi, että hänen oireiluunsa vaikuttavat sääntöjen joukot voivat vaihtua/muuntua jonkin parametroitavissa olevan syyn vuoksi. Vielä tässä vaiheessa epärealistisena, mutta jo horisontissa siintävänä voi kuvitella tekoälyn, joka pystyy kaikessa paljon muistavuudessaan ja lukuisia epävarmuuksia loputtomasti valmiina käyttöön ottavana olemaan kankeilematta mietinnöissään siten kuin paradigmoihinsa, diskursseihinsa ja käytäntöihinsä jämähtäneet terveydenhuollon ammattilaiset, yhdessä tai erikseen.

Tekoälytohtori tulisi sitä toteutuskelpoisemmaksi, mitä rajallisemmalla ymmärryksellä se pystyy palvelemaan erittäin hyvin useita potilaita suoraan. Eihän ihmisenkään tarvitse ymmärtää esim. biologiasta paljoakaan, jotta hän pystyy ymmärtämään, miten uni, ravitsemus, lenkkeily, mentaaliset toiminnot, stressi ym. liittyvät ja vaikuttavat toisiinsa, mutta toki sitä parempaan ja varmempaan ymmärrykseen asioista pääsee, mitä laadukkaammin pystyy avusteitta ymmärtämään tai muistamaan mihinkin mikäkin toiminnallisuus perustuu. Toisaalta, jossain vaiheessa ymmärrettävyyden muodostaminen yhdestä ihmisestä muista ihmisistä johdetun tiedon perusteella voi ajautua jonkinlaisiin epävarmuuksiin, jos ei voida päästä selvyyteen esim. siitä, minkälaiset geenit jollain ihmisellä on ja millä tavoin ne missäkin tilanteessa ilmentyvät. Siltikin, tekoälytohtorin oppivaisuus mahdollistaisi sen, että se voisi potilaan kanssa kommunikoinnin ja potilaan tehtyjen kokeilujen edetessä antaa ohjeita, jotka hienostumisissaan voisivat jossain vaiheessa olla niin hyödyllisiä, että potilas kokee saaneensa riittävän avun, sillä eiväthän kaikki tarvitse tai halua olla superoptimoituja yli-ihmisiä.

Häirinnästä terveydenhuollon ammattilaisille selittäminen on erityisen ongelmallista, koska nykyjärjestelmällä ei ole kummoisempia valmiuksia ymmärtää oikein millään tasolla yksilöistä organisaatioiden erillisiin yksiköihin, miten erilainen häirintä voi vaikuttaa ihmiseen, hänen mieleensä ja hänen metaboliikkaansa, suorasti tai epäsuorasti, viiveellä tai nopeasti. Tästä saataisiin eräs jotakuinkin rajattavissa oleva ongelma-alue tekoälytohtorin kanssa mietittäväksi, johon voisi prosessina ottaa hyvin mukaan myös ihmisasiantuntijoita kunhan asioita olisi ensin esiselvitelty tekoälytohtorin kanssa. Erityisiä haasteita voisi toki aiheutua esim. siitä, että toisinaan häirityksi johtuminen voi johtua siitä, että aivojen tai elimistön toiminta on jollain tavoin tavanomaisuuksista poikkeavaa, eikä tätä poikkeamaa voi välttämättä mittaroida tai kuvantaa sillä tapaa, että löydöksiä voitaisiin verrata johonkin tutkimustietoon ja siten saavuttaa jotain eksaktia, jossa pitäytyä päätelmiä tehdessä tai ideoita nakkaillessa. Joiltakin osin potilasta voitaisiin silti ehkä auttaa kuten vaikkapa resilienssin lisäämisen muodossa, joka voisi kohdistua vaikkapa ravitsemuksen ja liikunnan laadun ja määrien optimoimiseen. Tavallisella ihmispsykiatrilla häirinnän mieleen vaikuttavuudesta keskustelu ei todennäköisesti johda mihinkään hyödylliseen, jos lääkekokeiluja ei lasketa sellaiseksi, vaan saattaapa olla jopa niin huono tsäkä potilaalla, että psykiatri on eräs sellaisista, jotka ovat osana johonkin tiettyyn henkilöön kohdistuvaa häirintätoimintaa.

Juuri se, että tekoäly pystyisi "paketoimaan muodostamastaan tekoälyisestä ymmärryksestä erilaisia ihmisiä varten soveltuvia tietokokonaisuuksia suhteessa ihmisellä meneillään olevaan päätelmän tekemiseen" mahdollistaisi useiden eri ammattilaisten ottaa osaa saman aihekokonaisuuden mietintään ilman, että heidän mielensä tukahtuu kaikesta potilastietojen lukemisen ymmärtämisen yrittämisestä. Toki tekoälyn pitäisi toki voida jotenkin voida muodostaa ymmärrys siitä, mitä joku ammattilainen onkaan miettimässä, mutta toisaalta samankaltaisten ammattilaisten kouluttautuneisuuden samankaltaisuus tarjonnee jonkinlaista lähtökohtaa heidän ammattiryhmälleen kohdistettavan tietokokonaisuuden muodostamiselle. Häirinnän kohteena olevahan voi esim. käyttää lenkkeilyä mielensä hyvinvoinnin paranteluun, mikä taasen aiheuttaa tarvetta pitää huolta ravitsemuksestaan ja lenkkeily itsessään voi aiheuttaa esim. rasittumia, joita varten on jo keksitty mm. fysioterapeutien koulutus. Miksi ihmeessä potilaan pitäisi aina erikseen selittää samoja asioita, kenties jotain oleellista vahingossa unohtaen, kun tekoäly voi generoida sopivia tietokokonaisuuksia, joita se voi höystää animaatioilla ja muilla ymmärrettävyyttä avustavalla? Tekoäly voisi toimia myös kolmantena osapuolena vastaanottokäynneillä esim. tiedonhaun osalta, jottei tarvittaisi uutta vastaanottokäyntiä sen vuoksi, että ihmisasiantuntija ei juuri sillä kertaa osannut ottaa johonkin asiaan paremmin kantaa.

Toisin kuin ihmisten, koneiden, laitteiden ja ohjelmistojen ei tarvitse välittää kellonajoista, joten ne voivat esim. käsitellä dataa vaikka öisin ja informoida, päätelmiensä kulkua samalla selitellen, minkälaisia toimenpiteitä potilaan suhteen pitäisi tehdä tai mitä kannattaisi kenties pikaisesti kokeilla, jotta hänen häirittynä olemisen tuntemuksensa eivät aiheuttaisi lisäkomplikaatioita ja oireiluja, jotka monimutkaistavat oirekokonaisuuksien ymmärtämistä ja siten edes jonkinasteisen parantumisen mahdollisuuksia. Häirintähän on siis yleensä eksogeenistä eli ihmisestä ulkoista, vaikka se hänessä vaikuttaakin, joten "loppuun asti parantuminen" ei täten välttämättä olisi mahdollistakaan ellei tekoälyllä ole esim. mahdollisuuksia nostaa ja laskea sitä siltaa, jonka kautta potilaan häiritsijät tapaavat kulkea.

Häirityksi tulleen tai sellaisena olevan kannalta olisi tietysti ongelmallista, jos uutisissa paljon olleiden terapiatakuiden ja mielenterveyspalveluiden lisäämisen eräänä tarkoituksena on saada lisää selvyyttä siitä, miten minkäkinlainen häirintä toimii, sillä kun useammat hakeutuvat mielenterveyspalveluiden luo ja niissä on enemmän ihmisiä vastaanottamassa, joka puolelle Suomea levittäytyneinä, sitä nopeammin ja useamman ihmisen osalta vertailtavasti häirinnän toimivuudesta saadaan selvyyttä. Onhan toki naiivia luulla, että terveydenhuoltoalalla työskenteleminen tarkoittaisi sitä, että henkilö on rehellinen, varsinkin jos kokonaisia terveydenhuollon yksiköitä voi rektytointi- ja onboarding-käytäntöjen vuoksi olla ikään kuin pilaantuneita sillä tapaa, ettei siellä monikaan ensisijaisesti potilaiden etua ajattele. Tämä pilalle mennyys voi ilmetä esim. siinä, kuinka otetaan vastaan toimenpide-ehdotuksia ulkopuolisilta tai annetaan tietoja potilaasta näillä ulkopuolisille. Se, mitä uutisissa sanotaan terveydenhuoltoalan henkilöstön luotettavuudesta, on paljolti hämäystä ja sen yleisen luulon ylläpitämistä, että "nämä mitkä jäivät tällaisista teoista kiinni, ovatkin sitten ainoita vilpillisiä", vaikkei näin olekaan.

Jos tekoälytohtoria käytäisiin kehittämään häirittyjen ihmisten hyödyksi, pitäisi ehkä lähtökohdaksi ottaa mm. se, että se ei käyttäisi diagnoosiluokitteluja kuin vasta niissä vaiheissa, missä se generoi tietokokonaisuuksia ihmisille, koska se jos käyttää omassa "ajattelussaan" sellaisia, siinä voi olla vähän samankaltaista ajatteluun vaikuttavuutta kuin jos ihminen tulee saaneeksi tietoonsa jonkin asian nimen, jota hän on aiemmin ajatellut enemmänkin emotionaalisen älykkyyden avulla ja vähän sumeasti, nimen kiinnittyminen tuohon johonkin saa ajattelun sen osalta käymään fakkiutuneemmaksi. Siitähän on ollut monenlaista polemiikkiäkin, kuinka esim. psykiatriset diagnooset eivät todellakaan ole mitään tarkkarajaisia ja ihmisiä kaikissa tilanteissa hyvin luokittelevia, eivätkä ne edes aivokuvantamisten perusteella ole samoista etiologisista syistä johtuvia, joten mitäpä tekoälykään pitäytymään liian yksinkertaisissa ihmisluuloissa.

häirinnän tarkoituksista toisaalla kerrottuna

(tekstikatkelmaa: Työttömyyden aikaa, "Syitä ja motivaatioita häirinnälle")

Mahdollisia syitä häirinnälle, jota on monen muunkinlaista kuin sarjoja yksittäisiä, selkeästi erottuvia tekoja, ovat mm. vaikuttamisen harjoittelu, antiesimerkkinä käyttäminen syrjäytymisprosessia kiihdyttämällä, poliittiset syyt, yhteistoiminnan harjoittelu, pelillisyys, koventuneet asenteet, neuraaliverkkojen harjoituttaminen, tietoteknologia-avusteisen häirinnän automatisointi, "kun kerran aloitettu, niin eihän sitä keskenkään viitsi jättää"-asenteet, mielen toiminnan opiskelu, muiden huijaaminen osallistumaan häirintään, häirintätoiminnan skaalattavuuden valmistelu, ihmiskonversiot (lisää häirintään osallistujia mukaan), yhteiskunnan penetraatiotestaaja (saako virallisia tahoja muuttamaan häirintään väheksyvästi suhtautumistaan) ja sometestaaja (saako häirinnästä kertovaa viestintäänsä ihmisten luettavaksi ja eteenpäin levitettäväksi).

(tekstikatkelmaa: Vohkare 4, "Häirinnän tavoitteita ja keinoja")

Eksekutiivisten toimintojen häiritseminen. Monesti tärkeässä asemassa ohjailtaessa jonkun yksilön ajatuksellista tai toiminnallista käytöstä, koska kohdeyksilö ajautuu lähemmäksi moodia, missä hän tekee valintoja ja suoritteita jo opittujen skriptien ja muodostuneiden assosiaatioverkostojen signalointien pohjalta.

Muistuttavien, laukaisevien ärsykkeiden pohjustus. Junnaamalla ehdollistettuja tai joskus jopa taktisen nokkelasti aiheutetut ankkurit (NLP-terminologiaa), joilla saa kohdehenkilön tietynlaiseen mieleentilaan, kokemuksen muistamisen valtaan tai tuottamaan tietynlaisen reaktion, ovat mitä tavanomaisempia keinoja ohjailla jonkun henkilön käytöstä ja ajatuksia.

Muistojen tuhoaminen, unohduttaminen. On liiankin tavanomaista, että ensin nostetaan mielestä esiin jotain menneitä tapahtumia, annetaan kohdehenkilön jonkin aikaa lämmitellä niitä enemmänkin esiin ja sitten kytkeä tilanteeseen mukaan jotain erittäin ärsyttävää, joka jättää haitallisia muistijälkiä aiempiin muistoihin kytkeytyvästi. Eksekutiivisten toimintojen (muistitoiminnot, päättelykyky ym.) samanaikainen tai edeltävä häiritseminen on tavanomaista.

Aivojen välittäjäaineiden kuluttaminen. Koska muistot ja hienoiset emootiot aiheuttavat kaikki aivojen välittäjäaineiden kulumista, voi häiritsijöitä houkuttaa ajatus sellaisten "assosiaatioklustereiden" luomisesta, jotka pysyvät mahdollisimman pitkään aktiivisina, ajatukset toinen toisiaan uudestaan ja uudestaan herätellen, "kunnes dopamiinit on lopussa ja glukoosistakin alkaa olla puutetta". Tilastollistaminen ja analysoitavuus. Jotta yksilöä voi ohjailla missään määrin, häntä on vähintäänkin monitoroitava eri yhteyksissä siten, että kerätään johonkin tietokantaan määritettyjen mallien pohjalta dataa kohteesta. Tätä dataa voidaan sitten hyödyntää mm. tilastollistamisessa ja analyysissä.

Neuraaliverkkojen harjoituttaminen. Koneoppimisessa ja kognitiotieteissä neuraaliverkot ovat malleja, jotka voivat olla valmiiksi opetettuja tai itseoppivia, niitä voiden hyödyntää esim. sen arvioimiseen, mitä tuhansista, sadoista tai kymmenistä vaihtoehtoista joku henkilö tulee valitsemaan (esim. reittivalinnat tai tuotteet verkkokaupassa). Häirintäkäytössä niiden avulla voidaan järjestää häirintätapahtuma ennalta sinne mihin (tai mitä kautta) kohdehenkilö todennäköisimmin tulee kulkemaan. Itseoppivia neuraaliverkkoja voi ajatella voitavan huijata niin paljon, että niistä ei ole enää hyötyä kenellekään, valmiiksiopetettujen voidessa olla niin vajaasti toimivia, että kohdehenkilö pääsee ajoittain pälkähästä.

Goldbergin kone -ohjailu. On luotavissa sellaisia suggestioihin pohjautuvia ohjauskeinoja, joiden avulla saadaan joku henkilö esim. kulkemaan pitkänkin matkaa täsmälleen tietyistä reitin pisteistä toiseen tiettyyn pisteeseen ja toimimaan tuon kulkemisen aikana vähintään suurinpiirtein tietyllä tavalla esim. sanankäytön ja elekielen osalta.

Olipa aiheellisen höykytettävyyden kohteena vaikkapa koululaitos, terveydenhuolto, parlamentaristinen järjestelmä tai jokin muu mihin politiikan näkyvämpien hahmojenkin oletetaan ottavan painottavasti kantaa, ei tällaista höykyttelyä sellaiseksi haluta päästää, että annettaisiin joka viikko kehkeytyä jotain uudenlaista kantaa otettavaa, joka ei edes saisi sovitetuksi yhteen aiempien lausuntojen kanssa, sillä johan se aiheuttaisi argumentoijillekin valtavasti muistikuormitusta ja siten vaikeutti taktikoida viestintäänsä eri toimijoiden kanssa. Koska monet tahot osaavat tunnistaa seuraamukset sekavaksi käyvän höykyttämisen käytölle, tajuavat he tahoillaan rajautua aiheisiin, joista puoltajansa osaavat sujuvasti viestiä ja jotka limittyvät myös muiden pelikentällä toimivien merkittävien tahojen viestinnällisiin haluihin. Lukeva ja tavallaan omine päätöksineen esim. netissä viestivä yleisö saattaa toisinaan nostella "viestitauluillaan" joitain näistä turvallisemmista aiheista poikkeavia aiheita ja asioita muiden huomioitavaksi, mutta nämä ovat todennäköisesti helposti absorboitavissa merkittävämpien tahojen viestintään ilman, että lehdistön kautta viestimisen strategiaa tarvitsisi kummoisemmin muuttaa. Yleisössä oleminenhan ei tarkoita edes koulutetumman väen piirissä sitä, että kovinkaan helposti vaivauduttaisiin ottamaan kantaa erilaisemmalla tavalla kuin mitä on jo laiteltu esille lehtien sivuilla ja otettu puheeksi enemmän tunnetuista podcasteissa ym., sillä ei heidän kenties tuhatpäinen seuraajalaumansa viitsisi kovin helpolla muuntua ymmärtämään, miksi heidän täytyisi osaltaan ryhtyä mobilisoimaan muita ihmisiä, jotta jokin uutisissa olevasta eroava tulisi yleisemmin tunnistetuksi.

Medialla on satojen vuosien kokemus jonkinmoisena annostelijana ja bufferina olemisesta, sekä ainakin näennäisesti eri osapuolten huolien ja mietteiden huomioimisesta, joten jos konsensuksena on että, että esim. muutamalla valehoitajalla ja -lääkärillä saadaan annettua vaikutelma, että muuten terveydenhuollossa on oikeastaan kaikki aika lailla hyvin työntekijöiden käytöksen ja toiminnan osalta, niin sitten pitäydytään siinä, eikä sellaista kukaan esim. poliittinen taho tai työnantajien/työntekijöiden etujärjestö haluta käydä suuremmin kumoamaan mielikuvana. Olisihan se vallan erikoista, jos vaikkapa YLE kävisi selvittelemään tarkemmin, minkälaisia kanteluita kansalaiset ovat tehneet ja tekemään mm. sen perusteella arvioita siitä, minkälaisia tapahtumia ja suhtautumisia on varmastikin ilmennyt paljonkin, mistä mikäkin juontuu ja mihin päätöksentekoon mikäkin mahdollisesti kytkeytyy. Yhteiskuntarauhan ja esim. lääkäreiden erilaisiin yhteiskunnallisesti tai paikkakuntaisesti merkittäviin asioihin käytettävyyden uskottavuuden kannaltakin täytyy pitää yllä iilluusiota esim. siitä, että kun lääkäri/psykiatri esittää näkemyksensä koulu-uhkaajan psyykkisestä tilasta, se kuulostaa aiempien median tekemien selvittelemättömyyksien vuoksi ihmisille siltä, että se mitä lääkäri sanoo, on varmastikin totta ja laadukkaaseen lääkärintyöhön perustuvaa.

Vaikka "julkisuus" ei enää nykyään tarkoita sitä, mitä joskus aikoinaan, kun internetiä ei oikeastaan edes vielä ollut, ihmisten tottumukset ja muiden käytöksen alitajuisen arvioimisen aiheuttama myötäilevyys saavat silti aikaan sen, että julkisuus otetaan joksikin yhteiseksi ja jota on vain yksi, vaikka yksilö voikin kokea kuuluvansa useisiinkin kymmenien tuhansien ihmisten yhteisöihin, joiden käymissä keskusteluissa "julkisuuteen" viittaavuus sekoittuu erottamattomasti keskusteluun, joka "ei ole noussut julkisuuteen asti". Joillekin neurologisesti poikkeaville ihmisille sanan "julkisuus" käytön epäileminen voi olla luontevaa, mutta monille "neurotyypillisille" on jokseenkin itsestäänselvää, että jos jotain ei päädy "julkisuuteen", ei se sitten niin kovin tärkeää olekaan. Tähän ihmisten oletetun laajalti käyttämään tärkeän / ei-tärkeän jaottelun varaan monet erilaiset toimijat viestintänsä, strategiansa ja kenties joltain suojassa olevuutensakin paljolti perustavatkin jatkaessaan esim. edustamansa organisaation, instituution tjm. hyväksi työskentelemistä. Onhan kuitenkin kaikenlaisia toimijoita, jotka tekevät päätöksiä heidän puolestaan julkisuudelta ja medialta suojassa, jottei sentään heidän tarvitse käydä miettimään kaikenlaista ylimääräistä imagoseikoista käytäntöjen muodostamiseen ym.

Toimittajien ja heidän edustamansa mediatoimijan, sekä media-alan vaikuttavuus ei ole kuitenkaan koskaan sellaista tasoa, että jutun kohteena oleva taho kävisi jo ensimmäisestä "varoituksesta" muuntamaan toimintatapojaan, mikä väitteenä pitänee sitä paremmin paikkansa, mitä varautuneempi kohteena oleva taho on kaikenlaisiin maineriskeihin. Lehtien toimituksissa ymmärretään kyllä olla "hyökkäilemättä" liiaksi ja liian usein, koska silloin jo tavalliset lukijat tajuaisivat niiden taktisten resurssien vajeet ja käytettyjen keinojen "mekanismit". Luotettavana tahona ja hyväksyttävänä viestintävälineenä olevuuden hyväksyttävyydellä eri tahoille on merkittävyytensä myös mediatoimijan taloudellisten rajoitteiden ja pääsyoikeuksien kannalta (tilausmäärät, mainostaminen, kutsut konferenssien takahuoneisiin ym.). Vaikka monet tahot, joihin valtavirtamediakin lukeutuu, ovat tavallaan "kasvaneet yhdessä", jonkinlainen status quo murtuisi, jos media kävisi sillä tapaa hyökkäileväksi, että esim. jokapäiväinen lehti tuntuisi lukijoista siltä, että jokapäiväinen ei enää olekaan erillinen teoksensa, joka mahdollistaa sekä sen ääreen rauhoittumisen, että enemmän huomiota herättävien juttujen sisäistämisen ilman välttämättömyyttä tunnistaa aiempien lehden numeroiden olleen tarkoitetun jotain tahoa vastaan olemisen valmistelua lukijan mielessä.

Jotkin terveydenhuollon tilasta juontuvat julkisen keskustelun aiheet kuten "terapiatakuut" ovat hyväksyttävää aihetta monipäiväisen mediassa esille ottamisen aiheeksi, kenties useine eri näkökulmineen, sillä perusteet tällaiselle saavuttavat ihmisiä jokseenkin hyvin ja ihmiset kokevat tajuavansa, että kyse ei ole asiasta, jonka voi korjata lyhyessä ajassa. Siitä saa myös aiheen, jonka varaan monen eri tahon, yksityishenkilöistä yhdistyksiin ja mediatoimijoista etujärjestöihin, voi laskea puoltavien tahojensa lisähankinnan. Ongelmallista tai kummallista, jompaa kumpaa, on se, että kun jokin sellainen kuin terapiatakuu merkityksineen ja muineen tulee niin monen ihmisen tajuttavaksi, jossain määrin, jollain tapaa, ei siihen samaan millään saada ympättyä kaikenlaista muuta, mikä hyödyttäisi potilaita/asiakkaita. Tämä taas johtuu ihmeellisesti helppoudesta pitää tästä jostain "julkisuudesta" paljolti kokonaan poissa "samaan aikaan olemasta" (kokijan mielessä ajateltavana olemasta) sellaisia aiheita, jotka liittyisivät kokonaisvaltaisempaan ihmisen huomioimiseen, tutkimiseen, hoitoon ym. kuten digitaalisuuden hyödyntäminen, muiden terveysalan toimialueiden merkittävyydet kuten ravitsemusseikat, lääkärien ja asiantuntijoiden laatuisuus eri kohdin hoitoprosesseja, koulutuslinjojen aiheuttamat osaamattomuudet, mieltymykset ja tietämättömyydet asiantuntijoiden päivittäisessä työssä ym. Juurikin myös sellaisia asioita, joita esim. hyvinvointialueiden valtuutetut ja hallitukset eivät kummoisemmin huomioi juuri missään vaiheessa, ellei ole kyse monivuotisen strategian pikaisesta hyväksymisestä, joka ei monelta taholta tehdyistä mielipidetiedusteluista huolimatta tullut "koskettaneeksi" mainittuja asioita ehkä ollenkaan. Jonkinlaista "napinaa" ja valitusta asioiden tiloista voi somesta löytää, mutta so what, sillä nehän jysähtävät etenemisien osalta aloilleen muutamien kommenttien jälkeen, koska harvempi viitsii käyttää edes "share"-painikkeita.

Jostain syystä ihmiset elättelevät toiveita ja luuloja, että jollain tietyllä alalla meriittejään luoneet ihmiset, olisivat juuri kyseisen alan kehittämisen ja siihen kantaa ottamisen kannalta hyvä valinta esim. eduskuntavaaleissa tai aluevaaleissa, joista tosin jälkimmäisessä tapauksessa heidänlaisensa siivottiin pois, koska he olivat liian tietäväisiä alasta, johon liittyen olisivat päätöksentekijöinä. Saattaapa olla pitkä lista urahistoriassa kaikenlaisia toimielimissä olemisia ym., jotka ikään kuin puoltavat sitä, että heidän panostuksellaan jotain edistystä saadaan aikaan, mutta todellisuudessa ja paljolti edustamastaan poliittisesta puolueesta riippumatta, rajat tulevat kyllä vastaan sille, kuinka pitkälle tällainen henkilö tohtii mennä uudistamispuheissaan, sillä kyllähän monessa poliitikossa on kuitenkin yrittäjyysmyönteisyys jossain mieleen kätkeytyneenä eli jostain ilmaisesta tai lähes ilmaisesta ei pidä tehdä liian hyvää. Tämän vuoksi moni kansanedustajakin on oikeastaan vain jonkinlainen slotin käyttöönsä varaaja, jottei joku, kenties "vääränlainen", ottaisi sitä haltuunsa. Se, että politiikassa säädetään jotain parametreja, joilla on paljoon vaikuttavuutta ja joita kohtaan joku tai jotkut voivat näennäisesti esittää vastustuksensa tai varauksensa, on paljolti osa työnkuvaa, johon poliitiikkona oleminen kuuluu. Kymmenet vuodet voivat kulua ja niiden aikana käydään monenlaista väittelyä siitä, näennäistä ja todellista, mikä parametrin säätö mihinkin vaikutti ja koska kaikenlaista säätelyä on ollut niin paljon, ei "tavallinen kansalainen", saati joltain erityiseltä osin vähän valveutuneempikaan helpolla hahmota, miltä osin ja mihin aikoihin kohdistuen muutoksien vaikutuksissa tai muutoksissa itsessään on hidasta edestakas vekslausta.

Tutkimuslaitoksiin, virastoihin, ajatuspajoihin ja asiantuntijoihin luotetaan ja ei luoteta, riippuen keneltä milloinkin kysytään, mutta se on varmaan helpottavaa poliittisille päätöksientekijöille, ettei aivan jatkuvasti ole paljastumassa, tai siis ainakaan julkisuuteen asti, kovin vahvasti, päätymässä, että jotain ihmiselle haitallista olisi ollut vaikuttamassa jo kymmenien vuosien ajan, mutta sitä ei vain ole tunnistettu. Tai toisinpäin, jokin hyödylliseksi laajalti määritetty, ei sitten oikeastaan olisikaan niin erityisen hyödyllistä, varsinkin kun vuosikymmenien kuluessakaan, ei ole luotu yleisesti hyväksyttyä määritelmää siitä, missä määrin jotain täytyy saada vaikkapa ruoasta, jotta siitä olisi joltain kantilta ajatellen terveydellisiä vaikutuksia. Tässäkin tullaan taloudellisiin seikkoihin, sillä poliittisesti tjm. rahankierto koetaan itseisarvollisesti hyvänä asiana, jonka virtauksia ei pitäisi hidastuttaa toitottamalla jotain sellaista kuin "ravintolisien käyttö kasviksien ja vihanneksien syönnin sijaan ei välttämättä aiheutakaan erityisempää merkittävyyttä, sillä kaikenlaiset ehkät, kentiekset ja mahdollisestiset ovat niin paljon esim. kasviksien ja vihanneksien hyötyjä luonnehtivaa, etteivät asiantuntijat ja koulutusjärjestelmäkään osaa muodostaa niiden osalta varmoja, stabiileja näkemyksiä".

Puolueidensa valtuutettuina, kansanedustajina, ministereinä ym. vaikuttavissa asemissa olemisien pitäisi kai tarkoittaa sitä, että valtiollisen tason päätöksenteon ja oppositiossa toimimisen kanssa pitäisi pystyä kulkemaan jonkinmoisessa synkronissa myös paikallisilla tasoilla vaikuttamisen kanssa, useilla paikkakunnilla. Siihen vielä lisäksi hyvinvointialueiden hallituksissa, Sitrassa, THL:ssä ja ties missä toimimiset. Eli kun hallitusvastuussa ollessa suunnitellaan lainsäädäntöä, ei kai pitäisi olla mahdotonta koordinoida puolueen, sidosryhmien ja myötäilijöiden toimintaa siten, että saataisiin vaikutettua asioiden sujuvuuteen laajalti, monipuolisesti ja yksityiskohtaisestikin. Silti sitä on luettu sanotun, että "ei meillä täällä [jossain] ole sellaista päätösvaltaa, että saisimme määrättyä, mitä "kentällä" tapahtuu (esim. terveydenhuollossa), mikä johtunee jossain määrin siitä, että "isojen linjojen" säätäminen ja jo olemassa olevan lainsäädännön kiristäminen, on sillä tapaa "turvallisempaa" poliittista työtä, että sellaisista käytävä julkinen keskustelu pysyy mukavan karkeissa aiheiden ja aiheiden syvyyksien rajoissa, että moiseen on helppo valmistautuakin.

Siitähän voisi seurata jotain hyvääkin, että aloittava hallitus ottaisi asiakseen käydä asiantuntija-avusteisesti miettimään, miten terveydenhuoltoa pitäisi muuttaa, että määritetynlaiset kuvitteelliset (tai todelliset) henkilöt voisivat tervehtyä tietyistä lähtökohdista ja pitää yllä terveyttään omin neuvoin, ja minkä jälkeen vasta käytäisiin arvioimaan, minkälaisella aikajänteellä lainsäädäntö pitäisi saada muuttumaan, millä tavoin terveydenhuollon työskentelyä pitäisi muuttaa, miten tietojärjestelmien pitäisi kyetä palvelemaan tavoitteita ja erityisesti, miltä osin terveydenhuollossa työskentelevien pitäisi myöntää, että he ovat tehneet monet asiat aivan väärin, pieleen ja huonosti jo kymmeniä vuosia ja täten aiheuttaneet potilaiden tutkimisiin paljon viiveitä ja erheitä.

Joku voisi toki väittää, että tällaiseenhän on pyritty jo koko sote-uudistuksen ajan, mutta siinä on merkittävänä rajoitteena se, että vaikkei sanaa "medikalisaatio" olekaan huudeltu joka välissä, silti tuota muutosta on ohjannut konsensus siitä, että peruslaatuista pitää olla tai vähemmän. Käytännössä kun potilaan tutkimisia perusterveydenhuollossa tavallaan keskeytetään väärissä kohdin, niin varmastihan siten saadaan aikaiseksi vaikkapa vanhustenhoidon kuormittumista, hoitohenkilökunnan pulaa ym. sitten joskus useita vuosia myöhemmin. Erityisen ongelmansa aiheuttaa sekin, että monet terveydenhuoltoalan henkilöstöstä ovat jo nuoruudessaan totutettu katukuvissa näkyvien ongelmallisten ihmisten vaikutuksella siihen, että ei kaikkien ihmisten tarvitsekaan "pelastua", mikä asenteena ilmenee esim. hällävälinä, töykeytenä tai jonain muuna ihmisarvoa vähättelevänä suhtautumisena esim. potilastyössä. Tietenkään kukaan ministeriötasolla ei kehtaisi sanoa, että kylläpä ne siellä lääkärintyössään ovatkin ilkeitä ihmisille, joten terveydenhuollon huonosti toimivuus pystyy senkin vuoksi jatkamaan normina olevuuttaan.

Ei ihmisellä tarvitse olla mitään sen kummempaa kuin vaikka tyypillistä ajautua yön jälkeen metabolisesti laiskemmalle tasolle ilman omaa syytään ja mistä hän pääsee takaisin normaali+ - tasolle tehokkaan lenkkeilyn avulla, mutta joka ymmärryksenä ei tule selväksi lääkäreiden avun vuoksi, vaan yksilön itsensä vuoksi, hänen pyrkiessään tuntemaan itsensä paremmin. Siinä vuosien kuluessa hän voi ehtiä käymään tavallaan ihan turhaan psykiatreilla, erilaisilla muilla lääkäreillä. psykologilla, fysioterapeutilla, monilla sairaanhoitajilla, ravitsemusterapeuteilla ja vaikka missä, vaikka olisi alunperin riittänyt, että yksi lääkäri olisi ymmärtänyt ihmistä oliona enemmän kuin esittää ymmärtävänsä. Kykynemättömyyden myöntäminen on suomalaiselle lääkärille vain kovin vaikeaa, mikä johtuu siitäkin, että terveydenhuoltojärjestelmän eräs tarkoitus on olla myös työllistävä, joten jos jotain viivästyy potilaan kannalta, eihän se esim. lääkäreitä haittaa mitenkään, kun eivät lehdetkään henkilöivästi sellaisesta kirjoita, jos ollenkaan. Aamupäivällä muutama potilas hyvinvointialueen palveluksessa ja lähempänä iltaa yksityisen lääkärikeskuksen palkkalistoilla ja niin poispäin.

Jokuhan voisi jopa kysyä, että mitä esim. SDP:n pääministeri ja ministerit olisivat merkinneet hyvinvointialueiden ylilääkäreille, päälliköille ja muille tärkeille, jos poliittiset päättäjät olisivat yrittäneet vaikuttaa heidän työhönsä yleisesti hyväksytyksi runnottuja korona-perusteita enempää? Olisivatko kenties kahvihuoneissaan naureskelleet sille siivooja-Sannalle, että ottaa takkinsa ja menee leikkimään naisvaikuttajaa vaikka jonnekin kansainvälisille areenoille ja antaa heidän tehdä työnsä kuten ennenkin? Eipä kai, sillä de factonahan on, että SDP on edelleen paljolti työväen puolue, joka asettaa terveydenhuollon työllistymisen, vajaalaatuisenakin, potilaiden edun edelle, minkä kaikki oleelliset osapuolet joka tapauksessa tietävät. Ja jos tuleva hallitus muodostuu Perussuomalaista, Kokoomuksesta ym., ei näillä ole edes imagon kannalta tarpeen yrittää vaikuttaa mitenkään "syvällisemmin".

Yhdelle henkilölle voi terveydenhuollossa asioidessa tapahtua asioiden käsittelyn etenemistä, joka ilmenee kohdattujen henkilöiden määrän lisääntymisenä, joitakin kenties useampaankin kertaan, mutta joukko useampaan kuin yhteen asiaan vaikuttavuuksia voi jäädä terveydenhuollon asiantuntijoiksi, avustajiksi ja erityisosaajiksi luonnehdituilta huomioimatta, tutkimatta ja miettimättä vuosikymmenenkin ajan vaikka potilas itse olisi kuinka aktiivinen terveyteensä vaikuttavien asioiden esiselvittelijänä, parempia näkemyksiä mahdollistavien vastauksien antajana ym. Viimeisintä tutkimustietoa ei todennäköisesti hyödynnetä monessakaan, josko missään kohdin.

Psykiatreja, lääkäreitä, psykologeja, sairaanhoitajia, joitakin terapeutteja kuten ravitsemusterapeutit ja fysioterapeutit ym. tulee kohdanneeksi, mutta määrällisyys ei tarkoittaisi sitä, että kyseessä täytyisi olla vaikeasti moniongelmainen tapaus, vaan potilas voi aivan hyvin olla esim. pari viikkoa silloin tällöin yhteen menoon erittäin hyvävointinen kaikilta osin, eikä kenellekään muullakaan olisi tähän mitään vastaansanottavaa. Silti, jotain olisi kuitenkin vaikuttamassa sillä tapaa, että esim. mentaalinen ja fyysinen jaksavuus on koetuksella, millä sitten on kaikenlaisia seuraamuksia ja jonkalaista ei sitten ymmärretä etiologioiden eli syiden osalta, koska ei niitä riittävästi edes mietitä. Mukaan päätyy unenlaadun ajoittaista heikentymistä, sosiaalisen kanssakäymisen hetkellisiä, ehkä pidemmänkin ajanjakson kestävää, heikentymistä, nivelvaivoja, päättelykyvyn toisinaan lomille lähtöä ym.

Potilas itse kokee kykenevänsä runsaan itsetarkkailun, kirjaamiensa huomioiden, taulukointiensa ym. avulla tekemään rajauksia ehdotuksiksi, mitä olisi syytä tutkia, mutta terveydenhuolto instituutiona, koulutuksesta tutkimustiedon käyttöön ja alan työntekijöiden viitsivyydestä luotaan pois hätistelevyyteen, ei ole halukas muuntamaan paradigmojaan ja käytöntöjään potilaan eduksi, vaan vastustaa Potilasvakuutuskeskuksen, Valviran, potilasasiamiehen ja kaiken mahdollisen avustuksella sitä, että potilas saisi tavoitteitaan läpi ja käyttöön.

Ajan kulumista terveydenhuollossa

(päiväyksittä ja "siirtymäaikoja" mainitsematta esim. seuraavanlaisesti ja missä siniset indikaattorit symboloivat käydyn keskustelun "syvyyttä" ja siten laatua)

LAB-ammattikorkeakoulun ylläpitämään LAB Focus -blogiin ja LAB Pro -julkaisualustaan on kolmen viimeisen kolmen vuoden aikana ehtinyt kertyä muutama tuhatta kirjoitusta opettajilta, opiskelijoilta, tutkijoilta, asiantuntijoilta ym., joten kirjoitusten aiheiden ja näkökulmien kattavuutta tarkasteltaessa voinee perustellusti olettaa, että puutokset ja vajeet aiheissa ja näkökulmissa kertovat paljon siitä, mihin asioihin ei päivätyössä, projekteissa, kokeiluissa ym. keskitytä ollenkaan.

LAB Focus -blogin luonnehditaan sisältävän kirjoituksia "LAB-ammattikorkeakoulun vahvuusalueiden tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnasta sekä siihen liittyvästä koulutuksesta", jotka "perustuvat tekijän asiantuntijuuteen ja LAB-ammattikorkeakoulussa tehtyyn työhön". LAB Pro -julkaisualusta "julkaisee suurelle yleisölle tai oman alan ammattiyhteisölle suunnattuja artikkeleita, jotka voivat olla mm. katsauksia oman alan opetuksen kehitykseen, hankkeiden kuulumisia tai perusteltuja kannanottoja ajankohtaiseen keskusteluun". Molempien kirjoittajissa voi olla mukana "LABin ulkopuolisia henkilöitä, kuitenkin niin että myös LABin oman henkilökunnan panos näkyy tekstissä".

Kun kyseisen blogin ja julkaisualustan sisältö otetaan yhteiseen tarkasteluun rajauksella, jossa tavoitteena on saada vastaus kysymykseen "millä tavoin näissä julkaistuissa kirjoituksissa ilmenee neljäkymppisen paikkakuntalaisen terveyden ja hyvinvoinnin omatoimisen edistämisen avustaminen", saadaan kirjoituksien otsikoiden ja ingressien perusteella jatkotarkasteluun kirjoitukset lajitelluiksi seuraavanlaisiin selaimen (Firefox) kirjanmerkkikansioihin:

• asiakkaat ja palvelumuotoilu
• yrityksen kehittäminen
• yritys asiakkaillepäin
• johtajuus
• kartoittaminen, verkostoituminen
• tulevaisuusnäkymiä
• startup-toimintaa, teknologiakarttaa, innovointia
• oppiminen, opiskelu, knowledge service
• ihmiset työelämässä, työnhakijoina
• huomioita hyvinvoinnista
• liikunta, liikkuminen
• sote-kehitys
• yhteiskehittäminen, osallistuttaminen
• peliala, pelillisyys

Valintakriteerien käytön jälkeenkin jatkotarkasteluun asti pääse lähes useita satoja kirjoituksia. Useimmat kirjoitukset varsinkin LAB Focus -blogissa ovat melko lyhyitä ja sisältävät muutaman viitteen esim. artikkeleihin ja LAB-ammattikorkeakoulun projektiin. Molempien kirjoituksissa vilisi paljon sanoja kuten tekoäly, digitalisointi ja hyvinvointiteknologia. Huomioiduksi tulevat työntekijöiden perehdyttämisen merkitys, ohjelmistorobotiikka terveydenhuollon apuna, yhteiskehittäminen loppukäyttäjien kanssa, oppimismetodien kelpoisuus, asiantuntijoiden jatkokehittymisen mahdollisuuden tärkeys ym., mutta oikeastaan missään kirjoituksessa ei osuta siihen, mitä tässä lähdettiin etsimään.

Yhteiskehittämisestä hössötetään, tulevaisuudentutkimusta pidetään yleisesti tärkeänä, opiskelijoiden hyvinvointiin pitäisi tietenkin panostaa, startup-toiminta sinänsä on kiva juttu, jossain on jo otettu jotain käyttöön, johtajuuden merkitys varmastikin kasvaa tulevaisuudessa ym., mutta missä ovat kaikki ne jutut, joissa ilmentyisi, kuinka paikallisesti toimivaa, merkittävässä asemassa olevaa hyvinvointialuetta kehitetään siten, etteivät ihmiset jo 30- ja 40-vuotiaina kokisi, että eihän hyvinvointialueella (terveydenhuollon rajoissa) ole heille mitään muuta tarjottavaa kuin pelkkää yksinkertaista palvelua keskinkertaisilla valmiuksilla varustelluin työntekijöin.

Eräälläkin viikolla kokeiltu oma-aloitteesuuttaan, kuinka venäläinen, jotenkuten suomea puhuva psykiatria EKHVA:n mielenterveyspalveluissa pärjää päättelyssä, jossa täytyisi ottaa huomioon lenkkeilyn merkitystä mentaaliseen hyvinvointiin, stressoreiden vaikutusta hetkelliseen ajattelukykyyn, aiempien potilasmerkintöjen vääristymien kasautuvaa vaikutusta asiantuntijoiden päättelyssä, ruokavalioon vaikutettavuutta analysoivilla mobiilisovelluksilla, lääkekokeilun aloittamista tarkkaavaisuuden ja jaksavuuden parantamiseksi ym., mutta hän oli käytännössä joka asian kohdalla sitä mieltä, että ei ole hänen asiansa miettiä moisia, koska kaikki tällainen on "tutkijoiden tehtävää" ja että hän tekee vain erotusdiagnostiikka (eli käytännössä arpoo "sopivia" diagnooseja). Hän toisteli usein sitä, että "ei jaksa", "ei viitsi", "muutkaan psykiatrit". Siinäpä taas osoitusta hyvinvointialueen hallinnon, aluehallinnon, aluevaltuuston ja mikseipä samalla myös kaupunginvaltuuston surkeasta kykenevyydestä vaikuttaa asioihin laadukkasti.

Erotusdiagnostiikka tarkoittaisi sitäkin, että jos potilaalla on hetkellisiä, mutta runsaina absoluuttisina määrinä toistuvia, muiden ihmisten aiheuttamia stressioireita, jotka vaikuttavat mm. hänen muistitoimintoihinsa (https://en.wikipedia.org/wiki/Effects_of_stress_on_memory), sellaista varten ei olisi riittävän "sopivaa" diagnoosia ja täten potilas jäisi täysin ilman apua, sillä ainakin tämän yhden psykiatrin mukaan psykiatrialla on oikeus olla miettimättä asioita. Ei sinänsä ainoa EKHVA:n psykiatri, jonka mukaan "hän tekee vain erotusdiagnostiikkaa". Eräs toinen lisäsi tällaiseen kommenttiinsa vielä senkin, että jos haluaa puhua "henkevistä asioista" voi sellaisista keskustella sairaanhoitajan kanssa. Tämän jälkimmäisen hän sanoi kuin hänen olisi ollut vaikea keksiä, mihin sairaanhoitajia psykiatrian puolella edes tarvitaan. Miten tällaiset "asiantuntijat" pystyvät arvioimaan edes esim. koulu-uhkaajien mielentiloja ja heidän toimintaansa vaikuttaneita seikkoja?

Kuten itse tehdystä konseptikaavioista voi jotakuinkin lukea, kolmen tahon eli LAB-ammattikorkeakoulun, hyvinvointialueen (EKHVA) ja "eriytyneet tahot" (yritykset, hyvinvointialueen osa ym.) pitäisi toimia yhteistyössä, ottaa huomioon loppukäyttäjien, opiskelijoiden ym. kritiikki ja ideat, jotta tehtävä kehitystyö voisi palvella paremmin monenlaisia ihmisiä sillä tapaa, että käyttöön tulisi parempia tutkimusmenetelmiä, omatoimisuuden mahdollisuuksia ym.

Tässä seuraavaksi muutama tekstikatkelma kirjoituksista LAB Focus -blogissa ja LAB Pro -julkaisualustalla, jotka ikään kuin antavat ymmärtää, että kyllä siellä sitten kuitenkin jotakuinkin ajan hermoilla ollaan, vaikka soveltamisten kohdentamisissa onkin paljon vajetta. Niiden jälkeen linkit kaikkiin loppuihin jatkotarkasteluun otettuihin kirjoituksiin.

Digitaalinen kompetenssi sisältää teknisten taitojen lisäksi syvällisempää osaamista, jonka avulla ammattilainen kykenee vastaamaan monimutkaisiin haasteisiin. (https://www.labopen.fi/lab-pro/digitalisaatio-muokkaa-voimakkaasti-...)

Uudet teknologiat, mm. robotiikka ja tekoäly voivat auttaa hoitajapulan ratkaisemisessa, kun hoitajat keskittyvät potilaisiin ja välittömään hoitotyöhön robottien hoitaessa avustavia tehtäviä. (https://blogit.lab.fi/labfocus/tekoaly-ja-robotiikka-soten-palveluk...)

Virtuaaliassistentteja voidaan käyttää myös sosiaali- ja terveysammattilaisten tukena esimerkiksi tiedonhakuprosessien nopeuttamisessa ja asiakaspalvelutilanteissa vastausten suosittelussa ammattilaiselle. (https://blogit.lab.fi/labfocus/tekoaly-auttaa-sosiaali-ja-terveysal...)

Mikäli tekoälyratkaisut on integroitu taustajärjestelmiin eli asiakas- ja potilastietojärjestelmiin tai paikkatietoon, asiakas saa yksilöllistä käyttökokemusta tekoälyn tunnistaessa käyttäjän tilanteen. (https://blogit.lab.fi/labfocus/tekoaly-auttaa-sosiaali-ja-terveysal...)

Terveysteknologialle virallista määritelmää ei ole olemassa, ja usein terveys- ja hyvinvointiteknologia saattavat sekoittua keskenään. Erottelu voidaan kuitenkin tehdä niin, että hyvinvointiteknologiaa ovat pääasiassa kuluttajille suunnatut ratkaisut ja terveysteknologiaa myydään sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajille. (https://blogit.lab.fi/labfocus/hyvinvointiteknologia-tutuksi/)

Nanorobotit uivat suonien sisällä 24/7 ja näin monitoroivat elintärkeitä elimiä koko ajan. (https://blogit.lab.fi/labfocus/nano-ja-mikrorobotit-seka-tekoaly-os...)

Minkälaisia toimijoita Etelä-Karjalassa toimii sote-datan parissa? Minkälaista osaamista sote-datan ympärillä vaaditaan, missä osaamista tarvitaan lisää? Mitä haasteita ja kehittämisen kohteita on matkalla sote-datan hyödyntämiseen ja sillä tehtäviin kokeiluihin ja testauksiin, kun kehitetään uusia palveluita ja tuotteita? (https://blogit.lab.fi/labfocus/etela-karjalassa-kaynnistyi-sote-dat.../)

Ehkä kymmenien vuosien kuluttua erilaiset hyvinvointi- ja elämänhallintasovellukset osaavat varoittaa ja ohjata meitä niin, että ylipäätään tämän päivän sosiaalityölle on vähemmän tarvetta. (https://blogit.lab.fi/labfocus/teknologiaa-sote-alalle-osa-3-kurkis...)

Uudenlaiset riskiryhmille kohdennetut "light"-palvelut, kuten hyvinvointi- ja terveysdataan perustuva terveysneuvonta ja elintapaohjaus osallistavat kansalaista oman terveyden edistämiseen ja ehkäisevät erilaisia kansansairauksia muistisairaudet mukaan lukien. (https://www.labopen.fi/lab-pro/kohti-terveydenhuollon-lahipalveluje...)

Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja systeemisen muutoksen edistäminen edellyttää eri hallinnon alojen ja sektorien rajojen ylittävän yhteistyön vahvistumista ja toimintatapojen uudistamista asiakaslähtöisten palvelujen kehittämiseksi. Systeeminen muutos edellyttää palvelutuotannossa makro-, meso- ja mikrotasoilla tapahtuvaa muutosta ja muutoksen logiikan ymmärtämistä. (https://www.labopen.fi/lab-pro/kestavaa-ja-kokonaisvaltaista-hyvinv...)

asiakkaat ja palvelumuotoilu

• Asiakaskokemuksen merkitys IT-palveluissa – LAB Focus
• Asiakaspolun tutkiminen lisää asiakasymmärrystä – LAB Focus
• Asiakaslähtöinen palvelupolkumalli monisairaiden asiakkaiden kotiho...
• Palvelupolkukuvaus kertoo potilaiden palvelukokemuksista – LAB Focus
• Segmentointi on asiakaskeskeisen liiketoiminnan perusta – LAB Focus
• Digitaalisten ratkaisujen vaikutus asiakkaan saapumisprosessiin – L...
• Digitalisaatio ja tekoäly muuttivat asiakaskokemuksen – LAB Focus
• Vain tietoisuus on rajana tekoälyn hyödyntämisessä asiakaspalveluss...
• Käyttäjäpersoonat ‒ onnistu käyttäjäkokemuksessa – LAB Focus
• Teknologian ja työkalujen hyödyntäminen asiakaspolun kehittämisessä...
• Hyvinvointiteknologiaa on tarjolla, käyttäjät tervetuloa – LAB Focus
• Datan hyödyntäminen asiakaspersoonan mallintamisessa – LAB Focus
• Muotoiluluotaimet palvelumuotoilun työvälineinä – LAB Focus
• Vaikuttava asiakaskokemus sote-alan digipalveluissa – LAB Focus
• IoB – teknologian uusi avaintrendi tutuksi – LAB Focus
• Terveydenhuollon uusien tilojen haasteet käytännössä – LAB Focus
• Tiimimallin avulla asiakkaiden tarpeisiin vastaaminen tehostuu – LA...
• Suunnittelua ja muotoilua tulevaisuuteen – LAB Focus
• Palvelujen suunnittelua, kehittämistä ja tutkimista – LAB Focus
• Palvelumuotoilu ja tiedostamattomat ennakkoluulot  – LAB Focus
• Kurkistus käyttökokemukseen vaikuttaviin psykologisiin ilmiöihin | ...
• Asiakaskokemus digitaalisen markkinoinnin keskiössä | LAB Open
• Palvelujen muotoilua, systeemin suunnittelua vai sittenkin palveluj...
• Muotoilemalla sujuvampia kaupungin palveluja – LAB Focus
• City as a Service- kohti yritysystävällistä kaupunkia – LAB Focus
• Digitaaliset ratkaisut ja demokratia – LAB Focus
• Kaupunkimuotoilutyöpajan fasilitointi ja toteuttaminen lukiolaisten...

yrityksen kehittäminen

• Innovoinnit tukevat alueellista elinkeinoelämää – LAB Focus
• Prosessilouhinnassa lähdetään asiakkaan tarpeesta – LAB Focus
• Toimistoautomaation uudet teknologiat kiinnostavat eteläkarjalaisia...
• Ohjelmistorobotiikasta apua pienyrittäjän arkeen – LAB Focus
• Ohjelmistorobotiikka tulevaisuuden teknologiana – LAB Focus
• Sisälle ohjelmistorobotiikan maailmaan – LAB Focus
• Muotoiluajattelu verkkokaupan suunnittelussa – LAB Focus
• Synteettisen datan mahdollisuudet – LAB Focus
• Tekoälyn käyttöönotto yrityksissä – LAB Focus
• Tekoälyn monet mahdollisuudet – LAB Focus
• Tekoälyä arkielämän liiketoimintaan – LAB Focus
• Mitä tekoälyllä pitäisi tehdä? – LAB Focus
• Miten kehittää tekoälyä eettisesti? – LAB Focus
• Tekoäly sanoo terve! – LAB Focus
• Hiljaisesta tiedosta hyöty irti – LAB Focus
• Digin hyödyntämisen monet mahdollisuudet – LAB Focus
• Tekniset kyvyt IT-toimittajan kivijalka – LAB Focus
• Todelliset kohteet pistepilvestä virtuaaliseen simulaatioympäristöö...
• Lisäarvoa lisätystä todellisuudesta – LAB Focus
• Pilvipalvelut tulevaisuuden teknologiana – LAB Focus
• IoT luo uusia tarpeita tuotekehitysosastoilla – LAB Focus
• Tuottavuusloikka rakennusalle digitalisaatiolla ja tekoälyllä – LAB...
• Aineistonhallinnan malli tukee hankkeessa kerättyjen aineistojen ja...
• Datankeruulla kohti parempaa ymmärrystä – LAB Focus
• Havaintoja Tekoälytöntä vai tekoälykästä -webinaarista – LAB Focus
• Kohdennettua markkinointia sijaintisi perusteella | LAB Open
• Rakennetun ympäristön digitaaliset aineistot | LAB Open
• Pienissä yrityksissä tekoäly voi olla tukiäly | LAB Open
• Small data auttaa päätöksenteossa | LAB Open
• Miten rakentaa ohjelmistorobotti – osallistujien kokemuksia UiPath ...
• Innovaatioita toimistoautomaatioon | LAB Open
• Digital Twin -koulutusta kehitetään LAB-ammattikorkeakoulussa | LAB...
• Käyttökelpoinen digitaalinen kaksonen | LAB Open
• Tila käyttöliittymänä | LAB Open
• Digin hyödyntämiseen vaikuttavat tekijät | LAB Open

yritys asiakkaillepäin

• Mikrovideot yleisön aktivoinnissa – LAB Focus
• Tavoita katsojat YouTube -videoin – LAB Focus
• Verkkosivujen arkkitehtuuri vaikuttaa sivujen elinkaareen – LAB Focus
• Informaatiomuotoilun avulla ymmärrettävämpää viestintää – LAB Focus
• Mitä visuaalinen ilme kertoo brändistä? – brändi-ilmeen rakentamine...
• MUX auttaa yrityksiä digitaalisissa mobiiliratkaisuissa – LAB Focus
• Toiminnallisen internetsivuston luominen – LAB Focus
• Kotiin vietävät palvelut ‒ henkilöstö mukaan kehittämään työtä ja b...
• LAB UX Center – kilpailuetua käyttökokemusta parantamalla – LAB Focus
• Miksi on tärkeää luoda yritykselle brändi? – LAB Focus
• Houkutteleva tuotevalikoima parantaa kuluttajan ostokokemusta – LAB...
• Onko meillä palveluja, jos emme kerro niistä? – LAB Focus
• Terveyspalvelujen tarjoaja sosiaalisessa mediassa – LAB Focus
• Onnistunutta sisällöntuotantoa sosiaaliseen mediaan | LAB Open
• Sosiaalinen media kiireisen yrittäjän näkökulmasta | LAB Open
• How to convince organizations to take user experience seriously? | ...

johtajuus

• Tiedolla johtaminen ja infograafit apuna hyvinvoinnin kuvaamisessa ...
• Tiedolla johtamisen uusi aikakausi on alkanut – LAB Focus
• Visualisoidut skenaariot auttavat hahmottamaan tulevaisuutta – LAB ...
• Suunnitelmallisuus ja luottamus parantavat palaverikäytäntöjä – LAB...
• Strategialähtöisestä osaamisen tunnistamisesta hyötyä työyhteisölle...
• Hallitustyöskentely simulaation aiheena – LAB Focus
• Etumatkaa etsimässä – LAB Focus
• Heuristinen arviointi on ketterä ja hyödyllinen työkalu yritysten t...
• Miten selviytyä tulevaisuudesta? – LAB Focus
• Tulevaisuuden ennakointi strategisena työkaluna Etelä-Karjalan majo...
• Monialaisuuden mahdollisuudet – LAB Focus
• Digi-HTA kertoo digipalvelun soveltuvuudesta sote-alalle – LAB Focus
• Digitalisaatio on terveydenhuollolle suuri haaste – LAB Focus
• Sote-alalle tarvitaan koulutusta tiedolla johtamiseen – LAB Focus
• LAB SoteCampus vahvistaa asiantuntijoiden tietojohtamista – LAB Focus
• Laatujohtamisen kehittäminen edellyttää ymmärrystä nykytilasta – LA...
• Onko kehityskeskusteluille tarvetta nykypäivän organisaatioissa? – ...
• Tulevaisuustaidot tukevat strategisen ennakoinnin ja kestävän kehit...
• Kuntasektorin digitalisaation haasteena on raha ja resurssit – LAB ...
• Digitaalisen transformaation johtaminen teknologiastrategian avulla...
• Liiketoiminnan digitalisointia etätyöpajoilla – LAB Focus
• Pienikin kehittämistyö voi merkitä paljon yrittäjälle – LAB Focus
• Kompleksisuusajattelusta hyötyä johtamiseen – LAB Focus
• Työnantaja, oletko huomioinut etä- ja hybridityön riskit ja mahdoll...
• Digiteknologioiden kartoituksella merkittävä rooli yrityksen suorit...
• Kompleksisuus haastaa johtamisen | LAB Open
• Digitaalinen transformaatio kaupan alalla – toimintamallien muutos ...
• Kohti pelotonta organisaatiota | LAB Open
• Mikroyrityksen digitalisoituminen ilman teknisiä taitoja | LAB Open
• Visioita tulevaisuuden työelämän johtamisesta | LAB Open
• Innovatiivinen oppiva organisaatio | LAB Open

kartoittaminen, verkostoituminen

• Kohti digitaalista palvelukarttaa – LAB Focus
• Tulevaisuuden trendit haltuun teknologiakartalla – LAB Focus
• Teknologiakartta auttaa yrityksiä löytämään toisensa – LAB Focus
• Mitkä teknologiat kiinnostavat Päijät-Hämeen yrityksiä? – LAB Focus
• Robotiikan ja tekoälyn osaamistarpeet Etelä-Karjalassa – LAB Focus
• Luovien alojen verkostoja kutomaan – LAB Focus
• Toimijoiden verkostoituminen auttaa asiakasta – LAB Focus
• Kokemuksia monialaisesta yhteistyöstä LABissa – LAB Focus
• Työkalu amk-opiskelijoiden verkostoitumisen tueksi – LAB Focus
• Alumnit haluavat tavata toisiaan – LAB Focus

tulevaisuusnäkymiä

• Ei tulevaisuutta voi ennakoida – vai voisiko sittenkin? – LAB Focus
• Tulevaisuusajattelun ja ennakoinnin aamupäivä – LAB Focus
• Älä unohda ihmistä tulevaisuuden ennakoinnissa – LAB Focus
• Digitalisaatio muokkaa voimakkaasti tulevaisuuden osaamisvaatimuksi...

startup-toimintaa, teknologiakarttaa, innovointia

• Kyky nähdä toisin eli radikaali luova ajattelu – LAB Focus
• Luovuus ja volitio kokeilevan kehittämisen rakennusaineina – LAB Focus
• Tutkimus, kehitys ja innovaatiotoiminnan esittelyä Mikä TKI? -näytt...
• Ketterästi uutta kohti – LAB Focus
• Rohkeat prototyypit vievät kehitystyötä eteenpäin – LAB Focus
• Rohkeasti kehittämään tulevaisuuden osaamista hyvinvointiteknologia...
• Näin kehitettiin Kokeilumestari-toimintamalli – LAB Focus
• Innovaatioagentit opiskelijayrittäjyyden asialla – LAB Focus
• Innovoinnilla opiskelijalähtöisyyttä yrityspalveluihin – LAB Focus
• Kokeilemalla haetaan kehittämiselle suuntaa – LAB Focus
• Kokeileva kehittäminen | LAB Open
• Viisaus lisääntyy kokemusten kautta | LAB Open
• Innovaatioekosysteemejä ja kokeiluympäristöjä – eli mitä? | LAB Open
• Startupien selviytymistekijät ja kaupallistaminen – LAB Focus
• StartHubin Online Accelerator auttoi startupeja verkossa – LAB Focus
• Startupit kaupallistamisen väylänä – LAB Focus
• Idearace-liikeideakilpailu yhdisti yrittäjiä ja opiskelijoita – LAB...
• Mitä muu työelämä voi oppia startup-maailmasta? – LAB Focus
• Startup-yrityksen kasvu tehokkailla kasvuhakkeroinnin menetelmillä ...
• Mikrorahoituksen tärkeys opiskelijatiimeille – LAB Focus
• LABin Lappeenrannan kampuksen opiskelijalähtöisten yritysideoiden m...
• Yksinyrittäjien ja mikroyrittäjien elinvoimaisuuden edellytykset – ...
• Tiimiyrittäjien tilaremontilla nostetta opiskelutehoon – LAB Focus

oppiminen, opiskelu, knowledge services

• Oppimisanalytiikkaa osaksi ammattiin opiskelua – LAB Focus
• Mikro-oppimisesta tehoja organisaation toimintaan ja osaamisen kehi...
• Mikro-oppiminen rikkoo totuttua kaavaa ja tekee uuden oppimisesta h...
• Flipataanko yhdessä? – LAB Focus
• Virtuaalitodellisuus osana perehdytystä – LAB Focus
• Sairaanhoitajakoulutuksen suursimulaatioiden rantautuminen Lahden k...
• Lääkehoidon simulaatiot Lahden kampuksella – LAB Focus
• Harjoitteluun sisältyvä reflektiotyöskentely tukee opiskelijan amma...
• Hyvinvointiteknologian testausta sosionomiopinnoissa – LAB Focus
• Learning for future using new virtual simulation environments – LAB...
• Älyteknologia tutuksi simulaatiotilassa – LAB Focus
• Teknologia- ja innovaatio-osaaminen sosionomikoulutuksessa – LAB Focus
• Etäopiskelussa hyvää on vapaus valita opiskelupaikkansa | LAB Open
• Haetaanko mikro-oppimisella vain osaamisen pikavoittoja? – LAB Focus
• Saavuttaako video verkkokurssin opiskelijat? – LAB Focus
• Oppimisvaikeudet haasteena oppimiselle – LAB Focus
• Aloittamisen vaikeus ja kuinka se taklataan – LAB Focus
• Verkkokurssit voivat helpottaa tai vaikeuttaa opintojen suoritusta ...
• Opiskelijoiden näkemyksiä työn opinnollistamisesta sosionomikoulutu...
• Opiskelijoiden kokemuksia työskentelystä projektityöntekijöinä hank...
• MOOC-oppimisalustaa pilotoitiin YAMK-opinnäytetyössä – LAB Focus
• Pedagogisen näkökulman toteutuminen verkko- ja etätoteutuksissa – L...
• Opiskelijoiden odotusarvot motivaatiotekijänä | LAB Open
• Voisiko totuuden­jälkeinen aika näkyä myös amk-opinnoissa? | LAB Open
• Tulevaisuuden oppimisalusta, missä olet? | LAB Open
• Opiskeluhyvinvoinnin kehittämisen näkökulmia, osa 1/3 – LAB Focus
• Opiskeluhyvinvoinnin kehittämisen näkökulmia, osa 2/3 – LAB Focus
• Opiskeluhyvinvoinnin kehittämisen näkökulmia, osa 3/3 – LAB Focus
• Stressi korkeakouluopiskelijoiden elämää hallitsevana ilmiönä – LAB...
• Korkeakouluopiskelijoiden hyvinvointia tukemassa – osa 6 – LAB Focus
• Pedagogista hyvinvointia kehittämässä työelämän innovaatiokorkeakou...
• Tekoälyn hyödyntäminen opiskelijoiden palveluissa | LAB Open
• Tulevaisuuden opetus ja tekoäly – LAB Focus
• Verkko-opintojakson suunnittelusta toteutukseen – LAB Focus
• Teknologia-alan opetussuunnitelmien profilointi – LAB Focus
• Ennakkosuunnittelu ja valmistautuminen osana onnistunutta työpajaa ...
• Digitaalinen kompassi suuntaa myös opetuksen ja TKI-toiminnan tavoi...
• Kolme tulevaisuuskuvaa suomalaisesta muotoilukoulutuksesta | LAB Open

ihmiset työelämässä, työnhakijoina

• Miten opiskelijat parantaisivat työnhakijakokemusta? – LAB Focus
• Jääkö perinteinen rekrytointi historiaan? – LAB Focus
• Hyvinvointia tukemalla voidaan houkutella lisää naisia IT-alalle – ...
• Miehiä lisää sote-alan opintoihin ja työelämään – LAB Focus
• Työnantajamielikuvaa rakennetaan onnistuneella viestinnällä – LAB F...
• Millainen on tavoiteltava tulevaisuuskuva lahtelaisessa pk-yritykse...
• Työn koheesiosta ratkaisu sote-alan rekrytointiongelmiin? – LAB Focus
• Työelämä tarvitsee monipuolisia osaajia – LAB Focus
• Työkaluja tulevaisuuden työelämään – LAB Focus
• Oppilaitosyhteistyö – kanava työpaikkojen julkaisemiseen vai tavoit...
• Osaaja vai tulevaisuuden huippuosaaja? – LAB Focus
• Mitkä ovat Lahden vetovoimatekijöitä osaajien silmissä? – LAB Focus
• Lahteen muuttavat ovat yli 40-vuotiaita tai ylemmän korkeakoulututk...
• Korkeakouluopiskelijoiden työurat alueellisen kasvun kentällä | LAB...
• Kansainvälisistä opiskelijoista apua työvoimapulaan Kaakkois-Suomes...
• Mistä ja miten löytyy se oikea kansainvälinen osaaja? | LAB Open
• Yritykset tarvitsevat kansainvälisiä osaajia | LAB Open
• Etätyöskentelyn myötä tulevaisuuden työelämän taidotkin muuttuvat |...
• Miksi tulevat osaajat kannattaa kohdata jo opintojen aikana? | LAB ...
• Tavoitteena onnistunut asettautuminen – LAB Focus
• Tunneälykäs esihenkilö ja emotionaalisesti älykäs tiimi – LAB Focus
• Vinkkejä kansainvälisessä tiimissä työskentelyyn – LAB Focus
• Sisäinen viestintä tukee työhyvinvointia – LAB Focus
• Työelämän parannus vai infoähky? – LAB Focus
• Sujuva virtaus on lean-filosofian A ja O – LAB Focus
• Inklusiivinen työyhteisö luo innovaatioita ja sitoutumista – LAB Focus
• Varo etätyöapatiaa – tunne itsesi ja rajasi – LAB Focus
• Keskusteluälykkyys vaativissa keskustelutilanteissa – LAB Focus
• Yhteisölliset digisovellukset edistämään organisaation sisäistä vie...
• Tiimityö etänä – oletko valmis muutokseen? – LAB Focus
• Kuka luotsaisi resilientin työyhteisön tulevaisuuteen? – LAB Focus
• Yhteisöllisyys mietityttää etätyön tekijöitä – LAB Focus
• Perehdytys yhdistyy palvelumuotoiluun – LAB Focus
• Millaiset ihmiset, sellainen työyhteisö – LAB Focus
• Itseohjautuva työ voi kuormittaa – LAB Focus
• Yksilöllinen ja digitalisoitu perehdytys osaamisen kehittämisessä –...
• Teknostressi, tietojärjestelmän käyttöönotto ja työhyvinvointi – LA...
• Tulevaisuuden metataidoissa korostuu ihmisyys – LAB Focus
• Perehdytys on onnistuneen työsuhteen perusta – LAB Focus
• Tilalla on väliä | LAB Open
• Etätyö – uhka vai mahdollisuus hyvinvoinnille? | LAB Open
• Etätyöpajojen ongelmat | LAB Open
• Työntekijän kasvutarve ja kehittyminen – LAB Focus
• Asiakas- ja palveluohjausosaaminen osallisuuden ja oikeudenmukaisuu...
• Kokeilut asiantuntijana kehittymisen apuna – LAB Focus
• Opinnollistaminen kiinnostaa opiskelijoita – LAB Focus
• YAMK-opiskelija työelämäosaajana AMK-opetuksessa – LAB Focus
• E-oppiminen kiinnostaa yrityksiä Päijät-Hämeessä – LAB Focus
• Jatkuva oppiminen auttaa pärjäämään muuttuvassa maailmassa | LAB Open
• Kohti uudistuvaa ja uudistavaa täydennyskoulutusta | LAB Open
• Mikro-oppimista hyödynnetään laajasti isoissa organisaatioissa | LA...
• Työkaverina tekoäly – insinöörin osaaminen tulevaisuudessa – LAB Focus
• Ihmisen rooli automatisoidussa tulevaisuudessa – LAB Focus
• Logistiikkarobotti – hoitajan uusi työkaveri? – LAB Focus
• Tekoäly työkaverina – vastuu tiedon laadusta on kaikilla – LAB Focus
• Ohjelmistorobotti rakentuu kehittäjien ja yrityksen tiiviissä yhtei...

huomioita hyvinvoinnista

• Miesten terveysvalinnat – LAB Focus
• Kulttuurin etiikka sosiaali- ja terveysalalla – LAB Focus
• Ruokavalinnoista apua masennukseen – LAB Focus
• Miehille verkkosivu hyvinvoinnin tueksi – LAB Focus
• Tietoinen laiskottelu | LAB Open

liikunta, liikkuminen

• Digitaaliset alustat parantavat pyörämatkailupalvelujen saavutettav...
• Hyvinvointia kasvualustatoiminnasta – LAB Focus
• Teknologialla lisäarvoa fysioterapiaan? – LAB Focus
• Liikuntasovellukset motivoivat oppilaita liikkumaan – LAB Focus
• Sport Space -sovellus Kiipulan opiskelijoiden arjen liikuttajaksi –...
• Konenäköteknologian avulla motivaatiota liikkumiseen – LAB Focus
• Keho ja mieli tasapainoon liikkuvuusharjoittelulla – LAB Focus
• Miksi liike on tärkeää? – Lisää liikettä opetukseen | LAB Open
• Liikkumattomuus uhkaa työikäisten työkykyä | LAB Open
• Esineiden internet ja tekoäly helpomman liikkumisen mahdollistajina...

sote-kehitys

• Tekoälyn avulla voidaan sujuvoittaa hoitoon pääsyä – LAB Focus
• Tekoäly terveysteknologia-alalla – LAB Focus
• Tekoäly ja robotiikka soten palveluksessa – LAB Focus
• Tekoäly auttaa sosiaali- ja terveysalan asiakaspalvelutilanteissa –...
• Hyvinvointiteknologia ­– esteitä vai mahdollisuuksia sote-alan pk-y...
• Hyvinvointialan tulevaisuudennäkymiä – LAB Focus
• Hyvinvointiteknologia tutuksi – LAB Focus
• Sosiaalialan ammattilaisten näkökulmia sensoriteknologiaan – LAB Focus
• Nano- ja mikrorobotit sekä tekoäly osana tulevaisuuden terveydenhoi...
• Tulevaisuuden teknologiaa sote-palveluihin – LAB Focus
• Virtuaalitodellisuuden käyttömahdollisuuksia sosiaali- ja terveysal...
• Tiedolla johtaminen psykiatrian avohoidossa – LAB Focus
• Toimintakykytiedon kirjaaminen mobiilisovelluksella – LAB Focus
• Etelä-Karjalassa käynnistyi sote-datan palvelutehdas – LAB Focus
• Toiminnanohjausjärjestelmät terveydenhuollossa – hyötyjen ja käyttö...
• Digitalisaatio työterveystarkastuksessa – LAB Focus
• Digitaaliset sovellukset osana mielenterveyspalveluita – LAB Focus
• IT-teknologian muutokset terveydenhoitajan työssä – LAB Focus
• Teknologiaa sote-alalle, osa 3: Kurkistus tulevaisuuteen – LAB Focus
• Teknologiaa sote-alalle, osa 1 :  Kuin vaihtaisi pölypussin – LAB F...
• Teknologiaa sote-alalle, osa 2: Digitaalinen sosionomi – LAB Focus
• Digitalisaatiosta kotihoidon pelastaja | LAB Open
• Kotihoitoyritysten työntekijät tarvitsevat teknologiakoulutusta ja ...
• Kohti terveydenhuollon lähipalvelujen hybridimallia | LAB Open
• Sote-ammattilaiset kehittämis­hankkeissa – uusissa rooleissa uusia ...
• Kestävää ja kokonaisvaltaista hyvinvointia systeemisellä muutoksell...
• Sensoriteknologian eettisiä näkökulmia | LAB Open
• Digitalisaation hyödyntäminen terveysalayksiköiden sisäisessä viest...
• Digitalisaatio muuttaa työelämää ja työterveyshuoltojen toimintaa |...
• Hoitotyön kirjaamisosaamisen kehittäminen | LAB Open

yhteiskehittäminen, osallistuttaminen

• Yhteiskehittäminen edellytyksenä uusien sote-palvelujen rakentamise...
• Innovointia yhdessä innostuen – LAB Focus
• Luodaan uutta yhdessä yritysten kanssa – LAB Paja – LAB Focus
• Osallisuustyöstä löytyy rooli jokaiselle: "Vertaiselta viesti v...
• Käyttäjäymmärrystä kirjastopalveluiden kehittämiseen – LAB Focus
• Asiakasraati osana hyvinvointiteknologian kehittämistä – LAB Focus
• Hyvinvointiteknologia tehdään yhdessä – LAB Focus
• Sote-palvelut huippukuntoon yhteiskehittämisellä – LAB Focus
• Teknologia ikääntyneiden arjessa – LAB Focus
• Asiakkaan osallistaminen sote-palveluiden kehittämiseen – LAB Focus
• Yhteiskehittäen ja kokeillen sujuvampia kaupungin palveluja yrityks...
• Asiakas mukaan käyttäjälähtöiseen kehittämiseen – LAB Focus
• Kliiniset osaajat yhteiskehittämässä asiakas- ja potilastietojärjes...
• Asiakaskokemus osaksi mielenterveyspalvelujen kehittämistä – LAB Focus
• Tekoälytaiteen mahdollisuudet osallistavassa asiakastyössä – LAB Focus
• Entä jos luottaisimme osallistumisen voimaan? – LAB Focus
• Digitaalisten palvelujen kehittäminen julkisessa organisaatiossa – ...
• Simulaatio asiakaskohtaamisen kehittämisen välineenä – LAB Focus
• Alueellinen teknologiakartta täydentyy Päijät-Hämeessä – LAB Focus
• Osallistavaa käyttäjätutkimusta aidossa ympäristössä – LAB Focus
• Asiakashaastattelut LAB UX Centerin suunnittelun tukena | LAB Open
• Kokemuspäiväkirja ja sen hyödyntäminen tutkimuksessa | LAB Open
• Asiakas- ja henkilöstö­kokemuksen mittaamisen hyödyt kaupan alalla ...

peliala, pelillisyys

• Immersion vahvistaminen pelisuunnittelussa – LAB Focus
• Pelialan rekrytoinnissa ja työnhaussa on haasteita – LAB Focus
• Peliala vahvistaisi maakunnan elinkeinorakennetta – LAB Focus
• Kekseliäs hyötyy pelillistämisestä – LAB Focus
• Miksi vaikeat videopelit ovat suosittuja? – LAB Focus
• Pelillisyys aikuisten oppimisen tukena – LAB Focus
• Kuvataidetta ja pelialaa yhdistää visuaalisuus – LAB Focus
• Teknologian mahdollisuudet luontomatkailun kehittämisessä – LAB Focus
• Digitaalisen markkinoinnin pelillistäminen | LAB Open
• Fysioterapeuttiopiskelijat e-urheilun kentällä | LAB Open
• Gamifying horizon scanning: a futures literacy approach | LAB Open
• Metaverse – new mobile games era? | LAB Open
• Web3 on osoittautunut kuplaksi – jatkaako Metaverse trendiä? | LAB ...
• Videopeleistäkö seuraava matkailuinnovaatio Suomeen? | LAB Open

Hyvinvointialueiden aluevaltuustojen pöytäkirjoista, hyvinvointialuestrategioista, palvelustrategioista ja hyvinvointialueiden verkkosivuilta huomioitua..

Väliotsikoita:

• Erityisen hyvää lupaavuuksia hyvinvointialuestrategioiden sisällöistä
• Tavallisempaa hyvinvointialuestrategioiden visioille ym. olla tällaisia
• Mikä on hyvinvointialuestrategia?
• Osallistumisesta hyvinvointistrategian valmisteluun (strategiaprosessiin)
• Hyvinvointialuestrategioiden seuranta toiminnan käynnistyttyä
• Hyvinvointialueen asukkaiden ja palveluiden käyttäjien osallistumis- ja vaikutusmahdollisuudet

Erityisen hyvää lupaavuuksia hyvinvointialuestrategioiden sisällöistä

Edelläkävijyys on eräs sana, jota useampikin hyvinvointialue tohtii käyttää, mikä yhdessä teknologiaan kuten hyvinvointi- ja terveysteknologiaan viitaten toimii hyvänä erottavana tekijänä, mutta tällaisen esiintyminen visiossa, missiossa tai kriittisissä menestystekijöissä ei välttämättä tarkoittane sitä, että ollaan huiman edellä "kaikkia muita", vaan ehkä vain ihan vähän tai sitten ei sitäkään, koska kysehän oli vain tavoitteesta, jota tarkastellaan, jos muistetaan.

Hyvinvointialue on edelläkävijä digitaalisten sovellusten ja teknologian hyödyntämisessä. Vuonna 2023 laaditaan digipalvelujen tiekartta. (Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue)

Hyvinvointialue kehittää aktiivisesti toimintaansa sekä hyödyntää uusinta teknologiaa ja ottaa käyttöön parhaita ja näyttöön perustuvia toimintatapoja. (Itä-Uusimaan hyvinvointialue)

Terveysteknologiaa hyödynnetään monipuolisesti elämänlaadun parantamiseksi ja hoitopolkujen tehostamiseksi. (Itä-Uusimaan hyvinvointialue)

vaikuttavin: tuomme teknologialla ja digitaalisilla ratkaisuilla ja monikanavaisilla palveluilla asiakkaille vaihtoehtoja ja prosesseihin tehokkuutta (Varsinais-Suomen hyvinvointialue)

Väsähtäneemmän version tällaisesta saa esim. Kymenlaakson hyvinvointialueelta:

Saavutettavat palvelut: Hyödynnämme digitalisaatiota palveluiden tuottamisessa

Mutta sentään:

Jatkuvan uudistumisen kulttuuri ohjaa toimintamme suunnittelua, päätöksentekoa ja toimeenpanoa. Teemme rohkeita valintoja, jotka vievät hyvinvointialuetta kohti yhteistä tavoitetilaa.

Uudistamisen kulttuuri ja sellaisen tapaiset ovat sinänsä ihan hyvältä kuulostavia. Varsinais-Suomen hyvinvointialueelta sama on sanottu vielä hiukan enemmän mielikuvia herättävämmin: "Jatkuva parantaminen ja oppiminen on tapamme toimia (suunnittele, toimi, tarkasta, korjaa)". Aikovat myös olla "terveyden ja sosiaalihuollon opiskelijoille Suomen paras ja yhdenvertainen koulutuspaikka".

Superlatiivit ovatkin olleet käytössä mm. Etelä-Savon hyvinvointialueella, jossa koetaan voitavan olla monessa asioissa parhaita ("paras työpaikka", "paras ja joustavin työnantaja") ja palveluissa jopa "suunnannäyttäjä".

Työnantajavetovoima vaatii hyvän johtamisen, osaavia työkavereita sekä molemminpuolista joustavuutta ja ketteryyttä. Työntekijöiden osallistuminen oman ja yhteisen työn kehittämiseen sekä riittävästi hajautetut esihenkilötyön vastuut.

Työntekijäviihtyvyyden ja omaan työhönsä vaikuttamisen osalta ehkä erikoisimman "strategiakärjen" on määrittänyt Etelä-Karjalan hyvinvointialue, joka tavoittelee sellaista henkilöstöön panostamista, jossa:

Pyrimme kokonaisuuden kannalta maksimaaliseen autonomiaan ja annamme täydet oikeudet kehittää työtä.

Ei tuollaista saatavilla olevilla tiedoilla pysty edes arvioimaan. Toinen strategiakärki eli "Hoidon porrastus ja erityistä huomiota vaativat asiakkaat kuntoon" sisältää tarkennuksessaan ("Kehitämme sote-omatiimimallia hyvinvointiasemilla asiakkaan tarpeet keskiössä") jotain uniikintuntuista, sillä "sote-omatiimimalli" kuulostaa sanana vähän sellaiselta kuin

Etelä-Karjalan hyvinvointialue haluaa myös olla edelläkävijä:

edelläkävijäyhteisö, jonka vuoksi hyvinvointialueellamme on saavutettavat palvelut, Suomen hyvinvoivin väestö ja onnellisimmat työntekijät

Mitenkähän se hyvinvoivin väestön osuus lasketaankaan, sillä esim. Kymenlaakson hyvinvointialue sanoo, että "suuri osa alueen asukkaista voi hyvin: lapsista, nuorista ja perheistä 80 %" eli eivät kaikki asukkaat ja hyvinvointialueen palveluiden käyttäjät hyvinvointialueen terveyspalveluita useinkaan edes tarvitse?

Hyvinvointialueiden visioista jonkinlaisen erikoismaininnan ansainneen Varsinais-Suomen hyvinvointialue, sillä sen visiossa ("Miltä onnistuminen näyttää 2026?) on olla ystävällisin ("tunnettuja ystävällisyydestä kaikissa kohtaamisissa") ja sille on annettu esimerkinomaisesti strategisen tavoitteen mittari "olimmeko ystävällisiä tänään". Ihan pelkkä leppoisa jutustelu hyvällä asiantuntemuksella toimisi myös.

Pohjanmaan hyvinvointialueen palvelustrategiassa on mainiosti muotoiltuja tavoitteita:

• jokainen saavuttaa oman täyden potentiaalinsa ja myötävaikuttaa yhteiskunnan kehittymiseen
• mahdollisimman monella on hyvä itsetunto, elämänhallinnan tunne, hyvät ihmissuhteet sekä mielekkäältä tuntuva työ ja vapaa-aika
• haluamme mahdollistaa sinulle hyvän toimintakyvyn ja aktiivisen osallistumisen elämän eri vaiheissa

Teknologioihin perustuvat ratkaisut ja teknologian käyttäminen avustimina erinäisissä yhteyksissä ovat välttämättömiä, jotta nimitys "tulevaisuuden sotekeskus" voisi koskaan saavuttaa "täyden potentiaalinsa". Keski-Suomen hyvinvointialuestrategia 2030:ssä tunnistetaan monta kohtaa, jossa niillä on tärkeä merkityksensä:

• Palvelujen (kasvokkain palvelut, kivijalkapalvelut, kotiin tuotavat palvelut, liikkuvat palvelut, etäpalvelut, digitalisoidut palvelut jne.) yhteensovittaminen sujuvaksi kokonaisuudeksi. Lähipalveluiden varmistaminen monimuotoisesti ja räätälöidysti.
• Palveluketjujen ja hoitopolkujen sujuvoittaminen ja päällekkäisyyksien karsinta.
• Hyvinvointialueen johtamisessa tarvittavan kattavan ja laadukkaan tietopohjan rakentaminen. Yhtenäiset ja joustavasti yhdisteltävät (modulaariset) tietovarannot.
• Kokemustiedon ja asiakaspalautteiden integroiminen muuhun tietoon ja kehittämiseen. Tutkimustiedon ja näyttöön perustuvan tiedon hyödyntäminen.
• Tiedon systemaattinen hyödyntäminen toiminnan kaikilla tasoilla (ennakointi, strateginen johtaminen, operatiivinen johtaminen, ennaltaehkäisevä toiminta, asiakastyö).
• Tekoälyn tarkoituksenmukainen hyödyntäminen suunnittelussa, toteutuksessa ja johtamisessa.
• Tiedon sujuva ja tarkoituksenmukainen jakaminen keskeisten toimijoiden kesken ja tiedon avoimuuden varmistaminen.

Jos teknologiaa ei käytetä riittävästi hyväksi ei paljon kohkatuista ennaltaehkäisevyyksistä ja ennakoimista tule mitään kummoisempaa, koska silloin henkilöstö on se, joiden mieli joutuu kuormittumaan tietokoneiden ja tekoälyjen sijaan. Etelä-Savon hyvinvointialue on kuitenkin sitä mieltä, että sen tulevaisuuteen sisältyy:

Kokoaan suuremmat asiakaslähtöiset palvelut ja toimivat palvelupolut. Ennaltaehkäisevien ja ihmistä lähellä olevien palveluiden kehittäminen. Asiakaskokemuksen ja asiakastiedon hyödyntäminen.

Lisäksi se tulee olemaan:

Suomen paras digitaalinen sote-keskus.

Samaan aikaan toisaalla:

Meillä on pulaa ammattitaitoisesta henkilöstöstä. Talouttamme rasittavat menopaineet, kulurakenne ja investointitarpeet. Lisäksi haasteita aiheuttaa myös tutkimus- ja innovaatiotoiminnan nykytila ja tietojärjestelmien kehittämistarpeet. (Pohjois-Savon hyvinvointialue)

Tavallisempaa hyvinvointialuestrategioiden visioille ym. olla tällaisia

Jokseenkin tavallisina ilmaisuina eräistä strategisista tavoitteista ovat vahvat peruspalvelut; vaikuttavuutta hyvällä johtamisella; yhteistyöllä hyvinvointia; ennakoivat, yhdenvertaiset palvelut; hyvinvoiva ja osaava henkilöstö (Keski-Pohjanmaan hyvinvointialue), joiden toteutumista tukemaan on määritelty joitain "kriittisiä menestystekijöitä" kuten veto- ja pitovoimainen työnantajakuva; onnistunut yhteistyö kuntien, järjestöjen ja muiden kumppaneiden kanssa; laadukas, turvallinen hoito ja palvelut; avoin ja rohkea viestintä ja markkinointi (Keski-Pohjanmaan hyvinvointialue). Lyhykäisesti sanottuna ja ilman perusteluita tällaiset eivät herättäne kovinkaan vahvoja mietteitä.

Pohjois-Karjalan hyvinvointialue tarjoilee useita samankaltaisuuksia kriittisinä menestystekijöinä ("Toimintamme on tuloksellista, laadukasta ja kustannusvaikuttavaa") ja strategisina tavoitteina:

• Toimintamme lähtökohtana on ennaltaehkäisy sekä hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistäminen yhteistyössä asukkaiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa.
• Huolehdimme henkilöstön riittävyydestä, osaamisesta, työhyvinvoinnista ja sitoutuneisuudesta.
• Toimintamme on tuloksellista, laadukasta ja kustannusvaikuttavaa.

Määritettyjen arvojen osalta listaukset ovat monen hyvinvointialueen osalta "no niinpä tietysti"-laatua eli sellaisia, jotka eivät ärsytä ketään, mutta jotka ikään kuin antavat vaikutelman jonkinlaisista lupauksista siinä samalla.

Pohjois-Karjalan hyvinvointialueella arvoiksi on määritelty:

• asiakaslähtöisyys: inhimillistä, arvostavaa ja osallistavaa
• vastuullisuus: toimintamme on vastuullista, luotettavaa ja eettistä
• turvallisuus: henkilöstömme on ammattitaitoista
• yhdenvertaisuus: palveluita tarjotaan kaikille väestöryhmille
• avarakatseisuus: toimintakulttuurimme on avoin, muutoksiin valmis ja ennakkoluuloton

Etelä-Savon hyvinvointialueella taasen (eräästä hyvinvointialuestrategian luonnoksesta):

• YHDENVERTAISUUS Palvelumme ovat kaikkien lähellä ja tukena.
• VAIKUTTAVUUS Toimintamme on tarkoituksenmukaista ja vastuullista.
• ASIAKASLÄHTÖISYYS Palvelemme asiakkaita inhimillisesti ja arvostavasti.
• ROHKEUS  Uudistumme luovasti ja ennakkoluulottomasti.
• TURVALLISUUS Luomme turvaa asumiseen, työhön ja vapaa-aikaan.

Edes toimintatapojen ilmaisemisessa, strategisia periaatteita varten, ei lähelläkään kaikkien hyvinvointialueiden kohdalla ole rohjettu käydä erityisen spesifiseksi ilmaisuja muotoiltaessa, eikä innovatiivisyydestä tai täysin uusista toimintatavoista ole pelkistämiskierrosten jälkeen jäänyt erityisempää mainittavaa. Esimerkinomaisesti Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen "toimintapoja strategisia periaatteita varten":

• Ohjaamme tarvittavat resurssit perustason palvelujen vahvistamiseen hyödyntäen sähköisten palveluiden, työtapojen uudistamisen ja koulutuksen mahdollisuuksia.
• Kehitämme palvelutarpeeseen, tutkittuun tietoon ja asiantuntijoiden käytännön näkemyksiin pohjautuen moniammatillisia johtamis- ja toimintamalleja tukemaan palvelujen yhteensovittamista, vaikuttavuutta ja kustannustehokkuutta.
• Luomme rakenteet ja toimintamallit, jotka mahdollistavat osallistumisen ja yhteiskehittämisen asukkaille ja sidosryhmille.
• Rakennamme toimivat järjestelmät tukemaan tiedolla johtamisen toteutumista.

Kun viestitään potentiaalisesti kenelle tahansa, ei silloin haluttanekaan antaa ymmärtää, että mainitessaan pitkähkön tähtäimen aikomuksista ja tavoitteista, mukana olisi jotain liian uudenlaista tai kokeellisenomaista, jonka käyttö tai hyödyntäminen saattaisi mennä jotenkin pieleenkin, joten toimintatapojen ilmaisuista on ehkä siitä syystä jäänyt puuttumaan välineiden mainitseminen. Tällä tavoin tietynlaiset epävarmuudet on saatu pidettyä ilmaisuista poissa ja jäljelle on jäänyt varmuuksien ilmaisemisia kuten "rakennamme toimivat järjestelmät" ja "luomme rakenteet ja toimintamallit".

Mikä on hyvinvointialuestrategia?

Kymenlaakson hyvinvointialueen verkkosivuilta lyhykäisesti:

Hyvinvointialuestrategian tehtävänä on kuvata hyvinvointialueen toiminnan ja kehittämisen painopisteitä tuleville vuosille sekä linjata hyvinvointialueen palvelujen toteutukseen ja kehittämiseen liittyvät tavoitteet. Hyvinvointialuestrategian osaksi laaditaan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelustrategia, jossa määritellään, millaisia tavoitteita palvelujen saatavuudelle ja saavutettavuudelle asetetaan, ja miten alueen palveluverkkoa ja lähipalvelujen saatavuutta kehitetään.

Päijät-Hämeen hyvinvointialueen verkkosivuilta hieman tarkemmin:

Päijät-Hämeen hyvinvointialueelle on laadittu strategia. Se on tärkeä asiakirja, joka ohjaa koko hyvinvointialueen toimintaa eli sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen palvelujen järjestämistä ja tuottamista. Aluevaltuusto päättää strategian sisällöstä. Strategiaa varten aluevaltuusto teki valintoja siitä, mihin Päijät-Hämeen hyvinvointialueen toiminnassa on erityisen tärkeää keskittyä. Strategiassa määritellään myös tavoitteita hyvinvointialueen toiminnalle.

Laki hyvinvointialueesta määrittelee, että hyvinvointialuestrategiaa tarkentamaan tehdään kolme asiakirjaa; sosiaali- ja terveydenhuollon palvelustrategia, pelastustoimen palvelutasopäätös ja hyvinvointialueen talousarvio ja -suunnitelma:

• Palvelustrategiassa määritellään, miten sosiaali- ja terveyspalvelut toteutetaan Päijät-Hämeen asukkaille, asetetaan pitkän aikavälin tavoitteet sekä linjataan periaatteet hyvinvoinnin ja terveyden edistämiselle.
• Pelastustoimen palvelutasopäätöksessä määritellään pelastustoimen toiminnan tavoitteet, voimavarat, palvelut ja niiden taso. Palvelutasopäätöksessä on huomioitava pelastustoimen valtakunnallinen strategia.
• Talousarviossa ja -suunnitelmassa aluevaltuusto määrittelee hyvinvointialuekonsernin toiminnan ja talouden tavoitteet.

Hyvinvointialueen strategiaa täydentävät keskeiset toimintaohjelmat, joista päättää aluehallitus. Lisäksi toimintaa ohjaavat useat operatiivisen tason asiakirjat, joista päättää hyvinvointialueen johto.

Osallistumisesta hyvinvointistrategian valmisteluun (strategiaprosessiin)

Hyvinvointialueiden aluevaltuustojen pöytäkirjoista, joissa hyvinvointialuestragia hyväksytään, voi jäädä vaikutelma, että taas on aluehallitus virkamiehineen tehnyt varsinaisen työn ja aluevaltuusto sitten vain ehdottelee lauseenparsiin vähäisiä korjauksia ja hyväksyy sitten aluehallituksen ehdottamana, että hyväksytään viimeisin versio hyvinvointistragia lopulliseksi versioksi. Tai ainakin tavallaan lopulliseksi, sillä alistrategioista esim. palvelustrategiaa päivitellään soveltuvissa tarkastelukohdissa ja strategiassa pysymisen seuranta saattaa jollain tapaa olla jatkuvaa.

Hieman enemmällä selvittelyllä käy ilmi, että strategiakehitystyöhön on osallistunut monia tahoja. Näiltä muilta on esim. pyydetty virallisia lausuntoja, he ovat olleet mukana työpajoissa/yhteistilaisuuksissa tai heitä on pyydetty vastaamaan kyselyihin.

Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue listaa verkkosivuillaan monenlaista ihmisten ja eri tahojen kohtaamista, joilla on ollut merkitystä hyvinvointialueen strategian valmistelemisessa (vuodesta 2020 lähtien) kuten:

• aluevaltuutetuille kaksi strategiatoria, kaksi sähköistä taustakyselyä ja useita seminaareja
• noin 250 yhteistyötilaisuutta ja työpajaa, joissa osallistujia yli 3 500
• asukkaille, henkilöstölle, järjestöille, yrittäjille ja muille sidosryhmille toteutetuissa kyselyissä vastaajia noin 6 000
• noin 15 yhteistyötilaisuutta kuntien vaikuttamistoimielimille
• strategiaa taustoittavassa sähköisessä väittämä-äänestyksessä vastaajia noin 1 150
• kaikilla kuudella alueella 2–3 henkilöstötilaisuutta ja lisäksi kaksi koko henkilöstölle avointa infoa
• kuntien ja kuntayhtymien johtoryhmien kanssa vähintään 1–2 tapaamista
• kaikkien alueellisten poliittisten seurantaryhmien kanssa kolme tapaamista
• yrittäjien ja sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajajärjestöjen säännölliset verkostotapaamiset keväästä 2021 lähtien
• tiedon välittäminen aktiivisesti muun muassa nauhoitettujen yhteistyötilaisuuksien, kirjoitusten, blogien ja sosiaalisen median kautta.

Jos kaikki hyvinvointialueet ovat tehneet selvittelyä tuntuman saamiseksi siitä, minkälainen strategia pitäisi olla, jotta sen voisi olettaa kelpaavan kaikilla, joihin sen toteutus jollain tavoin vaikuttaa, voisi kai ajatella, että eri hyvinvointialueiden hyvinvointistrategiat ovat täten vertailukelpoiset.

Etelä-Karjalassa eri valtuustoja on erikseen perehdytetty hyvinvointialueeseen liittyen ja asukkaillakin on loppuvuodesta 2022 käyty pitämään yhdensuuntaista, webkameroitua väestöinfoa, joissa voi kommentoida ja kysellä myös anonyymisti, sekä onpa perustettu jopa osallisuus- ja demokratiajohtokunta, vaikkei laki sellaista asukasosallistumisen edistämiseksi erikseen velvoitakaan. Aluevaltuustolla on ollut muutamia parin tunnin mittaisia, teemoittettuja tapahtumia aiheilla kuten "Organisaatiokulttuurin tunnistaminen ja muutoksen/muutoksessa johtaminen", "Hallinnon ratkaisut ja toimintamallit hyvinvointialueella", "Hyvinvointialueen ohjausmenetelmät, tarkastus ja arviointi sekä yhteiskehittäminen" ja "Tiedolla johtaminen, mitä kaikkea se voi olla uudessa mallissa".

Järjestöjä ja yhdistyksiä varten on ollut parin tunnin mittainen Järjestöjen strategiailta huhtikuussa 2022, josta 45 minuuttia kului Teams-huoneissa, joissa keskusteltiin "sote-uudistuksen tavoitteista järjestöjen näkökulmasta ja tunnistetaan vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhat meidän alueellamme". Ryhmän fasilitaattori johti keskustelua ja kirjasi keskustelussa esiin tulleet näkökulmat, sekä kertoo lopuksi yhteenvedon ryhmän keskustelusta. Huoli järjestötoimijoiden eläköitymisestä nousi esille, mikä saattoi olla yhtenä syynä sille, miksi teknologisia ratkaisuja ei näissä keskusteluissa päätynyt fasilitaattorin listaamaksi asti. Lähellä innovatiivisuutta oli toive "Ketterämpi kokeilukulttuuri yhteistyöhön ja toimintaan. Järjestöyhteistyön kautta luovia ratkaisuja yhteisesti tunnistettuihin ongelmiin yhdessä julkisen kanssa." Etelä-Karjalan hyvinvointialueen blogia ei avainanalla "järjestöt" löydy kuin kaksi blogiviestiä, joista toinen kertoi juuri tuosta edellisestä ja toinen mainitsee marraskuussa olleet Etelä-Karjalan järjestöpäivät, jossa käynnistettiin myös "järjestökummitoiminta, johon aluevaltuutetut on kutsuttu mukaan. Kummitoiminnan ideana on tuoda hyvinvointialueen päättäjät lähemmäksi järjestöjen tekemää työtä ja välittää tietoa järjestöjen jäsenistöä ja asiakkaita koskevista asioista, ilmiöistä ja palvelutarpeista". Tapahtuman teemana oli "Etelä-Karjalan hyvinvointialueen ja järjestöjen yhteistyö".

Vaikka jonkin hyvinvointialuestrategiaan kerrotaan osallistuneen lukuisia eri tahoja ja millä ilmeisestikin tarkoitetun viestittävän, että juuri sellaisen vuoksi näkemysten huomioonottavuus on ns. kattava, ovatko monet lausunnot, kuulemiset, työpajat ym. kuitenkaan kokonaisuutena jonkinlainen todiste siitä, että on kuultu riittävästi eri tahoja? Huomioonottamisten määrä jossain näkemysten antajien kategoriassa voi johtaa luuloon, että "huomiointityö" on tehty ääriään myöten, mutta voisiko kuitenkin olla niinkin, että jonkinlainen harha on kuitenkin päässyt vaikuttamaan ja sen vuoksi toisilla hyvinvointialueilla on tullut ilmaistua paljon tenhoavampia visioita, tahtotiloja ja missioita? Lapin hyvinvointialue listailee esim. lausuntoja saadun tällaisilta tahoilta: Saamen kielen ohjausryhmä, hyvinvointi- ja yhdyspintalautakunta, osallisuus- ja asiakkuuslautakunta, Suomen saamelaisten keskusjärjestö/Suoma sámiid guovddášsearvi, SSG, JHL, Talentia Lappi ry, Invalidiliitto jäsenyhdistyksineen, Sámi árvvut ry, SámiSoster ry sekä Saamelaiskäräjät. Lapin hyvinvointialueen strategiaprosessiin kerrotaan osallistuneen kolmen verkko-osallistamisen kautta yhteensä 2340 osallistujaa koostuen niin asukkaista, työntekijöistä kuin kumppaneistakin. Lausuntoja ja kannanottoja on tullut yhteensä 49.

Lausunnot ja kannanotot on käyty läpi ja huomioitu strategian jatkovalmistelussa. Kokonaisuutena ottaen strategian tavoitteita ja painopisteitä pidettiin oikean suuntaisina, monipuolisina ja onnistuneina. Huolia nousi mm. siitä, miten strategia konkretisoidaan teoiksi ja miten strategiaa johdetaan niin, että tavoitteet toteutuvat.

Jonkinlaisia verkkoriihiä, vuorovaikuttaisia webinaareja ja otakantaa.fi.n käyttöä ovat hyödyntäneet useatkin hyvinvointialuetta valmistelleet tahot kuten Hyvinvointialueen väliaikainen valmistelutoimielin (VATE) saadakseen asukkailta, hyvinvointialueen tulevalta henkilöstöltä ym. (edes jotain) näkemyksiä esim. siitä, mitä hyvinvointialueelta toivotaan.

Otakantaa.fi-kyselyitä Etelä-Karjalan hyvinvointialueen asukkaille ja hyvinvointialueen palveluiden käyttäjille:

• https://www.otakantaa.fi/fi/hankkeet/737/osallistuminen/1365/kysely/
• https://www.otakantaa.fi/fi/hankkeet/638/osallistuminen/1164/keskus...

Sinänsä suuret määrät kuultuja organisaatioita kuten yli 600 Vantaan ja Keravan hyvinvointialuetta valmistellessa, minkä lisäksi siellä myös yli 1000 kyselyvastausta asukkailta ja järjestöiltä, voivat sisältää hyvin paljon erilaisia mietteitä ja näkemyksiä, mutta hyvinvointialueiden strategiaprosessin ollessa sellainen, että monetkaan tahot eivät ole osallistumisen siihen millään tavoin tai vain harvoin, monenlaista häivyttyy ja suodattuu strategiaprosessien edetessä pois. Esim. Kun Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen valmistelusta sanotaan, että "toimialojen ja palvelualueiden johtoryhmien jäsenten osallistuminen työpajatyöskentelyyn sekä virtuaaliseen yhteiskehittämiseen tuotti strategian näkökulmista johdettuja tavoite-ehdotuksia", eivät varmastikaan kaikki näistä tavoite-ehdotuksista päädy graafisesti ilmeekkäämpään versioon hyvinvointialuestrategiasta. Itse asiassa esim. Etelä-Karjalan hyvinvointialueen hyvinvointistrategiasta ei edes ole löydettävissä "kuivakkaampaa", lähinnä tekstitse asioita selittävää versiota, vaan vain jokin kuvaton, yhtä korostusväriä käyttävä, muutaman sivun mittainen lyhykäinen selitys arvojen, tavoitteiden ym. kera.

Näissä strategiaprosesseissa on ollut erikseen sellaisia aikoja, jolloin joillain tahoilla on ollut mahdollisuus antaa lausuntonsa strategialuonnoksesta, eikä näitä mahdollisuuksia välttämättä ole ollut montaa. Näin esimerkiksi Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella:

Aluevaltuustoryhmillä oli mahdollisuus kommentoida yllä mainituista prosesseista koostettuja strategian arvo-, missio- ja tavoiteluonnoksia kesä-heinäkuussa 2022. Työ jatkui alue-valtuuston talous- ja strategiaseminaarissa syyskuun alussa, jolloin työstettiin myös hyvin-vointialueen visiota ja palvelulupausta.

Syksyn 2022 aikana jaostoilla, lautakunnilla ja vaikuttamistoimielimillä oli hallintosäännön mukaisesti mahdollisuus antaa lausuntonsa strategialuonnoksesta.

Syksyllä 2022 jatkui strategian viimeistely yhdessä luottamushenkilöiden kanssa. Aluehallitus asetti strategian valmistelun tueksi hyvinvointialuestrategian neuvottelukunnan, jonka tehtävänä oli tukea valmistelua.

Kun on ollut viimeisen strategialuonnoksen kommentoimisen aika aluevaltuuston kokouksessa, ei suuremmin missään aluevaltuustossa ole ollut pyrkyä tehdä kummoisempia muutoksia hyvinvointistrategiasta viestivään tekstiin.

Aluehallitus keskusteli strategialuonnoksesta ja teki sen pohjalta tarvittavat muutokset. Aluehallitus päätti esittää aluevaltuustolle, että se hyväksyy Keski-Pohjanmaan hyvinvointialueen strategian aluehallituksen tekemin muutoksin.

Aluevaltuusto sitten vähän keskustelee asiasta, kehuu valmisteluprosessin laadukkuutta, esittää joitain pikkumuutoksia joihinkin lauseisiin ja hyväksyy lopulta hyvinvointistrategiansa yksimielisesti.

Aluevaltuusto päätti hyväksyä Keski-Pohjanmaan hyvinvointialueen strategian tällä muutoksella.

Kainuun hyvinvointialueella aluevaltuusto hyväksyy hyvinvointistrategian marraskuussa 2022 vuosille 2022-2025 yksimielisesti puheenjohtajan esittämillä muutosehdotuksilla:

• Käytetään luottamuksen vahvistaminen -termejä luottamuksen palauttaminen -termien sijasta 
• Käytetään termejä kannatellaan ja tuetaan ei kanneta -termien sijasta

Pirkanmaan hyvinvointialueella (marraskuussa 2022) muutaman valtuutettu teki muutaman muutosehdotuksen:

• "Ehdotan, että 2.3. otsikon alla, ensimmäisen kappaleen viimeistä lausetta, joka alkaa ”Palvelustrategian konkreettiset toimenpiteet tarkentuvat ja täydentyvät strategian toimeenpano-ohjelmassa sekä hyvinvointialueen muissa ohjelmissa” täydennetään lisäämällä loppuun sanat ”jotka laaditaan näiden valmisteluvaiheessa valtuuston tekemien strategisten linjausten ja lähetekeskustelun pohjalta”
• Otsikon 5 "Organisoituminen, vaikuttaminen ja seuranta" viimeisen kappaleen ensimmäinen lause muutetaan kuulumaan seuraavasti: "Pirkanmaan hyvinvointialuestrategian ja palvelustrategian seuraaminen ja mittaaminen määritellään tarkemmin erikseen valmisteltavassa toimeenpano-ohjelmassa, jonka aluehallitus valmistelee aluevaltuustossa käydyn lähetekeskustelun pohjalta".
• 2.3. Palvelustrategia ja palvelulupaus: Palvelulupaus muutetaan kuulumaan seuraavasti: ”Pidämme yhdessä huolta hyvinvoinnistasi ja turvallisuudestasi. Tuemme sinua elämäsi käännekohdissa. Kohtaamme sinut inhimillisesti, ammattimaisesti ja luotettavasti. Olemme lähelläsi. Työmme perustuu parhaaseen osaamiseen ja tutkittuun tietoon. Olemme sinua varten, elämän vuoksi.”

Hyvinvointialuestrategioiden seuranta toiminnan käynnistyttyä

Hyvinvointistrategioiden kehittelyssä ei ainakaan aluevaltuutetuilta ole jäänyt huomiotta se, että vuosia 2023-2025 pidetään ensimmäisenä vaiheena suunnitteluprosessissa, minkä lopuilla ollaan jo päästy pitkälle siirtymä- ja käynnistymisvaiheesta, jolloin strategian tarkentamisenkin pitäisi, kai, olla helpompaa.

Hyvinvointialuestrategiassa asetamme toimintaa ja taloutta ohjaavia tavoitteita vuoteen 2030. Strategiatyötä on vaiheistettu ja ensimmäisessä vaiheessa määrittelemme tavoitteita erityisesti vuosille 2023–2025. On tärkeää tunnistaa, mikä on kriittistä hyvinvointialueen aloittaessa toimintansa. (Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue)

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen strategia antaa suunnan hyvinvointi alueen ensiaskelille ja kuvaa hyvinvointialueen ensimmäisen valtuustokauden 2023–2025 päämäärät.

Hyvinvointialueen aloittamisvaiheeseen liittyen laadullisia tavoitteita mittaavia avaintuloksia tarkennetaan ensimmäisen toimintavuoden aikana. Samassa yhteydessä tarkastellaan mittareiden yhteneväisyyttä kansallisen tason sitoviin tavoitteisiin ja mittareihin sekä asetuksella myöhemmin säädettäviin vähimmäistietosisältöihin ja niiden mittareihin. (Etelä-Savon hyvinvointialue)

Kymenlaakson hyvinvointialueen määritelmä siitä, mikä vastaa mistäkin osuudesta seurantaan liittyen, lienee jokseenkin yleispätevää kautta hyvinvointialueiden:

• Aluevaltuusto: Seuraa ja ohjaa strategian toteutumista vuosittain tarkastuslautakunnan valvoessa kokonaisuutta
• Aluehallitus: Seuraa ja valvoo strategian toimeenpanoa sekä tavoitteiden toteutumista
• Johtoryhmä: Hyvinvointialueen johto vastaa, että operatiivinen toiminta on strategian mukaista ja johtaa strategisten tavoitteiden toteutumista
• Operatiivinen toiminta: Strategian toteutumista seurataan valittujen mittareidenosalta mm. tulosalue- ja toimintayksikkötasolla

Strategisten tavoitteiden mittarit voivat joillakin hyvinvointialueilla olla jääneet tekemättä 2022, kuten Pohjois-Savossa, jossa "strategiatyö jatkuu vuonna 2023, jolloin:

• Suunnitellaan strategisten tavoitteiden mittarit
• Valmistellaan strategian toimeenpano-ohjelmat ml. tuottavuus- ja taloudellisuus -ohjelman käytännön toteutus
• Hyväksytään palvelustrategia ja pelastustoimen palvelutasopäätös
• Aloitetaan strategian toimeenpanon seuranta
• Tehdään vuotuinen tarkastelu strategian toimeenpanon etenemistä ja arvioidaan tarvitseeko strategiaa päivittää.

Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella ollut listattuna paljon erilaisia, strategisista periaatteista johdettuja indikaattoreita, kuten:

• Perus- ja erityistason palvelujen käytön, kustannusten ja henkilöstöresurssien suhde
• Hoito- ja palvelutakuiden toteutuminen
• Yhteisasiakkuutta tai paljon palveluja tarvitsevien asiakkaiden osuus ja määrä
• Hyvinvointialueen oman palvelutuotannon, yksityisen palvelutuotannon, palvelusetelien sekä järjestöjen tuottamien palveluiden osuus ja kehitys
• Kustannukset järjestämistavoittain (€/asiakas, €/suorite) valituista palveluista, joissa vertailu mahdollinen järjestämistavasta riippumatta
• Asiakas- ja potilastyytyväisyys ja -kokemus
• Henkilöstön kokemus moniammatillisuuden toteutumisesta
• Hyvinvointialueen tiedolla johtamisen kehittämissuunnitelman toteutuminen
• TKIO-suunnitelman toteutuminen
• Yhteisten kehittämisideoiden määrä ja käytäntöönvientiaste
• Toteutettujen teknologia- ja palvelukokeilujen ja yhteiskehittämisaihioiden määrä
• Koulutuspäivät /työntekijä (työntekijäryhmittäin)
• Koulutukseen kohdentuvat kustannukset
• Henkilöstön, lähiesihenkilöiden ja johdon kokemus kehittämistyöhön osallistumisesta
• Yhteisten kehittämisideoiden määrä ja käytäntöönvientiaste
• Henkilöstön vaihtuvuus
• Hakijat/avoin tehtävä
• Työterveyslaitoksen Mitä kuuluu? -kysely
• Sairauspoissaolojen määrä, syyt, kehitys ja kustannukset
• Määräaikaisten työ-/virkasuhteiden osuus
• Työtapaturmaindeksi
• Ennenaikainen eläköityminen ja syyt
• Opiskelija- ja harjoittelijatyytyväisyys
• Henkilöstön koulutus- ja kehittämissuunnitelman toteutuminen
• Työhyvinvointisuunnitelman toteutuminen
• Johtamis- ja lähiesihenkilöresurssit
• Kehityskeskusteluiden määrä ja laatu
• Alalta poistuneet (THL)

Helposti ihmisten ymmärrettävissä olevat "strategisten tavoitteiden mittarit" saattavat tosin ohjata hyvinvointialueen kehitystä jollain tavoin pieleen, jos näihin indikaattoreihin vaikuttamisten merkitystä ei ymmärretä - voiko sanoa "kaikessa laajuudessaan"? Aluevaltuutetuista tai jos ei heistä niin ainakin paikallislehdestä saattaa olla liian helppo pureutua joihinkin tiettyihin seikkoihin ja sellainen saattaa vetää liiaksi muitakin mukaan, jolloin, jos ei muuta vahinkoa tapahdu, niin ainakin se, että sellaiset seikat, joista pitäisi puhua ja joita pitäisi jotenkin mitata ja arvioida, eivät mahdu uutisten arvoisiin puheisiin ollenkaan. Asukasosallistuvuuden kautta kenties sitten?

Hyvinvointialueen asukkaiden ja palveluiden käyttäjien osallistumis- ja vaikutusmahdollisuudet

Hyvinvointialueiden toimintaa määrittelee jossain määrin Laki hyvinvointialueesta, jonka eräässä pykälässä ("Osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet") määritetään hyvinvointialueiden asukkaiden ja palveluiden käyttäjien oikeudesta osallistua ja vaikuttaa hyvinvointialueen toimintaan. Siinä sanotaan erikseen, että "aluevaltuuston on pidettävä huolta monipuolisista ja vaikuttavista osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksista ja menetelmistä", sekä annetaan tällaisesta joukko esimerkkejä, mutta ei kuitenkaan pakotetaan mihinkään tiettyyn muottiin:

• järjestämällä keskustelu- ja kuulemistilaisuuksia sekä asukasraateja;
• selvittämällä asukkaiden ja hyvinvointialueella säännönmukaisesti tai pitempiaikaisesti asuvien tai oleskelevien palvelujen käyttäjien mielipiteitä ennen päätöksentekoa;
• valitsemalla palvelujen käyttäjien edustajia hyvinvointialueen toimielimiin;
• suunnittelemalla ja kehittämällä palveluja yhdessä palvelujen käyttäjien kanssa;
• järjestämällä mahdollisuuksia osallistua hyvinvointialueen talouden suunnitteluun;
• tukemalla asukkaiden sekä järjestöjen ja muiden yhteisöjen oma-aloitteista asioiden suunnittelua ja valmistelua.

Etelä-Karjalan hyvinvointialueella on asiakasosallistumisen ja muun osallistamistoiminnan valmistelemiseksi ja toimeenpanemiseksi erillinen Osallisuus- ja demokratiajohtokunta, jonka tehtävään sisältyvät myös "päätöksenteon valmisteluprosesseja koskevat asiat, jotka hallitus on määrännyt sen valmisteltaviksi ja toimeenpantaviksi". Erityisesti sen sanotaan vastaavan tällaisista:

• hyvinvointialueen asukkaiden, kuntien, yhteisöjen ja muiden toimijoiden sekä erilaisten yhteistyöverkostojen osallistamiseen liittyvien toimintamallien kehittämisestä
• hyvinvointialueen päätöksenteon valmisteluun liittyvää osallistamisen, kuulemisten ja vaikutusten arvioinnin toteutumista, raportoi siitä aluehallitukselle sekä tekee kehittämisehdotuksia aluehallitukselle näitä koskevien toimintamallien kehittämiseksi
• osaltaan asiakas- ja asukaspalauteprosessien ja -toimintojen kehittämisen seuraamisesta ja ohjaamisesta tarkoituksenaan tukea asiakaslähtöisyyden ja osallistamisen edistämistä hyvinvointialueen toiminnoissa
• hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämisen toteutumista alueella yhteistyössä alueen kuntien ja maakunnallisen hyvinvoinnin ja terveyden ns. hyte-johtoryhmän (verkostojohtoryhmän) kanssa antaen tarvittaessa lausuntoja tai esityksiä aluehallitukselle edellä mainittujen toimintojen kehittämiseksi
• kolmannen sektorin toimijoiden vuosittaisten toiminta-avustusten hakuohjeiden julkaisemisesta, hakemusten vastaanottamisesta ja avustuskoosteen laatimisesta aluehallituksen päätöksentekoa varten osana vuosittaista talousarviovalmistelua aluehallituksen toimintasäännössään tarkemmin määrittelemien ohjeiden ja toimivaltuuksien mukaisesti.

Kehittämistä ja kehittämisehdotuksia asukkaiden ym. hyväksi siis, ainakin teoriassa. Konkretiaa odotellessa..

Kun arki hajoaa, ihmisen on saatava kokea, että juuri hänen asiansa ja tilanteensa on tärkeä ja ainutlaatuinen. Ja että hänen ongelmiinsa etsitään ammattilaisten kanssa yhdessä ratkaisuja. Ja että häneen luotetaan. Kukaan ei halua tulla sijoitetuksi asiakkuussegmenttiin, johon joutuminen johtaa standardoituun prosessiin, johon ihmisen elämä sovitetaan vaikka väkisin. (Johdon blogissa: Asenne ratkaisee - onko meillä rohkeutta antaa ään...)

Asukkaiden osallistuminen on demokratiassa itseisarvo. Hyvinvointialueilla asukkaiden osallistumisen arvo liittyy vahvasti myös siitä syntyviin merkittäviin hyötyihin asukkaille itselleen, hyvinvointialueelle ja koko yhteiskunnalle. Asukkaille hyöty syntyy muun muassa siitä, että he saavat parempia palveluja, kun palvelujen järjestäjä kuulee heidän näkökulmiaan. Hyvinvointialue puolestaan saa laajempaa ymmärrystä päätöksentekonsa tueksi kuuntelemalla erilaisia näkökulmia. Kysymys on myös pitkälti luottamuksesta. Tutkitusti osallisuus myös lisää ihmisten hyvinvointia ja ehkäisee syrjäytymistä. (Johdon blogissa: Asukkaita aidosti kuuntelemalla voidaan tulevan hy...)

Jos ei aivan hyvinvointialueen asenteesta voida puhua, sen toimivuuteen osallistuessa niin monia erilaisia ihmisiä, on silti joidenkin tahojen päätöksistä johtuen koettu olevan parempi, ettei ihan näin hyvinvointialueiden aloittamisten alkuun mennä lupailemaan liikoja siitä, mitä tulee erilaiseen kehitystoimintaan, toimijaekosysteemin hyödyntämiseen, asukasosallistuvuuteen ym. Toisaalta, ottamalla niiden verkkosivuilta selkoa hyvinvointialueiden ilmaisemista näkemyksistä nk. tulevaisuuden sote-keskukseen, tulee huomanneeksi, että monen hyvinvointialueen osalta ollaan sitten kuitenkin koettu jokseenkin turvalliseksi käyttää ilmaisuja kuten "sujuvaa monen asiantuntijan yhteistyötä", "palvelutuotannossa hyödynnetään laajasti uutta tietoa" ja "asiakkailla on käytettävissä useita digitaalisia palveluita". Mainitseepa eräs jopa "hyvinvoivat sote-ammattilaiset".

Ennen aineiston hakemista tätä kirjoitusta varten pidettiin esiolettamuksena, että monet hyvinvointialueet tyytyvät jonkinlaisiin peruspalveluihin, jotka on näennäisesti ja tarkkuusvajeisesti toteutettu julkisuudessa jo olleita fraasimaisuuksia myötäillen eli "saman katon alla monta toimijaa", "tietojärjestelmien epäyhteensopivuuksia parannellen" ja "kustannussäästöjä hakien, palveluiden laadusta tinkimättä". Pessimistisen esiolettamuksenhan ei tarvitse tarkoittaa sitä, että siinä pysyttäydyttäisiin, jos jotain näkemystä muokkaavaa ilmenee. Täytyyhän esim. sellaisellakin antaa mahdollisuus, että jokin hyvinvointialue haluaa kehittää "tulevaisuuden sote-keskuksesta" niin hyvän, että kaikki uudet terveysalan yritykset haluavat mukaan sen luomaan toimijoiden ekosysteemiin.

Rakenteeltaan tämä kirjoitus on jaoteltu yhdeksään osaan, missä edeltävät osat saattavat hiukan pohjustaa sitä mitä tulee seuraavaksi. Aineistona on käytetty hyvinvointialueiden verkkosivujen niitä sivuja, joissa luonnehditaan sote-keskuksisuutta tai esitellään toiminnan kehittämistä. Hyvinvointialuekohtaisista strategioista on tarkoitus tehdä erillinen kirjoituksensa, jota varten käydään erikseen läpi jokaisen sellaisia joko aluevaltuuston pöytäkirjan liitteestä tai hyvinvointialueen verkkosivuilta, joten sellaista ei oteta tässä yhteydessä huomioon.

Kirjoitus sisältää muutamia vahvoja mielipiteitä, mutta sen primääri tarkoitus on asettaa ehdotelmia hyvinvointialueiden toimivuuden arvioimiseksi sitten hiukan myöhemmin. Sehän kai olisi liikaa toivottu, että ihan näillä puheilla joihinkin asioihin saataisiin lisää kehitysboostia?

Väliotsikoita:

• Entisenlaisesta eteenpäin ilman höpöpuheita
• Kehittämistoimintaa ovat mm. kansalaisvaikuttaminen, yhteiskehittäminen ja toimijoiden ekosysteemit
• Paljon ikäteemaisuutta, arvatenkin
• Sote-keskuksen erilaisia mutta paljolti samankaltaisia määrittelyjä
• Saattanevat jäädä vajaasti hyödynnetyiksi/toteutetuiksi: tiedonkirjaaminen, big data, tekoäly, digitaaliset palvelut, ennakoitavuus, ennaltaehkäisevyys
• Työllistämistoiminnan punoutuneisuus osaksi sote-keskuksisuutta, kustannustehokkuus, valtuustot päätöksien tekijöinä
• Pitäisikö aluevaltuutettujen esittää mielipiteitä hankkeiden merkittävyydestä, jottei jäisi pelkäksi budjettiraamien asettelemiseksi?
• Hyvinvointialueiden strategiat

Entisenlaisesta eteenpäin ilman höpöpuheita

Lupailuja ja väittämiä on kuultu ja lueskeltu jo aiempien sairaanhoitopiirien aikoihin. Tässä Etelä-Karjalan hyvinvointialueen (entinen Eksote) tyylinäyte:

Lean on toiminta-ajatus, jonka perusperiaatteita ovat asiakkaan kunnioittaminen, toiminnan oikea-aikaisuus ja virtaaminen, ongelmien tunnistaminen sekä jatkuva parantaminen.

Päähuomiomme on asiakkaassa ja sellaisissa toiminnoissa, joilla saamme tuettua asiakkaan sujuvaa siirtymistä palveluista toiseen. Samalla vähennämme tai poistamme toiminnassa olevia turhia työvaiheita ja toimintaa hidastavia tekijöitä sekä vakioimme parhaita käytäntöjä.

Tavoitteenamme on pyrkiä määrätietoisesti kohti täydellisyyttä ja taata asiakkaillemme paras mahdollinen, turvallinen ja oikea-aikainen hoito ja palvelut yhteistyössä eri ammattiryhmien kanssa.

Itse kyseisen hyvinvointialueen palveluiden käyttäjänä koen tietäväni, että moinen toiminta-ajatus ei ole toteutunut käytönnässä ja tuo väitetty pyrkimys määrätietoisesti kohti täydellisyyttä lähentelee absurdiutta.

On tavallaan ymmärrettävää, että tekee mieli antaa eri tavoin riskiarvioitu vaikutelma, mutta olisi paremmanlaatuista luottamusta kehittävää, jos ongelmaisuutta toiminnassa tuotaisiin rehdisti esille ja perusteltaisiin johonkin riittävyyteen asti, miksi johonkin täytyy saada aikaan muutosta. Vikaa voi olla ihmisten toiminnassa siinä missä laitteistoissa ja ohjelmistoissa, mutta kieltämättä saattaa olla niin, että esim. Lapin hyvinvointialueen myöntämä ongelma ICT-tyyppisten haasteiden osalta on ollut helppo myöntää, koska vastaavanlaisesta on ollut niin paljon puhetta julkisuudessa.

Lapin hyvinvointialue on yhä merkittävien ICT-haasteiden edessä. Alueemme on erittäin sirpaleinen kunnilta siirtyneiden kymmenien tietojärjestelmien, ICT-ratkaisuiden sekä ICT-palvelutuotannon suhteen. Lisäksi kaksi Lapin hyvinvointialueen aluejaon mukaista erikoissairaanhoitopiiriä (Lapin sairaanhoitopiiri ja Länsi-Pohjan sairaanhoitopiiri) ovat olleet ICT-ratkaisuiltaan itsenäisiä. Erillisratkaisut ovat osoittautuneet tehdyissä selvityksissä haasteellisiksi integroida yhteen mm. järjestelmien sisäisten integraatioiden ja niiden lukumäärän takia. Haaste tuee olemaan toiminnan järjestäytymisen näkökulmasta pitkäaikainen ja niiden yhteensovittamisessa on edettävä hallitusti ja vaiheistetusti.

Ongelmien myöntämistä rohkeampaa on tehdä jo heti hyvinvointialueen aloittamisen alkuun kohdistuvasti päätöstä, että asukasosallisuutta kehitetään paljon hienoisemmaksi ihmisten merkitystä vähättelevästä äänistämisoikeudesta ja jonkin lomakkeen avulla palautteen antamisesta.

Kehittämistoimintaa ovat mm. kansalaisvaikuttaminen, yhteiskehittäminen ja toimijoiden ekosysteemit

Kainuun hyvinvointialueella vaikutetaan olevan niin varmoja kansalaisvaikuttamisen merkityksestä, etteivät kaikki sivut sen verkkosivuilla ole vielä saaneet edes sisältöä, mutta tulossa näyttäisi olevan mm. kehittäjäasiakkuutta, kokemusasiantuntijuutta, yhteiskehittämistä ja yhteisöreporttereja:

Kehittäjäasiakas toimii sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden kanssa palvelujen suunnittelussa ja kehittämisessä. Hänellä on paljon innostusta, ideoita ja ajatuksia palvelujen uudistamiseksi. Hän tuo omat palvelukokemuksensa ja kehittämisehdotuksensa palveluprosessien muotoilun tueksi. Kehittäjäasiakas osallistuu joko yksilönä tai ryhmässä lausunto- ja vaikuttamistyöhön palvelujen parantamiseksi.

Kokemusasiantuntija tuo palvelujen kehittämiseen käyttäjän näkökulman. Hänellä on kokemusta omasta tai läheisen sairaudesta tai ongelmallisesta elämäntilanteesta sekä palvelujärjestelmän toimivuudesta. Hän tietää, mikä omassa tai läheisen tilanteessa on auttanut ja mitkä tekijät ovat vaikuttaneet kuntoutumiseen. Hän on tulkki henkilökunnan ja asiakkaan/potilaan välillä. Yhteistyö vaatii molemmilta osapuolilta uudenlaista tapaa ajatella. Kokemusasiantuntija luopuu passiivisesta asiakkaan tai potilaan roolista ja työntekijä luopuu perinteisestä hoitajan tai auttajan roolista. Kokemusasiantuntijan tueksi järjestetään koulutusta.

Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue taasen ottaa vastaan kehittämisehdotuksia ilmeisesti keneltä vain käyttäen yhteiskehittämisalustaa, jossa "voi myös ilmoittaa olemassa olevista hyvistä käytännöistä tai etsiä tukea kehittämistyöhön".

Kehittämisehdotuksen tallennuttua yhteiskehittämisalustalle se siirtyy alueen yhteiseen näkymään (POPsote -aluekanava), jossa alueen muu sote-henkilöstö sekä yhteistyökumppanit (mm. tutkimus- ja opetustoiminnan yhteyshenkilöt) voivat osallistua ehdotuksen jatkotyöstämiseen. Ehdotukselle annetaan aikaa kehittyä keskustelun kautta muutamia viikkoja. Voit osallistua aktiivisesti keskusteluun ja halutessasi kutsua lisää asiantuntijoita mukaan kehitysprosessiin lähettämällä heille kommenttipyynnön sekä seurata prosessin etenemistä.

Keski-Suomen ja Kainuun hyvinvointialueet eivät ole jättäneet yhteistyökumppani- ja ekosysteemiajattelusta tokaisemista niin vähälle, että lähinnä vain listailisivat esim. paikallisia yhdistyksiä ja oppilaitoksia, joita saatetaan jotenkin hyödyntää palvelutarjonnan kehittämisessä. Keski-Suomessa ekosysteemiys nähdään maakunnan elinvoimaisuutta ja liiketoimintamahdollisuuksia parantavana, mihin osallistuu myös "joukko alan globaaleja suuryrityksiä, joilla on halu olla mukana rakentamassa vaikuttavuuspohjaisten pilottien toteuttamista Keski-Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon kentässä". Kainuussa "hyvinvoinnin ylläpito ja parantaminen nähdään maakunta- ja soteuudistuksen myötä entistä vahvemmin maakunnan, kuntien ja muiden alueen toimijoiden yhteisenä tehtävänä".

Kainuun hyvinvointialueella kansalaisvaikuttaminen, kehittämishankkeet ja tutkimukset ovat sivustohierarkiassa siten ryhmiteltyjä, että ovat kaikki erillisessä "Tutkimus, kehittäminen ja suunnittelu"-osiossa. Keski-Pohjanmaan hyvinvointialueen Kehittämistyö-sivulla on lähinnä pelkkä lista yhteistyötahoista ja sidosryhmistä, sekä mielenkiinnottoman vähäisesti mainintaa tutkimuksesta, kehittämisestä ja innovaatiotoiminnasta.

Vaikkei olisikaan asukkaana ja sote-palveluiden käyttäjänä sitä tyyppiä tai sillä tuulella, että haluaisi osallistua kehittämiseen edes ideatasolla, saattaisi silti olla hyvinkin kiinnostunut siitä, miten hyvinvointialue kehittää eli mitä sen hyväksi ollaan tekemässä, mitä on vireillä, ketkä tekevät mitäkin, minkälaisia vaiheistuksia on odotettavissa minkäkin hankkeen osalta, mitä ongelmia on jo esiintynyt tai arvelleen esiintyvän ym. Ajankäyttösyistä reaaliaikainen tiedotus asioista ei välttämättä olisi niin kriittistä. Kymenlaakson hyvinvointialueen Hankeradio järjestetään n. kerran kuukaudessa:

Hankeradiossa kerromme kehittämistyöstä, uudistuksista ja ajankohtaisista kuulumisista. Se on suunnattu kaikille kehittämistoiminnasta kiinnostuneille.

Paljon ikäteemaisuutta, arvatenkin

Yhteistyöt hankkeiden muodossa ovat tietenkin olleet mahdollisia ennenkin ja jos esim. Etelä-Karjalan hyvinvointialueen kohtalaisen monista hankkeista voi ottaa jotain osviittaa, niin se on varmaan se, että avainsanat niissä viittaavat usein runsasmääräisiin potilasjoukkoihin eli esim. "iäkkäiden pärjääminen omissa oloissaan teknologia-avusteisesti" ja "diabetes sitätätä". Olisi toivottavaa, että hankkeiden otsikkotasolla olisi jotain sellaista, joka olisi jotenkin innovatiivista tai jostain paranneltua. Jotainhan sen sanan "tulevaisuuden" pitäisi tarkoittaa, kun kerran nimitellään sote-keskuksia "tulevaisuuden sote-keskuksiksi".

Etelä-Karjalan hyvinvointialueen etuihin saattanee lukeutua se, jos tässä jotain kilpailua käydään, että se on ehättänyt muodostaa suht kiinteät siteet alueella toimivaan LUT-yliopistoon ja LAB-ammattikorkeakouluun. Ymmärrettävästi LUT:n kanssa piti ensin saada hiilineutraalius-teema jotenkin mukaan kuvioihin, sellainen tärkeää rakentuvan kaupunkikuvan ja yliopiston imagon kannalta, mutta ehkä sitten myöhemmin yliopistonkin kanssa saadaan jotain sellaista aikaan, joka tuntuu uudenlaiselta tai paremmalta palvelulta myös asiakkaasta. Jotain laskentaan tai tiedolla johtamiseen liittyvää, kenties?

Hankkeessa päätavoitteena on luoda toimintamalli ja Greenreality-periaatteet sosiaali- ja terveydenhuoltoon, erityisenä painopisteenä tulevaisuuden sairaalakampus. Hankkeen tuloksena syntyy selvitys tulevaisuuden päätöksentekoon sekä toimintamalli kestävän kehityksen mukaiseen hiilineutraaliin sote-toimintaan rakentamisessa ja palveluverkon kehittämisessä. Tavoitteena on myös lisätä päätöksentekijöiden ja sote-ammattilaisten sekä asiakkaiden tietoisuutta ja ymmärrystä taloudellisten, inhimillisten, kulttuuristen ja ekologisten tekijöiden yhteisvaikutuksista.

LAB-ammattikorkeakoulun ja Etelä-Karjalan hyvinvointialueella on ainakin periaatteessa hyvä meininki:

LAB-ammattikorkeakoulu ja Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksote tiivistävät yhteistyötään LAB SoteCampus -toimintamallilla. Yhteistyömallissa keskitytään 1) teknologian ja digitaalisten ratkaisujen käyttöönottoon ja hyödyntämiseen, 2) johtamiseen ja työn kehittämiseen liittyvän osaamisen vahvistamiseen ja 3) tiedon hyödyntämiseen ja tietojohtamiseen. Eksoten näkökulmasta mallista odotetaan seuraavia hyötyjä: Yhteistyö vahvistaa Eksoten toiminnan tuloksellisuutta, henkilöstön osaamista ja palvelujen sujuvuutta.

Opiskelijayhteistyö on merkittävässä roolissa tässä yhteiskehittämisen toimintamallissa. Digitaalisten ratkaisujen ja teknologian käyttöönottoa vahvistetaan esimerkiksi panostamalla testbed toimintaan ja yritysyhteistyöhön vahvasti.

mutta kyseisen toimintamallin esittelysivulla on vain pari uutista aiheesta, joista toinen kertoo yhteistyön tiivistämisestä ja toinen työyhteisön hyvinvoinnin parantamisesta, eikä LAB-ammattikorkeakoulun blogistakaan löydy muuta LAB SoteCampukseen liittyvää potilas-/asiakasaiheisuutta kuin 3 blogiviestiä 6:sta, jotka olivat kaikki iäkäs-aiheisia (kaatumistapaturmat, vanhustyön digitalisoituminen ja vanhustyö uravalintana.

Toisinaan tuntuukin, että Etelä-Karjalassa ns. ikäystävällisyys menee hankkeissa kaiken muun edelle:

Ikäystävällinen Etelä-Karjala -hanke kehittää maakunnan ikäystävällistä johtamista ja hankkeen päätavoitteena on rakentaa maakuntaan ikäystävällinen verkostojohtamisen malli, jolla koordinoidaan ja johdetaan ennalta ehkäisevää toimintaa ja vahvistetaan eri toimijoiden välistä alueellista yhteistyötä ja yhdenvertaisuutta. Hankkeen tavoitteena on tukea ikääntyneiden hyvinvointia ja toimintakykyä terveyttä edistävällä toiminnalla, ennakoivilla sekä iäkkäiden omaa osallisuutta ja verkostoistumista tukevilla ratkaisuilla.

Toisaalta, niinkin voi käydä, että vanhukset saavat ensiksi kaiken hienon ja erikoisen, mitä tulee tekoälyn ja robotiikan käyttöön:

KATI-ohjelma toteuttaa hallitusohjelman ikäystävällisyyden edistämisen tavoitteita. Se on osa STM:n Hyvinvoinnin tekoäly ja robotiikka (Hyteairo) -ohjelmaa, joka kokoaa yhteen ja koordinoi alan kehitystä. KATI-ohjelmassa hyödynnetään Hyteairo-ohjelmassa valmisteltua KATI-toimintamalli- ja tietojärjestelmäehdotusta.

Tähän KATI-ohjelmaan ottaa osaa useampikin hyvinvointialue, kuten:

KARITA-hankkeessa etsitään uusia vaikuttavia teknologisia ratkaisuja, digitaalisia palveluja ja tekoälyn sekä robotiikan hyödynnettävyyttä kokeilujen kautta. (Etelä-Karjalan hyvinvointialue)

Pohjanmaan KATI-hankkeessa kehitetään toimintamallia, joka mahdollistaa hyvinvointi- ja terveysteknologioiden aiempaa laajemman hyödyntämisen hyvinvointialueen kotihoidon palvelussa. (Pohjanmaan hyvinvointialue)

Sote-keskuksen erilaisia mutta paljolti samankaltaisia määrittelyjä

Kun hyvinvointialueet oikein lyhykäisesti selittävät, miten ne tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskuksen näkevät, voi realistisuuden nähdä jääneen takapenkille tai jääneen kyydistä kokonaan, mutta toisaalta mielikuvitus ei silti ole lähtenyt lentoon oikein kenelläkään. Ehkä se liittyy jotenkin siihen vaivaannuttavaan seikkaan, Etelä-Savon hyvinvointialueen muotoilemana, että "sote-keskuksessa korostetaan perustason palveluja ja ehkäisevää toimintaa"?

Lapin hyvinvointialueen tulevaisuuden sote-keskuksessa:

Sosiaalityöntekijät, hoitajat, lääkärit ja muut sote-keskuksen työntekijät tekevät sujuvaa yhteistyötä. Työnjako on sovittu. Asiakas pääsee hoitoon ja palveluun tarvittaessa nopeasti digitaalisesti, puhelimella tai kasvokkain. Sote-keskuksen työntekijöiden laaja osaaminen näkyy ja on käytössä työpaikalla. He ovat sitoutuneita työhönsä, eli luottavat työnantajaansa ja sen arvoihin.

Keski-Uudenmaan hyvinvointialueella:

nähdään, että tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus on paikka, jossa luodaan ja hyödynnetään laajasti uutta tietoa, palvelut perustuvat tutkittuun tietoon ja jota johdetaan vaikuttavuuteen perustuen.

Keskeistä on yhteistyö ja vuorovaikutus eri sidosryhmien kuten asukkaiden, yritys- ja yhteistyökumppaneiden, yliopistojen, oppilaitosten, henkilöstön, toimittajien, kuntien, kuntalaisten ja viranomaisten kanssa. Asukkaiden osallisuuden vahvistaminen palvelujen kehittämisessä on avainasemassa.

Itä-Uudenmaan hyvinvointialueella:

tavoitteena on toimivat, standardoidut ja yhteismitalliset sosiaali- ja terveys- sekä pelastustoimen palvelut. Lähtökohtana on palveluiden jatkuva kehittäminen ja uudistaminen tutkitun tiedon avulla yhdessä eri toimijoiden kanssa. Tästä vastaa hyvinvointialueen kehittämispalvelut. Kehittämispalveluihin kuuluu tutkimus, kehittäminen, koulutus, innovaatiot ja osaaminen eli TKKIO-toiminta, mukaan lukien valtionavustuksilla rahoitettu hanketyö.

Etelä-Karjalan hyvinvointialueella:

tulevaisuuden sote-keskus, jossa kansallisten tavoitteiden mukaisesti ihminen saa tarvitsemansa avun yhdellä yhteydenotolla ja jossa työskentelee moniammatillisesti toistensa vahvoina kumppaneina sosiaalihuollon ja terveydenhuollon eri ammattilaisia ml. erityistyöntekijät (esim. psykologit, toiminta-, fysio-, ravitsemus- ja puheterapeutit) hyödyntäen työnjakoa ja sovittuja konsultaatiokäytäntöjä

Kymenlaakson hyvinvointialue eli Kymsote rakentaa:

tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskusta, jossa asiakas pääsee tarvitsemiensa palveluiden piiriin nopeasti ja oikea-aikaisesti. Tämä tarkoittaa, että tulevaisuudessa Kymenlaaksossa on asiakkaiden tarpeiden mukaiset, tehokkaat ja moniammatillisesti toimivat palvelut.

Kymenlaaksossa sote-uudistuksen tavoitteena on kehittää alueemme palveluja entistä asiakaslähtöisemmiksi, tehokkaammiksi ja vaikuttavammiksi. Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskuksesta saat tarvitsemasi palvelut helposti ja yhdellä kontaktilla. Tulevaisuudessa pääset tarvitsemiesi palvelujen piiriin entistä nopeammin ja helpommin.

Pohjois-Savon hyvinvointialue korostaa yhdenvertaisuutta, sekä hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamista:

Uudistuksen tavoitteena on järjestää kaikille alueen asukkaille laadukkaita sosiaali- ja terveyspalveluja yhdenvertaisesti. Tavoitteena on myös kaventaa väestön hyvinvointi- ja terveyseroja.

Keski-Pohjanmaan hyvinvointialue hypettää, sitä miten asiat voivat "parhaimmillaan sujua":

Parhaimmillaan asiakas voi tavata samalla käynnillä useamman ammattilaisen yksin tai yhdessä ilman, että se on vaatinut etukäteistietoa tästä tarpeesta. Sote-keskus mahdollistaa monialaisen eri sote-ammattilaisten välisen yhteistyön nopeammin ja joustavammin. Sote-keskus parantaa asiakkaiden ja myös ammattilaisten kokemaa palvelujen laatua.

Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen mielestä keskinäinen yhteistyö asiakkaan asioiden hoitamiseksi tulee olemaan "mutkatonta":

Tulevaisuuden sote-keskus. Erityistä huomiota kiinnitetään paljon palveluja tai erityistä tukea tarvitsevien ihmisten palveluiden kehittämiseen Tutkimus- ja kehittämistoimintaa tehdään osana perustyötä, ja ammattilaiset pääsevät käyttämään osaamistaan laaja-alaisesti. Kun osaajajoukko on laaja-alainen, keskinäinen yhteistyö asiakkaan asioiden hoitamiseksi on mutkatonta.

Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen blogissa on kirjoitus "Aito, vahva, välittävä ja helposti saavutettava monialainen sosiaali- ja terveyskeskus", josta välittää ihmismäisempi, mutta kuitenkin vain jonkinlaista ihannetilaa maalaileva näkemys siitä, minkälainen sote-keskus voisi tai pitäisi olla:

Eri puolilla Suomea valmistellaan ja kehitetään sosiaali- ja terveyskeskuksia (sote-keskus), osana käynnissä olevaa sote-uudistusta. Monialainen sote-keskus ei ole aina fyysinen rakennus, vaan palveluiden ja toimijoiden muodostama kokonaisuus.

Tarkoituksena on luoda laaja-alainen sosiaali- ja terveyskeskus, jossa hyödynnetään uudenlaista työnjakoa, työvälineitä ja yhteen sovitettuja toimintamalleja. Asiakkaan on sinne helppo tulla, olla ja asioida. Palvelut sujuvat ja toimivat yhteen. Tuki tai apu lähtee rullaamaan ensimmäisestä yhteydenotosta, oli asiakkaan asia sitten yksinkertainen tai monitahoisempi. Ammattilaisten näkökulmasta on tärkeää, miten hän pystyy auttamaan asiakkaita parhaalla mahdollisella tavalla sekä millaisessa työyhteisössä on hyvä työskennellä ja kehittyä.

Palveluilta odotetaan, että niitä saadaan ja tuotetaan lähellä asiakasta. Sosiaali- ja terveyskeskuksessa tulee olla selkeästi kerrottuna, mitä palvelua on saatavilla, mistä ja koska. Palveluiden tulee olla tasa-arvoisesti saatavilla kokoa alueellamme, niin peruspalveluiden kuin esimerkiksi erityis- ja kuntoutuspalveluiden osalta.

Saattanevat jäädä vajaasti hyödynnetyiksi/toteutetuiksi: tiedonkirjaaminen, big data, tekoäly, digitaaliset palvelut, ennakoitavuus, ennaltaehkäisevyys

Moniammatillista palvelua tarvitsevien ongelmien helpottaminen ja parantaminen ei perinteisesti ole ollut mitään helppoa, minkä voi epäsuorasti päätellä esim. sellaisten hankkeiden käynnissä olemisista, missä erikseen käydään kehittämään tiedonkirjaamiskäytäntöjä ja valmistaudutaan digitalisuuteen lisäämällä henkilöstön osaamista

Projektissa kehitetään yhteisiä kirjaamiskäytäntöjä, jotta saataisiin vertailukelpoista ja tasalaatuista tietoa asiakkaiden palveluista ja hoidosta. Projektissa panostetaan erityisesti rakenteisten tietosisältöjen yhdenmukaiseen ja täysimääräiseen kirjaamiseen, sisältäen mm. hoidossa ja palveluissa käytettävät mittarit ja luokitukset. Tärkeimpiin tietoihin lukeutuvat diagnoosit ja käyntisyyt, joista diagnoosit tulevat pääosin määrittämään hyvinvointialueen rahoitusta. Diagnoosi- ja käyntisyytietoa voidaan hyödyntää myös palvelujen ja hoidon laadun ja vaikuttavuuden seuraamisessa sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämisessä (Kirjaamisen projekti osana hyvinvointialuetta, 2021, Etelä-Savon hyvinvointialue)

Digitaalisuuden valmistelussa Pohjanmaan Tulevaisuuden sote-keskus hankkeen kautta luodaan perustaa digitaalisten työvälineiden ja ratkaisujen käyttämiselle. Valmistelevaa työtä tehdään muun muassa lisäämällä henkilöstön osaamista ennen digitaalisten palveluiden käyttöönottoa. Tämä mahdollistaa nykyisten ja uusien digitaalisten työvälineiden kehittämisen alueella. (Digitaalisuuden valmistelu, 2022, Pohjanmaan hyvinvointialue)

Hyvinvointialueet joutuvat lisäämään merkittävästi big datan ja tekoälyn käyttöä, jos ne aikovat saada kehitettyä yksinkertaisia parempia digitaalisia palveluita, sillä tiedon ylöskirjaaminen siten, että kaikki potilaan asioiden käsittelyyn osallistuvat voivat kokea, ettei heiltä jäänyt puuttumaan jotain ymmärrystä, on erittäin vaikeaa.

Mitä suurempaa tarkkuustasoa tarvitaan, mitä enemmän vaikuttavissa tekijöissä on feedback-looppeja ja mitä enemmän ymmärryksen muodostaminen ammattilaisen mielessä kuormittaa hänen mieltään, sitä vaikeampaa on myös kehittää esim. sellaista digitaalista palvelua, jossa potilas voi keskustella chatbotin kanssa potilaskertomukseensa kirjatuista asioistaan ilman, että ihmisasiantuntija osallistuu keskusteluun mitenkään.

Haasteellisuudet digitaalisten palveluiden hienostamisessa eivät kuitenkaan ole estäneet hyvinvointialueita listailemasta muutamanlaisia tavanomaisimpia:

Sinulla on myös käytössäsi aiempaa enemmän digitaalisia asiointipalveluita ja yhteydenottotapoja, kuten digihoitopolkuja, Chatbot, Live chattejä ja sähköinen ajanvaraus. Saat aiempaa enemmän palveluita suoraan kotiisi, verkossa ja silloin kun sinä niitä tarvitset. (Kymenlaakson hyvinvointialue)

Digitaalisuutta hyödynnetään palveluiden kaikilla osa-alueilla. Sote-keskuksen asiakkailla ja henkilökunnalla on käytettävissä useita digitaalisia palveluita ja digitukea omahoitoon, tiedonsaantiin sekä etäasiointiin ja -konsultaatioon (Keski-Pohjanmaan hyvinvointialue)

Prima Botnia-hankkeessa tavoitteena on ottaa käyttöön monipuolisia digitaalisia asiointikanavia kansalaisen ja ammattilaisen välisen viestinnän sekä etäpalvelujen toteuttamiseksi. Chat, sähköiset lomakkeet ja etävastaanotot ovat esimerkkejä kanavista, joiden avulla kansalainen voi asioida ajasta ja paikasta riippumatta. (Pohjanmaan hyvinvointialue)

Ennakoitavuus ja ennaltaehkäistävyys on yhtä lailla digitaalisuuden kehittämisen kanssa epäuskottavasti toteutuvaa aina siihen asti kunnes sote-keskuksista halutaan oikeasti tehdä "parhaimpaan mahdolliseen pyrkiviä", eikä vain joiksikin "perustason" palveluiksi jääviä. Toki joitakin kuvantamisia voidaan käydä automatisoidusti läpi, erilaisia seurantatietoja voidaan vertailla ideaalimpiin ja semiautomatisoituja otantoja voidaan tehdä silloin tällöin, mutta jos monia kelpoisia teknologian ja tieteen mahdollisuuksia ei edes yritetä hyödyntää, missä sitten menevät rajat sille, missä "palvelu uhkaa käydä liian hyväksi"?

Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on toimintaa, jolla pyritään vastaamaan tunnistettuihin hyvinvointihaasteisiin ja asetettuihin tavoitteisiin siirtämällä toiminnan painopistettä kohti ennakoivempia palveluja. Tältä osin vastataan myös sote-uudistuksenkin tavoitteisiin: Painopisteen siirtoon ennakoivaan ja ennaltaehkäisevään toimintaan sekä Hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamiseen. (Kymenlaakson hyvinvointialuea)

Työllistämistoiminnan punoutuneisuus osaksi sote-keskuksisuutta, kustannustehokkuus, valtuustot päätöksien tekijöinä

Työllisyysasteen nostaminen on jo aiemminkin ollut mukana monen entisen sairaanhoitopiiriin - eikö muuten kuulostakin mukavemmalta, kun sanoo "hyvinvointialue" - toiminnassa hanketyön muodossa, sillä onhan se myös osana "kestävän kasvun vauhdittamista", mutta monialaisesti eri ammattilaisia käyttänäväkin hyötynä voi monen työttömän kohdalla olla silkkaa suurpiirteisyyttä tai jopa läpeensä vääriä, tarkkuustasoltaan heikonlaisia päätelmiä. Näinhän tällainen toimii Etelä-Karjalassa sen työvoiman palvelukeskuksessa (TYP). Valikoima vastaavanlaisia hankkeita muualla:

Keski-Uudenmaan Työkykyhankkeessa edistämme keskiuusmaalaisten osatyökykyisten ja pitkäaikaistyöttömien työ- ja toimintakykyä, työllistymisen edellytyksiä ja osallisuutta kehittämällä heidän tarpeisiinsa vastaavaa monialaista palvelukokonaisuutta, vahvistamalla ammattilaisten osaamista ja tuottamalla tietoa kehittämisen tueksi.

KP työkyky -hanke on osatyökykyisille suunnattu työkykyohjelma, jolla helpotetaan heidän työllistymistään. Keski-Pohjanmaan työkyky -hanke toimii Soiten ja Kruunupyyn alueella 2021-2022. Työkyvyn tuki osaksi tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskusta -toimenpidekokonaisuudessa mallinnetaan työkyvyn tuen palvelukokonaisuus osaksi Soiten vastaanottojen uudistamishanketta. Hankkeen tavoitteena on, että asiakkaiden palveluntarpeet tunnistetaan varhaisessa vaiheessa ja he saavat tarvitsemaansa työkyvyn tuen palveluja. (Keski-Pohjanmaan hyvinvointialue)

TOIMEKSI-hankkeessa kehitetään Työkykyohjelman molempia toimenpidekokonaisuuksia, jotka ovat: Työkyvyn tuki osaksi Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskusta (alueella on toimiva työkyvyn tuen palvelukokonaisuus, työkyvyn tuen prosessi on rakennettu monialaisesti ja yhdessä, työ- ja toimintakyvyn arviointi on tunnistettu palvelutarpeen osaprosessina) ja Tuetun työllistymisen menetelmät (sosiaalihuollon rooli vahvistuu työkyvyn ja työhön sijoittumisen tukemisessa, sosiaalihuoltolain mukainen työtoiminta ja työllistymistä tukeva toiminta vahvistuu, tuetun työllistymisen työhönvalmennuksen käyttö sosiaalihuollossa on lisääntynyt). Työkykyohjelma on osa Sanna Marinin hallitusohjelmaa. (Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialue)

Topakka-hankkeen tavoitteena on luoda maakunnallinen malli työttömien henkilöiden työ- ja toimintakyvyn arviointiin. Lisäksi tavoitteena on lisätä toimijoiden osaamista työ- ja toimintakyvyn tunnistamisessa ja asiakasohjauksessa. Topakka auttaa työkyvyttömyyden takia sivuun jääneitä henkilöitä löytämään yksilöllisesti oikeat palvelut. Asiakas voi esimerkiksi tarvita sairauden jälkeen kuntoutuspalveluita tai apua työkykyyn liittyvien etuuksien hakemiseen. (Pohjois-Karjalan hyvinvointialue)

Kustannustehokkuus, mihin hyvinvointialueiden valtuutetut pääsevät yhdessä kuntien valtuutettujen kanssa sössimään mukaan myös työllistymisasiat kunhan ne velvollisuudet kunnilla sitten myöhemmin tulevat, ovat valtuutettujen suurta herkkua, sillä ne saavat heidät kuulostamaan kovin tärkeiltä. Viime joulukuun Etelä-Karjalan hyvinvointialueen aluevaltuuston kokouksessa hyvinvointialueen johtaja selitteli pitkästi ja vaikeankuuloisesti laskelmien ja niiden perusteita kuin olisi halunnut korostaa jollekin nettistriimikatselijoukolle, kuinka vaikeaa taviksen on ymmärtää hyvinvointialueen toimintaa ja että sellaiseen tarvitaan hänenlaisiaan asian osaajia. Hyvinvointialueen palveluista, niiden mahdollisesta toimivuudesta ja toimimattomuudesta ei sitten suuremmin puhetta ollutkaan. Siinäkään kokouksessa. Millioinkahan sitten? Voivottelua rahoituksen riittävyydestä toki oli ja yksi vielä kertaalleen mukana ollut lääkäri pääsi parjaamaan hyvinvointialueen käytössä olevaa puhelinpalvelua ennen kuin hän ministeritason päätökseen perustuen irtisanoutui aluevaltuustosta ja jätti sinne vain "ei-jäävejä henkilöitä".

Etelä-Karjalan hyvinvointialue luonnehtii tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskuksen merkitystä nostamalla yhdeksi tärkeäksi seikaksi kustannustason hillitsemisen, mutta jos kustannustasoista ja rahojen käytöstä päättävät tahot, joilla ei ole riittävää ymmärrystä siitä kaikesta, miten sosiaali- ja terveyskeskus yksityiskohtaisemmin ottaen toimii, miten he voisivat tehdä hyviä päätöksiä rahojen käytöstä? Toisaalta, paikallislehdessäkin asti ollaan esitelty sitä, miten "asioista voidaan keskustella puoluerajoista piittaamatta" ja istuntosalissa kuullaan toki kerralla useiden mielipiteitä, joten jos edes muutamalla silloin tällöin on briljantteja näkemyksiä ja tietoa, niin sitten kai muutkin pääsevät niitä fundeeraamaan.

Etelä-Karjalassa Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -hankkeella vahvistetaan erityisesti hoidon jatkuvuutta ja palvelujen saatavuutta sekä samalla asiakkaiden terveyttä, hyvinvointia ja osallisuutta. Tämä tapahtuu kehittämällä maakunnan rakennetta vahvistamalla integraatiota, oikea-aikaisuutta, ennaltaehkäisevää palvelu- ja yhteistyötoimintaa sekä hillitsemällä kustannuskasvua.

Vaikkei sitä jokaisen hyvinvointialueen verkkosivuilla erikseen mainitakaan, ainakin Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue huomioi tuoda esille sellaisia keinoja terveydenhuollon menetelmien ja palveluiden arviointiin, joista saattaisi olla apua päätöksientekijöille heidän arvioidessaan niitä heille mieluisia kustannuksia.

HTA:lla (Health Technology Assessment) tarkoitetaan päätöksentekijöille suunnattua, kokonaisvaltaista ja järjestelmällistä arviointia menetelmän käytön edellytyksistä, turvallisuudesta ja vaikutuksista. Arvioinnin kohteena ovat uudet ja jo vakiintuneessa käytössä olevat menetelmät, joihin kuuluvat lääkkeet, laitteet ja toimenpiteet sekä hallinnolliset tukijärjestelmät, esimerkiksi potilastietojärjestelmät. Arvioinnissa kootaan ja yhdistetään paras saatavilla oleva tieto tukemaan näitä menetelmiä koskevia terveyspoliittisia ja kliinisiä päätöksiä.

Digi-HTA on sosiaali- ja terveydenhuollon sekä hyvinvoinnin digitaalisia tuotteita ja palveluja varten kehitetty menetelmä. Sen avulla arvioidaan tuotteen tai palvelun soveltuvuutta alan asiakkaiden ja työntekijöiden käyttöön. Arvioinnin näkökulmia ovat vaikuttavuus, kustannukset, turvallisuus, tietosuoja ja -turva sekä käytettävyys ja saavutettavuus. Näiden lisäksi tarkastellaan erityisesti digitaalisen tuotteen käyttöönottoon vaikuttavia asioita kuten esimerkiksi hoitoprosessia ja IT-muutoksia.

Pitäisikö aluevaltuutettujen esittää mielipiteitä hankkeiden merkittävyydestä, jottei jäisi pelkäksi budjettiraamien asettelemiseksi?

Hankkeisiin osallistuvuuden järkevyys vaikkapa siltä kustannustehokkuuden kannalta saattaa olla hyvin hankalaa mietittävää monelle aluevaltuutetulle, mutta eipä heidän todennäköisesti tarvitsekaan useimpiin hankkeisiin mitään kantaa ottaakaan, vaan riittää kun annetaan jotkin budjettiraamit, joissa vaaditaan - vaaditaan, tietenkin, sillä vallankäyttö on mukavaa - pysyttäydyttävän.

Jos heidän kuitenkin pitäisi ottaa kantaa esim. seuraavanlaisiin hankkeisiin, mitäköhän siitä seuraisi?

Vantaan ja Keravan hyvinvointialue:

Rikollisesti oireilevat nuoret (Ri-O-hanke). Rikoksilla oireilevat nuoret- hankkeessa tuetaan vakavasti ja toistuvasti rikoksia tekeviä nuoria kohti rikoksetonta ja päihteetöntä elämää.

Pohjanmaan hyvinvointialue:

Psykososiaalisen hyvinvointi. Psykososiaaliset menetelmät tarjoavat sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille tarvittavaa osaamista ohjata ja hoitaa asiakkaita tehokkain ja vaikuttavin keinoin lähellä asiakkaan arkea, vaikkapa heidän omalla koululla tai terveysasemalla. Pohjanmaalla uusista näyttöön perustuvista menetelmistä on otettu käyttöön IPC ja IPT-N menetelmät nuorten psykososiaalisen hyvinvoinnin edistämiseksi.

IPC on 13-18 vuotiaiden nuorten masennusoireilun hoitoon ja ehkäisyyn suunniteltu interpersonaalinen interventio. IPC hoidossa keskitytään ihmissuhteisiin ja niiden vaikutuksiin mielialassa. Tavoitteena on korjata tai helpottaa nuoren ihmissuhdehaasteita. Interventio sisältää 3-6 tapaamista IPC työntekijän kanssa.

IPT-N on 13-18 vuotiaiden nuorten masennuksen hoitoon suunniteltu interpersoonalinen terapiamuoto. IPT hoidossa keskitytään ihmissuhteisiin. Tavoitteena on auttaa nuorta löytämään keinoja käsitellä ihmissuhteisiin liittyviä ongelmia ja tämän avulla saamaan helpotusta masennusoireisiin. Terapiajakso kestää 12-16 tapaamista IPT-N terapeutin kanssa.

Varsinais-Suomen hyvinvointialue:

Kulttuurihyvinvoinnin projekti käynnistyi huhtikuussa 2022. Projekti on osa Varsinais-Suomen tulevaisuuden sote-keskus -ohjelman toteutusta ja hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen (hyte) kokonaisuutta.

Kulttuurihyvinvointi on käsitteenä ja ilmiönä vielä vähän tunnettu osana hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä. Kulttuuri saatetaan kokea elitistisenä korkeakulttuurina, mutta kulttuurihyvinvoinnissa kulttuurin käsite on laaja sisältäen monenlaista toimintaa. Tutkimusta kulttuurihyvinvoinnista on kuitenkin jo runsaasti, ja kulttuuriin, taidetoimintaan, liikuntaan ja yhteisölliseen toimintaan osallistumisen tunnustetaan tukevan yksilön sekä yhteisöjen hyvinvointia.

Kunnat toivovat hyvää yhteyttä kulttuuri- ja sote-palveluiden välillä sekä alueellista tukea kulttuurihyvinvoinnille työn suunnitelmallisuuden lisäämiseksi.

Tavoitteita kulttuurihyvinvointiprojektin osiossa: lisätään erityisesti kuntien kulttuuri- ja kirjastoammattilaisten, järjestöjen ja sote-ammattilaisten tietoisuutta kulttuurihyvinvoinnista; lisätään kulttuurihyvinvoinnin mahdollisuuksien hyödyntämistä osana sote-palveluita ja kuvataan kulttuurihyvinvoinnin perustason toimintaa osana tulevaisuuden sote-keskusta; vahvistetaan kulttuurihyvinvointitoiminnan ja sote-palveluiden asiakas- ja palveluohjauksen yhteistyötä luomalla palveluohjauksen malleja sote-palveluista ennaltaehkäisevään taide- ja kulttuuritoimintaan; tunnistetaan ja kehitetään yhteistyön tapoja hyvinvointialueen, kuntien ja järjestöjen välille kulttuurihyvinvoinnin edistämiseksi.

Hyvinvointialueiden strategiat

Tätä kirjoitusta varten on tarkoituksellisesti vältetty ottamasta selvää hyvinvointialueiden strategiaohjelmista, sillä tarkoituksena on ollut käydä erikseen läpi jokaisen hyvinvointialueen strategioita, jotka ovat esillä joko jommassa kummassa tai molemmissa, aluevaltuuston pöytäkirjan liitteenä tai hyvinvointialueen verkkosivuilla.