”Ei avointa psykoosia ja bisarreja harhaluuloja”

Terveysalalla työskenteleville ihmisille joutuu esittämään runsaasti kelpaavia esimerkkejä ennen kuin heidät saa tapauskohtaisesti irroitettua siitä diskurssista, jonka nojalla tietynlaisten luulojen ilmaiseminen viestii psykoosin mahdollisuudesta. Eri tavoin kouluttautuneilla tämä diskurssi on eri määrin ja muodossa sisäistettynä, mutta yhteisenä piirteenä ja sisäistyneisyyteensä tottuneisuuden seurauksena on helppo päätyä olemaan sellaista väitettä vastaan, missä yksilö kertoo havaintojensa kohteiden merkittävyyden olevan personoitu juuri hänelle.

”In the general humanities and social sciences, discourse describes a formal way of thinking that can be expressed through language. Discourse is a social boundary that defines what statements can be said about a topic.” (en.wikipedia.org)

”Diskurssin sisäiset säännöt määrittävät, mitä jostakin aiheesta on mahdollista sanoa, miten siitä voidaan puhua. Diskurssit nähdään usein vangitsevina siten, että diskurssin omaksuneen on vaikea ajatella toisin.” (fi.wikipedia.org)

Toisinaan runsaskaan esimerkkien määrä ei riitä saamaan keskustelukumppania myöntämään, että kertoja on selvästikin kelpaavan selityksen jäljillä tai sitten ehkä se ainoa hyvä esimerkki on juuri sen verran monimutkainen, että kuulija ei halua käydä prosessoimaan sitä mielessään, jolloin käytettäväksi jää vain esimerkkejä, joista kertoja ei itsekään erityisemmin pidä, mutta joilla saattaa olla käyttöä jonkinlaisen aiherajauksen tuottamisessa. Toki sekin on mahdollista, että kertoja ei itsekään ole saanut muodostettua koherenttia, helposti ajateltavaa selitystä sille, mistä haluaisi kertoa ja juuri sen vuoksi hän toivoisi, että kuulija saisi hänen kerronnastaan ns. kiinni ja auttaisi häntä ajatustensa selkiyttämisessä ja hienostamisessa. Riskinä yhdeksessä kymmenestä tapauksesta – ennen koulutusjärjestelmän parantamista – on kuitenkin se, että kuulija päätyy käyttämään sanaa psykoosi tai jotain vielä vakavamamman kuuloista.

Tavallisessa kaverillisessa keskustelussa huomion ohjaaminen vaikkapa siihen, että tietokonepelissä Mass Effect: Andromeda on suhteellisen paljon suomalaisittain tutun kuuloisia pelihahmojen nimiä (Kallo, Kosta, Suvi ja Vessa), saa helposti hyväksynnän sille, että siinä tosiaan on jotain erikoista. Siitä taasen on helppo johdattaa hyväksymään se mahdollisuus, että pelintekijät ovat jostain syystä päättäneet, että siinä pelissä täytyy olla juuri nämä tuollaiset nimet, vaikkeivat ne tuo mitään lisäarvoa sellaisille pelaajille, joille suomenkieli ei ole ollenkaan tuttua, josta taasen päästäisiin spekuloimaan tällaisen päätöksen syillä. Jos terveysalan asiantuntijalta kysyisi mielipidettä samaisten pelihahmojen nimistä, keskustelu ei todennäköisesti etenisi sen näkemyksen hyväksymiseen, että pelintekijät ovat erikseen halunneet peliin suomenkielisen kuuloisia nimiä, sillä hänen orientaationsa kahden tai kolmen vartin vastaanottoajalla ei olisi sopiva tällaiselle kysymykselle, hänen ollessaan sellaisessa toiminnan moodissa, missä haetaan esille selkeästi relevantin kuuloisia asioita ja sivuutetaan sellainen, joka vaatii ylimääräiseltä tuntuvaa muistikuormitusta ja hänelle uutta ajattelua tuottavaa pohdintaa.

Täten ei päästäisi myöskään kysymykseen siitä, että ”jos kerran pelintekijät ovat tällä tavoin päättäneet sisällyttää peliin jotain sellaista, jonka vain suomalaiset tajuavat, eikö silloin voisi olettaa, että vain tietyn kohderyhmän tai kenties vain tietyn yksittäinen ihmisen tajuttavaksi, on jonkin tyyppistä ainesta sisällytetty jollakin perusteella myös muihin peleihin ja mikseipä myös elokuviin, tv-sarjoihin ja vaikka mihin”. Mikä peruste olisikaan, ei olisi yksiselitteisen varmaa, että idea siitä olisi lähtöisin tuotantotiimin sisältä. Ihmisethän ovat tehneet pikku palveluksia toisilleen jo tuhansien vuosien ajan.

”Hiukan lähtenyt mopo käsistä”

Jos riskin uhkaa siitä, että psykoosi-kortti saatetaan nostaa esille, leppoistetaan ja otetaan tarkasteluun sellaisia esimerkkejä ja skenaarioita, joille kullekin tohtii antaa vähintään promillen verran todennäköisyyttä tai toteutumisen mahdollisuutta, saavutettaisiin jo piankin hyväksyttävissä oleva huomio siitä, että paljon huomiota maailmalla saanut suurvaltajohtajan teko olisikin ollut sekä vaikutusvallan näyttämistä esim. kannattajajoukoilleen, että jälleen uusi osoitus siitä, että hän pystyy saamaan kaikki tempauksensa liittymään läheisesti jonkun tietyn yksilön elämään, josta muu maailma ei tiedä mitään. Täten tekojen vaikuttavuus kannattajajoukon (ja asioista muutoin tietävien) piirissä lisääntyisi onnistuneiden, muille tuntemattomaksi jäävän ihmisen elämään viittaavuuksien vuoksi. Eräs tällaisen tarkoitus voisi olla siinä, että sillä todennetaan, kuinka helppoa on tehdä jotain aivan tolkutonta, josta muu maailma keskustelee paljon, eikä siitä silti ole sellaisia seuraamuksia, että myöhempien tolkuttomuuksien tai erikoisten tekojen suorittaminen vaikeutuisi mitenkään. Huomionarvoista tässä on siis erityisesti se, että ilman viittailuja tähän monille tuntemattomaksi jäävään ihmiseen, erilliset suurvaltajohtajohtajan omituiset teot olisivat juuri sellaisia eli omituisia. Ja jos viittailu kohdistuisi julkisesti liian tunnistettavasti johonkin henkilöön, niin silloinhan siihen voisi moni bloggaaja tai journalisti tarttua kiinni.

Täten Mark Esper ei ehkei olisikaan päässyt puolustusministeriksi ansioidensa vuoksi, vaan hänen sukunimensä suomenkieliseksi muokattavuuden vuoksi, kirjaimien paikkaa vaihtamalla. Täten, Qasem Suleimani ei olisi tullut ammutuksi julkisuudessa väitettyjen syiden vuoksi, vaan siksi että eräs Marko asuu lähettyvillä Leiman-nimistä. Täten, pommikoneiden hyökkäys Baghdadiin olisikin tapahtunut sen vuoksi, että Markoa on kymmeniä kertoja per viikko ärsyttänyt tahallaan hitaasti pitkin Lentokentäntietä kävellen etenevä hyypiö, joka kuljettaa muovikassiaan katuasfalttia hipoen ja toinen käsi mitään tekemättömänä roikkuen ja jonka fleda näyttää samalta kuin Markon isällä eräässä valokuvassa (bag, dad.. get it?). Ts. kyse olisi siis myös tietovarkaissa käymisestä tuon suurvaltajohtajan kannattajajoukon käyttöön.

Muutamaa sataa ihmistä varten suurvaltajajohtaja ei viitsine lähteä leikkimään maailmanpolitiikalla, mutta entä jos niitä ihmisiä onkin vaikkapa kaksisataa tuhatta tai miljoona, taviksista enemmän tunnettuihin? Spekuloitavaksi toki jäisi, minkälaisia varsinaisia pyrkimyksiä eri tarkoituksien yhteensovittamiselle olisi, mutta vaikkei tähän sopivaa skenaariota olisikaan helppo muodostaa, ei se pois sulje sitä mahdollisuutta, etteikö osatotuus olisi tullut jo paljastettua. Pikanttina sattumana, että kesken yläasteen käynnin Marko joutui muuttamaan kaupunginosaan, jonka nimi on Pontus. Sehän on melkein potus (President of the United States)?

Jos erään tietyn suurvaltajohtajan tekosia ja sanomisia on tullut seuranneeksi, sekä on lisäksi paljon tv-sarjoja ja elokuvia katsova, on hyvinkin voinut tulla tajunneeksi, että kyseisen tahon kannattajajoukoissa pyritään avustamaan siinä, että saadaan tuo suurvaltajohtaja sanailemaan tai tekemään jotain sellaista, joka iskostaa moniin muihin ihmisiin yhteyden johonkin populaarikulttuurista tuttuun. Tähän voi sitten sisällyttää edellä mainittua tiettyyn monille tuntemattomaksi jäävää viittailua ja ajoittamista kuten esim. armahtamalla Michael Flynn (entinen Yhdysvaltain turvallisuuspoliittinen neuvonantaja) samoilla minuuteilla, kun Marko katsoo elokuvaa Transit, jonka pääosassa on Jim Caviezel, joka näyttää monien piirteidensä osalta samankaltaiselta kuin Michael Flynn ja josta saadaan samalla jollain tavoin hyödynnettävissä oleva assosiaatioyhteys tv-sarjaan Person of Interest (suomessa Kohde), missä kehitetty tietokoneohjelma ”is capable of collating all sources of information, to predict terrorist acts and to identify people planning them” (Wikipedia).

Pikanttina huomiona, että Markon lähtiessä käymään viimeisiä kertoja aiemmalle sukulaisomisteisella asunnollaan, hakiakseen pois vintillä olleita vanhoja tallenteita, kulkien sinne Lentokentäntietä pyöräillen, ilmestyi uutismedioihin runsaasti uutisointia Alaa Mashzoubin kuolemasta moottoripyörillä liikkuneiden ampujien toimesta (13 luotia ammuttu, vrt. tv-sarjan nimeen ”13 reasons why”). Uutisvalokuvien perusteella hänelle oli ilmeisesti hyvin tyypillistä pitää päässään sellaista lätsää eli flat cappia, joka oli aikoinaan ollut isoisänkin paljon käyttämä ja joka löytyi vielä tuolloinkin omakotitalon yläkertaan vievän portaikon hattuhyllyltä. Aivan kuin mihinkään meneminen ei olisi jäänyt muilta tietämättä.

Maailman toiminta ja tapahtumat siinä selittyvät usein paljon paremmin, kun antaa mahdollisuuden hyväksyä jokseenkin ihmeelliseltäkin tuntuvat selitykset. Esim. mitenkä sattuikaan, että Berliinin muuri murtui 9.11. ja syyskuun 11. päivä oli unohtamattomaksi jäänyt hyökkäys kohti kahta tornitaloa? Jos ensin hyväksyy sen, että siinä ei todennäköisesti ole kyse sattumasta, sitten ei voi välttää senkään hyväksymistä, että vähintään jälkimmäinen haluttiin jonkun paljon erilaisia resursseja käytössä olevien toimesta saada tapahtumaan juuri tiettynä päivänä. Siitä taasen pääsee sen miettimiseen, minkälaisen kulttuurin, ideologian tai maan edustajien kannalta tällainen olisi tavoitteellista vai onko kyse maapallon laajuisesti toimivan piilo-organisaation toiminnasta?

Ja kun puhutaan tällaisista salaliittomaisuuteen vivahtavista tahoista, on syytä tehdä huomioitavaksi, etteivät kaikki salaiseen toimintaan osallistuvat ole paljon valtaa käyttöönsä hankkineita, vaan esim. se poliisi, joka tukehdutti ihmisen polvelleen, saattoi tehdä sen pyynnöstä ja siitä syystä, että jossain on simuloitu monien amerikanenglantia puhuvien ihmisten ajautuvan vaikeuteen olla ajattelematta sanaa joke ajatellessaan sanaa choke tai että jotkut helpommin altistettavat alkavat suhtautumaan sellaiseen ennenaikaiseen kuolemaan, missä suojamaskisuus on ollut jotenkin mukana, kuin hassuna tapahtumana. Samoihin aikoihinhan on uutiskuvissa esiintynyt paljon mellastavia ja monessa kanavassa ääntä pitäviä mielenosoittajia hengitysmaskeineen ja ”I can’t breath”-plagaatteineen - aikana, jolloin valtavat määrät ihmiset ympäri maailman pitävät kasvoillaan hengitysmaskia pandemian laajuiseksi edenneen viruksen vuoksi. Mitenkä käykään tulevien muista aiheista mieltään osoittavien viestin läpimenevyydelle, vastaanotettavuudelle, muistettavuudella ym. kaiken edellisen seurauksena? Tulipalojen ja tuhotöiden sävyttämät mielenosoitukset ovat kuitenkin jotain sellaista, jotka ihminen kaikessa primitiivisyydessään tallentaa varmuudella mieleensä, siinä samalla hermoverkotuksiaan sillä tapaa uusiksi laittaen, ettei aiempaan käsitteiden selkeyden tilaan ole ehkä paluuta.

Sovittelumoodissa eli kun huomioidun asian piirteet muistuttavat yhdessä niin mainiosti aiemmin elämässä koetusta tai ajoituksen epäilyttävyyttä ei haluaisi hylätä

Saturday Night Livessä oli sketsi, jossa on ahtauduttu pienehkön kahvipöydän ääreen tarjottimien kanssa. Tämä saattaisi pläjäyttää mieleen ajan, jolloin opiskelujensa aikoihin oltiin tultu opetelluksi syömään nelistään tai isommassa porukassa tarjottimille sijoiteltu ateria pienehköjen pöytien äärellä koulun ruokalassa, vaikka siellä olisi ollut käytettävissä myös tavallisia pitkiä ruokapöytiäkin.

Tv-sarjan Madam Secretaryn jakso alkaa oveen koputtelulla, sillä on meneillään äänestyspäivä ja ihmisiä halutaan aktivoida äänestämään. Fiktionaalinen päähenkilö Elizabeth ”Bess” Adams McCord on suuressa määrin vaaliväsymystä kokeva ja se näkyy ilmeissä ja eleissä, niiden ollessa ns. pikkaisen pimahtaneelle ihmiselle tavanomaisia. Vaatetuksena olevan takin tammuus ja punareunuksisuus yhdessä väsymyksenoloisuuden kanssa saattaisivat ryöpsäyttää ajatukset kohti Craftin alusvaatekerrastoa, joka on talvisin käytössä lenkkeillessä.

Kun pelatussa pelissä ”Prague is placed under martial law” ja Adam Jensen joutuu kulkemaan metrotunnelin läpi kävellen, Suomen VR tiedottaa junaliikenteen korvattavan busseilla Kouvolan ja Joutsenon välillä. Mikä mieletön sattuma.

Heti sen jälkeen, kun pelatussa pelissä ”the leader of the Augmented Rights Coalition” kuolee (”Rucker’s body begins to suddenly reject his augmentations, and he suffers a gruesome death”), Twitter tiedottaa käyvänsä bannaamaan kaiken poliittisen mainonnan (huomattu Techmemessä). Mieli loihtii skenaarion, missä sosiaalisen median kautta ei tulevaisuudessa pääse ilmaisemaan mielipiteitään ellei ole hyväksyttyjen listalla, jolloin hyväksyttyjen listalla olevat pääsevät keinojaan käyttäen eroon vastustajistaan ennen kuin nämä ehtivät saamaan asioitaan muiden ihmisten kuultavaksi.

Viestintää rajoittavuutta, kohdistuen lähinnä yksittäisen kaupungin asioista keskustelluiden ihmisten väliseen viestintään, tapahtui epäilyttävillä ajoituksilla sekä vuonna 2006, jolloin Lappeenrannan kaupungin epäviralliset Facebook-sivut katosivat verkosta vain kaksi tuntia ennen pitkähkön kaupunki-innovaatio -aiheisen viestin sinne lähettämistä, että myös pari vuotta aiemmin, jolloin Lappeenrannan Uutisten keskustelufoorumi poistui käytettävistä 20 minuuttia ennen kuin sai kirjoitellun kirjoituksen julkaisuvalmiiksi. Twitter-keskusteluun kaupunkilaiset eivät ole suuremmin innostuneet, joten näennäisen helpot keinot tavoittaa paljon kaupunkilaisia vähällä vaivalla, olivat täten hyvin vähissä.