Mairelle on langetettu lähes velvoitteen tapainen peruste aiheuttaa haittaa, ärsyyntyneisyyttä ja muistijälkiä, mikä antaa ymmärtää, että hän on muille ihmisille vain väline, jonka on sallittu ymmärtää todellisista tavoitteista ja motivaatioista vain rajallisesti. Suunnitelmallisuus tulee ilmi sitä kautta, että hänelle on soviteltu teoreettisesti juuri hänenlaiselleen sopivaa tekemistä ja kun hänellä on aina tarpeen tulleen mahdollisuus esittää huonomuistista, hänen käyttömahdollisuutensa ovat jossain mielessä laajemmat kuin nuoremmilla ja terveemmillä. Jopa ilmaisu ”emmie tästä osaa muuta sanoa”, jota hän eräässä keskustelussa toisteli lähes kymmenen kertaa, jotta sen omituisuus varmasti meni ns. jakeluun, oli mitä ilmeisemmin jotain sellaista, jonka hän halusi minun muistavan jossain muussa tilanneyhteydessä, jossa minusta tuntuu, etten löydä enempää sanottavaa jostain ja jolloin mieleeni juolahtaisi jotain muutakin siinä tilanteessa esiintynyttä, jossa hän lausui nuo sanat.

Yksinkertaisimmillaan Mairen poikkeuksellisen oloiset tekonsa ovat sitä, että hän toistelee muissa yhteyksissä lukuisin eri variaatioin käytettyä avainsanaa, jotta eri variaatioihin liittyvät ajatukset juolahtaisivat helpommin mieleen myös ”niissä maisemissa” (esim. lukuisa sanojen säkki ja Säkkiväline toistelu, joista jälkimmäisessä hänen kuollut aviomiehensä oli ollut vuosia töissä, mikä herätteli samalla omassa mielessä ajatuksia liittyen kyseiseen isoisääni). Maire kykenee kyllä edelleen kymmenien eri avainsanojen, tekojen, eleiden, ilmaisujen, olemuksen piirteiden ym. käyttämiseen tavoitteen mukaisesti ilman sen kummempaa sekaantumista, vaikka hänen lapsensa muuta väittäisivätkin.

Maire tapaa toistuvasti avustaa muita ihmisiä siinä, että ajatukseni johtaisivat myös tiettyihin omaan historiaani sisältyviin henkilöihin, joihin on yhteyttä myös muiden minuun vaikuttavien sukulaisteni kautta, heidän tuntiessa jo vuosikymmenten edestä esim. tiettyjen minun tuntemien henkilöiden isiä ja äitejä. Suvun nuorempia lapsia varten Maire on suostunut isoäidin rooliin juhlissa ja kahvikesteissä, jotta lapsenlapsilla olisi jotain esikuvaa siitä, mikä se sellainen isoäiti on, aina siihen asti kunnes ovat kasvaneet riittävästi mieleltään ja iältään eli hän on esittänyt helposti väsyvää, aloitekyvytöntä ja hiljaista.

Valikoituja esimerkkejä

Valikoimaa mm. tapauksista, joissa Maire on esivalmistellut jotain havaittavaksi ja vaikuttavaksi tarkoitettua. On ollut tarkoituksellista, ettei tässä ole pyritty sovittamaan Mairesta kertovaa toimintaa kovinkaan laajoihin konteksteihin. Esimerkit ovat kahdesta viiteen vuoden takaisia. Tuoreampaa kerrottavaa löytyisi esim. siitä, kuinka tärkeäksi itseäni häiritsevillä on muodostunut se, että seuraamieni ulkomaisten tv-sarjojen tapahtumiin ja niissä esiintyviin asioihin, sekä pelaamistani tietokonepeleistä toimintaseikkailujen intensiivisimpiin kohtiin assosioidaan, ehdollistetaan, suggestoidaan tms. jotain sellaista, joka ikään kuin varmistaa, että kun oma mieli ”käy kuumana”, tulisin ajatelleeksi mm. tiettyjä sukulaisiani, naapureitani tai muita itselle pakotetusti altistettuja ihmisiä, esineitä, ilmiöitä tjm.

Heti seuraavana päivänä sen jälkeen, kun hän oli avannut suihku- ja saunatilan viereisen pukuhuoneen oven, minne kuistilta mennään, ja jäänyt toviksi ovensuuhun katsomaan minua lepuuttamassa saunan jälkeen itseäni silmät kiinni nojatuolissa käsi otsaan vasten nojaten, kysyen viiveen jälkeen ”nukutko sinä”, löytyi kuistilta sininen, nukkuvaa enkeliä esittävä veistos aivan uudelta paikalta, joka oli aivan siinä samaisen oven vieressä. Aiemmin se oli ollut lähempänä kuistin ikkunoita, melko keskellä kuistia kuistin pituussuunnassa. Myöhemmin siihen kohdin tuolia, missä aiemmin olin nojaillut, oli löytänyt tiensä vitikeltaiset verhot ja alakerran keittiön seinään vitikeltainen postit-lappu, jossa oli tekstinä ”nuohoojamies”. [Tässä kohdin, kuten muissakin seuraavissa, olisi tilaisuus viitata aiempien vuosien tapahtumiin, joihin tässä liittyisivät mm. assosiaatiot keltaisuuteen, verhojen keltaisuuteen ja enkelirahoitukseen.]

Vintiltä löytynyt mystinen nahkatakki, jota siellä ei koskaan ole ollutkaan. Oli ilmestynyt sinne päivä sen jälkeen, kun olin saanut kutsun naamiaismaisiin tapahtumaan (lue: tapahtumaan, jossa juodaan alkoholia), joten otin sen itse käyttööni naamiaisiin mukaan laitettavaksi. Tultuani sieltä takaisin, laitoin takin takaisin vintille, mistä se katosi yhtä mystisesti, vaikkei siellä normaalisti muutu mikään vuosienkaan mittaisen ajanjakson aikana ellen itse siellä jotain siirtele. Naamiaisissa eräänlaisena päästarana kokopukuun sonnustautuneeksi Elvikseksi naamioitunut Anssi Kippo. Samoissa kesteissä Jani Vesslin esiintyi itsensäpaljastelijana, jolla ei ollut asuna tai yleensä päälläkään muuta kuin pitkä, peittävä takki. Ennen tapahtumaa, samana päivän, hän oli siirrellyt runsaasti astioita siirtelyä suihku- ja pesuhuoneessa, sekä kolistellut metallisia sellaisia yläkerran ikkunan alla aamutuimaan. Tästä eteenpäin astioilla kikkailu eli niiden asettelu ”merkittävästi” oli korostuneessa roolissa, yhdessä muiden asioiden asettelun kanssa.

Keittiön pöydälle oli jätetty esitelehti, jossa oli sanat ”löydä läheltä”. Tämä siinä yhteydessä, kun olin julkaissut Google Play -verkkokaupassa mobiilisovellukseni, jolla voi etsiä lähialueilla sijaitsevia yrityksiä ym. Eräänä toisena vastaavana kertana oli tuotu betonimylly autotalliin sillä ajoituksella, kun olin julkaissut mobiilisovelluksen, jolla voi etsiä toisiaan paljolti muistuttavia esineitä niihin liitettävissä olevien attribuuttien perusteella (Identiteettihippa-niminen) – tätä jatkettiin myöhemmin Wanted-elokuvalla, jossa päähenkilö ei enää ymmärtänyt kuka itse oli ja kuka hänen isänsä oikeasti on.

Pilaa tahallaan sekä ns. toimisto-, että fyysisten töiden mielekkyyttä tuomalla toiseen sellaiseen liittyviä asioita tietoisuuteeni silloin, kun mieleni on orientoitunut toiseen niistä, johtaen huomion johonkin sellaiseen, joka on vain aavistuksenomaisesti asiaan liittyvää. Esim. ollessani ns. puutarhatöissä (nurmikonajelua tms.) hän kutsuu käymään sisällä, missä onkin keittiön pöydällä ”dokumentit järjestyksessä”-otsikko esillä aikakauslehdestä.

Ei ole tainnut kertaakaan päästää minua saapumaan Helsingistä siten, että voisin suoraan mennä yläkertaan – tullessani omalla autolla, lainassa olleella autolla tai pyörällä juna-asemalta polkien – vaan hän on aina joko kuistilla toteamassa jotain lyhyttä mieleen jäävää tai sitten hän voi olla jopa yläkerrassa lämmittämässä hellaani (klo 22 tai 23 aikaan yöllä!). Useissa tapauksissa myös Jarmo on ollut paikalla saapuessani takaisin Mattilaan, jolloin en tiettyjen teorioiden mukaan pystyisi pitämään Helsinki-kokemustani tietyssä mielessä yksityisenä, vaan Jarmo tuppautuisi siihen mukaan. Jarmon läsnäolevuus vaikuttaa päätyneen myös muiden ihmisten tietoon, jotka eri yhteyksissä pilaavat lisää tuota muuten mukavaa Helsinki-kokemusta, jolloin koko matkaa itsessään alkaa olla ikävä ajatella jälkeenpäin tai palauttaa sitä mieleen myöhemmin, kun on uudemman kerran menossa Helsinkiin. Kun alkoi ajanjakso, jolloin en enää käynyt Helsingissä, isoäiti alkoi tuoda Jarmon menemistä Helsinkiin esiin sellaisissa tilanteissa, joissa minä olin tekemässä jotain ihan muuta kuin IT-alaan liittyviä asioita kuten esim. kantamassa märkiä lehtiä pienessä sateessa.

Nostattelee taas esille tapahtumia lapsuudestani ja yhdistää niitä sekä ajankohtaiseen lika-teemaiseen kerrontaan Etelä-Saimaassa, että myös aiemmin tuntemiini ihmisiin, että myös johonkin homoeroottisuuteen viittaavaan. Ajankohtainen kerronta viittaa tässä Lassila & Tikanoja -yhtiöstä kertovaan kuvalliseen juttuun, joka aktivoi mielessä mm. siivoamisen ja lian käsitteet, mihin hän sai yhdistettyä aikoinaan tikalla rikkomani tallin ikkunan, jota en tuolloin kehdannut kertoa rikkoneeni itse - oli asetellut ulkona esineitä siten, että katse ohjautuu kohti kyseistä ikkunaa - minkä lisäksi hän tuli aktivoineeksi mielessäni sekä Hannu ja Harri Tikkaset, jotka eivät tietääkseni tunne toisiaan, mutta joista toinen on ollut tuttavapiirinini keskiötä lähellä ja toinen on Paulan entisen työkaverin jääkiekkoa vahvasti taitava poika, joka on kertonut julkisuudessa tukevansa homojen oikeuksia ja johon aikoinaan ehdin jonkin verran tutustua.

Selailtuani netistä verkkopalveluiden pelillistämisen ideaa saavutusmerkkien (eng. badge) jakamisen mielessä, ilmestyi kuivaushuoneeseen punottu kassi, jossa koristeena ”saavutuksia” (vrt. kunniamerkit ja muistoja matkoilta ja nauhat, joilla ilmaistaan jotain kantaa). Hetkeä myöhemmin kun pääsin vauhtiin lumenkolauksessa, ajeli erityisen hitaasti auto, jolla oli takapenkkiläisen vasen ikkuna täynnä ”kunniamerkkejä” (erilaisia pieniä ja keskikokoisia tarroja).

Odottelee usein sellaisia hetkiä, jolloin olen juuri päättämässä jotain sellaista aktiviteettia, jossa olen hänen näköpiirissään kuten haravoidessa, ja tuo sitten esille jotain ikävää tai jotain näennäisen merkittävää. Tarkoitus vaikuttaa kuitenkin olevan lähinnä siinä, että koska aktiviteetin aikana olen olut eräänlaisessa rentouttavassa ”zonessa” (zazenmainen zen-tila) ja jotten muistaisi myöhemmin tuota rentouttavaa hetkeä mukavassa mielessä hän pilaa sen.. keinolla millä hyvänsä.

Venaili siihen asti kunnes saan haravoinnit hoidettua ja aloin nostelemaan puutarharoinaa kottikärreihin esittelemään tuhkien poistoon tarkoitettua ämpäriä.

Kuistin pöydällä pitkopullaa samana päivänä, kun uutisissa eräänä pääaiheena gay-marriage ja pyörästä yksi pinna poikki, ulospäin vanteesta törröttäen. Ei ollut eilen poikki se, mutta nyt se oli pakko ”letittää” muihin pinnoihin, jotta pyörällä voisi ajaa jonnekin. Samana päivänä matka koululle hakemaan päättötodistusta. Matkalta takaisin tullessa T-risteyksessä nuorten auto kansi auki-asennossa (eteenpäin aukeava, vieressä Subaru-merkkinen kilpa-auto sinikeltaisine väreineen). Kummallisesti Blew-saippuani oli ikään kuin hivutettu loppuun, mitä olisin tarvinnut pyörää räplättyäni.

Oli asettanut yläkertaan vievän pienen maton alla olevan vaahtomuovisen palasen (keltaisehko) reilusti näkyviin maton alta. Tämä siis vain tämän yhden maton kohdalta ja sitäkin ainakin kahdeksan kertaa viikon mittaisen ajanjakson aikana, välissä ollen joitakin päiviä, jolloin näin ei tapahtunut. Toisaalla ilmennyt runsaasti välähdyksen ja välkyttämisen ideaan viittaavuuksia muistiinjäävyyteen pyrkivällä tavalla. Myöhemmin hän teki matolle sitä temppua, että hän vetää sitä n. 20 senttiä sivummalle ikään kuin testatakseen kumman huomaan helpommin ja miten reagoin. Ei siis mitään liikuttelua oman ovensa edessä olevalle matolle. Tätä jälkimmäistäkin jatkui useita päiviä ja sitten sekin loppui.

Tilattuani Vihreä lanka -lehden joksikin aikaa, hän sai ilmeiseksi tehtäväkseen vetää assosiaatio suihkun puolelle, minkä hän teki vetämällä reilusti auki suihkuharjan koukun virkaa toimittanutta monelle kierroksella ollutta piuhaa (vihreä päällysmateriaalia), jolloin se törötti näkyvästi (normaalisti siistinä kieppinä). Kun olin unohtanut Nesteellä asioidessani pankkikorttini yläkertaan, oli suihkussa ollut harja käännetty silleenpäin, että näkyi kuinka siinä luki Neste samalla kirjasimella kuin Nesteen liikemerkissä. Kun selkäni oli kipeä, hän oli kääntänyt suihkussa olleesta harjasta sen puolen esille, jossa joku ruma sarjakuvamainen ämmä saunoo alasti.

Etelä-Saimaassa oli ollut esillä kuvan kera patja, jossa oli ollut verta. Uutinen kertoi murhasta. Oli samana päivänä käynyt nostamassa tallissa olleen ohuen patjanpäällyspatjani kiikun päälle siten, että siinä ollut tahra (punaviiniä) näkyi selkeästi. Samalla tuli huomioiduksi kuinka taas yksi omistani esineistäni oli turmeltu, mikä ilmeni patjanpäällyksen rikkomisen n. kämmenen kokoisen alueen osalta (näytti rispaantuneelta ja revityltä).

--

Isoäiti vaikuttaa tiedostavan, että hän on tiedonvälittäjän asemassa, kun kysyn häneltä ketä oli paikalla esim. Paulan tarjoamalla joulupäivällisellä ja mitä siellä tapahtui ja missä järjestyksessä, sillä hän selvästikin pimittää tietoa. Tätä tapahtuu myös silloin, kun hänet on haettu mukaan esim. johonkin syöminkeihin tai käytetty Jarmon lapsien syntymäpäiväkahveilla. Voitaisiin ajatella, että hän haluaa pitää muistot ominaan ja valitsee, ettei halua jakaa niitä minun kanssani, mutta kerrotun jäädessä hyvin ohueksi sisällöltään sitä kautta, että se mitä kerrotaan, kerrotaan viivytellen ja harkitun vähän mielikuvamateriaalia tarjoavana, kielii tietoisesta pyrkimyksestä estää minua saamasta tietoa hänen kauttaan.

Etelä-Saimaasta piilotettu sen verran iso osuus, että paksuus vastasi täydellisesti Vartti-lehteä. Puuttuvaa lehden osuutta etsittäessä on ensisijaisena vaihtoehtona alakerran keittiön pöydän viereisistä lehtikasoista vasemmanpuoleinen, josta nousikin jo heti toisen kokonaisen lehden ylösnostamisen jälkeen esille varta vasten esille taiteltu juttu, jossa kerrottiin mökkeihin murtautuvista varkaista. Keittiön pöydällä vakuutuslaitoksen esite ja sen alla Apu-lehti ”Äidin poika” kansiteksteineen.

Paitaani on tullut valtaisa aukko kyynärpäähän juuri sattuvasti Dallas-sarjan uudelleenlämmittelyn alkaessa, missä ei ole poikkeavaa, että vaatteissa on kyynärpäiden kohdalla jonkinlaista paikanomaista vahvikemateriaalia (aiemmin ommellut 20 x 80 cm kokoisen paikan samettihousuihini, vaikka ihan pienikin olisi riittänyt). Dallas-sarjassahan käsitellään paljolti perheyrityksen asioita, missä tunteet tapaavat kuumeta perheenjäsenten kesken. Paita oli ollut ehjä, kun sen viimeksi olin pesukoneesta ottanut, viikannut ja laittanut hyllyyn odottamaan käyttöä. Moinen reikä olisi tullut huomatuksi heti, kun sen päällensä laittaa.

Heti kun pääsin koulusta takaisin matematiikan koetta suorittamasta, koekysymyksenä ollen jotain vedenlaskemiseen liittyvää, ottaa isoäiti Mattilaan palattuani välittömästi esille oman vesi- ja sähkölaskunsa.

Käyttämästäni tiedostojentallennuspalvelusta oli kadonnut skannattu teos ”Wittgensteinin hiilihanko”, mutta varmuuskopio-DVD:llä se kuitenkin oli, vaikka sisällön piti olla identtinen. Tätä seuraavana päivänä hän tiedustelee (esittävän) näreään sävyyn mihin olen laittanut tuhkakauhan, sen ollessa kuulemma ”minun jäljiltäni”. Sattumaa? Ei varmastikaan, vaikkei sinänsä todisteena riittävää. Kuitenkin, tästä eteenpäin alkaa entistä runsaampi kolistelu tuhkakauhalla tiettyihin muutamiin tilanteisiin keskittyen, joissa ääni kantautuu ylös asti, kolistelun näiden tilanteiden ”ympäriltä” vähentyessä runsaassa määrin ikään kuin tavoitteena olisi saada minua kiinnittämään huomiota siihen, missä yhteyksissä kolistelua tapahtuu.

Suihkuhuoneen pesuainetelineellä sijaitsevasta shampoopullosta on tullut monipuolisesti viestivä, tummansininen esine, josta löytyy monia kohtia, joilla voi yhdessä muiden asioiden kanssa (vrt. joukko lehtiotsikoita) viestiä jotain tiettyä. Siitä löytyy mm. punaikkunainen tupa etupuolelta, pitkä rimpsu pientä valkoista tekstiä vastakkaiselta puolelta, pienehkö avattavan kannen symboli ja muutama korostettavissa oleva avainsana kuten ”erittäin” ja ”Cederrooth”. Korostamisen voi tehdä ja sitä tapahtuukin sijoittamalla shampoopullo siten, että pienen telineen muutaman millin paksuinen, metallinen ”kaatumissuoja peittää osan shampoopullosta, jolloin tietty osa shampoopullosta suorastaan ponnahtaa katsojan silmille. Cederrooth-teksti oli päätynyt esille samana päivänä, kun olin ottanut yhteyttä Kirsi Cederroothiin, joka oli amk:n yrityshautomoasioista vastaava. Eräs toinen Kirsi taasen on raviradan vastuuhenkilöitä, joten olen aiemmissa töissä paljon tavannut.

Alakerran keittiön pöydän sanoma- ja aikakauslehtien kansilehtien ja sisäsivujen juttujen otsikoista on taas luotu jonkinlaista tarinaa (n. 100. kerta kyseisenä vuonna), joka rakentuu sekä sitä mukaa, kun esim. lehden yhden kulman kärjellä osoitettu otsikko tulee huomioiduksi, että lopulta siten, kun on havainnut riittävästi varsinaisen oivalluksen muodostumiseksi. Pitäisikö ajatella, että hän ihan vain itseään varten jättelee huolellisesti aseteltuja otsikoita esille, joissa toistuvina teemoina mm. rasismia, työttömyyttä, kuolemaa ja huumeita?

Oli lakaissut rappuset ja tehnyt suurimmin osan lumitöistä, mutta jättänyt ikään kuin irrallaan kelluvan lumialueen koskemattomaksi. Samana päivänä mediassa oli meuhkaamassa James Hirvisaari ja Helsingin Sanomissa isohko juttu siitä, kuinka Pentti Linkolalle lahjoitetaan ”metsäpläntti”, jotta voi sitten puolustaa siellä niitä luontoarvojaan.

Nurmikon ajelemisen ja pihaa ympäröivän pensasaidan lyhentämisen jälkeen piha ehti olla vain joitakin tunteja siistinä kunnes sinne ilmestyi jostain suuri joukko haravia, lapioita ja harjoja nojaamaan kaikkia piharakennuksia ja monia puita vasten. Sellaista määrää pihatyökaluja ei ole koskaan tarvittu. Niissä on yhteisenä piirteenä se, että ne on kaikki aseteltu siten, että niiden ympärille ei ole mitään muuta, jolloin ne muodostavat omat yksinäiset ryhmänsä, kauas erottuvine oransseineen tai metallin kiiltoineen. Koitin siirtää muutaman paikkaa, mutta löysin ne myöhemmin samasta paikasta uudelleen.

Haravoita kolme kappaletta kaikki ylösalaisin seiniä tai puita vasten nojallaan, herättäen assosiaation relaatiotietokantamalleissa käytettyihin ”harakanvarpaisin”, joita esiintyy relaatiomallipiirrustuksissa yksittäisiä tauluja yhdistävien viivojen päissä. Ei olisi ensi kerta, kun IT-alaani liittyvään liitetään jotain töykeää (suosimani Java-ohjelmointikielen ja kahvinporojen sinne tänne viskomisen välillä sitä onkin jo tehty vuosien ajan).

Luen netistä (yläkerrassa) Hans Moravecistä ja kehon sisällä liikuskelevista nanoboteista. Ei kovinkaan yllättävästi pyörästä löytyy jälleen takalokarin ruuvi löysällä, jolloin joudun avaamaan työkalulaatikon ja – ta-daa – siellä on punavarsinen Mora-puukko tökättynä muiden työkalujen joukkoon kuin veitsi voihin. Puukon asettelussa on samaa ilmiselvyyttä kuin toisaalla mainitussa rikkinäisen, ”venyttelevän” ruuvarin asettelussa.

Lehdistö on sillä tapaa erottamaton osa monien ihmisten elämää, että jos on tarkoitus on vaikuttaa johonkin tiettyyn henkilöön kuten minuun, niin esim. Etelä-Saimaa kehittelee jonkun kirjoituksen jostain aiheesta ja päästää tiedon tästä niiden henkilöiden käytettäväksi, jotka ohjailevat isoäidin toimintaa, jolloin hän voi sovittaa oman käytöksensä siihen, mitä minä tulen lehdestä lukemaan, kun käyn sitä alakerrassa silmäilemässä.

Antaa yläkerrassa rampata sellaisten ihmisten, joista minä en tiedä ollenkaan, mutta jotka ovat rikkoneet tavaroitani, säätäneet jotain tai tehneet luvatonta inventaariota (mikä selittää sen, miksi täysin ulkopuoliset tietävät minkälainen järjestys minulla on vaatehuoneessa ja mitä muuta sinne on sijoitettuna).

On suggestoiden pelotellut tulipalon mahdollisuudella, aikoessani pitää omaa alaoveani lukittuna (sittemmin olen itse asentanut uuden lukon ja asentanut omat langattomasti toimivat häkä- ja palohälyttimet).

--

Osoitteli kahdella sormella, niitä tiukasti yhdessä pitäen fasisti(sikojen) tunnusmerkin, joka muistuttaa myös kahden ”pitkän” tilaamista tarjoilijalta. Oli odotellut pitkähkön ajan vain tehdäkseen tuon eleen.

On usein palauttanut mieleeni, suggestioiden kautta, tilanteen jossa vahvasti juovuksissa ollut henni karjuu pihalla ilmeisenä pyrkimyksenään päästä sisällä taloon, missä hän asuu, mutta jonka ulko-oven hän on sulkenut, koska ei kestä kuunnella henniä sellaisessa humalatilassa. Tämä mieleenpalautus ei koskaan tule ilman muita asioita, joissa esiintyy huutamisen tai kovan äänen ideaa. Ts. eräs käyttötapa tiettyjen asioiden mieleenpalautuksella on niputtaa samankaltaisia asioita yhteen ja liittää mukaan jotain sellaista, joka tuo mieleen omat henkilökohtaisessa elämässäni edessä olevat esteet.

Palautellut esineiden asettelujen kautta ajatuksia pinoihin, Pinolaan, nippuihin, Nippulaan, pussitukseen, sidontaan, ryhmyyteen, kokoelmiin, säkkiin laittamiseen yms. Teema jatkui myös muissa merkeissä useiden ihmisten toteuttamana.

Tullut vastaan (tullessani lenkkeilemästä) viinaa mainostavassa paidassaan (”ilo ilman viinaa on teeskentelyä” tjs.) ja vaaleanvioleteissa housuissaan. Eleet eivät osoittaneet hänet olleen tulossa mistään erityisestä suunnasta, vaan pikemminkin hän vaikutti olleen ”ottamassa pientä vauhtia” askeleen tai parin päästä (kuistilla), joiden jälkeen sitten kysyy jotain, joka on näennäisen luontaista siihen aikaan aamusta eli onko lehti tullut. Ei yllättyneisyyttä. Enemmänkin rennon odottavainen (ei kärsimätön) ja sen kokemuksen vallassa, että tietää, miten asiat seuraavina sekunteina etenevät. Kasvoilla ei väsyneisyyttä, vaan hyvin lievää ivallisuutta ja pilkahtavaa virnettä. Tottuneisuutta toteuttaa moinen kohtaaminen selvästi havaittavissa.

Oli järjestänyt tilanteen, jossa joutuu miettimään mitä vaihtoehtoista, lähisijoilta saatavilla olevaa välinettä voi käyttää hellan tuhkien tyhjentämiseen. Hän oli piilottanut jonnekin sen metallisen kaavinkauhan, jolla niitä tavanomaisesti otetaan. Käytti sanaa ”myyminen” mainitessaan, että ”ei sitä kai minnekään myytykään ole” samalla tietyllä kuvitellun varmalla äänensävyllä, jota on muulloinkin käyttänyt kun jokin esine on kadoksissa ja hän esittää, että olettaa minun vieneen sen jonnekin. Keittiön pöydällä oli lehti auki kohdasta, jossa kerrottiin radiomastoista, mikä oli aikalailla suora viittaus aiemmin kadonneeksi kerrottuun ”lätkämäiseen” tv:n antenniin, joka tavallisesti asennetaan seinää vasten ja jonka osalta myös minua tietyllä äänensävyllä ”syytettiin” – lainausmerkeissä, koska sanomisessa ei ollut mukana syyllisyyteen uskovuutta tai syyllisyyttä, vaan sanomisen tarkoitus oli esiaktivoida varastamisen ideaa, mistä muut ihmiset saattoivat jatkaa.

Tavoitteena ollessa saada minut tuntemaan, että joudun kilpailemaan äänenpauhun kanssa (vertaus äänen yleensä kuuluviin saamiseen) tai kun haluaa äänen kuuluvan yläkertaan asti, ”huudattaa” hän keittiön mankkaansa kovemmalla silloin, kun siten voisi herätä idea siitä, että Jarmo saattaa olla käymässä. Jälkimmäistä alkoi ilmentyä enemmässä määrin sen jälkeen, kun Jarmo suoritti tietyn ärsyttävän valheensa, minkä jälkeen hän alkoi hyödyntää Jarmon ärsyttävää vaikutusta tuomalla häntä mieleeni mm. juuri radion äänen avulla.

Isoäiti on saanut tehtäväksi runnoa väkisin eri rooleiksi luokiteltaviin tiloihini jotain mikä esiintyy enimmäkseen jossain toisessa roolissa. Tunkee työjuttuja liikka-asuun, maidontuontiasioita työskentelyasuun ym.

Breivikin ja Kauhajoen surmaajan ollessa paljon mediassa esillä, hän oli erityisen aktiivinen ärsyttämispyrkimyksissään. Samoin myös Seung-Hui Chohon, Jokelaan, Bostonin maratooniin, Virgiania Techin massamurhaajaan liittyen.

Viittaa usein, yhdessä muiden avustuksella, autotalliin paikkana, jossa tehdään startup-tuotekehitystä, vaikka kyseinen autotalli on pelkkä puolisekava varastotila. Kyse onkin mukavien mielikuvien pilaamisesta ja avainsanojen esiaktivoinnista, mitä muut ihmiset voivat hyödyntää pilatakseen tiettyjä käsitteitä mielessäni vielä lisää.

Nettiä käyttämättömänä hän on silti varsin hyvin perille mm. Twitteristä, Facebookista, blogeista, NSA:sta, digitaaliseen ja fyysiseen viestiliikenteeseen puuttumisen keinoista, sekä ”pienen ihmisen” mahdollisuuksista saada sanansa kuuluviin.

Yleensä hän ei täydennä postejani tulleilla mainoksilla, mutta jos hän niin tekee, ilmenee yhdistelmiä kuten Nordean kirjekuori (sisältänyt tietoa opintolainasta) ja jätehuollon esite (vrt. ilmaisuun raha on roskaa). Tätä oli tapahtunut sillä välin, kun olin itse ulkona lumitöissä ja aikana jolloin olin kokeeksi aloittanut hakemaan töitä muualtakin kuin ns. omalta alalta.

Jättänyt muovisen ruoka-alustan kuistin lattialla esille siten, että saapuessani alaspäin yläkerrasta se on ensimmäinen asia, joka tulee kuistilta huomioiduksi. Oli raivannut sen ympärille hiukan tilaa, jotta se erottuisi muista kuistin esineistä. Ruoka-alustassa on veturin kuvaa ja lapsellisia piirrosmerkkejä. Kaupassa se sijoitettaisiin lapsille tarkoitettujen myyntitavaroiden joukkoon. Ei ollut iltaan mennessä nostanut sitä ylös kuistin lattialta, vaikka olinkin sen ylös nostanut ja viskannut menemään jollakin ranneliikkeellä. Tulin vasta seuraavana päivänä tietoiseksi, että samaisena päivänä uutisissa oli ollut juttua junan katkeamisesta ja vaunujen ajautumisesta nurin ja pois raiteiltaan.

Kirjoitettuani verkkoon huomioitani FFFFound-verkkopalvelussa esiintyvään materiaaliin liittyen (sen logossa esiintyy mies poimimassa jotain), alkoi loputtomalta tuntuva poimimisteeman esilletuominen, jota käytettiin jonkinlaisena aktivoijana vielä kahden vuoden jälkeenkin. Olin tuolloin kertonut, että yhä nuoremmat oppivat alastomista ihmisistä ym. seksuaaliseen kanssakäymiseen liittyvästä hyvinkin varhaisella iällä, koska verkosta on saatavilla tällaista materiaalia kuvanjakopalveluista, joissa painotus on kuvallisen ilmaisun esteettisessä viehettävyydessä ja miellyttävyydessä (suurin osa ko. verkkopalvelussa sijaitsevista kuvista on ihan ”normaaleja” mainoskuvista ja postereista maalauksiin ja esineisiin).

Kuivaushuoneen esiin vedettävä rojulaatikko on jostain syystä auki. Samoin on myös tallin työkalulaatikko. Molempien jonkinlaisen tuulettamisen ymmärtäisi, mutta siihen tarkoitukseen nähden ne ovat liian vähän auki. Talliin on vaihdettu työpöydän päälle toisenlainen Etelä-Saimaa auki levitettynä. Siihen on laitettu bodaava nainen, joka levittää käsiään vasemmalla ja oikealle siten, että toinen käsi suuntautuu hiukan ylöspäin ja toinen hiukan alaspäin. Täsmälleen samaan kulmaan on asetettu, tämän lehden päälle ja samalla tämän naisen päälle ruuvari, joka rikkinäinen kahvaosa on siirretty keskellä ruuvaria, jolloin ”ruuvari näyttää venyttelevän”.

Löytänyt jostain Hennin pyyhkeen, jossa on isorintainen amazoninainen keikistelemässä, ja laittanut tämän pyykissä käynnin jälkeen ulos pyykkinaruille siten, että näkyy erinomaisen hyvin kadullepäin. Sitähän eivät ulkopuoliset tiedä, että se on Hennin (ilmeisesti?), eivätkä he varmaankaan olettaisi, että se hänenkään olisi, joten sen täytyisi silloin olla minun, mitä se siis ei ole.

Hänellä on tapana käydä liikuttamassa yhtä esinettä lähes joka päivä (sisä- tai ulkotiloissa) sillä tapaa, että sen uusi sijainti tai asento herättää kysymyksen ”miksi ihmeessä” tms. Muilta osin eri kontekstit tapaavat pysyä muuttumattomana, paitsi tietenkin silloin, jos hänellä on jokin syy muuttaa useampaa asiaa kerralla. Tällä kertaa hän oli asetellut aiemmin käytössä olleet työkenkäni tallissa ”sekaisin” sen jälkeen, kun olin tullut kokeilleeksi bootstrappia tietokoneellani (verkkopalvelun ohjelmointia helpottava esivalmisteltu tiedostopaketti). Boot viittaa mm. tietokoneen uudelleenkäynnistykseen. Samana päivänä tietokoneeni jumiutuikin varsin totaalisesti, jolloin useamman päivän ajan hyvin toiminut tietokone oli käynnistettävä uudelleen, mistä oli seurauksena hermoja ärsyttävyyttä koneen vaikuttaessa siltä, että se ei lähtisi käyntiin ollenkaan.

Kuivaushuoneessa on aseteltuna sinivärisiä vaatekappaleita ja vaateriepuja saturaatioarvon mukaisena jatkumona. Liittyykö tämä siihen, että lenkillä käydessäni huomaan, että joku solminut kolmeen puuhun kiinni jotain pussimuovimaista? Ainoa vastaava kietominen ilmeni n. kahdeksan kuukautta sitten, kun pihan viereiseen tolppaan oli sidottu oranssinen muovipussi, jonka sai irti vain puukolla. Erilaisia muovipusseja oli yhden yön aikana ilmestynyt useisiin paikkoihin samaa katua (mm. Prisman, Valintatalon ja Siwan muovipusseja), niiden välisen etäisyyden ollessa mitä tahansa parista kymmenestä metristä 50 metriin. Osa näistä pusseista oli kiinni puiden oksissa, osa jossain tolpassa kuten pihan tienoilla ollut. Kukaan muu ei koskaan poistanut niitä, joten minä tein sen (itsekin uteliaisuudesta odotin kokonaisen kuukauden seuratakseni miten muut ihmiset reagoivat niihin, mutta he eivät kai huomaisi mitään, vaikka joku veisi yöllä koko kadun päällysteineen).

Valmis kognitiivisen toimintansa muuttamiseen lääkkeillä, esiintymistarkoituksia varten, ja mikäpä siinä olisi ongelmana, kun sukulaisista löytyy lääkäriä ym. joilla on vuosikymmenten kokemus siitä, miten mikäkin lääke vaikuttaa.

En voi poissulkea sitäkään mahdollisuutta, että jokin hänen saamistaan elektronisista laitteista välittää langattomasti hänelle toimintaohjeita tai että hänellä on jopa jossain jemmassa jokin pieni laite, joka välittää tekstimuodossa hänelle ohjeita esim. kolkutteluun tms. sellaisissa yhteyksissä, missä joku tietokoneelleni verkon kautta murtautuja on saanut tietää, minun esim. oppineen jonkun uuden käsitteen tjm.