Yrityksistä annetaan usein vaikutelma, että ne ovat ikään kuin jonkinlaisia työttömien pelastajia ja ettei niissä pääsääntöisesti ole mitään moitittavaa. Monet muutaman hengen yritykset ovat kuitenkin varsin hanakoita esittämään paljon parempaa kuin mitä ovatkaan. Jo kauan aikaa sitten tapahtuneesta tohtinee ottaa esimerkkiä, joten mainittakoon kokemuksesta W-create -yritykseen liittyen:

• firmalla väitettiin lehtitietojen mukaan olevan "miljoonatulot", mutta Suomen Asiakastiedon mukaan liikevaihdon kehitys on ollut 227 000 (2005), 325 000 (2006) ja 410 000 (2007)
• firman sivuilla oli Tradedoubler-tyyppisiä halpamainoksia, joista kertyy niin vähän rahaa, ettei hyvin menestyvä yritys tee sillä rahamäärällä mitään
• rekrytointiprosessi, jota kyseinen firma noudatti, oli täysi raakile ja netistä kopioitu, yksivärinen, ei-kovin hyvällä kirjasimella tulostettu ohjelmointikoodin lukutehtävä oli liian vähäinen mittaamaan ohjelmointiosaamista
• maininta aasialaisesta alikumppanuusverkostosta firman verkkosivuilla vihjasi jo sellaisenaan halvalla tekemisestä, eikä ilmaisun typistyneisyys luvannut mitään alikumppanuusverkoston laadusta, jos sellaista oikeasti olikaan
• rekrytapaamisessa firman nuori toimitusjohtaja mainitsee ainoana merkittävänä suomalaisena asiakkaana Tieteen tietotekniikan keskuksen, jolle pitäisi kehittää jotain tv-ohjelmien tallennukseen liittyvää
• työhaastattelun koodaamiseen liittyvät kysymykset tekivät kaksi nuorta työntekijää, joilla oli molemmilla näennäisen yhtenäiset vaatteet, mutta jotka olivat selvästikin eri mallistosta ja eri valmistajalta, mutta jotka olivat ikään kuin hämäykseen riittävän samanväriset
• firman toimitilat olivat pienet ja jaetut Suomikauppa.comin kanssa ja haastattelu tehtiin mieluummin Klondyken kahvilassa kuin heidän toimistotiloissaan, mutta päädyin kuitenkin käymään siellä hetkellisesti, jutustellessani haastattelujen jälkeen sinne päin menossa olleiden, koodaustaidoista kyselleiden työntekijöiden kanssa

Saattaisi olla mielenkiintoista tietää, mitä tapahtui sille eräälle toiselle yritykselle, joka tiedusteli kiinnostuksesta tulla mukaan koodaamaan Liferay-perustaista verkkopalvelua. Kyseinen palvelu oli alunperin kopio jostain avoimen lähdekoodin palvelusta, jota oli sitten lähdetty muokkaamaan ja myymään, lisenssin sallimasti, yrityksen omana tuotteena. Kun työhaastatteluun tuohon espoolaiseen yrityskeskittymään saapui, ohjattiin toiseen yrityksen käytössä olleista huoneista jutustelemaan, viereisessä pienehkössä huoneessa ollen viitisen pienehköjen näyttöpäätteidensä äärellä olevaa eri-ikäistä muuta työntekijää naputtelemassa jotain tietokoneillaan. Tunnelma työntekijöiden huoneessa oli suhteellisen kolkko (kumimattoa, halpoja työtuoleja, kulmikkaan yksivärisiä huonekaluja ym.) sen perusteella, mitä sitä saattoi avoinna olevan oven auki havaita ennen kuin haasttelu toisessa huoneessa pääsi alkamaan. Haastattelija oli lihavahko kolmikymppinen mies, joka oli saanut itsensä mahtumaan jonkinlaisin puvuntakkiin ja -housuihin, mikä teki hänestä jotenkin tärkeän oloisen, vaikkei se tärkeys hänen kysymyksistään tai tiedustelukyvykkyydestään erityisen hyvin ilmi käynyt. Jossain vaiheessa haastattelua alkoi tuntumaan, että haastattelija toivoisi työnhakijan olevan parempi kuin amk:sta jo valmistuneet, vaikka olikin vasta pari vuotta amk:ta käynyt ja enimmäkseen itseoppinut ohjelmoinnin osalta, joten jos sitten haluavat diplomi-insinöörin koodailemaan heidän toisaalta kopioitua, resurssihirmua verkkopalveluaan, niin ehkäpä se on sitten parempi, että sanotaan morot.

On mahdollista, että nämä esimerkit ovat saaneet mainitsemisen arvoisuutensa "pahan laittamisesta kiertämään" eli jos Primesoftin toimitusjohtaja Kalle ei aikoinaan olisi kailottanut LUT:n aulassa, ettei hän voi laittaa työtodistukseen mitä vaan, mitä pyydetään, vaikka oli kymmentä minuuttia aiemmin omassa vuokratoimistossaan laittanut ihan auliisti kaikki työhön liittyneet avainsanat työtodistukseen mukaan, eikä entisen työntekijän pyyntö LUT:n aulassa ollut mitään työsuhteessa tehtyä vääristävää, ei olisi myöhemmin tuntenut syytä mainita muiden firmojen osalta miten väittämät ja mielikuvat poikkeavat todellisuudesta. Olkoonkin, ettei LUT:n aulassa ollut tuolloin muita kuin infossa työskennellyt nainen ja joku ohitse kulkenut mieshenkilö. Itseasiassa, kyseinen toimitusjohtaja ei kai koskaan aiemmin ollut korottanut ääntään sillä tavoin, mikä teki asiasta vielä omituisemman. Kai sen tilanteen oli tarkoituskin kulkeutua seuraaville vuosikymmenille asti?