11.10.2001. Hanski muuten eilen tokaisi lähes halveksien, että ”keiden muiden kavereiden kanssa muka”, kun kerroin että saatan lähteä toisten kavereiden kanssa viettään synttäreitä.

13.7.2002. Olin Siwassa ostamassa kahvipakettia ja se kahvipaketti oli lytyssä, eikä ollut silleen tasaisen oloinen pinnoiltaan. En minä siihen niin kiinnittänyt huomiota, sillä olihan se ehjä, eikä mitenkää aukinaisen oloinen, mutta kassatäti keskeytti mmuutamien ostoksieni viivakoodien luetuttamisen kahvipaketin kohdalla, sen käteensä ottaen, minulle ojentaen ja todeten ”käy toki hakemassa uusi paketti, tää on ihan lytyssä” tjs. Olo oli tuolloin hiukan nuutunut, joten ei jaksanut miettiä, onko kahvipaketilla tapana pitää muotonsa prikulleen tietynlaisena, jos se vain on tiiviisti suljettu, vaikka sitä miten riepottelisi. Siinä oli joitakin muitakin asiakkaita takana, eikä ajatus kulkenut niin hyvin, että olisi jaksanut käymään arvioimaan, minkä sosiaalisen normin mukaan tilanteessa pitäisi toimia, joten kävin sitten hakemassa uuden kahvipaketin. Kysehän oli pienikokoisesta kaupasta, joten se oli ihan siinä lähistöllä.

3.9.2002. Kävin tänään ruokiksella, vaatteet hieman pölyisenä seinien kaatelusta työmaalla, vaihtamassa 3 kpl 2 euron kolikoita vitoseksi kioskilla. Kysyin, ”voisitsie vaihtaa nää viiden euron seteliks”. Se katteli niitä kaksi hetkeä pidempään kuin olisi tarvis, vaikka ne oli selkeästi käsissäni esillä ja otti sitten yhdellä kädellä viiden euron setelin, liikuttamatta toista kättään edes kassakoneen suuntaan. Otin viisi euroa ja annoin 6 euroa hänelle, vaikka merkit olivatkin selvät, että hän antaa tarkoituksella väärin rahasta takaisin. Pyysin siihen sitten vielä lisäksi sen puuttuvan euron, minkä hän antoi enempiä viiveitä lisäämättä kuin olisi jo valmistautunut siihen, että pyyntö puuttuvasta kolikosta on tulossa. ”Tuossa”, totesi vain. Typerä ääliö.

3.11.2002. Toni kysyi töiden jälkeen muutamia kysymyksiä. Se meni hyvin sille läpi, että olen lukion käynyt. Kysyi mitä tein lukion jälkeen, sanoin lähteneeni mainostoimistoon harjottelemaan ja sitä kautta sitten taas nettihommiin. Kysyi myös minkä ikäinen olen. Maksoi kyydistä 1.40 euroa ikäänkuin jotain pikku hiluilla tekisin, oletti alkuunsa että suostun viemään. Kysyi myös pitkän tauon jälkeen, mitä nettihommilla tienaa. Sanoin, että paljon enemmän kuin ”näissä” hommissa. hinnat lähtee 20 eurosta tunnissa ja se on vielä vähän. Takeltelin tavoitellessani sopivia sanamuotoja sanoakseni, että isommat firmat tai sellaiset vankemman jalansijan saaneet laskuttavat helposti 150 euroa tunnissa ja sekin on vielä vähän. Kysyi myös ”onko tää siun auto”. sanoin, että on. Mikähän utelupäivä tänään?

25.3.2003. Miksihän se alakerran kivannäköinen nainen sanoi miellyttävän rennosti “heippa” tullessaan ala-ovella vastaan aiemman huulilla hiljaa sanotun moin sijaan. Itseltä ei oikein irronnut ja tuli vain hiljainen ”terve” minulta. Pieksut.