Tiedettäessä ennalta, että jotain uutisen arvoista tulee varmasti joskus myöhemmin tulevaisuudessa tapahtumaan, voidaan sitä ennakoiden valmistella syitä, joiden perusteella jonkun täytyisi tulla asioimaan asunnolla esim. huolto- ja korjaustöissä, tehdä jotain asunnon lähettyvillä tai tuottaa jotain muuta huomioitavaa, joka kytkeytyy assosiaatioiden ja tuntemusten kautta tähän johonkin, mistä oltiin ennalta tietoisia. Voipa olla niinkin, että asuntoon on valmisteltu peruskorjaamisen yhteydessä kymmeniä eri epäkohtia ajallaan käsiteltäväksi, asuntoon muuttajan ollessa ohjailtu valitsemaan juuri kyseinen asunto asunnokseen. Naapureitakin olisi asetettu asumaan sen mukaisesti, mikä myötäilisi nimen, häiritsevän käytöksen ja muun toiminnan osalta suunnitelmaa, jonka tekijät eivät kävisi suoranaisesti selville tapahtuvista teoista.

Otettaessa mahdollisuuksien mukaan huomioon kaikki kohdeyksilöä vastaavassa tietomallissa aktivoituva, siihen uutena asettuva, varsinaisten osallistujien tekemiset, heidän etäämmällä vaikuttavat avustajansa kuten erilaiset statistit ym., huomattaisiin, että eräänä pyrkimyksenä on aiheuttaa kohdeyksilön mielessä sellaista assosiaatioiden ja mielteiden verkostojen kilpailua, mikä etäännyttäisi ajatuksia hänelle mieluisasta ja suuntaisi niitä kohti paljon vähemmän kiinnostavia asioita. Tällaisen pysyväluonteisuutta pyrittäisiin nuijimaan joihinkin konkreettisiin asioihin, jotka tapahtumia seuraavien päivien aikana pitäisivät ei-tarvittavien ajatusten mielessä esiintyvyyttä ja vaikuttavuutta yllä. Tapahtumia välittömästi seuraavat päivät ovat myös niitä, joiden aikana voidaan ohjailla jo valmiiksi hieman vinksalleen saatettuja ajatuksia vielä enemmän vinksalleen esim. kehittämällä kohdeyksilöä vastaavaa tietomallia lisää sellaiseksi, että se etäännyttää yksilön mieltä tietynlaisesta ajattelusta ja yrittää pakottaa ajattelemaan vähemmän mieluisilla ajatuksilla.

Näennäisesti vähäiseltäkin tuntuvat teot, lausutut sanat, toiminnan ajoitukset, tekojen järjestykset ym. saavat aikaan kohdeyksilön ajatustoimintaa muokkaavuutta, ylläpitävyyttä, ohjaavuutta ym. Vähäiseltä tuntuvien tekojen ”toimivuutta” ovat vahvistamassa kaikki muut keinotekoiset tapahtumat ym. mitä kohdeyksilö tulee käsitelleeksi mielessään kyseisen päivän aikana, seuraavan yön aikana, seuraavan päivän aikana, edellisinä päivinä, edellisenä vuonna, seuraavalla viikolla jne. Vaikuttamistoimintaan liittyvän, kohdeyksilön mielen toimintaa vastaavan tietomallin esittäminen lineaarisesti etenevän tekstin muodossa on lähtökohtaisesti varsin mahdotonta, eikä assosiaatioverkoston visualisointikaan tarjoa aina riittävää ymmärtämisen mahdollisuutta ulkopuolisille, jos ei ole esitietämystä niistä ajattelun kaavoista, joita pitää käyttää visualisoinnin lukemisen apuna. Helpoin ja tunnetuin näistä on primingsignaaleihin liittyvä, jonka määritelmä on suunnilleen tällainen:

Karkeasti ottaen primingsignaaleja ovat kaikki ne signaalit, jotka edeltävät jonkin ajateltavissa olevan “mielteen laukeamista” tietoisesti tai ei-tietoisesti, viimeisimmän vaadittavan (assosiaatio)signaalin ollessa vaikuttavin. Tietoisesti tämän voi havaita esim. jonkin visuaalin mieleen juolahtamisesta, mutta karkean säännön mukaisesti vähintään se tapahtuu, että mielteen laukeaminen aiheuttaa uusia primingsignaaleja kaikkia niitä assosiaatiolinjoja pitkin, joita voi luonnehtia implisiittisiksi assosiaatioiksi tai muuten vain korkean todennäköisyyden assosiaatioiksi. Sääntönä voi ajatella olevan vaikkapa “vähintään kolme primingsignaalia samaa miellettä kohti, jotta se voisi tuottaa uusia primingsignaaleja”.

- - - - - - - - -

Aiempien tekojen ja tapahtumien myöhempää käytettävyyttä voidaan kehitellä paikallisestikin. Esim. ISS:n kiinteistönhuoltopoikien jättäessä asuntoon muuttamisen päivänä autonsa siten talon sisääntuloväylän tukkeeksi, että oli poistuttava muuttoautona toimineesta pakettiautosta, mentävä koputtamaan heidän autonsa ikkunaan ja pyytämään siirtämään autoa, oli todennäköisesti jo tuolloin tiedossa, että tiettynä myöhempänä aikana joku tulee paukuttamaan lapaskäsin sen maantasaisen asunnon ikkunoita, johon tuli muuttaneeksi. Tuona myöhempänä päivänähän linkitettiin assosiaatioihin mukaan omaan aiempaan elämään kuulunut erään muun ikkunan naputtelu (tai pikemminkin olettamus tapahtuneesta naputtelusta, sillä toisinaan häirintään osallistuvilla on vääristynyttä tietoa käytössään), Parvekkeelle ja lumeen jääneet kengänjäljet oli ilmeisestikin tarkoitettu assosioitumaan Mass Effect: Andromeda -pelin lumiseen planeettaan, sillä kesken sen pelaamisenhan ikkunaan tultiin läimimään. Täten, vaikka erilaisilla ikkuna-teemaisilla tapahtumilla oli paljon ajallista väliä keskenään, saatiin luotua niiden välille assosiaatioyhteyttä ja alustettua mahdollisuus houkutella mielestä esille eri ikkunaisiin ajanjaksoihin liittyviä tapahtumia, vain yhtä niitä kohdin ajatuksia ohjailemalla. Samankaltaisena tapahtumana voi nähdä sen, että Rise of Tomb Raider -pelin pelitiedostojen eheyttä tarkistaessa käytiin rimputtelemassa ovikelloa ja läimimässä ulko-oveen siihen tyyliin kuin kyse olisi kaikkia talon asukkaita uhkaavasta varoittamisesta kuten hetkeä myöhemmin uutisista kuullussa eli Intercontinental Hotellin hotellivieraiden ampumisessa (Kabulissa). Rise of Tomb Raider -peli oli ollut sellainen, että se ns. kaatui kesken latausnäkymän ja jätti ruudulle virheilmoitusdialogin (ilmoituksen, tiedotuksen).

Mainituilla kiinteistönhuoltopojilla on ollut ainakin tietyn kohdeyksilön osalta taipumusta tehdä asioita vähän miten lie tai ainakin jotenkin härösti (tekevät toisinaan jotain oikeinkin), mikä sekin puoltaa mahdollisuutta, että he ovat osallisena sellaiseen toimintaan, mihin ottaa osaa lukuisien muidenkin yritysten ja ihmisverkostojen jäseniä. Ei varmaankaan sattumaa, että tulivat tarkastelemaan lämpöpattereita sekunteja sen jälkeen, kun on itse tullut pois suihkusta, joka on sattumoisin ihan siinä asunnon ulko-oven vieressä kylppärin ikkunoineen päivineen.

Asunnon ollessa huolettomasti tehdyn peruskorjauksen jäljiltä sellainen, että siloittelun, ehostamisen, korjaamisen yms. jäljiltä on jätetty useita erilaisia epäkohtia, joista osa on sellaisia, että niitä ei suostuta ilman asiakkaan itse niitä kustantamista korjaamaan, saattavat tällöin jäädä kaikki tai ainakin useimmat niistä sellaiseksi pitkäksi aikaa, koska eihän niitä kuitenkaan saisi kaikkia korjattua ja talon yleisolemuskin myötäilee tietynlaista vähät välittävyyttä. Vuodenaikojen vaihtelut ja aika toivot lisää epäkohtia esille. Kun epäkohdat tällä tavoin jäävät olemaan, niiden korjaamiseen on helpompi houkutella ajoitetusti saamalla asukas kiinnittämään huomiota epäkohtaan kerrallaan sillä tapaa, että tietyn asian korjaamisen ajatuksesta ei pääse irti meneillään olevan päivän aikana, mikä riittääkin siihen, että motivoituu ottamaan yhteyttä kiinteistönhuoltoon. Riskiksi muodostuu se, että vaikka tarkoituksena on häivyttää jokin epäkohta korjaamalla se, sen tilalle voidaan tuoda assosiaatioita, tuntemuksia ja mietteitä, joista ei pääse samalla tapaa eroon, koska ne ovat omassa mielessä ja joita jotkin muut, ärsyttäväksi tehdyt asiat, mieleen toistuvasti palauttelevat. Toki epäkohdan voi jättää korjauttamattakin ja toivoa, että epäkohdan helpoksi tullut huomioitavuus vaimentuisi mielessä ja että se ei seuraavasta päivästä edespäin tuntuisi enää missään. Tai sitten voi kokeilla korjata jotain itse ja ottaa se riski, että tulee joutuneeksi kohtaamaan sellaisen tuotteen nimen tai tuotteen etiketin sisällön, jota ei olisi jostain syystä halunnut havainnoida ja tulla siitä tietoiseksi.

Mitä valintoja tekeekin, ovat nämä valinnat todennäköisesti ennakoitu jonkin tietojärjestelmän toimesta ja täten asukas toimisi tuon tietojärjestelmän tuottaman käyttäytymisennusteen vahvistajana tai hienosäätäjänä, mikä saattaisikin olla ollut se alkuperäinen tarkoitus, joka oli määritetty jo ennen kuin asukas edes asuntoonsa muutti.

Asuintalon muut asujat ovat osallistuneet kuin palkkaa häirinnästään saaden mm. sellaiseen toimintaan, missä yhtäällä on valmistauduttu siihen, että kohta päästään vaikuttamaan häiritsemällä ja että vielä pitäisi saada kohdeyksilö lähtemään heitä kohti. Esim. asunnossa kuuluessa erittäin selkeästi ja ärsyttävästi täysillä vesiputkista lasketun veden pauhua ylemmästä asunnosta niin kauan, ettei sitä enää viitsi kuunnella ja on mahdollisuus valita optionaalinen aamulenkkeily rannan tienoilla, löytyy rannan tienoilta väistämättömissä olevaa trimmauksen ääntä kolmen trimmaajan voimalla, sillä EKTA-yritys on siellä siistimässä ranta-aluetta, minkä ylemmän asunnon häirikkö varmasti tiesikin. Kuten tiesivät varmasti monet niistäkin, jotka olivat rannan tienoilla hyödyntämässä kahden erilaisen ärsytyksen aiheuttamaa mielentilaan vaikuttavuutta visuaalisen suggestoinnin keinoin (värit, tekstit, asettelut ym.). Tässä täytyy tiedostaa sekin, että aikuisilla häirintään osallistuvilla ihmisillä ei ole Suomessa mitään muutakaan erityisempää tekemistä, sillä heille ei olla jatkuvasti keksimässä jotain sellaista puuhaa kuin lapsille ja nuorille, joiden ei poliittisten puheiden mukaan haluta syrjäytyvän. Täten, jos on tarvetta vaikkapa sellaiselle häirintään osanottajalle, jolla on tietyn verran pituutta, kehonrakenne on tietynlainen, ääntämys on tietynmurteinen ym. niin aina löytyy kymmenisen lähiseudun ihmistä, joihin kriteerit sopivat ja satoja ihmisiä, joilta saa lainaan häirintätarkoitukseen sopivat kuteet. Eräänkin kerran itse aiemman asunnon nurmikkoa leikatessa tiellä käpsytteli Assassin’s Creed -pelin tyyliin stailattu tyyppi, pitkässä kaavussaan, hupussaan, paksuine vöineen ja muineen. Eräs helpoin muistijälkiä jättävän teon tyyppi onkin juuri sellainen, missä tuodaan havaittavaksi/aistittavaksi jotain sellaista, jonka ei voisi ennakoida esiintyvän kyseisessä tilanteessa. Tietenkin tuohonkin hetkeen liittyy monenlaisia nyansseja, jotka pitäisi myös selittää, jotta teon asettuminen osaksi kohdeyksilöä vastaavaa tietomallia tulisi paremmin ymmärretyksi.

- - - - - - - - -

Onkohan viereisen asunnon Leiman-sukuniminen henkilö oikeasti sen niminen vai onko hänet nimetty väliaikaisesti sellaiseksi sen vuoksi, että saadaan rakenneltua kohdeyksilön mieleen ajatussiltoja aiempaan asuinalueeseen? Esim. Altered Carbon -tv-sarjaa katsellessa viereisen asunnon oven kiinni ja auki -naksuttelua tapahtui ihmeellisen paljon, mikä vei ajatuksia kohti aiempaa asuinaluetta, missä eräs naapuri käytti täsmäajoitettuna ovensa tuottamia ääniä häirintätarkoituksissa. Altered Carbon -tv-sarjan näyttelijöistä ja heidän roolinimistään saa käteviä assosiaatiota kuten Kovacs (entinen naapuri Kovanen), Lehman (nykyinen naapuri Leiman parin lisätikun kera i-kirjaimeen) ja Kristin (risti) taasen assosioituu melko näppärästi kohdeyksilön Uuden suomen -blogipalvelussa sijaitsevan blogin nimeen, johon onkin mm. eräiden suomalaisten poliitikkojen ja muiden kyseisen blogipalvelun bloggaajien toimesta pyritty assosioimaan kaikenlaista kristilliseen uskomiseen liittyvää, vaikkei sillä ainakaan tähän mennessä ole ollut mitään tekemistä sellaisen kanssa.

Lappeenrannan Asuntopalvelusta on kertynyt vaikutelmaa, että se harrastaa toimintaa, missä asetellaan ilmeisen tahallaan tietynlaisia tai tietyn nimisiä sillä tapaa lähekkäin toistensa suhteen asumaan, että saataisiin aikaan vaikkapa jonkinlaisia kahnauksia tai sitten joku tietty asuja kokee läheisyydessään asuvien ihmisten sukunimet itseään häiritseviksi, koska ne muistuttavat hänen entisistä tuttavistaan tms. Lappeenrannan Asuntopalvelulla on sellainen sääntö, missä häirintäilmoituksiin pitää saada mukaan useiden muiden ihmisten nimiä, jotta sellainen otetaan edes käsittelyyn, joten yhteen asuntoon suuntautuvaa häirintää voi Lappeenrannan Asuntopalvelun eräänlaisella avustuksella jatkaa periaatteessa loputtomiin. Jos heidän kanssaan ottaa puheeksi tahallisen häirinnän, saa todennäköisesti vastauksen joka sisältää esimerkin, missä asukas on luullut jonkin äänen olleen tahallista häirintää, mutta osoittautuikin, että kyse oli ihan normaalisti talon tuottamista äänistä. Mikä on suunnilleen sama kuin sanoisivat, että ”haluamme keskittyä ydintoimintaamme eli asuntojen vuokraukseen, emmekä jaksaisi miettiä vaikeita”.

Mikäänhän ei tosiaan sulje pois sitäkään mahdollisuutta, että vuokra-asuntojen ovissa olevat nimet ovat täysin keksittyjä, jos pysyttäydytään sillä linjalla, että Lappeenrannan Asuntopalveluun ei voi luottaa. Muuttaessa viereisessä asunnossa näytti viimeisimmäksi asustelleen Wirenius, mutta Leiman-nimisen muutettua siihen, alkoi kaikenlainen aiempaan postinlajittelijana toimimiseen viittailu ja kaikenlaisen omituisuuden ilmeneminen talon ulkoisen postitusjärjestelmän luona.

Lappeenrannan Asuntopalvelun vielä julkaistessa vapaina olevien asuntojen listoja rivimuotoisena taulukkona, oli niissä tyypillisesti vain sellaiset hintaluokaltaan ja sijainniltaan sopivat asunnot katuosoitteineen luettavissa (asunnon vaihto -aikeilua), joihin saattoi helposti kytkeä jotain häirintää lähinaapureiden suunnalta. Saattoi jopa pitää mahdollisena, että Lappeenrannan Asuntopalvelu noudatti sellaista käytäntöä, missä suurin osa vapaista tai vapautuvista asunnoista tarjottiin osalle hakijoista sitä mukaa, kun niitä oli tarjottavana ja jätettiin kerran viikossa sellaiset asunnot nähtäväksi, joilla oli jonkin seikan osalta hyvät mahdollisuudet toimia vähempiarvoistettujen asukkaiden ärsyttimenä. Esim. jos kävi heidän verkkosivuillaan katsomassa vapautuvien asuntojen tarjontaa ja teki Google Mapsilla hakuja katujen osoitteen ja kadun numeron perusteella, sai tyypillisesti ensinnä sellaisia näkymiä esille, joissa esiintyi ruskeaa roskista, keltaista taloa, kasseja raahaavaa heppua, pissivän näköisiä parvekkeita yms. Ottaen huomioon Suomeen viime vuosina saapuneiden ulkomaalaisten määrän, voisi ajatella, että Lappeenrannan Asuntopalvelussa hyödynnetään mahdollisuutta osallistua rodunjalostukseen asettamalla vähempiarvoistettuja suomalaisia ulkomaalaisten ja parempiarvoistettujen suomalaisten edelle.

Populaarikulttuuri, viihde ja uutiset ovat erittäin usein erilaisia liittymäkohtia vaikuttamiselle tarjoavia ja vaikka kohdeyksilöstä saattaakin toisinaan tuntua, että hän itse on se, joka valitsee jonkin tietyn päivän jollekin huolto- tai korjaustoimenpiteelle, niin todellisuudessa olisi monin eri tavoin varmisteltu sitä, että hän ei haluaisi valita mitään muuta päivää kuin tietyn päivän tai että tietty päivä vain tuntuisi sopivimmalta, kun sitä mutulla mielestään valikoi. Täten Tapanainen-nimisen henkilön tuleminen tekemään korjaustöitä LV-Palvelusta juuri sellaisena päivänä, kun säännöllisesti seuraamassaan tv-sarjassa tapahtui tietyn naisen kuolema kontekstissa, joka muistutti paljon omasta elämästä, ei tuntunut erityisen sattumalta. Tässäkin on otettava huomioon, että lähes jokainen tuntee nykyään jonkun, joka tuntee jonkun, jolla on kokemusta tekoäly-avusteisuuden hyödyntämisestä ja monista eri lähteistä tietoa hakevista BI-tietojärjestelmistä.


”Brain fog may be described as a state of confusion or lack of clarity. It can feel like a cloud that reduces your visibility or clarity of mind. It can cause you to become forgetful, detached and often discouraged and depressed.” (drwilson.com)

”My brain fog doesn’t feel like a vice or anything like that...... Mine feels like a ”numbness blanket” is wrapped around my head, and I just can’t ”feel” anything, or ”think” anything...... I am just numb, almost as if I am not even ”there”......” (glutenfreeforum.com)

”When I have brain fog, I get temporay ADD (I can’t concentrate on things), I get ”stupid”, and I find myself staring at something for awhile for no real reason.”

”Brain fog is basically the inability to concentrate. My head always felt like it was clamped in a vise and packed in an air tight box. Nothing could get in or out. Another way to describe it was like an out of body experience. I could see and hear everything that was going on around me but just could not connect with reality. That has gone away since going GF and I don’t miss it at all.”

On pikanttia, että häirintään ja vaikuttamiseen osallistuvat kaupungin työntekijät ja erilaisten yritysten edustajat autoineen ja itsenään ottavat osallistumisensa niin lunkisti. Johtuuko se suoraan siitä, että tiedostetaan, ettei poliisia moinen paljoa kiinnosta, jos jonkun mieltä vahingoitetaan? Poliisin välinpitämättömyys mahdollistaa sen, että kaikki keinot, mitkä ovat johdettavissa esim. luonnontieteistä, psykologiasta ja tietotekniikasta, ovat suhteellisen vapaasti myös ns. tavallisten ihmisten käytettävissä ja kokeiltavissa. Vaatimustaso on laskenut monenlaisen vaikuttamisen osalta varsin alas ja tietoa paremmaksi tulemiseksi on runsaasti tarjolla. Tämä johtaa suoraan myös siihen, että niitä ihmisiin, jotka saattavat pystyä osoittamaan, minkälaisia häirintä- ja vaikuttamiskeinoja käytetään, häiritään erityistä siltä osin, mikä vahingoittaa heidän kykyään ajatella asiaan liittyvillä avainsanoille, käsitteillä ja konsepteilla. Voidaan luonnehtia heidän kuuluvan ”eri heimoon”, missä toista osapuolta altistetaan tihutyölle. Muunkinlaista motivaatiota voi ajatella olevan.

Lappeenrantalaisten yritysten ja kaupungin työntekijöiden/virkamiehien häröilyt, häirinnät ja muu erikoinen käyttäytyminen, millä yksinkertaisimmillaan pyritään aiheuttamaan pelkkiä muistijälkiä, tulee suoritetuksi liian ”lunkisti” eli vailla huolen häivää siitä, että joku tulisi vähintäänkin paheksumaan heidän toimintaansa ellei jopa asettamaan rikossyytteeseen. Sama rento suhtautuminen vaikuttamiseen osallistumisessa jatkuu myös silloin, kun kyse on toiminnasta, johon sisältyy joidenkin muiden osallistujien suorittamana luvatonta tiedonhankintaa tietorekistereistä ja kohdeyksilön omilta päätelaitteilta; sensoreiden ja ohjelmistopohjaisten analyysialgoritmien käyttöä kohdeyksilön kulkemisen ja käytöksen seurantaan; tietovarastoja- ja järjestelmiä profilointi-, simulointi- ja ennakointitarkoituksiin ym. mikä indikoi suunnitelmallisuudesta, josta riskitekijät ja todistettavuus osallistuvuudesta on karsittu minimiin. Lisäksi he ikään kuin olettavat, että heidän puolellaan on niin paljon muita ihmisiä, ettei heidän kävisi kuinkaan.

Yksinkertaisena esimerkkinä häirinnän kautta osallistuvuudesta on postinjakajan käyttäytyminen, mikä selvästikin perustuu mahdollisuuteen seurata luvatta ja reaaliajassa omaa tietokoneen käyttämistäni - ja mikseipä myös asunnossa liikkumistani (sensorit, tilastot, analyysi ym.). Postinjakaja vaikuttaa saaneen loputtomalta tuntuvan tehtävän saapua sellaisella hetkellä pihaan, kun on mahdollisuus suggestoida kohti reikäisyydeen ideaa ja sitä kautta mm. Postin aiempaa visuaaliseen yritysilmettä. Eli jos jossain päin maailmaa on muodostunut kookas, ympyrän muotoinen reikä maahan tai Kim Kardashianilla on ympyrän muotoinen kaulukoru tai Ilta-Sanomissa kerrotaan anaaliseksin hyvää tekevästä vaikutuksesta, karauttaa postinjakaja autollaan pihaan. Tätä täydentää muiden osallistujien suggestointi kohti sitä, mitä postinjakajan tuoma lähetys sisältää. Lisäksi postin saapumista on ajoitettu sellaisiin päiviin ja hetkiin, jolloin postipaketin tai -kirjeen sisältö assosioituisi johonkin tiettyyn itselle ajankohtaiseen asiaan tai sitten sisältö ideana sopii osaksi mieleen muodostettua ajatusverkostoa, jota on juuri äskettäin ”lämppäilty” mielessä aktiiviseksi.

Tapaus: Piha- ja Puistotyö Kohonen ja Ranta-Putki Oy

Aikoinaan on ollut jonkinmoisena vääryytenä tuottaa tietynlaista huutamiseen liittyvää muistijälkeä sillä perusteella, ettei muka ole tehnyt työtä hyvin, vaikka vika on ollut puutteellisessa työhönohjaamisessa, kaikkien muiden työtehtävien sujuessa ilman erityisempää ohjaamista ja yhteistyössä muiden työntekijöiden kanssa aivan ok. Koska jopa vuosikymmen myöhemmin oltiin päädytetty kyseinen huutamistilanne täysin ulkopuolisten tietoon, jotta sitä voitiin hyödyntää häirintämielessä mm. niissä yhteyksissä, jolloin on menossa vaikkapa tenttiin heidän yrityksensä ohi pyörällä kulkien. Yrityksen edustajista Rauno on jo jokusen vuoden ajan pitänyt huolta siitä, että tulee tiettäväksi niissä yhteyksissä, kun olen ollut hakemassa töitä IT-alalta esim. Monster-työnhakupalvelun kautta, tullen järeänkokoisella ja erottuvalla rekallaan jossain tietyssä samassa spatiaalisessa sijainnissa esille. Tai sitten osallistuva taho on joku hänen senaikaisista työntekijöistään, yhdessä jonkun muun suggestioita ja priming-ilmiötä hyödyntävän kanssa. On kuulemma jotain sukua isoäidille, mutta tätä en ole koskaan vaivautunut vahvistamaan.

Asianomainen on ollut tässä ko. yrityksessä töissä n. kuukauden vuosia aiemmin (vuonna 2003), mikä päättyi siihen, että tehtyään yhden virheen, toinen omistaja eli Riitta korotti asianomaiselle ääntään pitkäkestoisesti ja voimakkaasti tyrmätäkseen kaiken selittämisen mahdollisuuden ja ilmoitti ettei palveluksia enää tarvittu ja että ”juuri tätä varten koeaika onkin olemassa”. Tuosta Riitan ”karjunta”-kohtauksesta, sekä kyseisen yrityksen sijainnista, sen portista, sen vierellä olevasta jalkakäytävän osasta, yrityksen käytössä olevasta pakettiautosta, miespuolisen omistajan monster-tyyppisestä kuorma-autosta ja samaisen henkilön karkeista kasvoista ja pitkistä, useimmiten ponnarilla olevista hiuksista on tehty eräänlaisia suggestioiden kuljettimia, suggestioiden ollessa aina pieneen samaan mielteiden (käsitteet, sanat, mielikuvat yms.) joukkoon liittyviä (erityisesti karjumiseen ja huutamiseen liittyviä), mutta ei kuitenkaan aivan heti.

Häirintä alkoi niihin aikoihin, kun vuonna 2009 kävin kokeilemassa, josko heillä olisi tarjota jotain pientä fyysistä työtä kun ei menoa IT-alan työhaastatteluihinkaan ollut (sillä määrällä IT-alan amk-koulutusta). Asianomainen soitti ensin, mihin Riitta totesi olevan hyvinkin mahdolliseksi, että töitä saattaisi olla, mutta asianomaisen mentyä paikalle hän odotutti vartin verran puhuakseen puhelimessa ja kertoi sitten ettei edes tunnista asianomaista, ilmoittaen siihen perään, että töitä ei olisikaan [1].

Sittemmin monenlaiset ”avustajat” ovat eri konteksteissa ylläpitäneet ja täydentäneet sitä, mitä on jo jäänyt mieleen. Edellä käytetty ilmaisu ”suggestioiden kuljetin” on verrannollinen neurolingvistisen ohjelmoinnin eli NLP:n termiin ankkuri: ”Ankkuri on muistuttava, laukaiseva ärsyke (ulkoinen merkki, kuva, aistimus, sana), joka linkitetään tiettyyn kokemukseen, niin että ankkuri vie suoraan tuohon mielentilaan tai reaktioon.”. Näitä ankkureita käytetään mm. ohjaamaan asianomaisen mielentilaa tiettyyn suuntaan jollain epäsopivalla hetkellä tai ryvettämään jo ennestään ryvetettyä mielialaa vielä lisää.

Temaattisesti ottaen huomionarvoisena voi pitää sitä, että sellaisella symboliikalla vaikuttaminen ja sellaisiin ajatuksiin johdattelu, jotka liittyvät jotenkin homouteen, värikkyyteen, rasismiin, työttömyyteen, sotaan ja muuhun dopamiiniaineenvaihduntaa potentiaalisesti virkistyttävään, on ollut erityisen korostuneena kaikki nämä vuodet, mutta se tarkoittaa kyllä sitä, että silloin ei tarkoiteta edes vihjata siitä mikä tai millainen olen, vaan pyritään vain pitäytymään tietynlaajuisessa valikoimassa vaikuttavia asioita, jotta häirintätoimintaa on helpompi hallita. Huomionarvoista on sekin, että joka ikinen kerta kun asianomainen tuli lukeneeksi verkosta jonkin uutisen, jossa kerrottiin Breivikistä, tuli Lentokentäntiestä sen päivän ajaksi eräänlainen ”taustelutanner” ts. oli aivan mahdotonta ajaa sen kautta pyörällä tai käydä lenkillä sen viereistä katua pitkin, koska sen varrella oleviin yrityksiin (myös muitakin yrityksiä) työsuhteen tai omistajuuden kautta kytköksissä olevat, sekä heidän avustajansa olivat ”miinoittaneet” reitin lukuisilla sekä sellaisenaan symbolisesti merkittävillä asioilla (ei välttämättä pelkästään paikoillaan olleita), että sellaisilla asioilla, joista heräävät assosiaatiot/konnotaatiot (1., 2. tai 3. asteen) sopivat osallistumaan jonkin tietyn ajatuksen tuottamiseen.

Todistettavuuden kanssa on sinänsä vähän niin ja näin, sillä vaikka Raunolla on ollut jo usean vuoden ajan tapana pöllähtää monster-autonsa (itseasiassa, iso kuorma-auto) tai pakettiautonsa kanssa esiin juuri niinä merkittävinä päivinä, jolloin asianomainen on esim. viikkojen tauon jälkeen aloittanut uudestaan IT-alan työnhakemisen (assosiaatiot Monster-palveluun ja sanaan ”monster” Birra-baarissa), ollen muina aikoina täysin poissa näkyvistä, niin eihän se kolmannelle osapuolella varsinaiseksi todisteeksi riittäisi. Tilastollisesti on mielenkiintoista, että kyse on tyypillisesti samoista maantieteellisistä sijainneista eli mm. tietystä T-risteyksestä, jota on pyritty ehdollistamaan mielessäni myös ”kahden vaihtoehdon ideaan” (esim. sininen ja punainen, oikeisto ja vasemmisto jne.) ja että näin tapahtuu tyypillisesti silloin, kun asianomainen on lenkkeilyasussa, mikä kohottaa todennäköisyyttä pyrkimyksestä tunkeutua rooleihin, joissa normaalisti sysäisi tietynlaiset ajatukset sivuun ja nauttisi pelkästään siitä mihin on orientoitunut. On myös monesti käynyt niin, että iltamyöhään, kun kaikki muut alueen yritykset ovat jo lopettaneet siltä päivältä, joku räplää ko. yrityksen portin lukkoa silloin, kun lenkkeilee siitä ohitse ja on juuri äskettäin kohdannut jotain sellaista, joka liittyy vaikkapa ärsyyntyneisyyspitoiseen sisäänkirjautumiseen tietojärjestelmään, jostain ulosjäämiseen tai sellaisen uhkaan.

Samaisen Lentokentäntien yrityksistä Ranta-Putki Oy:n työntekijöille on tavanomaista kerätä merkitystä yrityksen pakettiauton olemukseen ja yrityksen nimeen ensin ilmestymisien ajoittamisien kautta ja sellaisissa yhteyksissä, missä rantaisuuden tai putkimaisuuden idea on tullut mielessäni vähän aikaa sitten aktivoiduksi. Viime talvena heidän pakettiautonsa, joita sinänsä sijaitsee yrityksen pihalla muutama enemmänkin, ajeli 7 kertaa 8:sta lumenluontikerrasta pari minuuttia ennen lumenluonnin päättymistä asuintalon ohitse aamuhämärän aikaan, mikä on todennäköisyyksien kannalta erittäin outoa, koska karkeasti ottaen tunnin kestävän työn aikana jokin tietty sama ilmestyy juuri tietyssä vaiheessa työsuoritusta, vaikka työsuoritus itsessään on joka kerta alkanut eri aikoihin. Koska ohikulkemista erityiseltä tuntuvien ajoitukin suorittavat niin naapurit kuin tietyt vakiotyypit (mm. eräs tirrrr-ääntä kepeillään pitävä äijä), on todennäköistä, että tällaiset ohikulkemisen ajoittelijat saavat tiedon sopivasta ajoituksesta esim. lähinaapureilta, joilla on omat ja jaetut intressinsä häiritä minua. Tai sensoreilta. Tai neuraaliverkoilta.

Tässä yhteydessä siitä kertominen, kuinka muodostettuja muistijälkiä, ajoittamista ja priming-ilmiön pelillistämistä hyödynnetään laajemmin ja kuinka laaja muistijälkien verkosto mieleeni on keinotekoisesti muodostettu, tuottaisi liian pitkän selvityksen, mutta mainittakoon vielä tässä yhteydessä mainittujen osalta, että rantaputkilaiset ym. hyödyntävät sitä, että kun tietty perusärsyttävyys heitä kohtaan on jo pohjustettu, heidän on helpompi liittää itseään kaikenlaiseen ns. kertalaakista, koska heidän esiintulonsa tuottaa dopamiiniryöppyä, joka toimii eräänlaisena ”ajatusliimana”. Esim. Ranta-Putki Oy:n edustajat hyökkäilivät ahkeraan esiin sinä päivän, kun käytin runsaasti Linuxin konsolissa (shellissä) putki-merkkiä (edellisen käskyrivin lopputuote seuraavan käskyrivin syötteeksi), mistä saadaan näppärästi myös assosiaatio Lentokentäntiellä sijaitsevaan Shellin tankkauspisteeseen.

Tapaus: Posti

Postin työyhteisö ei ole kovin terve, jos Postilta vuotaa joka kertaa tietoa siitä, mitä lähetyksiä on saapumassa, mitä niissä on sisältönä ja mihin saakka sen saapumista pitäisi viivyttää, jotta efekti esim,. priming-ilmiön hyödyntämisen mielessä olisi sopivan vahva. Ei ole erityisempää merkitystä, onko lähetys saapunut pakettiautomaattiin, lähimpään toimipisteeseen vai kotiosoitteeseen, kirjattuna tai ilman, sillä kaikki olennainen tieto on ulkopuolisten tiedossa. Helpoimpia sopivan ajoittamisen kannalta ovat eBayn lähetykset Kiinasta, koska ne voi postinjakaja viedä vaikka kotiinsa tai ne voidaan napata jostain aiemmasta lähetyksien kulun vaiheesta sivummalle.

Asianomainen on kirjoittanut erinäisissä yhteyksissä verkkoon siitä, kuinka eri yritysten työntekijöiden käytössä olevia oikeuksia ja mahdollisuuksia yhdistelemällä saadaan luotua sellaisia prosesseja, joilla ei ole muuta tekemistä kyseisten yritysten varsinaisen toiminnan kanssa kuin se, että eri yritysten työntekijät hyödyntävät näiden yrityksien mahdollistamia oikeuksia ja mahdollisuuksia omiin tarkoituksiinsa. Tämä mahdollistuu mm. siten, että yritysten tietojärjestelmät voivat olla joko erittäin vanhentuneita käyttöoikeuksien hallinnan mielessä tai sitten niiden suunnittelussa ei ole otettu huomioon sitä, että esim. Postin työntekijät voivat käsitellä kuljettamiaan paketteja miten haluavat kahden eri tietojärjestelmiin kertyvän logistisen merkinnän välillä. Toisaalta on myös niin, että kun nykyään on ottamassa valtaa idea siitä, että työntekijät pitäisi sitouttaa ymmärtämään ja osallistumaan yrityksen tarkoituksenmukaisuuden ylläpitämiseen ja kehittämiseen, siinä samalla voi päästä vallalle asenteita, jotka voivat levitä läpi koko työyhteisön. Kun samaa kauttaaltaan adaptoitua asennetta ilmenee useammassa kuin yhdessä yrityksessä, päästään tilanteeseen, jossa saadaan aivan uudenlaista synergistä etua. Tämä etu muodostuisi lakien, normien ja eettisten koodien venyttämisen ja paikoin rikkomisen kautta. Etu itsessään ei välttämättä liittyisi osallistuvien yrityksien liikevoiton lisääntymiseen ja sitä kautta suurempina palkkoina työyhteisön jäsenille, mikä saattaisi muutenkin herättää ulkopuolisten epäilyn, vaan kyse voisi olla esim. jonkinlaisten uhkien helpommasta torjunnasta. Mikä tämä uhka olisi, ei ole tässä yhteydessä niin oleellista. Toisaalta, koska monien yrityksien työntekijävaihtuvuus on jatkuvaa ja sisääntulevia uusia rekrytoituja ei välttämättä ole ”konvertoitu” sellaiseksi, että he hyväksyisivät lakien, normien ja eettisten koodien venyttämisen, on todennäköisintä, että mitä vääryyttä yrityksissä tapahtuukin, se ei ole ilmiselvää. Suomenkielen monimerkityksellisyys lukuisten sanojen ja ilmaisujen osalta, sekä kaksimerkityksellisen elekielen käyttö jo pelkästään tarjoavat runsaasti mahdollisuuksia ”asioista tietoisten” kesken viestimiseen ilman, että ”ihan vaan töissä olevat” huomaisivat mitään erityistä tapahtuvan.

Postin tapauksessa on myös niin, että erinäisissä logistisissa vaiheissa esiintyy pienten ryhmien muodostumista jonkin tietyn logistisen vaiheen suorittamiseen koko työvuoron ajaksi, mikä mahdollistaa keskinään sovitut salailut esim. jonkin yksittäisen postin kulkeutumiseen liittyvän tekosen tekemiseksi. Jos tätä ylimääräistä tekoa helpottamaan on saatavissa mukaan sellainen henkilö, jolla on mahdollisuuksia muokata sähkö-, data- ja tietovirtoja oman roolinsa puitteissa, saadaan helpostikin kasvatettua sitä aikaikkunaa, jonka puitteissa jokin haluttu muutos voidaan toteuttaa, sekä mahdollisesti pyyhittyä kaikki jäljet tapahtuneesta. Sekään ei ole niin oleellista tässä yhteydessä, mikä tämä tavoiteltu muutos olisi, mutta se on, mihin sillä pyrittäisiin. Koska on niin, että Lappeenrannan Prismassa on otettu varsin tavanomaiseksi työntekijöiden huvittelukeinoksi seurata luvatta tiettyjen liiketiloissa kulkevien henkilöiden liikkeitä mitä ilmeisimmin sekä mobiililaitteiden WiFi-signaalia, että valvontakameroiden tarjoamaa kuvaa hyödyntäen, ei voine pitää poissuljettuna, että joku postilainen tai alihankintana jotain pestiä hoitava henkilö vuotaa tietoa esim. siitä, mikä on valvontakameroiden resoluutio (kuvatarkkuus) ja mihin kaikkialle niiden valvontakenttä ei ulotu.

Koska on niin, että paikalliset ihmiset ovat joka ikinen kerta ennalta tietoisia sekä siitä, kun asianomaiselle on saapumassa tiettynä päivänä ja tiettynä ajankohtana postia pakettina tai kirjeenä, suoraan kotiin, Siwaan Kurjentielle tai Lappeenrannan K-Citymarkettiin, että myös siitä kun lähetys on myöhässä vähän tai paljon, täytyy olla niin, että saapuvien lähetyksien etenemisestä vuotaa tietoa ulkopuolisille lähetyksen edetessä. Tämä käy tuntuvimmin ilmi Siwassa (nykyisin K-market), jossa joutuu olemaan tovin aloillaan ja ottamassa kuulo- ja näköaistin kautta vastaan sitä saastaa, mitä asianomaisen lähetyksistä tietoiset pyrkivät saamaan asianomaisen tajuntaan. Tämä pätee sekä silloin, kun tieto saapumisesta on selvitettävissä seurantakoodin avulla sähköpostiin saapuneesta viestistä (sähköpostin hakkerointi, tietokoneen etäkontrollointi), että silloin kun lähetys vain saapuu ilman sen kummempia ennalta ilmoittamisia (esim. eBay-tilaukset Kiinasta). Lisäksi, lähetyksien saapumisien viimeisellä vaiheella on lähetystä kuljettavan tahon saapumisen ajoittaminen juuri sellaisille hetkille, jolloin tietynlainen suggestoiva vaikutus ja priming-efektin hyödyntämisen mahdollisuus (”yksi ärsyke vaikuttaa siihen, miten jokin myöhempi ärsyke tulee käsitellyksi yksilön mielessä”) on tehokkaimmillaan.

Huomioitavaa on myös se, että erillisten tapahtumien, esineiden ym. (asioiden) ajallista esiintymistä säätämällä päästään tilanteeseen, jossa tiettyjen asioiden piirteet (assosiaatiot, konnotaatiot, denotaatiot) aiheuttavat yhteisvaikutuksia, jotka johtavat tavoiteltujen tiettyjen ajatuksien, mielteiden, käsitteiden, mielikuvien yms. ”aktivoitumiseen”.

Kyse on sosiaalisesta pelistä, jossa pyritään mm. siihen, että mitä ikinä asianomainen verkosta tilaakaan, saapuvan lähetyksen mielekkyys tuhotaan tai vähintäänkin pilataan, sekä liitetään saapumistapahtumaan sellaisia muistojen ituja, joita voidaan herätellä myöhemmin kohdeyksilön mielestä esiin, jolloin saadaan samalla teorian mukaan aktivoitua myös kaikkea muuta alkuperäisessä tilanteessa vallinnutta (vrt. mentaalinen aikamatka, mikä aktivoi samat hermoverkot kuin mitä joskus aiemminkin oli aktiivisena). Kyse ei välttämättä ole siitä, että asianomainen olisi jotenkin erityisen hyvä kohde tällaiselle häirintätoiminnalle, vaan kyse on ehkä enemmänkin jonkinlaisesta harjoittelusta jotain tulevaa varten. Häirintää ja tietovuotoa tapahtuu joka tapauksessa kaikkien saapuvien lähetyksien kohdalla, joten siltä pohjalta voi miettiä minkälaisten tahojen motivaatio riittää mihinkin.

Tapaus: TE-toimisto

TE-toimistoon ei ole kenenkään erityisempää luottamista, sillä sieltä vuotavat kaikki tiedot tietojärjestelmistä ja virkailijat viestivät eteenpäin aiheuttamansa muistijäljet. Virkailijat myös ottavat vastaan ehdotuksia ulkopuolisilta sen suhteen, mitä tuntemuksia pitäisi saada heräämään, missä yhteydessä ja millä tavoin aiheuttaen. He ovat vähintään riittävän tietoisia siitä, minkälaisia assosiaatioklustereita mieleeni on jo muiden toimesta ehditty muodostamaan. He osallistuvat mielellään eräänlaisiin muistojen kaappauksiin, hyödyntäen sitä mitä jotkut muut toisaalla ovat mielessäni esille tai esiaktiiviseksi virittäneet ts. he pyrkivät ihan mielellään aiheuttamaan valemuistoja tai kytkemään kaikenlaista sälää muistoihin, joista heillä ei pitäisi olla mitään tietoa, mutta jonka esim. joku aiempi tuttava on suoraan tai epäsuorasti heidän tietoonsa saattanut.

TE-toimiston ja entisen työvoimatoimiston virkailijat ovat ehtineet jättää asianomaisen mieleen joukon pitkäkestoisesti muistiin juurtuneita mielteitä. Ritva Kauppi on tavannut asianomaisen vain kerran vuoden 2013 keväällä, Antero Jernbergin tavatessa asianomaisen viimeeksi lukuisia vuosia sitten (muistinvaraisesti arvioiden vuosien 2007 ja 2008 tienoilla) sen vuoksi, että asianomainen oli jossain määrin ehtinyt varhaisempien työnhaun vuosien aikana tottua siihen, että Antero Jernberg on se, jonka kanssa hän (tuolloisessa) työvoimatoimistossa asioi (asianomainen esitti totunnaisuuttaan pyynnön henkilövalinnasta toisen virkailijan kanssa käydyssä keskustelussa).

Antero Jernberg ei siis ole ollut jatkuvasti sellainen, jota asianomainen ei voisi sietää tms., mutta hänen asenteensa muuttui vuosien aikana ja varsinkin viimeisimmillä tapaamiskerroilla hän oli selvästikin halukas ripottelemaan keskustelun sekaan sellaista, minkä muut asianomaista häiritsevät ihmiset olivat ilmeisestikin pyytäneet häntä tekemään, koska niitä hyödynnettiin myöhemmin lukuisia kertoja.

Hän oli ottanut pilailun tai jonkinlaisen koettelun kohteeksi tarkkaavaisuushäiriöisyyden ja asioiden keskenään sekaantumisen teemat, mikä ilmeni mm. siinä, että hän a) esitti, ettei tullut huomanneeksi, että ohjelmatoimistopalvelut ei tarkoita samaa kuin ohjelmointi (ruksaillessaan tietokoneella asianomaiseen täsmääviä osaamisia); b) ehdottaessaan lähtemistä Porvooseen tehdasvartijaksi PHP Henkilöstöpalvelu Oy:n kautta (asianomainen oli tuolloin perehtynyt erityisesti PHP-ohjelmointikieleen, joka on siis aivan eri asia); c) lähettäessään kokeilemaan, josko Postin lajittelukeskuksessa olisi joku sopiva työpaikka, missä vastaanottanut henkilö naksutteli kynänsä terää esiin ja takaisin sisään juuri sellaisissa kohdissa (kaksi nopeaa perättäistä kertaa), joissa asianomainen ei vastannut jotain heti, vaan alkoi miettimisen kautta muodostaa sopivaa vastausta. Tätä naksuttelua esiintyi lähemmäs 40 kertaa lyhyen keskustelusession aikana ja niitä esiintyi vain juuri näiden miettimishetkien aikana.

Tuo Postiin töitä hakemaan lähettäminen saattoi olla tarkoitettu pelkästään sitä varten, että saatettiin kokeilla läheltä tarkastellen ja lukuisia kertoja, miten asianomaisen mieli reagoi ja kuinka käytös, muistitoiminnot ja päättelykyky muuttuvat, kun naksutellaan kynää häiritsevästi lukuisia kertoja. Naksuttelun ajoitukset olivat juuri sellaisia, että vain tarkasti asianomaisen mielenliikkeitä arvioiva pystyy naksauttamaan niin monta kertaa juuri sopivassa kohdin.

Mainitusta PHP:n yhdistämisestä tehdasvartijuuteen tuli ikimuisto, jonka päätyminen asianomaisen mieleen kerrottiin lukuisille muille ihmisille, joiden pyrkimyksenä vaikutti olevan horjuttaa asianomaisen jo pitkälle edennyttä omatoimista PHP-ohjelmointikielen osaamista ryöväämällä huomiota ohjelmoinnista ja viemällä sitä ihan vääriin suuntiin – samalla varsinaiseen ohjelmointiin liittyvien asioiden muistiinpalauttamista hankalammaksi tehden. Tätä esiintyi siis vielä 7 vuotta tapahtuman jälkeenkin. Tähän häirintään osallistuivat erityisesti sellaiset ihmiset, jotka vaikuttivat pitävän jonkinlaisena elämän ohjenuorana, että on parempi, että ihmiset löytävät jo nuorena paikkansa elämässään valitsemalla jonkin ammatti- tai koulutusalan ja jatkavat siitä sitten eteenpäin elämässään siten, että eivät yritä esittää osaavansa kaikkea mahdollista itse, vaan jättävät muille vastaavasti eteneville työnsarkaa.

Ritva Kaupin asianomainen tapasi kerran vuoden 2013 keväällä, eikä ollut tuolloin erityisen pirteä, mutta kävi kuitenkin viemässä tapaamisen läpi. Se oli selkeä virhe, mistä oli eräänlaisena rangaistuksena se, että Ritva Kauppi iski hyvin vahvasti asianomaisen tajuntaan ääripäiden, vastakkaisuuksien ja kahdesta muodostuvien parien ideaa. Hän myös laittoi eräässä vaiheessa asianomaisen selittämään, mitä tämä tarkoittaa kokonaisarkkitehtuurilla, jonka asianomainen oli listannut erääksi IT-alaan liittyvistä asioista, joita kohti hän voisi haluta kehittää osaamistaan (oli siis juuri valmistunut tietotekniikan insinööriksi), mutta kuten asianomaisen Postilta työtä hakiessaan haastatteleva henkilö tarkkaili asianomaisen mielenliikkeitä ja häiritsi juuri sopivan huonolla hetkellä, Ritva Kauppi katkaisi asianomaisen selittämisen yrityksen (kokonaisarkkitehtuuri on erittäin vaikea konsepti selittää, eikä sitä edes käsitellä insinöörikoulutuksessa, vaan se on jotain mikä on opittava toisaalla) viemällä asianomaisen ahtaustyöstä kysymisen äärelle: ”sulla on aiemmin ollut täällä näitä ahtaushommia”. Sitä ennen oltiin pidetty keskustelu puhtaasti IT-asioissa ja omaan alaan liittyvissä seikoissa, joten tämä tuntui erittäin jyrkältä ja oudolta suunnanvaihdokselta.

Hänen elekielensä antoi ymmärtää, että hän tiedosti kyllä hyvin kuinka laatikkoisuus ja suorakaiteen muotoiset kuviot liittyivät mainittuun kokonaisarkkitehtuuriin (visualisoitavissa laatikoiksi laatikoiden sisällä ja joukossa), sekä sen kuinka ahtaaminen liittyy olennaisesti laatikoiden työntämiseen tai poistamiseen ahtaista väleistä. Lisäksi, tästä eteenpäin hänen kerronnassaan ilmeni toistuvasti jo mainittujen ääripäiden, vastakkaisuuksien ja kahdesta muodostuvien parien ideaa, kuten esim. täsmäkysymyksessä, joka liittyy Sysartin (”systeemi” – ”taide”) toimipaikan sijaintiin (selasi vahvasti valikoiden asianomaisen tulostamia esimerkkivastauksia työnantajilta, jotka olivat ilmoittaneet, että ei olisi tarjota töitä), sekä avuliaisen oloisessa maininnassa, että jos lukee Talous & Tekniikka -lehteä, niitä löytyy heiltä tuolta käytävältä. Näitä tällaisia oli lähemmäs kymmenen erilaista, mikä jo sellaisenaan oli korostuneen outoa. Ikimuistoiksi tästä käynnistä päätyi sellaisia kuin: Kauppi (nimi), kokonaisarkkitehtuuri ja laatikkoisuus, sekä näiden lisäksi mainittu ääripäiden, vastakkaisuuksien ja kahdesta muodostuvien parien idea sai sillä tapaa lisää vääränlaista vahvistusta, että niitä käytettiin jälleen kerran sellaisessa yhteydessä, jossa esiintyi jotain ärsyttävää ja erikoista. Aiemmin ja myöhemmin on paljon käytetty ajatuksia sotkevassa ja häiritsevässä mielessä mm. mustavalkoisuutta, harjakattoisuutta, kytkintä, vasemmisto – oikeisto -erottelua ym.

Itselle heräsi kysymys siitä, oliko tarkoitus myös virkistää assosiaatioyhteyttä Tarmo Toikkaseen, joka oli mm. Sytyke Ry:n (”yhdistää suomalaiset tietojärjestelmätyön ammattilaiset”) puheenjohtaja vuonna 2013 ja johon kokonaisarkkitehtuuri sanana on tavattu yhdistää väkisin niiden toimesta, joita aikoinaan sosiaalisen median alustoilla seurasi ja jotka usein mäjäyttivät jonkin Tarmoon viittaavan artikkelilinkin, jos sosiaalisen median uutisvirta oli avoinna ja oli samaan aikaan selaamassa netistä jotain aiheeseen liittyvää (luvatonta etämonitorointia)? Eli jos Ritva Kauppi jo oman toimintansa osalta ilmentää halukkuutta tiettyjen itselle tutuiksi tehtyjen käsitteiden kanssa pelaamiseen, niin kuinka paljon tästä oli juonnetta hänellä erikseen kerrotuista esitiedoista, jotka perustuivat asianomaisen Internetin käyttämisen luvattomaan monitorointiin?

Voisikin kysyä, missä määrin TE-toimistossa vallitsee ilmapiiri, joka juontuu mahdollisesti sellaisista poliittisväritteisistä ohjeistuksista, käytännöistä ja asenteista, joiden mukaan joitakin ihmisiä voidaan kohdella tavoilla, jotka voivat johtaa tai johtavat varmuudella johonkin kohdeyksilöä haittaavaan?

Mainittakoon myös Emilia Reijonen, joka oli vuosina 2014 ja 2015 tutuksi käynyt virkailija ja joka oli pyritty tekemään minulle vahvoja tuntemuksia aiheuttavaksi jo ennen kuin hänet tapasin, liittämällä häneen tai hänen kanssaan käsittelyyn tuleviin asioihin assosiaatioita, jotka liittyivät kahteen eri menneen ajan jaksoon, mutta kuitenkin vain sellaisiin asioihin liittyen, jotka esiintyivät jossain muodossa niissä molemmissa. Esim. Pasi-niminen henkilö oli se, joka oli aiempi työnantajani ja jonka purkutöissä tulin työn puolesta rikkoneeksi laseja ja jolle eräässä vaiheessa kimpaannuin, koska hän toimi kiistattoman vilpillisesti mm. palkanmaksun suhteen, ja toinen Pasi-niminen henkilö oli se, joka tuuppasi minut vasten hetken kuluttua hajoavaa ikkunalasia siitä kiusaantuneena, että olin soittanut hänen tyttöystävälleen ja kertonut hetken mielijohteesta, että pidän hänestä enemmän kuin siitä, jonka kanssa samassa kommuunissa samojen vällyjen alla monet yöni vietin. Kyseisen soiton kohteena olleesta nuoresta naisesta oli jo pari viikkoa aiemmin palautettu mieleeni sellaisia piirteitä, jotka muistinvaraisesti vertailtuna tulisivat olemaan vertailukelpoiset Emilia Reijosen piirteiden, olemuksen, puhetavan ym. kanssa.


[1] Työntekijöiksi oli jo vuoteen 2009 mennessä valikoitunut joukko puolalaisiakin työntekijöitä, mutta yrityksen koko oli silti samanlainen kuten vaikutti olevan laita myös autojen ym. määrässä.

Lappeenranta on entistä vankemmin rakentunut sen idean varaan, että ihmisillä on oltava havainnoitavana ”kaikenlaisia haahuilijoita” yms. tyyppejä, jotka saavat heidät itsensä tuntemaan jotenkin paremmaksi ja osoittamaan muille, että ”tuollainen ei ainakaan pitäisi olla” ja tämä ihmisten tietämys on toistuvasti tehty tiettäväksi myös niille, joita muut ihmiset väärin tulkitsevat. Täten on mahdollista, että YLEn Etelä-Karjalan toimitus (nykyisin Yle Lappeenranta) ei tullut minkään sattuman kautta kysäisseeksi Facebookissa (2012) ”Muistatko Lappeenrannan heippamiestä - Ainakin vielä muutama vuosi sitten Lappeenrannan ja naapurikuntienkin teitä mittaili mies.. [joka moikkaili kaikkia vastaantulijoita]” sellaisella täsmäajoituksella, missä minä itse olin juuri ensimmäistä kertaa saapunut YLEn Etelä-Karjalan Facebook-sivuille ja olin vain hetken ajan ehtinyt selailemaan kyseisten sivujen antia. Kaksi seurausta: a) olettama siitä, että YLEn radiotoimituskin on yksi niistä, jotka hyödyntävät luvattomasti saatua tietoa, vaikka Facebook-sivun ylläpitäjä sinänsä pystyykin näkemään kuka Facebook-tunnuksellinen on katsonut mitäkin postausta ja b) YLEn radiotoimitus halusi valita sellaisen juttuaiheen, jolla olisi suuri todennäköisyys olla ärsyttävä, koska sellainen muistuttaa siitä, minkälaisia vääriä tulkintoja ihmisten mielissä ylläpidetään.

Ihmisten mielissä on ”kaikenlaisten haahuilijoiden” yms. joukkoon pyritty liittämään myös sellaisia ihmisiä, jotka ovat jääneet elämässään ikään kuin jonkinlaiseen välitilaan, missä heillä on esim. hyvä koulutus hankittuna, mutta he ovat todennäköisesti sosiaalisesti muista ihmisistä erossa, eikä heillä ei ole riittävästi varallisuutta tehdäkseen itseään tiettäväksi erilaisissa normaaleissa yhteyksissä normaaleilla tavoilla. Ja kukaanhan ei palkkaa minnekään, jos rekrytoivalle taholle päätyy vihjaus siitä, millä tavoin joku tietty saattaisi olla epäsopiva, jonkun etämonitoroitua kohdeyksilön tietokoneen käyttöä eli myös sähköpostien lähettämistä.

Varsinaiset ”tosihaahuilijat” kävelevät pitkin maanteiden laitoja satojen ja tuhansien autojen kulkiessa teillä heitä nähden tai näyttäytyessään kauppakeskuksissa tms. omituisen oloisena niin kaupunkilaisille, turisteille kuin ulkomaisille opiskelijoillekin. Huomionarvoista heissä on se, että moni näistä tyypeistä ei edes ole aidosti sekaisin, oudon näköinen tai tee tietynlaisia tekoja ymmärtämättömyyttään tms., vaan he saavat mahdollisesti jonkinlaista palkkaa tai kompensaatiota. He saavat ns. tavalliset ihmiset tuntemaan itsensä normaalimmaksi, koska haahuilijat yms. auttavat heitä määrittelemään itseään erilaisemmaksi, mutta heille on langetettu myös muita käyttötarkoituksia. Muina käyttötarkoituksina on pitää ihmisten mielissä se mahdollisuus, että joku tietty muu tyyppi on ikään kuin ”samaa sarjaa”, jos tuolla jollain on liian usein yllään jotain liian erikoista, liian väärää tai liian samaa; tuolla jollain on liian usein liian poikkeava käytös, ilme, hiukset, suunta, tavoite tjm. Vahingollista pyrkimystä edesauttaa se, että nämä varsinaiset ”tosihaahuilijat” pitävät aina mukanaan sellaisia esineitä tai vaatteita, jotka vastaavat riittävästi sitä, mikä jollain tietyllä muullakin tyypillä on monesti nähty olevan mukanaan. Itse esim. saatan kuljettaa vaaleanruskeita postipaketteja pyörällä kädessäni kanniskellen, käyttää sateenvarjoja pyöräillessäni tai kantaa liian isoksi muodostunutta ostoskassia sylissäni tai tangolla, samalla kun pyöräilen. Voisin varmaankin lopettaa moiset milloin vain, mutta koska mainetta on tuhottu niin laajalti, ei se enää oikeastaan saisi aikaan mitään erityisempää muutosta. Lisäksi, näytän toisinaan väsyneeltä ellei jopa vinksahtaneelta, koska aivojeni eksekutiivisia toimintoja häiritään monin tavoin tahallaan ja yöunen laatuani pilataan edeltävinä päivinä.

Käytännössä disinformaatio, propaganda ym. ihmisten tulkintoja vääriin suuntiin kiihottava materiaali on johtanut siihenkin, että kaupungissa käyvät venäläiset, ulkomaalaiset vaihto-opiskelijat, kaupunkiin muuttaneet kebeb-paikan pitäjät ym. ei-syntyperäiset lappeenrantalaiset kokevat tunnistavansa tosihaahuilijoita, vaikkeivat he oikeasti olisikaan arvioineet tulkintojaan kovinkaan laadukkaasti, josko edes tulkinnaksi havaintojaan ja luulojaan tunnistavat. Eräs syy tälle on juuri siinä, että tosihaahuilijoilla ollessa tyypillisesti jotain helposti erottuvaa esinettä mukanaan tai jotain niin selvästi erottuvaa muuta piirrettä vaatetuksesssaan, olemuksessaan tai käytöksessään, että siitä eteenpäin kerrottaessa, kuulija bongaa altistuman jälkeen mainitut asiat helpommin kenestä tahansa, jossa on mitään vähänkään erikoista. Tätä pahentaa se, jos väärien tulkintojen kohteella on vaikkapa kalium- ja jodivajetta, kuten itselläni on aiempina vuosina usein ollut – vaikka Eksoten laboratoriotutkimukset muka väittävät ettei sellaisia olisi – mistä on seurannut monia tilanteita, joissa itse vaikuttaa hiukan sekavalta. Korjaustoimenpiteet veisivät vain tunteja, mutta eipä se ole ketään muuta kiinnostanut.

Pohdinnan arvoisena voi pitää sitä, miksi tosihaahuilijoita on nykyisin enemmän kuin ennen, vaikkei Lappeenrannan kaupunki esim. tarvo syvällä velkasuossa, vaan pärjää paljon paremmin kuin moni muu kaupunki? Koska osa haahuilijoista on täysin tai osittain feikkejä, olisi perusteltua arvioida sitä keiden tahojen intressejä se edistää, että on niin laajalti tiedostettua, että ”kaikenlaisia haahuilijoita” esiintyy?

Huomionarvoista on, että tiettyjä samoja haahuilijoita kohtautetaan tahallaan itseni kanssa tavoilla, jotka eivät voi olla mahdollisia ilman esim. sensori-, satellitti-, tilastointi- , analyysi- ja käytöksenennakointi-pohjaista seurantaa. Elämmehän teknologisesti kehittyneessä ajassa. Moni näistä haahuilijoista on saatu ilmestymään itselleni vaikkapa jokaisena jonkin viikon päivänä, aina eri kellonaikaan ja aina suunnilleen samoilla seutuvilla. Eräälläkin viikolla sivusin lenkkeillessä lentokentän ympäri vievää reittiä joka päivä ja jo alkumatkasta tuli tietty sama haahuilija vastaan neljänä eri päivänä, eri kellonaikaan ja eräinä näistä päivistä myös pyöräillesseni jonnekin keskustan suuntaan. Ja seuraavina päivinä samaa lisää ollessani virittäytynyt jossain virastossa käymiseen, hakemassa Matkahuollosta pakettia ja menossa ostamaan jotain pientavaraa. Ei tällainen ole muuten mahdollista kuin siten, että omaa päivittäistä aktiviteettia profiloidaan ja käytetään näitä haahuilijoita mielialan pilaamiseen ym. Joistakin näistä tyypeistä olen napsinut valokuvia, jottei tarvitse kenenkään käydä ”mussuttamaan” siitä, että kyse on luuloista tai kuvitelmista – kuten Facebookissa käydyssä keskustelussa varmastikin tapahtuisi – mutta osa näistä haahuilijoista ajoittaa ilmestymisensä niihin tilanteisiin, joissa minulla ei ole älypuhelinta tai muuta kuvaamiseen soveltuvaa välinettä mukana tai en vain kertakaikkiaan viitsisi sisällyttää heitä muistoihini kuvaamisen kautta tietyssä tilanteessa tai tietynlaisesti orientoituneena ollessani.

Voidaan sanoa, että Lappeenrannasta on eri tahoilla haluttu kehittää kaupunki, jossa myös vähemmän kouluttautuneilla, vähemmän hyvännäköisillä, vähemmän saavuttaneilla yms. olisi jotain mieluista, sosiaalista puuhasteltavaa, joka yhdistää myös kaupungin elämään mukaan integroituja ulkomaalaisia opiskelijoita, venäläisiä turisteja ja muita ihmisiä, jotka rikastuttavat kaupunkia ja antavat siitä kelpo kuvan ulkopaikkakuntalaisille ym. kauempaa saapuneille (tai kauempaa ajatteleville). Tähän tarkoitukseen sopii sellainen sosiaalinen peli, jolla ei ole erityistä aikarajaa tai tapahtumapaikkaa, vaan se on aina käynnissä ja osallistuttavana. Tämä sosiaalinen peli sopii hyvin myös paikallismedian osallistuttavaksi, sillä se ei vaadi tekemään mitään sellaista, joka muokkaa sen imagoa yleisemmin, vaan jo se riittää, että toimittajat kykenevät tuottamaan suggestioita. Etelä-Saimaahan julkaisee mielellään paikallisuutisen ”oudosta autolla liikkujasta” heti seuraavana päivän siitä, kun itse käy verestämässä muistiaan jossain päin Lappeenrantaa lainassa olleen auton kanssa, mikä indikoi YLEn radiotoimituksenkin teossa olevan yhteneväistä pyrkimystä kiihdyttää kaupunkilaisia tiettyä henkilöä vastaan.

Jos eräs vaihtoehto YLEn radiotoimituksen käytökselle oli se, että se saisi hätisteltyä pois heidän Facebook-sivuiltaan, koska sitä kautta pystyisi vaikuttamaan joihinkin kaupunkilaisiin liian suoraan, niin heippamies-juttuaiheen esiinpaiskaaminen toimisi tässä tarkoituksessa teoreettisen hyvin, koska sellainen liittää hetkellisesti yhteen useita ärsyttäväksi sävytettyjä ja mielessä jo valmiiksi pinnalle nostatettuja assosiaatioita, joita en mitä todennäköisemmin haluaisi ajatella yhtenä könttänä, koska niillä olisi potentiaalia stimuloida liikaa kaikenlaista epämiellyttävää ja asiaan liittymätöntä ajattelua esiin. En halua kertoa niistä tässäkään yhteydessä, vaikka olisi kohtalaisen helppoa aloittaa mainitsemalla kerrottavaksi kelpaavasta Android-maskotin heippaavasta kädestä ja jatkaa siitä jotakuinkin vihreän suuntaan viittaavaan värimaailmaan.

Jos ajatellaan, että media ei halua olla vain toisinaan ihmisten tietoisuuden tavoittava väline, vaan kiinteä osa ihmisten elämää, on tällöin oletettava, että medialla on käsitys siitä, minkälaisiksi ihmisten elämät minkäkinlaisessa yhteiskunnassa voivat muodostua. Jos media haluaa lisäksi osallistua muokkaamaan sitä tai vihjaamaan siitä, minkälaisiksi yksittäisten ihmisten elämät muodostuvat, tehden sitä yhdessä lukuisten muiden toimituksen ulkopuolisten ihmisten kanssa, on tällöin oletettava, että media ei varsinaisesti arvosta ihmisyyttä, vaan se vain haluaa asioilla olevan hallittu järjestys.

“Esitutkinnassa ei käynyt esille mitään talouteen, parisuhteeseen tai terveyteen liittyvää seikkaa, joka selittäisi toimintaa.“

”Erikoista on se, että poliisin mukaan ilmi tulleet seikat selittävät vain itsemurhan, eivät murhia.”

“Oli poliisin mukaan kokenut epäonnistumisensa seurauksena elämänsä jatkamisen mahdottomaksi. Poliisi ei tarkenna, mihin koettu epäonnistuminen liittyy.”

”Perhe asui arvotalossa ydinkeskustassa ja isä työskenteli teknologiajohtajana yrityksessä, joka oli juuri myyty kansainväliselle konsernille.”

“Perhesurmaa ei poliisin mukaan olisi ollut mahdollista ennakoida. Toimi viime hetkiin saakka aivan tavanomaisesti.“

Eräs opettaja, joka vaikutti luonteeltaan olevan sellainen, että hän on mukava joka tilanteessa, otti mielellään vastaan ehdotukseni kurssinsa kehittämisestä, mutta pian tämän jälkeen suhtautumiseen tuli yhtäkkinen muutos. Ikään kuin hän olisi saanut jostain käsityksen, että yritän manipuloida häntä tekemään mitä tahdon, mutta oli siinä jotain muutakin. Hänen katseensa, hänen eleensä ja sanavalinnat olivat erilaiset. Katseeseen oli tullut epäilevyyttä, sanavalinnat olivat varovaisempia ja hän oli jotenkin fyysisestikin hivenen etäisyyttä ottava.

Toinen opettaja muuttui mukavasta ja auttavaisesta opettajasta ihmiseksi, joka kävi harjoittelemaan sitä tunnistaako eron ystävän ja ystävää esittävän välillä. Hän myös viivytteli erittäin pitkään arvosanan antamista ja lähetti sen vasta kesälomalla (sähköpostitse heti seuraavana päivänä siitä, kun saavuin toiselle asuinpaikkakunnalle lähes 500 km:n päähän koulusta).

Eräs ohjelmoinnistakin ilmeisesti jotain ymmärtävä opettaja yritti saada sekoittamaan Javan ja Javascriptin keskenään “korjaamalla” puhettani aina kun puhuin Javascriptistä, sanomalla “eli siis Java”, ikään kuin ne olisivat sama asia. Tuolloin en vielä ollut alkanut käyttämään Javaa itselleni tavanomaisimpana ohjelmointikielenä, joten tuli tunne, että hän ajatteli minun olevan niin aikaisessa vaiheessa ohjelmoinnin oppimista, että sekoittaisin nimikkeet keskenään. Tietoa ohjelmoinnista aiheena hänelle on varmasti ollut niin paljon, ettei hän saisi moista sekoilua vahingossa aikaan ja hän teki samaa lähemmä kymmenisen kertaa. Töykeää.

Ulkomainen vaihto-opettaja kertoi hänelle olleen sanotun, että suurin saatavissa oleva arvosana, mikä siinä koulussa annettaisiin käydystä opintojaksosta olisi 3, vaikka todellisuudessa se olisi 5 (minkä lopulta saikin). Kyseinen vaihto-opettaja oli käynyt koulussa opettamassa aiemminkin.

Media-aiheita opettava opettaja alkoi vaatia varaamaan ajan, jos haluaa tulla hänen luokseen, vaikka aiemmin meillä oli ihan rento opettaja-opiskelija -suhde eli hänen toimistotiloihinsa oli helppo mennä milloin vain. Hän myös lopetti lähetettyjen sähköpostien lukemisen ja niihin vastaamisen, mitä täydensi se, että kasvotusten sähköpostiviestien sisällön puheeksi ottaen, hän pyysi selittämään oleellisen (jottei hänen tarvitse lukea niitä ollenkaan). Olisi hän voinut sanoakin, että kirjoitan liikaa asiaa sähköpostiviesteihin, jolloin olisin voinut kirjoittaa paremmin, mutta hän valitse pöyhkeämmän tyylin.

Samainen opettaja lopetti päivään sanomisen minulle, koska tiesi sen tekevän tilanteista liian tuttavallisen oloisen, sekä oli tahallaan hiljaa ja vastaamatta kysymykseeni “olisiko sinulla hetki aikaa?”, jos tulin käymään hänen toimistotiloissaan (voi sitten myöhemmin väittää muille, että “aloin vain selittämään asiaani”). Samainen henkilö alkoi antamaan minusta oppitunneilla osaamattoman ihmisen kuvaa neuvomalla minulle “kaikkien kuullen” jotain idioottimaisen helppoa.

Samainen opettaja fronttasi oppitunnilla edessäni ja kuvaili siinä omaa poikaansa nörtiksi, joka vetää pizzaa ja kokista, joka ei aina muista suihkussakaan käydä, näpräilee vain sillä koneellaan. Halusi ilmeisesti takerruttaa muiden mieleen, että koodin näppäily ei ole sitä, mitä sinne on tultu opettelemaan. Useita vuosia myöhemmin suuri osa opiskelijoista ei ollut saavuttanut mitään erityisen opintojen sisältöä hyödyntävää, saati edes kummoisempaa työkokemusta eli tosi hyvin oli arvioitu kyseisen esityksen käyttökelpoisuutta. Liekö enemmänkin ollut kyse siitä, että osa luokkalaisista oli alkanut mieltymään siihen, että hänessä oli jotain sellaista karheaa töykeyttä, jonkalaista ”menestyjiltä odotetaan” tjs.

Eräs opettaja jaksoi muutaman päivän ajan, puhuessaan minulle kahden kesken, käyttää sanoja väärissä merkityksissä ja sotkea sanojen merkityksiä sulauttaen niitä yhteen, sekä luoda toiston kautta ehdollistumia eri asioiden välillä, ihan vain kiusallaan. Ilmeisesti he olivat käyneet verkkosivuillani ja tutustuneet muun sisällön ohella siellä olleisiin ”aivojen seutuville” liittyviin kirjoituksiini ja olettaneet, että kaikki mitä kerron, on jotenkin suoraan ja erityisesti itseen liittyvää. Ilmeisesti samaisesta verkkosivustosta tiedon saatuaan muutama opettaja alkoi esittää käyvänsä kuntoutuksessa, terapiassa, käyttävänsä lääkkeitä ym. Tuli tunne, että tarkoitus oli kokeilla häilyisikö käsitys siitä, kuka oikeasti on sairas ja kuka ei.

Ohjelmoinnin opettaja – se sama, joka yritti saada sotkettua mielessä JavaScriptin ja Javan - yritti houkutella tuhlaamaan aikaa ohjelmointiprojektiin, joka olisi ollut vain “jotain sinnepäin” mitä oli tarkoituksena tehdä toisen opettajan alaisuudessa, ja jonka hylkäämiseksi oli saadun vaikutelman mukaan tapahtunut jonkinlaista lobbausta, jotta ajautuisin tekemään jotain turhanpäiväistä osaamisen kehittymistä hyödyntävän sijaan. Vai olisiko sittenkin ollut niin, että oli tarkoituskin saada valitsemaan se ensinnä tietoon tullut projekti, joka ei sitten kuitenkaan olisi ollut niin hyödyttävä kuin olisi voinut luulla? Päädyin lopulta tekemään jotain aivan muuta, joten täyteen varmuuteen ei tullut päässeeksi.

Erään opettajan oppitunneilla lausahtama ”sähköpostilla tavoittaa hyvin” kuulosti hiukan pilkalliselta siinä yhteydessä, missä oli jo saanut hänestä kokemuksia, että hän oli alkanut vetää tiukkaa rajaa siitä, mikä kuuluu hänen tehtäviinsä, kaiken muunlaisen sähköpostin tullessa ignoorattua tyystin.

Opintotoimistossa työskentelevä nainen suhtautui aluksi ihan rennosti, mutta useiden viikkojen näkemättömyyden aikana hänet oli konvertoitu muiden ihmisten toimesta henkilöksi, joka tekee pyydetyt asiat vain siksi, ettei voisi “sanoa hänestä jotain pahaa tai moitittavaa” – ikään kuin kiinnostaisi bongailla jokainen yksittäinen inhimillinen pikkumoka, jos sellaisia esiintyisi.

Vuosia myöhemmin, kun opiskelijat ovat olleet jo pitkään koulusta valmistuneita, voidaan huomata, että moni heistä ei ole alalla ollenkaan tai heidän työnkuvansa ei ole pitkään aikaan hyödyntänyt kuin korkeintaan parikymmentä prosenttia opintojen sisällöstä tai sitten opinnot ovat olleet vain jonkinlainen keino hankkiutua sisään yritykseen, jossa heistä on kehittynyt jotain aivan muuta kuin mitä tuli aikoinaan opiskeltua. Muutama sentään oli tehnyt ihan kelpoisaa uraa itselleen, mutta heistäkin moni oli varmistellut asemiaan pysyttelemällä samassa yrityksessä kokeilematta onneaan muualla. Eli jos opettajat aikoinaan kuvittelivat psyykkaavansa muita opiskelijoita aiheuttamalla epämukavuutta yhdelle opiskelijalle, niin eipä heidänkään arviointitaidoissaan ole ollut ns. hurraamista.

Teaniini-avusteinen lenkkeily saa asiat sujumaan 40 - 60 % paremmin

Mobiililaitteilla pelattavissa olevat ”älyn kehittämiseen tarkoitetut pelit” ja pelit, joissa on minimaalisesti erilaisia tilanteita, mutta progressiivisesti vaikeutuvaa toimintaa, sujuvat ennen ja jälkeen lenkkeilyn aivan eri tavoin. Soveltuvan asiantuntemuksen hankkinut voisi tehdä paljonkin hyviä päätelmiä siitä, mistä johtuu, että teaniini-avusteinen lenkkeily saa toistuvasti nämä pelit sujumaan 40 – 60 % paremmin. Parannusta ilmenee mm. tarkkaavaisuudessa, jaksavuudessa, hienovaraisuudessa, motorisessa suorituksessa ja reaktionopeudessa. Lenkkeilyn ohessa myös hapenkulku, iho, ryhdikkyys ja moni muu seikka paranee huomattavasti, varsinkin aerobisesti tehokkaan lenkkeilyn kautta, mihin teaniini-avusteisuus helposti kiidättää. Liittyyköhän tähän jotain, joka olisi ollut hyödyllistä tietää nuorempanakin, sillä yläasteelta on jäänyt mieleen, kuinka toisinaan – siis, toisinaan – linja-autossa ja kouluruokailussa oli toisinaan vaikea olla, koska hengittäminen oli jotenkin työlästä, mikä johti hermostuneisuuteen ja tietenkin myös erinäiseen sosiaaliseen epämukavuuteen?

Oma lenkkeilemättömyys houkuttaa muita häiritsemään

Nykypäivänä valinta olla lähtemättä lenkkeilemään jonakin päivänä on joillekin ihmisille tilaisuus häiritä koordinoidusti ja saattaa eksekutiivisia toimintojani joksikin aikaa huonoon kuntoon (muistitoiminnot, päättelytoiminnot, tunteiden hallinta ym.). Vielä joku vuosi sitten tietynlainen häirintä johti myös kehon nestetasapainon muuttumiseen, mikä ilmeni elimistön kuivumisena, mikä taasen johti herkästi ruoasta saatavien ravintoaineiden kulkeutumisen elimistön käytettäväksi, mutta pelkästään tietyllä tavalla paistetun ruoan mukana saatavaa proteiinia vähentämällä ja eri vaiheeseen päivää sijoittamalla lukuisat erilaiset oireilut poistuivat. Aiemmin on ollut useinkin yhtenä oireryppäänä esim. silmien kuivumista, huulien elottomuutta, motoriikan töksymistä, ääriraajojen kylmyyttä, puristusta päälaella, tylsistyneisyyttä, nautinnon tunne esim. TV-sarjoja katsoessa kadoksissa (tai pelit), hampaissakin outo jäytävä tunne ja hengittäminen on tuntunut raskaammalta. Terveydenhoitojärjestelmä on jättänyt mahdollisesti täysin tahallaan pulaan, siltä oireiden kuvailu ym. on aina johtanut samantapaisiin ”ei tule mieleen mitään, miten sua voisi auttaa”, vaikka ei koskaan ole tehty kuin muutama halpahintainen laboratoriotutkimus.

Kognitiivisten kykyjen väliaikaiseen heikentymiseen voi ajatella vaikuttavan erityisesti psyykkisen ja fyysisen stressin aiheuttama kuormitus lisämunuaisille ja stressihormonien runsaus. Asianomainen on tehnyt kantelunkin Valviralla, missä pääteesinä oli, että lääkärit ja muut tutkineet/hoitaneet tahot ovat systemaattisesti soveltaneet tiettyjä vajeellisia menetelmiä ja jättäneet tutkimusvaihtoehdoista pois lukuisia sellaisia vaihtoehtoja, joista voisi olla lopputuleman kannalta hyötyä eli selvittää, kuinka pahaa vauriota häirintä on aiheuttanut tai edes missä tilassa asianomainen kulloisellakin hetkellä on.

Lenkkeilemättömyys varmistaa ”mälsällä” tasolla pysymisen

Ilman lenkkeilyä palaan kuitenkin muutamassa päivässä sellaiselle ”mälsälle” tasolle, joka ei pelkästään tee olosta inattentiivista ja ajatuksenkulusta hieman laiskaa, vaan myös hiusten ja ihon kunto tuntuu huonommalta, olo on hiukan rauhaton, hengittäminen on raskaampaa, ryhti on mentaalisesti ja fyysisesti hieman lysyssä, tarkkaavaisuus on sitä sun tätä, sekä alttius erilaisen tahallisen häirinnän vaikutuksille on merkittävämmässä asemassa. Päivän aikana kertyneet ja mieltä unen aikana kuohuttavat ajatukset, huonetilojen koneellisen ilmastoinnin puute, nopeahko pölyn kertyminen lattioille, savupiipun luukuista pääsevät partikkelit, kaupasta saadun ruoan laadun vaihtelu tuoretuotteissa (liha erityisesti) ym. voivat jonkin verran vaikuttaa siihen, minkälaiseksi yöuni muodostuu ja sitä kautta vaikuttaa siihen, kuinka nopeasti lenkkeilyn hyödyt kaikkoavat.

Sentään se tosiasia ei ole viime vuosien aikana muuttunut huonompaan suuntaan, etteikö kognitiivisesti työllistäviä projekteja varten, jotka liittyvät oleellisesti oman alan työtehtäviin, pystyisi aina ”lämppäämään” mielessään muutamassa päivässä siihen tilaan, että niihin liittyvä ajattelu alkaa sujumaan kitkatta ja ketterästi. Tällainen on esim. oma verkkopalvelu, jossa on kirjoitushetkellä n. 60000 riviä omaa ohjelmointikoodia, mukaan toteutukseen liittyen kaikenlaista kuten testaamisesta, käyttöliittymäsuunnittelua, tietokantojen rakentamista, palvelimen konfigurointia ja ylläpitoa, yhteydenpitoa sähköpostitse eri tahoihin ym.

Laadukas ajattelu mahdollista saavuttaa joka päivä

Käytännössä laadukkaan ajattelun taso on siis täysin mahdollista saavuttaa joka päivä, vaikka se aina jonkin verran vaivaa vaatiikin, mutta olisi tärkeää ja hyödyllistä saada toimia ja ajatella siten kuin ihmiset normaalisti siihen pystyvät eli heti aamusta asti ja joka päivä. Eräs syy lenkkeilyn tarpeelle saattaa olla siinä, että monenlainen häirintä on jättänyt sellaisia tunnepitoisia muistijälkiä, jotka toistuvasti aktivoituessaan stressaavat ja kuormittavat elimistöä, mille olisi tarpeen saada mieltä ja elimistöä puhdistavia parempia kokemuksia.

Isoäiti on joskus ollut ihan mukava ihminen, mutta se ei tarkoita, etteikö hän ollut jo paljon aikaisemmin, ennen kuin muuttui tahallaan ärsyttäväksi ja nuorempiensa tavoin priming-ilmiötä ja muuta psykologista kikkailua runnovan tahallisesti hyödyntäväksi, tietoinen siitä, minkälaiseksi minua on tarkoitus kehittää mm. ajattelun ja käytöksen osalta. Hän on esittänyt monesti höperöä tai hiljaista mummoa, mutta on sitten kuitenkin löytänyt kenties jo hetken kuluttua kognitiivisesti ym. ihan hyvin jaksavan ihmisen. Ajatustyö, joka liittyy minuun kohdistuvaan häirintään ja vaikuttamiseen pitänee hänen mielensä virkeänä, vaikka keho ja ikä antaisivat ymmärtää jotain muuta. Melkein joka päivä on joku esine löytänyt sellaisen uuden paikan, missä sillä on suggestointiin ja priming-efektin pelillistämiseen osallistuva vaikutus. Käytännössä se on hän, joka sallii jonkun muun päästä yläkertaan minun asuinsijoilleni mm. rikkomaan, säätämään tai liikuttelemaan tavaroitani. Tyypillisesti hänen toimintansa sisältää aina jonkinmoisen viittauksen tiettyihin samoihin henkilöihin, joita en itse haluaisi miettiä minkään vertaa, mutta ovat kuitenkin myös eräitä niistä, jotka häirintääni ym. merkittävästi osallistuvat. On ollut vuosia ilman mitään erityisempää tekemistä lehtien lukemista ja puutarhatöitä lukuunottamatta, mikä voinee selittää tarpeen tuntea olevansa elossa vaikkapa koordinoituun ja säännösteltyyn häirintään ja vaikuttamiseen osallistumisen kautta.

Mairelle on langetettu lähes velvoitteen tapainen peruste aiheuttaa haittaa, ärsyyntyneisyyttä ja muistijälkiä, mikä antaa ymmärtää, että hän on muille ihmisille vain väline, jonka on sallittu ymmärtää todellisista tavoitteista ja motivaatioista vain rajallisesti. Suunnitelmallisuus tulee ilmi sitä kautta, että hänelle on soviteltu teoreettisesti juuri hänenlaiselleen sopivaa tekemistä ja kun hänellä on aina tarpeen tulleen mahdollisuus esittää huonomuistista, hänen käyttömahdollisuutensa ovat jossain mielessä laajemmat kuin nuoremmilla ja terveemmillä. Jopa ilmaisu ”emmie tästä osaa muuta sanoa”, jota hän eräässä keskustelussa toisteli lähes kymmenen kertaa, jotta sen omituisuus varmasti meni ns. jakeluun, oli mitä ilmeisemmin jotain sellaista, jonka hän halusi minun muistavan jossain muussa tilanneyhteydessä, jossa minusta tuntuu, etten löydä enempää sanottavaa jostain ja jolloin mieleeni juolahtaisi jotain muutakin siinä tilanteessa esiintynyttä, jossa hän lausui nuo sanat.

Yksinkertaisimmillaan Mairen poikkeuksellisen oloiset tekonsa ovat sitä, että hän toistelee muissa yhteyksissä lukuisin eri variaatioin käytettyä avainsanaa, jotta eri variaatioihin liittyvät ajatukset juolahtaisivat helpommin mieleen myös ”niissä maisemissa” (esim. lukuisa sanojen säkki ja Säkkiväline toistelu, joista jälkimmäisessä hänen kuollut aviomiehensä oli ollut vuosia töissä, mikä herätteli samalla omassa mielessä ajatuksia liittyen kyseiseen isoisääni). Maire kykenee kyllä edelleen kymmenien eri avainsanojen, tekojen, eleiden, ilmaisujen, olemuksen piirteiden ym. käyttämiseen tavoitteen mukaisesti ilman sen kummempaa sekaantumista, vaikka hänen lapsensa muuta väittäisivätkin.

Maire tapaa toistuvasti avustaa muita ihmisiä siinä, että ajatukseni johtaisivat myös tiettyihin omaan historiaani sisältyviin henkilöihin, joihin on yhteyttä myös muiden minuun vaikuttavien sukulaisteni kautta, heidän tuntiessa jo vuosikymmenten edestä esim. tiettyjen minun tuntemien henkilöiden isiä ja äitejä. Suvun nuorempia lapsia varten Maire on suostunut isoäidin rooliin juhlissa ja kahvikesteissä, jotta lapsenlapsilla olisi jotain esikuvaa siitä, mikä se sellainen isoäiti on, aina siihen asti kunnes ovat kasvaneet riittävästi mieleltään ja iältään eli hän on esittänyt helposti väsyvää, aloitekyvytöntä ja hiljaista.

Valikoituja esimerkkejä

Valikoimaa mm. tapauksista, joissa Maire on esivalmistellut jotain havaittavaksi ja vaikuttavaksi tarkoitettua. On ollut tarkoituksellista, ettei tässä ole pyritty sovittamaan Mairesta kertovaa toimintaa kovinkaan laajoihin konteksteihin. Esimerkit ovat kahdesta viiteen vuoden takaisia. Tuoreampaa kerrottavaa löytyisi esim. siitä, kuinka tärkeäksi itseäni häiritsevillä on muodostunut se, että seuraamieni ulkomaisten tv-sarjojen tapahtumiin ja niissä esiintyviin asioihin, sekä pelaamistani tietokonepeleistä toimintaseikkailujen intensiivisimpiin kohtiin assosioidaan, ehdollistetaan, suggestoidaan tms. jotain sellaista, joka ikään kuin varmistaa, että kun oma mieli ”käy kuumana”, tulisin ajatelleeksi mm. tiettyjä sukulaisiani, naapureitani tai muita itselle pakotetusti altistettuja ihmisiä, esineitä, ilmiöitä tjm.

Heti seuraavana päivänä sen jälkeen, kun hän oli avannut suihku- ja saunatilan viereisen pukuhuoneen oven, minne kuistilta mennään, ja jäänyt toviksi ovensuuhun katsomaan minua lepuuttamassa saunan jälkeen itseäni silmät kiinni nojatuolissa käsi otsaan vasten nojaten, kysyen viiveen jälkeen ”nukutko sinä”, löytyi kuistilta sininen, nukkuvaa enkeliä esittävä veistos aivan uudelta paikalta, joka oli aivan siinä samaisen oven vieressä. Aiemmin se oli ollut lähempänä kuistin ikkunoita, melko keskellä kuistia kuistin pituussuunnassa. Myöhemmin siihen kohdin tuolia, missä aiemmin olin nojaillut, oli löytänyt tiensä vitikeltaiset verhot ja alakerran keittiön seinään vitikeltainen postit-lappu, jossa oli tekstinä ”nuohoojamies”. [Tässä kohdin, kuten muissakin seuraavissa, olisi tilaisuus viitata aiempien vuosien tapahtumiin, joihin tässä liittyisivät mm. assosiaatiot keltaisuuteen, verhojen keltaisuuteen ja enkelirahoitukseen.]

Vintiltä löytynyt mystinen nahkatakki, jota siellä ei koskaan ole ollutkaan. Oli ilmestynyt sinne päivä sen jälkeen, kun olin saanut kutsun naamiaismaisiin tapahtumaan (lue: tapahtumaan, jossa juodaan alkoholia), joten otin sen itse käyttööni naamiaisiin mukaan laitettavaksi. Tultuani sieltä takaisin, laitoin takin takaisin vintille, mistä se katosi yhtä mystisesti, vaikkei siellä normaalisti muutu mikään vuosienkaan mittaisen ajanjakson aikana ellen itse siellä jotain siirtele. Naamiaisissa eräänlaisena päästarana kokopukuun sonnustautuneeksi Elvikseksi naamioitunut Anssi Kippo. Samoissa kesteissä Jani Vesslin esiintyi itsensäpaljastelijana, jolla ei ollut asuna tai yleensä päälläkään muuta kuin pitkä, peittävä takki. Ennen tapahtumaa, samana päivän, hän oli siirrellyt runsaasti astioita siirtelyä suihku- ja pesuhuoneessa, sekä kolistellut metallisia sellaisia yläkerran ikkunan alla aamutuimaan. Tästä eteenpäin astioilla kikkailu eli niiden asettelu ”merkittävästi” oli korostuneessa roolissa, yhdessä muiden asioiden asettelun kanssa.

Keittiön pöydälle oli jätetty esitelehti, jossa oli sanat ”löydä läheltä”. Tämä siinä yhteydessä, kun olin julkaissut Google Play -verkkokaupassa mobiilisovellukseni, jolla voi etsiä lähialueilla sijaitsevia yrityksiä ym. Eräänä toisena vastaavana kertana oli tuotu betonimylly autotalliin sillä ajoituksella, kun olin julkaissut mobiilisovelluksen, jolla voi etsiä toisiaan paljolti muistuttavia esineitä niihin liitettävissä olevien attribuuttien perusteella (Identiteettihippa-niminen) – tätä jatkettiin myöhemmin Wanted-elokuvalla, jossa päähenkilö ei enää ymmärtänyt kuka itse oli ja kuka hänen isänsä oikeasti on.

Pilaa tahallaan sekä ns. toimisto-, että fyysisten töiden mielekkyyttä tuomalla toiseen sellaiseen liittyviä asioita tietoisuuteeni silloin, kun mieleni on orientoitunut toiseen niistä, johtaen huomion johonkin sellaiseen, joka on vain aavistuksenomaisesti asiaan liittyvää. Esim. ollessani ns. puutarhatöissä (nurmikonajelua tms.) hän kutsuu käymään sisällä, missä onkin keittiön pöydällä ”dokumentit järjestyksessä”-otsikko esillä aikakauslehdestä.

Ei ole tainnut kertaakaan päästää minua saapumaan Helsingistä siten, että voisin suoraan mennä yläkertaan – tullessani omalla autolla, lainassa olleella autolla tai pyörällä juna-asemalta polkien – vaan hän on aina joko kuistilla toteamassa jotain lyhyttä mieleen jäävää tai sitten hän voi olla jopa yläkerrassa lämmittämässä hellaani (klo 22 tai 23 aikaan yöllä!). Useissa tapauksissa myös Jarmo on ollut paikalla saapuessani takaisin Mattilaan, jolloin en tiettyjen teorioiden mukaan pystyisi pitämään Helsinki-kokemustani tietyssä mielessä yksityisenä, vaan Jarmo tuppautuisi siihen mukaan. Jarmon läsnäolevuus vaikuttaa päätyneen myös muiden ihmisten tietoon, jotka eri yhteyksissä pilaavat lisää tuota muuten mukavaa Helsinki-kokemusta, jolloin koko matkaa itsessään alkaa olla ikävä ajatella jälkeenpäin tai palauttaa sitä mieleen myöhemmin, kun on uudemman kerran menossa Helsinkiin. Kun alkoi ajanjakso, jolloin en enää käynyt Helsingissä, isoäiti alkoi tuoda Jarmon menemistä Helsinkiin esiin sellaisissa tilanteissa, joissa minä olin tekemässä jotain ihan muuta kuin IT-alaan liittyviä asioita kuten esim. kantamassa märkiä lehtiä pienessä sateessa.

Nostattelee taas esille tapahtumia lapsuudestani ja yhdistää niitä sekä ajankohtaiseen lika-teemaiseen kerrontaan Etelä-Saimaassa, että myös aiemmin tuntemiini ihmisiin, että myös johonkin homoeroottisuuteen viittaavaan. Ajankohtainen kerronta viittaa tässä Lassila & Tikanoja -yhtiöstä kertovaan kuvalliseen juttuun, joka aktivoi mielessä mm. siivoamisen ja lian käsitteet, mihin hän sai yhdistettyä aikoinaan tikalla rikkomani tallin ikkunan, jota en tuolloin kehdannut kertoa rikkoneeni itse - oli asetellut ulkona esineitä siten, että katse ohjautuu kohti kyseistä ikkunaa - minkä lisäksi hän tuli aktivoineeksi mielessäni sekä Hannu ja Harri Tikkaset, jotka eivät tietääkseni tunne toisiaan, mutta joista toinen on ollut tuttavapiirinini keskiötä lähellä ja toinen on Paulan entisen työkaverin jääkiekkoa vahvasti taitava poika, joka on kertonut julkisuudessa tukevansa homojen oikeuksia ja johon aikoinaan ehdin jonkin verran tutustua.

Selailtuani netistä verkkopalveluiden pelillistämisen ideaa saavutusmerkkien (eng. badge) jakamisen mielessä, ilmestyi kuivaushuoneeseen punottu kassi, jossa koristeena ”saavutuksia” (vrt. kunniamerkit ja muistoja matkoilta ja nauhat, joilla ilmaistaan jotain kantaa). Hetkeä myöhemmin kun pääsin vauhtiin lumenkolauksessa, ajeli erityisen hitaasti auto, jolla oli takapenkkiläisen vasen ikkuna täynnä ”kunniamerkkejä” (erilaisia pieniä ja keskikokoisia tarroja).

Odottelee usein sellaisia hetkiä, jolloin olen juuri päättämässä jotain sellaista aktiviteettia, jossa olen hänen näköpiirissään kuten haravoidessa, ja tuo sitten esille jotain ikävää tai jotain näennäisen merkittävää. Tarkoitus vaikuttaa kuitenkin olevan lähinnä siinä, että koska aktiviteetin aikana olen olut eräänlaisessa rentouttavassa ”zonessa” (zazenmainen zen-tila) ja jotten muistaisi myöhemmin tuota rentouttavaa hetkeä mukavassa mielessä hän pilaa sen.. keinolla millä hyvänsä.

Venaili siihen asti kunnes saan haravoinnit hoidettua ja aloin nostelemaan puutarharoinaa kottikärreihin esittelemään tuhkien poistoon tarkoitettua ämpäriä.

Kuistin pöydällä pitkopullaa samana päivänä, kun uutisissa eräänä pääaiheena gay-marriage ja pyörästä yksi pinna poikki, ulospäin vanteesta törröttäen. Ei ollut eilen poikki se, mutta nyt se oli pakko ”letittää” muihin pinnoihin, jotta pyörällä voisi ajaa jonnekin. Samana päivänä matka koululle hakemaan päättötodistusta. Matkalta takaisin tullessa T-risteyksessä nuorten auto kansi auki-asennossa (eteenpäin aukeava, vieressä Subaru-merkkinen kilpa-auto sinikeltaisine väreineen). Kummallisesti Blew-saippuani oli ikään kuin hivutettu loppuun, mitä olisin tarvinnut pyörää räplättyäni.

Oli asettanut yläkertaan vievän pienen maton alla olevan vaahtomuovisen palasen (keltaisehko) reilusti näkyviin maton alta. Tämä siis vain tämän yhden maton kohdalta ja sitäkin ainakin kahdeksan kertaa viikon mittaisen ajanjakson aikana, välissä ollen joitakin päiviä, jolloin näin ei tapahtunut. Toisaalla ilmennyt runsaasti välähdyksen ja välkyttämisen ideaan viittaavuuksia muistiinjäävyyteen pyrkivällä tavalla. Myöhemmin hän teki matolle sitä temppua, että hän vetää sitä n. 20 senttiä sivummalle ikään kuin testatakseen kumman huomaan helpommin ja miten reagoin. Ei siis mitään liikuttelua oman ovensa edessä olevalle matolle. Tätä jälkimmäistäkin jatkui useita päiviä ja sitten sekin loppui.

Tilattuani Vihreä lanka -lehden joksikin aikaa, hän sai ilmeiseksi tehtäväkseen vetää assosiaatio suihkun puolelle, minkä hän teki vetämällä reilusti auki suihkuharjan koukun virkaa toimittanutta monelle kierroksella ollutta piuhaa (vihreä päällysmateriaalia), jolloin se törötti näkyvästi (normaalisti siistinä kieppinä). Kun olin unohtanut Nesteellä asioidessani pankkikorttini yläkertaan, oli suihkussa ollut harja käännetty silleenpäin, että näkyi kuinka siinä luki Neste samalla kirjasimella kuin Nesteen liikemerkissä. Kun selkäni oli kipeä, hän oli kääntänyt suihkussa olleesta harjasta sen puolen esille, jossa joku ruma sarjakuvamainen ämmä saunoo alasti.

Etelä-Saimaassa oli ollut esillä kuvan kera patja, jossa oli ollut verta. Uutinen kertoi murhasta. Oli samana päivänä käynyt nostamassa tallissa olleen ohuen patjanpäällyspatjani kiikun päälle siten, että siinä ollut tahra (punaviiniä) näkyi selkeästi. Samalla tuli huomioiduksi kuinka taas yksi omistani esineistäni oli turmeltu, mikä ilmeni patjanpäällyksen rikkomisen n. kämmenen kokoisen alueen osalta (näytti rispaantuneelta ja revityltä).

--

Isoäiti vaikuttaa tiedostavan, että hän on tiedonvälittäjän asemassa, kun kysyn häneltä ketä oli paikalla esim. Paulan tarjoamalla joulupäivällisellä ja mitä siellä tapahtui ja missä järjestyksessä, sillä hän selvästikin pimittää tietoa. Tätä tapahtuu myös silloin, kun hänet on haettu mukaan esim. johonkin syöminkeihin tai käytetty Jarmon lapsien syntymäpäiväkahveilla. Voitaisiin ajatella, että hän haluaa pitää muistot ominaan ja valitsee, ettei halua jakaa niitä minun kanssani, mutta kerrotun jäädessä hyvin ohueksi sisällöltään sitä kautta, että se mitä kerrotaan, kerrotaan viivytellen ja harkitun vähän mielikuvamateriaalia tarjoavana, kielii tietoisesta pyrkimyksestä estää minua saamasta tietoa hänen kauttaan.

Etelä-Saimaasta piilotettu sen verran iso osuus, että paksuus vastasi täydellisesti Vartti-lehteä. Puuttuvaa lehden osuutta etsittäessä on ensisijaisena vaihtoehtona alakerran keittiön pöydän viereisistä lehtikasoista vasemmanpuoleinen, josta nousikin jo heti toisen kokonaisen lehden ylösnostamisen jälkeen esille varta vasten esille taiteltu juttu, jossa kerrottiin mökkeihin murtautuvista varkaista. Keittiön pöydällä vakuutuslaitoksen esite ja sen alla Apu-lehti ”Äidin poika” kansiteksteineen.

Paitaani on tullut valtaisa aukko kyynärpäähän juuri sattuvasti Dallas-sarjan uudelleenlämmittelyn alkaessa, missä ei ole poikkeavaa, että vaatteissa on kyynärpäiden kohdalla jonkinlaista paikanomaista vahvikemateriaalia (aiemmin ommellut 20 x 80 cm kokoisen paikan samettihousuihini, vaikka ihan pienikin olisi riittänyt). Dallas-sarjassahan käsitellään paljolti perheyrityksen asioita, missä tunteet tapaavat kuumeta perheenjäsenten kesken. Paita oli ollut ehjä, kun sen viimeksi olin pesukoneesta ottanut, viikannut ja laittanut hyllyyn odottamaan käyttöä. Moinen reikä olisi tullut huomatuksi heti, kun sen päällensä laittaa.

Heti kun pääsin koulusta takaisin matematiikan koetta suorittamasta, koekysymyksenä ollen jotain vedenlaskemiseen liittyvää, ottaa isoäiti Mattilaan palattuani välittömästi esille oman vesi- ja sähkölaskunsa.

Käyttämästäni tiedostojentallennuspalvelusta oli kadonnut skannattu teos ”Wittgensteinin hiilihanko”, mutta varmuuskopio-DVD:llä se kuitenkin oli, vaikka sisällön piti olla identtinen. Tätä seuraavana päivänä hän tiedustelee (esittävän) näreään sävyyn mihin olen laittanut tuhkakauhan, sen ollessa kuulemma ”minun jäljiltäni”. Sattumaa? Ei varmastikaan, vaikkei sinänsä todisteena riittävää. Kuitenkin, tästä eteenpäin alkaa entistä runsaampi kolistelu tuhkakauhalla tiettyihin muutamiin tilanteisiin keskittyen, joissa ääni kantautuu ylös asti, kolistelun näiden tilanteiden ”ympäriltä” vähentyessä runsaassa määrin ikään kuin tavoitteena olisi saada minua kiinnittämään huomiota siihen, missä yhteyksissä kolistelua tapahtuu.

Suihkuhuoneen pesuainetelineellä sijaitsevasta shampoopullosta on tullut monipuolisesti viestivä, tummansininen esine, josta löytyy monia kohtia, joilla voi yhdessä muiden asioiden kanssa (vrt. joukko lehtiotsikoita) viestiä jotain tiettyä. Siitä löytyy mm. punaikkunainen tupa etupuolelta, pitkä rimpsu pientä valkoista tekstiä vastakkaiselta puolelta, pienehkö avattavan kannen symboli ja muutama korostettavissa oleva avainsana kuten ”erittäin” ja ”Cederrooth”. Korostamisen voi tehdä ja sitä tapahtuukin sijoittamalla shampoopullo siten, että pienen telineen muutaman millin paksuinen, metallinen ”kaatumissuoja peittää osan shampoopullosta, jolloin tietty osa shampoopullosta suorastaan ponnahtaa katsojan silmille. Cederrooth-teksti oli päätynyt esille samana päivänä, kun olin ottanut yhteyttä Kirsi Cederroothiin, joka oli amk:n yrityshautomoasioista vastaava. Eräs toinen Kirsi taasen on raviradan vastuuhenkilöitä, joten olen aiemmissa töissä paljon tavannut.

Alakerran keittiön pöydän sanoma- ja aikakauslehtien kansilehtien ja sisäsivujen juttujen otsikoista on taas luotu jonkinlaista tarinaa (n. 100. kerta kyseisenä vuonna), joka rakentuu sekä sitä mukaa, kun esim. lehden yhden kulman kärjellä osoitettu otsikko tulee huomioiduksi, että lopulta siten, kun on havainnut riittävästi varsinaisen oivalluksen muodostumiseksi. Pitäisikö ajatella, että hän ihan vain itseään varten jättelee huolellisesti aseteltuja otsikoita esille, joissa toistuvina teemoina mm. rasismia, työttömyyttä, kuolemaa ja huumeita?

Oli lakaissut rappuset ja tehnyt suurimmin osan lumitöistä, mutta jättänyt ikään kuin irrallaan kelluvan lumialueen koskemattomaksi. Samana päivänä mediassa oli meuhkaamassa James Hirvisaari ja Helsingin Sanomissa isohko juttu siitä, kuinka Pentti Linkolalle lahjoitetaan ”metsäpläntti”, jotta voi sitten puolustaa siellä niitä luontoarvojaan.

Nurmikon ajelemisen ja pihaa ympäröivän pensasaidan lyhentämisen jälkeen piha ehti olla vain joitakin tunteja siistinä kunnes sinne ilmestyi jostain suuri joukko haravia, lapioita ja harjoja nojaamaan kaikkia piharakennuksia ja monia puita vasten. Sellaista määrää pihatyökaluja ei ole koskaan tarvittu. Niissä on yhteisenä piirteenä se, että ne on kaikki aseteltu siten, että niiden ympärille ei ole mitään muuta, jolloin ne muodostavat omat yksinäiset ryhmänsä, kauas erottuvine oransseineen tai metallin kiiltoineen. Koitin siirtää muutaman paikkaa, mutta löysin ne myöhemmin samasta paikasta uudelleen.

Haravoita kolme kappaletta kaikki ylösalaisin seiniä tai puita vasten nojallaan, herättäen assosiaation relaatiotietokantamalleissa käytettyihin ”harakanvarpaisin”, joita esiintyy relaatiomallipiirrustuksissa yksittäisiä tauluja yhdistävien viivojen päissä. Ei olisi ensi kerta, kun IT-alaani liittyvään liitetään jotain töykeää (suosimani Java-ohjelmointikielen ja kahvinporojen sinne tänne viskomisen välillä sitä onkin jo tehty vuosien ajan).

Luen netistä (yläkerrassa) Hans Moravecistä ja kehon sisällä liikuskelevista nanoboteista. Ei kovinkaan yllättävästi pyörästä löytyy jälleen takalokarin ruuvi löysällä, jolloin joudun avaamaan työkalulaatikon ja – ta-daa – siellä on punavarsinen Mora-puukko tökättynä muiden työkalujen joukkoon kuin veitsi voihin. Puukon asettelussa on samaa ilmiselvyyttä kuin toisaalla mainitussa rikkinäisen, ”venyttelevän” ruuvarin asettelussa.

Lehdistö on sillä tapaa erottamaton osa monien ihmisten elämää, että jos on tarkoitus on vaikuttaa johonkin tiettyyn henkilöön kuten minuun, niin esim. Etelä-Saimaa kehittelee jonkun kirjoituksen jostain aiheesta ja päästää tiedon tästä niiden henkilöiden käytettäväksi, jotka ohjailevat isoäidin toimintaa, jolloin hän voi sovittaa oman käytöksensä siihen, mitä minä tulen lehdestä lukemaan, kun käyn sitä alakerrassa silmäilemässä.

Antaa yläkerrassa rampata sellaisten ihmisten, joista minä en tiedä ollenkaan, mutta jotka ovat rikkoneet tavaroitani, säätäneet jotain tai tehneet luvatonta inventaariota (mikä selittää sen, miksi täysin ulkopuoliset tietävät minkälainen järjestys minulla on vaatehuoneessa ja mitä muuta sinne on sijoitettuna).

On suggestoiden pelotellut tulipalon mahdollisuudella, aikoessani pitää omaa alaoveani lukittuna (sittemmin olen itse asentanut uuden lukon ja asentanut omat langattomasti toimivat häkä- ja palohälyttimet).

--

Osoitteli kahdella sormella, niitä tiukasti yhdessä pitäen fasisti(sikojen) tunnusmerkin, joka muistuttaa myös kahden ”pitkän” tilaamista tarjoilijalta. Oli odotellut pitkähkön ajan vain tehdäkseen tuon eleen.

On usein palauttanut mieleeni, suggestioiden kautta, tilanteen jossa vahvasti juovuksissa ollut henni karjuu pihalla ilmeisenä pyrkimyksenään päästä sisällä taloon, missä hän asuu, mutta jonka ulko-oven hän on sulkenut, koska ei kestä kuunnella henniä sellaisessa humalatilassa. Tämä mieleenpalautus ei koskaan tule ilman muita asioita, joissa esiintyy huutamisen tai kovan äänen ideaa. Ts. eräs käyttötapa tiettyjen asioiden mieleenpalautuksella on niputtaa samankaltaisia asioita yhteen ja liittää mukaan jotain sellaista, joka tuo mieleen omat henkilökohtaisessa elämässäni edessä olevat esteet.

Palautellut esineiden asettelujen kautta ajatuksia pinoihin, Pinolaan, nippuihin, Nippulaan, pussitukseen, sidontaan, ryhmyyteen, kokoelmiin, säkkiin laittamiseen yms. Teema jatkui myös muissa merkeissä useiden ihmisten toteuttamana.

Tullut vastaan (tullessani lenkkeilemästä) viinaa mainostavassa paidassaan (”ilo ilman viinaa on teeskentelyä” tjs.) ja vaaleanvioleteissa housuissaan. Eleet eivät osoittaneet hänet olleen tulossa mistään erityisestä suunnasta, vaan pikemminkin hän vaikutti olleen ”ottamassa pientä vauhtia” askeleen tai parin päästä (kuistilla), joiden jälkeen sitten kysyy jotain, joka on näennäisen luontaista siihen aikaan aamusta eli onko lehti tullut. Ei yllättyneisyyttä. Enemmänkin rennon odottavainen (ei kärsimätön) ja sen kokemuksen vallassa, että tietää, miten asiat seuraavina sekunteina etenevät. Kasvoilla ei väsyneisyyttä, vaan hyvin lievää ivallisuutta ja pilkahtavaa virnettä. Tottuneisuutta toteuttaa moinen kohtaaminen selvästi havaittavissa.

Oli järjestänyt tilanteen, jossa joutuu miettimään mitä vaihtoehtoista, lähisijoilta saatavilla olevaa välinettä voi käyttää hellan tuhkien tyhjentämiseen. Hän oli piilottanut jonnekin sen metallisen kaavinkauhan, jolla niitä tavanomaisesti otetaan. Käytti sanaa ”myyminen” mainitessaan, että ”ei sitä kai minnekään myytykään ole” samalla tietyllä kuvitellun varmalla äänensävyllä, jota on muulloinkin käyttänyt kun jokin esine on kadoksissa ja hän esittää, että olettaa minun vieneen sen jonnekin. Keittiön pöydällä oli lehti auki kohdasta, jossa kerrottiin radiomastoista, mikä oli aikalailla suora viittaus aiemmin kadonneeksi kerrottuun ”lätkämäiseen” tv:n antenniin, joka tavallisesti asennetaan seinää vasten ja jonka osalta myös minua tietyllä äänensävyllä ”syytettiin” – lainausmerkeissä, koska sanomisessa ei ollut mukana syyllisyyteen uskovuutta tai syyllisyyttä, vaan sanomisen tarkoitus oli esiaktivoida varastamisen ideaa, mistä muut ihmiset saattoivat jatkaa.

Tavoitteena ollessa saada minut tuntemaan, että joudun kilpailemaan äänenpauhun kanssa (vertaus äänen yleensä kuuluviin saamiseen) tai kun haluaa äänen kuuluvan yläkertaan asti, ”huudattaa” hän keittiön mankkaansa kovemmalla silloin, kun siten voisi herätä idea siitä, että Jarmo saattaa olla käymässä. Jälkimmäistä alkoi ilmentyä enemmässä määrin sen jälkeen, kun Jarmo suoritti tietyn ärsyttävän valheensa, minkä jälkeen hän alkoi hyödyntää Jarmon ärsyttävää vaikutusta tuomalla häntä mieleeni mm. juuri radion äänen avulla.

Isoäiti on saanut tehtäväksi runnoa väkisin eri rooleiksi luokiteltaviin tiloihini jotain mikä esiintyy enimmäkseen jossain toisessa roolissa. Tunkee työjuttuja liikka-asuun, maidontuontiasioita työskentelyasuun ym.

Breivikin ja Kauhajoen surmaajan ollessa paljon mediassa esillä, hän oli erityisen aktiivinen ärsyttämispyrkimyksissään. Samoin myös Seung-Hui Chohon, Jokelaan, Bostonin maratooniin, Virgiania Techin massamurhaajaan liittyen.

Viittaa usein, yhdessä muiden avustuksella, autotalliin paikkana, jossa tehdään startup-tuotekehitystä, vaikka kyseinen autotalli on pelkkä puolisekava varastotila. Kyse onkin mukavien mielikuvien pilaamisesta ja avainsanojen esiaktivoinnista, mitä muut ihmiset voivat hyödyntää pilatakseen tiettyjä käsitteitä mielessäni vielä lisää.

Nettiä käyttämättömänä hän on silti varsin hyvin perille mm. Twitteristä, Facebookista, blogeista, NSA:sta, digitaaliseen ja fyysiseen viestiliikenteeseen puuttumisen keinoista, sekä ”pienen ihmisen” mahdollisuuksista saada sanansa kuuluviin.

Yleensä hän ei täydennä postejani tulleilla mainoksilla, mutta jos hän niin tekee, ilmenee yhdistelmiä kuten Nordean kirjekuori (sisältänyt tietoa opintolainasta) ja jätehuollon esite (vrt. ilmaisuun raha on roskaa). Tätä oli tapahtunut sillä välin, kun olin itse ulkona lumitöissä ja aikana jolloin olin kokeeksi aloittanut hakemaan töitä muualtakin kuin ns. omalta alalta.

Jättänyt muovisen ruoka-alustan kuistin lattialla esille siten, että saapuessani alaspäin yläkerrasta se on ensimmäinen asia, joka tulee kuistilta huomioiduksi. Oli raivannut sen ympärille hiukan tilaa, jotta se erottuisi muista kuistin esineistä. Ruoka-alustassa on veturin kuvaa ja lapsellisia piirrosmerkkejä. Kaupassa se sijoitettaisiin lapsille tarkoitettujen myyntitavaroiden joukkoon. Ei ollut iltaan mennessä nostanut sitä ylös kuistin lattialta, vaikka olinkin sen ylös nostanut ja viskannut menemään jollakin ranneliikkeellä. Tulin vasta seuraavana päivänä tietoiseksi, että samaisena päivänä uutisissa oli ollut juttua junan katkeamisesta ja vaunujen ajautumisesta nurin ja pois raiteiltaan.

Kirjoitettuani verkkoon huomioitani FFFFound-verkkopalvelussa esiintyvään materiaaliin liittyen (sen logossa esiintyy mies poimimassa jotain), alkoi loputtomalta tuntuva poimimisteeman esilletuominen, jota käytettiin jonkinlaisena aktivoijana vielä kahden vuoden jälkeenkin. Olin tuolloin kertonut, että yhä nuoremmat oppivat alastomista ihmisistä ym. seksuaaliseen kanssakäymiseen liittyvästä hyvinkin varhaisella iällä, koska verkosta on saatavilla tällaista materiaalia kuvanjakopalveluista, joissa painotus on kuvallisen ilmaisun esteettisessä viehettävyydessä ja miellyttävyydessä (suurin osa ko. verkkopalvelussa sijaitsevista kuvista on ihan ”normaaleja” mainoskuvista ja postereista maalauksiin ja esineisiin).

Kuivaushuoneen esiin vedettävä rojulaatikko on jostain syystä auki. Samoin on myös tallin työkalulaatikko. Molempien jonkinlaisen tuulettamisen ymmärtäisi, mutta siihen tarkoitukseen nähden ne ovat liian vähän auki. Talliin on vaihdettu työpöydän päälle toisenlainen Etelä-Saimaa auki levitettynä. Siihen on laitettu bodaava nainen, joka levittää käsiään vasemmalla ja oikealle siten, että toinen käsi suuntautuu hiukan ylöspäin ja toinen hiukan alaspäin. Täsmälleen samaan kulmaan on asetettu, tämän lehden päälle ja samalla tämän naisen päälle ruuvari, joka rikkinäinen kahvaosa on siirretty keskellä ruuvaria, jolloin ”ruuvari näyttää venyttelevän”.

Löytänyt jostain Hennin pyyhkeen, jossa on isorintainen amazoninainen keikistelemässä, ja laittanut tämän pyykissä käynnin jälkeen ulos pyykkinaruille siten, että näkyy erinomaisen hyvin kadullepäin. Sitähän eivät ulkopuoliset tiedä, että se on Hennin (ilmeisesti?), eivätkä he varmaankaan olettaisi, että se hänenkään olisi, joten sen täytyisi silloin olla minun, mitä se siis ei ole.

Hänellä on tapana käydä liikuttamassa yhtä esinettä lähes joka päivä (sisä- tai ulkotiloissa) sillä tapaa, että sen uusi sijainti tai asento herättää kysymyksen ”miksi ihmeessä” tms. Muilta osin eri kontekstit tapaavat pysyä muuttumattomana, paitsi tietenkin silloin, jos hänellä on jokin syy muuttaa useampaa asiaa kerralla. Tällä kertaa hän oli asetellut aiemmin käytössä olleet työkenkäni tallissa ”sekaisin” sen jälkeen, kun olin tullut kokeilleeksi bootstrappia tietokoneellani (verkkopalvelun ohjelmointia helpottava esivalmisteltu tiedostopaketti). Boot viittaa mm. tietokoneen uudelleenkäynnistykseen. Samana päivänä tietokoneeni jumiutuikin varsin totaalisesti, jolloin useamman päivän ajan hyvin toiminut tietokone oli käynnistettävä uudelleen, mistä oli seurauksena hermoja ärsyttävyyttä koneen vaikuttaessa siltä, että se ei lähtisi käyntiin ollenkaan.

Kuivaushuoneessa on aseteltuna sinivärisiä vaatekappaleita ja vaateriepuja saturaatioarvon mukaisena jatkumona. Liittyykö tämä siihen, että lenkillä käydessäni huomaan, että joku solminut kolmeen puuhun kiinni jotain pussimuovimaista? Ainoa vastaava kietominen ilmeni n. kahdeksan kuukautta sitten, kun pihan viereiseen tolppaan oli sidottu oranssinen muovipussi, jonka sai irti vain puukolla. Erilaisia muovipusseja oli yhden yön aikana ilmestynyt useisiin paikkoihin samaa katua (mm. Prisman, Valintatalon ja Siwan muovipusseja), niiden välisen etäisyyden ollessa mitä tahansa parista kymmenestä metristä 50 metriin. Osa näistä pusseista oli kiinni puiden oksissa, osa jossain tolpassa kuten pihan tienoilla ollut. Kukaan muu ei koskaan poistanut niitä, joten minä tein sen (itsekin uteliaisuudesta odotin kokonaisen kuukauden seuratakseni miten muut ihmiset reagoivat niihin, mutta he eivät kai huomaisi mitään, vaikka joku veisi yöllä koko kadun päällysteineen).

Valmis kognitiivisen toimintansa muuttamiseen lääkkeillä, esiintymistarkoituksia varten, ja mikäpä siinä olisi ongelmana, kun sukulaisista löytyy lääkäriä ym. joilla on vuosikymmenten kokemus siitä, miten mikäkin lääke vaikuttaa.

En voi poissulkea sitäkään mahdollisuutta, että jokin hänen saamistaan elektronisista laitteista välittää langattomasti hänelle toimintaohjeita tai että hänellä on jopa jossain jemmassa jokin pieni laite, joka välittää tekstimuodossa hänelle ohjeita esim. kolkutteluun tms. sellaisissa yhteyksissä, missä joku tietokoneelleni verkon kautta murtautuja on saanut tietää, minun esim. oppineen jonkun uuden käsitteen tjm.

Siihen se Jouni istahti. Tuoliin vastapäätä itseäni, neljän hengen pöytään, jossa join juomaani yhdessä koulun ruokalan viereiselle käytävälle sijoitetuista pöydistä. Jouni itse oli sinänsä helposti lähestyttävä luennoitsija, joka oli tullut tutuksi muutaman opintojakson kautta, mutta se kuinka pikaisesti hän pääsi kyselemisen makuun tulevaisuuden aikeistani oli jo sinänsä epäilyttävää, sillä kukaan ei koskaan AMK:ssa opiskelujeni aikana ollut tehnyt sellaista ellei se kuulunut työnkuvaan kuten jos sattui olemaan koulutuspäällikkö. Tämä tapahtui samana päivänä ja pian sen jälkeen, kun olin muiden kurssilaisten kuullen ja nähden ärsyyntynyt koulutuspäällikkönä ja lehtorina toimivalle Mikolle siitä, kuinka minä olin taas kerran saanut työparikseni sellaisen, jonka sanavarastoon viitseliäisyys tai edes läsnä olevuus ei ilmeisesti kuulunut. Oltiin sentään AMK-opiskelijoita, joten se ei voinut olla liikaa vaadittu, että tehdään tehtävää, joka ei ole palasteltu valmiiksi helposti käsiteltäväksi, mikä yhdessä lisääntyneen koulussa ilmenneen psykologisen häirinnän ja kotona tapahtuneen tietotekniikka-avusteisen häirinnän kokemisen kanssa sai tuntemaan, että koulutuspäällikön asemassa toimiva henkilö oli opintojakson vetäjän roolissa aiheuttanut tahallaan minulle ylimääräistä kognitiivista stressiä. Tapauksessa ei voinut nähdä opettavaisuutta, joka olisi heijastelua sitä, minkälaista voisi esiintyä työelämässä. Tällaisen vuoksi Jounin myöhempi esiin summonoituminen tuntui vertautuvan tv-sarjoista tuttuun hyvä poliisi, paha poliisi -metodiin.

Toisinaan, ei usein, mutta toisinaan lehtoreiden ym. käytöksestä jäi tuntuma, joka uutti mielestä esiin skenaarion, missä heidän ei ole tarkoitettu olevan pelkästään opiskelijoiden apuna ja turvana opiskelijan tavoitteista, olemuksesta ja kyvykkyyksistä riippumatta, vaan pikemminkin valmistella heitä riittävän hyväksi työnantajien jatkaa heidän kehittämistään heidän tarpeistaan lähtien ja tunnistaa ne yksilöt, jotka saattaisivat jossain vaiheessa elämässään alkaa pitämään tieto-, informaatio- tai ohjelmistotekniikkaa jossain määrin haitallisena ihmisten vapaudelle elää, ajatella ja toimia. IT-alahan tavataan valjastaa mm. liiketoiminnan ja terrorismin torjunnan palvelukseen, joista molemmista löytyy tarkemmin mietittynä esimerkkiä sekä moraalittomuudesta, että konsensuksista, missä yksilön vapaus jää vähempimerkitykseksi jollekin muulle tavoitteelle.

Jo ensimmäisenä päivänä, kun AMK-opiskelua aloitteli ja opiskeluryhmä tapasi ensimmäisen kerran, saatiin esimerkkiä siitä, kuinka nuoret kanssaopiskelijat (itse keskimäärin muutaman vuoden vanhempi) saatiin kokemaan keinotekoista vertaisuutta keskenään laittamalla mukaan jollakin perusteella ympätty vanhempi mieshenkilö lihavine vatsoineen kertomaan vatsasyövästään, itsestään lyhyesti vuorollaan kertoessaan ja toinen ”vanhus” kertomaan tarpeettomuudestaan Cobol-osaajana, mistä kuulijoille jäi parhaiten mieleen hänen korvakuulolaitteensa. Pyörätuolisuus sen sijaan oli kuin eri kategoriasta, sillä jos vertailee asiaa niin, että kenen kanssa ihmiset mieluummin kävelevät vieressä: nuoren pyörätuolisen miehen kanssa vai hiukan vinksahtaneen näköisen korvakuulokemiehen kanssa vai vanhan lihavan miehen kanssa, niin pyörätuolinenhan se helpoin muille nuorille on. Toiselta vuosikurssilta löytyi toinenkin pyörätuolinen, mutta hänellä oli monia muitakin ongelmia ja hän tarvitsi avustajan käyttöönsä tunneilla ollessaan. Hänelle ei näyttänyt kertyvän ystäviä muista opiskelijoista. Mainitut kaksi vanhusta kaikkosivat heti ensimmäisen päivän jälkeen, vedoten siihen, että he tulivat vain suorittamaan muutaman puuttuvan kurssin, jolloin nuoremmille jäi havainnoitavaksi vain yksi vanhempi vuosikurssilainen, minä. Onneksi en kuitenkaan ollut huono siinä mitä ohjelmistotekniikkaan liittyen tein, joten sen puolesta en olisi syrjäytyvä, mutta koin pitkän aikaa, että minun ei olisi suotavaa tehdä virheitä tai kenties jotain hölmöä, koska se palauttaisi nuorten mieliä aiempaan esittelytilaisuuteen, mikä lisäisi riskiä sille, että he rinnastaisivat minua muista henkilöistä muodostuneisiin mielikuviin.

Opiskeluvuosilta löytyy paljon esimerkkejä puoltamaan sitä skenaariota, että opiskelijoiden kanssa asioivat koulun henkilökuntaan kuuluvat (myös opintolinjoille yhteisten aineiden osalta) pyrkivät tunnistamaan ja vaikuttamaan häiritsevästi sellaiseen opiskelijaan, joka ei joltain kantilta olisi ”käypä tapaus”. Kaikkia tekoja en vieläkään aivan täysin ymmärrä kuten sitä, miksi Päivi Ovaska, joka toimi koulutusohjelman päällikkönä, alkoi käytävällä hänen kanssaan opiskeluihini liittyvän asian puheeksi ottaessani, taivuttaa selkäänsä taaksepäin, päätään sivulle ja käsikin suuntautui jotenkin epämääräisesti, pitäen itseään tuossa asennossa hetken aikaa ja puhuen siinä samalla minulle. Huomasin kyllä, että hän oli asettunut sellaiseen kohtaan, missä hän ja minä pääsimme molemmat sisätiloissa olleen valvontakameran kattaman alueen piiriin (oli itse asiassa ollut ikään kuin odottamassa, että saavun kulman takaa kuin ennakkotiedon saaneena), mutta miksi hän olisi halunnut tuottaa moisen kohtauksen? Eräs selitys tälle on se, että tapahtuman kuvaileminen saisi kuvailijan itsensä kuulostamaan epäuskottavalta, millä saattoi aikoinaan olla ollut jokin käyttötarkoitus, jota en ehkä tullut triggeroineeksi, koska en maininnut asiasta missään, mutta moista todellakin tapahtui. Hän muisti kyllä parin sanallisen vihjeen avulla mihin asiaan viittaan, mutta hän käytti itselleen tavanomaista tekoselitystä, että ”hänellä on niin paljon eri opiskelijoiden asioita huolehdittavana, että hän on ihan tyystin unohtanut kyseisen asian”. Siinä vaiheessa hänen tuntemistaan olin alkanut jo pitää kaiken hänen sanomisensa olevan aina jossain määrin valheellista, mutta toisaalta ei varsinaisesti olisi ollut hyödyllistä käydä vaatimaan häntä suoriutumaan nopeammin tai väittää häntä suoraan valehtelijaksi. Myöhempinä vuosina selvisi, että hänellä on oma yrityskin, jonka mottoon sisältyi tiimityön ihanuuden korostaminen ja minustahan oli siinä vaiheessa muodostunut joiltain osin antiesimerkki itsekseen puurtajasta, jolla oli ajoittain kognitiivista stressiä ym.

Tahallaan ärsyttäneistä opettajista eräs muu oli Yrjö Utti, joka nostaa oppitunneilla kiusallaan esiin sähköpostissa kysymäni asian, revittelee sitä, laajentaa juttua ja siinä vaiheessa, kun ymmärtää, että haluaisin hänen jo jättävän asian sikseen, hän jatkaa sitä vielä hetken ajan, josko vaikka ärsyyntyisin ja täten antaisin luokkatilassa olleelle itselleni tuntemattomalle ”turistille” (eri koulutusohjelman opiskelija) väärän vaikutelman minusta (meemin levitys). Hänen opetuksestaan jäi yleensäkin vaikutelma, että hän tiedosti, ettei kukaan tulisi vaatimaan häntä suoriutumaan varsinaisesta opetustyöstään paremmin, sillä olihan hänellä sentään liuta PowerPoint-kalvoja, joista esitellä erilaisia aiheeseen liittyviä käsitteitä, vaikka kaikenlainen konteksti puuttuikin ja opiskelijat saivat räpeltää harjoitustyönään minkälaisia väsäyksiä tahansa.

Sitäkin on tapahtunut, että opettajani ovat saattaneet täysin ulkopuolisten tietoon tempauksia, jotka vain minä olen ollut havainnoimassa. Mikkohan oli tullut Martin kautta tietoiseksi siitä, että olin käyttänyt tuolloin uutta Dropboxia tiedostojen jakamiseen harjoitustyössä, joten kun sitten kävin tapaamassa Mikkoa hänen pöytiensä äärellä useamman opettajan yhteisessä toimistohuoneessa, hän antoi heti ensi alkuun johdollisesta hiirestä tipahtaa hiiren pallon lattialle sen pohjalevyn irrottua pois paikaltaan. Juuri tämän teon hän saattoi muiden ihmisten tietoon, mitä sitten käytettiin useissa eri konteksteissa luomaan assosiaatioyhteyksiä ja viemään ajatuksiani muihin tapahtumiin, joissa jotain esim. tipahtaa. Olisi myös mielenkiintoista tietää, oliko hän jo tuolloin tietoinen, että kampukselle vievän tien varteen tultaisiin lähivuosina rakentamaan iso, yksivärinen kuplahalli, joka ryövää kaiken huomion ympäristössään.

Jos kysyin jotain ohjelmointiprojektia tehtäväksi, sain ehdotukseksi sellaista, a) josta olen jo moneen kertaan kertonut, että olen siirtymässä pois sellaisesta, b) joka sopisi täydellisesti aivan eri koulutusohjelmaa suorittavalle (esim. konetekniikka) tai c) sitten se projekti olisi sisällöllisestä vain vähäiseltä osaltaan tietotekniikan koulutusohjelmaan liittyvää ja lopuilta osiltaan jotain sellaista, mikä harjoituttaisi esim. niin tärkeää taitoa kuin leikkaa ja liimaa -taitoa. Tämä oli outoa, koska olihan olemassa projekti-insinööri, jonka tehtävänkuvaan kuului määritelmän mukaan ”kierrellä maakuntaa ja selvittää minkälaisia tarpeita alueen yrityksellä on”. Moodlessa ollut lista yritysten ohjelmistoteknisistä tarpeista päivittyi erittäin hitaasti, mikä korosti sitä, että joko muut opiskelijat saivat ”tiskin alta” hyviä harjoittelun kohteita tai sitten kukaan ei saanut runsaasti aitoja yritysten tarpeita vastaavia projekteja tai osia niistä tehtäväkseen. Samaa ”hankkikaa itse parempia”-mentaliteettia ilmeni myös kaikille kurssilaisilla sähköpostin mukana tulleissa tiedotteissa, joilla saattoi olla hyvinkin vähän tekemistä IT-alan kanssa, niiden ollessa esim. mainintoja jostain messuista, johon oli ihan linja-autokuljetuskin järjestetty. Tällainen saattoi jättää vaikutelmaa, että lehtorit ym. edes jotain tekevät ylimääräistä opiskelijoiden hyväksi, mutta aika köyhä esitys moinen kyllä oli. En tosin sanoisi, että lehtorit olivat epäpäteviä, sillä kyllä vuosien opetuskokemus oli kehittänyt monista heistä varsin joviaaleja opettajia, mutta tästäkin huolimatta voisi sanoa, että kyseisen ammattikorkeakoulun ulospäin sojottavat anturit olivat joko rikki tai kaikkea hyvää ei vain haluttu tarjota ihan kenelle opiskelijalle tahansa.


”Koska ihminen on heikko ja hänellä on taipumus vallantavoitteluun, on ehkä liian suuri kiusaus, jos samoilla ihmisillä on sekä valta tehdä lakeja että myös valta niiden toimeenpanoon. Näinhän he voisivat sallia itse poikkeavansa kuuliaisuudesta tekemilleen laeille. He voisivat sekä tehdessään että pannessaan toimeen lakeja sovittaa ne omaan yksityiseen etuunsa, jolloin heidän pyrkimyksensä muodostuisivat muun yhteisön pyrkimyksistä erillisiksi, mikä on vastoin yhteiskunnan ja hallinnon tarkoitusta.” (Tutkielma hallitusvallasta)

Kaikki uudemman asunnon lukuisat rapsutukset, esineiden raahaamiset, tavaroiden lattiaan paiskomiset, työkaluilla jyrsimiset ja junttaamiset, huudahtelut, kolkuttelut, imuroinnit ym. osoittautuivat kuukausien aikana niin täsmällisesti synkronisoiduksi tietynlaiseen tekemiseen, tekemisen vaiheeseen, käytetyllä näyttöruudulla havaittuun ym., ettei jäänyt epäilystä siitä, että peruskorjatuksi luonnehditussa asunnossa, johon tuli muuttaneeksi, oli tehty suht huolellista äänianalyysia siinä tarkoituksessa, että tiedettäisiin riittävän täsmällisesti, millä äänenvoimakkuudella, minkä laatuisena ja mihin kohdin huoneistoa minkäkinlainen muissa asunnoissa tuotettu ääni kantautuisi. Olikin perusteltua pitää mahdollisena, että varmuuden saaminen siitä, että muuttaa juuri tiettyyn asuntoon, oli varmisteltu monin tavoin ja yksi tämän varmuuden tuottamiseen osallistuneista on täytynyt olla Lappeenrannan Asuntopalvelu. Sehän se viime kädessä päättää kenelle asuntoja jaellaan. Tai ainakin näennäisesti, sillä asiakaspalveluhan on vain rajapinta, jonka toiminnasta ei voi suoraan päätellä, minkälaisia päätöksiä on tehty jossain toisaalla, mihin ne perustuvat ja keitä päätöksentekoon osallistui.

Vuodenajat ovat tärkeitä mielen järjestyksenpidon kannalta, sillä ne tarjoavat vuosittain muutaman luontevan tilaisuuden selittää itselleen, että niiden vaihdoksen yhteydessä voi jättää jonkinlaisen edeltävän vaiheen tai kauden aikaiset häiritsevyydet unohduksiin. Tahallaan häiritsevät ihmiset tapaavat iskeä tähän oivallukseen siten, että he tuottavat äänien avulla sellaista häirintää, joiden uudelleen kuuleminen palauttaa aiemman häirintä-äänen kokemisen aikaiset ärsyttävyydet takaisin tietoisuuteen vuodenajasta riippumatta. Tietenkään mieli ei toimi aivan niin yksinkertaisesti kuin miltä se vaikuttaisi, jos piirrettäisiin paperille muutamia viivoja ja alueita esittämään sijainteja, ajankohtia ja tapahtumia, sillä kaikki ajatukset ja tuntemukset ovat aina konstruktioita eli ne rakentuvat aina uudestaan ja uudestaan, jolloin eri tilanteissa vaikuttavat seikat ja muut ajatukset voivat myös ehkäistä häiritsevyyden tunteen muodostumista.

Pois muuttaminen häiritsevältä tuntuvalta asuinalueelta on eräänlainen ratkaisu häirintään, mutta jos muuttamisen idea on ollut häiritsijöiden kohdeyksilön mieleen indusoimaa ja asuntovaihtoehtojen välillä valkkailun lopputulema on ollut ennakoitavissa ja jo valmiiksi uudenlaiselle häirinnälle soviteltua, voi muuttaminen tarjota alkuun jonkinlaista helpotusta, mutta osoittautua ratkaisuna kahta kauheammaksi. Pois muuttaminen häiritsevältä tuntuvalta asuinalueelta on eräänlainen ratkaisu häirintään, mutta jos muuttamisen idea on ollut häiritsijöiden kohdeyksilön mieleen indusoimaa ja asuntovaihtoehtojen välillä valkkailun lopputulema on ollut ennakoitavissa ja jo valmiiksi uudenlaiselle häirinnälle soviteltua, voi muuttaminen tarjota alkuun jonkinlaista helpotusta, mutta osoittautua ratkaisuna kahta kauheammaksi. Tätähän se olisi, jos joutuisi huomaamaan, että kohdistuva häirintä hakee tehoa vaikuttavuuteen niistä metodeista, säännönmukaisuuksista, symboliikoista, tekniikoista, laiteavusteisuudesta, ihmisten joukkoistamisesta ym., mitä oli käytössä siellä, mistä muutti pois.

Jotainhan voi nähdä mennä pieleen, jos aiemmalla asuinalueella naapurin on ollut tapana osallistua häirinnän ajoittamiseen sellaisiin hetkiin, jolloin kohdeyksilö on saanut ohjelmointiprojektin hyvään saumakohtaan, tutkimusaiheeseen liittyvän materiaalin esijäsenneltyä, katsottua hyvin viihdyttäneen elokuvan tjm. ja uudemmalla asuinalueella käydään jo kolmannesta päivästä alkaen hyödyntämään pahimman vasteen tuottavia häirintäkeinoja, joita on valmisteltu kohdeyksilön mieleen aiemmalla asuinalueella.

”Syksy 2016. Klo 22.10. Naapurin ovi naksahtaa siinä kohdin, missä on juuri lopettamaisillaan 6-sivuisen tekstin kirjoittamisen. Askeleita kohti autoa. Käynnistysääni tuottaa lähes minuutin kestävää kirskunaa ja vinkunaa. Ulko-oven läheinen pallovalo näköjään sytytetty. Peruuttaminen pois pihasta. Lähtee käymään jossain, tullen takaisin täsmälleen siinä kohdin, missä pöytätietokone suljetaan ja otetaan käyttöön eräs kädessä pideltävistä päätelaitteista. Ulko-oven naksahdus. Pallovalo jää palamaan ja tuottaa valoa pitkälle yöhön asti. Yön viimeinen ulko-oven naksahdus ja pallovalon sammutus siinä kohdin, missä kohdeyksilö lukee BBC:n uutisista aivan hetki sitten tapahtuneesta ampumistapauksesta jossain päin maailmaa.”
”Kesä 2017. Lueskeltu uutisia useista uutislähteistä Android-päätelaitteella. Mother Networkissa on jostain syystä trendilistoilla vuoden 2015 artikkeli ”Making music is good for your brain”. Artikkelin avaaminen triggeroi sekunnin tarkkuudella ylemmästä asunnosta lähes parikymmentä minuuttia kestävää vedenlaskemista, joka päättyy rumpsauttaen siinä kohdin, missä käy opiskelemaan aiempia tietotekniikan insinöörin opintoja edelleen kehittävää (koneellista tekstianalyysiä). Edellispäivänä samaisesta asunnosta käytiin tuottamaan vastaavaa törkeän pitkäkestoista vedenlaskettelua siinä kohdin, missä netistä videovirtauksena katsellussa Gods of Egypt -elokuvassa päästiin kohtaukseen, jossa “suojaudutaan alle jäämiseltä” jättimäistä ratasta suojana pitäen. Auditiivisena koristeena toimi jonkin ropisevan tiputtelu ylemmän asunnon lattiaan.”

Harmi sinänsä sillä tuon kahden parvekkeen levyinen asunto, maantasaisine, ikkunoiden viereisine parvekelaatoituksineen, on riittävän monin osin ihan kelvollinen, eikä etäisyyksissä eri suuntiinkaan ole kuin vähäistä optimoinnin varaa. Kuulemma talon ainoita laminaattilattiaisia huoneistoja. Tarkoituksellinen houkutin?

Lappeenrannan Asuntopalvelu ei alun perin ollut suostunut tarjoamaan muita asuntoja kuin sellaisia, joissa oli jotain epäkohtia itsessään tai sitten sen ympäristössä oli jotain pahemman kerran pielessä tai sitten vapaana ollut asunto katosi yllättäen valittavien listoilta. Esim. erään asunnon parvekkeelta oli nähtävissä valtaisat romuläjät alemmilla parvekkeilla ja samassa rappukäytävässä olisi asunut Murto-niminen henkilö, jonka mieleen jäävyyttä oli pyritty korostamaan mm. sillä, että asuntoa katsomasta tultua huomaa, että oman jääkaapin pakastelokeron ”hammas” on käyty rikkomassa ja katsotun asunnon liikennevalomaiset jääkaapin valot ovat paljolti Marko Forsin Twitterissä esiteltyyn räikeäväriseen vihapuhekaavioon assosioituvia, jotka hän julkaisi noin minuutti sen jälkeen, kun piti hetken aikaa Twitter-virtausta näkyvillä selaimessa.

Marko Fors on se poliisi, joka oli aiemmin heitellyt uutisissa vitsiä romaanista ja takin sisään tungetusta pakastekalkkunasta, millä hän oli oletettavasti tarkoittanut viitata sekoparodisen tapaisesti kot-alkuiseen verkkopalveluuni ja sen kirjallisten teosten tuottamiseen. Aiemminhan samaiseen palvelun nimen alkuun oli julkisuudessa tarttunut mm. Kirsi Piha Ellun kanoineen. Marko Fors on aiemmin ollut Twitter-seurattujen joukossa ja hän on tyypillisesti ajoittanut lukuisia tweettejään siten, että niillä olisi suuri ärsytysefekti tälle kohdeyksilölle. Tämä on se peruste, minkä pohjalta on ollut syytä ounastella, että Marko Fors on ollut yksi niistä, jotka ovat hyödyntäneet jo ties kuinka monetta kymmenettä kertaa sitä mahdollisuutta, että tiettyjen henkilöiden toimintaan töykeästi synkkaamalla voi kasvattaa sosiaalista pääomaa tietynhenkisen yleisön piirissä. Tietynhenkinen yleisö ei olisi tässä pelkkää Twitter-seuraajaa, vaan kaikkia niitä, joita on tavallaan opetettu ajattelemaan jostain kohdeyksilöstä vähäarvostavaan tapaan ja jotka seuraavat hänelle aiheutettua haittaa lähes tv-draaman tapaan. Onko hän täten eräänlainen rodunjalostaja, jota ei pidä pitää sellaisena profeettana, jonkalaiseksi hänet on pyritty esittämään?

Katsomassa käydyn asunnon olohuonemaista tilaa reunusti erikseen vaihdetun lattialistan näköinen reunus, jonka keltainen väritys sai huoneen tuntumaan hivenen jääkiekkokaukalomaiselta, mikä saattoi selittää sitä, miksi samaisena päivänä metsässä lenkkeilemässä käydessä metsän laidalla ollutta jääkiekkokaukaloa toi esille [jätetään toistaiseksi kertomatta julkisesti].

Ottaen huomioon, että useat Lappeenrannan Asuntopalvelun asiakaspalvelijoista ja moni muu yrityksen työntekijöistä on ilmentänyt puheissaan ja muussa viestinnässään olevansa tietoisia, minkälaista tahallista häirintää siinä asunnossa, johon lopulta muutti, on tapahtunut, vaikkei niistä eksplisiittisesti mainitse ja kuinka kymmenet huoneiston epäkohdat pyritään eri henkilöiden toimesta linkittämään mielessä johonkin epämielekkääseen tapahtumaan mediassa tai lähiseudulla, mieleen uuttuu mahdollisuus sille, että kyse on pitkäaikaiseen psykologiseen tutkimukseen osallistuttamisesta. Yrityksen asiakaspalvelun naisien persoonallisuutta ja identiteettiä ei vaikuta haittaavan mitenkään se, että he tiedostavat täysin, kuinka naapurusto ja muut yrityksen työntekijät kohdeyksilön mieltä pahoinpitelevät. Kysehän on mm. menneiden aikojen ajateltavuuden typerryttämisestä nostattamalla niitä mielestä esiin suggestioilla ja miettimisen tarve -tilanteita luoden, minkä jälkeen ajateltavuutta pilataan tuottamalla kaikenlaista ajattelua häiritsevyyttä ja tunnekokemuksia ärsyttävyyttä, sekä luodaan assosiaatioiden välille keinotekoista kilpailua, tavoitteena ohjailla ajatuksia kauemma yhdenlaisesta ajattelusta ja lähemmä jotain toisenlaista.

Häirinnän tarkat ajoitukset (mm. äänillä ja tietokonelaitteiden toimintaa luvattomasti etäohjaamalla) antavat perusteen ounastella, että talon rakenteisiin on sijoitettu eavesdropping-tarkoituksia edistäviä laitteita, sensoreita yms., mitä täydentäisi mm. WiFi-verkon säteilystä analysoitavissa oleva kohdehenkilön liikkuminen huoneesta toiseen (ks. julkaisun osio Vaaroja), mahdollisesti eleiden tunnistamista myöten. Vaikka on paljon tietokoneella pelaamisen kautta tullut pelihenkiseksi, ei häirinnän sietämiskyvykkyyttä – jos sitä voi edes kyvyksi luokitella – pitäne arvostaa itsessään liian korkealle, vaan häirinnälle pitäisi vain saada stoppi.

Vaikuttaminen voi perustua myös johonkin sellaiseen, josta on jäänyt jälkiä mieleen jo kauan sitten, eikä vain tuntemattomien toimesta, vaan myös entisten tuttujen ja ystävien toimesta, mutta myöhemmin ei voida varmuudella määrittää mikä todennäköisyysarvo pitäisi asettaa sille, että tilannetta mahdollisesti havainnoinut kolmas osapuoli kirjasi tapahtuman ylös.

Tästä esimerkkinä Koskijärven Jani, joka pitää nykyisin Hobby ja Bitti Oy:tä Valtakadulla ja joka morjensti oranssin lakaisukoneen ohjaksista ollessani itse yli kymmenen vuotta sitten ajelemassa Kaukaan nurmialueita kesätyönä. Viime vuosina mielessäni on toistuvasti tullut nostatetuksi tuota tilannetta yhteyksissä, joissa ilmenee jotain sellaista, joka on esitettävissä visuaalisesti ympyrästä erkaantuvina lukuisina viivoina tai haarautumina. Näitä ovat olleet mm. näiden kaltaiset:

  • Aloitan kuukausien tauon jälkeen kehittelemään uudelleen Identiteettihippa-sovellustani, johon liittyy esineiden kuvailua adjektiivi-tarkennin -parien avulla, mikä esitetään visuaalisesti yhdestä pisteestä erkanevina, yksinivelisinä viivoina, joita voi olla ääretön määrä.
  • Tilanteissa, joissa on jollain tapa kyse aivojen neuroneista, dentriiteista, synapseista, aksoneista tai liiasta hermoverkostojen aktiviteetista.

Pyörivien harjasten muistiinpalauttamisesta vat pitäneet huolta mm. ne tahot, jotka putsaavat katuja oranssilla tai muun värisellä lakaisukoneella nykypäivänä. Heidän ilmestymistään edeltää tyypillisesti jonkun muun suorittama mieleenpalautus, joka kohdistuu Koskijärven Janin naimaan sukuun sisältyviin ihmisiin, jotka harrastavat Business Intelligenceä yritystoimintanaan tai niihin samaisen suvun jäseniin, jotka olen tuntenut pitkään lapsuudessa, nuoruudessa ja jonkin verran aikaisuudessa tai niihin samaisen suvun jäseniin, joilla on ollut arvostettua tee-se-itse -mentaliteettiä tai niihin, joilla on sellainen sukunimi, jota vastaava asia esiintyy asuintalon pihamaalla tai niihin, jotka ovat ovat pyörähtäneet tässä asuintalon läheisyydessä tietyssä erityisessä tilanneyhteydessä tai niihin, jotka ovat tuttuja omien sukulaisteni kanssa tai niihin, jotka työskentelevät paikassa, jonne olen lähiaikoina menossa tai niihin, jotka asuivat siinä talossa, jossa erään tämän suvun edustajan kanssa kiipeilin puussa ja pelasin kuusnepalla Bruce Leetä ym. Täten täytyy olla niin, että itsestä ja asiayhteyksistä tiettyihin ihmisiin on muodostettu jonkinlainen profiili, mikä taasen ei ole mahdollista ilman kartoitusta ja kyselemisiä mm. suvun edustajilta itseltään.

Kyse ei varsinaisesti ole pelkästään mentaalisista aikamatkoista samoihin kohteisiin suuntautuen, vaan asiaan liittyy myös ajatuksenkulun inhiboivuutta tyrehdyttämällä enemmän mielenkiintoisten asioiden muistamisen halukkuutta, priming-ilmiön pelillistämistä, käytöksenennakointijärjestelmiä ym., mistä oikeastaan on kyse lähes kaikessa, mistä tässäkin julkaisussa kerrotaan.

On mahdotonta sanoa varmuudella, miten tieto mainitusta tilanteesta on päässyt kenenkin muun tietoon, sillä kyse oli vain hetken kestäneestä kohtaamisesta, jonka aikana havaittavissa oli muutamia muita ihmisiä autoineen tai kävellen. Joku on kuitenkin tehnyt päätelmän, että juuri kyseinen tilanne jäisi jonkin syyn nojalla mieleeni. Harjasmaisuutta ja monen jostain erkaantuvuutta on pyritty jonkinlaisen siirtovaikutuksen kautta assosioitumaan myös erilaisiin spiraalimaisiin ilmiöihin ja muuhun sellaiseen, jossa esiintyy pyörivää liikettä jonkin keskipisteen suhteen kuten ruohonleikkuukoneeseen. Tätä täydentää mainitun henkilökavalkadin laajentaminen kyseisen suvun tuntemiin muihin ihmisiin, jotka minä itsekin tunnen, mikä myös todistaa sitä, että jonkinlaista kartoittamista ja kyselemistä on suoritettu jotta voitaisiin muodostaa minusta tarkoituksenmukainen profiili. Jotten pilaisi kaupunkilaisten mielekkyyttä asioida tietyn kadun tietyissä yrityksissä, en tässä kohdin mainitse, mitkä eri yrityksiin liittyvistä attribuuteista kytkeytyvät helposti toisiinsa.


”Hänen tyytymättömyytensä ei todellakaan ollut aiheetonta. Sattumalta kävi näet ilmi, että aviopuolisoiden kirjeenvaihtoa oli tarkkailtu aina vuoteen 1875 saakka. Kirjeet kulkivat siis Staraja Russan poliisin käsien kautta; Dostojevski sai vasta 1880 tietää, että sensurointi oli päättynyt viisi vuotta sitten, huomauttaa Belov Annan muistelmiin uittamissaan kommentaareissa. Dostojevskia siis tarkkailtiin pitkään, ikään kuin rangaistusvuosien viimeisinä jälkimaininkeina.” (Dostojevski ja todellisuus)

”Siten vihollisen liikkeiden ohjaamisessa taitavat luovat tilanteen, johon hänen on pakko vastata, he houkuttelevat häntä jollakin, johon hän varmasti tarttuu, ja ilmeisen voiton syötit odottavat häntä voimat koossa.” (Sodankäynnin taito)