Kun työtön työnhakija on riittämiin mietiskellyt terveyteensä ja elämäänsä haitallisesti tai jotenkin muokkaavasti vaikuttavia asioita, joilla kokee olevan jonkinlaista keskinäistä toisiinsa vaikuttavuutta, hän on todennäköisesti saapunut monen sellaisen hetken äärelle, jossa hän ei pysty johtamaan hyviä selittäviä vastauksia nykytietämyksestään, eikä tarjolla ole simppelin triviaaleja vastauksia, vaan olisi hyödynnettävä soveltuvaa erikoisasiantuntijaa hyvien vastauksien antajana. Jos hän olisi vähempään tyytyvää sorttia, hän voisi selailla netistä Livestrongin tai Be Brain Fitin lyhykäisiä terveysaiheisia artikkeleita ja tuntea henkilökohtaisella tasolla saavansa joihinkin erityiskysymyksiin terveydestä muutaman kelpo artikkelin edestä tuntumaa, mutta jos kyse olisi lausunnon tuottamisesta jollekin kolmannella osapuolella, sitä suuremmalla syyllä pitäisi saada jokin paremmin kelpaava auktoriteetti tuottamaan näkemystä TE-toimistolle tai työvoiman palvelukeskukselle.

Työttömyysjaksonsa voi lohkoa sellaisiin osiin, että niistä erottuu milloin on hyvinvoinnin osalta ollut jotain pahasti rempallaan ja milloin on ollut hyvälaatuista, pitkään kestänyttä hyvää, reipasta oloa. Hyviä oivalluksia siitä, mikä saa olotilat päätymään jompaan kumpaan suuntaan näistä, saa parametrisoimalla ruokavaliotaan, lenkkeilyjään, untaan, käytettyjä lisäaineita yms. Pelkällä mutulla pähkäily johtaa helposti siihen, että ajateltavaa on liikaa ja tuolloin tehdyt virhepäätelmät kirjautuvat omaan mieleen siinä missä hyvätkin päätelmät, mutta ne tajuaa virheelliseksi vasta sitten joskus myöhemmin. Tarpeeksi monta kertaa virheellisten luulojen kanssa eleltyään, saa sotkettua omaa ajatteluaan varsin tehokkaasti, mutta tästäkin selviää kun vain käy taulukoimaan ja visualisoimaan asioiden välisiä yhteyksiä. Ongelmaksi voi kuitenkin muodostua se, että elimistön sisäisestä toiminnasta ei ole helppoa tai halpaa saada sellaista tietoa, että voisi varmistua kaikista mahdollisesti ounasteluistaan, joilla voisi olla jotain tekemistä hyvinvoinnin kanssa.

Siinä missä asiansa osaava lääkäri kykenisi tunnistamaan luonnehdituista ajatteluun vaikuttavista oireista, kuinka tiettyjen aivojen välittäjäaineiden toiminnan osalta olisi jotain normalisoitavissa olevaa, voisi ravitsemukseen liittyvästä oireryppäästä tehdä myös hyvän päätelmän siitä, minkälaisesta oireita yhdistävästä ongelmasta on kyse ja mahdollisesti tuottaa siinä samalla näkemyksen siitä, kuinka huomioitu ajatteluun liittyvä eri oirerypäs liittyy ravitsemusongelmiin.

Valitettavasti sairaanhoitopiirin toimintatapoihin kuuluessa raamittaa tutkittava ongelma jonkin paradigman mukaisesti, tullaan tuottaneeksi tutkimustuloksia, joiden mukaan mitään vikaa ei löydy. Lopulta lääkäri plänttää jokin tulostamansa ohjeen mukaan, joka on suoraan Käypä hoito -suosituksista ja lähettää potilaan matkoihinsa. Monien helposti hankalaksi muodostuvien miettimisten osalta kuten "mausteiden vaikuttavuus aivoihin" hän välttäisi sanomasta mitään, mutta verikokeiden tuloksien lukemiseen asiakkaalle hän saattaisi käyttää kokonaisen minuutin, vaikka ne kaikki olisivat normaaleissa raja-arvoissa.

Potilas varmastikin haluaisi ympättävän huomioitavien ja mietittävien asioiden mukaan sen, miksi lenkkeily on hänelle niin tärkeää eli miksi hänelle on niin suuresti hyödyksi suorittaa päivittäin vähintään muutaman kilometrin mittainen suht tehokas lenkkeily, jossa on kovaa alustaa ja edes hiukan jyrkähköä ylämäkeä. Ei häntä lämmitä se, että hänelle kerrotaan hänen ravintoaineiden saantinsa olevien hänen omien taulukointiensa osalta hyvää ja huolellisesti tehtyä, sillä kyllä hän sen tietää jo entuudestaankin. Ja kysymyksen siitä, miten lenkkeilyn koostumus, käytetty ravinto, unenlaatu ja tietynlainen häirintä vaikuttavat siihen, että häneltä lähtee hiuksia päästä, voi myös unohtaa, sillä olisi myös liian spesifiseksi käyvää. Juuri tällainen spesifisyyteen menemisen välttelevyys saa perustellusti kysymään, mikä on julkisen terveydenhuollon funktio tässä yhteiskunnassa?

Muistuma 1: "10 km rauhallistahtista hölkkäilyä, sen päätteeksi 2 km kävelyä, lenkkeillessä syke aika tasaiset 160. Vauhti ja jaksavuus parani huomattavasti loppua kohden. Lenkkeilyn päätteeksi kaikinpuolin mainio olo (kiva ryhti, jaksavuutta runsaasti jäljellä, ajattelu tuntuu "puhtoiselta", aistihavainnot terästyneet. Takaisin päästyä syöty makaronia ja kananjauhelihaa (100 g), missä mukana hiukan lisättyä rypsiöljyä ja paseerattua tomaattia, päälle ripoteltu 80 g mozzarella-juustoraastetta. Kiinteämmän ruoan jälkeen juotu kaakaota, mutta ennen kuin sen juomista oli saanut loppuun, olotila alkoi muuttumaan huonommaksi: hengittäminen muuttui tukkoisammaksi, silmiä kävi kuivamaan, ajatuksenkulku muuttui kömpelöksi, kylmähikoilua, levottomuutta, jalkojen heiluttelun tarvetta, tunnelatteutta ja jonkinlaista välinpitämättömyyttä mistään". Koska kyse olisi siis kerralla esiin tulevista oireista, potilas saattaa kuvitella, että niiden aiheuttajana olisi jokin yksittäinen perimmäinen syy, jonka pystyy saamaan esille pelkän päättelemisen avulla, mutta eihän se tietysti niin menisi. Potilas kai kuvittelee keskustelevansa tekoälyn kanssa, joka hankkii lisätietoa päättelyjensä tueksi sitä mukaa, kun kokee sitä tarvitsevansa.

Työllistymisen näkökulmasta ruokailuteemaan on liitettävissä sekin seikka, että potilas/asiakas ei aiempina vuosina ollut hahmottanut sitä, kuinka paljon ruokavalion ja lenkkeilyn yhteentoimivuudella on merkitystä hyvinvointiin, sekä kuinka paljon ja millä tavoin erilainen häirintä voi vaikuttaa mm. ruoansulatusjärjestelmän toimintaan ja sitä kautta ajattelujaksavuuteen ja mielialoihin.