Erilaisissa korkeaa koulutustasoa vaativissa tietotyön tehtävissä toimineiden ja hallitustyöstäkin kokemusta hankkineiden sosiaalisen median profiilissa saattaa olla seliteteksti, jonka mukaan sitä kautta kanavoituvat mielipiteet ovat hänen omiaan, eivätkä edustamansa yrityksen, viraston, laitoksen tjm. Tästä eräänlaisen vapauden ottamisen ilmaisusta ei kuitenkaan useinkaan seuraa sitä, että kaikki se viisastuneisuus ja avaraksi muodostunut elämänkatsomus ei vaikuta tekevän sen helpommaksi sanoa mitään sellaista, joka olisi erityisemmin mihinkään toimintaa kutsuvaa tai seuraajiinsa vetoavaa muiden kuin "turvallisten" aiheiden osalta. Toki sitäkin esiintyy, että esim. virkanimikkeeltään joku päällikkötason naishenkilö saattaa hetkellisesti vaikuttaa vaativan jotain eri organisaatiota ryhdistäytymään toiminnassaan tai todeta johonkin ihmisryhmään suhtautumisessa tarvittavan muutosta, mutta äkkiäkös mahdollisuus sille tulee kumotuksi, että olisi löydetty joku asemaansa mielipiteiden muokkaamiseen käyttävä, sillä tämä käy ilmeiseksi selailemalla vähän taaksepäin hänen aiempia postittelujaan. Todennäköisesti ihan tavallisia päivän uutisista tehtyjä huomioita ja seurattujen ihmisten olkinukke-toteamuksia esille nostavuutta.

Ihmisten sosiaalisessa mediassa toisiaan tuntemisiaan esittävistä graafeista ei voi tehdä sen paremmin päätelmiä heidän todellisista mahdollisuuksista ottaa puhelinta käyttöön ja soittaa jollekin jossain määrin tuntemalleen kuin julkisen uutisoinnin avulla voi tehdä päätelmiä siitä, miten ihmiset todella suhtautuvat johonkin organisaatioon, vallitseviin paradigmoihin tai asiaintiloihin. Rakenteellisia muutoksia saadaan helpommin aikaan, kun siihen on erillinen työryhmänsä tjms., jonka olemassa ololle on jokin looginen selitys, mutta harvemmin yhden alan organisaatio ryhtyy kehittämään toisen alan toimintaa siltä mitään ensi alkuun kysymättä. Ajatuspajat, missiokseen muutoksenajamisen ottaneet toimittajakollektiivit ja perinteisesti yhteiskunnallista keskustelua ehdottelevat tahot ovat niitä joilla on lähtökohtaisesti hyviä mahdollisuuksia saada mietteitään levitykseen ja keskusteluohjelmissa pohdittavaksi. Tämän sosioekonomisesti mukavaan asemaan päässeet varmasti aistivatkin, joten mitäpä sitä imagoonsa kummallisia rönsyjä mukaan ottamaan?

Asioista puhumatta jättäminen voi olla myös kaukaa historiasta juontuvaa perinnettä, missä yhteiskuntaa ajatellaan eräänlaisena pelinä, missä on tarkoituskin olla monenlaista status quota ja vähäpätöisempiä ihmisiä saamaan paremmin menestyviä tuntemaan olonsa paremmaksi ja tapahtumienkulut ennalta suunniteltavammaksi. Täten tajutaan eräänlaisen automaattisen ajattelumekanismin avulla olla ottamatta puheeksi mitään sellaista, joka sellaisenaan lämppäilisi ihmisten mielissä sellaista ajattelua, joka voisi lisää ajateltuna ja vahvistumien kera johtaa vaatimuksiin saada entistä useammalle jotain sellaista parempaa, jota on pidetty keinotekoisen niukasti saatavana. Eräänlaista niukkuutta on voinut nähdä eräissä Ylen keskusteluiltamissakin, joissa usealla kymmenellä henkilöllä on millä hetkellä tahansa mahdollisuus esittää jokin huomio, mielipide tai kommentti meneillään olevaan keskusteluun liittyen, mutta silti kahden tunnin jälkeen katsojasta tuntuu siltä, että "miten on mahdollista, että nämä keskustelijat tulivat rajanneeksi keskustelusta pois nämä eräätkin erittäin merkitykselliset seikat ja lähinnä jankkasivat ylipitkästi samoista banaaleista aiheista".

Jotteivat useimmat ihmiset hoksaisi todeta toisilleen mitään erityistä saatavilla olemattomuuksista, asioiden kehittämättömyyksistä tai viallisuuksien havainnoimisista, on määritelmällisesti johtavassa asemassa olevien, yhteisöjen henkilöityvimpien tahojen ajoittain sanottava jotain lehdessä siteerattavaksi kelpaavaa, mistä käy ilmi, kuinka asiat noin yleensä ottaen ovat "ihan hyvin" ja että "kunhan vain kulukuri pitää, niin kyllä tässä pärjätään". Yksittäisen kaupungin laajuudessa tällainen budjettiraameissa pysyttäytyminen tarjoaa suht helppoa puuhasteltavaa, jossa vuosi vuosi jälkeen voidaan edetä pitkälti samoilla sapluunilla ja samojen kustannusparametrien hienosäädöillä. Lehdet siivotaan pois kaduilta ja korjataan jotain sitten lopulta, jos on aivan pakko. Joitain investointeja, uutta kerrostaloa ja katuja auki uusien putkien laittamiseksi esim. neljän vuoden välein, jotta jää vaikutelmaa, että jotain kehitystäkin tapahtuu, mutta mihinkään vähäpätöisempiä ihmisiä paljon auttavaan ei haluta ryhtyä. Tämä vähäpätöisempien ihmisten jatkuva merkityksettömäksi jääminen on niin toistuvaa, että voisi luulla, ettei kunnallisvaltuutettuja edes valittaisi ajoittain uusiksi, vaan samat herrat ja rouvat ne olisivat päättämässä asioista (lautakunnat, valtuustot ym.).

Koska päättäviin asemiin päässeet ihmiset eivät tyypillisesti olisi saavuttaneet saavuttamaansa ilman erilaisia lupauksien, sopimuksenvaraisuuksien ja mukaan vetävyyksien tekemisiä, ei pienyrityksen perustajasta konsernin toimitusjohtajaksi tai erääksi suurimmista osakkeenomistajista päässyt todennäköisesti ole sillä tapaa diktaattorin asemassa, etteikö konsernin sisällä tapahtuisi sellaista päätöksentekoa, joka on sovitettu toimitusjohtajan tietämättä toimimaan yhteen jonkin konsernin ulkopuolisen asian kanssa. Monen henkilön yrityksissä on kuitenkin niin paljon erilaista osaamista, ettei toimitusjohtaja ole ehtinyt hankkimaan kaiken kattavaa ymmärrystä esim. erilaisisten teknologioiden käyttömahdollisuuksista abstraktioiden eri tasoilla. Ja olisiko hän täten edes kykenevä tai riittävän ymmärtäväinen vastustamaan muiden tahtoa ja tahtotiloja, jos ideat esitetään hänelle siten, että ne tuntuvat toteutettuna voivan olla yrityksen ja hänen pitkäaikaistoiveidensa linjaan sopivia, mutta joista ei sellaisenaan, eikä myöhemminkään erilaisissa raporteissa ja suunnitelmadokumenteissa käy ilmi miten ne vaikuttavat esim. joidenkin konsernin ulkopuolisten ihmisten elämään?

Valta on melkeinpä aina jotain sellaista, jonka käyttäjänä ollessaan tottuu olemaan etuoikeutettu, eikä sitä sitten viitsi pilata tätä etuoikeutettuna olemisen tunnetta ryhtymällä johonkin sillä tapaa distruptiiviseen, että siitä voisi olla seurauksena nykyisen sosioekonomisen arvojärjestelmän murentuminen joiltain osin? Toki merkittävässä asemassa olevat ihmiset voivat kohdata erilaisissa kekkereissä ja kahdenkeskisissä tapaamisissa voidakseen vaihdella visioitaan ihmiskunnan tulevaisuudesta ja ties mistä, mutta jo sekin, että ihmisille järjestettäisiin mahdollisuus kokea materialistisesti samankaltaista, mitä he joutuvat normaalisti hakemaan matkaamalla ulkomaille asti tai tilaamalla jotain ulkomailta, olisi erilaisia kaipuuksia liiaksi vähentävää.

--

Biohakkeroinnin piirissä olisi paljon mahdollisuuksia distruptiiviseen toimintaan, minkä vuoksi onkin ollut erityisen mietityttävää, miksi biohakkeroinnin ns. maahan rantauttanut henkilö pläjäytti eräiden olympialaisten aikaan Facebook-ryhmäänsä kuppausaiheisen postauksen, missä kuvituskuvan veriset ympyräjäljet henkilön selässä olivat mitä ilmeisimmin tarkoitettu ärsyttämään tiettyä ryhmälaistä sellaisenaan ja muita ryhmäläisiä siinä tapauksessa, että tämä tietty ryhmäläinen olisi laittanut viestiä tähän Facebook-ryhmään noina päivinä. Tämä henkilöhän oli jokunen vuosi aiemmin asunut Töölössä, johon liittyy sanonta "lähti kuin kuppa Töölöstä", missä sana kuppaus tarkoittaa myös viivyttelyä ja jahkailua, mitkä taasen assosioituvat suoraan hänen kehittelemäänsä julkaisupalveluun. Jos hän olisi noina aikoina laittanut jotain postitusta muiden luettavaksi, muut olisivat pitäneet häntä vääränlaisesti huomiota tavoittelevana ja kömpelösti muistettavaksi pyrkivänä samankaltaisuuksien idean ollessa esillä olympialaisista tietämisen ja kuppauspostauksen näkemisen vuoksi. Hän oli siis jo entuudestaan monissa eri yhteyksissä viestinyt mm. siitä, miten samankaltaisuudet vaikuttavat ajatteluun, joten verisen kuvan ollessa tuoreesti esille laitettuna, olisi hetkessä ollut potentiaalia aiheuttaa suhtautumishaittaa hänelle. Arvailtavaksi jää, oliko joku tosiaan olettanut, että hän olisi riskeistä huolimatta laittanut viestinsä, jonka oli noihin aikoihin jo valmiiksi kirjoitellut, muiden luettavaksi. Tässä tulee kuvaan mukaan myös tietoturvaongelmat eli jo kirjoitettu, mutta varsinaisesti julkaisematon oli jotain sellaista, jota ei haluttu nähtävän kyseisessä ryhmässä, koska jokainen tämän henkilön viestittely olisi lisännyt tietoisuutta hänestä ryhmän keskuudessa ja se taasen olisi saattanut olla uhkana niille, joilla oli jo suunnitelmat siitä, miten hitaasti ja millä tavoin biohakkerointia Suomessa esille tuodaan. Ja erityisesti, kenen toimesta.

Muita ideologioiden yms. kehittämisen hidastelijoita saattaisivat olla mm. avoin data -tyypit, jotka yhdessä "tekoälyosaajien" kanssa voisivat vaikuttaa hyvinkin merkittävästi siihen miten tämä yhteiskunta toimii, mutta avoin data -hääräilyt tuppaavat olemaan joko sellaista "saatiin nämä karttatiedot kaikkien käyttöön"-tyylistä kenenkään yhteiskunnallisen toimijan toimintaa vaarantamatonta touhua tai sitten keskitytään hääräämään isojen ilmiöiden kuten alustatalouden ja omadatan parissa sen verran vaisusti, ettei siitä kantaudu mitään paikallislehdistä luettavaksi. Omadata voi kuulostaa sanana päätösvallan tarjoamisesta yksilöille, mutta toisaalta se on tavallaan vain seuraus siitä, että on ensisijaisesti tarkoitettu kehittää tai parannella jotain olemassa olevaa yritysten ja/tai tutkijoiden hyödynnettäväksi. Todellisempaa yksilönvapautta olisi sellainen, missä avoimena data on sellaista tietoa, jota tekoälyisesti analysoimalla tai ihan vaan silmäilemällä pystyisi osoittamaan hienoisemmin, miten ihmisiin yksilöinä vaikutetaan ja täten tulisi helpommaksi saada ihmisiä mukaan vaatimaan muutoksia asioihin, jotka heihin vaikuttavat. Tiedot ihmisiin kohdistuvasta mainonnasta olisivat eräs esimerkki dataistettavasta tiedosta, jota tällä tavoin voisi hyödyntää (mainosten tekijät, maksajat, tilaajat, hyötyjät, kokijat ym.). Tai entäpä kuinka monen henkilön psykiatrilla käynti on jäänyt yhteen kertaan lääkäriin ärsyyntymisen vuoksi tai ketkä ovat olleet ne tohelot, jotka ovat aiheuttaneet peruskorjauksillaan tai muutosrakentamisillaan haittaa kerrostalon vuokralla asuville asukkaille?

Sellaisia, jotka tutkivat jotain koulutuksensa mahdollistavaa mietittävää ja jotka bloggaavat aiheesta paljon tai kirjoittelevat siitä avoimesti Facebookiin tai muualle yleisesti nähtäville, on ihmeellisen vähän. Avoimesta tieteestäkin jo puhutaan ja tutkimusjulkaisuja on kyllä avoimesti saatavilla runsaasti, minkä lisäksi kuka tahansa avoimen amk:n tai yliopiston kurssin aloittaja saa samalla pääsyoikeuden oppilaitoksen kirjaston tarjoamiin julkaisutietokantoihin (esim. Elsevier tai IEEE Xplore), mutta ehkäpä kouluttautuvilla on huolta siitä, että joku anonyymi ulkopuolinen käyttää kenties vielä vähän raakileena olevan osaamisen tai tietämyksen ilmaisuja virtuaalisina nyrkkeilysäkkeinä tjs., joten he ihan vaan opiskelevat vaivihkaa parempaan kykenevyyteen asti. Ravitsemusalaan liittyen saattanee olla hiukan muita enemmän bloggaajia johtuen siitä, että mahdollisella kuulijakunnalla on jonkinlaista "vahingon kautta hankittua" pohjaa ottaa vastaan ravitsemusasioihin liittyvää selitystä, mutta sellaiset bloggailut tai sivustot, joissa käsitellään vaikkapa sitä, miten yhteiskunnan tai sen toiminnan osa-aluetta voitaisiin kehittää ei ole ollenkaan helppo löytää. Useimmat opiskelijat siis toivovat pääsevänsä jonkin sellaisen tahon palkkaamaksi, jonka kautta he voivat ajoittain tulla julkisesti ilmaisseeksi, kuinka "heidän tiiminsä" on edistynyt ja mistä ei käy ilmi, millä tavoin ja missä tilanteessa ei yksilönä ole tullut suoriutuneeksi erityisen hyvin.


Pandemian aikainen social distancing ja home staying on voinut antaa joillekin perusteen kysyä, mitä ihmiset edes tekisivät, jos heillä olisi loputtomasti aikaa elämässään tai he pysyisivät terveempänä kymmeniä vuosia pidempään, minkä jälkeen he ovat luoneet katseen kohti sosioekonomisesti huonommin pärjääviä ja ilmaisseet toisilleen asenteensa tarvitsematta sanoa sanaakaan.

Miettiiköhän ihmiset useinkin sitä, josko olisi mukavaa poistua tästä maailmasta eli siitä kaikesta mitä Maapallolla tapahtuu ja siirtyä jonnekin aivan toisaalle kuten toiselle planeetalle tai vaihtoehtouniversumiin?

Formulaurheilijoilla on ollut etuoikeutettu harjoittelumahdollisuus spinnauksille, muiden formula-autojen päälle ajamisessa, varikkoalueen kohelluksiin, tiimiradioon räyhäämiseen ym., joten ulkopuoliselta taholta esitetty pyyntö suorittaa sadan millisekunnin tarkalla ajoituksella jotain outoa, ei ole kummoisempi temppu toteuttaa?